maanantai 19. huhtikuuta 2021

Ponistelua vaihtelevissa keleissä, sekä suuri kärriremontti!

Maanantaina 7.9.2020 oli talliton päivä, mutta poneilla oli kyllä ohjelmaa. Niiden ystävä, vironpoika, palasi laitumelta pihattoon. En itse päässyt paikalle, mutta ihana Pinja infosi minua tapahtumista ja laittoi kuvia ja videoita. Iso kiitos Pinjalle!

Tiistaina 8.9.2020 kerkesin tallille vasta melkein puoli tuntia myöhässä, koska olin myöhään töissä ja pörhelsin tullessani (Nooralle soitettuani ja asiasta keskusteltuani) vielä Prisman postin kautta. Ponien uudet nappulakivennäiset saapuivat! Annettiinkin tallilla heti parkissa olleille poneille yhdet nappulat ja hakiessani omat lenkkiseuralaiseni annoin vielä kaikille ulkona oleville nappulat. Jokainen poni söi kivennäisnaminsa mielellään. Hetken olin ehtinyt jo miettiä, että mitä jos ne eivät tykkääkkään noista ja oliko virhe tilata heti kaksi säkkiä... hyvältä kuitenkin vaikuttaa!
     Lenkillä Noora ajoi kärjessä Ilmarilla ja häntä seurasivat ajohommissa Sofia2 ja Tuhto. Näiden perässä ratsustelivat Mette ja Ossi. Saatiin Mette vihdoin ja viimein takaisin, ihan super ihanaa! Viimeisinä tulimme talutellen minä, Braamer ja Ulfur. Kiersimme autiotalon lenkin sateisenharmaassa säässä. Vältyimme onneksi kuitenkin illan kovimmilta sateilta ja tallilla olomme aikana tihutteli vain välillä. Etenimme lenkillä käynnissä ja ravissa, jonka lisäksi vakkarit poneineen ottivat lampaiden viereiseen mäkeen myös laukkaa. Minulla ei kunto kestänyt juosta Ulfurin kanssa niin kovaa, että se olisi voinut laukata. Braamer puolestaan laukkasi pätkän, mutta suikkasi sitten syömään. Hetken taas irrottelin otuksiani vihreistä ja sitten jatkoimme matkaa. Oli oikein mukava lenkki. Muistelin niitä hetkiä viimesyksynä, kun minun oli laitettava Ulfurille talutuslenkeille suitset. Niistä hetkistä on jo kauan ja nykyään Ulvis lenkkeilee hienosti ihan vain riimulla, ja vaikka minulla olisi toinekin poni talutuksessa. Pieniä suuria onnen asioita!

Ps. Tänään vahvistui, että koko ponilaumani saa jäädä yhdessä asumaan latopihatolle! Voi onnea!!

Keskiviikkona 9.9.2020 sateli välillä vähemmän, välillä enemmän, välillä taukosi ja sitten taas jatkui. Kaiken sen harmauden keskellä loisti Kristinan hymy niin kirkkaana, että sitä onnea ei voinut olla huomaamatta. Maastoilimme keskiviikkolaisten kanssa niin, että Sara ratsasti Tuhtolla, Anna testasi Ilmaria, Sofialla oli Pena ja Kristinan ratsuna oli ensimmäistä kertaa näin pitkällä lenkillä Ville. Pitkästä lenkistä ei toki oikeasti ollut kyse. Kiersimme autiotalon lenkin "väärin päin" ja jatkoimme sen jälkeen rautasillan kautta oikaisten ja viiskymppisen taaemman risteyksen kautta kotiin. Ville ei kuitenkaan ole käynyt vielä tällaisellakaan lenkillä ratsain. Kysyin tosiaan aiemmin eläinlääkärin mielipidettä siitä, jos Villellä alettaisiin ratsastella rauhallisesti maastossa kerran viikossa nyt 4v syksynä ja ell näytti vihreää valoa. Niinpä aloittelemme nyt lyhyillä lenkeillä rauhaksiin ja seurailemme miltä Ville vaikuttaa. Minä en nyt ensimmäisellä kerralla uskaltanut ottaa Ulfuria ratsukseni, vaan olin mukana kävellen. En ottanut edes talutukseen ketään, ihan vain varmuuden vuoksi. 
     Kaikki meni lenkillä ihan super hyvin! Etenimme rauhaksiin, mutta kaikissa askellajeissa. Ville ei ole ennen laukannut ratsastajan kanssa, mutta nyt se laukkasi hienosti pieniä pätkiä. Pitkää pätkää emme edes yrittäneet. Ville oli muiden ratsujen seassa kuin vanha tekijä, aivan kuin olisi aina maastoillut ratsastajan kanssa. Satulana Villellä oli lampaankarvasatula, joka istuu sen selkään paremmin kuin Wintec kids. Ilmarilla oli oma satulansa, sillä Anna kokeili sen kanssa yhteistyötä ensimmäistä kertaa. Heilläkin sujui tosi hyvin ja Anna tykkäsi Ilmarista kovasti. Sara ja Sofia ratsastivat ilman satuloita ja hauskaa oli! Tuhto harjoitteli paljon edellä kulkemista, mutta myös Ville kulki edellä jonkin matkaa ja varmaan joku muukin hetken. Kaiken kaikkiaan ihana ja onnistunut hyvän mielen lenkki. Ihana raikas ilma ja ihanat pehmeät tiet. Yhdelläkään ponilla ei ollut tossuja ja kaikki pärjäsivät hienosti paljain jaloin. Eilenkin muutes vain Ulfurilla ja Tuhtolla oli etutossut, kaikki muut menivät ilman (eikä Ullellakaan ollut takatossuja).

Ps. Riimut ja suojat muuttivat talveksi ulkotallin kuivaushuoneeseen ja harjapakit menivät talvilevolle. Kura-ajan käytämme kaikilla poneilla yhteisiä harjoja ja riimut ja suojat eivät kuivuisi siellä missä ovat kesät, sekä jäätyisivät talvella. 

MAANANTAI & KESKIVIIKKO:

Torstaina 10.9.2020 oli päällänsä varsinainen myräkkä. Kova tuuli ravisteli puita, mutta iloinen asia oli ötököiden poissaolo, sekä sateettomuus. Päätimme lähteä lenkille voimakkaasta tuulesta huolimatta, sillä se vähän heikkeni ja lähtö tuntui tarpeeksi turvalliselta. Minun ratsunani toimi Ulfur, Saara ajoi Tuhtolla peräponinaan Jermu, Satulla Pena, Lyylillä Braamer ja perässä Ossi, Merillä Ilmari ja Riinalla Ville. Ulfur oli välillä jännittynyt, mutta muuten super. Tarpeen mukaan Tuhto kulki edeltä Ulfurin turvana, mutta pääsääntöisesti pikkuheppa kuitenkin halusi kulkea kärjessä. Sillä on hankaluuksia malttaa mennä ponien perässä, kun ne ovat kuitenkin sen verran hitaampia käynnissä. Kiersimme autiotalon lenkin ja palasimme kotiin rautasillan yli ja viiskymppisen takapäädyn kautta kiertäen. Etenimme kaikissa askellajeissa ja Ulfur laukkasi ihan super ihanasti ja innoissaan autiotalon mäkeen! Se meni tosi hyvää ja ponnekasta laukkaa, josta olin itsekin aivan innoissani. Ulfur laukkasi mielellään myös autiotalon tielle. Tuhtokin laukkasi laukkakohdat oikein hyvin, ihanat syksy, sade ja pehmeät tiet! En muista onko Ulfur ennen mennyt rautasillan yli, mutta nyt se ainakin sujui hyvin Tuhton johdolla. Silta pitää sellaista kovaa kuminaa, joten sen kanssa pitää aina varautua siihen, että otuksia voi jännittää. Lenkillä vain Ullella oli etutossut, muut kulkivat paljain kavioin. Ulfurilla on niin ohuet anturat, etten uskaltanut sitä vielä kokeilla tossutta. Muut kulkivat ongelmitta, arkomatta ja miellellään (ja Ullekin niiden etutossujen kanssa).

Perjantaina 11.9.2020 Siiri, Noora ja Olivia majoittuivat luokseni, sillä meillä oli edessä kärritalkoiluviikonloppuleiri, sekä Siirin (ja Axelin) läksiäisleiri sennuille (mutta Axel ei päässyt paikalle). Tallilla remppailimme kärrejä sekä ennen että jälkeen ponien liikutuksen. Tallin omistajalle kiitos ruuvien irrotuksesta vihreiden kärrien kanssa ja äitille kiitos lisämaalien tuomisesta! Maalasin lilat kärrit valmiiksi ja vihreistä kärreistä irrotimme kaikki puuosat ja hioimme kauttaaltaan vanhan maalipinnan rikki. Seuraavalle päivälle jäi maalaaminen, sillä ilta pimeni harmillisen nopeasti ja alkoi olla tosi kosteaa.
     Kaikki muut ponit paitsi Jermu saatiin liikutettua tänään. Jere onneksi liikuttelee itse itseään pihatolla ja on vielä nuori. Sen ruunaus on muuten näillä näkymin kahden viikon päästä perjantaina! Ulfur ja Siiri lenkkeilivät ratsain ja heidän kanssaan kärrytellen olivat Noora ja Braamer. He kiersivät autiotalon väärinpäin ja sitten ladolle ja sieltä Pirelintietä kotiin. Hekin etenivät kaikissa askellajeissa ja sujui hyvin. Polttiaisia oli niin paljon, että Braamerille jätettiin ihottumatakki valjaiden alle. Tällävälin minä pidin perjantain kenttätuntilaisille tuntia kentällä ja Olivia oli katsomossa seuraamassa. Jokainen junnu ratsasti omallaan, eli Kristina Ilmarilla, Sofia1 Penalla ja Nemi Ossilla. Aloitimme suoralla uralla pysähdyksillä ja liikkeellelähdöillä, jonka jälkeen tehtiin takapäätyyn kartioilla merkattua pääty-ympyrää ja aloimme ottaa mukaan myös ravia alkuun uralla ja sitten myös testinä ympyrällä. Penalla ja Ilmarilla olivat omat hankalat hetkensä, Ossi alkaa muistaa kerta kerralta enemmän vanhoja opittuja asioita ja löytää tasapainoa. Kaikilla meni kaikenkaikkiaan tosi hyvin ja jokainen ratsukko menee joka kerta paremmin ja paremmin. Olen innoissani! Laukkaakin otettiin, osastossa Ossi kärkenä pitkille sivuille. Loppuravien jälkeen junnut keräsivät kentältä kartiot ponien selästä käsin käynnissä, jonka jälkeen he kävivät keskenään loppukäynnit lähiympäristössä. Ohjeistin heitä kulkemaan pieneltä oikopolulta tallin pihasta sänkkärille ja kiertämään sieltä sänkkäriä pitkin saunapihaton taakse ja palaamaan sieltä laitumien tietä takaisin tallille. Ilmari ja Krisse kipsuttelivat edellä ja kaikki oli mennyt hyvin. Katsoin hymyssä suin tallin pihalta, kun kolme ratsukkoa palasi kohti pihaa iloisesti laulellen. Turvallisessa ympäristössä on hyvä antaa siimaa junnuille käydä pienesti keskenään, sillä se antaa heille itseluottamusta, antaa mahdollisuuden kehittää ongelmanratkaisukykyä ja luo fiiliksen siitä, että heihin ja heidän taitoihinsa luotetaan.
     Päivällä Saara oli käynyt kaverinsa Saanan kanssa ajamassa Tuhton ja Villen. Saara oli ajanut Villellä ja Saana Tuhtolla. He olivat kipsutelleet peruslenkki ykkösen lisäosalla kaikissa askellajeissa, palaten kotiin rautasillan ja viiskymppisen takapäädyn kautta. Tuhto oli ollut alkuun vähän tahmea, mutta reipastunut pikkuhiljaa. Varmaan vertyi vain hitaasti viileällä kelillä. Ville oli ollut koko lenkin reipas ja hyväntuulinen itsensä. Pitkällä lenkillä soraisemmilla teillä poneilla oli ollut tossut jaloissa.

Lauantaina 12.9.2020 aloitimme tallilla maalaamalla vihreitä kärrejä oranssiksi ja laittamalla violetiksi maalatut kotikilpakärryt kasaan ja ajokuntoon. Oranssi maali on eri merkkistä kuin muut maalimme, koska se on ostettu jo viimekesänä jostain peruskaupasta. En oikein tykännyt siitä, se oli hankalampaa suihkuttaa, se ei toiminut yhtä pehmeästi ja sen jälki ja pinta eivät näyttäneet yhtä hyviltä. Yksi purkki (sitäkään) ei riittänyt koko kärreihin, joten haen maanantaina tätä parempaa maalia oranssina pari purkkia ja maalaan tuon päälle. Violetit kärrit saatiin kasaan ja tallin omistaja oli taas ihana ja fiksasi niiden toisen renkaan, sekä auttoi yhden hankalan mutterin kanssa. Oma paikka ois ihana ja on unelma, mutta on myös ihan mahtavaa olla tällaisella tallilla jossa saa aina tarvittaessa apua juttuihin joita ei itse handlaa.
     Päivän maastolenkille tuli uusi vakkarikokeilija, joka ratsasti Ulfurilla. Minua jännitti miten homma sujuu kun kokeilija on junnuikäinen, mutta hän oli oikein näppärä, taitava ja yhteistyö Ulfurin kanssa toimi hienosti! Letkamme kärjessä ajeli Saara Villellä peräponina, Jermu sitten minä ja Ilmari perässä Pena, kolmansina Ulfur ja uusi kokeilija, sitten Lyyli ratsain Ossin kanssa, heidän perässään ratsain Siiri ja Tuhto ja viimeisenä Noora ja Braamer violetteja kotikilpureita testaten. Kotikilpurit olivat kuulemma hyvät, vaikkakin aisat niissä ovat tosi lyhyet ja jalkarampit ovat turhan lähellä. Mulle ja Saaralle voi tehdä tiukkaa ajaa niillä, mutta lyhyemmillä kuskeilla ne menevät ihan söpösesti. Maastoilimme alkuun ladolle, kiersimme sitten autiotalon (ns. väärin päin, mutta nykyään se voisi olla oikein päin niin ja voisin opetella nyt kirjoittamaankin tänne niin etten sano väärin päin,) palaten Pirelintietä kotia kohti ja kiertäen vielä viiskymppisen. Etenimme rauhaksiin kaikissa askellajeissa ja oli tosi mukavaa. Ilma oli sateisen harmaa ja tuulinen koko päivän, mutta onneksi vasta juuri pihaan saapuessamme alkoi sataa. 
     Kun ponit oli hoidettu ja palautettu pihalle, jatkuivat kärrien kunnostelut. Minun, Nooran, Siirin ja Olivian lisäksi hommiin jäi vapaaehtoisena myös Saara, super kiva! Remppailumme tapahtui tänään tallin vintillä, kiitos luvasta siihen sekä muttereiden rälläköinnistä taas kerran tallin omistajalle! Onnea on avulias ja aina niin ystävällinen tallin omistaja, suuri kiitos! Hiittarit, vanhat siniset ja jonkun aikaa sitten ostetut "uudet" kärryt hiottiin ja niistä maalattiin yläpuoli. Minua jännitti antaa muidenkin maalata, mutta vakkarit ovat super taitavia niin hiomisessa, osien irrottelussa kuin maalailussakin! Yhdessä kohtaa sähköt menivät pitkäksi aikaa, mutta jatkoimme kännyköiden taskulamppujen ja luonnonvalon kanssa. Sähköttömyys ei meitä pysäytä, mutta olipa ihanaa, kun valot vihdoin palasivat. Olen aivan innoissani, noista tulee niin päheet, etten kestä odottaa niiden valmistumista!!

Sunnuntaina 13.9.2020 tuunailimme kärryt loppuun siltä osin, kun se tällä hetkellä oli mahdollista. Maalasimme, hioimme, kasasimme ja teippasimme. Vanteitakin hioimme osasta renkaista ja maalasimme kultaisiksi. Kävin apulaisen kanssa välillä kaupassakin. Kärreistä tuli aivan mielettömän hienot!! Olen aivan super innoissani ja todella ylpeä! Ilma oli oikein kiva ja puolipilvinen. Suunnitelmanamme oli käydä ponien kanssa autiotalon lenkillä mikäli ehtisimme, mutta emme todellakaan kerenneet. Kärrien laittelussa meni sen verran kauan, mutta hauskaa oli! Iso kiitos hauskasta viikonlopusta ja reippaasta remppailusta Noora, Olivia ja Siiri!

PERJANTAI & LAUANTAI:

KÄRRIREMONTTI:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)