keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Pimeneviä iltoja, laumaan paluu ja kuvaajia

Postaus sisältää:
Kuvia ponin jalkovälistä, ruunauksesta toipumisen seuranta.

Maanantaina 5.10.2020 minulla oli taas Jermu- ja Penapäivä ja aloitin ottamalla kaksikon parkkiin. Parkkipaikalla olivat Villen ja Braamerin riimut, eli mustat ponit olivat lenkillä. Saara kävi tänään ajelemassa kaverinsa kanssa. Braamer pääsi tutustuttamaan taas yhden ratsasuilijan ajon ihanaan maailmaan. Minä huuhdoin aluksi Jermun jalkovälin ja avasin haavat. Turvotusta on vieläkin, mutta ehkä jo vähän vähemmän kuin eilen. Haavat eivät ole enää kovin syvälle auki enkä nyt ihan hirveästi kaivellutkaan, kun poni ei olisi halunnut että avaan ollenkaan. Hyvin se kuitenkin lopulta antoi, kiltti pieni Jermu. Seuraavaksi raspasin Penan kaviot ja sitten lähdimme lenkille. Emme ole nyt tätä kaksikkoa talutuslenkitellessämme käyttäneet tossuja, eivätkä kaviot ole kuluneet. Talutuslenkeillä ponit eivät ole arkoneetkaan, ajossa ja ratsuhommissa kyllä käytämme tossuja. Kipsuttelimme Jeren ja Penan kanssa käynnissä ja vähän ravissa lampaiden takaa. Jermu koitti haastaa Penaa painiin useita kertoja ja otti jotain ihme hyppyjä. Kerran se koitti ottaa lähdönkin, loikkasi eteeni ja pukkasi. Rähähdin, sillä sen takaset hipaisivat minua. "Nyt ei ole enää hauskaa Jermu!" Hetken talutin varsaa lyhyemmällä narulla, kunnes se taas rauhoittui. Jermu ei vaikuttanut pelokkaalta, vaan ennemminkin hyvin virtaisalta. Se tulee rallattamaan ihan hullunaan lauantaina, kun se palaa Penan kanssa latopihatolle. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä tänään autiotalon lenkki, mutta autiotalon tien alussa lamppu syttyi päässäni. Lähdimme tutkimaan sitä vanhaa polkua, jota Saara on alkanut käyttää. Sitä, joka lähtee autiotalon tien alusta ja tulee vanhalle Pirelintielle. Tästä eteenpäin aijon kutsua sitä Saaran poluksi. Siellä oli oikein hyvä mennä! Alkuun siinä oli pieni hyppy ojan yli, mutta se ei onneksi ollut liikaa edes tässä kohtaa Jermullekkaan. Sitten oli pätkä polkua juuri sellaisena kuin sen muistin, jonka jälkeen oli hakkuualuetta. Kun olen sieltä viimeksi yrittänyt mennä, maa petti jalkojen alta ja meinasimme upota ponin kanssa kuoppiin, joita ei nähnyt päälleppäin. Nyt pohja oli tasoittunut, niin sanotusti rauhoittunut ja turvallisen tuntuinen. Onpa ihanaa, että tämäkin lenkki saadaan takaisin käyttöön! Lenkkimme meni oikein mukavasti. Ponit saivat välillä syödä ihan luvan kanssa ja saimme kaikki hyvää rauhallista liikuntaa. Lenkin jälkeen vielä vähän huuhtelin Jermun jalkoväliä, sillä se oli sopivasti vähän vuotanut. Tulisi nyt vaan kaikki huono ulos. Odotan jo innolla lauantaita, voin vain kuvitella sitä onnea pienten hiirakoiden sydämissä!
     Saara ja hänen kaverinsa aloittivat Villen ja Braamerin kanssa lenkkinsä viiskymppiseltä, josta valjakot jatkoivat rautasillan kautta peruslenkki ykköselle ja lisälenkille. Kotiin he palasivat normireittiä ja kotitiellä vielä kalliopolun päältä koukaten. He etenivät kaikissa askellajeissa ja homma sujui oikein hyvin ja mukavasti.

Tiistaina 6.10.2020 huuhdoin Jermun haavat sillävälin, kun vakkarit hoitivat omia poniinejaan ennen lenkkiä. Tein toki muutankin, mutta Jeren haavoista aloitin. Turvotus on vähenemään päin, mutta kosketusarka alue on yhä. Sain avattua haavat, mutta aikamoisen suostuttelun kautta. Avasin vain sen verran mitä kevyesti lähti, enkä yritä saada mitään hajalle. Haavat tuntuvat menevän pohjasta hyvin kiinni ja kohta ei varmaan ole edes mitään avattavaa enää. Vasemmalta tuli jonkin verran verta ja töhnää, hyvä että tulevat ulos kun avaa. Avaamisen jälkeen huuhdoin vielä vähän lisää vesiletkulla. Lenkille lähdettiin Noora ja Ilmari kärjessä kärrytellen. Ilmari oli täysin normaali oma itsensä, eikä lauantain välikohtaus näkynyt missään. Vähän Ilmari kavahti kotitiellä alkulenkistä ajoradalla olleita kahta isoa oksanpätkää, mutta se ei ole normaalista poikkeavaa. Ilmari reagoi helposti epäilyttäviin asioihin ja se hänelle sallittakoon. Jo menomatkalla oli lisäksi jo tosi hämärää, joka varmasti vaikutti asiaan. Talvi tulee ja pimeys on täällä. Letitin ennen lenkkiä osalle poneista heijastinnauhaa häntään ja lopuille tulee lähipäivinä. Muutenkin pitää kaivaa heijastimet ja lamput esille ja ottaa ne käyttöön. Takaisin lenkkiin: Toisena jonossamme kulki tänään Ulfur, jota kokeili ratsain Sofia2. Sitten tuli Tuhton kanssa ratsuilua testaava Sofia1 ja sitten ratsuillen Mette ja Ossi. Sofia1 ja Mette ratsastivat ilman satuloita. Viimeisenä jonossa kuljimme minä, Jermu ja Pena. Minä tietysti talutin pikkuhiirakoita. 
     Kiersimme autiotalon lenkin. Etinimme pääosin käynnissä ja ravissa, mutta muut kuin minä ja hiirakot ottivat lampaiden mäkeen myös vähän laukkaa. Tai ainakin yrittivät, en ole varma laukkasivatko kaikki. Jermu oli energinen, muttei ottanut hirveitä kierroksia vaikka välillä jäimme ravissa muista jälkeen. Pena oli onneksi sen turvana. Eiliseen tapaansa se kuitenkin pari kertaa vähän loikki ja toisella kertaa singahtikin minun edelleni. Kuten eilen, se taas myös pukitti minua päin ja osui tällä kertaa jollain jalkansa pehmeällä osalla minua käsivarteen. Sitten kuljettiin taas tiukemmassa narussa. Tällainen ei kyllä käy päinsä, ei alkuunkaan, ja se loppuu nyt. Enää ei voi pikkumies sitten kulkea niin rennolla narulla. Onneksi lauantai tulee pian ja pikku durasell-eläin pääsee vihdoin juoksemaan, riehumaan ja purkamaan virtaa. Muutoin lenkki meni oikein hyvin ja mukavasti. Kotipihassa vielä huuhdoin Jermun uudelleen letkun kanssa. Olin unohtanut ottaa päivän kuvan haavoista ennen lenkkiä, mutta otin sen lenkin jälkeen.

Keskiviikkona 7.10.2020 kävin ennen vakkareiden tuloa lenkittämässä Jermun ja Penan. Ennen sitä huuhdoin Jermun jalkovälin, jossa turvotus alkaa pikkuhiljaa hellittää. Haavat avasin taas myös, aika pinnallisesti. Syvyyttä niissä ei enää juuri ole, mutta avatessa vasemmalta tuli taas jonkin verran verta ja muuta töhnää. Avattuja haavoja oli hyvä huuhtoa vielä lisää. Hyvältä näyttää. Kävin hiirakoiden shettisten kanssa kävelemässä viiskymppisen ympäri. Alkuun yritimme laitumen puolen pitkän sivun päästä "mallunpellon" kautta metsäreitille, mutta palasimme hetken päästä takaisin. Polut siellä olivat kasvaneet ihan umpeen heinää ja muuta matalaa kasvillisuutta ja siellä rämpiminen kahden ahneen ponin kanssa oli minulle liian rankkaa. Viiskymppinen sai sitten riittää. Ponit olivat hyväntuulisia ja reippaita, joskin hyvin ahneita. Päivän ratsuilulenkin ajaksi Tuhto meni Jermun seuraksi saikkupihatolle, koska Sara ei päässyt tänään paikalle. Toisaata hyvin kätevää, ettei Jermun tarvinnut jäädä yksin. Väliaidan portin suljin, jottei Jere innostuisi liikaa. 
     Päivän lenkin kokoonpano oli seuraava: Minun ratsuni oli Ulfur ja käsiponi Braamer, Kristina ratsasti Villellä, Lyyli tuli ratsastamaan Ilmarilla, Annan ratsu oli Ossi ja Sofian(1) ratsu oli Pena. Kipsuttelimme kaikissa askellajeissa autiotalolle, autiotalon jälkeen jatkoimme alamäen sijaan hakkuualueen pikkupolulle ja sieltä rautasillan kautta kotiin. Ulfur oli reipas ja iloinen ja laukkailikin mielellään. Braamer oli reipas ja söpönen, tosin se pääsi alkukäynneissä kerran irti jäätyään pissalle. Ville oli reipas ja Kristina oli ihan korviaan myöten rakastunut. Loppukäynneissä ennen rautasiltaa Ville kuitenkin kävi Kristina selässään makuulle ja aikoi piehtaroida. Toivottavasti se johtui vain lämpimän kelin ja talvikarvan tuomasta hikisyydestä ja kutinasta, eikä viittaa kipuun tms. Ville kyllä vaikutti ihan kaikin puolin reippaalta ja iloiselta, voikun se vaan olisi nuori ja höpönen. Tarkkailemme silmä kovana, jos yhtään näyttää siltä niin ratsuilut jäävät tauolle nuoren kanssa. Varmaan ylireagoin, Ville ja Jermu ovat kovia poikia piehtaroimaan. Ilmari oli kuulemma tosi kiva ja reipas, Ossikin oli oma suloinen itsensä. Pena oli hyvin reipas ja laukassa vähän pukkailikin, sillä on selvästi saikkupihatolla patoutunut liikkumisen tarvetta. Onneksi se ei ollut Sofialle ongelma ja onneksi Pentti ja Jermu muuttavat pian takaisin latopihatolle. Lenkki oli oikein kiva ja seura kertakaikkisen mahtavaa. Heijastimia meillä on enenevässä määrin viriteltynä ja lisää tulee. Kaikille muille poneille on nyt myös taas letitetty 24/7 olevat heijastinnauhat, paitsi Tuhtolle. Tuhtolle tulee huomenna. Lisäksi kaikille tulee pienet "kiinteät" heijastimet myös otsatukkiin. Suurimmalla osalla meistä oli myös otsalamput ja niille olikin loppuajasta todellakin tarvetta. Pimeys on täällä ja se on samalla sekä surullista että siistiä.

Torstaina 8.10.2020 oli ihan pakko vähän maalailla yhtä puutolpasta tehtyä estepuomia kokeeksi, sillä minulle saapui viimeisin tekemäni spraymaalitilaus. Siinä tuli neonkeltaista ja neonpinkkiä, joiden olin ajatellut olevan jotain muuta kuin neon värejä... Aika päheitä ne ovat, mutta en kyllä saa neonkeltaisella maalattua keltaista estettämme loppuun. Yhdestä esteestä tulee neonpinkki ja toisista kotikilpakärreistä myös, mutta neonkeltainen saa suosiolla jäädä odottelemaan mitä muuta sille keksisin. Maalattuani koepuomin, hain Jermun ja Penan kentälle. Huomenna Jermun ruunauksesta on kulunut kaksi viikkoa, joten nyt täytyy pystyä jo vähän irrottelemaan. Ei se yhdestä vuorokaudesta ole kiinni ja ylihuomenna on kuitenkin jo muutto takaisin latopihatolle. Laskin hiirakon kaksikon irti kentälle, jossa ne aluksi olivat ehkä vähän hämillään ja söivät kentän reunoilta. Pyysin niiltä vain rauhassa käyntiä ja vähän hölkkää, en painostanut ralliin. Kun ne lopulta innostuivat, ne laukkasivat, painivat ja pukkailivat ihan onnessaan. Teki varmasti tosi hyvää, kumpikin poni oli ihan liekeissä. Kävelytin niitä loppukäynneiksi kotitietä mökille ja takaisin, jonka jälkeen vielä huuhdoin ja avasin Jermun haavat. Turvotus vähenee hyvän näköisesti. Avasin haavoista vain pinnan, eivätkä ne kovin syvät olekkaan enää. Vasemmalta tuli taas möhnää, haavat on hyvä pitää auki että paha pääsee ulos. Vakkareiden saavuttua veimme Penan ja Jeren saikkupihatolleen.
     Päivän lenkkinä kierrettiin autiotalo, palaten normaalisti kotitietä pitkin kotiin. Minulla oli ratsuna Ulfur ja käsiponina tällä kertaa testissä Ossi. Ulfur oli ihanan reipas ja kuuliainen ja Ossi teki vaikutuksen olemalla lähes täydellinen käsiponi. Saaralla oli ajossa Tuhto, joka oli oikein reipas otus. Lyyli ajoi Braamerilla ja Satu ja Riina parina Villellä pitäen peräponina Ilmaria. Kaikilla meni oikein kivasesti. Saaran kanssa juttelin Villen eilisestä piehtaroinnista ja Saara totesi, että Villehän piehtaroi hikisenä maanantainakin, eli tuskin tarvitsee olla huolissaan. Huh, totta! Etenimme tänään kaikissa askellajeissa rennon mukavasti. Oli kyllä ihan super kivaa taas, olen tosi onnellinen Ulfurista. Se on nyt niin hyväntuulinen, reipas ja kulkee pitkällä ohjalla ja toimii pelkällä istunnalla ja äänellä. 

PONIRALLIA:

Perjantaina 9.10.2020 kenttätunnille osallistuivat Kristina ja Ilmari sekä Nemi ja Ossi. Hioimme aluksi pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Teimme niitä ensin pitkin ohjin, jonka jälkeen ohjat sai kerätä hellästi käteen. Ravia otimme ensin pitkälle sivulle ja työstimme siirtymisiä. Ennen loppukäyntejä ravattiin vielä uralla ja pyöritin Nemiä ja Ossia myös ympyrällä. Nemin kanssa treenattiin harjoitusravia ja siinä mukana istumista. Nemi saikin tehdä ihan kunnolla hommia tänään, mutta tulokset olivat tosi hienoja! Ilmarille porttipääty oli taas hankala, mutta Kristina sai ratsastettua ponia tosi hyvin. Hiljaa hyvä tulee ja Ilmari oppii ja kehittyy koko ajan pikkuhiljaa lisää. Otimme useamman kerran vähän välikäyntejä ja vaihtelimme suuntaa. Loppukäyntejä käveltiin alkuun kentällä selästä ja sitten maastakäsin pari kiekkaa ylälenkin ympäri. Loppuhoitojen ajan ratsuilla oli hetken BOT-peitot selässä. Niitä on taas käytetty aiemminkin tällä viikolla ja ne olisi tarkoitus ottaa taas pikkuhiljaa ihan kunnolla käyttöön.
     Kun ponit oli hoidettu ja palautettu pihatolle, vakkarit lähtivät kotiin. Minä puolestani siirsin Penan ja Jermun tallin pihaan sairastarhaan. Minun täytyi tänään purkaa sairaspihaton aidat, jotta saunapihatto saadaan laitettua kuntoon uusia asukkaita varten. Jermun ja Penan on nyt yövyttävä yksi yö tallin sairastarhassa. Vähän minua ahdistaa miten niillä menee, sillä saikkutarhan pohja on mutainen, eikä siinä ole kuin pieni avonainen katos. Katoksen pohja on ihan ok, mutta ei siihen kahta ponia mahdu samaan aikaan kuivemmalle alueelle makuulteen. Nyt kelikin oli tosi sateinen, mutta onneksi poneilla on paksu karva. En uskaltanut nyt huuhtoa ja avata Jermun haavoja, jottei niihin menisi sisälle mutaa. Tarkoitus oli kyllä silti ottaa kuvat ja katsoa haavoja, mutta purkailtuani pimeässä ja sateessa aidat saunapihatolta unohdin koko homman. Noh, huomenna taas kuvaan ja ennenkaikkea hoidan. Ihanaa saada lauma taas kasaan!

Lauantaina 10.10.2020 oli kaunis puolipilvinen päivä ja pääsimme nauttimaan maastoilusta auringonpaisteessa. Jemina ratsasti Ulfurilla, Saara ajoi Villellä, minä ajoin Tuhtolla, Meri Ilmarilla, Lyyli ratsasti Ossilla ja Noora ajoi Braamerilla. Kipsuttelimme ensin keltaiselle talolle tarkoituksenamme kiertää peruslenkki 2., mutta keltaisen talon pihan läpi ei päässytkään. Siellä oli jätetty traktori ja työkone parkkiin niin, ettei sieltä ollut tsäänssiä päästä ponien kanssa ohi. Niinpä palasimme lampaita kohti ja jatkoimme sieltä vanhalle Pirelintielle. Kävimme kiertämässä lisälenkin ja palasimme vanhaa Pirelintietä kotiin. Metsätien pohja on kärsinyt kovasti metsäkoneiden alla, mutta onneksi metsän kautta vielä pääsi. Lenkki oli mukava ja etenimme kaikissa askellajeissa. Tuhto oli oikein reipas ja hyväntuulinen ja laukkailikin mielellään. Vaikuttaa siltä, että ratsain jumittelut johtuvat satulasta ja ratsastajista, eivät niinkään liikkumisesta itsestään. Tuhtolle on itseasiassa tulossa uusi satula ja kuulette siitä myöhemmin. Ratsastajat taas opettelevat jatkuvasti ja kehittyvät koko ajan. Tuhtolle on nyt varattu myös viimeiset irap-pistot parin viikon päähän. 
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja palautettiin pihatolle. Vironpoika oli lenkin aikana muuttanut toiseen pihattoon (samalla tallilla) ja nyt Pena ja Jermu palasivat kahden viikon ruunaussaikun jälkeen ladolle. Ennen sitä vähän huuhtelin Jeren haavoja ja kokeilin niitä sormella. Verta tuli vielä vähän, mutta haavat vaikuttavat tosi hyvin parantuneilta ja ovat kasvaneet umpeen. Koloja ei enää ole, pienet kuopat vain. Laitoin niiden pinnalle taas vähän Abilaria pesun jälkeen. Pihatolle päästessään Jere ja Pena tietysti heti tervehtivät muita. Sitten tuli vähän pukkeja ja pientä ryntäilyä ja sitten piti hetki syödä. Sen jälkeen lähti sokka irti. Jermu ja Pena alkoivat vetää aivan reikä päässä rallia kahdestaan ympäri laitumen puolta. Ne pinkoivat minkä kintuistaan pääsivät ja ottivat kaiken ilon irti isosta tilasta. Muut vain söivät. Innostin niitäkin vähän mukaan ja lopulta kaikki vähän spurttailivat. Sitten pikkuhiljaa taas rauhoituttiin. Saara kuvasi otusten menoa kamerallaan, iso kiitos! Minä sain keskittyä tilanteen tarkkailuun. Ponit alkoivat valua kohti pihaton puolta, ilmeisesti lähinnä juomaan. Yht'äkkiä Ulfur huomasi Vironpojan, joka näkyi saunapihatolla. Ulfur jäi tuijottamaan epäuskoisena ja ravasi sitten ihan super hienoa ja joustavaa show-ravia. Se oli selvästi järkyttynyt, kun kaveri on väärässä osoitteessa. Lupasin sille, että kun oikea tilaisuus tulee, ostan sille toisen issikan tai suokin isoksi kaveriksi. Tai ehkä Vironpoika voisi joskus muuttaa takaisin laumaan, kun olisi tilavampi pihattorakennus johon koko porukka mahtuisi. Shettiksetkin ovat kivoja, mutta selvästi oman kokoinen kaveri olisi ihana. Toki Ulvis haluaisi Vissen, mutta Vissellä on nyt uusia ihania kavereita ja Ulfur saa pitää ponilaumansa. Sisätila ei riittänyt yhdeksälle.
     Vakkarit alkoivat pikkuhiljaa lähteä kohti kotia, mutta minulle saapui uutta seuraa. vanha tuttu Diana tuli ottamaan poneista kuvia. Tavoitteena oli saada usvakuvia ja odottelimme pitkään usvan nousemista laitumella hengaillen. Diana kuvaili poneja ja minä kävin välissä hakemassa harjoja ja harjailin kurassa pyörineitä onnellisia otuksiani. Pena oli hyvin hikinen, mutta tarkkailin sen kuivumista ja pian se oli enää vain pinnasta märkä. Ponit tekivät kanssani pieniä temppujakin, jalannostoja, hymyä ja pystyynhyppyjä. Ossi myös vähän venytteli päätään etujalkojen väliin namin kanssa, muuta se ei tänään enää jaksanut. Ihana seesteinen ilta hyvässä ja samanhenkisessä seurassa suloisten ponien keskellä ilta-auringossa. Sumua emme saaneet, mutta mukavaa oli. Sumun metsästys jatkuu toisena iltana. Ps. Yksi illan kohokohdista oli se, kun juoksin Braamerin kanssa rinnatusten laitumen yläpäästä portille hakemaan ihottumatakkia. Se oli ollut kuvausten ajan pois päältä ja B oli pärjännyt hyvin. Kun lähdimme liikkeelle, talutin Braameria hellästi otsatukasta. Kun se lähti mukaani, pidin vain kättä sen kaulalla ja se ravasi innokkaana vierelläni. Ihana pieni, ihanat ponit!

Sunnuntaina 11.10.2020 oli vuorossa kakkatalkoopäivä ponien pihatolla. Puolet tulijoista karsiutui pois peruen tulonsa, mutta me Sofian(2) ja Annan kanssa uhmasimme sadetta ja siivoilimme. Keli oli tosiaan sateinen ja sinänsä aika kurja, mutta olisi varmasti voinut olla huonompikin. Selvisimme oikein hienosti. Siivoilujen jälkeen meillä oli vakkareiden toiveesta agilityä kentällä. Annalla oli agissa Ossi ja Sofialla Braamer, minä autoin ja neuvoin. Tytöt saivat suunnitella radan itse. Radalla oli pujottelua, pikkulava ja iso lava, este, puomeja, hulavanne ja auton rengas. Keikkulava ja matto jätettiin sateen takia pois, sillä matto olisi imenyt kaiken veden itseensä ja lavat ovat sateella liukkaita. Paikallaan oleva lava on vielä ok, mutta keikkaava ei olisi ollut turvallinen. Lisäksi kentälle oli muodostunut ihan oma vesieste, valtava lätäkkö. Ihan lillua oli kyllä oikeastaan koko kenttä, mutta se ei meitä estänyt. Oli oikein hauskaa seurata agilityä, se meni hienosti ja tätä olisi kyllä tosi hyvä harjoitella vakkareiden kanssa lisääkin. Laitumella oli kaikki hyvin, unohdin kurkata Jeren jalkovälin mutta kurkkaan sen huomenna.

MAANANTAI, TORSTAI & PERJANTAI:

LAUANTAI:

JERMUN TOIPUMINEN:

LAUANTAI © SAARA SALONEN / KUISKEEN.NET:
Ville, Tuhto ja Jermu.
Kyllä, tämä omituinen otus on Jermu!
Jermu ja lihansyöjä Ville.
Ulfur ja minä.
Taistelevat "villiorit" Ossi ja Ilmari.
Rallimiehet Jermu ja Pena.

LAUANTAI © DIANA ÅKERLUND / KUVATDIANA.KUVAT.FI:
Ossi ja minä.
Uljas Ulle taas haikailee Vissen perään.
Satuponit Ville, Jere ja Ossi.
Villen harjausta, Ulfur tutkii työn jälkeä.
Hieno Braamer!
Ossi kiltisti yrittää namin toivossa, vaikkei ihan jaksanutkaan.
Jermu haluaa myös osallistua.
Taitava Ville!
Ihana, herkkä ja hellä Pena.
Tuhto, oma pieni nalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)