sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kukkapeltoon muutto, eläinlääkäri ja sänkipeltoilua

Postaus sisältää:
Kuvia ja tekstiä ell käynnistä, vähän verta.

Maanantaina 10.8.2020 olin ihanan äitini kanssa Helsingissä ja tapasimme myös rakkaan veljeni. Poneilla oli rauhaisa vapaapäivä. Tiistaina 11.8.2020 tieni vei taas tallille, jossa tapasimme vakkareiden kanssa. Joukkoomme liittyivät myös Miisa ja hänen tuttavansa, nuori neiti joka tuli tutustumaan meihin ja harkitsee vakkariutta. Koko ponilauma lähti tänään lenkille mukaan ja kun saimme otuksen parkkiin hoidettaviksi ja varustettaviksi, saimme vielä yhden vieraan. Oma ihana Oliviamme tuli käymään hetkeksi ja rapsuttelemaan poneja! Oli ihanaa nähdä hänet! Hän on kuulemma lähtenyt paranemaan hyvin, vaikka paraneminen toki kestääkin vielä tosi kauan. 
     Ilmari oli jo valmis Nooran kanssa ja odotteli muita, kunnes säikähti yht'äkkiä jotain ja sai ihme sätkykohtauksen. Se oli hetken vähän kuin Jermu, joka pelkää kärrejä. Mietin jo, että minkä kipukohtauksen se sai, mutta ei se vaikuttanut kuitenkaan yhtään siltä. Se on hyvin herkkä pieni sielu ja säikähti jotain. Autoin ja poni rauhoittui, kun pääsi kauemmas odottelemaan ja sai Noora kärreillään syödä vihreää. Braamer oli kyllä hyvin outo myös alkuun. Kun olin ottamassa siltä ihottumatakkia pois, se yhtäkkiä lähti ja juoksi yhteen tarhaan tallin pihassa. Olin hyvin hämmentynyt. Se pysyy aina kiltisti paikallaan, tai "pahimmillaan" hivuttautuu johonkin lähistölle syömään. Tämä ei ole lainkaan sen tapaista. Haettuani sen äkäisenä takaisin parkkiin, se seurasi otsatukasta taluttamalla. Lopun aikaa se oli normaali. Ehkä se sai takista sähköiskun tms.
     Lenkillä Siiri ratsasti kärjessä Ulfurilla ja heitä seurasivat ajahommissa Ilmari ja Noora. Seuraavaksi tulivat ratsuillen Pena ja Sofia1, sitten Tuhto ja Sofia2, sitten Ossi ja uusi kokeilija ja lopuksi ajaen minä Braamerilla Jere perässä ja Miisa ajaen Villellä. Tavoitteenamme oli kiertää autiotalon lenkki, mutta kiersimmekin vain lampaiden takaa. Välissä pysähdyimme kahdesti, ensin korjaamaan Ossin satulaa suoraksi ja sitten Tuhton. Molemmilla rautiaiden ratsastajilla on vinoutta oikealle, jota lähdetään pikkuhiljaa fiksailemaan. Minulla on samaa ongelmaa, emmekä suinkaan ole ainoita. Yhden junnun laitoin jossain kohtaa ratsastamaan paljon ilman satulaa tai ilman jalustimia. Se auttoi häntä hyvin pysymään suoremmassa, eikä tukeutumaan liikaa toiseen jalustimeen. Häneltähän kippasi alkuun satula ponin mahan alle. Lenkki meni ihan hienosti muutoin ja etenimme rauhaksiin kaikissa askellajeissa. Kaikki ponit olivat aika reippaita ja kävelivät hyvää vauhtia. Minä en nähnyt Ilmarin heiluttelevan päätään, mutta Noora kertoi sen tehneen sitä vähän. Tuhto ja Sofia2 osoittautuivat ihan tosi hyväksi pariksi ja Tuhtosta taitaakin tulla Sofian vakkariponi. Metelle säästämme Ossin, uusi kokeilija on siis tulossa varsinaisesti perjantaille. Tosin, Sofia2 saa nyt mennä pari kertaa vielä Ossilla, sillä Tuhtolle pistetään torstaina sitä irappia ja seuraavalla viikolla uudelleen, eli se taas saikkuilee. Uusi kokeilija tykkäsi Ossista kovasti. Hän on oikein potentiaalisen oloinen ja hurjan kiva, ystävällinen ja innokas. Toivottavasti saamme hänet tiimiimme!
     Ponien palattua pihatolle veimme Siirin kanssa laitumelle kuivaa heinää. Laidun alkaa olla niin syöty, ettei siellä enää ole tarpeeksi syötävää. Ehkä Braamerin ja Ilmarin outo käytös oli oireilua siitä. Olen miettinyt, että voisiko Ilmarin pään heiluttelukin johtua siitä, että sillä olisi mahaongelmia? Laidun on ollut tosi köyhä jo pitkään. Tule torstai tule, ja eläinlääkäri sen mukana. Nyt jokatapauksessa aloitimme lisäruokinnan ja huomenna kysyn tallin omistajilta, saanko korjata pihatolta langat, jotka katkottiin aiemmin ilmeisesti sähkön kierron katkaisuksi. Sinne olisi nyt hyvä päästää ponit syömään. Kukat ovat kukkineet ja tehneet tehtävänsä pörriäisten eteen, joten nyt niiden varret voisi jo syöttää poneille. 
     Ennen kotiinlähtöä olisin tänän vielä hoitanut Ilmarin, Villen ja Braamerin Biolightilla, mutta minä hölmö unohdin sen kotiin. Ärsyttävää, kahden päivän hoitotauko Villelle ja Ilmarille, mutta jospa huomenna muistaisin. Villen kanssa halusin kokeilla lähtisivätkö kuonat liukenemaan, ettei torstaina tarvitsisikaan ehkä leikata ponia auki, mutta ei taida auttaa. Jotain isompaa se siis on, torstaina selviää.

Keskiviikkona 12.8.2020 menin tallille jo päivällä ja avasin poneille pihaton puolen aitauksen. Tallin omistajat eivät halunneet minun puuttuvan katkottuihin lankoihin, mutta he tulivat itse virittelemään ne kuntoon. Minä purkasin vain omatekemäni väliaidan, sekä rajasin yhden kohdan vielä joksikin aikaa pois. Se on käytäväkohta joka kuluu pahiten mudalle, joten sen pohjan on hyvä antaa vielä levätä. Jätin vielä pois myös ponien puuhamaan pihattomökin takana. Pienen alueen, jossa on pari puuta, kiviä ja "mäki". Ponit kirmasivat onnessaan kukkapeltoon syömään. Kukat ovat jo niin kulahtaneet, että ne ovat palvelleet pörriäsiä tarpeeksi. Enää ei juurikaan näy mehiläisiäkään, mutta tarpeen mukaan kukkia on vielä jäljellä nillekkin. Vähän jännittää kun ponit saivat niin paljon lisää vihreää, mutta pidän sitä silti parempana ratkaisuna kuin vapaata pyöröpaalia. Kuivaheinäruokintaa ei saa tällä hetkellä vielä muuten. Suurin osa pihaton kasvustosta on erinäisiä luonnonkukkia ja -kasveja, eli niin sanotusti "rikkaruohoja". Ponit kävelevät ja valikoivat laiduntaessaan, joka lisää niiden liikkumista ja hidastaa syömistä, verrattuna vapaaseen pyöröpaaliin. Vihreä ei myöskään pölyä eikä mene auringon ja sateen vaihdellessa helteessäkään pilalle. Hengailin ponien kanssa vakkareiden tuloon asti. Otin kuvia järjestelmäkameralla ja ihailin ponien kirmailua. Välillä ne söivät ja välillä juoksivat kunnon rallia. Erityisesti Ville oli hyvin pörheänä. Vakkareiden saavuttua teimme ensin Merin ja Lyylin kanssa laitumen puolen "lisälaitumen" aidasta yhden pitkän aidan. Aita kulkee nyt laitumen poikki etupäädyssä niin, että laitumen isolle takaosalle päästäkseen pitää kävellä aiempaa pidempi matka. Kaikki lisäliikunta on hyväksi.
     Päivän liikutuksiin lähtivät kaikki muut ponit, paitsi Ilmari ja Jermu. Saimme keskiviikkolaisten lisäksi seuraamme tosiaan Merin ja Lyylin. Sara puolestaan ei tänään päässyt paikalle. Minun ratsukseni lähti Ulfur, Kristina ratsasti Tuhtolla ja Anna Ossilla. Lyylin ajoponiksi lähti Braamer ja Merille ajoon Ville. Saimme luvan mennä naapurin sänkkäreille ja suuntasimmekin innolla takalenkin kautta isolle sänkipellolle. Siellä menimme rauhaksiin kaikissa askellajeissa. Minua jännitti omasta puolestani, ei niinkään vakkareiden. Ulfur kuitenkin käyttäytyi tosi hyvin ja laukkasimmekin pari kertaa. Pellolle tuli laukkaamaan myös pari hevosta talliltamme. Onneksi meidän otuksemme eivät ottaneet niistä kipinää ja ne menivät kohteliaasti pellon toisella puolella. Myös vieressä laitumella olevat hevoset vähän juoksentelivat, mutta meidän otuksemme eivät provosoituneet niistäkään. Menimme paljon käyntiä ja otimme yhden pitkän sivun myös käyntikisaa. Aion opettaa sekä vakkarit että ponit reippaampaan käyntiin, kuten olen varmasti saarnannut jo tuolla aiemminkin. Ravailimme myös jonkin verran, mutta Ulle alkoi pikkuhiljaa hyytyä, eikä minulla ollut sopivaa paria siirtää kärkeen vetoavuksi. Loppua kohti Ulfur koitti myös heittää pari kertaa ympäri, joten otin vinkistä vaarin ja aloimme ottaa loppukäyntejä. Oli mukavaa, vaikka jännää. Ihana sänkkäri, lisää siellä menoa kiitos!

TIISTAI & KESKIVIIKKO:

PONIEN MUUTTO KUKKAPELTOON:

Torstaina 13.8.2020 oli eläinlääkäripäivä. Hakiessani poneja kukkapellosta puolet laumasta oli nurin ja puolet torkkui pystyssä. Melkein sydäntä särki nostattaa väsyneet päiväunilaiset ylös, mutta mentävä oli. Laitoin riimut makuultaan päähän ja sitten pyysin nätisti ylös. Otin ensin kuusi ponia kerrallaan, eli Braamerin, Ossin, Penan, Villen, Jermun ja Tuhton. Olisipa joku ollut näkemässä tai ottamassa kuvan! Matka pihatolta saikkutarhalle sujui hienosti, ponit yrittivät vain vähän jäädä syömään. Toisella kiekalla hain saikkutarhalle Ilmarin ja Ulfurin. Ulfur tuli pihaan vain siksi, ettei sen tarvinnut jäädä yksin pihatolle. Sillä ei tällä kertaa ollut hoitovuoroa.
     Ell saavuttua aloitettiin Tuhton irap-pistosta. Poni sai reilusti rauhoitetta, oli ihan tuiterissa ja nivelpisto vasempaan kintereeseen sujui tosi hyvin. Tuhto jäi karsina-asukiksi lauantaihin asti ja sille jätettiin kaveri. Seuraavaksi vuorossa oli Villen liikalihan tutkinta ja leikkaus. Ville ei tykännyt yhtään, vaan rempoi. Ruunauskohtaan oli kasvanut kudosklöntti, joka otettiin pois. Nyt pidän haavaa auki ja putsailen sitä, ei olisi pitänyt antaa sen mennä ruunauksen jälkeen niin nopeasti kiinni. Tiesin sen silloin itsekin, mutta "viisaammat" tallilla käskivät antaa jo olla. Nyt hoidan niinkuin kuuluu, eli annan parantua pohjasta ylöspäin. Koloon laitettiin ell kanssa Abilartuppo ja Abilarilla rasvaillaan jatkossakin. Operaation jälkeen Villen hampaat raspattiin. Seuraavaksi oli Braamerin raspaus, sillä oli vähän haavaumia piikeistä. Myös Ossilla oli haavaumaa. Ossi sai paljon kehuja luonteestaan, hän on kyllä huippis! Jereltä poistettiin sudenhampaat ja yksi irtoava maitohammas. Jermulla on hyvä purenta ja kaikki ok. Penalla oli diasteema, johon laitettiin väliaikainen paikka. Kontrolli on 6 kk päästä. Ilmarin liikkeet katsottiin kentällä ja ne olivat hyvät, eikä Ilmari viskellyt päätään. Ell veikkasi, että kyse voisi olla myös valoarkuudesta ja ostankin sille nyt uv-suojaavan hupun testiin. Ell oli sitä mieltä, että ponia voi ja kannattaa liikuttaa normaalisti. Ilmarin lapapattia katsottiin, se voi olla vain leikkijälki tai sitten koteloitunut luunsiru. Ei kuulemma syytä huolestua sen suuremmin, tai kaivella. 
     Ainoa saikulle jäävä poni on Tuhto. Villeä saa liikuttaa normaalisti, mikäli se liikkuu mielellään. Villen haaroväliä huuhdotaan vaan ennen ja jälkeen lenkin ja haavaa huolletaan. Braamer jäi nyt alkuun Tuhton seuraksi talliin ja muut ponit lähtivät rauhoituksesta herättyään ulos. Ilmari tulisi muuten Tuhton kaveriksi, mutta se kävisi ensin päivän lenkillä (ei siis raspattu/rauhoitettu) ja Braamer tuuraisi sen aikaa. Braamer kuitenkin kutisi ja hinkkaili polttiaisten ja hyttysten asuttamassa tallissa, eikä päässyt inisijöitä pakoon karsinassa. Huolsin ponin ja vein sen ulos, sillä tallissa oli myös yhden tallilaisen hevonen heräilemässä ja sen seura onneksi riitti Tuhtolle.
     Päivän lenkillä Meri ratsasti Ulfurilla ja Satu ja Riina ajoivat parina Ilmarilla. Kiersimme autiotalon lenkin. Menimme paljon käyntiä ja vähän myös ravia, jonka lisäksi Ilmari otti myös peltolenkin laukkaa kotiinpäin. Kaikki meni hienosti ja oli mukavaa, yhtä olkapäälläni ollutta hirvikärpästä lukuunottamatta. (Hyi, ei vielä niitä!!) Lenkin jälkeen Ulfur palasi pihatolle ja Ilmari meni Tuhton seuraksi talliin.

Ps. Juttelin eläinlääkärin kanssa Villen ratsastamisesta ja ell oli sitä mieltä, että kerta viikkoon voi hyvin alkaa pikkuhiljaa tekemään harjoituksia.

Perjantaina 14.8.2020 sain viestiä tallilta, että saisiko OTE-hieroja laserhoitaa Ilmaria. Viimehoidosta ei oltu saatu apua Ilmarin pään heilutteluun ja hierojalla oli epäilys ja mielenkiintoa kokeilla. Tottakai saa hoitaa, Ilmari oli sopivasti tallissa Tuhton kaverina ja helposti hoidettavissa. Se oli varmasti kiinnostuneena tähyillyt käytävällä hoidossa olleita hevosia. Kerroin kyllä, että epäilemme ell kanssa valoherkkyyttä. Ilmaria ei onneksi otettu karsinasta pois, vaan se hoidettiin karsinassa. Tuhto kauhistuu jo heti jos sen kaveriponille laittaa edes riimua, jos kaverin ottaisi käytävälle Tuhto luultavasti alkaisi takoa pystyyn. Ilmari oli ollut söpö ja seurallinen hoidettava.
     Saapuessani tallille juoksin pihatolle vakkareiden perään. Sara nappasi ratsukseen Ulfurin, Sofia1 Penan ja Anna Ossin. Kristina talutti tallin pihalle Villen, joka tuli Tuhton kaveriksi tuuraamaan ratsuiluihin Kristinan kanssa lähtevää Ilmaria. Olin järkyttynyt mennessäni sisätalliin. Sydämeni jätti lyönnin välistä kun tajusin, että joku oli avannut Tuhton karsinan luukun ja jättänyt sen auki. Sellaisen, josta iso hevonen saa päänsä ulos karsinasta tai josta voi vaikka heittää heiniä sisälle karsinaan. Toisten ponien kiinni olevia luukkuja ei koskaan voi tuolla lailla jättää auki kysymättä lupaa! Tuhto takoo karsinassa helposti pystyyn ja yltää etusillaan melkein kattoon. Maailmankaikkeudelle kiitos, ettei se ollut saanut tällaista hätäkohtausta luukun ollessa auki, sillä se olisi varmasti yrittänyt avonaisesta luukusta ulos. Pahimmassa tapauksessa se olisi voinut kuolla teloessaan itsensä. Tuhto ei halua tulla vangituksi karsinaan, mutta pistojen takia on pakko. Se on sisällä ihan fine kun sillä on kaveri, mutta stressaantuu tosi helposti. Kaikki. Luukut. Aina. Kiinni!
     Olivia tuli käymään tallille ja rapsuttelemaan poneja, oli taas ihana nähdä! Kristina ja Anna olivat tehneet kakkua (mutakakkua?) jota tarjottiin kaikille. Neitien varustaessa ratsujaan minä otin Tuhton ja Villen hetkeksi ulos. Olivian huoltaja auttoi minua ja piti hetken Tuhtoa kiinni. Minä huuhdoin Villen jalkovälin ja varmistin, että haava on auki. Ville ihan vähän huitoi jalallaan, mutta oli kyllä ihan tosi nätisti! Se on ihan super kiltti ja herttainen pieni otus. Ei se minuun yrittänyt osua, kunhan koitti sanoa että lopettaisin. Pakko vaan on hoitaa. Tuhto ja Ville palasivat vielä sisätallin karsinoihin. Kuulin kuitenkin, että sisätallia oli päätetty juuri nyt alkaa siivoamaan ja huomenna olisi isot pesutalkoot. Tietysti silloin, kun meille on pistetty nivelpiikkiä, ärsyttävä sattuma. Ponit olisi pakko muuttaa ulkotalliin illan aikana.
     Ratsuiluiden suunnitelmana oli kenttätunti ja kentälle mentiin. Jätimme tänään Ulfurilta suojat pois kokonaan, Penalle tuli vain taakse hivarit ja eteen putsit ja Ossille taakse hivarit. Ilmari sai vielä pitää sekä hivarit että etusten jännesuojat. Olemme nyt hyvän aikaa testailleet suojia ja alamme karsia ylimääräisiksi kokemiamme pois. Esteillä toki kaikille tulee jatkossakin jännesuojat. Teimme käynnissä ensin tehtävää jossa käännettiin radan poikki ja tehtiin keskihalkaisijalle pysähdys ja liikkeellelähtö. Kun tämä sujui, ravasivat ratsukot uraa pitkin. Ei kuullosta isolta jutulta, mutta meille se tällä hetkellä on! Lopuksi otettiin laukkaa yksi kerrallaan pitkälle sivulle kumpaankin suuntaan. Penalla ja Sofialla oli erimielisyyksiä suunnasta, sillä Pena olisi halunnut kulkea vain turvassa kaverin perässä. Sofia sai tehtä paljon töitä saadakseen sen kulkemaan itsekseen, mutta päättäväisyydellä, myötäämisellä kun poni myötäsi ja kehumalla hurjasti alkoi homma sujua. Ravissa Penaa piti aika paljon rauhoitella, mutta homma sujui paljon odotuksiani paremmin. Myös laukat onnistuivat eikä Pena vaeltanut omille teilleen! Ihan super hienosti edistytty Sofia, tästä se lähtee! Annalla ja Ossilla meni söpösesti, Annalta korjattiin tunnin suunnitelman mukaisesti vähän istuntaa ja apujen käyttöä. Saralla ja Ulfurilla meni oikein kivasti myös. Muutama tällainen issikka/pikkusuokki lisää olisi ihan mahtavuutta! Laukkaa tuli muutama askel kumpaankin suuntaan, mutta sen enempään Ulfur ei vielä ole valmis. Eikä tarvitsekkaan. Ilmarilla ja Kristiinalla... meni upeasti! Siis ihan mahtavasti! Pientä keskustelua heidän välillään oli, mutta muutoin Ilmari liikkui reippaasti ja letkeästi, kulki minne Kristina pyysi, pysähtyi pelkällä istunnalla ja meni ravissakin isoja voltteja. Laukat rullasivat nätisti, vain yksi pieni pukki millä epäilen ponin vaihtaneen ristilaukan oikeaksi. Ihan hämmentävän hienoa Kristina ja Ilmari!
     Kentältä lähdimme käymään loppuverkoiksi läheisellä sänkipellolla, ponien laitumen vieressä. Siellä ratsukot vähän laukkasivat ja ravailivat vielä ennen loppukäyntejä. Kaksi laukkaa, joissa Ulfur tuli viimeisenä. Ravissa se halusi mennä edeltä, laukassa ei. Toisen laukan alussa se hyppäsi ennen nostoa sivulle. Säikähdin että säikähtäisikö Sara, mutta pöh! Sara lähti reippaasti laukkaamaan jo vähän matkan päähän päässeitä muita ratsukoita kiinni. Siitäkös Ulvis innostui ja ottikin varsin reippaalla laukalla kiinni. Sara vain nauroi! Loppuun vielä hölkät sänkärillä ja loppukäynnit ylälenkin kautta tallin pihaan. Kaikki ratsastajat olivat onnessaan ja hauskaa oli. Keskiviikkona olisi tarkoitus tulla sänkkärille samalla ponijaolla. Minä voin antaa Saralle Ulfurin kun Tuhto on saikulla, sillä saan itse otettua järjestelmäkameralla kuvia. Ihan super kivat ratsuilut, olin niiiiin ylpeä kaikista, kun sekä kentällä että pellolla meni niin hienosti!
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja palautettiin pihalle. Ilmari meni ulkotalliin Tuhton kanssa ja Viltsu pihalle. Viileästä sisätallista hiostavan kuumaan ulkotalliin siirtäminen oli harmillista, mutta onneksi sentään jonnekkin sai eikä ollut pakko viedä vielä ulos. Tuhton karsinan ovessa olevan luukun eteen kiinnitettiin sellainen ritilä joka siinä on ollut joskus aiemminkin. Näin Tuhton karsinassa vaihtuu paremmin ilma, kun luukkua saa pidettyä auki eikä otus kiipeä karkuun. Ilmarin luukku oli jätettävä kiinni. Ponit hikosivat jo heti, vaikka kello oli jo yli kahdeksan, mutta onneksi ilta viileni vielä. Toisaalta, Tuhton riesana avoimen (ritilällisen) luukun kanssa oli hervoton kasa polttiaisia. Ilmarin pimeään asumukseen niitä ei niinkään mennyt. Onneksi ponit pääsevät huomenna iltapäivällä ulos. Olin laittanut poneille vedet ja yöheinät valmiiksi ja kaivoin niille vielä jyrsittäväksi alfalfa heinäkuution. Oikeastaan annoin sen Tuhtolle kun en saanut sitä kahtia, mutta Tuhton jyrsittyä sitä hetken, sain murrettua noin puolet Ilmarille. Vähän heinäisen herkullista tekemistä normaalin kuivaheinän lisäksi. Se oli suunnilleen -tällainen-.

TORSTAI & PERJANTAI:

Lauantaina 15.8.2020 koitti Tuhton onnen päivä. Pitkän kärsimyksen ja vankeuden jälkeen hän pääsi vihdoin takaisin pihatolle laumansa sekaan. (Hänen oma tarinansa, ei minun. Onnellinen hän oli joka tapauksessa.) Pihatolla lauma reagoi, kuin olisin tuonut täysin uuden ponin laumaan. Ne halusivat kaikki nuuhkia Tuhtoa ja juoksivat innoissaan pitkin pihattoa sen perässä. Tuhton ei tarvitsisi juosta vielä, mutta minkäs teet. Toisaalta, monessa paikassa hevoset laitetaan kuulemma heti piston jälkeen laitumeen tai pistetään suoraan laitumella. Koitamme toimia turvallisesti ja hyvin, mutta tällä kertaa tämä ratkaisu oli vaihtoehdoistamme paras. 
     Jermu jäi Tuhton seuraksi pihatolle ja muut otukset lähtivät liikutukseen. Saara otti ratsukseen Ulfurin, Noora ajokikseen Braamerin, Axel ajoon Ilmarin ja Siiri Ossin. Minun ajokikseni lähti Ville ja peräponiksi Pena. Ennen lenkkiä avasin Villen haavan ja huuhdoin sen. Hoidan sen nyt päivittäin ennen ja jälkeen lenkin, sekä lomapäivinä kertaalleen. Lisäksi taas raspailin jonkun kavioita. Varmaan Penan, en ole ihan varma. Koitan raspata jonkun joka päivä, tai ainakin edes joka toinen päivä. Tarkkailen tarvetta ihan silmämääräisesti, enkä niinkään kalenterin mukaan. Nyt olisi taas aika kysellä myös ammattilaista vuolemaan ja tarkistamaan omaa jälkeäni. Tänään laitoimme tossut vain Ulvikselle eteen ja vähensimme suojia. Aletaan pikkuhiljaa testailemaan, mitä kaikkea saa jätettyä jaloista pois. Tossuja tosin ei ole tarkoitus vähentää, mutta menimme tänään sänkkärille jonka vuoksi tossut eivät olleet tarpeelliset. Ulvis sai tossut matkaa varten, koska sillä on niin ohuet anturat edessä.
     Käpsyttelimme takalenkin kautta isolle sänkkärille. Pena säpsyi jotain yhdessä kohtaa ja pukittikin pienesti. Rauhoittelin ja rapsuttelin sitä. Veikkaan, että sille oli jäänyt saniainen kiinni häntään ja se jostain syystä säikähti sitä, sillä maassa takanamme oli keskellä tietä saniaisen oksa vähän pukituksen jälkeen. Pikkuhiljaa poni rentoutui ja kaikki oli taas hyvin. Kävelimme ensimmäisen kierroksen sänkkärillä, jonka jälkeen otimme ravia. Välillä taas käveltiin ja sitten ravailtiin. Sitten kokeilimme volttaamista käynnissä. Vain minä ja Noora osaamme voltata, mutta neuvoimme muita. Seuraavan volttauksen vakkarit tekivät ravissa, jonka jälkeen he ottivat ravikisan pellon ympäri. Me jäimme Villen ja Penan kanssa kävelemään, sillä en halua juoksuttaa Villeä liikaa haavan kanssa, jonka lisäksi Ville tuntui jo vähän väsähtäneeltä. Ville ja Pena jäivät kiltisti kävelemään muiden lähtiessä matkaan. Kisaa oli hauska katsella. Braamer ja Ulfur kamppailivat pitkään kärkisijasta ja Braamer jäi jälkeen vasta aivan viimemetreillä. Ilmari sai etua laukalla, mutta pinkoi myös todella hienoa ravia. Sillä oli itseasiassa päässään eräs musta huppu joka on ollut arkistossa, se voisi ehkä olla UV-suojattu..? En tiedä mistä se johtui, mutta tänään Ilmari ei heilutellut päätään enää juurikaan. Huilaaminen karsinassa, laser, huppu, jokin. Ossi suoritti tasaisesti ja oli oma söpö itsensä. Ulfur liikkui hienosti! Sa saattoi mennä jossain kohtaa vähän passiakin, en ole varma. Sen askeleet olivat kuitenkin ravissakin pitkät ja erityisesti lopussa se astui tosi hienosti alleen ja liikkui vaivattoman näköisesti. Se syttyi ja silläkin oli varmaan hauskaa. Pellolla meno tekee super hyvää, kun pohja on niin loistava. Vakkarit ottivat vielä yhden pitkän sivun laukkakisaakin. Jännäsin hommaa Ulfurin osalta, mutta turhaan! Kaikki otuksen juoksivat kovaa, mutta kiltisti ja kuulemma hidastivatkin heti pyynnöstä. Ulfur piti perää, mutta laukkasi innolla eikä tehnyt elettäkään pukittaakseen. Ell oli torstaina Ulfurin kauempaa nähneenä sitä mieltä, että se on ehkä laihtunut. Ehkä se alkaa nyt löytää taas liikkumisen iloakin. Loppukäyntejä kävimme kipsuttelemassa viiskymppisen pellon varjoista reunaa, jatkaen pikkusänkkärin varjoisaa reunaa ja saunapihaton ohi takaisin parkkiin. Super hyvä mieli taas tästäkin ponipäivästä!
     Muut ponit hoidettiin hyvin (ja Villen haava pestiin), mutta Ossi joutui vielä hetken odottamaan varusteet päällä. Pena oli nopeiten valmis ja Siiri kiikutti sen pihalle, tuoden vaihdossa Jermun. Jermu tuli hetkeksi vielä lyhyisiin kärryharjoituksiin. Kiersimme ylälenkin niin, että minä ajoin Ossilla jonka kärreihin Jermu oli sidottu riimusta. Jermun kärreillä istui ohjaksissa Noora, Saara talutti Jermua toiselta puolelta ja Axel toiselta. Siiri oli varmistamassa ja kuvaamassa. Kunnon varmistukset siis matkassa. Jermulla oli korvissa pumpulit ja päässään kukkahackamorelliset suitset. Kaikki meni tosi hyvin. Jermu oli vähän jännittynyt, mutta nyt jo kuin normaali poni. Se sai Saaralta herkkuja ja pääsi pienen kiekan jälkeen takaisin parkkiin. Se vaikutti tyytyväiseltä. Nyt taas tuntuu, että siitä tulee vielä loistava ajoponiini, varmaan hyvin samanlainen kuin Penasta. Lopuksi myös Ossi ja Jermu purettiin ja hoidettiin ja sitten koko loppulauma palasi ruuat saatuaan pihatolle. Muiden lähdettyä minä siivosin vielä karsinat joissa Tuhto ja Ilmari olivat yöpyneet ja Siiri siivoili laitumella. Kiitos taas meidän huipputiimille ihanasta tallipäivästä!

Ps. Illalla korjasin Braamerin takin kotona, pesin sen ja lillutin sitä etikassa. Kyllä haisee kämppä taas "kivalta", mutta jospa tästä olisi apua ponille. Heh.

Sunnuntaina 16.8.2020 oli vuorossa kakkatalkoilua ja ajoa. Tapasimme tallilla Kristinan ja Sofia2 kanssa ja lisäksemme saimme vieraiksemme myös meillä ennenkin vierailleen somesta tutun Saiman, sekä hänen kaverinsa. Suuntasimme joukolla pihatolle ja lappailimme siellä lantaa vähän päälle tunnin. Aluksi ponit söivät kauempana eivätkä olleet kiinnostuneita tulemaan tervehtimään, mutta pikkuhiljaa ne lipuivat luoksemme. Tuhton jalka näytti normaalilta, siinä ei ollut turvotusta ja poni oli suloinen oma itsensä. Braamer, Ossi ja Jermu olivat tiputtaneet huppunsa ja Braamerin ihottumatakissa on isoja reikiä. Olin huomannut ne kyllä jo aiemminkin, jonka vuoksi olin eilen illalla istunut varmaan pari tuntia leffaa katsoen loimi sylissä ja paikkaillut toisesta loimesta miljoona reikää. Tänään B saa paikatun loimen ja vien reikäisen taas paikattavaksi. Myös vanha Villellä lainassa ollut takki on kotona korjausjonossa.
     Ajoon Kristinalle ja Sofialle lähti Ilmari, Saimalle Ossi, Saiman kaverille Braamer, minulle Ville ja perään Ulfur. Pena ja Jermu jäivät pihatolle Tuhton kavereiksi, joskin Tuhto olisi itse kovasti ollut tulossa mukaan. Se jäi portille katselemaan, sekä tutkimaan tyhjiä vesiastioita. Ponit juovat pihattomökillä olevat astiat tyhjiksi, eivätkä ihan helpolla suostu vaeltamaan laitumen vesiastialle laitumen toiseen päähän. Joku siinä toisessa vesiastiassa ei vissiin nappaa. Jossain kohtaa siihen oli kuulemma itseasiassa osunut porttilanka ja silloin ponit ovat varmaan saaneet siitä sähköä. Astia siellä päädyssä on vanha metallinen kylpyamme, joten siitä onkin varmasti saanut inhottavasti sähköä. Onneksi ne saivat nämä toiset astiat ja niitä kyllä täytetään useita kertoja vuorokaudessa.
     Poneja varustellessa Braamerin kuski oli ihana ja teki Braamerin letit uudelleen. Hän myös selvitti jouhiharjalla takut ja irrotteli kaikki irtojouhet pois. Braamerin harja on taas kesällä ohentunut huomattavasti, mutta talvella se taas kasvaa. Polttiaisten saapumisen huomaa, sillä nyt Braamerin harjassa on enemmän hankausjälkiä ja parista kohtaa iho on hieman auki. Pahalta se ei onneksi näytä, mutta pahemmaksi ei tarvitsisi enää mennä. Viimeistään tiistaina aloitan taas kuurin Hallamaan rakeita. Villen haavan huuhtominen meni hyvin sekä ennen lenkkiä, että sen jälkeen. Ville ei haluaisi että pidän haavaa auki ja sörkin, mutta suostuu siihen koska on pakko ja on onneksi lahjottavissa ihan tyytyväiseksi herkuilla.
     Ajossa menimme ensin pikkusänkkärille oman laitumemme viereen. Siellä Braamer yht'äkkiä alkoi käyttäytymään oudosti. Sanoin heti, että sillä on varmasti hirvikärpänen jossain. Poni alkoi hyppiä pystyyn kun ei heti saanut apua vaikka pyysi. Huikkasin Kristinalle, että tulisi pitämään Villeä jos Sofia odottaisi Ilmarin kanssa. Kun Kristina piti ponejani, sain pelastettua Braamerin. Siltä löytyi kuin löytyikin hirvikärpänen. Se ei siedä niitä yhtään ja pyytää heti apua. Se koitti työntyä lähelle edellä ajavaa Saimaa, sekä huiski hännällään ja päällään kylkeään kohti. Se osaa näyttää, missä hirvikärpänen on. Voi pieni poni parka. Täytyy alkaa varmaan kohta taas ajamaan ihottumaloimi päällä, mutta hirvittä että mitäs sitten, jos hirvikärpänen menee sen takin alle? Se onkin sitten isompi projekti kaivaa pois.
     Pikkusänkkärillä olikin ikävä pohja ajaa, kun pohja oli niin epätasainen renkaiden alla. Ratsastukseen se on hyvä, ajossa sielu tärisee ulos ruumiista. Vaihdoimme viiskymppisen peltoon, mutta sekään ei ollut hyvä. Maa on vissiin niin kuiva, että se on kovettunut koppuraksi tai jotain. Nöpöhälkkäpelto uittokuopan vieressä oli parempi ja siellä olisi hyvä ottaa laukkaakin. Olin ajanut alkuun jonon perässä perähevosen takia, mutta sinne ja siellä ajoin edellä. Olimme juuri menossa ravia uittokuopan ohi, kun kuopasta lehahti jokin vesilintu. Kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ville pyrähti eteen, Ulfur koitti ilmeisesti sivulle. Kärryni ehkä nousivat Ulfurin puolelta ilmaan, en ole varma, mutta Ville ja Ulle ainakin vetivät eri suuntiin. En tiedä varmaksi mitä lopulta tapahtui, mutta maastouduin. Sen tiedän, etten aikonut päästää yhdistelmää karkuun, vaan pidin ohjista kiinni. Onneksi otukset pysähtyivät ja näin muidenkin ponien rauhoittuneen, vaikka nekin pyrähtivät laukalla pakoon. Minulla oli kiinni ohjista enää pikkusormella ja huusin, että Kristina tulisi ottamaan Villen. Hän tuli. Hengittelin hetken maassa selälläni. Selkään sattui, mutta onneksi paljon ylemmäs kuin joulun tippumisena. Myös päätä kannattelevat lihakset jotenkin revähtivät. En tiedä kopahtiko pääni, mutta onneksi minulla ei ollut käytössä uusinta kypärääni. Onneksi kuitenkin oli kypärä. En ymmärrä ihmisiä jotka ajavat ilman kypärää, vaikka ennen tein niin itsekin. Kyllä kärreiltäkin voi tippua, kokeneempikin. Pakoeläinten kanssa voi sattua ja tapahtua. Ihan herkästi meidän ponimme eivät säiky, mutta nyt tilanne eskaloitui varmasti siksi kun oli perähevonen eivätkä yhdistelmäni otuksen päässeetkään reagoimaan vapaasti. Ulfur on myös vähän shettiksiä herkempi säpsymään. Pieni villieläimeni. Nousin kärreille ja jatkoimme. Otimme rauhallista laukkaa, jonka jälkeen me jäimme Villen ja Ulfurin kanssa odottelemaan. Villeä en halua vielä rallituttaa eikä Ulfur halua rallittaa muissa kiinni, mutta muut ottivat pari pätkää reipasta laukkaa. Ensin B edellä, sitten kerran kisana. Hauskaa oli! Ilmari voitti kisan kevyesti, se on aivan julmetun nopea ja oikeastaan aika suuriliikkeinen. Se oli koko ajan hienosti Kristinan hallinnassa kaikki ponit himmasivat heti pyydettäessä. Loppuhölkät otimme viiskymppisen pellolla ja loppukäyntiä ensin viiskymppsitä pitkin ja sitten vielä ylälenkin ympäri.
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin hyvin, rasvailtiin ja myrkyteltiin. Villen haava tietysti pestiin. Sofia kävelytti Braameria hetken vielä maasta, sillä ponin hengitys ei ollut vielä ihan tasaantunut. Kaikki ponit saivat kivennäisensä driksuina ämpäristä, kaksi kerrallaan kun juottoämpäreitä ei ole enempää. Kristina lähti aika aikaisessa vaiheessa kotiin, sillä hänellä oli vielä muuta ohjelmaa. Myös pk-seudun vieraamme lähtivät kotiin vietyään kaksi ensimmäistä ponia takaisin pihalle, sillä heillä oli vielä pitkä kotimatka edessään. Sofia jäi reippaana apulaisenani hoitamaan ponit loppuun. Pihatolle palatessamme hän toi kaikille poneille yllärit: omenat suoraan omenapuusta. Ponit tykkäsivät! Ihana Sofia2, hän on kyllä loistava lisä meidän tiimiimme.

LAUANTAI & SUNNUNTAI:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)