keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Käsiponimaastoilua, pimeyteen valmistautumista ja kadotettua omaisuutta

Maanantaina 12.10.2020 talleilin rauhaksiin itsekseni. Kävelin laitumen puolen portille mukanani kaksi riimua, jotka laskin hetkeksi pyöröpaalin päälle aidan ulkopuolelle. Sitten heittelin aitaukseen pieniä heinätuppoja ja kutsuin poneja. Hetki niillä meni, mutta pian lauma saapui luokseni laukaten. Otukset saivat syödä tupot heinää ja minä katsoin samalla Jermun jalkovälin. Kaikki turvotus on poissa ja kaikki näyttää muutenkin tosi hyvältä. Minulle olisi ollut lähdössä mukaan mielellään useampikin poni, mutta nappasin mukaani silti vain Braamerin ja Ulfurin. Tämän kaksikon hoidin, raspasin, tossutin ja varustin. Vähän vielä heijastimia ja valoja, jonka jälkeen olimme valmiina lähtöön. Ulfur lähtisi maastoon ratsunani ja Braamer käsiponina. Nousin Ulfurin selkään jakkaralta ja palkkasin, jonka jälkeen palkkasin myös Braamerin Ullen selästä. Braamer jäi innoissaan tuijottamaan ja kerjäämään lisää sillävälin, kun säädin jalustimiani. Ne olivat jääneen toisen ratsastajan jäljiltä vähän lyhyiksi minulle.
     Maastoon lähtiessämme Ulfur vähän jännitti alkuun ja hieman ehdotti kotiin kääntymistä viiskymppisen ekassa risteyksessä. Sen jännitys johtui ehkä minun jännityksestäni, uudenlaisesta tilanteesta (ei muita ratsukoita/valjakoita) tai pimeydestä. Otsalamppuni on kyllä tehokas, mutta pimeyteen tottuminen vie aikaa. Laulelin ratsulleni ja rentouduimme pikkuhiljaa. Kiersimme ihanien karvaystävieni kanssa autiotalon lenkin. Etenimme rauhaksiin käynnissä ja ravissa (ja töltissä), jonka lisäksi otimme lampaiden mäkeen vähän laukkaakin. Lenkki sujui tosi hyvin ja vaikka oli jännää niin oli myös ihanaa! Nyt voin maastoilla ratsain ilman ihmisseuraa, ihan mieletöntä!! Suurimmaksi osaksi ratsastan Ulfurilla aina pitkin ohjin ja se kuuntelee tosi nätisti ääntä ja istuntaa. On mulla ihan huippuheppa.

Tiistaina 13.10.2020 minä ratsuilin Ulfurilla käsiponina Braamer, Noora ajoi Ilmarilla, Sofia2 ratsasti Tuhtolla, Mette Ossilla ja Sofia1 Penalla. Alkulenkistä kävimme kiipeämässä kotiten vieressä kallion päällä, sillä Ulfur kovasti ehdotteli sinne. Mikäs siinä, toki ponien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan tilanteen mukaan. Sitten suuntasimme kohti autiotalon lenkkiä, mutta lopulta kiersimmekin vain lampaiden takaa. Etenimme kaikissa askellajeissa, ottaen lampaiden mäkeen laukkaa. Laukassa kuitenkin Ossin satula kallistui ja lopulta kippasi käyntiin siirtymisen jälkeen Meten pehmeästi alas. Olimme harjoitelleet alkulenkistä sitä, että ratsastetaan jalat pitkinä ja rentoina, lähellä ponia muttei puristaen, sekä sitä että kevennyksessä laskeudutaan satulaan aina pehmeästi rojahtamisen sijaan. Tästä hetkestä eteenpäin kiinnitimme huomiota myös siihen, että kummallakin jalalla on saman verran painoa. Näin on käynyt ennenkin, lätyskäsatula (Wintec Kids) ja tynnyrin mallinen poni eivät ole kovin armollinen yhdistelmä. Toisaalta, oppii ainakin pysymään suht. tasapainossa? Onneksi ei sattunut ja matka jatkui. Satulan uudelleenvirittely vain otti sen verran aikaa, ettemme enää jatkaneet autiotalolle. Muutoin lenkki meni oikein kivasti. Pimeää oli, mutta suurimmalla osalla meistä oli otsalamput ja lisäksi olimme oikein hyvin heijastetut. Poneilla oli hännissään heijastimet ja niiden lisäksi pienet valot. Keksin niille ihan loistavan systeemin ystäväni Peten kanssa! Sain Peteltä pieniä, kestäviä ja joustavia rinkuloita, jotka letitin ponien häntiin, niiden häntiin letittämieni heijastinnauhojen lisäksi. Rinkulat hajoavat jos jäävät johonkin vahingossa kiinni, mutta ovat silti paljon kestävämmät kuin esimerkiksi letityskumpparit. Ponien häntävaloissa on pienet klipsut, joiden avulla ne saa helposti aina lenkin ajaksi klipsautettua hännissä oleviin rinkuloihin kiinni. Super kätevää!

Keskiviikkona 14.10.2020 poneja hakiessamme huomasimme, että olimme eilen unohtaneet takittaa Braamerin. Hups! Onneksi Braamer vaikutti hyvinvoivalta eikä sillä ollut hätää. Saapuessani pihatolle, jossa vakkarit juuri heittivät poneille vähän heinää ennen lenkkiä, Braamer paini ja leikki Ossin kanssa. Parkissa B keksikin ihan uuden jutun. Se meni tyynen rauhallisesti parkkikontin alle. Siellä on juuri sopivasti ponin korkuinen tila. Pyysin tallin omistajaa tilkitsemään tilan jotenkin, sillä pelkään kontin alapinnalla olevan jotain terävää ja B saikin jo päälleen jotain öljyä. 
     Minulle lähti tänään ratsuksi Ulfur ja käsiponiksi Braamer. Kristina ratsasti Villellä, Sara Tuhtolla, Lyyli Ilmarilla ja Anna Ossilla. Jermu ja Pena jäivät kotiin. Etenimme lenkillä kaikissa askellajeissa. Kävimme Saaranpolulla ja sinne päästäksemme hyppäsimme pienen ojan yli. Osa ylitti sen selästä ja osa tuli hetkeksi alas. Saralla ja Tuhtolla meinasi käydä hassusti kun Tuhto ei malttanut odottaa maastakäsin Saran ohjeita vaan loikkasi turhan ajoissa, töytäisten Saran nurin. Onneksi mitään ei sattunut, pitää olla näissä tilanteissa jatkossa vielä varovaisempi ja minun skarpimmin neuvomassa. Lenkki oli aikamoista rämpimistä hämärässä, Saaranpolku on kyllä enemmän valoisan ajan lenkki. Jouduimme alkumatkasta vähän etsimään polkua, vaikka meillä olikin otsavaloja. Polun löydyttyä meni hyvin. Villestä mainittakoon, että hän on aivan super hieno ratsukokelas! Vanhalle Pirelintielle päästyämme olisimme muuten ottaneet laukkaa, mutta Ulfur oli jotenkin tosi jännittynyt. Kun se rauhoittui, otimme ravia. Hetken päästä se heitti oikein kunnon sivuloikan, mutta pysyin kuin pysyinkin kyydissä. Hetken sujui hyvin, mutta sitten se taas veti äkkistopin kuivurin luona alamäessä. Vaihdoimme Villen jonon kärkeen, mutta Ulfur halusi uudelleen edelle. Huomasin pian, että jommassa kummassa kommelluksessa Ulfurin toinen etutossu oli kääntynyt. Se oli yhä matkassa mukana, mutta ihan miten sattuu. Hyppäsin alas, fiksasin tossun ja kävelin loppumatkan maasta. Otimme vielä hölkkääkin ja Ulfur oli rauhallinen hölkätessään minun ja Brankun kanssa. Kaiken maailman räpellyksistä huolimatta oli kiva lenkki ja ponit ja tytöt ovat ihan huippuja. 
     Tallin pihassa huomasimme jotain todella harmillista. Yksi Villen tossu oli jäänyt lenkillä matkasta. Lisäksi Ulfurin tossusta oli kääntyessä karannut pohjallinen. Muiden lähtiessä kotiin minä lähdin yksin pimeään metsään etsimään kadonnutta tossua. Tuloksetta. Vaikka etsin noin 40 minuuttia, ei tossua vain löytynyt. Olin jo luullut pääseväni lähtemään ajoissa kotiin, jo 20.30 aikaan kun ma ja ti olin päässyt vasta tuntia myöhemmin, mutta katin kontit... Lopulta ei kuitenkaan auttanut kuin luovuttaa. Olisipa tossuissa heijastimet, se olisi voinut auttaa huomattavasti löytymistä.

MAANANTAI:

TIISTAI & KESKIVIIKKO:

Torstaina 15.10.2020 kävin ennen vakkareiden tuloa taas Ulfurin ja Braamerin kanssa lenkillä ja etsimme kadonnutta tossua. Braamer oli loistava käsiponi, mutta ratsuherra Ulfur oli jotenkin tosi jännittynyt. Se kyttäsi kaukana pellolla pyörivää traktoria samassa paikassa, jossa se oli edellisiltana hypännyt sivuloikan. Minua alkoi ärsyttää ja hevonen jännittyi vain lisää, joten hyppäsin tilanteen purkamiseski alas ja talutin. Menimme vanhaa Pirelintietä metsään ja sieltä Saaranpolulle, yhdelle risukasalle asti. Risukasan jälkeen olimme eilen tarkistaneet, että kaikilla oli ollut tossut jalassa. Siinä oli ollut vähän enemmän rämpimiskohta. Tossun olisi ollut pakko olla pudonnut sen jälkeen. Emme nähneet siitä kuitenkaan jälkeäkään. Ulfurin pohjallisen lopulta löysimme tieltä, mutta tossu oli ja pysyi kateissa.
     Torstaivakkarit olivat ihania! He innostuivat hymyssä suin lähtemään talutuslenkille tossun etsintään. Menimme heidänkin kanssaan vanhaa Pirelintietä metsään ja sieltä tossupolulle. Riinalla oli talutuksessa Ville, Satulla Pena, Saaralla Tuhto ja Jermu ja minulla Ossi ja Ilmari. Etsimme kovasti, mutta tossua ei vain löytynyt. Onneksi oli tosi kiva ilma, niin ei harmittanut niin paljoa. Kotimatkalla Satu ja Riina saivat ratsastaa kotitien Penalla ja Ilmarilla. Taisi olla hauskaa!

Perjantaina 16.10.2020 saimme kuivaushuoneesta uuden tossupaikan ja lisätilaa meidän vilteille ja systeemeille. Ihan super kiva juttu, iso kiitos tallin omistajille! Tossut tulivat nyt nelisakaraisiin ankkurikoukkuihin ja ne ovat noiden säilytykseen kyllä ihan huiput! Kaikille ei vielä riittänyt omia, mutta pitää hankkia pari ankkurikoukkua lisää. Noista on tosi hyvä aloittaa. Minä hardellisöin innolla tavaroiden järjestelyä sillävälin, kun vakkarit hoitivat ja varustelivat ratsujaan.
     Vuorossa oli taas kenttätuntipäivä. Alkukäynnit käveltiin maasta ja samalla rakenneltiin rataa. Paikalla olivat tällä kertaa Sofia ja Pena, sekä Nemi ja Ossi. Aloitimme tekemällä pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä, ensin normaalisti ja sitten kevyessä istunnassa. Ravissa mentiin sekä kevyttä ravia, että harjoiteltiin kevyttä istuntaa. Verryttelyjen jälkeen mentiin puomirataa ensin kokonaan ravissa ja myöhemmin myös laukaten osan matkaa. Lopuksi kumpikin ratsukko sai hypätä pientä ristikkoa. Molemmilla ratsukoilla meni ihan tosi hyvin ja nämä olivatkin Nemin ensimmäiset hypyt. Loppuverryttelyjen jälkeen loppukäynnit käveltiin taas maasta. Molemmat ponit olivat tunnin jälkeen hikisiä, mutta alkaa olla niin kylmä ettemme enää pesseet hikiä pois. Kuivailimme niitä sen sijaan vilttien alla, jonka lisäksi poneilla oli sekä ennen tuntia että tunnin jälkeen BOT-selkäpeitot. Ennen pihalle palautusta vielä juotimme ponit ja teimme namivenytykset kivennäisnameilla. 
     Vakkareiden lähdettyä kotiin minä jäin vielä levittelemään poneille yöheiniä. Lähdin hakemaan pihaton puolelta heinäkopilta ikeakassia ja ponit seurasivat minua, Ulfur ja Ilmari uteliaina kärjessä. Takaisin päin päätin vähän juosta. Kaikki ponit olivat takanani, eli niille ei tullut fiilistä että jahtaisin niitä. Niillä kesti hetki ennenkö ne tajusivat, että "nyt se tuolla juoksee tuon rapinakassin kanssa". Sitten ne lähtivätkin perääni. Laukan kumina pimeässä illassa kuullosti upealle, kun ponit juoksivat minusta kummaltakin puolelta ohi. Ne tiesivät tarkalleen missä olin, eikä ollut riskiä jäädä niiden alle. Täytin kassin heinällä ja ripottelin syötävää pitkin ponien aitausta. Otukset jäivät tyytyväisinä syömään. Minä lähdin tallin naapuriin istumaan iltaa, ilman alkoholia, ihan vain hyvään seuraan juttelemaan. Ennen kotiinlähtöä kävin vielä moikkaamassa poneja. Ne olivat kuuraisia ja suloisia ja saivat heinää. Kuuraisuus kertoo ilmeisesti siitä, että turkki eristää hyvin. Ponista ei hahdu lämpöä, joka sulattaisi kuuran. Pihaton nurmipohja oli yllättävän liukas, mutta onneksi ponit osaavat varmastikin varoa. Kotiinpäin ajellessani, kolmen jälkeen yöllä, pakkasta oli auton mittarin mukaan –4,5 astetta. Minua jännittää ponien asuminen vihreällä pohjalla, mutta tässä kohtaa on onni että siellä on paljon hylkylaikkuja ja syömiseen kelpuutettavat vihreät on kaluttu millin pituisiksi. Siellä ei ole isoja määriä syötävää ja ponit ovat vihreään tottuneita, joten jospa ne selviäisivät. Vaihtoehtojakaan ei juuri ole. Odotan muutes innolla heinäanalyysiä, sellainen on tälle syksylle luvattu ottaa!

Lauantaina 17.10.2020 vuolin heti alkuun Jermun kaviot tallin käytävällä. Jermu ei ollut ihan vakuuttunut hommasta ja namipalkan sain unohtaa heti alkuun, sillä se vain nosti ponin kierroksia. Homma tasoittui, kun tajusin pyytää Saaraa tuomaan Penan talliin Jeren kaveriksi. Kavioiden työstäminen tallissa oli loistava ajatus. Minun pitäisi tehdä se aina tallissa, useammastakin syystä. Tallin käytävällä voin antaa kavion alas juuri niin usein kuin tarvitsee, eikä sitä tarvitse olla heti putsaamassa uudelleen. Poniparkissa raspaillessa joutuu joka kerta uudelleen putsaamaan hiekat kaviosta. Lisäksi jalka-asentoja on huomattavasti helpompi tarkkailla kovalla alustalla, kuin pehmeällä hiekalla. Harmi vaan, että tallin käytävä ei kovin usein ole vapaana tai sieltä joutuu väistämään pois. Lisäksi on hankala hylätä vakkareita ulos ja mennä sisälle vuolemaan. Mun pitäisi kuitenkin periaatteessa jokaisena tallipäivänä vuolla yhden ponin kaviot. Pitää vähän mietiskellä. Nyt vuoleminen oli hauskaa ja olin oikein tyytyväinen lopputulokseen.
     Päivän lenkkinä kiersimme peruslenkki kolmosen. Etenimme rauhaksiin, mutta kuitenkin kaikissa askellajeissa. Mukana oli koko laumamme ja koska Jermu oli ensimmäistä kertaa ruunauksen jälkeen muutoin kuin talutettuna, oli hyvä ottaa rauhassa. Mitään ongelmaa varsalla ei kyllä ollut, se oli energisen innokas, kunto ei mihinkään tässä ajassa laske varsinkaan kun kavereiden kanssa juoksee ja painii ja Jermun jalkoväli näyttää tosi hyvältä. Kaikki turvotus hävisi ponin palattua latopihatolle lauman sekaan. Tänään Jermu lenkkeili Saaran ja Ville peräponina. Jemina ratsasti Ulfurilla, minulla oli ajossa Tuhto ja perässä Ilmari, Lyyli ajoi Ossilla ja Noora Braamerilla perässään Pena. Järjestystä vaihdeltiin useasti tilanteen mukaan. Tuhto oli suloinen ja reipas oma itsensä ja olen iloinen siitä, miten hyvät sen jaloista on saatu irap-hoidoilla. Itseasiassa loput irapit pistetään tulevien kahden torstain aikana, sillä aine menee muutoin vanhaksi. Seuraavaksi olen ajatellut kuvauttaa varmuudeksi Ulfurin etujalkoja ja jos jotain löytyy, pistetään sillekkin irappia. Se välillä vähän kompastelee edestä, mutta se voi johtua myös ohuista anturoista, ylipainosta, tai ihan mistä tahansa. Olen toki puhunut siitä paljon ell kanssa ja näyttänyt hevosta. Takaisin tähän päivään ja Tuhtoon. Ajoin Tuhtolla pitkästä aikaa kuolaimettomilla ja Tuhto toimi kuin unelma. Alamme taas senkin kanssa menemään enemmänkin myös kuolaimetta. Taukoa on tullut siksi, että Tuhto on ollut kesällä varsin hanakasti syömässä ja kuolaimettomien kanssa sitä on vaikeampi saada vihreältä pois. Tuhto myös ilmaisee mielipiteensä melko vahvasti jos sitä pyytää eteen kun se syö, peppu nousee. Hän on hyvin omanarvontuntoinen pienisuuri otus. Itseasiassa tänään ainoa jolla oli kuolaimet oli Ulfut. Muut kipsuttelivat kuolaimettomilla, joskin Villen omat ovat kukkikset, eli tavallaan vähän niinkuin kuolaimet jonkun luokittelun mukaan. Hiittisuoralla otimme käyntikisaa, jonka voittivat Saara ja Ville ja toisiksi tulivat Ulfur ja Jemina. Ville tarpoo kyllä hurjaa käyntiä pyydettäessä, se kuitenkin lähti jonon perältä ja kiri kärkeen. Väliä kolmanneksi tulleilla Tuhtolla ja minulla oli kärkipariin varmaan parikymmentä metriä.
     Lenkin jälkeen oli vielä Jermun lyhyt ajototutushetki. Noora ajoi edeltä Ossilla, jonka kärreissä Jermu oli kiinni. Jeren kärreille nousi Saara ja minä talutin Jermua kulkien sen vierellä. Korvissaan Jerellä oli pumpulit ja palkaksi se sai rapsutuksia ja kehuja, nameja ei otettu kun kierrokset nousevat liikaa. Jermu oli ihastuttavan rento alkuun, kävelimme viiskymppisen ekalle risteykselle ja käännyimme kotiin. Teimme myös pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä matkan aikana. Vähän kotiinpäin kääntymisen jälkeen Jermu kuitenkin jännittyi. Pysäytimme, rapsuttelin ja odotimme, että Jermu rauhoittui. Sitten taas jatekttiin, ponin jännittyessä pysähdyttiin ja odoteltiin ja sitten taas jatkettiin. Parkille tullessamme Jere taas kunnolla rentoutui ja käveli paikalleen. Harmi, kun se ei pysynyt rentona koko aikaa, enkä tiedä mikä jännityksen laukaisi. Jatkamme harjoituksia pikkuhiljaa ja katsomme mitä tulee. Jos Jermusta ei tule ajoponia, niin sekin on ihan ok. Jerelläkin oli päässään kuolaimettomat, sillä kuolaimista se jännittyy lisää. Sitä pitäisi niihin totuttaa taas uudelleen, jos niitä päättää käyttää.
     Ponit vielä juotettiin herkkuvedellä tallin pihassa. Kivennäisnappulansa ne saivat laitumella. Braamer on muuten nyt ollut tiistaista asti ilman ihottumaloimea ja tänään avasimme sen harjassa olleet (rastoittumiselta suojaavat) letit. Poni pärjää mainiosti ilman takkia eikä kutise, joka on kyllä ihan mahtavaa! Takki olikin jo vähän huolestuttava, sillä sen kanssa karvat eivät pääse kunnolla pörröttymään ja toimimaan kylmää vastaan. Lisäksi takki on kastuessaan inhottava varsinkin kylmällä kelillä. Jospa takki pääsisi nyt pesun kautta talvisäilöön ja kaivettaisiin ulos vasta ensikeväänä. Pihatolle palanneelle laumalle ripottelimme Saaran ja Nooran kanssa vielä heiniä ympäriinsä laidunneltavaksi. Lisäksi viskelin ympäriinsä pieniä porkkananpaloja, sillä joku ihana tallilainen on tuonut tallille ison säkin porkkanaa vapaaseen käyttöön. Porkkananpalojen etsintä aktivoi ponien seeking-järjestelmää ja on niille hyvin mieluisa aktiviteetti.

Sunnuntaina 18.10.2020 oli talliton päivä, jonka aikana yritin vähän huilata. Moni asia stressaa minua juuri nyt aika kovasti, vaikken voikkaan niitä somessa avata. Kyllä tämä tästä taas tasoittuu, mutta juuri nyt ahdistaa melko paljon. Olisipa minullakin syysloma. Vakkareilla on nyt alkavalla viikolla, toivottavasti he pääsevät nauttimaan siitä täysillä ja saavat huilattua kunnolla! Moni onkin ensiviikolla pois vakkarihommistakin, mökillä jne. Voikun heille olisi ihanat kelit!

PERJANTAI & LAUANTAI:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)