tiistai 20. huhtikuuta 2021

Ihanat syyssäät, Jermun ruunaus ja peltokuvia

Postaus sisältää:
Ruunauksen, verisiä kuvia.
Sponsoriyhteistyö: Flex Hoof Boots
Yllä mainitut eivät liity toisiinsa!

Maanantaina 21.9.2020 kävin rakentelemassa saunapihatolle sairastarhat hiirakoille. Jermu tulisi omaan pikkuloossiinsa ruunauksen jälkeen ja Pena tulisi toiseen pikkuloossiin sen viereen kaveriksi. Aitojen teko oli taas suhteellinen operaatio ja aikaa meni ihan kiitettävästi. Lisäksi väkirehuruokin koko lauman.  Lisäksi purkailin heinäeteistä, sillä se tulee rakentaa toiseen kohtaan. Braamerilta oli tippunut ötökkähuppu ja se oli varsin reikäinen. Nappasin sen kotiin pesuun ja B jäi ilman huppua ulos. Seuraavana päivänä sillä oli onneksi kaikki hyvin ja se sai huppunsa takaisin korjauksen jälkeen. Meri kävi äitinsä ja Penan kanssa talutuslenkillä ja kaikki meni hyvin. He kävivät ladolla ja takaisin.

Tiistaina 22.9.2020 olimme nopeita varustamaan ponit, joten kerkesimme pidemmälle lenkille. Kiersimme peruslenkki kakkosen käynnissä ja ravissa ja oli oikein mukavaa. Siiri ratsasti Ulfurilla ilman satulaa, Sofia1 Penalla ilman satulaa, Sofia2 Tuhtolla satulan kanssa ja Mette Ossilla satulan kanssa. Minulla oli ajossa Braamer ja perässä Jermu. Olisin muuten ottanut perään Ilmarin, koska Noora ei päässyt tänään, mutta tämä oli viimeinen tilaisuuteni ottaa Jermu perään ennen ruunausta. Jos jotain menisi vikaan, tämä olisi viimeinen kerta minulla peräponina... joten tottakai otin Jermun! Tuhtolla oli testinä etusten lisäksi myös takasissakin tossut ja poni kulki hyvin. Testasimme vaikuttaisiko se liikkeeseen, jos tossut olisi myös takana. Entä jos tahmeus onkin arkomisesta johtuvaa? Pitää tilata Tuhtolle lähiaikoina tossut myös taakse. Kaikille muillekkin, joilla ei vielä ole, täytyy myös tilata viimeistään ennen liukkaita kelejä. Lenkin ainoa hankala kohta oli, kun kaksi hevosta meni meistä ohi ennen keltaisen talon pihaa. Nämä hevoset jatkoivat rautasillan kautta kotiin ja sitten meidän porukastakin osa otuksista olisi kovasti ollut seuraamassa niitä, eikä jatkamassa pidemmälle. Siitäkin kuitenkin selvittiin ihan hienosti. Hiittisuoralle otimme käyntikisaa, sillä vaikka pohja oli turhan kova ravaamiseen, siinä hyvä mennä ihan napakkaa käyntiä. Oli tosi hauskaa ja talleilun aikana pääsin hetkeksi pois kaiken stressin keskeltä. Kiitos meidän ihanalle tiimille!

MAANANTAI & TIISTAI:

Keskiviikkona 23.9.2020 oli aivan upea kesäkeli! Kiersimme rauhallisen lenkin kaikissa askellajeissa, käyden autiotalon lenkin ja palaten kotiin rautasillan ja viiskymppisen takaosan kautta. Oli ihan tosi mukavaa. Minulla oli ratsunani Ulfur ja pidin käsiponina Braameria, joka kulki kiltisti mukana kuolaimellisten suitsien ja pitkän narun kanssa. Kristina ratsasti Villellä karvasatulalla ja heillä meni ihan super upeasti! Mahtava pieni ratsukokelas ja ihana ratsuksi opastaja! Sara ratsasti tällä kertaa kokeilumielessä Ilmarilla ja se sujui tosi hienosti. Sofia1 ratsasti Penalla, Anna Ossilla ja Meri oli mukana ajaen hiittareilla Tuhtolla. Kaikki sujui tosi hyvin.

Torstaina 24.9.2020 maastoilimme eilisen tavoin aivan super ihanassa säässä. Tuntui aivan kesältä, joskin illan pimeys hiipi nopeasti vastaan. Nyt täytyy nauttia täysillä näistä upeista syyspäivistä. Minä ratsastin maastossa jonon kärjessä ihanan Ulfurini kanssa. Menimme hevoseni kanssa melkein koko lenkin pitkin ohjin ja ratsuni reagoi tosi nätisti istuntaan ja ääniapuihin. Kaikki muut ajoivat ja perässämme kipsuttivat Tuhto ja Saara peräponina Jermu. Otimme Saaran kanssa toisistamme kuvat Jermun kanssa ennen lenkkiä, ihan vain varmuuden vuoksi. Ruunaus on huomenna. Jännittää ja vähän pelottaa. Seuraavina maastojonossa tulivat Ilmarin kanssa ajellen talliystävä ja hänen tyttärensä. Ihana pikkuneiti oli aivan liekeissä päästessään mukaan ajamaan! Hänestä saattaa tulla tulevaisuudessa vakkari, kun vielä vähän kasvaa lisää. Ossin kanssa ajeli Sofia2, Braamerin kärreillä istyi Lyyli ja Villeä ohjastivat Riina ja hänen kaverinsa, pitäen peräponina Penaa. Koko lauma oli siis lenkillä mukana. Kävimme ladolla, josta jatkoimme autiotalolle ja lopulta rautasillan yli ja viiskymppisen takapäädyn kautta kotiin. Etenimme kaikissa askellajeissa ja oli ihan super kivaa! Sänkkärillä menimme tavallaan kyllä jo loppukäyntejä, mutta oli pakko päästä vielä ihan pikkuisen testaamaan miten peltolaukka onnistuisi. Ravasimme Saaran kanssa vähän matkaa pois päin muista ja laukkasimme sitten takaisin. Ihan pienen matkan vain, koska minua jännitti mitä Ulle sanoisi. Se meni niiiin hienosti! Ulfur laukkasi iloisesti pyörivää pehmeää laukkaa ja oli täysin hallinnassa koko ajan. Lisää tätä, ihana rakas hieno hevoseni!

KESKIVIIKKO & TORSTAI:

YHTEISKUVAT JEREN KANSSA:
Mun ja Jeren kuvat (2 ekaa) © Saara ja Saaran (viimenen) © minä, mutta kaikki on Saaran jälkikäsittelemiä.

Perjantaina 25.9.2020 ajelin suoraan töistä suuressa jännityksessä tallille, jossa Saara ja eläinlääkäri jo odottivat. Onneksi Saara oli apuna, kun minulla oli töitä. Hän oli desinfioinut tallin Virkon S:ällä ja hakenut Jermun talliin. Sitä ennen hän oli itseasiassa myös siivoillut pihatolla ja hellinyt poneja. Vuorossa oli Jermun ruunaus. Rapsuttelimme ja halimme Jermua vielä hetken käytävällä, kun ell jutteli muiden tallilaisten kanssa. Poni oli valtavan suloinen, hieno ja pörröinen. Se olisi ollut kiva viedä oripäivillekkin, mutta sen elämä tulee olemaan leppoisampaa ruunana. Sillä on hienot liikkeet ja kiva rakenne, mutta se on alkanut olemaan hetki hetkeltä rajumpi laumassa. En halua, että se koskaan joutuu olemaan turhaan yksin. Sillä on ihanaa, kun se tulee kaikkien kanssa toimeen ja saa elää laumassa. Lisäksi sen erityisherkkä luonne ei ole jotain mitä kannattaa lisätä, shettikset joutuvat usein kestämään kovia ja siinä maailmassa ei ole tilaa erityisherkkyydelle. Ehkä ihmisiä pitäisi muuttaa eikä poneja, mutta ei maailma ole erityisherkille helppo lajiin katsomatta. Ei siis turhaan lisätä ainakaan erityisherkkiä poneja, se on kaikkien turvallisuudellekin parasta. On Jermulla kyllä vähän hento luustokin. Noh, ruunaus meni hyvin ja nyt meillä on uusi ruuna! Minä pysyttelin rauhallisena ja pidin ponin päätä, Saara avusti eläinlääkäriä ja ell leikkasi. Jermu vähän huitoi, mutta antoi kuitenkin hyvin tehdä. Poni oli tujakasti rauhoitettu ja hyvin puudutettu ja kipulääkitty. Operaation jälkeen Jermu meni karsinaan heräilemään. 
     Saara haki Ulfurin rokotettavaksi, sillä kun ei ole vielä mitään rokotuksia. Se on ollut tarkoitus rokotuttaa jo aiemmin, mutta jostain syystä se on jäänyt. Ulfur pistettiin pihalla, koska talli vieläkin vähän jännittää sitä ja nyt siellä olisi haissut verikin. Ulle ei sanonut piikistä mitään, sillä se sai samalla kivennäisensä ja keskittyi niihin. Saara vei Ulfurin vielä takaisin pihalle ja tuli sitten talliin vahtimaan Jermua. Poni alkoi heräillä pikkuhiljaa ja nosti päänsä tyhjään suolakivitelineeseen. Jermun mielestä se oli hyvä päätuki, eikä se ymmärtänyt miski tylsät ihmiset nostivat pään siitä pois. Me Saaran kanssa olimme kuitenkin sitä mieltä, että Jermu oli vielä liikaa rauhoitettu kyetäkseen tällaisiin päätöksiin ja asento näytti huonolta. Saara jäi vahtimaan tuoretta ruunaa, kun minä lähdin apteekkiin ostamaan sulfaa. Olen aina kaikille ruunatuilleni ottanut ennemmin sulfan kuin penisiliinin. Sulfa on paljon kalliimpaa, mutta helpompaa ja turvallisempaa. Sulfa annetaan suun kautta ruutalla, penisiliini pistetään neulalla lihakseen. Jos penisiliinin pistää vahingossa suoneen, hevonen kuolee minuuteissa. Olen pistänyt penisiliiniä Braamerille ja sen emälle, mutten halua tehdä sitä kuin ihan pakon edessä. Kun on toinen vaihtoehto, valitsen mielummin sen. Olen vähän nössö, mutta saan ollakkin.
     Palattuani apteekista jätimme Saaran kanssa Jermun karsinaan itsekseen. Se näytti jo ihan pärjääväiseltä ja hyvältä ja se oli heräillyt hyvin. Kävimme siivoamassa ja kuivittamassa Jermun ja Penan tulevat yksiöt saunapihatolla ja nappasimme sieltä vesiastian pesuun. Sitten menimme hetkeksi kentälle, jonne perjantaivakkarit olivat saapuneet. He olivat käyneet juuri kiertämässä autiotalon lenkin käynnissä ja ravissa ja kivaa oli ollut. Kristina rasasti Ilmarilla, Nemi Ossilla ja Sofia Penalla. Kristinan äiti oli ollut mukana kävellen, varmuuden vuoksi apuna ja tukena. Kentällä neidit ratsastivat hetken vapaasti ravissa, kun minä, Saara ja Kristinan äiti rakensimme neljän esteen radan. Sitten kaikki tulivat ulos kentältä ja Kristina hyppäsi Ilmarilla. Ilmari jännitti. Se kyllä hyppäsi, muttei pysynyt tahdissa ja veti kovasti etuportille muiden luo. Päätimme antaa Ilmarin olla, parempi treenata ensin sileällä pikkuhiljaa ponin tahtia. Kristina vaihtoi Ossiin, jonka kanssa sujui söpösesti. Ossikin on toki ihan ruosteessa, mutta suoritti kiltisti ja antoi pienet virheet anteeksi. Kristinan jälkeen Sofia hyppäsi Penan kanssa ja heillä sujui myös söpösesti. Nemi ei vielä hyppää, mutta myöhemmin hänkin pääsee harjoittelemaan. Kristina ja Sofia menevät ehkä parin viikon päästä Hempyölillä harkkakisoihin pikkuluokkaan ja siksi testailtiin. Minä kuljin harjoituksissa mukana ja myös kisoissa avustaja on sallittu. En taluta, mutta olen lähellä henkisenä tukena niin poneille kuin ratsastajillekkin.
     Ratsuilujen jälkeen ratsastajat hoitivat poninsa ja minä väkirehustin ne. Saara talutteli vähän Jermua tallin pihassa ja poni oli pirteä. Vähän Saaran kanssa myös huuhdoimme letkulla, ihan aavistuksen. Jermu oli kovasti sitä vastaan. Kun tajusin laittaa korviin pumpulit, homma lähti sujumaan ihan söpösti. Saara namipalkkasi koko ajan tiiviisti. Korvat kiinni huuhtelu varmasti lähtee sujumaan, kun nytkin jo antoi huomattavan hyvin pumpulit korvissa. Lopulta Jermu ja Pena menivät omiin yksiöihinsä saunapihatolle. Kytkimme sähköt päälle ja laitoin sairastarhalaisille vielä vettä ja yöheinät, sekä kävin yöheinistämässä muun lauman ja antamassa kivennäiset niille joille ei ollut vielä annettu. Sitten minäkin vihdoin lähdin pikkuhiljaa kotiin. Ihanaa, että kaikki sujui hyvin, toivottavasti yökin menee Jermulla lepoisasti.

PERJANTAI:

Lauantaina 26.9.2020 sain aamulla tallin omistajalta viestin, että Jermu voi hyvin ja syö heiniään. Ihana ja helpottava tieto! Suuntasin tallille noin kymmenen aikoihin ja kipitin heti saikkutarhoille. Vastassa oli kaksi pirtsakkaa hiirakkoa. Jermu on ilmeisen nälkäinen otus, se oli jo vetänyt kaikki omat aamuheinänsä. Pena sen sijaan vielä naposteli omiaan. Saara saapui tallille myös ja minun syödessäni aamupalaa (tallilla) hän kävelytteli Jermua. Sen jälkeen oli vuorossa huuhtelu. Pohdimme pitäisikö meidän ensin oodottaa Nooraa avuksi, mutta päätimme kokeilla. Olimme puomilla, Saara namitti ja minä huuhdoin. Jermu pelkäsi letkua, eikä oikein antanut sillä huuhtoa. Sormella kumihanska kädessä sain kuin sainkin avattua vasemman puolen haavan syvälle asti. Kun kokeilin omaa paikkaani vaihtamatta lähteä avaamaan myös oikeaa puolta, en saanut koskettua kuin pintaan. Jermu kieltäytyi jyrkästi. Se oli selvästi kipeämpi siltä puolelta ja sen mitta tuli täyteen. Yritimme jatkaa, mutta poni alkoi hyppiä pystyyn. Jätimme homman siihen siltä erää.
     Seuraavana projektinamme Saaran kanssa oli alkaa remppaamaan pitkiä mustia kärrejä. Sähköpiuhat oli helppo leikata poikki, samoin narut. Lamput sun muut saatiin irti ruuvaamalla, mutta puuosin irrottaminen oli hankalaa. Totesimme lopulta niiden olevan niin lahot ja huonot, että otimme apuun sahan ja vasaran. Kaksi levyä hakkasimme irti. Penkki ja sen alla oleva levy pistivät kovemmin vastaan ja koitimme sahata penkkiä sahalla irti. Se ei ihan onnistunut, vaikka hauskaa meillä kyllä oli. Lopulta tallin omistaja lupautui irroittamaan loput osat ja annoin hänelle kiitokseksi ne lamput joista oli vielä johonkin. Loppu kärriprojekti jäi iltapäivälle.
     Nooran saavuttua oli uusintayritys Jermun huuhdonnassa. Siitä ei tullut yhtään mitään. Jermu oli peloissaan ja koitti ensin väistellä, hyppi pystyyn ja hyppy puomin päälle. Kun vielä yritimme, se alkoi potkia. Ei yhdellä takasella huiskien, vaan kummallakin takasella samanaikaisesti latoen. Ei se minuun osunut, eikä varmaan yrittänytkään, mutta uhkasi ihan tosissaan. Emme tapelleet enempää. Pitää keksiä jotain. Kovasti neuvottiin myöhemmin netin kautta ja livenä käyttämään kaulapantaa, köyttämään tiukasti kiinni riimusta ja pannasta, ampumaan vettä kauempaa ja sanottiin että huuhdottava on vaikka mikä olisi. Väkisin tekeminen ei tunnu hyvältä. Muiden vakkareiden tultua vakkarit lähtivät hakemaan vakkariotuksiaan ja minä puuhasin sillävälin jotain muuta. Luulisin, että siivosin saikkupihatolla. Ainakin raahasin latopihatolle saunapihaton aitaremontin yhteydessä kaadettuja pikkuisia haapoja poneille jursittäväksi. Saikkutarhoihin ne eivät mahdu, mutta ladolla ne menevät varmasti hyvin kaupaksi. Kävin myös tsekkaamassa Ulfurin, joka on rokotuslomalla. Se vaikutti täysin normaalilta ja oli suloinen oma itsensä. 
     Koska Ulfur on saikulla, Jemina otti tänään ajoon Ossin. Jemina ei ollut ennen ajanut, mutta homma sujui kuin vanhalta tekijältä ja Ossi on ihan paras harjoituskaveri. Saaralla oli ajossa tietysti Ville, Nooralla Braamer, Axelilla Ilmari ja Siiri ratsasti Tuhtolla. Jätin Penan suosiolla Jermun seuraksi ja lähdin itse mukaan kävellen. Suunnitelmana oli mennä peltoon ja minulla oli mukana järjestelmäkamera. Kävelimme alkuun kierroksen viiskymppistä ympäri, mutta koska huomasin kamerani akun olevan tyhjä kävimme vielä tallin pihassa hakemassa Saaran akun lainaan. Sitten suuntasimme rautasillan lähelle sänkkärille. Siellä vakkarit saivat mennä vapaasti alkuun käynnissä ja ravissa ja sitten vielä laukassa. Koska ilma oli tosi lämmin ja koska poneille on tullut jo talvikarvaa, ei tänään otettu kisaa. Ponit tulivat hyvin hikeen muutenkin, eikä niitä sovi ylirasittaa. Hauskaa oli muutenkin ja minä sain aivan ihania kuvia! Pellolta suuntasimme tallin pihaan purkamaan poneilta varusteet ja matkalla otimme Saaran ja Villen kanssa muutaman kuvan viiskymppisen pellolla puna-apiloiden seassa. Kun varusteet oli purettu parkissa, lähdimme vielä kaikki kohti uittokuoppaa. Poneilla oli päässä naruriimut. Ponit lillustivat mielellään, osa kahlasi ja osa ui. Oli ihan super hienoa, hauskaa, lämmin ja superkaunis syyssää. Maailma antaa nyt parastaan.
     Ponien palattua pihatolle ja osan vakkareista lähdettyä jatkoimme Saaran, Nooran ja Siirin kanssa mustien kärrien kunnostusta. Vuorossa oli hionta ja sitä seurasi maalaaminen. Hauskaa oli! Siiri lähti jossain välissä ja me muut jatkoimme. Innostuimme vähän kun meillä oli neljä purkkia keltaista maalia, vaikka muihin kärreihin riitti kaksi purkkia. Niinpä päädyimme maalaamaan kaksi pientä estetolppaamme keltaiseksi myös. Niistä tulee ällösöpöt! Illan maalailujen päätyttyä otimme vielä Jermun hoidettavaksi. Kokeilimme hoitaa haavoja ponien omassa parkissa tutummassa ympäristössä, mutta Jermu ei todellakaan suostunut. Sain silitellä ja rapsutella mahan alta ja kaikkialta muutoin, mutten koskea jalkoväliin. Kaviot lentelivät ja poni hyppi. Mietimme kuumeisesti, miten saisimme sen hoidettua tämän illan puolella. Tallikaveri tuli pohtimaan asiaa kanssamme ja mietti, auttaisiko jos täysin vieraat tulisivat hoitamaan. Joskus se voi auttaa. Itse olin myös mennyt ihan taistelumoodiin ja tiesin, että aikalisä tekisi hyvää. En minä halua taistella Jermun kanssa. Toinen tallikaveri uhosi, että ei pelkää potkuja ja saa haavat kyllä sormin auki. Mikäs siinä, kokeilkaa. Tallin omistaja tarjosi lainaan pumppupulloa, joka on toki tyhjää parempi, mutta toivoin että poni saataisiin hoidettua kunnolla. Noh, kaksi tallikaveria sai siis yrittää haavojen hoitoa. Eivät hekään onnistuneet, varsa meni vain enemmän ja enemmän paniikkiin. Katsojiakin oli paikalla useampi. Hommasta ei tullut mitään ja lopulta pumppupullo otettiin käyttöön. Olisin voinut sen hoitaa itsekin, se ei olisi ollut ongelma. Olisin vain halunnut saada haavat kunnolla auki. Pumppupullo vain kastelee vähän päältä. Noh, koska homma oli heillä jo kesken, saivat toimeliaat tallikaverit koittaa. Varsa oli paniikissa, mutta sitä saatiin suihkutettua pumppupullolla jonkin verran. "Nythän se on rento". No ei todellakaan ollut ja sanoin sen kyllä ääneenkin. Varsa tärisi kauttaaltaan. Hyvä että tallikaverit tunsivat onnistuneensa, minä olin täysin murtunut. Pumppupullo ei ollut ongelma minulle, vaan haavojen avaaminen. Mitään sellaista ei saavutettu, mihin en olisi pystynyt itse ja Jermu pelkäsi henkensä edestä. Homman loputtua siivosimme Nooran kanssa maalailukamat ja Saara kävelytti Jermua pihassa, jonka jälkeen Noora ja Saara lähtivät kotiin. Iso kiitos heille kaikesta, kyllä tää tästä. Toki kiitos myös tallikavereille yrityksestä, vaikkei se mihinkään kantanutkaan. Olisi se voinut toimia. Kävin itse vielä kävelyttämässä varsaparkani viiskymppisen laitumen puolen pitkällä sivulla ja annoin sen moikata muuta laumaa. Varsa oli koko ajan varuillaan ja väisti minua. Sain kuitenkin lopulta siliteltyä ja rapsuteltua Jermua, myös mahan alta. Nostelin vähän kavioitakin ja kaikki oli semi ok. Jermun palattua saikkupihatollen minä lähdin viimein kotiin. Minulla meni vielä varmaan pari tuntia saada itseni rauhoitettua ja ylös synkkyydestä. Anteeksi Jermu, lupaan ettei tämä jatku näin. Me keksitään joku parempi tie. Jermu sai aamulla ja illalla sulfan ja päivällä kipulääkkeen.

Sunnuntaina 27.9.2020 otin Jermun parkkiin ja Pena jäi saikkupihatolle huutelemaan sen perään. Jermu oli hyvin jännittynyt ja totesin pian, ettei ollut mitään järkeä koittaa huuhtoa pumppupullollakaan ennekö Jermu rauhoittuisi. Penan huutelu sai varsan pyörimään lisää ja tuijottelemaan, joten hain Penan Jermun viereen parkkiin. Jere rauhoittui silmissä. Sitten alkoi pitkä, rauhallinen ja kärsivällinen siedätys. Rauhoitin Jermua harjaamalla sitä ja nostelemalla kaviot läpi. Tuttuja juttuja, joista ei seurannut kauheuksia. Vasemman puolen jalat olivat alkuun hankalat ja ylipäätään varsan lähestyminen vasemmalta, josta sitä oli eilen hoidettu, oli hankalaa. Jermu sai olla löysällä narulla ja väistää halutessaan. Pumppupullon kanssa suihkutin vettä alkuun ilmaan, sanoin palkkasanan ja palkkasin Jermua namilla. Sitten siirryin pikkuhiljaa jalkaan ja sitten takakautta jalkoväliin. Kehuin hurjasti ja palkkasin usein. Homma alkoi pikkuhiljaa sujua. Jos poni lähti liikkeelle, toimin tilanteen mukaan. Tilanteen salliessa seurasin ja jatkoin suihkuttamista, lopettaen ja kehuen heti kun poni oli hetken paikallaan. Jos yhtään näytti siltä että Jermu pelkää liikaa, lopetin heti kesken. Penakin sai välillä herkkuja ja se jos jokin motivoi Jermua. Se pysähtyi heti kuuntelemaan Penan pureskelua ja malttoi paremmin antaa hoitaa itseään. Kauan tein rauhassa ja ponia kuunnellen ja tulokset olivat sen mukaisia. Sain lopulta tökittyä haavoja pumppupullon suutinpäällä, suihkutettua vähän sisäänkin vettä ja jopa avattua haavoja varovasti pinnalta sormineen. Super Jermu! Kehuminen, lahjonta, ajan antaminen ja tekeminen ilman pakkoa. Siinä onnen avaimet. Olisi vain eilen heti pitänyt ottaa pumppupullo käyttöön, eikä viedä pelkoa niin pitkälle. Miksi oi miksi ihminen on joskus niin tyhmä? Miksi on jotenkin aina niin kiire ja pakko? Miksi olen oppinut niin monen vuoden aikana tähän? Miksi annan toisten sanoa, mitä pitää tehdä vaikka ajattelen toisin? Onneksi pystyn kouluttamaan itseäni parempaan suuntaan. Susta tämä saattaa kuullostaa ihan tyhmältä, ja niin minustakin nyt. Sellaista se joskus kuitenkin on. Juuri siinä tilanteessa asioita ei näe selvästi, kun taas vähän etäisyyttä otettuaan kaiken näkee niin paljon selvemmin.
     Seuraavaksi kävimme Jermun ja Penan kanssa kiertämässä viiskymppisen. Olin jotenkin ajatellut, ettei Penaa uskalla ottaa Jermun kanssa samaan aikaan. Jotenkin olin ajatellut että ne riehuisivat, eikä Jermu saa rihua. Mutta hei, miksi ne rieuhuisivat? Eiväthän ne riehu normaalistikkaan mitenkään ihmeellisesti, eivätkä ne nyt niin paineissa sairastarhailusta ole, että leviäisivät heti pitkin lyhysin. Kaikki meni tosi hyvin. Toki Jere ja Pena vähän närppivät ja härkkivät toisiaan, mutta ei sen kummempaa. Kävelimme suurimmaksi osaksi, mutta otimme myös hallitusti ja hillitysti vähän ravia. Ell sanoi Villen kanssa, että jos haavoja ei saa auki kunnolla voi vähän ravauttaa jos ne aukeaisivat siitä vähän. Moikkasimme ponien kanssa myös muuta laumaa latopihaton laidunosan aidalla ja muut olivat hyvin kiinnostuneita. Jotenkin koen tärkeäksi näyttää muille, etteivät hiirakot shettikset ole kadonneet vaan vain asumassa muualla. Kävelytyksen jälkeen palautin Jermun ja Penan pihalle ja samalla siivoilin saikkupihatot. Poneilla oli ohjelmaa, sillä saunapihatolla rakennetaan uusia aitoja ja samalla ajeltiin kasvustoja siimaleikkurilla. Jännää ja mielenkiintoista kuunneltavaa ja seurailtavaa.
     Muuna ohjelmana minulla oli eilen aloitettujen mustien kärrien keltaiseksi maalailua. Siinä sivussa myös hengailin, juttelin tallilaisten kanssa ja kävin syömässä pihassa tarjottua grilliruokaa. Kiitos siitä! Jaoin kaikille poneilleni myös päiväheinät ja moikkasin samalla latopihattolaisia. Niillä oli kaikki hyvin. Kärrien maalailut sujuivat hauskasti, mutta maalit loppuivat kesken. Ei ole todellista, ensin luulimme että meillä on liikaa maalia ja nyt se loppui. Ärsyttää, että maalailimme tolppia ennenkö kärryt olivat valmiit, mutta ei mahda minkään. Tarvitsee tilata lisää maalia, harmi kun sitä ei saa enää läheltä kun keltainen on sieltä loppu.
     Huuhtelin Jermun pumppupullolla uudelleen illalla ja Pena oli henkisenä tukena vierellä. Jermu oli alkuun jännittynyt, mutta rentoutui sitten ja homma meni hienosti. Sain taas avattua haavoja pinnalta. Namia kului hurjasti, mutta se ei haittaa pätkääkään. Huuhtelun jälkeen kävimme vielä kolmestaan kiertämässä viiskymppisen ja moikkaamassa kamuja. Tallipäiväni oli taas noin kahdeksan tunnin mittainen, mutta eipä siinä mitään. Ilma oli mieletön koko viikonlopun, mitä sitä tekisi jos ei olisi ulkona ja nauttisi ihanien karvakamujen seurasta. Mikä oli tärkein asia tässä päivässä? Löysimme Jermun kanssa luottamuksen. Jermu luotti minuun, etten tee väkisin ja satuta. Minä luotin Jermuun, ettei se potki kunhan otan sen tunnetilat ja mielipiteet huomioon. Kiitos Jermu, että olet juuri tuollainen kuin olet.

LAUANTAI:

SUNNUNTAI:

LAUANTAIN KUVAILUT:
Ossin ihanat Flex Pony -bootsit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)