keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Flunssatuska, paras Saara, kuvia ja harkkakisat

Postaus sisältää:
Kuvia ponin jalkovälistä, ruunauksesta toipumisen seuranta.

Maanantaina 28.9.2020 Saara kävi aamupäivällä lääkitsemässä Jermun ja kävelyttämässä Jermun ja Penan viiskymppisen ympäri. Iso kiitos! Illemmalla minä kävin vuorostani hoitamassa ponit. Annoin Jermulle kipulääkkeen, huuhdoin pumppupullolla ja arvatkaa mitä?! Sain avata haavat pohjaan asti sormella! Hyvä Jermu, kiitos! Kehuin hurjasti ja palkkasin reilusti leivällä. Ette uskokkaan, miten isoilta nämä askeleet tuntuvat lauantain epätoivon jälkeen. Lähestymistapani oli vain aivan väärä, tahtini aivan liian nopea ja odotukseni aivan liian korkealla. Jermu piti minulle siis tärkeän oppitunnin toisen kuuntelemisesta, ajan antamisesta ja luottamuksesta. Nyt kun toimin pehmeästi, aivan uudet ovet taas aukenivat minulle. Se saattaa kuullostaa tyhmältä ja siltä, että minun olisi pitänyt heti tietää. No olisi varmasti, mutta ette uskokkaan miten eritavoin moni lähipiirissäni toimii. Itsessäni on iso kouluttaminen, mutta suunta on oikea. Toki, Jermu oli varmasti myös paljon kipeämpi vielä lauantaina. Noh, päivän lenkki kulki autiotalolle ja sieltä rautasillan kautta ja vielä viiskymppisen pellon poikki kotiin. Jermu oli iloisen reipas ja otti välillä hillittyjä raviaskeliakin. Kouluttelin poneja kävelemään nätisti ja vihreälle vetämättä niin, että niiden kävellessä hetken kevyellä narulla nätisti sanoin palkkasanan ja heti perään "eväs" ja annoin syödä. Sitten jatkettiin sanalla "jatkuu" ja toistettiin. Tämä toimi nopeasti ja lenkkeily oli mukavaa. Ilma oli ihana ja aurinkoinen ja maailmani oli kauniin syksyinen. Keltaisen talon pihalla oli rautasillalle kulkiessamme päältä ajettava ruohonleikkuri töissä ja sitä Jermu vähän säikähti ja hypähti. Muutoin ei ollut mitään ongelmia. Taisin siivota vielä saikkupihatot, mutta muuhun en enää kyennyt. Minulla oli ollut suunnitelmia kärrien ja muun suhteen, mutta minua särki liikaa päätä. Se oli alkanut jo varmaan ennen tallia, mutta paheni talleilun ajan ja oli lopulta tosi kova. Lähtiessäni autolla kohti kotia, mietin jo hetken olenko ajokunnossa. Harkitsin tosissani pysähtyväni tiensivuun ja nukkuvani tunnin tai pari, mutta totesin voivani ajaa turvallisesti kotiin ja saavani helpotusta nopeammin kiiruhtamalla ottamaan särkylääkettä. Onneksi lääkkeen saatuani alkoi helpottaa ja pahin kipu loppui. 

Tiistaina 29.9.2020 Saara kävi aamupäivällä lääkitsemässä Jermun ja kävelyttämässä saikkutarhalaiset. Lenkillä he kipsuttelivat rautasillan kautta autiotalolle ja Pirelintietä kotiin. Kaikki sujui hyvin. Itse menin tallille illalla, mutten alkaneen flunssan takia mennyt vakkareiden kanssa ajamaan. Minun oli kuitenkin käytävä hoitamassa Jermu, sillä hoitamatta jättäminen olisi tyyliin heitteillejättö. Ei se anna muiden hoitaa. Otin Penan ja Jermun parkkiin ja huuhtelin Jermua pumppupullolla, palkaten leivällä. Turvotusta oli jonkin verran, mutta sain avata haavat sormella pohjaan asti ja sieltä purskahti verta ja muuta möhnää. Ihanaa, että Jermu luottaa ja antaa hoitaa! Vakkarit saapuivat yllättävän aikaisin takaisin lenkiltään, joten huuhdonta jäi vähän kesken. En halunnut olla parkissa muiden kanssa samaan aikaan flunssaoireiden takia, vaan välttelin kaikkia. Kävin välissä kävelyttämässä Penan ja Jermun viiskymppisen ympäri käynnissä ja pienissä hölkissä, antaen ponien välillä pysähtyä syömään. Palattuamme pihaan, parkkeerasin tallin pihaan puomille. Oma parkkimme on illalla pimeä paikka, mutta puomille kajastaa vähän enemmän valoa. Huuhtelin Jermun jalkoväliä vielä lisää pumppupullolla ja rapsun varovasti haavojen pintaan jäänyttä purua pois. Osan aikaa huuhdoin lämpimällä ja osan aikaa kylmällä vedellä, kumpikin oli Jermulle ihan ok. 
     Noora kertoi vakkareiden kiertäneen autiotalon lenkin käynnissä ja ravissa. Siiri ratsasti Ulfurilla, Noora ajoi Ilmarilla, Sofia1 ratsasti Ossilla ja Sofia2 Tuhtolla. Ponit olivat kivoja ja lenkki meni hyvin. Ulfuri oli kuulemma melko energinen, kun taas Tuhto oli aika nihkeä. Loppua kohti se jumitteli raveissa, joka on voinut johtua joko kinnerpateista tai ratsastajan istunnasta. Seuraillaan ja harjoitellaan! Koska minä en ollut ehtinyt ihan vielä pois alta hiirakoiden kanssa, kävivät vakkarit loppukäynneillä vielä kiertämässä vähän taluttaen laitumella. Sen jälkeen he hoitivat ponit, ruokkivat ne ja palauttivat pihatolle.

Keskiviikkona 30.9.2020 kävin tallilla hoitamassa Jermun. Otin sen ja Penan tallin pihaan puomille ja huuhdoin ensin pumppupullolla. Palkkasin taas leivällä ja sain kuin sainkin avata kummankin puolen haavan sormella. Turvotusta on nyt enemmän kuin aiempina päivinä. Ei hurjan paljon, mutta jonkin verran. Avatessani haavoja sormella sain auki jotain kiinni kasvamaan alkanutta kudosta ja ulos tuli verta ja kudosnestettä. Jermu hieman väisteli, mutta antoi operoida kun kehuin, palkkasin ja rapsuttelin. Koska poni on jo tosi salliva ja luottavainen, päätin kokeilla huuhtoa haavoja myös letkulla. Arvatkaa mitä? Se onnistui hyvin! Huuhdoin ensin matalalla paineella ja hyvin usein palkaten, mutta sain pian letkuttaa täydellä paineella ja pitkiäkin pätkiä. Nyt tilanne jalkovälissä näyttää oikein hyvältä. En voisi olla ylpeämpi pienestä ponistani! En tänään kävelyttänyt kaksikkoa, sillä oloni oli varsin huono ja ihana Saara lupasi kävelyttää ponit. Laajensin vähän Penan ja Jermun tarhoja, sillä Jeren pitäisi jo päästä liikkumaan vähän enemmän, kuitenkin riehumatta. Vähän teki tiukkaa, mutta selvisin. Jermu ja Pena saivat laajennuksen ajan olla samassa tarhassa ja ne olivat rauhaksiin, keskittyen lähinnä syömään vihreitä uudelta alueelta. Uskaltaisinpa jättää ne samaan, mutta pelkään niiden hyppivän pystyyn toisiaan vastaan liian villisti. Parempi ehkä suosiolla odottaa se kaksi viikkoa ruunauksesta.
     Minun ollessani jo kotona peiton alla, Saara kävi hoitamassa hiirakot ja vetämässä vakkareille maaston. Ensin hän kävi Jermun ja Penan kanssa taluttaen seikkailemassa autiotalon suunnalla hakatun metsän puolella metsäkoneen urilla. Kolmikolla meni hyvin ja he palasivat kotiin rautasillan ja kautta. Saara kertoi, että kävelytys auttoi turvotukseen. Tosi hyvä! Keskiviikkolaisten junnujen kanssa Saara seikkaili autiotalolta vanhalle Pirelintielle menevällä polulla. Minä olen käynyt siellä viimeksi vuosia sitten, mutta Saara löysi polut uudelleen kesällä Tuhton kanssa. Minunkin pitäisi tutustua siihen polkuun uudelleen. Se oli jonkin aikaa käyttökelvoton metsänhakkuiden jälkeen, mutta on nyt taas kunnossa. Tältä polulta retkiseurue suuntasi ladolle. Saara ratsasti Ulfurilla, Kristina Ilmarilla, Sara Ossilla ja Sofia1 Penalla. Ratsukot kävelivät suurimmaksi osaksi, mutta myös ravasivat ja laukkasivat. Ladolta takasinpäin ratsukot tulivat ihan reipastakin laukkaa ja Ulvis kuulemma laukkasi mielellään ja oli muutenkin ihan super. Ossi ja Ilmari olivat kuulemma fiksusti, mutta Pena päästeli pikku pukkeja useamman kerran laukassa. En yhtään ihmettele, että sille on kasaantunut vähän loikkimisen tarvetta ja olinkin valmistellut Sofiaa siihen. Ei neidillä onneksi ole ponin kanssa mitään ongelmaa. Koska ratsukoilla oli hyvin aikaa, he tulivat takasin vielä autiotalon kautta, jatkaen rautasillalle ja viiskymppisen kautta kotiin. Ratsuilulenkin ajan Braamer oli ollut Jermun seurana Penan sijaisena. Kaikkien palattua omiin aitauksiinsa Saara nappasi vielä hiirakon kaksikon sairastarhoilta pihaan ja ötökkämyrkytti Jermun. Polttiaisia oli kuulemma liikkeellä paljon. Lisäksi hän vielä kävelytteli kaksikkoa otsalampun valossa katsomaan muuta laumaa, viiskymppisen laitumen puoleisen pitkänsivun päähän ja takaisin. Jos en ole viel sitä sanonut, niin sanon nyt: valtava kiitos Saara, olet ihan korvaamaton eikä tästä kaikesta olisi selvitty ilman sinua!!

Kuukausi vaihtui ja oli Axelin ja Siirin aika jatkaa muihin kuvioihin. Axel oli niin sanotusti vain kesävakkarina ja viimein taitaa olla aika myöntää, että kesä oli ja meni. Siiri puolestaan sai oman hevosen, hurjasti onnea! Kiitos Axel ja Siiri kaikista yhteisistä hetkistä, olette koska tahansa tervetulleita joko käymään tai takaisin tiimiin! Ootte huippuja! Ei hyvästi, vaan näkemiin!

MAANANTAI & KESKIVIIKKO:

Torstaina 1.10.2020 kävin koronatestissä. Se oli kamalaa, mutta onneksi näytteenottaja oli super empaattinen, hellä ja ihana! Se teki kamalasta kokemuksesta huomattavasti paremman. Tallilla kävin päivällä huuhtomassa Jermun haavat. Pakko, kun se on hoidettava. Lotrasin käsidesillä, kuten aiempinakin flunssapäivinä, aina kun olin koskemassa johonkin, käytin maskia ja pysyttelin kaukana muista. Otin Penan ja Jermun puomille, huuhdoin Jermun letkulla ja avasin haavat sormin. Jere väisti vähän sormilla avaamista, mutta antoi operoida ja palkkasin leivällä. Kaiken muun hoiti kotiin Saara, kävelytykset, siivoukset ja vakkarit, ja olen siitä hirmuttoman kiitollinen! Jeren ja Penan kanssa Saara kävi kävelemässä keltaisen talon takaisen metsän poluilla, molempiin suuntiin rautasillan kautta. Saikkupihattoa siivotessa Jeren ja Penan tarhojen väliportin ollessa auki poneja ei kiinnostanut kun syöminen, mutta kävellessä toistensa härnääminen olikin sitten niiden mielestä ihan mahtavaa viihdykettä.
     Vakkareiden kanssa lenkkeillessä oli käyty ladolla, sen perään autiotalo ja lopuksi tultiin rautasillan kautta kotiin. Tuhto oli ollut käynnissä ja ravissa oikein reipas ja ravannut mielellään. Se oli muutoin kulkenut rennon oloisesti ja korvat hörössä, mutta laukata se ei ollut oikein halunnut. Ladonta takaisin se oli laukannut ihan kivan pätkän, mutta esim. autiotalon pehmeään ylämäkeen se ei laukannut. Muiden ponit olivat olleet ihan normaaleja omia itsejään ja toimineet hyvin. Satu oli ajanut Penalla, Riina Villellä ja Lyyli Braamerilla. Viimeisellä hölkkäpätkällä rautasillalle vievällä tienpätkällä Tuhto oli säikähtänyt jotain. Ei mitään tietoa miksi ja kaikki muut ponit olivat olleet normaaleja. Tuhto veti äkkistopin ja aiheutti pienen ketjukolarin. Se oli vain vetänyt liinat kiinni, tuntunut kasvavan kymmenen senttiä korkeutta ja puhissut. Se ei ollut suostunut enää liikkumaan eteen, joten Saara oli taluttanut hetken matkaa. Onneksi Tuhto oli rentoutunut jo ennen rautasiltaa ja palannut omaksi itsekseen.

Ps. Saikkutarhalla törmäsimme hiirakoiden kanssa a) punkkiin ja b) hirvikärpäsiin! Kaksi Suomen pahinta samassa paikassa! (Kertoo toisaalta siitä, kuinka hitsin ihana ja turvallinen maa tää on.)

Perjantaina 2.10.2020 kävin taas vain hoitamassa Jermun haavat ja Jere ja Pena olivat taas puomilla hoidon ajan. Nyt Jermulla on reilusti turvotusta ja selvästi alkaa olla taas vähän kipeämpää koskettaessa. Sain helposti huuhtoa letkulla, mutta sormin avaamista poni koitti vältellä. Sain kuitenkin avata molemmat puolet syvältä asti ja kehuin ja palkkasin paljon. Sitten vielä vähän kylmäilin letkulla ja lopuksi palautin otukset ulos. Saara hoiti taas kävelytyspuolen. Jere esitti kuulemma lenkillä aikamoisia kevätjuhlaliikkeitä, pukitteli, mutta Jere on onneksi niin herkkis että se on helposti palautettavissa kuulolle. Saaran sanoin: "vähän kun ärähtää niin se on takasin hanskassa. Ja samoin jos riimunnaru tökkäsee vastaan niin loppuu tanssit." Penaa ei olisi kuulemma tänään kiinnostaneet Kenguru-Jermun pelleilyt ollenkaan, eikä se lähtenyt mukaan Jermun leikkiyrityksiin. Taas Saaraa lainatakseni: "eikä myöskään pistäny lisää pökköä pesään ärähtämällä jos Jere vähän pääsi piraijoimaan". Saara kirjoittaa niin hauskasti, etten voi olla suoraan lainaamatta loppuakin: "Edellä mainittu Kengurulapsi oli muutenki oikeen reippaalla päällä, Penan keskittyessä lähinnä syömiseen. Jere taas olis painanu reippaasti vaan menemään. Käytiin autiotalo, jonne menomatka mentiin rautasillan kautta". Ihanaa, että varsa on turvotuksesta huolimatta innokas eikä kipeä. Saara laittoin kuvan lenkin jälkeen, turvotus ei näyttänyt laskeneen. Pitää tiiviisti seurailla mihin tämä etenee. Ei turvotus siis ihan hullu ole, muttei tarvitsisi myöskään yhtään enempää turvota.
     Vakkarit kävivät tänään keskenään ja ratsastivat viiskymppisellä käynnissä ja ravissa. Kristinalla oli Ilmari, Nemillä Ossi ja Sofia1 ratsasti Penalla. He kiersivät viiskymppisen kolmesti ja menivät myös viiskymppisen risteysten välisellä polulla. Alkuun Ilmari oli meinannut mennä vähän pusikoihin ja säikkyi vähän kissaa. Kristinan saatua poni rauhoitettua homma oli sujunut hyvin. Ilmari oli mennyt muutoin edellä, mutta lopuksi eteen oli vaihdettu Ossi. Neidit olivat laulelleet ja heillä oli ollut kuulemma oikein hauskaa. Lopuksi poneja oli taluteltu maastakäsin hetki tallin piha-alueella.

TORSTAI & PERJANTAI:

Lauantaina 3.10.2020 sain koronatestin tuloksen ja se oli negatiivinen! Niinpä pääsin vihdoin muiden mukaan. Saavuin tallille vähän vakkareita myöhemmin ja tapasin vakkarit tallin pihassa. He olivat käyneet antamassa latopihattolaisille vähän heinää ennen lenkkiä. Lähdimme yhdessä kurkkaamaan Jermua ja Penaa, sillä vakkarit halusivat moikata Jereä. Nykyään lauantaivakkareita ovat Saara, Jemina, Meri, Lyyli ja Noora, joskaan Noora ei päässyt tänään paikalle. Vakkareiden lähtiessä hakemaan ponejaan, minä jäin hetkeksi saikkupihatolle ja siivosin kakat pois. Pena ja Jere saivat sen aikaa olla samassa tilassa. Lopulta päätin jättää väliportin muutenkin auki ja ponit samaan. Ne olivat oikein rauhallisia ja tyytyväisiä hengaillessaan vierekkäin. Ei se haittaa jos ne nyt viikko ruunauksesta vähän hyppivätkin, eivät ne Jermua rikki saa eivätkä pysty juoksemaan pikkutarhoissa. Haluisin itseasiassa vähän laajentaakkin tarhaa, mutta minulla ei taida olla juurikaan lisää tolppia. Viikon päästä Jere ja Pena palaavat laumaan latopihatolle.
     Tämän päivän liikutukset sijoittuivat pelloille. Vakkarit aloittivat kiertämällä viiskymppisen takapäädyn kautta samalle sänkkärille jossa menimme viimeviikolla, eli rautasillalle päin. Minä oikaisin kävellen viiskymppisen pellon läpi odottelemaan. En ole vielä lenkkikunnossa, mutta otin kameran ja räpsin innoissani kuvia pellossa. Saara ajoi Tuhtolla, Jemina ratsasti Ulfurilla, Meri ajoi Ilmarilla ja Lyyli ajoi Braamerilla. Sänkkärillä mentiin käynnissä ja ravissa jonkin aikaa, mutta päätimme jossain kohtaa vaihtaa peltoa. Ulfur kyttäili kauempana rautasillan takana näkyvää kaivinkonetta, jolla oli selvästi joku työmaa kesken. Myös muut olivat vähän varautuneita. Siirryimme viiskymppisen pellolle, jossa oli aivan super kiva kuvata! Ponit tosin olivat kovasti syömässä ja kun kaikki askellajit oli menty läpi, oikaisimme laitumen viereisen sänkkärin kautta tallin isolle laidunpellolle. Siellä jatkettiin kaikissa askellajeissa. 
     Vakkarit ottivat hyvään kuvauskohtaan laukkaa. Se sujui söpösesti, ponit olivat reippaita ja kulkivat pyydetysti. Sitten otettiin uudestaan sama. Jotain tapahtui. Katsoin kameran etsimen läpi, kuinka Ilmarilla oli aika paljon vauhtia. Se oli ottanut yhden spurtin sänkkärilläkin ja ajattelin, että nytkin Meri saisi sen kiinni ja rauhoitettua. Siirryin etsimen kanssa Ulfuriin, joka yllättäen lähti käpälästä. Hevonen loikki ja Jemina tippui. En saanut lennosta kuvia, mutta jostain syystä minulla on kuva jossa Jemina on maassa. Hienossa kaaressa Jemina tuli alas, mutta nousi onneksi heti ylös. Tässä kohtaa oltiin siirrytty kuin hidastettuun filmiin ja oikeastaan kaikki meni tosi nopeasti. Se ei näy tekstistä, mutta Ilmarin kiihdytyksellä ja tällä Jeminan tippumisella oli väliä vain sekunteja. Tajusin, että Ilmari oli lähtenyt täysin hanskasta. Luultavasti se oli säikähtänyt, lähtenyt, ja Ulfur oli ottanut kipinää siitä. Onneksi Ulfur pysähtyi Jeminan tiputtua, mutta Ilmari tosiaan sinkosi eteenpäin kuin naton ohjus. Hämmennyksekseni ja järkytyksekseni Meri tippui kärreiltä. Sekuntien sadasosissa ehdin tajuta että sekä Jeminalla että Merillä on kaikki ok, joten lähdin Ilmarin perään. Se painatti tuhatta ja sataa kärryt perässä kohti tallin pihaa ja huusin niin kovaa kuin väsyneistä keuhkoistani sain: "PONI ON IRTI!". Ilmari kanttasi hurjana kääntyen ylälenkille ennen tallin pihaa. Siihen mutkaan siltä oli jäänyt toinen tossu. Sieltä se kiepsahti saunapihatolle, jonka yläportti oli suureksi onneksi avattu aiemmin päivällä. Muuten poni olisi joko kääntynyt, tai mennyt langoista läpi. Ilmari selvästi hidasti saunan kulmalla ja katsoi uutta korkeaa aitaa, sekä minun lähestymistäni aidan takaa. Se kaarsi vasemmalle kaartavalta tieltä oikealle ja pysähtyi lopulta Jermun ja Penan lähelle. Juttelin sille rauhoittavasti jatkuvalla syötöllä ja menin varovasti sen luokse. Se antoi kiinni ja oli jo selvästi yli suurimmasta säikähdyksestä. Ohjat olivat rullalla toisen renkaan ympärillä ja irrotin heti toisen ohjan kuolaimesta. Pitäen toisella kädellä kuolaimesta kiinni, irrottelin toisella kädellä kärrit. Ilmari sävähti kärrien lähtiessä seuraamaan sen ottaessa askeleen eteen, mutta pysyi luonani. Kaikki vaan irti. Meri tuli tässä kohtaa jo paikalle ja otti ponin, minä irrtoin valjaat. Merillä oli kaikki ok, vaikka toiseen jalkaan tuleekin näyttävä mustelma. Meri oli reippas ja hyväntuulinen, joka huojensi minua kovasti. Ilmari oli kunnossa ja meni hetkeksi Jermun ja Penan viereen. Hiirakot jäivät toiselle puolelle ja Ilmari toiselle. Minä lähdin peltoon tsekkaamaan Jeminan. Hänelläkin oli onneksi kaikki hyvin. Autoin hänet vielä loppukäynneiksi Ulfurin selkään ja neiti nousi sinne oikein reippaana.
     Kun ponit menivät parkkiin, otimme Ilmarinkin sinne. Sen varusteetkin olivat ehjät, vain ohjat ovat vähän venyneet renkaan välissä, mutteivät ole edes poikki. Kärryt ovat muuten kunnossa, mutta toisessa aisassa näkyy vähän mustaa viirua. Johonkin on osuttu, mutta vaikka tutkin, en löytänyt mistään jälkiä. Olin ponin irtijuostessa varma, että aisat menisivät solmuun ja koko höskä ajokunnottomaksi. Vielä oli huolena se, pelkäisikö Ilmari nyt kärrejä. Olisiko sen ajoponin ura tässä, tai ainakin edessä pitkä uudelleentotutus? Kokeilimme varoen valjastaa Ilmarin parkissa uudelleen kärrien eteen. Ei ongelmaa. Sitten kiersimme parkkikontin ympäri niin, että Meri ohjasajoi kärrien vierellä, minä talutin ja Saara talutti mukana kaveriponina Tuhtoa. Ilmarilla ei ollut onneksi mitään ongelmaa ja se kulki rentona ja aivan normaalisti. Selvisimme lopulta siis kuin ihmeen kaupalla koko hommasta pelkällä säikähdyksellä ja pikkujäljillä! Kiitos maailma! Vaikka meillä oli hämmentävää epäonnea ponien säikähtäessä, meillä oli myös hämmentävää onnea kun mitään pahempaa ei käynyt. Elämä pakoeläinten kanssa yllättää joskus.  
     Vähän ajan päästä kuului kovia laukauksia. Selvisi, että linnustajia oli tullut ampumaan ihan tallin viereen ja tarhassa olleet hevoset olivat aivan paineissa. On mahdollista, että metsämiehet olivat hiippailleet siellä jo silloin, kun ponimme olivat pelästyneet. Metsästäjät eivät onneksi varmaan olisi ampuneet kohti peltoa jos olisimme olleet siellä, mutta silti vähän kylmäsi. Jos olisimme olleet laukausten aikana pellolla, olisimme olleet suoraan sen paikan takana jossa ammuttiin. Luodit olisivat tulleet suoraan meitä kohti, vaikka ei kukaan varmasti silloin olisi siellä ampunut. Aivan liian lähellä tallia ja asutusta kuitenkin ammuttiin, noin lähellä ei ole laillista ampua. Vähimmäisetäisyys asutuksesta on 150 m ja matkaa oli noin sata metriä talosta. Tallia ei varmaan lasketa, mutta siitä matkaa oli vielä vähemmän, tarhoilta parikymmentä metriä.
     Junnujen lähdettyä iloisina kotiin, meillä oli Saaran kanssa vielä hiirakkojuttuja. Saara piti Jermua ja Penaa hetken kiinni löysällä narulla, kun minä huuhtelin Jermun jalkoväliä. Huuhtelu oli Jermulle ok, mutta koskemisesta se ei pitänyt. Turvotusta on aika paljon (joka on toki tosi suhteellinen käsite, ei vieläkään hälyyttävästi) ja paikat ovat varmaan kipeät. Jermu kyllä liikkuu hyvin ja on pirteä, mutta selvästi koskettaminen ei tunnu kivalta. Jermu ei olisi halunnut minun avaavan haavoja sormilla, joten laitoimme sen puomille hetkeksi kiinni. Löysälle siinäkin, mutta sitä ei pääse kiertämään ympäri. Hellän määrätietoisesti ja leivällä palkaten sain lopulta avattua molemmat puolet. Kuonat kun pääsisivät ulos, olisi helpompi olla. Kovin syvälle ei joko enää pääse tai sitten en vain onnistunut ponin vältellessä, mutta ihan hyvin sain kuitenkin avattua. Sitten vielä hetken huuhtelin ja kylmäilin letkulla. Hyvä tulee, Villelläkin turvotus oli suurimmillaan juuri tähän aikaan, noin viikon ruunauksesta. Huuhtelun jälkeen ihana Saara lähti ponien kanssa kävelylle, kun minun kunnossani ei ole vielä varsinaisesti kehumista. Minä jäin juttelemaan tallilaisten kanssa ja lopulta lähdin kohti kotia. Saara, Jermu ja Pena kävivät kiertämässä lampaiden takaa ja sitten kotitien kalliopulun kautta kotitallille. Kauemmas he eivät arvanneet lähteä, sillä jostain oli kuulunut taas ammuntaa ja ladon suunalla joku oli käyttänyt moottorisahaa.

LAUANTAIN PELTOKUVAT:
Saara ja lenkkiponiinit.

Sunnuntaina 4.10.2020 heräsin epäuskoisena herätyksen soidessa aamuvarhain. Ilma oli sateisen harmaa, mutta onneksi satoi vain hyvin kevyesti välillä. Pientä ripottelua, eli ei juuri nimeksikään. Mitä sitä sunnuntai-aamuna tekisi, jossei lähtisi lähitallille kisoihin? Tapasin tallilla Sofian (1.) ja Kristinan. Ossi ja Pena otettiin talliin hoidettavaksi ja Braamer meni saikkupihatolle Jermun seuraksi. Väliportti laitettiin välistä kiinni, sillä vaikka Jere onkin nyt Penan kanssa samassa on Braamer vähän turhan napakka noin pieneen tilaan Jeren kanssa. Se komentaisi vähän turhan ätäkästi, jos Jere innostuisi yrittämään painimista. Meidän oli ollut tarkoitus mennä kisoihin kävellen, mutta koska olen vielä toipilas menimme traikun kanssa. Onneksi Krissen isä pääsi autonsa kanssa vetämään. Ossille ja Penalle tuli kuljetuksen ajaksi BOT-peitot ja ohuet loimet, jotta ne vähän kuivuivat, lämpenivät eivätkä saaneet vetoa. Niiden selkäkarvat olivat sateesta märät, mutta rättien alla ne olivat matkan aikana kuivahtaneet hyvin. Paikanpäällä Hempyölin tallilla käveltiin rataa, varustettiin ponit ja verkattiin. Verryttely tapahtui maneesissa ja kaikki meni hyvin. Okei, pieni kommellus oli alkuun kun Pena veti väkisin yhden ratsastuskouluponin perään, mutta onneksi kerkesin äkkiä auttamaan. Verkassa Pena pukkasi kerran, koska jännitti, mutta rauhoituttuaan se meni söpösesti. Olin koko ajan ratsukoiden tukena ja turvana.
     Radalla Pena starttasi ensin ja sitten Ossi. Ossi odotti kentän reunassa Penan radan ajan ja Pena odotti Ossin radan ajan. Minä olin kummankin ratsukon mukana radalla avustamassa ja kulkemassa sisäpuolella. En taluttanut, mutta olin henkisenä tukena. Kummankin ratsukon rata meni super hienosti! Luokka oli clera round, estekorkes max 40 cm. Vähän oli kiemurtelua, vähän piti koittaa mennä kaverin luokse ja Pena meni kahdesta esteestä alkuun ohi ja Ossi käveli yhden yli ja pudotti saman esteen toisella kerralla. Kuitenkin, kumpikin ratsukko eteni ravissa ja laukassa ja suoritti hienosti! Pientä kommellusta oli odotettavissakin tällä harjoittelumäärällä, mutta siis ihan super! Olimme kaikki aivan hirmuttoman fiiliksissä! Hyvä tytöt ja ponit! Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ja suunnata kohti seuraavia pikkukisoja! Valtava kiitos STARA:lle ihanien kisojen järjestämisestä ja siitä, että aloittelevienkin kisaponien kanssa voi hyvillä mielin tulla avustajan kanssa tutustumaan ja harjoittelemaan kisaamista! Tunnelma oli ihana ja lämminhenkinen, tarvittaessa sai apua ja neuvoja ja sai suorittaa hymyssä suin ja hauskaa pitäen. Näin sen kuuluu mennäkkin. Oli ihanaa nähdä kaikkia vanhoja tuttuja, ootte super ihania, nähdään taas pian!
     Kisojen jälkeen ponit palasivat kotiin ja ne hoidettiin ja palautettiin omiin pihattoihinsa. Vakkareiden lähdettyä minä otin Jermun ja Penan parkkiin. Huuhdoin Jermun ja avasin haavat. Turvotusta on vieläkin reilusti, eikä Jermu tykännyt että koskin. Sain kuitenkin hitaasti totuttamisen ja leivällä palkkaamisen jälkeen avata haavat. Laitoin haavoihin myös vähän Villen ruunausjuttujen hoidosta jäänyttä Abilaria. Hoidon jälkeen kävelytin Penaa ja Jermua kotitien päästä päähän. Pidempää en vielä pystynyt, yritän nyt säästellä sen verran että selviän alkavasta viikostakin. Ponit kulkivat reippaasti ja Jermu koitti haastaa Penaa taisteluun useaan kertaan. Olihan Pena sentään varmaan päälle pari tuntia poissa, kertyyhän siinä pienelle piraijalle paini-intoa. Otimme käynnin lisäksi myös vähän ravia ja annoin ponien myös välillä syödä vähän evästä tienreunoilta. Tallille palattuamme vein pojat ulos ja avasin väliportin. Ennen lähtöäni kävin vielä laittamassa latopihatolle vettä. Katsoin samalla Ilmarin liikkeet ja kaikki näytti hyvältä. Otin myös kokeeksi Braamerilta takin pois. B on pärjännyt hyvin jo jonkin aikaa ilman huppua ja takki oli ihan märkä. Voi olla, että Braamer pärjää jo ilman takkiakin ja oli ihan hyvä saada se kuivumaan. Jotenkin säälittää, kun toinen seisoo sateessa litimärkä takki päällä. Polttiaisia on ollut nyt lähiaikoina vain vähän ja tallilla on toinenkin ihottumainen ilman takkia. Katsotaan. Jos yhtään hankausjälkiä tai kutinaa ilmenee, laitamme takin takaisin. Muut ponit tulivat heti tutkimaan ja ihmettelemään Braameria. Onhan se kummallista, kun toinen on ensimmäistä kertaa kuukausiin pihatolla ilman takkia. Ville on muuten ollut aika reppana ja vähän yksin nyt, kun hiirakot ovat olleet poissa. Erityisesti Braamer komentaa sitä ilmeisesti aika kovalla kädellä. Onneksi Jermu ja Pena palaavat taas kohta Villen kavereiksi.

LAUANTAI & SUNNUNTAI:

JERMUN TOIPUMISEN SEURANTAKUVAT:

KISAKUVIA © SUVI TIRRONEN / SAIPPUA.KUVAT.FI

KISAKUVIA © SILJA / IG: @pieni_pala_elamastani:

VIDEO:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)