sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Flunssan jatko, parantuminen, ihanaa maastoilua ja kärriprojektin aloitus

Postaus sisältää:
Sponsoriyhteistyö Kymen Metallituote Ky.

Maanantaina 31.8.2020 olin flunssani jatkui yhä. Jos jotain kivaa, niin posti toimitti minulle traileriimme uuden sponsoritarran! Traikkuremppaamme sponssasi siis Kymen Metallituote Ky, josta saa muun muassa juuri tarvittavan kokoisia laadukkaita ja kestäviä vanereita. En malta odottaa, että pääsen kiinnittämään tarran. Tallilla kävi Saara, joka kävi ajolenkillä Villen ja Braamerin kanssa. Ville jolkotteli kärrien edessä ja B kipitti peräponina. Ville oli kuulemma iloisen vauhdikas ja Braamerilla oli melkein työ pysyä sen tahdissa. Kolmikko kävi peruslenkki ykköstä pitkin kaksnelosen tiellä ja takaisin kaikissa askellajeissa ja kaikki sujui hyvin. 

Tiistaina 1.9.2020 tallilla kävivät Noora ja hänen kaverinsa Saga. Noora ratsasti Ulfurilla ja Saga ajoi Braamerilla. Tässä Nooran raportti: "Tänään mentiin Sagan, Ulfurin ja Braamerin kanssa eka ladolle ja takasin ja sitten vielä autiotalon lenkki kaikissa askellajeissa. Ponit olivat tosi kivoja, Ulfur oli ehkä vähäsen jännittynyt. Ulfur yritti kerran lähteä risteyksestä toiseen suuntaan, mutta muuten sujui hyvin! Lenkin jälkeen purettiin, hoidettiin ja ruokittiin ponit sekä vietiin ne pihatolle."

Keskiviikkona 2.9.2020 Saara tuurasi minua lenkillä junnujen kanssa. Saaran ratsuna toimi Ulfur, Sofian Pena, Annan Ossi ja Kristinan Ilmari. Tässä raportti Saaralta: "Käytiin keltasen talon takasen metän poluilla seikkailemassa, paluumatkalla vielä autiotalo. Oltiin sairaannopeita, ja sain vielä valitukset kun oltiin liian ajoissa takasin. Oltiin kaikki tallilla jo kymmentä vaille, niin ehittiin lähteä lenkille jo puol kuuden jälkeen, ja heitettiin noin puolentoista tunnin lenkki. Junnut meni kaikissa askellajeissa, mä sit ravaillen ja yhen pikkupätkän laukaten kun Ulvis sitä ite ehotti. Ulvis oli oikeen mukavalla päällä ja kuulemma muutkin ponit." Saara myös kehui junnuja ihan huipputyypeiksi ja sitä he todellakin ovat!

Torstaina 3.9.2020 pääsin vihdoin tallille ja olin siitä hyvin onnellinen. Menin tallille jo vähän ennen vakkareita ja suuntasin tietysti pihatolle tervehtimään rakkaitani. Siellä oli jotenkin tosi paljon syksyisemmän näköistä, kuin viikko sitten. Kukkavarsista muodostunut kasvusto maassa oli aivan ruskeaa. Nyt saisi taas mielenkiintoisia kuvia! Nappasin Ulfurin kanssani kohti tallia. Se ei ollut lainkaan vakuuttunut, mutta suostui kuitenkin seuraamaan minua. Otin Ulviksen sisätallin käytävälle kavioiden huoltoon. Jösses että olikin homma, ne kasvavat taas kohisten. Ulfuria jännitti tallissa oleminen, mutta se suoriutui siitä semi hyvin. Jalkoja se repi alas kovasti ja yritin vain malttaa. Kertaalleen kyllä ärähdin viimeisen jalan kanssa, kun ei meinannut tulla yhtään mitään. Iso harmi kun meidän kengittäjän tulo maanantaina peruuntui minun sairasteluni vuoksi, pitää koittaa saada hänet nyt mahdollisimman pian tsekkaamaan jälkeäni.
     Kävimme tänään kiertämässä autiotalon lenkin ja alkukäynneissä kiepsaisimme Ulfurin ehdotuksesta kotitellä kallion päältä menevän polun kautta. Minä ratsastin rakkaalla ratsullani, Saara ajoi saikulta vihdoin palaavalla Tuhtolla, Meri ajoi Penalla ja piti Ilmaria perässä ja Lyyli ajoi Braamerilla ja piti Ossia perässä. Sain junnut siis yllytettyä ottamaan harjoituksen vuoksi peräponit ja niin saimme kaikki isot pojat liikutettua. Etenimme kaikissa askellajeissa, rennosti ja kivasti. Ulfur laukkasi hienosti pari lyhyttä pätkää ja oli reippaalla tuulella. Ihan alkuun se oli ollut vähän jännittynyt, mutta sitten rentoutui. Autiotalon metsäpolkupätkällä se pienesti kompasteli useamman kerran johon kiinnitin huomiota. Käynnissä se myös meni mielellään tien laitaa, mutten ole varma johtuiko se jostain arkomis-asiasta vai syömisjutuista. Kovasti se närppi eväksiä. Kyllä matala-asteisen kaviokuumeen pelko aina mielessä kummittelee, mutta Ulfur liikkui muutoin mielellään ja vaikutti normaalilta, joten jospa tämä tästä. Tuhto oli oikein reipas ja iloinen "töihin palaaja" ja muillakin meni kivasti.
     Lenkin jälkeen ponit tietysti hoidettiin. Niille juotettiin yksitellen vettä, jonka seassa ne saivat kivennäisensä. Kätevää. Olen katsellut meille itseasiassa yhtä uutta kivennäistä, jos päädyn siihen niin kerron siitä varmaankin lisää. Pyyhin kaikilta poneilta hiet reilulla vedellä ja ponit olivatkin tänään yllättävän hikisiä. Rankka lenkkimme ei ollut, ihan perus, mutta ilma oli jotenkin jännän lämpimän kostea ja toisaalta poneilla alkaa olla jo jonkin verran talvikarvaa. Braamer rasvattiin Solhedsin rasvalla ja samaa sai mahansa alle syötyyn kohtaan myös Ulfur. Kaikki ponit myös ötökkämyrkytettiin ja Ulfuria myrkytellessäni se tarjosi minulle pitkästä aikaa hymytemppua, eli nosti ylähuultaan. Sanoin heti palkkasanan ja kaivoin kännykkääni varten pitämästäni vyölaukusta namin. Sitten pyysin temppua sanomalla "hymy", nostamalla sormimerkin ja näyttämällä ötökkämyrkkypurkkia. Ulfur nosti huulta ja palkkasin. Vielä pari toistoa. Sitten vein myrkkypullon pois ja testasin ilman. Ennen se ei ole vielä hiffannut hommaa ilman pulloa, mutta nyt hiffasi! Ihan super hauskaa! Tätä pitää vaan muistaa nyt vielä vahvistella taas lisää.
     Kun muut ponit oli jo hoidettu ja juotettu, mutta Ulfurilla ja Tuhtolla olivat juomiset vielä kesken, veivät Lyyli ja Meri omansa ja pihatolle. Kun me saavuimme Saaran kanssa tuomaan omiamme, Braamer oli hankaamassa peppuaan pihaton seinään. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että toin sille kotoa pestyn ja korjatun loimen ja otin edellisen kotiin huoltoon. Kun päästin Ulfurin irti tarhaan, pyrähti Braamer sitä vastaan. Samalla Ulfur harppoi kiireisesti suoraan Braameri vastaan ja sitten kaksikko alkoi hyvin intensiivisesti rapsuttelemaan. Ne ovat olleet hyviä rapsuttelukavereita koko kesän ja se on minusta jotenkin tosi suloista.

Ps. Ostin tallikaverilta shettiksen valjaat. Ne tulevat Ville valjaiksi ja niissä tuli mukana pörröinen violetti silatyyny, jonka säästän Jermulle. Lisäksi ostin tallikaverilta myös hevosen ajo-ohjat ja ratsastusojat Ulfurille.

MAANANTAI & TORSTAI:

Perjantaina 4.9.2020 menin tallille jo hyvissä ajoin ja aloin innoissani aloittelemaan kärrirmonttiurakkaa. Valitsin ensimmäisiksi harjoituskappaleikseni mustat kotikilpakärryt. Irrotin vähän aikaa sitten ostamistani koppakärreistä toisen renkaan ja kotikilpureista toisen. Mallasin sitten uusien kärrien rengasta kilpureihin ja vaikka se on kapeampi siitä tulee oikein passeli. Rengas on suhteellisen pieni ja ohut ja haluan uusiin koppareihin paksummat renkaat. Kotikilpureiden renkaiden kumit taas ovat rikki, enkä halua ajaa kilpureiden renkailla muutenkaan kotiajossa. Jätän vanteet varalle säilöön ja ajetaan kotona noilla toisilla renkailla. Sovitin vielä varmuudeksi vihreistä kärreistä paksua rengasta uusiin ja sellaiset sopivat varmasti, kun haarukkaa vähän venyttää. Rengastestailuiden jälkeen aloin hioa kotikilpureita käsin hiomapaperilla, irrottelin jalkarampit ja muita pikkuosia ja tein testimaalauksen. Minulla on käytössä äitini sponssaamia graffitispraymaaleja. Testi meni hyvin ja pääsin maalailemaan lisää. Jälkeni ei ole tasaisin ja vähän valumiakin tuli, mutta super hauskaa oli! Ei näistä tarvitse täydelliset tulla, riittää että ovat kivat ja persoonalliset. En jaksanut härdellisöidä kärrien teippauksia pois, joten maalasin vain niistä yli. Ne peittyivät aika hyvin ja aion muutenkin vetää aisoihin keskelle viirut heijastinteipistä. Näistä tulee hauskat! Säilytyksellisistä tekijöistä johtuen maalasin kärreistä tänään noin puolet ja jatkan huomenna.  Yhdessä kohtaa alkoi sataa, mutta onneksi sain kärrit nopeasti vintille suojaan eikä siitä jäänyt jälkiä maalipintaan. Laittelin kärrejä ensin ennen vakkareiden tuloa sitten lisää heidän lähtönsä jälkeen, mutten viitsi kirjoittaa siitä kahdessa osassa ja avasin kaiken tähän. Lisäksi meidän super tallin omistaja muutes suoristi vanhoista sinisistä koppiksistamme aisat ja takaraudan, sekä porasi hiittareiden vettä ottaneeseen rautaan alas pienen reijän josta vesi pääsee ulos myös kärrien säilytysasennossa.
     Epämääräisistä kärriselityksistä vihdoin ponijuttuihin. Siiri ja Noora kävivät tänään kahdestaan maastossa. Siiri ratsasti Ulfurilla ja Noora ajoi Braamerilla. He kävivät ensin rautasillalla ja kiersivät sitten vielä autiotalon lenkin. He etenivät kaikissa askellajeissa ja lenkki meni kuulemma oikein kivasti. Junnujen kanssa meillä oli puolestaan kenttätunti. Kristinan ratsuna oli Ilmari, Sofian Pena ja Nemin Ossi. Lisäksi meillä oli käymässä uusi vakkarikokeilija. Hän oli vähän nuorempi kuin mitä olen pitänyt alarajana, mutta innokas ja mukava. Kun pääsimme kentälle ja pikkuhiljaa ponien selkään, kiersin hänen mukanaan neuvoen häntä Tuhton kanssa. Meidän ponit eivät ole automaattisia ratsastuskouluponeja, vaan aika vihreitä itsekin, ja Tuhto meinasi mennä vähän minne sattuu. Rauhallista käyntiä ja täysin  vaarattomasti, mutta kuitenkin. Uusi kokeilija ratsasti kuitenkin vain kolmisen kierrosta ja kieltäytyi sitten jatkamasta. Häntä harmitti kun homma ei ollutkaan helppoa, ei pelkkää ohjista vetämistä vaan olisi pitänyt opetella käyttämään myös istuntaa. Hän sanoi myös, ettei tykkää ponista. Hän lähti kotiin ja minä laitoin Tuhton sairastarhaan odottelemaan tunnin ajaksi. Pikkuneidille onneksi löytyy myös helpompia poneja muualta ja jos hän joskus vähän isompana haluaa tulla tutustumaan uudelleen, hän on tervetullut. 
     Muiden kanssa jatkoimme eteenpäin. Aluksi oli testailtu jarruja pysähdyksin ja ratsukot saivat edetä vapaasti käynnissä tehden esimerkiksi ympyröitä. Ravia otettiin alkuun pitkille sivuille ja hiottiin siirtymiä, jonka jälkeen ravailtiin uraa pitkin etsien hyvää rauhallista tahtia ja fiksaillen istuntaa. Laukkaa otettiin muutama pätkä pitkille sivuille. Ilmarilla oli vähän hankaluuksia uskaltaa takapäätyyn oikeassa kierroksessa, muutoin kaikilla meni tosi kivasti. Pena kulki tänään oikein nätisti sinne minne Sofia pyysi. Lopuksi kävimme vielä kiertämässä viiskymppisen, jossa ravailtiin ja sitten käveltiin. Sukelsimme sinne pikkupolun ja sänkipellon kautta ja kävimme viiskymppisen takapäädyssä näyttämässä Nemille uittokuopan. Viiskymppisen takapäädyssä olikin yllättävän paljon hirvikärpäsiä, minussa oli ainakin viisi. Onneksi Kristina pelasti minut ja otti pois ne, joita en itse saanut tai huomannut. Viiskymppisen etupäädyssä annoin ratsastajien mennä viiskymppisen risteysten välisen pikkupolun keskenään ja kävelin itse tietä pitkin. Olin saanut tarpeekseni hirvikärpäsistä ja niiden riski oli tiellä pienempi. Oli ihanaa kuunnella kauempaa tyttöjen naurua ja juttelua, kun he saivat mennä keskenään maastopätkän ja höpöttää vapautuneesti. Viimeinen pätkä käveltiin maastakäsin ja lenkin jälkeen vakkarit hoitivat ja ruokkivat ponit tallilla vielä olleen Siirin kanssa. Minä härdellisöin tosiaan siinä kohtaa vielä lisää kärrien kimpussa. Ihana ilta jälleen. Oli muutenkin hauska nähdä tallilaisia "pitkästä aikaa" ja päästä juttelemaan kaikkien kanssa. Viikko on pitkä aika olla pois, jos on tottunut käymään lähes päivittäin. Kiitos vielä ihanille vakkareille ja poneille super seurasta, ootte ihan huippuja ja meni super hyvin! Suuren suuri kiitos myös tallinomistajalle kärriavusta!

Lauantaina 5.9.2020 menin taas ajoissa tallille ja härdellisöin kärriprojektiani. Hioin ja maalailin loput kotikilpureista ja jätin ne kärsimättömänä kuivumaan. Päivän lenkin jälkeen maalailin kärreihin toista kerrosta, mutta maali loppui kesken. Olisin tosi kovasti halunnut saada ne jo maalattua, mutta täytyy nyt vain malttaa. Vaihdoin kuitenkin jo toisenkin uuden renkaan kärreihin ja tallin omistaja oli ihana ja täytti ne. (Olisi mulla pumppu, mutta hänellä on kone ja painemittari.) Maanantaina menemme äitin kanssa ostamaan lisää maaleja, en malta odottaa! Nämä maalit ovat ihania ja vaikuttavat tosi hyviltä, tykkään!
     Päivän lenkillä kierrettiin peruslenkki kolmonen ja kaksnelosen tie aloittaen vanhalta Pirelintieltä. Minun ratsunani oli uljas Ulfur, Sara oli ratsain Tuhton kanssa, Lyyli ratsain Ossin kanssa, Saara ajoi Villellä peräponina Jermu, Axel ajoi Ilmarilla perässä Pena ja Noora ajoi Braamerilla. Vanhalla Pirelintiellä koin ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Sieltä on kaadettu metsää ja siellä oli metsäkone töissä tukkeja siirtelemässä. Ulfur jännitti ja oli valppaana, mutta käyttäytyi kyllä upeasti ja oli oikein urhea! Suurimat hakkuut olivat kallioisen kohdan kohdalla ja pieni alamäki siinä oli aivan täynnä liejua. Siinä kohtaa tulin turvallisuussyistä alas ja talutin, sillä näin sieluni silmin miten hevoseni kaatuisi liukkaalla, tasapainoillessaan pitkillä jaloillaan minä selässään. Pääsin vähän matkan päästä kiipeämään helposti selkään tienreunalla olleen korkeamman kohdan päältä. Yhdessä kohtaa taluttaessani säikähdin, kun kuulin kiljahduksen takaa. Jermu oli päättänyt käydä nurin ja oli ajatellut piehtaroida, jolloin Saara vingahti kovaa. Jermu nousi ylös ja jatkoi muina miehinä. Miten niin liikkuvien kärrien perään sidottuna ei voi piehtaroida..?
     Lenkin erikoisuudet eivät päättyneet siihen. Kaksi kertaa meistä tuli takaa ohi myös mopo, onneksi molemmilla kerroilla tosi rauhassa ja huomaavaisesti. Iso kiitos siitä miesoletetuille kuskeille! Lisäksi eräässä pihassa hääräsi traktori, pellolla oli puimuri ja näimme myös rantakäärmeen ja vaskitsan. Kaikki mahdolliset härvelit ja otukset kuitenkin kohdattiin rauhassa ja onnistuneesti. Ilma oli puolipilvinen ja ihana. Etenimme kaikissa askellajeissa ja kaksnelosella otimme reipasta laukkaa. Ulfur laukkasi jonon kärjessä ihan super hienosti ja iloisesti, olin riemuissani! Pitkään aikaan en ole sen kanssa tällaista laukkaa mennyt. Emme menneet täysiä, mutta kuitenkin reippaasti eteenpäin. Ponit jäivät siinä vähän jälkeenkin. Tuhto oli ollut alkuun nihkeä, mutta verryttyään sekin laukkali hienosti ja oli kuulemma ihana. Penan naru meni useamman kerran Ilmarin kärrien renkaan väliin, mutta muutoin muillakin meni kivasti.
     Lenkin jälkeen Ville jäi vielä valjaisiin vaikka muut purettiin. Lisäksi Jermu sai päälleen valjaat, peräänsä kärrit ja korviinsa pumpulit. Jermulle siirrettiin Villen päässä olleet kukkikset ja Ville sai hetkeksi kuolaimet. Sitten ajoimme kaksi kierrosta ylälenkin ympäri niin, että minä ajoin Villellä, Noora Jermulla, Jermu oli kiinni Villen kärreissä ja sitä talutti lisäksi toiselta puolelta Saara ja toiselta Axel. Axel hoiti myös Jermun namipalkkauksen ja Jermu oli turhankin perso nameille. Pikku piraija. Poni ei vaikuttanut muutoin kovin jännittyneeltä, mutta juuri tässä namihommassa jännitys tuli pintaan. Etenimme käynnissä, teimme pari pysähdystä ja olimme kannustavia ja pehmeitä. Jermu vaikutti taas askeleen paremmalta, jospa hänestä hitaasti mutta varmasti vielä ajoponi tulisi.

Sunnuntaina 6.9.2020 kävin kaverin kanssa katsomassa erästä ponia, en itselleni vaan hänelle. Se oli oikein kiva reissu ja söpö poni. Paluumatkalla piipahdimme tallilla, kävin moikkaamassa omia söpösiä ponejani, sekä siirtämässä maalaamani kärryt katon alta parkkiimme. Nyt katson, mitä uusi maalipinta sanoo sateesta.

LAUANTAI & SUNNUNTAI:
KOTIKILPURIT:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)