maanantai 8. maaliskuuta 2021

Lainaratsu, ihania ystäviä, maastoilua ja kukkapelto

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS

Maanantaina 3.8.2020 talleilimme kaverini Miisan kanssa. Hän ratsasti kentällä ensin Ossin, sitten Ulfurin ja lopuksi vielä Penan. On ihan mahtavaa, että on hyvänä kaverina pienikokoinen ratsastuksenohjaaja! Kuinka kätevä läpiratsastaja, Miisa on super! Ossin kanssa mentiin kaikki askellajit läpi, mutta se oli jotenkin nihkeä. Sen maha murisi oudosti, joten totesimme sen olevan ehkä vähän huonona tänään, joten lopettelimme pian. Tarkkailemme tilannetta. Ulfurin kanssa meni hienosti. Miisa työsti sitä käynnissä ja ravissa ympyröillä ja loivilla kiemuraurilla. Välillä Ulfur koitti punkea minun luokseni tai portille, mutta verryttyään oli rennompi ja suoritti paremmin. Sille tuli ihan kunnon hiki, teki kyllä hyvää! Viimeisenä oli Pena, joka oli ihan varteenotettava ja supersuloinen pieni kouluratsukokelas. Senkin kanssa mentiin kaikki askellajit läpi. Iso kiitos Miisalle hyvästä seurasta, sekä poniinien ratsastuksesta!

Tiistaina 4.8.2020 kävin kaverini Fannin kanssa toisella tallilla pitkällä käyntimaastolla. Fanni ratsasti omalla ponillaan Dalilla ja minä toisten ihanien kavereidemme suomenhevosella Oivalla. Oiva on sama heppa, joka tarhasi ennen Ulfurin kanssa samassa ja oli sen kamu. Voi että, kummatkin näistä tän kertaisista ratsuista, sekä vielä yhden ystävän Hellun issikka Kambur, olivat heti ihmettelemässä kun saavuin paikalle. Ihanaa nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa, joku päivä bongaan myös kaikki ihmiset! Maastoreitti oli hieno ja hauska, mutta jännittävä. Huomasin, kuinka paljon liukkaampi rautakenkä oli kalliolla kuin tossu. Onneksi heppa hoiti homman kotiin. Valtava ratsuni ei arvostanut jännitystäni, vaan yritti useaan otteeseen ehdottaa kotiinpaluuta. Varmana kiroili mielessään, että miten hänet on annettu tällaiselle uuvatille. Minulle parempi virka oli Oivan mielestä varmasti meidän kanssamme samalla tallilla asuessaan se, kun joskus lomittaessani vein sitä ulos ja sisään ja ruokin sen. Heh. Hevonen oli Ulfuriin verrattuna valtavan kokoinen ja valtavan kapea. Se oli myös tosi reipas ja suuriliikkeinen (vaikka vain kävelimme) ja oli aika luksusta ratsastaa oikealla runkosatulalla. Huippu heppanen, iso kiitos omistajille hevosen lainasta ja luottamuksesta! Iso kiitos Fannille yllyttämisestä mukaan ja koko homman järjestämisestä, hyvästä seurasta ja mielenkiintoisesta tallikierroksesta ja lenkistä. Lisäksi kiitos kaikille ihanille karvakorville kaikesta.
     Reissun jälkeen kävin syömässä ja menin sitten "omalle" tallillemme jo ennen vakkareita. Työskentelin siellä kentällä liinassa Ulfurin kanssa, joka meni tosi kivasti. Teimme pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, siirtymiä (känty&ravi), ympyröitä ja kuljimme uraa pitkin. Ulfur toimi kaikkia odotuksiani paremmin ja olin oikein tyytyväinen pieneen hevoseeni. Olihan hommassa välillä vähän hankaluuttakin, mutta kaikenkaikkiaan meni tosi hyvin! Ihana viksu Ulfur!
     Vakkareiden kanssa saimme seuraamme uuden vakkarikokeilijan, joka aloittaa vakkarina. Hän on nimeltään Sofia, jonka johdosta meillä on nyt tiistaisin kaksi Sofiaa. Hahaa, pitää keksiä jotkut hyvät tunnisteet! Oli ihanaa huomata, että Sofiat tulivat heti tosi hyvin juttuun keskenään. Maastossa Noora ajoi Ilmarilla, minä Braamerilla ja kaverini Miisa Villellä. Sofia1 ratsasti Penalla ja uusi Sofia2 Ossilla. Kiersimme autiotalon lenkin rauhalliseen tahtiin ja kaikki meni kivasesti. Ossi oli ihan normaalin oloinen oma itsensä. Ilmari viskoi vähän päätään, mutta oli muuten normaali. Voisimme kokeilla ostaa sille ötökkähatun, jossa olisi erillinen nenäläppä.

MIISA JA PENA MAANANTAINA:
Pitkä, mutta kevyt ja taitava kuski. Ihana Miisa!

MINÄ OIVAILEMASSA TIISTAINA:

Keskiviikkona 5.8.2020 otin Ulfurin tallin pihaan ja koska junnut tulivat tallille jo ennen normaalia aloitusaikaamme, pääsivät he ratsastamaan Ulfurilla kevyesti kentällä ilman satulaa. Ensin ratsastivat kakspäällä Sofia1 ja Anna ja Sara käveli ja hölkkäsi Ullen tukena mukana, sitten ratsasti Sara ja Anna ja Sofia hölkkäsivät vuorotellen mukana. Askellajeina olivat käynti, ravi ja töltti. Sara ratsasti kaksi kertaa tulevien harkkakoulukisojen perusmerkin ratsastusohjelman läpi, joskin korvaten laukat ravilla. Sara on luultavasti menossa kisoihin Ossin kanssa. Ulfur oli ihan huippusöpö ja kiltti lastenratsu. Jäykkä ja lihava se on, mutta suorittaa kiltisti niin hyvin kuin osaa. Kerran se kompastui, mennen melkein etupolvilleen, mutta nousi nopeasti ylös. Olin ylpeä Sarasta! Ensinnäkin hän pysyi kyydissä ilman satulaa, toiseksi hän ei hätääntynyt vaan kehui ja rauhoitti hevostaan ja kolmanneksi hän jatkoi rauhassa eteenpäin. Edistystä ja suurta rohkaistumista!
     Varsinaisella vakkarikerralla mentiin tänään pelloilla, ensin verkkaillen viiskymppisellä ja siirtyen sitten nöpöhölkkäpeltoon. Minä ajoin Braamerilla, Anna ratsasti Ossilla, Sara Tuhtolla ja Sofia Penalla. Ensin mentiin käynnit, ravit, verkkalaukat ja sitten siihen suureen kohokohtaan: junnujen ekat kiitolaukat pellolla! Kovaa mentiin ja kivaa oli! Braamer oli vähän kyttäilijä kyllä, mutta rauhoittelin ja juttelin paljon. Se liikkui reippaasti ja mielellään, joten uskon sen ottaneen kipinää tuulesta, keränneen virtaa viileämmästä kelistä tai ärsyyntyneen ötököistä. Vakkarit olivat haltioissaan kiitolaukasta! Kerran otimme vähän kisaakin, mutta Ossi yritti korvat luimussa kiilata Braameria ja jotenkin ehkä paimentaa sitä, niin himmasin suosiolla sen taakse ettei käynyt mitään. Olimme aika lähellä ojan reunaa, turhia riskejä ei kannata ottaa. Muutoin kaikki meni super hyvin ja oli huiman hauskaa!

Torstaina 6.8.2020 menin tallille, hain Ossin ja Ulfurin parkkiin ja aloin varustamaan Ulfuria. Miisa tuli ratsastamaan sillä kentällä ja minä työskentelin samalla Ossin kanssa liinan päässä. Miisa ja Ulfur työskentelivät käynnissä ja ravissa ympyröillä ja volteilla. Ulvis oli Ulvis. Aika jäykkä ja vähän vastahakoinen. Se koitti välillä valua portille tai Ossin perään. Tarpeeksi kun Miisa työsti, ohjasi ja kannusti sitä, alkoi se loppua kohti pehmetä. Jospa sitä saisi pikkuhiljaa treenailtua ja siitä tulisi pikkuhiljaa vielä ihan taipuisa kaveri. Läskiä kun saadaan pois niin elämä helpottuu varmasti huomattavasti. Ossi oli ensin vähän nihkeä. Se on tottunut siihen, että se pääsee lasten kanssa vetämään syömään ja kipittelemään välillä vähän minne sattuu. Pidin sitä liinan päässä ja minulla oli ohjeistuksena myös juoksutusraippa. Etenimme uraa pitkin, sekä teimme ympyröitä ja voltteja. Käytössä olivat Ossin kanssa kaikki askellajit. Ossi oli lopulta homman tajuttuaan ihan super. Se kuuntelee hyvin ja koittaa parhaansa. Siitä tulee vielä hieno pieni ratsuliini, jahka se saa taas lisää kertausta ja harjoitusta. Tänään päätinkin jo aiemmin, että perustan uuden vakkariryhmän perjantaille. Siinä olisi tarkoitus treenailla kentällä.
     Vakkareiden tultua Ossi ja Ulfur palasivat pihatolle Jermun seuraksi, kun muut ponit haettiin ajoon. Miisa suuntasi samalla kohti kotia, kiitos taas Miisa seurasta ja Ullen ratsastuksesta! Minulle lähti ajoon Braamer, Saaralle Tuhto, Merille Ilmari ja Satulle ensimmäistä kertaa yksin Pena. Lisäksi meille tuli uusi vakkarikokeilija Riina, joka sai ajokikseen Villen. Kipsuttelimme myös tänään alkukäynnit viiskymppisellä, jonka jälkeen siirryimme nöpöhölkkäpellolle uittokuopan viereen. Siellä ajelimme kaikissa askellajeissa tehden erilaisia kiemuroita ja ympyröitä, ensin Tuhto ja Saara edellä ja sitten Braamer ja minä. Kaikki meni oikein hyvin ja jonomme oli super söpö. Braamer oli tänäänkin vähän jännä ja sitä harmittivat öttiäiset. Kesäihottuma on kurja vaiva. Ilmari viskeli myös päätään ötököistä, mutta vaikutti muutoin hyvältä. Tuhto oli oikein hyvä, samoin Pena. Ville oli vähän hidas käynnissä, ravissa ja laukassa normaali. Loppukäynnit lähdimme kävelemään takalenkille, mutta siellä olikin lopulta hassusti vastassa viljaa. Niinpä päädyimme rämpimään pusikon läpi ja ilmestyimme tallinomistajien talonkulmalle. Hyvin siitä pääsi kärreillä, vaikka lopulta reitti ei kyllä mene jatkoon. Heh!

Ps. En osannut nyt viisaasti sisällyttää tätä ruokintainfoa tekteishin, mutta meillä on poneilla menossa pellavansiemenlimakuuri hiekanpoistoon. Toiseksi Ulfurilla, Ossilla ja Tuhtolla vaihtui maanantaina kivennäinen yhden purkillisen ajaksi GlucoGardiin. Kolmanneksi Ilmarilla oli tässä juuri salmiakkikuuri, joka loppui tänään.


Perjantaina 7.8.2020 talleilin itsekseni, kun muita halukkaita ei ollut. Hain Ilmarin ja Villen tallin pihaan ja liinatyöskentelin kummankin kanssa vuoroin, toisen odotellessa tallin sairastarhassa ja syöden sinne kasvaneita vihreitä. Ensimmäisenä liinanpäässä oli Ilmari. Se oli jännittynyt ja vähän hätäinen. Kuljimme suoraa uraa ja teimme ympyröitä ja voltteja. Aloitimme tekemällä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, sitten käynti-ravi siirtymiä ja sitten ravi-laukka. Kehuin Ilmaria paljon ja koitin antaa sen välillä tauottaa. Se rentoutui kivasti, kunnes vaihdoimme suuntaa. Siitä jatkui jännitys ja lopulta taas rennommin. Villen kanssa teimme samoja juttuja ja aika samalla tavalla menikin. Tai no, oikeastaan Ville oli alkuun parempi ja jännittyi sitten enemmän, rauhoittuen kuitenkin loppua kohti. Laukassa se alkuun spurttaili ja näytti ihan isältään, mutta sitten jännittyi. Se koitti välillä vaihtaa suuntaa itsekseen eikä meinannut tajuta kun vaihdoin takaisin. Jossain kohtaa tajusin, että kokeiluun ottamani delta antoi sille epämääräistä painetta ja oikeastaan lopulta veti kuolainta ulkopuolelta. Vaihdettuani liinan toisella tavalla poni ymmärsi paljon paremmin. Harmi etten tajunnut tätä jo Ilmarin kanssa, sillä sekin oli kyllä ollut samalla tavalla outo. Noh, kuullostipa synkältä! Lopultahan kummankin ponin kanssa meni hyvin, oletettua paremmin, ja niistä tulee loistavia kun saavat harjoitusta.
     Ennen laitumelle palaamista otin ponit vielä talliin ja hoidin molemmat Biolightilla. Villellä hoidan takajalkojen väliä, vielä viimeisenä yrityksenä poistaa turvotusta, mutta luultavasti se joudutaan silti avaamaan ensi torstaina. Ilmarilta hoidin ensin oikean jalan vuohista, varmuudeksi. Ihan kuin siinä olisi ollut jotain ihan pientä turvotusta. Sen jälkeen nousin hoitamaan oikeaa lapaa, josta löysinkin oudon patin. Mielestäni sen ei niin ylhäällä kuuluisi olla se jo aiemmin huomattu irtopala, tämä on mielestäni eri kohdassa. Se voi olla ihan vain Jermun puremasta aiheutunut turvotus, Jermu kovasti leikittää Ilmaria. Tarkkailen pattia kuitenkin nyt ja koitan hoitaa sen päivittäin Biolightilla, kuten Villen jalkovälin. Tarvittaessa ell katsoo varmasti sitäkin, tullessaan seuraava torstaina käynnille.

Lauantaina 8.8.2020 tapasimme tallilla Saaran ja Nooran kanssa. Noora ratsasti Ulfurin itsenäisesti kentällä ilman satulaa. Alku- ja loppukäynnit hän käveli maastakäsin taluttaen. Ratsain hän teki Ulfurin kanssa käynnissä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, ympyröitä ja loivia kiemurauria. Ravia ratsukko otti uraa pitkin, ympyröillä hevonen jännittyi ravissa liikaa ja koitti punkea portille. Ulvis ei ole kovin taipuisa vielä, kuten sanottu, muta hiljaa hyvä tulee. Noora kertoi, että Ulfur oli tosi kiva ja aika herkkä ja se esimerkiksi hidasti aika hyvin pelkällä istunnalla.
     Nooran ja Ulfurin ollessa kentällä, me olimme Saaran kanssa pihattotarhan kukkapellossa. Saara otti alkuun kuvia ensin Ossista ja tossuista sponsorillemme, sitten minusta ja Ossista ja sitten vielä Ossista. Ossi oli aikamoinen syöppö ja minua ärsytti. Ossin jälkeen kuvauksiin vaihdettiin Jermu, joka oli itseasiassa Ossin kanssa samaan aikaan harjattavana tallin pihassa ja odotteli rauhassa vuoroaan sairastarhassa. Jermua kuvattiin ensin kukkapellolla itsekseen, sitten Penan kanssa irtona. Hiirakoiden jälkeen otimme vielä Ossin ja Tuhton irtona kuviin. Jään odottamaan jännityksellä tuloksia! Kukkaset olivat jo vähän aikansa eläneitä, mutta söpöjä silti. Haaveena olisi kasvattaa samanlainen kukkapelto, jahka minulla joskus on oma paikka. Kotimaisten luonnonkukkien "pelto" on kaunis ja super hyväksi pörriäisille!
     Axelin saavuttua oli vuorossa päivän varsinainen lenkki. Jermun kaviot olivat päässeet pitkiksi, joten lyhentelin ne ennen lähtöä. Tuo uusi raspi on ihan huippu. Lenkille lähdettiin ajaen. Axelin kärrien edessä kipsutteli Pena, Nooran Braamer, Saaran Ville ja perässä Jermu, minun Ossi ja perässä Tuhto. Kiersimme peruslenkki kolmosen väärinpäin. Kävelimme taas paljon, sillä oli taas hellettä ja lisäksi tiet olivat tosi kovat. Parempiin kohtiin otimme myös ravia, sekä aavistuksen laukkaa. Entiselle "hiittisuoralle", joka on nykyään hyvin sorainen, keksin uuden idean. Otimme sinne käyntikisan! Braamer oli siinä ihan lyömätön, Ossi jäi jälkeen muusta porukasta. Ossi on käynnissä aina jotenkin tosi hidas, vaikka ravissa ja laukassa yltää kyllä poneistamme kärkikastiin. Tätä käyntikisaa pitää ehdottomasti ottaa myös junnujemme kanssa. Ponimme kävelevät turhan hitaasti, ne ovat lasten kanssa omaksuneet sellaisen löntystelyn. Siihen on tulossa muutos. Kaikenkaikkiaan lenkki oli oikein kiva! Jermu oli selvästi tyytyväinen päästyään pitkästä aikaa lenkille. Se oli myös käsittääkseni ihan kiltisti, vaikka taluttaessa sillä on joku villi näykkimisvaihe menossa. Tuhto oli vähän nihkeä, mutta seurasi kiltisti perässä. Se ei tunnu siltä että jättäisin sen saikuttamaan, mutta olen onnellinen torstaina tulevasta nivelpistosta. Loppulenkistä laukkasimme vielä peltolenkin. Sen jälkeen tuli äkkistoppi, Jermun jalka osui kärrien renkaaseen ja tossun yksi sisänuppi irtosi. Surustuin kun luulin tossun hajonneen, mutta ei! Onneksi tossut ovat niin joustavaa materiaalia, että nupin tullessa reijästä läpi materiaali vain jousti, eikä hajonnut. Sen sai helposti takaisin paikoilleen.
     Lenkin jälkeen kaikki ponit hoidettiin hyvin ja ruokittiin. Kaikki olivat hionneet sopivasti ja hiet pyyhittiin, kuten aina, hyvin vedellä ja sienellä pois. Lisäksi pesimme Braamerin ihan letkulla. Kesäihottumaisia olisi hyvä pestä oikeasti usein, mutta nykyisellä tallillamme se ei ole mahdollista. Nyt oli kuitenkin pakko, sillä Braamer on hangannut ensimmäisen pienen verisen haavan harjamartoonsa. Pesu Solhedsin aineilla auttaa ja rauhoittaa. Pesun yhteydessä teimme karmean löydön. Vuoden ensimmäinen hirvikärpäsemme ryömi ulos Braamerin turkista! Harkitsen vakavasti jäämistä pihaan talvipakkasiin asti. Maasto on nyt pelottava paikka. Pesun jälkeen Braamer sai päälleen uusimman takkinsa, joka on ollut minulla kotona pesussa ja paikkauksessa. Otin samalla ötökkähupun ja toisen loimen pesuun ja korjattavaksi. B sai nyt hetkeksi lainaan Ossin hupun, vaikka se ei harmillisesti ole yhtä suojaava kuin sen oma.
     Ennen kotiinlähtöä jäin vielä muiden kaikottua hoitamaan Villen jalkovälin ja Ilmarin lapapatin Biolightilla. Lisäksi hoidin sillä Ilmarin niskan korvien takaa, koska olen vähän pohtinut että sillä voisi olla siellä jumia. Sen pää ja oikeastaan koko poni nytkähteli hoidon aikana, ja kun vielä toisella kädellä hieroin samalla sen ylälinjaa, se alkoi maiskutella kovasti. Voi olla, että tähän oli joku muukin syy, mutta toivon hoidon auttavan. Ilmari ei minun havaintojeni mukaan viskele päätään vapaana laitumella samalla tavalla, mutta tekee sitä talutettaessa ja liikutuksessa. Kaikessa ihmisen kanssa tehtävässä sillä on riimu tai suitset, jolloin niskaan tulee painetta..? Toisaalta, se on jotenkin herkillä myös öttiäisistä ja pärskii paljon. Voisi olla ihan vain sitä, kun mä olen aika kova ylireagoimaan näihin. Noh, se ell on tosiaan tulossa torstaina. Vihdoin. Se saa taas pyöritellä silmiään mun kauhukuville. Arvatkaa muuten, mitä tänään bongasimme vakkareiden kanssa pellolla? Puimurin. Se tarkoittaa sitä, että kohta saatetaan päästä sänkkärille!

Sunnuntaina 9.8.2020 menin tallille illalla, kelin vähän viilennyttyä. Kuuma oli vieläkin, mutta jo ihan siedettävä. Juuri kun kaarsin autoni parkkiin, taivas repesi. Hetken tuli vettä ihan reilusti, joten päätin odottaa autossa. Sinänsä ihan hieno ajoitus, etten ollut ehtinyt ulos ennen sadetta. Sade meni nopeasti ohi ja vaikka kauempana jyrisi ukkonen, selvisin kastumatta. Hain laitumelta talliin Braamerin, Ilmarin ja Villen. Hoidin kaikki Biolightilla, yksi poni kerrallaan käytävällä ja muut karsinoissa odottamassa. Ilmarilta hoidin patin ja oikeastaan koko lavan takaosan, sitten ylälinjan ja lopuksi niskan ihan korvien takaan. Ilmari maiskutteli, värähteli ja yhdessä kohtaa korahti kummallisesti. Ei kärsivästi, mutta oudosti. Kaikki johtui ehkä jostain muusta kuin hoidosta, tai sitten ei. En osaa sanoa. Poni kuitenkin rentoutui kivasti. Kuuntelimme samalla "Hevonen, opettajani" -podcast sarjaa. Katariina Alongin ääni on rauhoittava, niin minulle kuin varmasti poneillekkin. Ilmarin kanssa teimme vielä vähän leipävenytyksiäkin. Alaspäin ne olivat huomattavasti hankalampia, kuin sivuille. Näitä täytyy tehdä useamminkin, oikeastaan kaikkien ponien kanssa. Villeltä hoidin Biolightilla jalkovälin ja lisäksi suoritin sille intiimipesun. Kumihanska ja vesiletku toimivat apuna, pitäisi kyllä pestä kaikilta muiltakin poneilta taas paikat. Braamerilta hoidin Biolightilla si-nivelalueen ja tuntui, että siitä oli oikeasti apua. Lisäksi harjasin Braamerin läpi furminaattorilla ja sitten normiharjalla, jonkä jälkeen tutkin sen hankauskohdat ja rasvasin ne Solhedsin rasvalla. Ennen ponien pihallepaluuta vielä takitin ja huputin Braamerin, joka sai oman huppunsa takaisin pestynä ja korjattuna. Villeltä lyhensin vielä häntää ja sitten suuntasimme ulos.
     Ennen kotiinlähtöäni vein poneille vielä pellavalimat niiden usvaiselle laitumelle. Se oli huono päätös, ihan mahdotonta on yksin ruokkia tuon kokoista laumaa irtonaisilla ruokinta-astioilla, varsinkaan kun poneja ei ole opetettu mikä on oma kuppi. Ne vaihtelivat ihan miten sattuu, enkä todellakaan tiedä kuka söi minkäkin verran. Itse ne vaikuttivat valtaosin tyytyväisiltä. Sitten kun minulla on oma paikka (sanon tätä luvattoman usein,) teen sinne kunnon väkirehuruokintajärjestelyt ja opetan ponit siihen systeemiin.

Ps. Kahdeksan vuotta tuli täyteen siitä, kun Braamer ensimmäisen kerran asteli taluttamanani ulos trailerista, saapui minulle treeniin ja minä aloitin bloggaamisen. Hurjaa, kuinka nopeasti vuodet juoksevat!


KUKKAPELTOKUVAT © SAARA SALONEN

Yhtenäinen lauma ja mukavaa harrastamista

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS

Maanantaina 27.7.2020 oli talliton päivä ja ponien vapaa. Tähän kohtaan kuitenkin kerron, Olivian luvalla, miksi Olivia on tästä eteenpäin puoli vuotta sairaslomalla. Hän meni selkäleikkaukseen, jossa hänen skolioosinsa suoristettiin. Hän palaa toivuttuaan jonkin aikaa taas hoitamaan poneja, mutta ajamaan ja ratsastamaan hän pääsee vasta helmikuun aikoihin. Pidämme tietysti paikkaa, kannustamme ja tuemme, ja hän on osana tiimiä. Sitten taas entistä ehompana kohti uusia seikkailuita! (Lisäys jälkikäteen: leikkaus meni hyvin ja pitkä toipuminen alkoi.)

Tiistaina 28.7.2020 saavuin tallille jo hyvissä ajoin ennen vakkareita, koska ratsastin Ulfurin ennen muiden tuloa. Hakiessani hevosta pihatolta, kohtasin liikuttavan näyn. Kaikki kahdeksan otustani nukkuivat päiväunia pihattokopissa. Ossi ja Ville olivat makuultaan, muut seisoivat. Kaikki olivat rennosti ja sulassa sovussa. Sydämeni suli. Surettaa valtavasti se, että syksyn tullessa ne on pakko erottaa. Vironpoika palaa pihatolle, eikä siellä ole tilaa yhdeksälle. Osa omistani on pakko siirtää takaisin saunapihatolle. Suuresti surullista. En tiedä, olisiko mahdollista saada kaikkia takaisin vanhoille pihatoille ja yhdistää niitä pihattoaitauksia. Siten kaikki saisivat olla yhdessä. Toisaalta, siellä on pienet tilat ja mutaisempaa. Onko parempi, että edes osa on tuolla ihanalla pihatolla? Luultavasti. Toisaalta, Vironpoika ansaitsisi myös kivan lauman ja se on ponieni kaveri. Löytäisinpä oman paikan, jossa olisi enemmän koppitilaa ja jonne saisin kaikki omani yhdeksi laumaksi. Vironpoika voisi tarvittaessa muuttaa mukaan.
     Ratsastin siis Ulfurin kanssa kentällä ennen vakkareiden tuloa. Ulfur ei ollut vakuuttunut yksin kentällä menemisestä ja koitti vähän ehdotella pakenemista avoimesta portista. Onneksi sain tallikaverin laittamaan auki jääneen portin kiinni. Tein Ulfurin kanssa pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, ravisiirtymiä, asetteluja, ympyröitä, voltteja, väistöjen testailua ja vähän avotestausta. Ravissa hevoseni kiihtyi vähän liikaa ja erityisesti ympyrät tuottivat hankaluutta, mutta rauhakseen tehdessä meni ihan kivasti. Ylitin itseni, kun uskalsin ratsastaa itsekseni ja olin oikein tyytyväinen myös hevoseeni. Tästä tämä lähtee. Istuntavalmentaja olisi kiva, oma istuntani ei ole mitenkään priimaa. Myös kunnon satulasta haaveilen kenttätyöskentelyyn, mutta Ulfurin on pakko laihtua ensin. Laihtuminen auttaisi muutenkin hevostani  muun muassa pysymään tasapainossa ja taipumaan.
     Vakkareiden saavuttua Ulfur palasi pihalle ja käynnistimme ötökkähuppujen metsästyksen. Kaikilla poneilla oli ollut huppu päässä, mutta nyt vain rautiaspohjaisilla oli hatut tallessa. Pisteet Ossille, Tuhtolle ja Ilmarille. Kaikki kadonneet hatut onneksi löytyivät helposti ja ihan hyväkuntoisina. Päivän liikutus tapahtui viiskymppisen pellossa. Noora ajoi Villellä, Siiri ratsasti Tuhtolla, Meri ajoi Penalla peräponinaan Ossi ja minä Braamerilla peräponina Ilmari. Ajelimme kaikissa askellajeissa ja otimme myös kiitolaukkaa. Ihan super parasta ja super hauskaa! Alkuun Ilmari vähän näykki minua ja ravisteli päätään, mutta laukkojen jälkeen tuntui, että ravistelu väheni. Auttoiko irrottelu ilman taakkaa avaamaan lapoja tms? Ilmari hikosi kaikista vähiten ja Tuhto kaikista eniten. Sitä pelkäänkin saikuttamisessa, että Ilmarin aineenvaihdunta menee tukkoon. Se on tosi lihava. Onneksi ell on tulossa ja pääsen näyttämään ja kyselemään. Braamerilla oli suussaan poikkeuksellisesti kuolaimet, sillä ajattelin hätäjarrun olevan hyvä varasuunnitelma. Menimme kuitenkin kovaa ja meillä oli peräponi. Braamer oli ihan intona ja ehdotteli itsekin laukkaa, mutten tarvinnut hidastuksiin lopulta lainkaan ohjaa. Braamer hidasti hienosti pelkällä äänellä, hän on viksu ja kuuliainen poni. Meristä olin ihan tosi ylpeä. Aloittaessaan hän jännitti hurjasti jo hitaammissa vauhdeissa, nyt hän veteli innoissaan kiitolaukkaa pellolla ja vieläpä peräponi perässä. Loppukäyntien aikana kävimme myös uittokupalla, jossa halukkaat saivat kahlata.
     Laitumella Ulfur ja Jermu olivat seurailleet pellolla menoa kiinnostuneina, tulivat välillä vähän mukanakin ja painivat keskenään. Ponien laidun on siis aivan viiskymppisessä kiinni ja ihan pellon vieressä. Myös naapuritallin hevonen meni laitumen ohi viiskymppistä pitkin ja Ulle ja Jere seurasivat sitäkin innolla. Ihanaa, kun ne pääsevät ihmettelemään ja tarkkailemaan kaikenlaista. Ne ovat molemmat hyvin uteliaita.
     Lenkin jälkeen kaikki ponit purkamisen, hikien pyyhkimisen ja hoidon jälkeen linimentattiin ja arnikoitiin. Ilmarilla aloitin salmiakkikuurin, jota olen syöttänyt sille aiemminkin. Sillä on ollut virtsakiviepäily sinä keväänä kun ostin sen ja silloin salmiakista tuntui olevan apua. Nyt voisi olla taas jotain samaa, sillä poni pissailee kummallisen usein. (Tai vaihtoehtoisesti juo vain kesällä enemmän ja olen vainoharhainen, koska haluaisin vain että poneilla olisi asiat hyvin.) Ville meni ulos ilman ötökkätakkia, sillä sen ötökänsyömät ovat parantuneet hyvin. Takki lähtee pesuun ja paikkaukseen.


Keskiviikkona 29.7.2020 oli ollut koko päivän sateista, mutta tallilla meillä oli huippu tuuri. Pilvet väistyivät ja illasta tuli oikein soma. Selvästi hommaan vaikutti se, että Siiri kävi ajamassa Braamerin ja laittoi sadevaatteet. Jos Siirillä on sadevaatteet, ei sada. Siiri ajeli tosiaan kaksin B:n kanssa ja he kiersivät autiotalon lenkin semi rauhakseen. Raporttia en löytänyt mistään, mutta muistan Siirin sanoneen, että kaikki meni hyvin. Junnuista kanssani maastoon tulivat tällä kertaa Sara ja Anna, muilla oli muuta menoa. On hyvä ottaa kaikki ilo irti myös perheen kanssa vietetystä loma-ajasta nyt, kun koulut eivät vielä ole alkaneet. Kävimme maastoilemassa autiotalon lenkin väärinpäin, jonka jälkeen jatkoimme keltaisen talon pihan takaiseen metsään polulle. Kauemmas emme jatkaneet, sillä jossain sikalan suunnilla oli jotain isoja kolisevia koneita. Kuulimme ne jo kauempaa ja ratsain vastaan tulleet tallikaverit varoittivat niistä. Kotiin palasimme peruslenkki kolmosta pitkin. Minun ratsunani oli Ulfur, Saralla Tuhto ja Annalla Ossi. Meillä oli oikein kivaa muuten, mutta Anna joutui tänään ötökkähyökkäyksen uhriksi. Häntä puri poneja hoitaessa ötökkä nenän sisältä ja verta tuli reilusti. Nyt on jotenkin tosi inhottavia ätäköitä ötököitä liikkeellä.

Torstaina 30.7.2020 odottelin Villen kanssa tallin käytävällä, että eläinlääkäri saapuisi paikalle. Noin tunnin odottelun jälkeen soitin ja kysyin, mikä tilanne. Eläinlääkäri oli vahingossa unohtanut meidät. Koska meillä ei ollut liikalihan poistoa ihmeempää, siirsimme käyntiä. Ell tulee kolmastoista päivä. Ville palasi laitumelle, sillä sille oli budjetoitu tämä päivä vapaata. Tällaista sattuu joskus, ei mitään hätää. Ymmärrän kyllä hyvin ja meidän ell on muutoin ihan paras. En vaihtaisi.
     Päivän maastona oli peruslenkki kolmonen väärinpäin kaikissa askellajeissa. Minä ratsastin Ulfurilla, Lyyli ajoi Braamerilla, kaksi tallilaista oli mukana ajaen Ossilla ja Tuhtolla ja Meri ja Satu ajoivat Penalla pitäen Ilmaria perässä. Ilmarilla oli päässään ötökkähuppu, eikä se viskellyt juurikaan päätä. Tätä pitää testata lisää. Testasin Ulfuria ilman takatossuja, kokeillakseni miten se pärjää. Suurin osa shettiksistäkin käyttää vain etutossuja. Se ei kuitenkaan ollut hyvä idea, sillä soraisimmissa kohdissa Ulfur vähän arkoi. Ei jatkoon. Muutoin kaikki sujui somasti ja Ulfur oli ihan super ihana ratsu. Söin sen selästä vadelmia yhdessä kohtaa muita odotellessamme (koska U on nopeasmpi kuin shettikset) ja Ulfur herkutteli samalla vihreillä. Olen muutes mennyt lähiaikoina ilman jalkkareita alku- ja loppukäyntejä ja vähän ravasinkin jokupäivä. Kyllä tämä vielä tästä, kyllä mä vielä joskus uskallan luottaa hevoseeni ja taitoihini.
     Loppuun mainittakoon vielä hämmentyneesti, että opimme tällä lenkillä jotain outoa uutta! Yksi viinimarjapuska joka on ihan tiessä kiinni randomisti pusikon keskellä ei olekkaan villi, vaan sen omistavat eräät äkäiset ihmiset. Pyysimme kyllä anteeksi, kun olimme muutaman marjan ohimennen maistaneet ja siitä tuli hyvin vihaista palautetta. Nämä kaikki kahdeksan vuotta minä ja kaikki tallituttuni olemme luulleet puskan olevan villi. Myöhemmin vihaiset ihmiset pystyttivätkin puskansa ympärille hyvin dramaattisen aidan ja kolistelivat tapansa mukaan reilusti kun näkivät hevosia. 

Perjantaina 31.7.2020 suuntasimme tallille äitini kanssa. PP tulisi ratsastamaan pitkästä aikaa Penalla ja äitini lähtisi mukaamme lenkille taluttaen Braameria. Äitini on PP:n äidin tuttu ja heidänkin oli hauska tavata pitkästä aikaa. Haimme äitini kanssa laitumelta Penan, Ulfurin ja Braamerin. Voi ei mikä näky meitä odotti saapuessamme laitumelle... tietysti juuri nämä kolme, sekä Jermu, olivat nukkumassa makuultaan. Tulimme juuri niiden lepohetken aikaan. Jermu nousi aika nopeasti ja meni innolla tutustumaan äitiini. Braamer nousi äitini pyynnöstä nopeasti. Pena ja Ulfur vain torkkuivat lähekkäin. Kävin kumpaakin rapsuttelemassa vuorotellen ja Penan viereen kävin nurin, nojaten sen kylkeen. Voi ihana pehmeä poni. Sydäntä raastoi nostattaa toiset ylös. Lopulta pääsimme liikkeelle ja omalle parkillemme tallin pihaan.
     Valmistelimme ponit lenkkiä varten äitini kanssa. Kun PP ja hänen äitinsä saapuivat, lähdimme maastoon. Minä siis talutin Ulfuria ja sillä oli suitset. En ole todella pitkään aikaan ottanut sitä vain talutuslenkille ja se on kaaaauan sitten ollut siinä hankala. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. Meidän suhteemme on kyllä parantunut hurjasti ja hevonen on kotiutunut kunnolla. Ovela suunnitelmani oli myös, että voisin halutessani ja uskaltaessani käydä myös selässä ilman satulaa. PP ratsasti Penalla ja aluksi häntä jännitti pitkän tauon jälkeen. Pelko haihtui kuitenkin pian ja kaikki sujui oikein hienosti. Äidilläni oli talutuksessa B ja he kävelivät yhdessä PP:n äidin kanssa. Kiersimme autiotalon lenkin väärin päin. Käytetyt askellajit olivat käynti ja ravi(/töltti). Nousin lampaiden kulmalta kiviaidalta Ulfurin selkään ja ratsastin melkein autiotalolle asti. Hitsi mikä itseni ylitys! Olen ratsastanut ilman satulaa viimeksi jouluna ja silloin tipuin. Nyt jännitti ja hevosestakin huomasi, että jännitykseni tuntui sillekkin. Varmaan myös istuinluuni olivat vähän epämiellyttävät paljaalla selällä. Ulfur oli aivan super ja täyden luottamukseni arvoinen! Autiotalon tiellä metsästä lehahti lintuja, varmaan räkättirastaita. Säikähdin että Ulle hyppäisi, mutta ihana hevoseni jatkoi tasaisesti tölttäilyään. Olin onnellinen! Sitten hyppäsin alas ja jatkoin loput taluttaen. Lenkki oli ihana ja oli kiva pitkästä aikaa tavata PP:tä ja äitiäänkin.


Lauantaina 1.8.2020 yli puolet oli perunut tulonsa, reissuilua, saikkuilua ja muuta estettä. Siivoilin pihatolla ja ihailin kesäksi suljettua pihaton puolen aitausta. Se on yksi hehkuva luonnonkukkameri, jossa pörrää hurjasti kaiken maailman pörriäisiä. Erityisesti pieniä suloisia mehiläisiä oli paljon. Nooran ja Axelin saavuttua nappasimme ponit liikutukseen. Nooralle ajoon lähti Braamer, Axelille ajoon Pena ja perään Ilmari ja minulle ajoon Ossi ja perään Ulfur. Kiersimme rauhalliseen tahtiin peruslenkki kolmosen väärin päin. Ajoponit olivat normaaleja itsejään. Ilmari oli reippaalla ja hyvällä päällä, viskaisi päätään ehkä muutamasti, mutta oli jo lähes normaali ja selvästi lomailu, aika, tai mikä ikinä on auttanut. Ilmarilla oli päässään taas Ossin ötökkähattu, sekin saattaa olla osallinen tähän onneen. Ulfur ei todellakaan nauttinut peräponeilusta. Käynnissä oli ihan ok, koska pystyi hampsimaan jatkuvasti herkkuja. Ravissa oli ihan totaalisen tyhmää, koska piti mennä toisen tahdissa ja oli kärreihin kiinnitettynä. Ihan kurjaa t. Ulfur. Alkukäynneissä sattui niin, että viiskymppisen taaemmasta risteyksestä tuli yht'äkkiä kaksi ratsukkoa. Tuttuja, mutta Ulfur säikähti ihan kunnolla. Tunsin vain kuinka kärrieni penkki heittelehti allani, kun Ulfur alkoi riuhtoa. Onneksi Ossi pysyi rauhallisena ja Ulfurkin tasoittui nopeasti. Tästä sain kuitenkin uutta rohkeutta Jermua kohti. Sen voisi ajo-opetuksessa ehkä laittaa Ossin kärrien perään omine kärreineen. Ei siksi että sitä saisi pakotettua, vaan siksi että a) Ossin perässä meno voisi rauhoittaa sitä ja antaa tukea ja b) JOS se saisi jonkun slaagin, se ei pääsisi ainakaan niin helposti irti ja riehumaan. Harkitaan.
     Lenkin jälkeen menimme viiskymppiselle ja siellä laskimme peräponit takaisin laitumelle. Ajoponien kanssa jatkoimme vielä peltoon ja otimme alkuun hölkkää. Sitten minä ja Ossi jäimme kuvaamaan (Ossi syömään) ja muut lähtivät verkkalaukalla pellon päähän. Sieltä he tulivat kiitolaukkaa ja minä otin videota. Minulle on todettu muutamaan kertaan, että tossut ovat ihan ok, mutta eivät varmaan pysy täydessä vauhdissa mukana. Piti sitten ottaa vähän materiaalia näyttöön. Hyvin ne ainakin meillä pysyvät, kuten tänään 3 kiitolaukkapätkää. Laukkojen jälkeen jatkoimme loppuhölkkäilyt ja sitten loppukäynnit. Oli super hauska päivä ja oikein kiva puolipilvinen keli.

Ps. Siis arvatkaa mitä? Koin tänään valaistumisen. Olen hankkinut kengittäjämme avulla uuden raspin noin puoli vuotta sitten. Kokeilin sitä ihan nopeasti silloin ja totesin, että se on uutena vielä sen verran jäykkä, etten jaksanut heti siirtyä siihen. Olen käyttänyt koko tämän ajan vanhaa raspia, jonka ostin yhdeltä kaveriltani kun hän kyllästyi siihen ja osti uuden. Tänään muistin uuden raspin ja testasin sitä. Voi hyvä ihme sentään! Sillä saa tehtyä kaiken ihan tsiljoona kertaa nopeammin, paremmin ja tehokkaammin! Miksi hitsissä en ole vaihtanut siihen aiemmin?! Tästä eteenpäin aion aina käyttää hyvää raspia ja ostaa uuden, jahka se kuluu liikaa. Ei enää paluuta vanhoihin romuihin! Jösses. Olen rakastunut ja hämilläni. Noh, ehkä oli hyväkin harjoitella alkuun tuolla tehottomalla ja siirtyä hyvään nyt, kun alkaa olla jo jotain hajua tästä hommasta. (Nyt 8.3.2021 kun luen tätä postausta läpi ja julkaisen sen tajuan, että mulla on just tää raspi käytössä vieläkin. Aika ehkä tilata uusi... Se siitä "tästä eteenpäin aion aina...")

Sunnuntaina 2.8.2020 harkitsin pitkään lähteväni joko Korrille katsomaan estekisoja, tai Pyhtäälle katsomaan omia ponejani. Lopulta jäin kuitenkin kotiin huilailemaan. Väsyttää taas niin hirveästi, vaikka kuinka nukkuisi. Tallille olisin mennyt, jos ei bensoihin menisi joka kerta niin paljon rahaa. Pyöräilyä harkitsin vahvasti, mutta iltapäivän sade ei sytyttänyt. Huomenna menen!


VIDEOON TIKTOKKIIN KLIKKAAMALLA -TÄSTÄ-.
Se ei nyt toimita mainoksen virkaa mun TikTokissa, mutta teitä on postauksen alussa varoitettu kaupallisesta yhteistyöstä nyt kun tekstin luettuanne yhdistätte videot tossuihin. Meinasin ensin ladata jonkunnäköisen videon youtuben puolelle, mutta koin nyt sittenkin kätevämmäksi näin.

torstai 4. maaliskuuta 2021

Hiitillä, saikuttava Ilmari, peltoilua, maastoilua ja sennujen yö

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS

Maanantaina 20.7.2020 suuntasimme taas innolla Loviisaan hiitille. Pitää ottaa kaikki ilo irti nyt, kun Oliviakin vielä pääsee mukaan. Ompun poniksi lähti taas Pena, Nooran Ville ja Axelin Ilmari. Lastaus, kuljetus ja varustus sujuivat kaikki hienosti, vaikka huomasimmekin tallilla minun unohtaneen kaikki erityiskamat kotiini Kotkaan. Y-rintaremmit, potkuremmit, yliremmit, sekit jne. Go minä! Onneksi selvisimme kotivaljailla ja riimunnaruista sai varalle ihan passelit potkuremmit. Ei meillä potkita, mutta parempi varoa kuin katua. Verkka meni alkuun hyvin. Poneja kokeiltiin verkata vähän myös laukassa kilpailusuuntaa vastaan. Ilmari oli alkuun normaali, mutta alkoi jossain kohtaa taas viskoa päätään. Volttaamiselle se sanoi kokonaan "ei kiitos", mutta lähti kuitekin valjakoiden perään kun monténa ollut Axel kysyi, menisivätkö vai jäisivätkö odottamaan. Hienolla laukalla kiinni. Ajattelimme antaa ponin mennä, jos irrottelu vaikka auttaisi avaamaan lapoja. Päänviskely kuitenkin jatkui ja muiden loppuverkkaillessa Axel hyppäsi alas ja talutteli loppukäynnit. Ilmari jää nyt taas hetkeksi sairaslomalle kesälomailemaan ja palaa asiaan taas uudelleen vähän myöhemmin. Mikäli se ei tule kuntoon itsekseen, pyydän sille tietenkin eläinlääkärin. Nyt päänviskely on kuitenkin ainoa oire ja jäämme tarkkailemaan tilannetta. 
     Valjakoiden hiitti meni söpösesti, joskin melko hitaasti. Emme ole kotona päässeet ravailemaan pitkää pätkää, kun tiet ovat niin kovat. Tuskin kilometriäkään yhteen putkeen ja sen kyllä huomaa. Pena oli verkassa arkonut edestä ilman tossuja, joten se oli saanut Ilmarin tossut. Ilmarilla ne olivat olleet vain kuvauksellisista syistä, sponsoriamme varten. Tarkoitus olisi, että radalla pystyttäisiin aina menemään ilman tossuja, sillä startissa se on välttämätöntä. Nyt ratakin oli kuitenkin tosi kova ja tossutus oli Penalle välttämätöntä. Onneksi tossuja oli mukana! Varsinaisen hiittikiekan maaliviivalla Pena teki urhoollisesti töitä ja juoksi ihan tosissaan. Silti se jäi juuri ja juuri kakkokseksi Villelle, joka oli ilmeestään päätellen ihan vain rennolla sunnuntaihölkällä. Sillä voisi olla ihan kivasti vauhtia takataskuissaan odottelemassa.

Tiistaina 21.7.2020 tapahtui hirveitä! Minulla lensi tallilla ötökkä korvaan ja puri sieltä. En osannut odottaa, että se sattuisi noin paljon! Puolta päätä vihloi ja särki. Hyi että! Korvasta tuli myös vähän verta. Sain elinikäiset traumat, mutta onneksi omaan päähän laitettava retkelijöiden ötökkähuppu suojasi loppuillan. Nyt ymmärrän poneja taas hieman paremmin. Voikun ne pitäisivät huppunsa päissään laitumella, etteivät ötökät enää söisi niiden korvia. Osalla on selkeitä puremajälkiä ja esimerkiksi Ossin korvissa on verta. Toivottavasti sen korvat eivät ole ihan yhtä herkät, kuin minun. Voi pientä ponia. Ulfurin korvan takana on muutes hiertymä, jonka se on sinne itse hangannut. Ötökät selvästi piinaavaat siis myös Ulfuria.
     Selvittyäni kauheasta hyökkäyksestä, suuntasimme innolla peltoon. Vielä viimeinen mahdollisuus ajaa juuri sillä pellolla, Pirelintien varrella. Myöhemmin se saa jäädä rauhaan ja kasvaa lisää heinää. Olivia ratsasti Ulfurilla, Siiri Tuhtolla. Noora ajoi Villellä, Meri Penalla, minä Ossilla ja peräponina minulla oli Braamer. Jermu sai jäädä Ilmarin kaveriksi laitumelle, sillä yksin jäädessään Ilmari tulee langoista läpi. Tekisi mieleni sanoa että mokoma rontti, mutta toisaalta ei mikään ihme, jos ei laumaeläin halua jäädä ihan yksin. Suotakoon hänelle siis kaveri. Kaveri ja Ilmari pääsivät lisäksi erikseen aidatulle laidunlohkolle syömään muiden lenkin ajaksi. 
     Peltoilut menivät hienosti ja oli tosi mukavaa! Etenimme kaikissa askellajeissa ja pariin kertaan jäimme valjakoiden kanssa tarkoituksella vähän jälkeen tehden ison ympyrän ja laukaten sitten ratsukot kiinni. Ihanaa kiitoa, lapojen avausta ja irrottelua. Ulfur ja Tuhto eivät tästä ottaneet nokkiinsa, vaan jatkoivat kiltisti. Loppuhölkkien jälkeen kotimatka käplysteltiin taluttaen ja marjoja tienvarsilta syöden. Nyt on oikea mustikoiden ja vadelmien kulta-aika! Eilen olin muuten hakenut Pikantista lopuillekkin poneille korvahuput ja ne oli asennettu otusten päihin. Välihuomautuksena, että ostin poneille myös 2 kg alennusnameja, nyt eivät selkäännousunamit lopu kesken! Jermu oli tiputtanut huppunsa, muttei antanut minulle kiinni jotta olisin voinut laittaa hupun takaisin. Siiri ja Olivia onneksi saivat asentaa hatun takaisin. Onneksi minulla on apuna huipputiimi!

MAANANTAI & TIISTAI:
Yllä Noora ja Ville.
Yllä Olivia ja Pena.

Keskiviikkona 22.7.2020 keli oli hyvin tuulinen. Ötököitä ei ollut juurikaan, joka oli ihanaa. Ponit eivät onneksi olleet tuulesta pahoillaan, joten oli aika mahtava keli! Sateen tuntua oli ilmassa, mutta säilyimme kuivina. Saattoi siinä muutama tippa tipahtaa, muttei juurikaan. Minä ratsastin Ulfurilla, Kristina Tuhtolla. Sara ei tällä kertaa päässyt ja Ilmari oli lomalla, joten hyvä yhteensattuma. Annan ratsuna toimi Ossi ja Sofian Pena. Kiersimme autiotalon väärinpäin, jatkoimme keltaisen talon pihan takaisiin metsiin, sieltä lisälenkille ja kolmosta pitkin vähän metsänkautta koukaten kotiin. Käytössä olivat kaikki askellajit, muilla kolme normia ja minulla ja Ulfurilla myös töltti ja minusta passikin. Vanhan Pirelintien pehmeähiekkainen pellonreunassa kulkeva pätkä oli yllättävän kova, kesä vetää senkin huonommaksi. Ossikaan ei tällä kertaa halunnut siellä laukata ja se on jo jotain. Muutoin meni oikein kivasesti.
     Samaan aikaan kanssamme, mutta eri reittiä itsekseen, kävivät ajamassa myös Noora ja kaverinsa Saga Villen ja Braamerin kanssa. Tässä Nooralta raportti: "Tänään mentiin Sagan, Braamerin ja Viltsun kanssa peruslenkki kolmonen ja lisäosa kaikissa askellajeissa. Viltsu oli aluks vähän jännittynyt ja yritti pari kertaa kääntyä kotiin päin, mutta vaihettiin Brankku edelle niin ei ollut enää ongelmaa. Muuten lenkki sujui hyvin ja ponit olivat kivoja. Kun haettiin ponit pihatosta Ilmari ja Jermu ois myös mielellään tullu mukaan ja Jermu tuli kahen ylimmän langan ali (ne kaks alinta oli siis auki) mut saatii se heti takasin pihaton puolelle otsaharjast taluttamalla. Lenkin jälkeen purettiin ponit, pyyhittiin hiet, laitettiin molemmille sinappia (Solheds derma 2 suom.huom.), tervarasvaa ja ötökkämyrkkyä ja Viltsulle pihkasalvaa sekä molemmille ötökkätakit. Sitte juotettiin ponit ja vietiin ne takas pihattoon."
     Kaikkien ponien palattua pihatolle huomasimme, että Jermu rontti oli murtautunut laidunlohkolle. Ajattelin hölmönä, että avaan portin ja ajan sen oikealle puolelle. Se kuitenkin vain nauroi minulle, juoksi karkuun, ja pian koko lauma oli livahtanut laitumelle avoimesta portista. Krisse, Anna ja Sofia kuitenkin innostuivat paimentamaan poneja takaisin omalle puolelleen ja sain apua. Kauhean kätevää! Tytöt saivat samalla loistavan oppitunnin kehonkielestä ja sen käytöstä: miten poni reagoi mihinkin. Avattuani vähän lisää lankaa ja tehtyäni niistä katiskamaisen suun, saivat junnut hienosti paimennettua lauman takaisin lankojen oikealle puolelle. Tätä paimennusta olisikin ovelaa harjoitella useamminkin! Ponien riemuisaa rallitusta oli ihana seurata.

Alkuviikko minulla oli luonnoksissa valmiiksi kirjoitettuna, mutta torstailta 23.7.2020 on luokattoman huonot muistiinpanot. Sen tiedän, että lenkillä Lyyli ajoi Braamerilla, Saara Villellä, Meri ja Satu Penalla perässään Ossi, Olivia ajoi Tuhtolla ja minä ratsastin Ulfurilla. Ilmari ja Jermu jäivät kotiin. Kuvista päätellen mentiin ainakin peruslenkki kakkonen, mutten ole varma lisälenkistä enkä siitä mitä kautta palasimme kotiin. Sen tiedän, että avasin lenkin jälkeen laumalle "laidunlohkon" ja ponit jäivät onnellisina syömään vihreää sateenkaaren alle. Ulfurin korvantauksen hiertymä oli paranemaan päin ja sitä hoidettiin intensiivisesti.

KESKIVIIKKO & TORSTAI:

Perjantaina 24.7.2020 aloitimme "sennujen yön", eli Olivia, Siiri, Noora ja Axel majoittuivat luokseni minileirille. Kävimme omien poniemme luona päiväseltään ja nappasimme mukaamme laitumelta Braamerin, Ossin, Penan ja Ulfurin. Ilmari, Jermu ja Tuhto saivat olla rauhassa vapaalla. Tarkoituksenamme oli lähteä maastoon, mutta hurjan kaatosateen yllätettyä meidät päädyimme sittenkin kentälle irtojuoksuttelemaan ja vähän irtohypyttämäänkin. Omien poniemme palattua laitumelle lähdimme innolla kohti Virolahtea. Kävimme siellä ystäväni, Villen kasvattajan, luona moikkaamassa paria tämänkesäistä varsaa! Ne olivat ihan supersöpöjä, iso kiitos Asta kun saatiin käydä kylässä! Auton kanssa oli pientä kommellusta matkalla kun jäähdytysnesteet tulivat ulos, mutta selvittiin pienellä säädöllä. Illalla kävimme mäkkärissä, ostimme Prismasta irtokarkkeja ja hengailimme. Ihanat sennut, nää on kyllä ihan huipputyyppejä ja mulle super tärkeitä jokainen. Junnujenkin kanssa pitäisin mielelläni tällaisia minileirejä, jos he haluaisivat.

Lauantaina 25.7.2020 lenkkeiltiin pitkä ja ihana lenkki lauantailaisten kanssa. Hanna ratsasti Ulfurilla, Saara ajoi Penalla, Olivia ja Siiri ajoivat Ossilla, Noora Braamerilla, Axel Villellä ja minä Tuhtolla. Ilmari saikuttaa ja se sai jäädä Jeren kanssa kotiin. Lenkillä aloitimme vihaisen miehen lenkistä, kävimme sen jälkeen 24-tiellä ja palasimme kotiin lisälenkin ja kolmosen kautta. Oli ihan super ihana keli, ihana reipas Tuhto ja parasta seuraa. Tätä lisää! Sennuista Axel ja Noora lähtivät ponistelujen jälkeen kotiin, mutta Siiri ja Olivia jäivät vielä toiseksi yöksi luokseni. Kävimme illalla piiiitkän kävelylenkin kotoani Karhulan jokipuistolle ja takaisin. Oli tosi mukavaa, meillä oli hyvät jutut ja ilma oli illalla raikkaan viileä.

Sunnuntaina 26.7.2020 Siiri ja Olivia lähtivät kotiin. Poneilla oli vapaapäivä ja minäkin huilailin rauhaksiin kotona. Elämme jännittäviä aikoja, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Sille on syynsä, miksi juuri nyt pidimme sennujen yön ja miksi koitimme tehdä kaikkea kivaa ja pitää ajatukset poneissa ja kavereissa. Käsittelimme myös hankalampia aiheita jutellessamme, koska sekin on tärkeää. Ihana poniviikonloppu tuli kuitenkin varmasti tarpeeseen.

PERJANTAI & LAUANTAI:

keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Kesän muistelua, ihania hetkiä ja retkiä, sekä valmistujaisjuhlat

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS

Maanantaina 13.7.2020 menin tallille suoraan töistä ja nappasin Braamerin ja Ulfurin kentälle. Otin niiltä ötökkähuput, sekä B:ltä takin pois. Irtojuoksuttelin otuksia kaikissa askellajeissa ja ylitettiin myös kahta puomia. Kumpikin otus oli ihan reipas ja Ulfur irrotteli alkuun pukkailemalla jonkin verran. Pelkillä omilla ääniavuillani Ulfur vain söi ja sanoi, että "kiitos, mutta ei kiitos", joten minulla oli apuna juoksutuspiiska. Ulfur ei ollut siitä moksiskaan, kuten ei Brankkukaan. Ulfur otti vain vähän laukkaa, enkä turhaan koita sitä juuri laukkuuttaakkaan ennenkö se on hoikintunut. Nyt se otti sitä lähinnä itse. Braamer osaa hienosti mennä puomien luokse ja yli, kun sanon "este". Ulfurkin alkoi oppia, Braamerin esimerkistä ja seuraamisesta oli apua! Irtoilujen jälkeen kävelytin otuksia (koska en voi sanoa "poneja" kun Ulle on tavallaan hevonen) taluttaen, kunnes ne palasivat takaisin laitumelle.
     Seuraavaksi minulla oli vuorossa Heidin kanssa traikun remonttia. Laitoimme traileriin tänään ilmastointiräppänät. Se oli oikeastaan aika hauskaa. Koitamme nyt saada remppaa taas vähän eteenpäin. Huomasimme myös, että traikun takareunassa ylhäällä on kohta, josta vaneri on korkannut vettä sisäänsä. Se pitäisi saada kuivaksi ja tilkittyä. Heidin lähdettyä menin vielä katsomaan poneja laitumelle ja jäinkin sinne pitkäksi aikaa. Rapsuttelin poneja, juttelin niille ja makasin mahallani laitumella katsellen otuksiani. Se oli ihanaa. Niin rentoa ja rauhallista, ei kiireitä eikä paineita. Ei tarvinnut suorittaa. Ihanat, rakkaat ponit. Viltsulla on ryntäissään aika paljon ötökänsyömiä ja se oli ihan taivaissa kun rapsuttelin sitä. Pitää ehkä laittaa sille huomenna joku Braamerin vanhempi ötökkätakki testiin. Olisi helpompi olla, kun ötökät pysyisivät pois ja syödyt kohdat saisivat rauhassa parantua. Sain muutes myös kuulla, että ell on tulossa torstaina. Laitoinkin heti viestiä ja kuvan Villen uudesta liikalihasta (ruunaushaavan tikin ympärillä) ja ell lupasi katsoa sen torstaina. Loistavaa!

Tiistaina 14.7.2020 menimme tallille jo ennen muita Olivian kanssa ja kävimme Tuhton ja Penan kanssa Pirelintien varren pellossa rallittamassa. Minä ajoin Tuhtolla ja Omppu Penalla ja oli aivan super hauskaa! Ihanaa, kun heiniä on nyt tehty ja pääsemme irrottelemaan. Kelikin oli mahtava, aurinkoinen muttei liian kuuma.  Myöhemmin tallille tulivat myös muut ja kävimme heidän kanssaan ensin ladolla, jonka jälkeen kävimme uudelleen pellolla. Toisella lenkillä minulla oli ajossa Braamer ja perässä Ossi, Noora ratsasti Ulfurilla, Axel ajoi Villellä, Olivia oli kyydissä ja Jermu perässä ja Meri ajoi Ilmarilla. Oli super kivaa! Jermulla oli parkissa hetken kärryt perässä totutusmielessä, eikä se ollut millänsäkkään. Ville sai tänään lenkin jälkeen päällensä Braamerin vanhan seepratakin. Se estää ötököitä pääsemästä Villen kaulan ja ryntäiden syötyihin kohtiin ja antaa niille mahdollisuuden parantua rauhassa. Ville sai toki myös kutina-ainetta, eli Solhedsin rasvaa.
     Kotimatkalla minulle tapahtui jotain kamalaa, josta minulla oli ihan tosi paha mieli koko loppu illan. Ajaessani autolla 80km/h alueella peltojen välissä, tuulilasiini kopsahti lintu. EIH! Kävin kääntymässä ja ajoin takaisin katsomaan tilannetta. Lintu oli ehkä vielä elossa, mutta tosi huonona. Se olisi pakko lopettaa. En keksinyt muutakaan, joten ajoin sen yli autolla. Sen jälkeen tarkistin tilanteen, nyt lintu oli varmasti kuollut. Siirsin sen varoen sivuu heinikkoon. Anteeksi pieni lintu, olen niin pahoillani!
     Loppuun vielä iloisempi aihe: meille tuli tänään tossusponsorilta Tuhtolle punaiset pehmusteet tossuihin, Jermulle lilat ja Ilmarille keltaiset! Jipii! Ulfur sai lisäksi uudet etutossut ja pohjalliset. Edelliset ovat ottaneet osumaa Ulfurin laahaavasta tavasta liikkua, mutta onneksi liikkeet ovat menossa parempaan suuntaan ja sekä liikkeitä että tossuja auttaa nyt se, että vuolen Ulfuria viikoittain. Shettisten tossut ja Ullen takatossut ovat yhä ihan priimaa.

MAANANTAI & TIISTAI KUVAT:

Keskiviikkona 15.7.2020 minulla oli lyhyt aikaisin alkanut työpäivä ja otimme siitä ilon irti. Tapasimme tallilla keskiviikkolaisten kanssa normaalia aiemmin ja lähdimme innolla vähän pidemmälle maastolle. Kaikilla meillä oli omat ratsumme, eli minulla Ulle, Kristinalla Ilmari, Saralla Tuhto, Annalla Ossi ja Sofialla Pena. Hoidimme ponit omalla poniparkkipaikallamme, sekä varustimme ne. Minä myös raspailin Ilmarin kaviot, lyhensin vähän Ossin kavioita ja sipaisin Ulfurin kaviot läpi. Matkaan lähdettiin kauniissa lämpimässä säässä ja hyvillä mielin. Helle ehkä nostaa taas päätään, mutta liian kuuma ei vielä ollut. Selvisin lenkistä huppari turvaliivin alla. Huppari auttoi psyykkistä puoltani, sillä se olisi suojannut mahdollisessa tippumistilanteessa. Alkumatkasta menimme pientä polkua viiskymppisten risteysten välistä ja jatkoimme sitten kotitietä kohti Pirelintietä. Paarmat kiusasivat ja näin ehkä elämäni suurimman paarman. Se laskeutui Ulfurin takapuolelle ja sai sen pukittamaan. Onneksi pukki ei ollut iso. Otin tehtäväkseni suojella ratsuani helikopterin kokoiselta paarmalta. Miten sun hevosesi reagoi, jos huiskit pitkällä kouluraipalla ilmaa ja pyyhit raipalla hevostasi ryntäistä, kyljistä ja pepusta? Ulfuria se helpotti ja rauhoitti. Osuinkin ainakin kerran siihen jättiparmaan, sekä kädellä huitaisten lennossa kahdesti. Mokoma ei tuntunut juuri ottavan kolhua. Onneksi se jätti meidät lopulta rauhaan. En minä tietysti tavallaan mitään pahaa paarmoillekkaan toivo, mutta ne tekevät oman valintansa hyökätessään kimppuumme.
     Pirelintiellä vastaan tuli jotain, mitä emme ole kohdanneet ennen. Mutkan takaa näimme kauempaa saapuvan roska-auton. Suuri auto, tuntematon kuski ja kapea tie. Homma voisi mennä hyvin, tai kaikkea muuta kuin hyvin. Minua ehti jo jännittää vähän, mutta onneksi se ei tarttunut hevoseen. Mitä teki roskakuski? Hidasti heti meidät huomattuaan ja ajoi leveämmälle kohtaa. Siinä hän pysäytti auton ja sammutti moottorin. IHANA, huomaavainen ammattikuljettaja, ihan valtava kiitos hänelle! Olin helpottunut, kiitollinen ja hurjan iloinen. Kuskin ikkuna oli auki. Hymyilin hänelle aurinkoisesti ja huikkasin hänelle suuret kiitokset. Kuski hymyili takaisin. Ihanaa huomaavaisuutta, arvostan sitä todella korkealle! Matkamme jatkui peltolenkin kautta lampaiden mäelle ja siitä ylös. Ulvis ehdotti laukkaa, minä hihkuin joo. Sitten mentiin, laukkaa koko konkkaronkka. Kirsimme perään autiotalon lenkin ja mäkeä alas tultuamme lähdimme kohti keltaista taloa. Ulle ei meinannut käsittää, ettemme lähtisi kotia kohti, mutta onneksi Ilmari suostui menemään edeltä. Sitten Ulfur vähän ehkä möksähtäen totesi, että mennään nyt sitten. Jatkoimme keltaisen talon pihan takaisiin metsiin ja kahlailimme ihanilla metsäpoluilla. Ulfur ei ihan hahmota missä minun jalkani menevät ja vähän meinasin olla välillä ongelmissa, kun ratsuni tunki pusikkoon raapimaan mahaansa kaiken maailman risuihin ja pensaisiin.
     Metsästä putkahdimme tielle sikalan mäen lähellä, mutta jo mäen jälkeen. Jatkoimme peruslenkin lisälenkille ja siellä Ulfur ravasi innoissaan ja hyvillä mielin. Tuhto alkoi hyytyä. Liian kova pohja ehkä? Pehmeämmälle laukkakohdalle Ulfur taas otti mielellään laukkaa, joten annoin sen mennä. Tuhto ei lämmennyt. Vanhalle Pirelintielle oikaisimme metsäpolun kautta ja siellä taas laukattiin. Ulfur ja Ilmari kiitivät kärjessä, Tuhto jäi jälkeen. Sen perässä tullut Ossi siirtyi sen eteen vetoavuksi, mutta huolestuimme. Mikä vikana? Ehdotin Saralle, että hän tulisi alas ja katsoisi, ettei kummassakaan tossussa ole mitään. Siinä kuitenkin kesti niin kauan, että vain toinen tossu katsottiin. Ötökät söivät metsässä ja ratsut olivat tosi levottomia. Sara siirsi satulaa aavistuksen taaemmas, jospa se oli painanut lapoja? Matka jatkui käynnissä. Välissä häntäpää (Sara, Anna ja Sofia,) hakivat Saran unohtaman raipan tossufiksaispaikalta. Me odotimme Kristinan ja ratsujemme kanssa, sillä en halunnut provosoida Ulfuria pyytämällä sitä takaisin tulosuuntaan. Se ei aina ihan arvosta ja halusin pysyä hyvissä väleissä. Odotimme kiltisti ja matka jatkui. 
     Pehmeällä hiekalla pellonreunassa taas laukattiin, Tuhto tuli jonon perässä ja pitäytyi kuulemma ravilla. Peltolenkillä laukatessa se kuitenkin innostui. Se oli jäänyt vähän jälkeen ja suikkasi täysiä peräämme. Uskaltauduimme lopuksi vielä vähän pellolle, jossa eilenkin oli menty. Tarkoitus oli ottaa vähän hölkkää ja katsoa mitä otukset sanoisivat. Juuri pellon reunaan päästyämme jättipaarma taas saapui. Ulfur jännittyi, mutta onneksi paarma lähti kun tarpeeksi huidoin. Minua jännitti ihan hirveästi ottaa hölkkää sen jälkeen, mutta pelkoni haihtui pian pois. Hevoseni rentoutui, oli pehmeä ja kuunteli minua hyvin. Shettikset olivat liekeissä ja Ossi koitti kerran ohi. Anna sai sen kuitenkin hienosti takaisin, kun otimme kaikki hetken käyntiä. Sitten huikkasin tytöille, että kokeillaan reipasta ravia. Kun Ulfur ravaisi reippaasti, muut saisivat halutessaan laukata jos mahtuisivat. "Jos mä yht'äkkiä huudan jotain kovaa, niin pysäyttäkää! Silloin tää lähtee käsistä." Näin huikkasin muille. Ei Ulfur lähtenyt. Kultainen pieni hevoseni! Kohta se tarjosi laukkaa ja annoin sen hitaasti mennä. Oikeastaan sillä pätkällä etupää laukkasi ja takaosa ravasi/tölttäsi. Niinsanottuun "porttipäätyyn" hidastimme, mutta seuraavan suoran ravattuamme annoimme taas mennä vähän lujempaa. Nyt Ulfur laukkasi ja minä olin kyydissä! En ole ennen uskaltanut sillä pellossa edes mennä, koska se on aiemmin pukitellut niin hurjana Olivialle ja Nooralle. Nyt se meni super kiltisti, pehmeästi ja rauhallista tahtia. Sillä on hieno laukka ja se on ryhdikäs. Vaihdoimme välissä suuntaakin ja menimme toiseen suuntaan. Pelto on pieni ja kätevä. Laukkasin hevoseni kanssa varmaan kolme pätkää ja olin ihan myyty! Ensimmäistä kertaa peltolaukkaa oman hevoseni kanssa! Oman hevoseni kohteliaasta ja innokkaasta aloitteesta, oman hevoseni joka oli ihana, kiltti ja kultainen! Olen ONNELLINEN! Meillä oli hirmuttoman hauskaa kaikilla. Tuhtokin oli pellossa reipas ja innokas. Pehmeä pohja?
     Loppukäynnit talutimme tapamme mukaan maastakäsin. Juuri tallin pihalle saapuessamme päätin sen enempää ajattelematta vauhdissa vähän rapsuttaa Ulfuria naamasta. Olinhan koko loppukäyntien ajan rapsutellut sitä sen rapsutuksia pyytäessä, sekä hätistellyt siitä paarmoja. Ulfur näykkäisi minua. Miksi kerron tästä blogissani? Se oli jotenkin taas yksi silmiä avaava hetki. En tietenkään torunut hevostani, vähän hämmästyin vain. Joskus ennen olisin ehkä ärähtänyt. Nythän vika oli kuitenkin minun. Eikai toisen naamaa voi noin vain sörkkiä, eikä ainakaan suuttua jos toinen siitä huomauttaa. Ehkä hienovaraisempi ele olisi voinut riittää, mutta Ulfur tietää että olen vähän pahvi välillä. Parempi vääntää rautalangasta. Höpsö, ihana ja omanarvontuntoinen hevoseni.
     Lenkin jälkeen otukset hoidettiin huolella. Hiet pyyhittiin ja otukset olivatkin hioneet hyvin. Ne olivat kauttaaltaan kevyessä hiessä, mutteivät mitenkään valuvia. Liika hiki olisi voinut indikoida vähän liian raskasta lenkkiä. Sara juotti kaikille ratsuille arviolta 1,5-2 litraa vettä, jonka seassa oli jokaisen omassa annoksessa omat kivennäisensä. Sara itse ehdotti, että nesteytys tekisi varmasti hyvää. Se olikin loistava idea. Enempää vettä ei kannattanut laittaa, etteivät otukset jättäisi osaa juomatta ja kivennäisten (ja suolan) annostelu vaikeutuisi. Sitten vielä ötökkämyrkyt, terva ja kutinarasva, sekä ötökkähuput niille joilla sellaiset on. Ulfurille hupun laittoi Anna ja se meni hienosti. Enää Ulfur ei stressaa parkissa, se on kotiutunut hyvin ja siitä on tullut rennon rauhallinen. Lopuksi otukset palasivat laitumelle.
     Ilmari viskeli taas päätään. Se voi johtua ötököistä, joita oli kyllä paljon, mutta epäilen sen olevan jotain jumia. Kävelimme paljon, josta toivoin olevan apua sen lämpenemiseen ja rentoutumiseen. Laukka voi myös joskus tehdä ihan hyvää, joskaan en tiedä riittikö meillä vauhti ihan lapoja avaaviin. Huomenna Ilmari saa varmuuden vuoksi levätä, sillä jos sillä on kipuja en halua että se joutuu töihin. Osaisipa se kertoa. Pään ravistelu voi olla merkki kivusta. Toisaalta, sen korvat ovat aika ötökänsyömät myös. Onneksi sillä on laitumelle huppu. Perjantaina tulee Ilmarille ja Ulfurile ote-hieroja, jospa sieltä löytyisi syy ja apu Ilmarille. AINIIN! Melkein unohdin! Se Tuhton hyytyminen. Arvatkaapa vain, löytyikö juuri siitä hitsin toisesta tossusta, jota ei tsekattukkaan, kivi?! No löytyi! Iso terävä soranpala. Anteeksi Tuhto, anteeksi niin kovasti! Onneksi se oli ilmeisesti loppulaukoissa mennyt sellaiseen asentoon tai koloon josta se ei painanut, kun poni taas heräsi omaksi itsekseen. Mitä tästä opimme? Aina on joku syy, ja ne tossut tsekataan vaikka siinä olisi hankaluuksia. Yleensä sinne ei mene tällaisia ikäviä ylläreitä ja jos tämä toistuu, voidaan Tuhtolle tilata isommat pehmusteet. Ne estävät kuulemma tehokkaasti kivien pääsyä tossuihin. Ainiin! Vieläkin lisää kerrottavaa! Ulfurin jalassa käveli lenkin jälkeen punkki! Otin sen heti pois ja liiskasin kunnolla. Hyi! En ole koskaan ennen, näiden kahdeksan vuoden aikana, nähnyt täällä tallilla punkkia.
     Kun me palasimme lenkiltä parkkiin, liittyivät seuraamme Olivia ja Jermu, Axel ja Braamer sekä Ville ja Noora. Kun me palasimme lenkiltä, he lähtivät lenkille. Tosi kiva, kaikki ponit saatiin liikutettua ja heillä oli hauskaa keskenään! Villen seepratakki oli päällä ja kunnossa. Varustuksen ajan Jermulle valjastettiin taas parkissa kärryt perään. Se ei ollut siitä moksiskaan. Lenkille sille tuli valjaat ja se sai olla peräponina. Kärryt jäivät vielä kotiin, mutta varovainen tavoite on, että vuoden päästä se jo kipsuttaisi lenkkiä ajoponina. Loppuun vielä Olivialta raportti: "Mentiin peruslenkki kolmonen väärinpäin, lisäosa ja lopuksi käytiin hölkkäämässä ja ottamassa rauhallista laukkaa pellolla yhden ”pitkän sivun”. Otettiin muualla lenkillä ravia kaikissa pehmeissä kohdissa ja lisälenkillä myös vähän laukkaa. Ajettiin Nooran kanssa Viltsulla Jermu peräponina ja Axel ajoi Braamerilla. Ponit olivat tosi mukavia ja reippaita. Lenkin jälkeen laitettiin kaikille poneille tervarasvaa, etikkaa, Viltsulle ja Brankulle sinappia. Pyyhittiin myös kaikilta hiet, ruokittiin ja laitettiin takit Viltsulle ja Brankulle." Meillä on siis ötökkäkarkoitteena etikkaa ja sinappi on Solhedsin rasvaa, joka on sellasta keltasta tahnaa.

Torstaina 16.7.2020 eläinlääkäri kävi katsomassa Villen ruunaushaavaan kasvanutta liikalihaa ja leikkasi sen irti. Ville oli oikein kiltti ja yhteistyökykyinen. Ennen ell tuloa pari tallilaista oli käytävällä rapsuttelemassa ja ihailemassa Villeä, kun se on niin söpönen. Kirjoittelen tätä talvella 2021 eli pahasti jäljessä ja muistiinpanoni ovat ärysttävän hatarat. Villestä ei ole mainintaa lenkiltä, mutta toisaalta täällä lukee, että Ilmarilla oli vapaapäivä kun viskelee päätä ja Jere oli sen kaverina. Liikalihaa leikattiin ainakin kahteen otteseen ja ainakin toisella kertaa se leikattiin puuduttamatta tai rauhoittamatta, koska liikalihassa ei ole tuntoa. Villeä oli myös lupa liikuttaa normaalisti leikkauksen jälkeen. Se saattoi silti olla tässä kohtaa tallissa hetken, ehkä rauhoitettukin, kun ei ole mainintaa luonnoksissa..? Lenkillä minä joka tapauksessa kuljin kävellen ja otin kameralla ja kännykällä kuvia. Kameralla otetuista ei tullut oikein mitään tällä kertaa, ei jotenkin onnistunut yhtään. Eipä siinä, sain muutaman ihan söpön tossukuvan sponsorille. Kävellen oli kiva lenkkeillä, tykkään siitä kovasti. Löysin ihanasti vadelmia joita oli helppo napsia suuhun, nams! Saara ratsasti Ulfurilla, Sofia Tuhtolla ja Ronja Ossilla. Lyyli ajoi Braamerilla (ja mie olin välillä kyydissä) ja Meri ja Satu ajoivat Penalla. Lenkin muistan suhteellisen hyvin, kiersimme peruslenkki kolmosen aloittaen vanhaa Pirelintietä ja oli oikein mukavaa.

Perjantaina 17.7.2020 oli Ilmarilla ja Ulfurilla o.t.e.-hieronta. Kummallakin oli jumeja ja Ilmarilta löytyi isompi jumi lavasta. Jospa nyt helpottaisi pään viskelyäkin, kun jumia availtiin. Minä en poneillut muuta kun sen, että otin ponit o.t.e.-hierontaan ja olin siinä mukana, koska minun piti siivoilla kämppääni ja valmistella seuraavana päivänä pidettäviä valmistujaisjuhliani. Pari vakkaria kävi kuitenkin liikuttamassa poneja, Kristina ratsastamassa Ossin ja Siiri ajamassa Braamerin. Tässä raportti Kristinalta: "Aluksi alkukäynit maasta sitte selästä ihan uraa pitkin. Sitten vähän pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä sitten toiseen suuntaan myös. Sen jälkeen vähän ravia. Sitten sä tulin laittamaan sitä puomia ja tulin sitä aluksi ravissa ja sitten laukassa pari kertaa. Sitten mä kävelin taas pienen hetken. Ja sit tein pari ISOA ympyrää ravissa ja laukassa ja sama toiseen suuntaan (myös puomin) ja sit taas kävelin ja tulin koko uraa laukassa ku Ossilla oli niin paljon energiaa ja sama toiseen suuntaan. Sitten loppu ravit ja käynnit." Kristina siis ratsuili sillävälin, kun Ilmarilla ja Ulfurilla oli hieronnat. Loppuun vielä Siirin raportti: "Tänään ajoin Braamerilla autiotalon väärinpäin. Oli tosi kuuma, joten mentiin pääosin käyntiä ja ihan pari lyhyttä ravipätkää. Nekin vain jos B halusi, eli menin lenkin ponin ehdoilla! Kuumudesta huolimatta poni oli tosi reipas. lenkin jälkeen pyyhin hiet, laitoin sitä sinappia, tervaa ja etikkamyrkkyä." Kiitos ihanille tytöille, oon super onnellinen meidän huipputiimistä!

Lauantaina 18.7.2020 mulla oli valmistujaisjuhlat mun kotona. Päivä oli ihana ja aurinkoinen ja koko mun suloinen kerrostalokämppä kylpi ihanassa valossa. Juhlat olivat ihan pienet, käymässä olivat vain äitini, isäni, isäni vanhemmat ja myöhemmin pikkuveljeni. Oli tosi mukavaa ja herkuttelimme antaumuksella. Saaralta löytyi tältä päivältä poniraportti, se on tässä: "Mentiin peruslenkki kolmonen lisäosalla väärin päin. Lähinnä käveltiin, hölkkäiltiin lisälenkillä ja vanhalla Pirelintiellä. Ponit oli oikeen hyväntuulisia ja hyvin meni muutenkin. Brankun lääkettä en muistanu, mut koko lauma (Jereä lukuunottamatta) suihkittii oikee hyvin ötökkämyrkyllä. B:n ja I:n huput oli lähteny harharetkille, mut löyty onneks ehjinä ni ponit sai avaruushattusa takasin." Raportista ei selviä ketä muita ja ketä poneja oli mukana, mutta löysin alkuperäisen suunnitelmalistan ja siihen on kirjattu Saaralle Ville, Hannalle Tuhto ja Axelille Pena. Kaikille ajaen.

Sunnuntaina 19.7.2020 poneilemassa kävivät Siiri, Axel ja Olivia ja tässä on Siiriltä raportti: "Mä ajoin Brankulla, Axel Tuhtolla ja Olivialla Ossilla. Ajettiin peruslenkki 3 ja lisälenkki edeten suht rauhaksiin. Katottiin aina, että miltä ponit vaikutti ja jos vaikutti ettei halunnut mennä reippamin niin mentiin sitten vaan käyntiä. Brankku ja Ossi oli tosi reippaita ja Tuhto vähän nihkeä. Mitään erikoista ei ollu muuta kun, että ekan hölkän jälkeen Brankku yski jonku verran. Lenkin jälkeen pyyhittiin hiet, laitettiin tervaa, sinappia ja Brankulle sitä etikkaa, koska sitä oli niin vähän, Brankulle takki ja juotettiin ponit. Se Brankun kainalo hiertymä minkä huomasin perjantaina niin oli nyt jo parempi ja se oli pienentynyt. Jalkovälistä Ossilta tuli vähän verta, koska sieltä puri paarma/paarmat, joten Olivia pesi ne kohdat huolelalla ja mä laitoin sinne sitä sinappia. Ps. lisälenkillä joku poika tuli hirveetä kyytiä vastaan mopolla eika jarruttanut..." Ihanat sennut pitävät tarkkaa huolta poneista, parasta. Harmillinen tuo mopoilija, mutta onneksi meillä on viksut ja maastovarmat ponit!

LOPPUVIIKON KUVAT:

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)