keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Vaihtelevaa säätä, loistavaa seuraa ja lauma yhdessä

Maanantaina 11.5.2020 kävimme äitini kanssa talutuslenkittämässä Villen ja Penan. Penaa pihatolta noutaessamme rapsuttelimme kaikki latopihattolaiset läpi. Ilmarilla on synttärit tänään, joten onnittelin sitä ja halasin varovasti. Hieno pieni poni täytti jo seitsämän vuotta. Tuhto oli hyvin huomionkipeä ja oli ihan lähdössä mukaan. Voi pieni, onneksi hän pääsee huomenna. Satoi vettä, mutta ilma oli ihanan raikasta hengittää. Kiersimme peruslenkki kolmosen. Etenimme käynnissä ja aina välillä pysähdyimme ja annoimme ponien syödä. Ville oli reipas ja vähän hermostunut. Sitä ärsytti, kun emme antaneet ponien nuuhkia toisiaan. Ajattelin kuitenkin, että Ville innostuisi siitä liikaa. Penakin oli vähän jännittynyt ja sekin olisi kovasti halunnut nuuhkimaan Villeä. Viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa varsat muiden kanssa latopihatolle, sillä laidunkausi alkaa jo kohta eikä meillä ole poneille mahdollisuutta erillisiin laitumiin. Alkulenkistä poneja vähän arvelutti, kun armeijan helikopteri lensi matalalentoharjoituksessa tosi läheltä meitä, mutta viksut otukset pysyivät paikoillaan. Annoimme niiden syödä vihreää, johon ne olivat tyytyväisiä. Sade muuttui pikkuhiljaa ensin rakeiksi, sitten lumeksi. Hämmentävä ilma, mutta kaikki neste tai nesteeksi sulava tekee hyvää ja kastelee luontoa. Oli oikein kiva lenkki, pitäisi houkutella äiti useamminkin tallille mukaan!
     Noora kävi ajamassa Braamerin ja saapui juuri tallille kun me olimme lähdössä. Hänelle sattui kunnon märkä lumisade ja kova tuuli, mutta onneksi hän oli sitkeä ja hyvin pukeutunut. Tässä raportti Nooralta: "Mentiin tänään Braamerin kanssa ensiks ladolle ja sit viel lampaitten takaa. Edettiin käynnissä ja ravissa. B oli vähän jännittynyt alussa, mut rauhottu sit loppua kohti. Braamerilla oli aika paljon virtaa (ainakin kotiin päin mennessä). Lenkin jälkeen purkasin varusteet, ruokin ponin ja vein sen pihattoon."

Tiistai-iltana 12.5.2020 paistoi aurinko ja samalla satoi vettä. Linnut lauloivat villisti ja koko maailma eli voimalla. Taivaalle muodostui pian sateenkaari ja se sai minut lopettamaan yöheinien levittelyn ja kaivamaan kännykän taskustani. Sopivalla sovittelulla sateenkaaren päässä seisoi maasta heiniä syövä Pena. Poni on suuri aarre ja kultaakin kalliimpi. Olimme käyneet tänään vakkareiden kanssa mukavalla lenkillä. Ilmari oli saanut harjoitella jonon kärjessä olemista ja vaikka se oli jännittänyt, se oli suoriutunut hyvin ja rauhoittunut loppua kohden. Se veti reippaana kärrejä ja kuskinaan sillä oli Noora. Tuhtolla ratsasti Siiri ja Penalla ajoi Meri. Minun oli ollut tarkoitus ajaa Ossilla ja pitää Ulfuria perähevosena, mutta koska Sara oli niin innoissaan tulossa Ossille, luovutin sen mielihyvin hänen ratsukseen. Minä talutin Ulfuria alku- ja loppukäynnit ja muun lenkin olin Merin ja Penan kyydissä. Mette ja Braamer olivat jonon viimeisinä, ratsuillen. 
     Olimme käyneet vanhaa Pirelintietä ladolle ja takaisin ja loppuun olimme kiertäneet vielä viiskymppisen. Olimme edenneet kaikissa askellajeissa ja kaikki oli sujunut hyvin. Ilmari pukkasi kerran laukannostoon, mutta sen pukkailut ovat vähentyneet ja uskon, että ne loppuvat ajan kanssa kokonaan. Braamerkin pukkaili aina alkuun, muttei ole tehnyt sitä vuosiin. Täytyy muistaa, että Ilmaria on liikutettu säännöllisesti ajaen ja ratsain vasta aavistuksen yli vuosi. Tuhto oli normaali ja mukava, samoin Ossi. Braamer oli hämmentävä ihana uusi itsensä retsuna, eikä temppuillut mitään. Ihanaa, että se on tyytyväinen tekemiseen ja Metteen. Pena oli vähän jännittynyt välillä, mutta vastasi hyvin pidätteisiin ja muihin pyyntöihin. Meri teki sille taas otsaharjaan letin, jotta se näkisi hyvin. Testailemme, rauhoittaako se Penaa tai vaikuttaako jollain muulla tapaa. Ulfur oli ihan hyväntuulisen oloinen, mutta se ei taas meinannut lauakata perähevosena. Sitten kun se laukkasi, sain vahvistusta epäilyilleni. Sen laukka on niin edestä nousevaa, että se onnistui kolauttelemaan etusellaan kärrien renkaaseen. Sen tossusta aukesi remmi, mutta se ei onneksi vioittunut. Noh, Ullelle on tulossa lauantaille uusi ratsastajakokeilija, jospa hänen kanssaan tärppäisi. Tiistaisin Ulviksella on Olivia, mutta hän ei aina pääse paikalle. Minun on tarkoitus alkaa ratsastaa keskiviikkoisin ja torstait ovat vielä auki. En haluaisi Ulfurille kovin montaa eri ratsastajaa, saisimmepa jonkun joka kävisi useamman kerran viikossa. Huomenna minä ratsastan. Jännää! Olin muuten myös avannut Villen aidan niin, että se pääsi isompaan tilaan. Se juoksi jonkin verran ja nuuhki paikkoja kovasti. Vielä se ei ole Jermun kanssa samassa.

Keskiviikkona 13.5.2020 menin tallille ennen muita. Vedin syvään henkeä, totesin että ne ei pelaa jotka pelkää, ja avasin Villen ja Jeren väliaidan. Voi sitä onnea, kun pikkupojat pääsivät taas samaan! Ne juoksivat, hyppivät pystyyn ja painivat, kunnes rauhoittuivat hengailemaan ja syömään. Ihanat, pienet, onnelliset. Viikonloppuna niiden olisi siis tarkoitus muuttaa pihatolle, enkä kestä odottaa sitä. Ihan mahtavaa saada koko lauma vihdoin samaan. Pienet ovat varmasti myös loistokkaita personal trainereitä isoille. 
     Päivän jännitykset eivät suinkaan olleet ohi varsojen vapautuksen jälkeen. Tänään oli hurja päivä, sillä ratsastin pitkästä aikaa Ulfurilla. Jännitin, mutta toisaalta olin tosi innoissani. Kanssani tallille tuli junnuja. Kristina toi minulla ihanan synttärikortin ja lisäksi Kristina ja Anna olivat keränneet poneille ison pussillisen vihreitä. Kiitos ihanat! Lenkillä Ulvis oli kiltti, ihana ja kuuliainen. Kristina ratsasti Ilmarilla, Sara kokeili Tuhtoa, Anna kokeili Penaa, Sonja talutti Ossia ja Meri talutti Braameria. Sara ja Anna pohtivat vaihtaisivatko näihin poneihin (Saralla oikeasti Pena ja Annalla Ossi) vai eivät. Minä kannatan vaihtoa, Annalla on Penaan ihana rauhoittava vaikutus ja Saralla ja Tuhtolla olisi varmasti paljon annettavaa toisilleen! Sonjalle koitan miettiä mahdollista ajovakkaripäivää, sillä taluttaen hän ei tule pidemmän päälle mukana pysymään. Yksin hän ei mielestäni ole vielä valmis käymään, mutta hän on ihan super kiva ja haluamme hänet tiimiin! Noh, siihen maastoon. Kiersimme peruslenkki kolmosen vanhalta Pirelintieltä aloittaen kaikissa askellajeissa. Ulvis oli aivan ihana ja joko kuvittelen tai se on hoikistunut. Välillä minua alkoi jännittää, mutta rauhoittelin itseäni rapsuttelemalla heppaani ja hengittämällä syvään. Kävelimme paljon, sillä pohjat olivat semi kovat, mutta olin ihan innoissani laukassakin! Ravipätkillä koitin pyytää hevoselta mahdollisimman paljon tölttiä. Siihen tarvitsisi selvästi lisää laatua. Ravi Ullella tuntuu hyvältä. Lenkki oli ihana ja nyt en kestä odottaa, että pääsen uudestaan ratsastamaan ihanalla hevosellani!

Torstaina 14.5.2020 kävin iltapäivällä Saksalassa moikkaamassa ystävääni Miisaa ja hänen hienoa nuorta hevostaan Lunaa. Kuvasin heidän kouluratsastusvalmennustaan, jonka jälkeen suuntasin vaatteiden vaihdon kautta Pyhtäälle. Tänään minun poneinani olivat lempeä Ossi ja hurja Jermu. Jermun tossutus meni tosi hyvin positiivisen vahvisteen avulla, kyllä hänestä vielä ihan kelpo poni kasvaa. Lenkillä hän sen sijaan oli tiikerihai, hyvin toimekas sellainen... Jermu oli minulla peräponina ja ajossa Ossi. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että jonkun hampaat käyttivät läheltä useaan otteeseen. Olimme jonon häntäpäässä ja mukana olivat Olivia ajaen Tuhtolla, Lyyli ajaen Brankulla, Meri ajaen Penalla, Saara Ilmarilla ja Siiri ratsasti kärjessä Ulfurilla. Kiersimme peruslenkki kolmosen aloittaen vanhalta Pirelintieltä. Harjoittelin Ossin kanssa reippautta ja koitin pitää sen tarmokkaassa käynnissä. Ossi helposti hyytyy virransäästökäyntiin erityisesti junnujen kanssa, mutta haluaisin sen kävelevän aina kunnolla. Nyt pyysin reippautta, kehuin kun poni liikkui hyvin eteen ja pyysin aina uudelleen kun hyytyi. Ossi meni tosi hyvin ja lenkki oli oikein kiva.
     Yöheiniä ladolle levitellessäni löysin hurjan tupon jouhia. Mitä ihmettä on käynyt? Ne olivat väristä, laadusta ja pituudesta päätellen Ossin hännästä. Onko Ossi ollut nurin huilaamassa ja joku on seissyt sen hännällä sen noustessa ylös? Vai mitä kummaa? Tutkin Ossin hännän, sekä varmuudeksi myös Tuhton. Kummastakaan ei löytynyt haavoja, verta tai mitään vastaavaa. Mitä onkaan tapahtunut niin on se varmasti kirpaissut, jouhissa oli karvatuppia, mutta onneksi mitään haavoja ei ollut. Otuksissa ei myöskään ollut tappelujälkiä, joten pidän suhteellisen epätodennäköisenä sitä, että joku poni olisi ne hampailla repinyt juurineen irti. Niitä oli niin paljon. Vaan mistä sitä tietää. Villellä ja Jermulla oli kahdestaan kaikki hyvin, ne eivät ole riehuneet liian rajusti.

TI, KE & TO KUVAT:

KUVAT MIISASTA JA LUNASTA © MINÄ:

Perjantai 15.5.2020 oli kertakaikkisen ihana päivä! Kävimme aikuisen tallikaverin kanssa pitkällä ajolenkillä rautiaiden poikien kanssa. Minun kärrieni edessä hölkötteli Ossi ja kaverin kärrien edessä Tuhto. Tallikaveri ei ole ihan hirveästi ajellut tässä elämässä, mutta Tuhto oli hieno opettaja ja kaikki meni erittäin mallikkaasti. Toki eihän siinä, ratsastuspohja kun on vahva niin ajohommat sujuvat leikiten. Kiersimme ensin peruslenkki kolmosen väärin päin, sitten lisäosan ja lopuksi palasimme kotiin autiotalon ja viiskymppisen kautta. Etenimme pohjien mukaan kaikissa askellajeissa. Tuhto ei laukkaa jos pohja on yhtään kova, mutta oikeasti pehmeällä se laukkaa suloisesti. Se on tarkka ja hyvä niin, se saa itse päättää koska sen on ok laukata ja koska ei. Sitä on edellisessä kodissa ajettu ravia viisi vuotta, joten sille laukka ei tule ihan tuosta noin vaan, jonka lisäksi sillä on kinnerpatti. Vertyminenkin ottaa hänellä aikansa. Muutoin hän oli reipas ja suloinen. Ossi oli oma ihana itsensä ja kulki varmoin ottein keulassa. Viiskymppisellä kävimme kurkkaamassa uittokuoppaa, mutta veteen emme menneet. Siellä sai vähän tapella, ettei jääty vain syömään. Ihana lenkki, loistava seura, suloiset ponit ja mahtava ilma. Välillä toki tihutteli, mutta pääosin paistoi aurinko.
     Olivia ja Siirikin kävivät tänään ajelemassa, heidän kanssaan lähtivät Pena ja Braamer. Tässä raportti Siiriltä: "Mä ajoin Braamerilla ja Olivia Penalla. Mentiin peruslenkki 1 ja lisäosa. Askellajit valittiin aina pohjien mukaan. Nyt kun oli satanut niin oli taas vähän pehmeemmät pohjat mikä oli aika kivaa! Loppukäynnit mentiin maasta kävellen. Lenkin jälkeen pyyhittiin poneja vähän sienellä ja vedellä, ruokittiin, laitatettiin Brankulle rasvaa ja Braamerille sekä Penalle ötökkämyrkkyä."
     Kun Ossi ja Tuhto palasivat pihatolle, nappasin vielä Ulviksen kentälle. Se oli aika epävarma joutuessaan yksin pihaan, mutta seurasi minua silti auliisti. Laskin otukseni vapaaksi kentälle ja testasin uutta hauskaa temppua. Tarkoituksena oli opettaa Ulvis koskettamaan turvalla juuri tätä varten ostamaani kärpäslätkää. Se oli niin helppoa, ettei ole tottakaan! Ulfur oli tietysti heti kiinnostunut lätkästä ja uteliaana koski lätkää heti kun näytin sen sille. Sanoin palkkasanan ja annoin namin. Uusinta, heti samalla tavalla. Ulfur tajusi alle minuutissa, mitä siltä halusin. Kun vaihdoin lätkän paikkaa, Ulvis joutui aluksi pohtimaan, että mitäs nyt. Annoin sille rauhassa miettimisaikaa ja se sai jatkaa, kun oli itse siihen valmis. Äkkiä se hiffasi ja homma alkoi taas luistaa. Teimme kosketusta alas, ylös, sivuille. Ylös oli vaikein, alas helpoin. Sitten seurattiin, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kokeilin myös seisoa itse hevosen toisella puolella ja näyttää kosketuskeppiä selän yli toiselle puolelle, U oli heti mukana. Etujalkojen väliin, onnistui. Voi että! Jotenkin hämmennyin huomatessani kenttäilyn aikana, kuinka innokas, uteias ja yhteistyöhaluinen hevonen minulla on. Olin luullut sen vähän pyörittelevän silmiään ja lämpenevän hitaasti, mutta se oli heti täysillä mukana. Se sai tuijotella jos jossain oli jotain jännittävää. Se oli vapaa poistumaan koska tahansa halutessaan, mutta se valitsi olla mukana. Kun se alkoi väsähtää, lopetimme.
      Käväisin hakemassa varustekopistamme kaviokoukun ja raspin. Hevonen oli mennyt kentän laidalle syömään, mutta lähti taas innolla mukaan juttuuni. Putsasin toisen takakavion, palkkasana, jalka alas, palkka. Sitten raspasin kaviota vähän suoremmaksi, kun se on kulunut vähän vinoon. Palkkasana, jalka alas, palkka. Toinen takanen sama homma. Vapaana. Hevonen, joka ei alkuun arvostanut kun koskin sen kavioihin. Ihana. Positiivisella vahvisteella on valtava voima, kun sitä käyttää oikein. Hevoseni oli koko toimituksen ajan rento ja rauhallinen ja se olisi saanut poistua koska tahansa halutessaan.
     Lopuksi en voinut vastustaa ja hain jakkaran. Ulfur oli taas sillävälin mennyt aidalle syömään, mutta kun kävelin jakkaran kanssa lähemmäs se tuli vastaan. Se tietää mitä jakkara tarkoittaa. Laskin jakkaran sen vierelle, nousin selkää, palkkasana, nami. Sitten hyppäsin alas toiselta puolelta, kipitin pään edestä jakkaralle ja sama uusiksi. U seisoi nätisti paikallaan ja odotti lempeänä ja kiinnostuneena. Toiselta puolelta koitin myös, mutta se oli hevosen mielestä outoa. Se ei oikein seisonut paikallaan kun asetin jakkaran ja kiipesin sen päälle, joten jätin siltä puolelta kiipeämisen väliin. Hevonen oli irti, en halunnut ottaa turhia riskejä enkä hermotuttaa niin rentona ollutta hevostani. Nousin vielä pari kertaa siltä puolelta jolta niin sanotusti kuuluu. Se oli jotenkin tosi hauskaa. Alas hyppäämisessä oikein reippaasti ja innolla oli jotain pientä liikunnan riemua. Olin aivan haltioissani siitä, että hevonen oli niin mukana ja niin rento. Hevoseni, jonka pelkäsin jännittävän kentällä yksin ollessaan. Ihana, rakas, aivan mahtava Ulfur. Tämä on aivan erilainen yhteyden tunne Ulfurin kanssa. Hevonen jaksaa ja HALUAA olla läsnä ja tehdä minun kanssani pitkään. Ulfur oli siinä ja suoritti koska halusi, vaikka olisi voinut olla osallistumatta. Lahjottuna toki, mutta miksi ei. Namipalkka on super, oikein käytettynä! Minulla on vielä hirveän paljon opittavaa kaikesta. Nyt kuitenkin tuntuu, että vain taivas on rajana siinä mitä voin hevoselleni opettaa!

"Kannatti ostaa tämä hevonen!", hän hihkaisi onnellisena pihassa olijoille. Ilo, hämmennys ja syvä onnellisuus kuplivat hänen sisällään niin, että silmät kostuivat. Hän kiitti ihanaa hevostaan ja palautti sen pihatolle syömään ansaittuja yöheiniä upean laumansa kanssa. 

Lauantaina 16.5.2020 sää oli hyvin vaihteleva. Välillä satoi, välillä paistoi melkein aurinko. Ilma oli kylmä ja jonkin verran tuulinen. Se ei kuitenkaan meitä pysäyttänyt. Hyönteisiä ei ollut mailla eikä halmeilla, joka on vielä tosi idyllistä. Kukaan ei ole inisemässä, pistämässä ja aiheuttamassa kutinaa. Sade pehmentää ihanasti myös pohjia, jolloin meidän on hyvä ravailla ja laukkailla. Lähdimme lenkille niin, että Saara ajoi Tuhtolla, hänen ystävänsä Hanna oli kokeilemassa ratsain Ulvista, Axel ratsasti Ilmarilla, Noora ajoi Braamerilla, Olivia ajoi Ossilla ja minä Penalla peräponina Jermu. Vaihtelimme järjestystä lenkin aikana tilanteen mukaan. Menimme hyvin reippaan ja aika pitkän lenkin. Aloitimme suuntaamalla peruslenkki kakkoselle, josta jatkoimme eräälle hyvin vähän käyttämällemme pistotielle. Olemme olleet siellä kerran tai pari aiemmin kauan sitten, mutta nyt kun eräs läheisellä tallilla vaikuttava tuttu kyseli tien nykytilasta, päätimme käydä kurkkaamassa paikan. 
     Pistotiellä, kaksnelosen tiellä, kuljimme Pena edellä. Ravasimme kääntöpaikalle asti. Penaa vähän jänskätti, mutta yritin parhaani jutella ja rauhoitella ponia. Jermu oli ihan intona. Se oli lenkillä jo aiemmin loikkinut oksien ja lätäköiden yli, sekä koittanut leikkisästi napsia minua. Hänestä tuleekin tämän päivän loikkien perusteella esteponi. Takaisin käännyttyämme otimme laukkaa. Voi herranen aika, millaista laukkaa otimmekaan! Pena lähti kuin naton ohjus ja jarrut hävisivät sen siliän tien. Jermu hyökkäsi vauhdilla niin pitkälle rinnalle, kuin vain narustaan ylsi. Sitten kiidettiin. Muu jono tuli täyttä höyryä perässä, mutta jäi jälkeen kun Pena ampui niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Sitten Pena onneksi alkoi vastata pidätteisiin ja himmasi, jolloin kehuin sitä hurjana. Sitten taas lähdettiin ja annoinkin Penan painaa. Loppujarrutuksessa jouduin ottamaan vähän ikävänkin kovaa suusta. Onneksi Pena himmasi. Takana tuleva jono hihkui innosta. Rauhoittelin Penaa ja pyysin Braamerin kärkeen sen turvaksi. Ilman Jeren perässäoloa homma olisi varmaan ollut eri, mutta nyt Jere oli yllyttänyt Penaa. Ihan hyvin kaikki siis meni eikä Pena ollut paniikissa, mutta olisi ollut parempi jos Pena olisi voinut olla rennompi. Moni olisi sanonut Penan olevan innoissaan, mutta tiedän nykyään paremmin. Olisi pitänyt ottaa B kärkeen heti. Ilmari oli pukittanut oikein kunnolla, mutta Axel oli pysynyt kyydissä ongelmitta. Muilla oli mennyt hyvin. Huh mitä kiitoa! Tätä lisää myöhemmin, mutta niin että ponillakin olisi kivaa. 
     Kaksnelosen pistotien jälkeen kiersimme lisälenkin ja sitten peruslenkki ykkösen kautta kotiin. Otimme vielä sekä ravia että laukkaa ja Pena oli rauhallisempi. Oli oikein mukavaa. Tuhtoa ja sen jaksamista pidin vähän silmällä. Se oli reippaan ja hyväntuulisen oloinen ja laukkailikin hienosti. Myös Ulvis vaikutti normaalilta. Ilmarikaan ei enää pukkaillut lisää. Kotitallilla purkasimme varusteet ja pidimme poneilla hetken vilttejä selässä. Ilma oli yhä koleampi, joskaan ei onneksi satanut kuin tihutellen. 
     Kun ponit oli hoidettu, seurasi päivän jännittävin osuus. Jermu ja Ville muuttivat latopihatolle lauman sekaan! Alkuun oli pientä härdelliä ja vähän huutoa ja muutama potku Villen, Ulviksen ja Vissen välillä. Sitten oli rallitusta sekalaisella porukalla ja leikkipainia erityisesti Ulviksen ja Jeren sekä Ossin ja Villen välillä. Eräässä kohdassa Ville lähestyi Tuhtoa pää alhaalla, korvat luimussa, kunnon paimennusasennossa. Sitten se hyökkäsi, Tuhto pakeni ja huusi. Visse ja Ilmari saapuivat hätiin huomattuaan ja ajoivat Villen pois. Tilanne ei ollut vaarallisen oloinen, mutta epämukava. Oli ihanaa huomata, kuinka ponit pitävät huolen toisistaan ja erottavat ristiriitatilanteita. Kun kaikki olivat rauhoittuneet, jaoimme heinää ripotellen ympäri pihattoa. Tuhto pörräsi ihan minussa kiinni, tuijottaen Villeä. Ville käveli vähän matkan päässä ja näytti aivan siltä, kuin Tuhto härnäsi Villeä mutta pysytteli silti minun turvassani. Se oikeasti liimautui minuun. Ville koitti tulla sitä kohti uhmakkaasti, mutta ärähdin sille ja se kääntyi pois. Hetken Tuhto vielä tunki iholleni, mutta uskaltautui sitten omilleen. Se kävi lähestymässä Villeä ja juoksemassa karkuun. Oikein härnäämässä! Ota siitä ja selvää. Pikkuhiljaa lauma alkoi olla levollinen. Aurinko kurkisti pilvien takaa. Voi ihanuus! Tätä on odotettu, koko lauma on nyt kasassa. Nyt seuraillaan miten tilanne tästä lähtee tasoittumaan, mutta hyvältä vaikuttaa lopulta. Jos homma ei suju, niin sitten otetaan takaisin erilleen. Tässä on paljon asioita, enkä kaikkea voi avatakkaan. Kaiken kaikkiaanhan homma sujui kuitenkin aivan super hyvin! 
     Ulfurilla oli jo ennen lenkkiä huomattu useampia pieniä verijälkiä ja karvattomia länttejä. Olivia kertoikin sen ottaneen eilen aika rajusti yhteen Ilmarin kanssa. Pyysin ensikerralla ilmoittamaan minulle heti, jos näkee sellaista. Ilmari ei ole ihan normaalisti käyttäytyvä poni, sillä se on ollut ilman leikkikaveria vuotiaasta, se on ollut pitkään orina ja silloin pöllyttänyt useampaa hevosta, eikä se vieläkään aina osaa leikkiä nätisti. Se jotenkin heittää ihan yli ja puree liian tosissaan. Se ei ole aikanaan oppinut kunnolla, kuinka olla. Se on mennyt vuodessa meillä ollessaan hurjasti eteenpäin, mutta joskus se vieläkin ampuu yli. Jälkien on täytynyt tulla illalla tai yöllä, sillä kenttäillessämme Ulviksen kanssa eilen niitä ei vielä ollut. Ilmari on kuitenkin hyvin mahdollinen jälkien aiheuttaja. Sellaista se on, kun laumassa asutaan. Välillä tulee vähän jälkiä. Leikkiessäkin usein, mutta onneksi juurikin pieniä. Jos ne oikeasti olisivat pahoja toisilleen, ne toki erotettaisiin eri pihatoihin. Nyt ne kuitenkin saavat elää laumassaan täyttä hevosen elämää. 

Sunnuntaina 17.5.2020 kipitin innoissani pihatolle katsomaan, miten laumalla oli mennyt. Tapasin pihatolla Kristinan ja Annan, joilla olisi edessään kenttätunti. Tarkistin kaikki ponit läpi haavojen tai muiden havaintoja tai toimenpiteitä vaativien asioiden osalta, mutta kaikki tuntui olevan kunnossa. Vakkareiden saapuessa poneilla oli ollut painihetki. Nyt ne olivat rauhallisia. Tytöt nappasivat poninsa, eli Kristina Ilmarin ja Anna Ossin. Ville koitti aiheuttaa härdelliä ja siihen varautuneena olinkin auttamassa neitejä ja avaamassa porttia. Vakkareiden lähtiessä pihaan hoitamaan ja varustamaan ponejaan, minä jaoin pihatolle päiväheinät. Ossi ja Ilmari saivat syödä hetken matkanvarrella pyöröpaalista. En ole huolissani niiden syömisestä, sillä aamuheiniä oli vielä jonkin verran jäljellä. Otukset eivät siis ole kovin nälkäisiä, sillä ne eivät olleet syömässä hakiessamme niitä. Ilma oli puolipilvinen ja aurinkokin paistoi paljon. Ötököitä on tullut, mitä lie mäkäräisiä. Lisäilin Braamerille myöhemmin reilusti ötökkämyrkkyä ja annoin Hallamaan rakeet. Se ei ole vielä oireillut ja on rauhallinen. Oikeasti kesäihottumainen pitäisi takittaa ennen ötököiden tuloa, eli jo noin kk sitten, mutta B ei yhtään tykkää takistaan ja rikkoo sen hyvin nopeasti. Takitamme vasta, kun on pakko. 
     Kenttätunnin aluksi kumpikin ratsastaja nousi noin viisi kertaa selkään, tuli alas ja nousi uudelleen. Se oli loistavaa harjoitusta poneille paikallaan seisomisesta. Ossi oli hienosti mukana juonessa alusta asti, Ilmari vähän peruutteli. Se ei olisi malttanut odottaa namia, mutta hoksasi jujun nopeasti. Tätä pitäisi harjoitella erityisesti Tuhton kanssa! Olin suunnitellut tunnille tehtäväksi kolmikaarista kiemurauraan. Päädyimme kuitenkin harjoittelemaan ravia ihan vain suoraa uraa pitkin ja korjailemaan istuntaa ja apujen käyttöä. Hienoa edistystä oli nähtävissä, nämä kenttätunnit ovat kyllä antoisia! Laukkaa otettiin myös kumpaankin suuntaan hieman ja se sujui ihan söpösesti. Lopputunnista tulimme hetken kolmikaarista käynnissä, jonka jälkeen aloin purkamaan puomeja ja ämpäreitä kentältä pois. Sen aikaa ratsukot saivat treenata seuraavaa: he menivät kentän takaportista ulos, kiersivät alakautta etuportille ja tulivat sieltä sisään ja taas takaa ulos. Portit olivat auki, he vain ratsastivat sisään ja ulos. Kuullostaa helpolta, muttei aina ole. Alkuun poneja oli hankala saada takaisin kentälle, mutta kannustuksella ja kehumisella se alkoi pelittää nopeasti. Sitten suunnan vaihto ja etuportista ulos ja takaa sisään. Hetken kankeuden jälkeen sujui hienosti. Ponien on hyvä taas oppia, että porteista voi hyvin mennä suuntaan ja toiseen ratsastajan pyynnöstä, eikä kentälle uudestaan palaaminen ole paha juttu. Väleissä sai ravata, porttikohdat mentiin käynnissä. 
     Kentältä lähdimme vielä käymään uittokuopalla. Siellä annoin luvan mennä juuri niin syvälle, kuin halusi. Kummankin ratsastajan kengät kastuivat. Anna meni Ossin kanssa niin syvälle, että kengät hörppäsivät oikein reilusti. Hauskaa oli! Kerran Ilmari säikähti uittokuopan lähellä odottaessaan jotain ja otti kunnon laukkaspurtin. En ole varma pukkasiko se myös, kaikki tapahtui niin nopeasti. Kristina joutui kaulalle, mutta onneksi poni pysähtyi ja rauhoittui. Kristina huusi äkkiä että hän tulee alas nyt itse, ettemme pääsisi huutamaan kakkua. Ihan mahtavasti kyllä pysytty tippumatta! Onneksi Ilmari aina pysähtyy ja on kitti, vaikka välillä säikkyykin ja ottaa lähtöjä. Minkäs teet, jos olet pieni makoisa saaliseläin, silloin täytyy olla varuillaan. 
     Ponien palatessa pihatolle nappasin Ulviksen pihaan ja kentälle. Tallikaveri tuli pyynnöstäni auttamaan ja pitämään Ullea kiinni, kun tein muutamat selkäännousuharjoitukset jakkaran kanssa ns. hevosen väärältä puolelta. Perjantaina Ulfur peruutti kun yritin nousta tältä puolelta, mutta nyt kun sillä oli ihminen maassa tukena se oli hienosti paikoillaan. Sitten pitäjää ei enää tarvittu. En jatkanut harjoituksia kuin noin viisi toistoa, sillä vaatteeni tai hevonen alkoivat sähköistymään enkä halunnut vahingossa sähköttää hevosta. Kertasin Ulviksen kanssa vapaana perjantaina aloitettua kosketuskeppiharjoitusta ja lopuksi vielä vähän irtojuoksutin. Pyysin ravia, U siirtyi raviin, palkkasana, kyykkyyn, hevonen tuli hakemaan palkan. Nopeasti alkoi olemaan enemmän intoa raviin. Sitten samaa laukan kanssa, molemmat askellajit kumpaankin suuntaan. Laukkaa Ulvis ei nostanut kovin innokkaasti, mutta nosti kuitenkin. Se olisi varmasti kaivannut enemmän verkkaamista ennen laukkoja, mutta halusin nähdä liikettä juuri näin. Oireillut takanen oli nytkin jäykkä, muttei ontunut. Ulfurin liikkeitä on vaikeaa tarkkailla töltin ja sen sekaisuuden takia. Hevoiseni on tarkan tarkkailuni alla. Takakavioita pitäisi myös saada suoremmaksi, niiden vinous varmasti rasittaa jalkoja. Pikkuhiljaa, sekään ei harmillisesti käy ihan naps vain. Hevoinen oli oikein iloisen ja yhteistyöhaluisen oloinen. Se on mukana tekemässä ihan eri fiiliksella kuin ennen. Se on kanssani paljon rennompi ja pehmeämpi muutenkin. Ihana, rakas pieni hevoseni! 
     Ulfurin palattua pihatolle laumansa sekaan hengailin vielä katsellen poneja. Hetkellisen kovan sadekuuron ajaksi livahdin pihattolatoon. Siellä oli hyvä pitää sadetta ja vironpojan omistaja on selvästi tuonut sinne lisää pehkuja. Sateen loputtua siirryin pihaton kiville istumaan. Ulfur kävi minua moikkaamassa ja jatkoi sitten "laidunnusta". Pihaton pohjalla kasvaa vihreitä, joita ponit innolla jyrsivät heti kun ne millinkin kasvavat. Selvästi ovelaa laitumeen totutusta. Vironpoika ajoi kaikki lähelleen eksyvät shettikset kauemmas, se oli selvästi vähän nyreissään. Ville koitti pistää vastaan, mutta väisti. Ilmari ja Tuhto lakosivat vauhdilla karkuun. Ulfur on ainoa, joka on tarpeeksi hyvä virolaisen kaveriksi. Ponit huiskivat hännillään jonkun verran, pitää laittaa kaikille ötökkämyrkkyä. Braamer oli onneksi ihanan rauhallinen. Ihanaa, kun koko laumamme on viimein samassa ja tulevat toimeen. Poniparatiisi!

KUVAT:

VIIKON VIDEOKOOSTE:

KUVIA LAUANTAILTA © SAARA SALONEN:

Toukokuu toipumista, toivoa ja tossuja täynnä

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS
VAROITUS! KUVIA PONIN HAAROVÄLISTÄ.
Edellämainitut eivät liity toisiinsa.

Maanantaina 4.5.2020 Siiri ja Noora kävivät tallilla keskenään ja minä itsekseni. Tytöt kävivät talutuslenkillä, Nooran kamuna oli Ilmari ja Siirin Tuhto. He kiersivät peruslenkki kolmosen pääosin käynnissä, mutta vähän myös hölkkäilivät. Heillä meni kuulemma oikein hyvin, Ilmarikaan ei vetänyt kuin kerran luvatta syömään ja molemmat ponit olivat reippaalla ja iloisella tuulella. Koska neideillä oli intoa ja hyvä fiilis, he kysyivät saisivatko vielä ajaa Penalla ja Ossilla. Tottakai, super kiva! He kävivät kipsuttelemassa kaikissa askellajeissa ensin ladolle ja sitten vielä autiotalon väärinpäin. Noora ajeli Penalla ja Siiri Ossilla ja meni kuulemma oikein loistavasti erästä säikähdystä lukuunottamatta. Tässä kuvaus Siirin omin sanoin: "kun mentiin ladolle päin, niin niitten rakennusten jälkeen Ossi pelästyi päätöntä kanaa, kun Ossi meni ekana. Se oli lintu joka näyttii kanalta jolla ei oo päätä". Perään tietysti monta itkunauruemojia. Kieltämättä olin itsekin erittäin huvittunut kuvauksesta, heh!
     Minä hain tallille saavuttuani Ulfurin pihatolta. Se oli huilailemassa makuultaan ja päästi minut paijailemaan itseään. Hirmuttoman soma pieni hevonen. Ehkä hän luottaa minuun jonkin verran, kun päästää lähelle makuullaan. Miten voisin pyytää sitä nousemaan? Tunnustelin varovasti Ulviksen takajalkoja ja ne tuntuivat normaaleilta. Siirtyessäni vähän kauemmas ottamaan hevosesta kuvaa, se kellahti nukkumaan kyljelleen. Päätin ottaa sittenkin ensin Braamerin talliin hoidettavaksi. Laitoin Ulfurin koomisen suuret riimut Braamerin päähän. Poni käveli perässäni hetken, pudotti sitten riimut maahan ja käveli tyynesti syömään aidan luokse aidan alla kasvavia vihreitä. Sieltä se sai vahingossa ITSE sähköiskun aidasta. Jotenkin se siltä onnistui yhdistämään sähkön minuun, ja lähti karkuun kun koitin lähestyä sitä. Ulfur ei ollut noussut ylös Braamerin hypähdettyä otettuaan sähköä, mutta B:n lähtiessä minusta poispäin Ulvis päätti nousta ylös. Niinpä päädyin nappaamaan sitten kuitenkin ensin Ulviksen talliin. Tallissa raspasin alkuun Ulfurin kaviot, jonka jälkeen hoidin infrapunalla (Biolight) ensin kaulassa olevaa pientä lihasvauriota ja sitten eilen oireillutta takajalkaa. Kaulan ruhje tuntuu painellessa ja näkyy kahtena pienenä kohoumana. Ulvis ei reagoi niitä tutkiessa. Ne aivan selvästi pehmenivät hoidon myötä ja aion hoitaa niitä jatkossakin. Jos hyvin käy, vamma paranee nopeasti kokonaan hoidon avulla. Myös jalan hoito sujui hyvin. Tänään jalassa ei ollut enää turvotusta ja Ulvis antoi painella jalkaa ongelmitta.
     Ulfurin palattua pihalle, oli sitten sen Braamerin vuoro. Nappasin myös Brankun tallin käytävälle, joskin ensin annoin sille Hallamaan rakeet pihalla. Tallissa raspailin alkuun ponin kaviot, jonka jälkeen hoidin sen selkää ja takaosaa Biolightilla. Poni rentoutui ja tuntui tykkäävän infrapunahoidosta. Hoitojen jälkeen B meni sairastarhaan odottelemaan pihatolle paluuta, sillä minulle tuli kiire siirtyä Villen hoitoihin. Siiri ja Noora olivat juuri vieneet viimeiset poninsa pihalle ja he ehtisivät sopivasti vielä auttaa Villen huuhtelun kanssa. Tänään en enää sörkkinyt ruunaushaavoja sormineni, mutta huuhdoin niitä vesiletkulla. Haavat eivät saa mennä päältä umpeen liian pian, jotta ne erittäisivät kaiken pahan pois eikä se jäisi sisälle turvottelemaan. Minua kuitenkin neuvottiin tallilaisten puolesta olemaan sörkkimättä enää. Siiri syötti ponille taas namuja, Noora rapsutteli ja oli vastassa ettei poni käänny karkuun. Kaikki meni tosi hienosti ja poni antoi nätisti huuhtoa. Keksin eilen paremman lähestymistavankin ja huuhdoin nyt takaa, eli sihtasin haavoihin hännän alta. Se oli kätevää. Kun Ville oli huuhdottu, vakkarit lähtivät kotiin. Iso kiitos ihanat Noora ja Siiri sekä avusta, että ponien liikuttamisesta ja hoidosta! Minä hoidin seuraavaksi Villen ruunaushaavat Biolightilla, jonka jälkeen kävimme kävelemässä viiskymppisen. Kävelimme reippaasti, mutta annoin Villen pysähtyä välillä syömään vihreitä ja haistelemaan muiden kakkoja. Poni tutki maailmaa innolla ja söi innoissaan. Uittokuopan päädyn kohdalla kulkiessamme alkoi yhtäkkiä kuulua ryminää. Muutaman kymmenen metrin päästä ilmestyi ruskea nopeasti ravaava eläin. Ensin katsoin että jonkun hevonen on irti, mutta se olikin hirvi. Siellä se viipotti peltoja pitkin, vaikka oli vielä aivan valoisaa. Tuijotimme Villen kanssa hetken hämmentyneinä, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme. Ihana pieni hieno ponini. Lenkin jälkeen annoin ponille vielä loput kipulääkkeet, nyt on Metacam loppu. Sulfakuuri loppui tänään myös, sitä annoin viimeisen annoksen ennen lenkkiä. Vein lääkityn ja suloisen ponini pihatolle ja palasin vielä hakemaan Braamerin omalle pihatolleen. Lopuksi annoin vielä kaikille omilleni iltaheinät, tarkistin vedet ja annoin pikkupojille väkirehut. Kaunis päivä oli vaihtunut kauniiksi illaksi, kun ajelin tallilta tyytyväisenä kotiin. Kotimatkalla näin pellolla hanhia, luultavasti merihanhia. Tervetuloa kesä, odotamme sinua jo kovasti!

Tiistaina 5.5.2020 kurvailin tallin pihaan vähän ennen vakkareita. Vein latopihattolaisille vähän väliheiniä ja nappasin Ulfurin tallin pihaan parkkiin. Ulviksen jalka oli taas aavistuksen nesteessä, mutta hevoinen ei reagoinut vaikka tutkin ja painelin jalkaa. Hoidin jalan Biolightilla, jonka jälkeen ruokin Ulviksen ja palautin hänet pihatolle. Tällävälin vakkarit olivat saapuneet ja hakeneet poninsa pihaan. Omppu ja Siiri eivät tänään päässeet paikalle, mutta saimme lisämiehitykseksi Axelin. Minä nappasin ajoon Tuhton ja perään Jermun. Mette ratsasti Braamerilla, Noora ajoi Ossilla, Meri Penalla ja Axel ratsasti Ilmarilla. Kiersimme peruslenkki kolmosen väärin päin. Tai noh, kuten sanottu, ehkä tämä on nimen omaan sitten oikein päin, kuin näin se on parempi..? Alkukäynneissä kuljimme tallilla asuvan ravirussin perässä, joka sattui lähtemään pihasta kanssamme samaan aikaan. Se kuitenkin kääntyi lopulta eri suuntaan kuin me. Etenimme kaikissa askellajeissa. Tuhto oli oikein reipas, samoin peräponi Jermu. Jerellä oli lainassa ja testissä Villen tossut ja ne ovat sille hyvää kokoa. Yhdessä kohtaa näimme taas russin ja annoin Tuhton juosta sen perässä. Voi mitä ravia, aivan upeaa, hieno Tuhto! Mikäli kinnerpattijalka ja Tuhton psyyke sallivat, voisi Tuhto ihan hyvin käydä huvittamassa yöleisöä joskus raveissakin. Ossi juoksi myös tosi hienosti. Lenkin jälkeen poneilta huuhdottiin sienellä hiet ja Jermukin antoi hienosti Axelin pyyhkiä niin kainalot kuin takajalkojen välinkin. Jermu reipastuu koko ajan.
     Muiden ponien palattua ulos nappasin vielä Villen tallin pihaan. Se huuhdottiin, jonka jälkeen hoidin sen jalkovälin Biolightilla ja kävelytin ponin viiskymppisellä. Ville oli oikein reipas, mutta myös hyvin nälkäinen. Sitä sevästi turhauttaa saikkuilu ja se näykki minua useaan otteeseen. Olen ihan tyhmä, kun en anna syödä, enkä päästä isoon tarhaan juoksemaan. Loppuun vielä irtonainen ihastelukommentti: linnut laulavat, ja sydämeni niiden mukana. Ihana ja hartaasti toivottu kevät.

MAANANTAI JA TIISTAI:

Keskiviikkona 6.5.2020 otin vapaapäivän, koska posti lupasi toimittaa minulle puoliltapäivin postipaketin. Odotin, odotin ja odotin, mutta ei vain näkynyt eikä kuulunut. Olin suunnitellut käyväni pikantissa hakemassa ötökkämyrkkyä ja meneväni aikaisin tallille hoitamaan Villen ennen vakkarien tuloa, mutta homma kariutui täysin. Olisihan se kätevää, jos paketin voisi noutaa postista, mutta nyt oli tulossa lähetys kotiinkuljetuksella. Muuten ihan mahtavaa, mutta homma ei mennyt suunnitelmieni mukaan. Olin juuri noin viiden tunnin turhauttavan odottelun jälkeen luovuttamassa ja lähdössä tallille, kun paketti sitten lopulta tulikin! Kannatti odottaa, sillä meille tuli hartaasti odotettu paketti sponsorilta! Villelle ja Jermulle etutossut, ihanat vaaleanpunaiset ja fuksiat pehmusteet, sekä sinisiä, keltaisia ja punaisia päkiäisremmejä tossujen tuunaamiseen! Tossuista on tulossa myös oma erillinen postauksensa, jahka elvytän ensin tämän blogin ja saan sen taas pyöräytettyä kunnolla käyntiin. Instagramissa moni onkin jo päässyt seurailemaan hehkutustani näistä ihanuuksista. Sponsorimme on siis Flex Hoof Boots ja tossuja jälleenmyy Suomessa Epona Balance.
     Saavuin tallille myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuunailin heti innoissani tossuja uusilla remmeillä ja lähdinkin maastoon mukaan kävellen ja kännykälläni videoita kuvaten. Ennen lenkkiä hoidin Ulfurin jalan Biolightilla. Ulfur lähti lenkille mukaan maastakäsin Saaran kanssa. Jalka oli aavistuksen nesteessä, mutta laski lenkin aikana. Hevonen liikkui hyvin, mutta oli vähän levoton. Liekkö syynä saikkuilu. Mukana lenkillä olivat myös Kristina ja Ilmari ratsuillen, Sara ja Pena ratsuillen, Anna ja Ossi ratsuillen, sekä taluttaen Meri ja Braamer, Olivia ja Jermu sekä Tuhto ja Tuhton viimeviikollakin ollut tutustuja. Kristina ja Anna ratsastivat ilman satuloita, Saralla oli penkki. Kiersimme keltaisen talon pihan läpi metsäpoluille, jossa kiipesimme kallion päälle ja laskeuduimme jyrkkää kalliomäkeä. Se sujui hienosti ja kiipeily tekee poneille hyvää. Tossut tarjoavat tosi hyvää pitoa kalliolla, niiden kanssa on aivan erilaista kulkea kalliolla kuin paljaalla kaviolla. Kotiin palasimme peruslenkki kolmosen kautta. Etenimme suurimmaksi osaksi käyntiä, mutta myös ravia mahtui mukaan ja osalla aavistus laukkaakin. Ponit olivat kaikenkaikkiaan hyväntuulisia ja reippaita. Jermulla oli suussaan kuolaimet, se saa rauhaksiin totutella niihin. Vähän villimpinä hetkinä sitä myös talutetaan niin, että naru on kiinni kuolaimessa. Ennen kotiinlähtöä oli vuorossa vielä Villen kevyt huuhdonta, Biolighthoito ja kävelytys. Mokoma rontti puree kun en anna sen syödä, mutta pitää ymmärtää pientä. Ei ole helppoa nuorelle miehelle saikuttaa.

Torstaina 7.5.2020 ennen normi vakkarikerran alkua laskimme Saaran, Olivian ja Siirin kanssa Penan ja Jermun latopihaton laidunosalle painimaan ja juoksemaan. Ne olivat kyllä hanakasti myös syömässä, mutta pienellä patistamisella ne innostuivat ja niillä oli hauskaa. Saara kuvasi irtoiluja kamerallaan. Vauhdin vähän hiivuttua päätimme laskea piristykseki mukaan myös Ilmarin. Meitä oli paikalla useampi, joten pyydystäjiä olisi useampi jos poni ei pysyisikään langassa. Hyvin se pysyi. Koska muut tuijottivat kaihoisasti pihaton puolelta ja Ulfur ja Ossi painivat keskenään, päätimme päästää muutkin omamme laitumelle. Tarhakaveri Visse joutui tyytymään kohtaloonsa ja jäämään pihatolle, sillä en voi puuttua toisten hevosiin. Sekin kuitenkin selvisi. Seitsämän iloisen otuksen lauma oli onnessaan syömässä, mutta sostui vähän juoksemaankin pyydettyinä. Tämä on kätevää laitumeen totuttamista, kun otukset on kuitenkin tänäkesänä pakko laittaa laitumelle. Onneksi meillä on tämä iso jo uusimista vaille oleva köyhä laidun. Siellä tulee poneille liikkumista, mutta ne eivät saa syötyä hurjaa määrää kovin nopeasti.
     Minun ajoponinani oli tänään Tuhto. Raspailin sen kaviot alkuun ja yhdessä kohtaa komensin sitä vähän turhan kovaa äänellä sen härdellisöidessä. Poni säikähti ja tallasi jalalleni, joka teki kipeää. Sopivasti päivä oli juuri niitä harvoja kertoja, kun minulla ei ollut turvakenkiä jalassa. Karma rankaisi kerralla sekä ponille ärähtämisestä, että huonosta kenkävalinnasta. Pyysin ponilta anteeksi ja rapsuttelin sitä. Lenkillä ajossa Tuhto oli suloinen, reipas, hauska ja hyväntuulinen. Edestä se ei ole kovin herkästi reagoiva, toisin kuin moni muu poneistamme, mutta kuitenkin oikein toimiva. Saaralla oli ajossa Ilmari, Olivialla Ossi ja Lyylillä Braamer. Siiri ratsasti Ulfurilla, jonka jalan hoidin ennen lenkkiä Biolightilla. Jalassa oli aavistus nestettä, joka taas laski liikutuksessa. Maltillinen liikunta tekee jallalle varmaan ihan hyvää. Ulfur oli reipas ja hväntuulisen oloinen ja seuraamme ja tarkkailemme sitä. (Täältä on unohtunut maininta siitä mikä lenkki käytiin, mutta joku lyhyempi. Veikkaan vahvasti autiotaloa.)
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Vakkarit olivat ihania ja ruokkivat omiensa kanssa samaan aikaan Tuhton, vapauttaen minut ruokkimaan varsoja ja ottamaan Villen hoitoon. Hoidin Villen Biolightilla. Sillä on jonkin verran turvotusta ja haavat ovat menneet kiinni. Kävin talutuslenkittämässä pikkumiehen viiskymppisen ympäri ja otimme aika paljon ravia. Tässä kohtaa saa jo ravata ja se tekee hyvää. Päädyin lopulta kuitenkin vielä huuhtomaan haavat, jolloin ne vähän aukesivat. Jotain kudosnestettä sieltä vuotaa ja jaloissa oli valumajälkiäkin. En uskaltanut hirveästi räplätä haavoja, sillä saan niihin aika ristiriitaisia ohjeistuksia. Toisella puolella näkyy itseasiassa vähän tikkejäkin. Seuraavana päivänä kiertäisimme pidemmän lenkin. Ville oli reipas ja hauska. Pääsin vahtamaan sen riimunnarusta ketjun pois ja normilukon tilalle. Ruunaus oli loistava päätös, minulla on taas ihana poni!
     Mennessäni jakamaan yöheiniä ladolle, Ilmari pönötti pihatolla olevan pienen kukkulan päällä. Se on ihan ponien lempipaikka ja ne tykkäävät kovasti olla siellä vuorotellen. Onnellisten ponien mäki. Joskus kun meillä on oma paikka, täytyy tehdä niille mäkiä, jos niitä ei ole valmiiksi. Se tekee hyvää niiden fysiikalle ja ne pitävät niistä kovasti. Hanhiparvia lensi ylitsemme ja taivaalle nousi täysikuu.

Perjantaina 8.5.2020 kerkesin vihdoin Pikanttiin, josta mukaan tarttui kaksi pussia heppanameja. Kypäräni ei ollut vielä saapunut. Tallille ajeltuani nappasin Jermun parkkiin. Hoidin ja valjastin sen kaikessa rauhassa, palkaten valjastuksessa nameilla. Jermu oli tähän käytäntöön tyytyväinen, eikä stressaillut turhia. Ohjasajoin varsaani kentällä käynnissä ja vähän ravissa. Jermu vastusteli jonkin verran käännöksissä,  joten palasimme vähän ajan päästä parkkiin. Tutkin ponin suuta ja löysin todennäköisen syyn. Sudenhampaat. Pidetäänkin siis taukoa kuolaimista ja tehdään tarpeen mukaan kuolaimettomilla. Sudenhampaista ei ole muuta haittaa ponille, joten niitä ei ole kiire poistattaa. Tässä on ollut paljon muutakin kulua, joten poistatan hampaat myöhemmin. Voi toki olla, että ne irtoavat itsekseenkin kuten Villellä kävi.
     Jermun palattua pihatolle oli Villen vuoro. Hoidin sen jalkovälin Biolightilla, ohjelmina ohjeiden mukaiset drange 1 ja post treat. Nyt on taas turvotusta, mutta tällä kertaa se näyttää ihan suiltä, kuin nestettä olisi valahtanut esinahkaan. Kivespusseissakin on vähän turvotusta, mutta suurin osa tosiaan hassusti edempänä. Polttiaisia alkaa olla jo jonkin verran, eikä Ville oikein kestänyt olla paikallaan. Palkkasin sitä kuitenkin namilla paikallaan jaksamisesta, joka auttoi asiaa huomattavasti. En minäkään öttiäisistä nauttinut, mutta selvisimme. Raspailin vähän myös kavioita, mutta siinä Ville ei enää jaksanut keskittyä. Kaviot olivat kovat ja homma hidasta. Laitoin Villelle innoissani eteen sen uudet etutossut, joissa oli vaaleanpunaiset pehmusteet. Tossut olivat aavistuksen naftit, sillä en saanut kavioita otettua ihan tarpeeksi. Pitää joku päivä kastella kaviot, jos ne vähän pehmenisivät ja olisivat helpommat ottaa. Saikulla ne ovat kasvaneet vähän turhan paljon. Lenkillä etenimme Villen kanssa suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta myös vähän ravissa. Lampaiden takana menevällä polulla raviin siirtyessämme Ville otti lähdössä oikein kunnon loikan. Virtaa on kertynyt huomattavasti, kun ei ole saanut rallittaa. Villen maha on onneksi jo kiintemäpi kuin eilen, nyt enää vähän löysä. Vihreää tavara kuitenkin on, sen huomaa että olemme alkaneet syötellä vihreää ja totutella tulevaa laidunkautta varten. Nytkin pysähdyimme usein vähän evästelemään. 
     Enempää poneja en liikuttanut, mutta ennen kotiinlähtöä jaoin vielä yöheinät omilleni ja lääkitsin Braamerin. Siiri ja Axel olivat kuitenkin aiemmin käyneet talutuslenkittämässä Tuhton ja Ilmarin, tässä Siirin raportti: "Tänään mä talutin Tuhtoa ja Axel Ilmaria. Mentiin keltasentalon takasissa metsissä. Pääosin mentiin käyntiä, mutta otettiin myös muutama lyhty pätkä ravia. Molemmat ponit oli oikein kivoja, paitsi Ilmari meni pari kertaa syömään ja Tuhto söi koko ajan siellä metsässä. Aluksi Tuhto vaikutti aika vaisulta (käveli aika hitaasti ja jäi aluksi jonku verran jälkeen Ilmarista), mutta siitä sitten reipastui ja oli ihan normaali enkä tietenkään pakottanut sitä niissä kohdissa ravaamaan missä Axelin kanssa suunniteltiin, että otetaan ravia vaan Tuhto lähti sellaisesta pienestä pyynnöstä aina raviin ja ravasi kyllä ihan reippaasti." Hyvältä kuullostaa, Tuhto varmaan tarvitsi alussa vain aikaa vertyäkseen.

KE, TO & PE:

KE TOSSUVIDEOT & TO IRTOILUT:

JERMU JA PENA © SAARA:

Lauantaina 9.5.2020 poljimme sennujen kanssa tallille polkupyörillä. En ole pyöräillyt kuin yhden kerran parkkipaikan ympäri sen jälkeen, kun kaatusin pahasti pyörällä loppuvuodesta 2018. Siitä on noin puolitoista vuotta. Viime kesänä en uskaltanut polkea, sillä polveni oli kaatumisesta vielä rikki ja pelkäsin, ettei se kestäisi polkemista. Onneksi polvi ei ole enää oireillut ja kaikki meni nyt oikein hyvin! Matkaa minulla on tallille enää 15 km suuntaansa, koska muutin vähän lähemmäs viimevuoden loppupuolella. Olivialla ja Siirillä matkaa oli arviolta 20 km, Axelilla ja Nooralla viitisen kilometriä. Kävimme matkalla pyörähtämässä Siltakylän S-kaupassa ja ostamassa vähän herkkuja. Tallilla tapasimme Saaran ja suuntasimme kaikki yhdessä latopihatolle. Sieltä päästimme oman laumamme laitumen puolelle ja sinne noudettiin myös Jermu. Ponit saivat taas totutella laitumeen ja Jermu sai vähän leikittää isoja poikia. Me ihmiset istuimme piirissä keskellä laidunta ja vietimme huomisia syntymäpäiviäni. Oli tosi mukavaa ja hauskaa! Keli oli aurinkoinen ja siltä osin ihana, mutta tuulinen ja sitä kautta aika viileä. Sennut ottivat taas jotain kengänheittokisaa sekä konttauskisaa kengät käsissä. Me Saaran kanssa nauroimme katketaksemme. Näimme laitumella myös kyyn, jonka ohjasin rauhallisesti pois laitumelta. Emme halua että kyy puree poneja, muttemme halua myöskään vahingoittaa käärmettä. Pitää muistaa, että kyy puree ponia tai ihmistä ainoastaan puollustaakseen itseään tuntiessaan itsensä uhatuksi.
     Laiduntelujen jälkeen nappasimme ponit tallin pihalle parkkiin ja aloimme valmistautua lenkille lähtöön. Minulle ajoon lähti Pena ja perähevoseksi Ulfur, Saaralle ajoon Tuhto, Axelin ratsuksi Ilmari, Nooralle ajoon Braamer ja Olivialle ja Siirille ajoon Ossi ja perään Jermu. Kiersimme tänään 11 km lenkin. Aloitimme asfalttitien puolelta ja minua jännitti, miten Ulvis käyttäytyisi. Pelkäisikö se, ohittaisivatko autot nätisti? Onhan Ulvis nähnyt autoja elämässään vaikka kuinka paljon, mutta hän on silti niin kovin herkkä mies... Kaikki meni loistavasti. U oli rauhallinen ja kaikki kohtaamamme autot menivät meistä ohi nätisti. Lenkki meni hyvin ja etenimme kaikissa askellajeissa. Ulvis oli muuten hyvän oloinen, mutta laukata se ei juurikaan halunnut. En tiedä johtuiko se jostain epämukavuudesta, vai siitä että se oli peräponi. Se ei riimunnarusta johtuen päässyt kärreistä kovin kauas ja sillä on tosi edestä nouseva laukka ja mietin itsekin mahtavatko sen etuset osua kärreihin. Ravissa hevoinen oli reipas. Ulfur tarvitsisi oman kevyen ja taitavan ratsastajan lauantaisin. Näimme lenkin aikana toisenkin kyyn, sekä suruksemme kuolleen vaskitsan. Pyörillä tullessamme olimme nähneet myös rantakäärmeen. Liikkeellä oli myös paljon perhosia ja muita pörriäisiä. Verenimijöitä ei näkynyt. Ihana, täydellinen ja kaunis alkukesä! Vielä kun sataisi ja luonto saisi vettä, puhkeaisi oikein kunnon vihreys.
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin, hiet pyyhittiin, ponit ruokittiin ja kaikki palasivat pihatoille. Saara lähti vielä Villen kanssa talutuslenkille ja he kävivät ilmeisesti kuivurinmäellä ja sieltä palatessaan kotitien kallioilla ja vielä pienen offaripätkän viiskymppisen risteysten välillä. Heidän lenkkinsä sujui hyvin ja Ville oli oikein reipas. Sen turvotus on laskenut hyvin, mutta vielä on vähän jäljellä. Tänään en hoitanut Biolightillä, sillä en missään nimessä uskaltanut tuoda sitä tallille polkupyörällä. Saaran ja Villen talutuslenkkeillessä minä ja sennut pidimme pienet pihatonsiivoustalkoot latopihatolla. Se on yllättävän mukavaa ja rentouttavaa hyvällä kelillä ja hyvillä pohjilla.

Sunnuntaina 10.5.2020 minä täytin 26v, Braamer 11v, Pena 8v ja jos Elmeri olisi vielä täällä hänkin olisi täyttänyt 8v. Ihana kaunis syntymäpäivämme, joka oli tänäkin vuonna myös äitienpäivä. Talleilin ihanassa säässä. Saapuessani tallille olivat tämän päivän ratsastajat juuri satuloineet ratsunsa. Kristinan ratsuna toimisi taas Ilmari ja Sara ratsastaisi Ossilla. Menimme kentällä ja pidin neideille tuntia. tulimme alkuun neljää ravipuomia uralla ja harjoittelimme kevyttä istuntaa. Puomit olivat oikeastaan aavistuksen koholla, kun ura on syvempi ja kentän reuna korkeampi. Ravipuomien jälkeen tein kolmesta puomista kasan miniesteeksi ja yksi puomi jäi yhden laukan päähän muista. Tätä tehtävää tultiin ravissa ja laukassa kevyessä istunnassa ja takapäätyyn tehtiin myös ympyrää, ravissa ja laukassa. Kummallakin ratsukolla meni aivan super hyvin! Ilmari laukkasi ja hyppäsi hienosti, joskin ympyrää se ei vielä laukkaa. Ympyrällä se liiteli oikein hienoa ja reipasta ravia, pysyen silti hallinnassa. Ossi ei hypännyt kovin lennokkaasti, mutta suoritti kiltisti ja teki myös ympyrää laukassa. Sara sai varmasti Ossilta paljon lisää itsevarmuutta, jota voidaan myöhemmin soveltaa Penan kanssa. Ilmari koitti kerran karkuun takaportista ja ehdotteli välillä pakoa myös etuportilla, mutta rauhoittelimme ja kannustimme takaisin kenttähommiin. Poni tulee kerta kerralta paremmaksi ja olemme varmoja, että se oppii vielä luottamaan meihin ja rentoutumaan kunnolla myös kentällä. Loppukäynnit kävimme kävelemässä kotitellä ja siellä olevilla pienillä offarille koiranulkoiluttajan muodostamilla poluilla.
     Sara lähti kotiin ja me jäimme Kristinan kanssa purkamaan ponit. Pyyhimme poneilta myös hiet pois märällä ja ruokimme ratsut. Sitten ponit palasivat pihatolle, jonne annoimme laumalle päiväheinät. Kristinan kyyti oli jo tulossa ja minä olin lähdössä Villen kanssa talutuslenkille, joten päätimme kävellä Krissen kyytiä vastaan. Matkalla näimme kituvan kyyn, josta oli varmaan mennyt auto yli. Lopetin sen kyyneleet silmissä. Rauha hänelle, ressukka. Näimme myös kuolleen sisiliskon, en tiedä mitä hänelle oli käynyt. Surullista. Kristina talutti Villeä kotitien päähän asti, josta hänen kyytinsä nappasi hänet kotimatkalle. Jossain vaiheessa alamme Kristinan kanssa pikkuhiljaa opettaa Viltsua ratsuksi! Kristinan lähdettyä minä jatkoin Villen kanssa kävelyretkeä. Krisse oli antanut ponin aina välillä syödä vihreää ja minä jatkoin tomivaa ja ponille mukavaa linjaa. Käpsyttelimme autiotalolle ja sieltä jatkoimme polkua kallion päälle ja metsäpoluille. Koitin mennä ojan yli toisen puolen metsään ja jatkaa vanhalle Pirelintielle ja sieltä kotiin, mutta Ville kieltäytyi totaalisesti ylittämästä ojaa. Mööh. Palasimme kotiin autiotalon tielle vievää polkua pitkin ja vähän murisimme toisillemme: minä Villelle koska se ei suostunut yli ja Ville minulle kun koitin sitä paineistaa suostumaan. Siitä olisi päässyt ihan hyvin, mutta Ville hevosen pelokkaine aivoineen oli eri mieltä. Vähintään kuolemanvaara oli läsnä. Minkäs teet, hevosen pelko on todellinen tunne, vaikka se olisi minusta hölmöä.
     Pihaan palattuamme nappasin pikkupoikien ruuat, Ville palasi pihatolle ja annoin pikkupojille väkkärit. Heitteilin heille myös vähän pieniä namusia tarhaan, jotta heillä olisi tekemistä niitä etsiessä ja syödessä. Varmaan on aika tylsää, kun ei voi nyt rallittaa, painia ja leikkiä. Latopihattolaisiakin kävin vielä katsomassa. Vein Braamerille lääkkeen, rapsuttelin poneja, hain uuden kuusen naposteltavaksi ja keräilin eräältä korkeammalta kiveltä tuulilasinpaloja roskiin vietäviksi. Niihin yltävät varmaan vain Ulvis ja Visse, mutta keräsin niitä pois niin paljon kuin käsiini mahtui. Uskon, että nyt loppuihin ei yllä enää kukaan ja loput kerään myöhemmin. Ilmari oli tarkkana mukana, nosteli päätään syliini ja kerjäsi rapsutuksia. Rapsuttelin ja juttelin onnessani, niin ihana pieni kullanmuru. Myös Pena tuli pyytämään hellyyttä, eikä maailmassa voi olla toista yhtä pehmeää ja suloista eläintä, kuin Pena. Tuhto seurasi pian myös. Poneja olisi voinut rapsutella vaikka koko illan, mutta nälkä kurni jo kovasti vatsassani.
     Tallilta suuntasin vanhemmilleni. Äitini oli töissä, mutta isi oli tehnyt lohta, ostanut valkosipulipatonkia ja paistanut lettuja. Ihana syntymäpäivän herkkuateria! Lettujen päälle oli hilloa ja kermavaahtoa, voi orastava kesä ja iiiiihanat herkut! Kiitos isi! Äitille jätin lahjayllärin, jonka hän löytäisi kotiin palattuaan. Hyvää äitienpäivää äiti! Ja lopuksi vielä hyvää syntymäpäivää Braamer ja Pena, sekä rakas pieni enkelini Elmeri.

LAUANTAI JA SUNNUNTAI:

VILLEN TILANNE:
Miksi kerron näistä? Villen ruunausta miettiessäni koitin kovasti löytää niin tietoa kuin ihmisten omakohtaisia kokemuksiakin. Haluan jakaa näitä voidakseni palata niihin jonkun toisen ponin ruunauksen yhteydessä, sekä siksi että jotakuta muuta ruunausta miettivää tai vertaistukea tarvitsevaa saattaa kiinnostaa.

Villen ruunaus ja lomitusta tallilla

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS
VAROITUS! VERISIÄ KUVIA JA KUVIA PONIN HAAROVÄLISTÄ.
Edellämainitut eivät liity toisiinsa.

Maanantaina 27.4.2020 minulla oli talliton päivä, kyllä, arvasit oikein, opinnäytetyötä. Meri kävi äitinsä ja Penan kanssa talutuslenkkeilemässä autiotalon käynnissä ja ravissa. Pena oli kuulemma oikein mukava ja kaikki meni hyvin. Myös Noora kävi kaverinsa Sagan kanssa talutuslenkittämässä poneja, heillä oli poneinaan Braamer ja Tuhto. Hekin etenivät käynnissä ja vähän ravissa. Lenkki meni kuulemma hyvin ja ponit olivat kivoja, lukuunottamatta Tuhton paria syömisyritystä. Saarakin kävi tallilla, hän ajoi Villen kanssa. Tässä raportti Saaralta: "Käytiin rauhaksiin edeten kiertämässä vanhalta Pirelintieltä alikulkutunnelille ja sieltä keltaisen talon kautta takaisin tallille. Ville liikku oikeen mielellään, kunhan se ymmärsi alun jälkeen, että joo, se on yksin lenkillä. Alkuun se vilkuili koko ajan taakseen ja oli kääntymässä viiskymppisen molemmista risteyksistä, se höpsö." Kiitos taa meidän super tiimille ponien hyvästä hoidosta! 

Ps. Koronan takia yli 500 ihmisen tapahtumat on kielletty ja monia pienempiäkin tapahtumia perutaan. Tänään saatiin tieto, että Kotkan meripäivät on tältä kesää peruttu. Iso harmi, mutta parempi näin. 

Tiistaina 28.4.2020 oli vuorossa Villen viimeinen ajo orina. Hurjaa ja samalla hienoa. Ville oli oma suloinen itsensä, joskin sillä oli varustaessa ihan uusi temppu. Se oli kyllä tosi kiltisti, mutta jo valjastettuna ja lähtöä odotellessaan sille tuli tylsää. Se närppi edestään hiekan reunalle kasvaneita vihreitä ja keksi, että kontin alla on lisääkin. Sitten se kylmän rauhallisesti koukisti etusensa ja ryömi osittain kontin alle. Siinä se peppu pystyssä söi tyytyväisenä, nousi välillä ylös ja ryömi uudelleen. Aikamoinen otus! Jermulta raspailin kaviot, se pikkupeto lähti minulle peräponiksi. Miksi sanon pikkupeto? Koska se roikale puri minua tänään kovaa sormesta. Olin hämmentynyt, enkä tullut ajatelleeksi edes ärähtäväni. En tiedä mikä sen ajatus tässä oli, se oli muutoin ihan oma suloinen itsensä, eikä mitenkään vihainen tai stressaantuneen oloinen.
     Lenkillä kaikki meni söpösesti. Ville oli reipas ja Jermu kipsutteli hyväntuulisena perässä. Noora ratsasti Ilmarilla karvasatulalla ilman jalustimia, Mette Braamerilla satulalla, Lyyli ajoi Ossilla ja Meri ajoi Penalla. Kiersimme peruslenkki kolmosen aloittaen vanhaa Pirelintietä ja etenimme kaikissa askellajeissa. Braamerkin oli oikein nätisti, vaikka menimme ihan kunnon reipasta laukkaakin. Kotiin päin tullessa sattui kyllä peltolenkkiä laukatessa pieni kommellus. Isolla pellolla siinä vieressä oli traktori tekemässä peltohommia ja sen jäljessä pörräsi hurjat määrät lokkeja. Ponit eivät olleet sanoneet siitä mitään lenkille päin mennessä, eivätkä kotiinpäin tullessakaan. Peltolenkillä Ilmari kuitenkin vähän lähti, sitten Braamer pinkaisi Villestä ohi. Jouduin ottamaan Villeä edestä kovempaa kuin olisin halunnut, jotta sain sen hidastamaan. Muut ponit hidastivat, mutta Braamer jatkoi laukkaansa kohti kotia. Huutelin Braamerille rauhoittavasti ja rauhoittelin ja neuvoin Metteä, jonka jälkeen Mette saikin hienosti hidastettua. Pian joukkomme oli taas kasassa. En tiedä johtuiko lähtö pellon tapahtumista vai jostain muusta, mutta pääasia on että kaikki meni lopulta hyvin. Nyt on taas ratsastajallakin lisää eväitä ja itsevarmuutta tulevaisuutta varten.

Keskiviikkona 29.4.2020 oli pelottava ja odotettu päivä. Edessä oli Villen ruunaus. Samalla alkoi muutaman vakkarin kanssa lomitus tallilla, oli kätevää olla paikanpäällä vahtimassa ja hoitamassa Villeä ensimmäisinä päivinä ruunauksen jälkeen. Aloitin talleilut siivoamalla sisätallin karsinat ja desinfioimalla sisätallin virkonilla. Talliprojektin jälkeen jaoin päiväheinät ja sitten hain Villen, Jermun ja Ilmarin talliin. Ell rokotti Ilmarin ja Jermun ja ruunasi Villen. Ruunauksella aloitettiin ja se meni oikein hyvin, vaikka olinkin itse ihan paineissa. Onneksi tallikaveri pääsi avustamaan eläinlääkäriä, itse en kyennyt kuin juuri ja juuri pitelemään ponin takajalkaa köyden kanssa ilmassa. Jonkun toisen omistaman otuksen ruunauksessa voisin ihan hyvin olla mukana, mutta oman kanssa on paniikki. Ruunauksen jälkeen Ville sai mennä karsinaan heräilemään rauhoituksesta. Se alkoi virota suhteellisen äkkiä jo muiden rokotteluiden aikana ja kävi piehtaroimaan. Minä olin jo melkein paniikissa, mutta eläinlääkäri sanoi ettei ole mitään hätää. "Saako se piehtaroida jo nyt, vaikka on just ruunattu?" kysyin kauhistuneena, johon eläinlääkäri vastasi kevyesti kysymällä "No milläs sä sen estät?" ja naurahtamalla. Ei siis syytä paniikkiin.
     Miksi pelkään ruunaamista? Siinä on aina omat riskinsä. Leikkaus on aina riski ylipäätään, se on selvä. Ruunauksessa on myös muun muassa mahdollista, että nivuskanavasta tulee suoli ulos. Ei nyt ole heittää ihan selkeää faktatekstiä, mutta kyllä, suoli voi tulla ulos. Hevosia on kuollut ruunaukseen. Eläinlääkäri tietysti tutki ensin, etteivät kanavat ole liian väljät ja että uskaltaa ruunata kotona. Hän kuitenkin kysyi, että tiedostanhan, että toimenpiteeseen liittyy riskejä. Tiedostin oikein vahvasti. Klinikalla umpiruunaaminen kaadettuna on turvallisempaa, kuin kotona tehty avoruunaus pystyssä. Punnitsin kumpaakin vaihtoehtoa tarkasti ja Elmeri ja Pena on molemmat ruunattu klinikalla. Nyt koin tämän kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi, sillä koronan takia Uusimaa on suljettu. Sinne ei pääse noin vain, eikä sieltä pääse noin vain pois. Rajalla on vartiointi ja pysäytyksiä. Kouvolaan olisimme voineet päästä kyllä, mutta kuljettamiseen liittyi myös muita ongelmia. Kuski, vetoauto... Oli helpompi jäädä kotiin ja toki myös edullisempi. Toisaalta, kuten aiemmin olen maininnut, kotona on tutut pöpöt ja klinikalla vieraat. Lisäksi juuri ruunatulle ponille itselleen on helpompi olla kotona, kuin kulkea traikussa kotiin. Jälkihoito avoruunauksessa on isompi homma, kuin suljetussa. Suljetussa riittää kävelytys ja lääkintä, avoruunattua pitää myös huuhtoa ja haavaa pitää pitää auki. Ehkä tämä epämääräinen pohdinta riittää tältä erää. Iso kiitos onnistuneesta operaatiosta eläinlääkärille, sekä korvaamattomasta avusta tallikaverille!
     Myöhemmin, herättyään kunnolla, Ville pääsi pihalle omaan yksiöönsä. Se oli hyvin energinen jo sitä ulos taluttaessani ja meinasi hyppiä kun jouduin taluttamaan sen naapuritarhan tamman ohi. Omaan lukaaliinsa päästessään se ahdistavan pirtsakka. Se tutki asumustaan, hirnui ja koitti vähän kahnata Jeren kanssa pihattokopin väliseinän yli. Olin ihan hermoraunioina. Koittaa nyt hei poni olla nätisti, ei saa riehua juuri ruunattuna!
     Leiriläi... siis lomitusseuraa sekä keskiviikkovakkareita alkoi pikkuhiljaa valua paikalle. Olivia ja Siiri tulivat lomitusavuksi ja Sara, Anna ja Kristina poneilemaan. Anna ja Kristina lähtivät Ompun ja Siirin kanssa maastoon ja minä jäin Saran kanssa kentälle. Maastoilijoista Olivia ratsasti Ulfurilla, Siiri ajoi Tuhtolla ja Anna ja Kristina ajoivat Ossilla pitäen Braameria peräponina. Maastoilijat kävivät käynnissä ja ravissa ladolla ja takaisin, joskin peräponiini kuulemma myös laukkasi. Tuhto oli kuulemma mukava ja suhteellisen reipas. Muutoin kaikki meni hyvin, mutta kotiin käännyttäessä KÄYNNISSÄ Anna ja Kristina tekivät liian tiukan mutkan ja ajoivat kiven päältä, jonka seurauksena Anna "tippui" kärreiltä. Niin kun jo pysähtyneistä kärreistä voi toisen renkaan noustessa kiven päälle tippua. Mitään ei siis sattunut, mutta ilmeisen hauskaa matkalaisilla oli ollut.
     Tällävälin Saralla oli yksityistunti kentällä Penan kanssa. Pidin heitä liinassa ja tehtiin pysähdyksiä ja sitten käynti-ravi siirtymiä. Keskityimme istuntaan ja apujen käyttöön. Se meni oikein hienosti. Noin puolen tunnin jälkeen tunti kuitenkin keskeytyi, kun tarhoissa olevat hevoset alkoivat riehua hulluna. Koska ne vain jatkoivat, lähdimme kävellen katsomaan, ettei Ville ottaisi niistä kipinää ja riehuisi myös. Sen naapurin hevosetkin loikkivat, mutta Ville oli onneksi rauhassa. Saunapihaton kulmalla syy hevosten vauhkoilulle selvisi. Meitä vastaan tuli täyttä laukkaa Ilmari. Sara hyppäsi alas Penan selästä, pitääkseen poninsa paremmin rauhallisena. Minä pyydystin Ilmarin, joka onneksi antoi kiinni. Se oli maastoilijoiden haettua poninsa jäänyt yksin, eikä kukaan ollut tajunnut sitä. Se oli tullut latopihaton portista läpi ja etsimään seuraa. Talutin sen sairastarhaan odottelemaan ja siellä se olikin varsin tyytyväinen. Sara alkoi pikkuhiljaa purkaa Penalta varusteita ja hoitaa sitä ulos paluuta varten. Minä puolestani aloin valmistella iltatallia.
     Välissä junnut lähtivät kotiin ja me Olivian ja Siirin kanssa kävimme sisällä syömässä. Sitten oli iltatallin vuoro ja sen aikana vakkarit kävelyttivät Villen kentällä. Ville oli reipas ja homma sujui oikein mukavasti. Kävelytyksen jälkeen huuhdoimme Villen jalkovälin. Tai noh, Olivia piti ponia, Siiri lahjoi sitä reilusti nameilla ja minä huuhdoin. Kaivoin kumihanska kädessä haavoja sen verran, että tunnustelin että ne ovat auki ja kaikki möhnä pääsee valumaan ulos. Siellä on tosiaan kaksi reikää, kummassakin kivespussissa yksi. Ville pisti vähän hanttiin, huiski jalallaan ja koitti kääntyä karkuun. Lopulta se antoi kuitenkin tosi nätisti hoitaa ja olen ponista ylpeä. Sillä menee nyt sulfa, jonka valitsin vaikka se on penisiliiniä kalliimpi. Pelkään pistää omaa, kun penisiliini on tappavaa jos menee suoneen. Sulfa on kiva ja turvallinen vaihtoehto, heh. Lisäksi Ville saa kipulääkettä. Jotkut eivät kuulemma anna kipulääkettä ruunauksen jälkeen, eikä se varsinaisesti ole pakollista. Otin sen kuitenkin mielelläni vastaan, sillä tottakai haluan taata Villelle kivunlievityksen. Hoidon jälkeen Ville palasi yksiöönsä.
     Latopihatolle yöheiniä jakamaan mennessämme näimme hirven pihattoaitauksen takana metsän reunassa. Emme huomanneet sitä alkuun ja kutsuin poneja tavalliseen tapaan. Ne lähtivät tulemaan iloisesti ja reippaasti meidän luoksemme. Sitten Tuhto rupesi tuijottamaan metsänreunaan ja muut alkoivat tietysti tuijottaa myös. Seuraavaksi rohkea ja utelias ponini juoksi pihaton taka-aidalle Ilmari, Ossi ja Pena perässään katsomaan hirveä vähän lähempää. Pitäähän naapureita tervehtiä! Lopulta hirvi kuitenkin hävisi metsään. Se ei oikein arvostanut meitä heinien levittelijöitä. Ennen sisälle menoa veimme vielä purupaalin pikkupoikien pihatolle ja vakkarit ahkeroivat varsojen vesikupin mökkiin niin, että vettä voi juoda väliseinän molemmin puolin. Väliaikaisviritelmät eivät ole hyviä pitkäksi aikaa, tämä on parempi kuin irtoämpäri Villen vesiastiana.

TIISTAIN JA KESKIVIIKON KUVAT:

Torstaina 30.4.2020 kipitimme aamutallissa heti ensimmäisenä tsekkaamaan Villen. Sillä oli kaikki oikein hyvin. Aamutallin tehtyämme otimme sen tallin pihaan huuhdottavaksi. Omppu piti kiinni, Siiri antoi namusia ja minä huuhdoin ja kaivelin. Olin vähän jo paniikissa, että mikä suoli sieltä haavasta repsottaa, mutta se oli onneksi vain jotain kudosta. Kaikki hyvin. Huuhdonnan jälkeen tytöt lähtivät sisälle käymään etäkoulua läppäreillään. On outoa, että koulut ovat kiinni ja opetus tapahtuu etänä. Korona aiheuttaa kaikenlaista. Minä kävelytin Villen kentällä, sillä maastoon poni ei halunnut yksin lähteä. Kentällä oli joku pissa, jota poni haisteli huuli tötteröllä. Näin tilaisuuteni koittaneen! Palkkasana ja nami. Sitten vein ponin pois ja toin sen uudelleen nuuhkimaan ja se nosti taas huulta. Heti palkkasana ja namia. Ville tajusi nopeasti mitä ajoin takaa ja yhdistin hommaan vielä pyynnön "hymy" sekä etusormella nousevan liikkeen. Nyt voin ylpeänä kertoa, että ponini osaa uuden tempun. Opettamisessa meni noin kymmenisen minuuttia.
     Välissä kävin syömässä ja sitten oli päiväheinien jako. Villellä oli kaikki hyvin myös päiväheinäaikaan pienessä yksiössään. Myöhemmin siivoilimme loput karsinat ja torstaivakkareiden saavuttua lähdimme maastoon. Siiri ratsasti ensimmäistä kertaa Ulfurilla ja meni oikein kivasti. Myös Siiri totesi Ullen olevan aika samanlainen kuin Tuhto. Saara ajoi Tuhtolla, jonka suupielet olivat jotenkin jännät. Aivan kuin ne olisivat olleet vähän turvonneet, mutta poni ei halunnut niitä tutkittavan kovinkaan kovasti. Muutoin poni vaikutti normaalilta, joten se tuli lenkille mukaan kukkikset päässä. Merillä oli ajossa Pena, Olivialla Ossi ja Lyylillä Braamer. Minä hipsin mukana kameran kanssa, pääosin kävellen, mutta välillä hyppäsin Olivian ja Ossin kyytiin. Pena löysi kotitieltä varmaan haapaa tai jotain sellaista lehtipuuta olevan vielä pehmeähkön klapin ja koitti ottaa sen mukaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten auton ja nappasin klapin mukaamme. Minulla on ilmeisesti koira. Kiersimme autiotalon lenkin, mennen kumpaankin suuntaan lampaiden takaa. Toisella kerralla koukkasimme väistääksemme vastaan tullutta traktoria. Onnea ovat maastot, joissa liikkuu ponit hyvin huomioivaa ystävällistä väkeä. Etenimme kaikissa askellajeissa ja meni oikein kivasesti. Lenkin jälkeen pihatolle palattuamme annoin Penalle sen klapin. Pidin sitä myös hetken kiinni, kun poni jyrsi innoissaan sen kuorta.
     Mennessämme jakamaan yöheiniä latopihatolle hirvi oli taas pellolla. Poneilla on hieno suuri naapuri. Villen iltahuuhdonta sujui taas kivasti. Poni huiski vähän takasellaan, mutta antoi lopulta huuhtoa hyvin.  Ville sai aamulla ja illalla sulfaa ja illalla myös kipulääkkeen. Kipeän oloinen se ei onneksi ole, vaan oikein reipas nuorimies. Kertasimme vähän uutta hymytemppua ja sitten kävelin ponin kanssa viiskymppisen pehmeän hiekan päähän ja takaisin. Olisin kävellyt muuten vähän pidemmälle, mutta Ville koitti koko ajan vetää hulluna peltoon syömään. Hirveän nälkäinen poni, joka on pihatossa vapaalla heinällä...

Perjantaina 1.5.2020 aamutallissa oli ihana ilma ja kaikki sujui hienosti. Latopihatolle mennessämme, Siiri ja Olivia ihailivat pellolla juoksevia jäniksiä, kunnes huomautin niiden olevan kauriita. Melkein samoja eläimiä, eivätkös? Olin syvästi huvittunut! Aamutalli sisälsi normihommat ja Villen hoidon. Kristina, Axel ja Meri saapuivat tallille hyvissä ajoin siivoamaan kanssamme karsinoita ja pihattotarhaa. Siivoilujen jälkeen vuorossa oli ratsastustunti kentällä ja sen perään agilityä. Omppu ja Meri eivät ratsastaneet, mutta he hengasivat mukana ja Olivia otti kuvia. Tunnilla tehtiin vähän puomijuttuja ja edettiin kaikissa askellajeissa. Axel ratsasti Ulfurilla, Siiri Penalla ja Kristina Ossilla. Braamer ja Ilmari oli otettu jo valmiiksi agilityä varten pihaan ja ne hengasivat sairastarhassa. Sinne ne itseasiassa laskeutuivat nurin päivälevollekkin lämpimässä auringonpaisteessa. Tunnilla Ossi ja Ulfur olivat kumpikin vähän nihkeitä. Niiltä otettiin jossain kohtaa satulat pois testiksi, mutta ainakin Ossi taisi reagoida selästään istuinluihin ja protestoi laukassa hieman.
     Ennen Braamerin liikutusta olin lääkitsemässä Braameria Hallamaan rakeilla. Olin vissiin aika väsynyt, kun edellisyönä ei ollut tullut nukuttua erityisen hyvin. Lisäksi puhuin samalla jonkun kanssa ja sitten tajusin mitä olin tehnyt. Annoin Braamerin rakeet vahingossa Tuhtolle. Miten se on edes mahdollista? En tiedä. Onneksi ne eivät ole haitallisia. Braamer sai uuden annoksen ja tällä kertaa se osui oikeaan suuhun. Agilityssä Merin kanssa taiteili Pena, Axelin kanssa Ossi, Kristinan kanssa Ilmari, Olivian kanssa Tuhto ja Siirin kanssa Braamer. Minä neuvoin tarvittaessa ja otin innoissani ihania kuvia uusista tossuistamme sponsorillemme. Agilityilyt menivät hienosti ja sitä oli ilo seurata. Mukavaa tekemistä ihmisten ja ponien kesken, sekä pysähtymisiä rapsuttelemaan ja vain olemaan yhdessä. Ihanaa!
     Ponien palattua pihatolle oli vuorossa päiväheinien jako. Aloitimme sen latopihatolta ja ripottelimme heiniä ympäriinsä pihaton kuiville alueille. Päiväheinien jälkeen Axel ja Siiri pääsivät ratsastamaan vuorotellen kentälle erään tallilaisen russponilla. Taisi olla ihan super kivaa! Sen jälkeen taukoilimme ja otimme rauhaksiin. Axel majoittui tallille minun, Olivian ja Siirin kanssa ja muut lähtivät kotiin. Hengailun jälkeen talli taas kutsui. Toinen Villen haavoista oli menossa pinnalta kiinni, mutta sain sen huuhtomisen yhteydessä avattua. Ville antaa hoitaa tosi nätisti, kun saa samalla namia. Huuhteluiden jälkeen Villeä kävelytettiin kentällä, ensin minä ja sitten Axel ja Siiri. Ponin jalkoväli on vähän turvonnut. Otin Villen kanssa kaksi kertaa ihan pikkuisen (muutaman askeleen) raviakin. Poni on reippaan oloinen ja tarjoaa innoissaan hymytemppua. Latopihatolle heiniä levitellessämme haimme sinne aidan takaa myös luvallisia oksia. Niitä haimme muuten myös edellisenä päivänä. Hetken hengailimme pimenneessä illassa pihatolla ja rapsuttelimme poneja. Oli ihanaa ja rauhallista ja ponit olivat valtavan suloisia. Sisällä juhlistimme vielä vappua, meillä oli serbenttiiniä, donitseja ja poppareita. Ihanaa vappua kaikille!

Ps. Tuhto haettiin meille 3v sitten!! <3

TORSTAI KAMERALLA:

PERJANTAIN RÄPSYT:

PERJANTAI © OLIVIA MUSTIKKANIEMI:

PERJANTAI:

Lauantaina 2.5.2020 tehtiin tietty aamutalli ja kaikki muut normaalit tallihommat. Villen haavat huuhdottiin, Villeä kävelyteltiin karsinansiivousten lomassa ja hienoa hymytemppua kertailtiin. Ville myös tarjoaa hymyä innoissaan söpösesti itse. Hoidin aamupäivällä Ulfurin si-nivelaluetta infrapunalaitteella ja se oikeasti näytti auttavan. Ulvis vähän kiemurteli välillä, se ehkä tuntui oudolta. Sen "patit" kuitenkin laskivat silminnähden. Vakkareiden kanssa kävimme tänään maastossa. Poneja hakiessa nappasimme rokotuslomailevan Ilmarin saikkutarhaan, sillä se olisi jäänyt muuten yksin pihatolle eikä se pysy siellä. Se olikin hyvin rennon ja tyytyväisen oloinen ja kävi pian päivälevolle makuultaan. Visse kuitenkin palasi ennen lenkille lähtöämme ja Olivia vei Ilmarin takaisin pihatolle Vissen seuraksi. Vissen pikkuneiti istui Ilmarin kyydissä matkalla pihatolle ja taisi olla aika innoissaan. Söpö!
     Kiersimme peruslenkki kolmosen väärin päin ja lisäksi lisälenkin ja autiotalon lenkin. Olivia ajoi Ossilla ja minä olin osan aikaa kyydissä ja osan matkasta kävelin ja otin videoita sponsorillemme. Siiri ajoi Penalla, Noora Braamerilla ja Saara Tuhtolla. Axel ratsasti Ulviksella. Kaikilla muilla oli kuolaimettomat, paisti Ulfurilla kuolaimet. Alkuun Ulvis takkuili edellä mennessään ja koitti mm. lähteä viiskymppisen taaemmalla risteyksellä väkisin viiskymppiselle. Saimme sen kuitenkin rauhoittumaan ja kulkemaan muiden perässä. Pirelintiellä se alkoi rauhoittua. Etenimme kaikissa askellajeissa ja oli super mukavaa. Ilma oli aivan mielettömän ihana ja kesäinen. Hiirenkorvia on jo hurjasti ja näimme myös perhosia, vaskitsan ja sissiliskoja. Ajon jälkeen purkasimme poneilta varusteet ja kävimme vielä kahlaamassa uittokuopalla. Siellä Olivialla oli Ulvis, joka jopa suistui lahjottuna vähän kahlaamaan. Ossi, Pena ja B olivat ihan innoissaan, Tuhtokin kahlaili kivasti. Saara, Noora ja Siiri olivat omiensa kanssa kuopalla, Axel Ossin. Lopuksi laskimme ponit vielä hetkeksi laidunlohkolle ja nappasimme Ilmarinkin sekaan. Istuimme laitumella piirissä katsellen poneja, jutellen ja syöden donitseja ja karkkia.
     Illalla Villen haavat taas huuhdottiin. Se on antanut tosi nätisti sörkkiä ja huuhtoa, kun Olivia pitää kiinni ja Siiri syöttää nameja, kun minä putsaan. Nyt se kuitenkin potki hämmentävän paljon ja pyysin Axelin pitämään takajalkaa narulla kiinni. Se auttoi ja sain haavojen aukiolon tarkistettua. On tärkeää, etteivät haavat mene liian nopeasti kiinni vaan paha pääsee vuotamaan pois. Tarkoitus oli antaa myöhemmin vielä kipulääke, kun en uskaltanut antaa sulfan kanssa samaan aikaan, mutta olin huono äiti ja unohdin! Niin huono omatunto! Onneksi poni oli muutoin oikein iloinen ja reipas. Olivia talutteli sitä kentällä, Siiri siivosi sen pihattomökin ja me laajensimme Axelin kanssa sen saikkutarhaa. Sillä on nyt sellainen pieni kiemura labyrintti, jotta se ei juoksisi, mutta pääsisi jo vähän käppäilemään. Ilma oli ihanan lämmin loppuun asti, mutta hyttysiä oli illalla ihan hurjasti. Yöllä alkoi sataa.

Sunnuntaina 3.5.2020 olimme aamutallissa kyllä kaikkea muuta kuin pirteitä, mutta selvisimme. Vakkareiden huilaillessa minä hoidin tallissa infrapunalla sekä Ulfurin lanneselän aluetta, että Villen takajalkojen välin. Ville tietysti myös huuhdottiin ja kävelytettiin. Infrapunahoitojen jälkeen minäkin otin rennosti. Iltapäivällä vuorossa oli taas ratsastusta kentällä ja Kristina liittyi joukkoon. Olivian ratsuna oli Ulfur, Kristinan Ossi, Siirin Pena ja Axelin Tuhto. Ratsastajien varustellessa otuksiaan minä hoidin Braamerin si-nivelalueen infrapunalla. Mennessämme ratsukoiden kanssa kentälle Ulfur oli hyvin outo jo käynnissä. Tiedostimme, ettei kaikki ole hyvin ja keskeytimme sen kanssa. Huomasimme, että sen vasemmassa takajalassa oli hieman turvotusta, eikä Ulfur halunnut minun tutkivan jalkaa. Hoidin jalan parkissa infrapunalla, joka tuntui auttavan. Turvotus laski ja hoidon jälkeen Ulfur antoi minun tutkia ja painella jalkaa ongelmitta. Tästä hevonen on siis yrittänyt kertoa. Anteeksi Ulfur, jäämme hoitamaan jalkaa ja tarkkailemaan tilannetta.
     Tunnilla harjoiteltiin pääty-ympyröitä käynnissä ja ravissa. Laukkaa otettiin pitkille sivuille, joskin Kristina ja Ossi tekivät pääty-ympyröitä vähän myös laukassa. Ossi ja Braamer ovat poneistani taitavimmat ratsut, mutta nekin ovat kyllä kovasti ruosteessa. Tunnilla meni ihan kivasesti, joskin Tuhtolla ja Axelilla oli välillä pieniä erimielisyyksiä. Tuhto ei oikein nauti kentällä menemisestä, mutta toivoisin kovasti sen tottuvan siihen. Kentällä voisi harjoitella ja tehdä paljon asioita, joista olisi sille hyötyä. Tasapainoharjoituksia, kehonkäyttöä, jumppailua, vaikka mitä. Pikkuhiljaa ja ponia liikaa painostamatta.

Taas yksi hieno viikonloppu tallilla vakkareiden ja ponien kanssa takana! Kiitos kaikille mukana olleille, meillä on ihan super tiimi!

LAUANTAIN KUVAT:

VIIKON VIDEOKOOSTE:

TOSSUVIDEO:

Videot eivät jostain syystä näy ainakaan mulle mobiiliversiossa? 
Normaalissa näkyvät. Näkyvätkö sulle?

SUNNUNTAIN KUVAT:

LOPPUUN VIELÄ VILLEN HAAVAN KUVAT:

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)