maanantai 31. elokuuta 2020

Innokkaita kuvailuja sekä sponsoriyhteistyö Flex Hoof boots kanssa

SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS

Maanantaina 20.4.2020 minä rustailin taas opparia, mutta sain minä jotain aikaan myös ponipuolella! Villen ruunaus on löyty lukkoon ensi keskiviikolle. Se ei nyt lopulta lähde klinikalle kyytihankaluuksien takia, vaan meidän luotto ell tulee ruunaamaan Villen kotiin. Jännittää kun tallissa ei ole kovin kliiniset olosuhteet (vrt. klinikka), mutta toisaalta minua lohdutettiin, että täällä on omat pöpöt ja klinikalla vieraat.
     Vakkareita kävi taas talutuslenkittämässä poneja, itseasiassa samat kuin viimeviikon perjantaina, lisäten yhden. Saara kävi Tuhton kanssa samoilemassa noin tunnin. Alkuun he menivät kohti autiotaloa, mutta sukelsikin eräälle vanhalle polulle. Sieltä kaksikko seikkaili ensin polkua ja sitten metsäkoneen uria pitkin, päätyen lopulta vanhalle Pirelintielle. Seillä menikin ennen aivan super ihana polku, joka tuhoutui aikanaan pahasti hakkuiden yhteydessä. Super kiva, että maasto on palautunut niin paljon, että siellä pääsee taas kulkemaan. Pitää käydä itsekin tutkimassa. Saara ja Tuhto etenivät suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta vähän myös ravailivat. Pirelintie oli kuivunut niin kovaksi, että siinä Tuhto ei tahtonut ravata. Se on kinnerpattinsa vuoksi hyvin tarkka pohjista ja hyvä niin. On tärkeää, että se kertoo koska pohja on sille epämiellyttävä juoksemiseen. Pehmeällä se ravasi kuulemma hyvin. Tuhtosta ei kuulemma huokunut samaa hyväntuulisuutta kuin viimeviikolla, mutta se ei kuitenkaan ollut stressieläin. Aina ei ponillakaan voi olla niin hyvä päivä. Lenkki meni kuitenkin kivasesti.
     Meri kiersi äitinsä ja Penan kanssa peruslenkki kakkosen lisäosalla. Meri ja Pena etenivät taluttaen käynnissä ja ravissa ja kokeilivat vähän laukkaakin, mutta tällä kertaa ei kuulemma ollut laukkapäivä. Meri kertoi Penan olleen kiva ja energinen mutta sillä oli ehkä vähän kevättä rinnassa. Minusta tuntuu, että sitä ehkä vähän jännitti olla ainoana ponina. Pitää sisäänajaa Merin äidistäkin hyvä ponin taluttaja, niin voivat jatkossa ottaa kaksi ponia lenkille! 
     Siiri ja Olivia lenkkeilivät Ossin ja Ilmarin kanssa. Tässä raportti Siiriltä: "Tänään mä talutin talutuslenkillä Ossia ja Olivia Ilmaria. Mentiin kotitien pikku metsäpolkuja, sekä autiotalo ”väärinpäin” ja ladolle ja sen jälkeen takasin tallille. Mentiin kuivurinmäki ravissa, lampaitten taakse menevä ylämäki laukassa, vähän ravia ladolle päin sekä takaisin ja lopussa rauhallista nöpöhölkkää kuivurinmäen alta vihasen mummon mäen alle. Ponit oli tosi kivoja ja reippaita. Ilmari oli vaan aika syöppö, mutta muuten meni hyvin. Ennen lenkkiä annettiin ponien syödä heinää paalista ja samoin vähäsen lenkin jälkeen. Pidettiin lenkillä myös kaksi vähän pidempää taukoa, jossa ponit sai syödä."

Tiistaina 21.4.2020 meille tuli postipaketti, joka sisälsi ihania Flex Hoof -bootseja! Meillä alkoi sponsoriyhteistyö Flex Hoof -bootsien kanssa, joten tulette kuulemaan niistä jatkossa paljon lisää! Pääsimme heti innolla testaamaan tossuja ja virittelimme ne lenkille mukaan. Minä lähdin kävellen kamerani kanssa, räpsiäkseni heti kuvia. Saara nappasi kärriensä eteen Villen, Olivia ratsasti satulatta Ulviksella, Noora satulan kanssa Ilmarilla ja Siiri Tuhtolla, Meri ajoi Penalla ja Mette ratsasti Braamerilla. Kiersimme peruslenkki kolmosen "väärin päin" ja oli aivan ihanaa! Etenimme aika rauhaksiin, kävellen paljon. Ilma oli aurinkoinen ja keväinen. Näimme perhosia, kimalaisia ja vihreitä silmuja. Hiirenkorvia jopa. Lähiaikoina on alkanut vihertää, ruoho alkaa kasvaa ja hanhet ja lokit huutavat. Ihanaa! Hiittisuoralla otimme pidemmän pätkän ravia ja silloin hyppäsin Merin ja Penan kyytiin. B ja Mette tulivat välillä laukalla jonon perässä, hienosti ja ongelmitta. Keltaisen talon pihan jälkeen otimme laukkaa koko jonon kanssa ja minua jännitti. Olisiko Braamer nätisti, vaikka mentäisiin laukkaa Ulfurin tahtia? Vannotin Metteä nojaamaan taakse ja pysymään pystyssä. Hänen pitäisi varautua ja kaulalle ei saisi kaatua, tai poni kommentoisi. Kaikki meni kuitenkin aivan super hyper hyvin! Ihanaa, että Braamerilla on kaikki niin hyvin, ettei se tunne tarvetta tiputtaa kuskiaan. Kuski oli silminnähden onnellinen! Ihanaa, että Braamerille on löytynyt oma innokas ratsastaja josta poni pitää.

Keskiviikkona 22.4.2020 innostuimme samalle lenkille, kuin edellispäivänä. Minä olin taas innokkaana kävelemässä ja kuvaamassa. Noora tuli ratsastamaan Ulviksella ja Kristinan ratsuna toimi Ilmari. Kummatkin ratsukot menivät ilman satulaa. Heitä seurasivat ratsain satuloiden kanssa Anna ja Pena sekä Sara ja Ossi. Jälkimmäiset päättivät siis kokeilla ponien vaihtoa. Taluttaen mukana olivat myös Meri ja Braamer, sekä Tuhto ja Tuhton uusi hoitajakokeilija. Ilma oli taas ihana ja meillä oli hauskaa! Etenimme semi rauhaksiin, mutta ratsukot kuitenkin menivät kaikissa askellajeissa. Ulvis oli hyväntuulinen, Ilmari toimi hienosti kukkiksilla (Ulvis oli ainoa kuolaimellinen), Pena oli Annan kanssa tosi rento ja Saran kanssa Ossi kulki reippaasti. Braamer oli aavistuksen nihkeä, mutta ihan hyväntuulisen oloinen. Tuhto koitti kovasti jallittaa syömään, mutta uusi kokeilija oli kärsivällinen. En tiedä voiko uusi alkaa käymään itsekseen, koska hänellä ei ole vielä ihan kauheasti kokemusta ja Tuhto on kovapäinen pikku ystävä. Saisimmepa tämän uuden ihmisen torstaille ajamaan Ilmarilla, sillä hän oli oikein kiva ja haluaisimme hänet tiimiin. Ongelmana vaan on se, ettei meillä ole vielä tarpeeksi kärrejä. Mööh. Pitää miettiä. Ihana ilta oli joka tapauksessa!

Torstaina 23.4.2020 oli oikea epäonnen päivä ja niin pitkä ja rankka, että olin aivan loppu. Ehdin tallille vasta noin tunnin vakkareita myöhemmin, enkä ehtinyt itse ajamaan. Otin kameralla muutaman kuvan, kävellen vakkareiden ja ponien mukana viiskymppisen ympäri ja kotitien kallion päältä, jonka jälkeen käännyin takaisin tallille ja lähdin kotiin. Silloin tietää olevansa loppu, kun edes ponien seura ei tee hyvälle tuulelle. Kuvia piti kuitenkin saada, sillä edellispäivien kuvia ei voi käyttää kun niissä on tossuissa vääriä säätöjä. Minun lähdettyäni vakkarit jatkoivat lenkkiä keskenään. Saara ja Ville kärryttelivät kärjessä, heitä seurasivat Lyyli ja Braamer. Kolmansina tulivat ratsain ilman satulaa Kristina ja Ilmari, heidän perässään Olivia ja Tuhto ajopuuhissa. Perää pitivät kärrien kanssa Meri ja Pena. Iloinen joukko kiersi autiotalon lenkin, ottaen muutaman hölkkäpätkän ja muutoin kävellen. Kuivurin pihan kohdalla kotiinpäin tullessa Ilmari oli yhtäkkiä ryysännyt kuivurin pihaan syömään. Saara kertoi näin: "Kun Krisse oli yrittäny saada sitä takaisin liikkeelle, niin Ilmari lähti kuulemma jollain pukkilaukan tapaisella pidemmälle sinne kuivurin pihaan. Krisse tuli siellä itse alas selästä, oli ihan superisti pysynyt selässä! Mä tosiaan kun en nähnyt kun vasta tilanteen lopputuloksen, ehdin jo säikähtää, että oliko Krisse pudonnut, mutta onneksi ei". Kristina oli sitten ajanut hetken Tuhtolla ja Olivia taluttanut Ilmaria. Oliviallakin oli ollut tekemistä ponin kanssa, voi ahnas petolainen. Ensikerralla laitetaan varmaan kuolaimet, koska tällainen peli ei vetele. Tällöin selvisi myös, että Ilmari oli tehnyt samaa pihatolta haettaessa ja Omppu oli tuonut sen pihaan. Jos tämän olisin tiennyt, olisi tietysti laitettu kuolaimet. Peltolenkin kohdalla Ilmari oli vielä yrittänyt syömään, mutta sen jälkeen kaikki oli ollut kivasti ja Kristina oli palannut selkään. Muutoin kaikki oli mennyt tosi hyvin ja oli ollut mukavaa.

KUVAT:
Ossin Flex Hoof Boots -tossu, jo hieman käytettynä. Nämä on ihanat!

Perjantaina 24.4.2020 olin töiden jälkeen niin loppu, etten enää jaksanut lähteä tallille. Menin kotiin, söin ja sinnittelin hereillä noin puoli kahdeksaan, jonka jälkeen sain käydä nukkumaan. Lauantaina 25.4.2020 menimme Siirin kanssa tallille jo ennen muita ja annoimme varsoille heinää. Suunnitelmana oli heinistää koko lauma ennen päivän maastoreissua, mutta innostuimmekin toteuttamaan sen isojen poikien kohdalla vähän eri tavalla. Laskimme Ossin ja Braamerin, Penan ja Tuhton, sekä Ulfurin laidunlohkolle, jolle pääsee suoraan pihatolta. Otukset söivät innoissaan lyhyenä kasvavaa vihreää ja yltyivät irrottelemaan kun pyysimme niiltä vauhtia. Jonkin verran irtojuoksuttelimme ja välissä ponit saivat aina syödä. Ilmari ja Visse tuijottelivat kateellisina, mutta Ilmari ei meinaa pysyä vahvistamattomissa (alumiinilanka) aidoissa emmekä tietenkään toisten hevosiin puutu. Ulfur pörräsi lähellä väliaitaa ja Visseä, sillä Visse on sille hyvin tärkeä. Pena koitti kovasti ottaa Ulfuriin kontaktia ja saikin sen laukkailemaan kanssaan jonkin verran. Tuhto oli alkuun nihkeä, mutta innostuttuaan irroitteli oikein kunnon laukkaspurteilla ja pukkailuilla. B ja Ossi rallittivat, söivät, rallittivat ja söivät. Muiden lauantailaisten saavuttua istuimme hetken isossa piirissä laitumella, juttelimme ja katselimme poneja. Se oli tosi ihanaa ja rentouttavaa.
     Ennen lenkkiä katsoin läpi ja raspailin Ulfurin, Tuhton ja Viltsun kaviot. Huomenna katson lisää ja loput ensiviikon aikana. Villen etuset olivat sen verran kuluneet, että laitoimme tossut takasten sijaan etusiin. Takaset näyttivät hyviltä, kun niitä aavistuksen suoristi. Lenkille lähdettiin Noora ja Ulfur kärkenä, ilman satulaa. Heitä seurasivat Ilmari ja Axel, satulan kanssa. Kolmantena ajoi Saara, jonka kärrien edessä kipsutteli Ville ja perässä Pena. Minun kärrieni edessä lompsotteli Tuhto ja perässä Braamer. Viimeisillä kärreillä istuivat Olivia ja Siiri, jotka ajoivat Ossilla ja pitivät perässä Jereä. Koko ponilauma oli siis mukana lenkillä. Kiersimme peruslenkki kakkoselle, sieltä lisäosalle ja peruslenkki kolmosen kautta kotiin. Epämääräisiä paikkakertomuksia joista harva ehkä ymmärtää mitään, mutta ihan omaksi muistokseni ja vakkareiden vuoksi mainittakoon. Ilma oli kuiva ja puolipilvinen ja tiet olivat melko kovat. Etenimme paljon käynnissä, mutta otimme hyviin kohtiin myös ravia ja laukkaa. Tuhto oli oikein energisellä päällä ja jouduin suorastaan jarruttelemaan, ettei se mennyt laukoissa liian lähelle Penaa. Kaikki meni kaikenkaikkiaan tosi hyvin ja oli mukavaa.
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Ulfurin laihdutusrehu loppui, täytyy hankkia lisää. Kokeilin parkissa kärrejä Jermulle. Poni väisti ensin, mutta kun Noora tuli auttamaan ja rapsuttelemaan, saimme laittaa aisat ponin ympärille. Kun rapsuttelimme ja juttelimme, poni oli ihan rauhassa. Sain jopa heilutella kärrejä ja kosketella aisoilla varovasti varsan kylkiä. Kyllä hänestäkin vielä ajoponi tulee, hitaasti ja omaa tahtiaan. Villenkin kanssa tehtiin pientä totutusta tulevaa varten, sillä otimme sen Saaran kanssa puomille. Emme sitoneet ponia kiinni, mutta Saara kiepautti narun puomin takaa ja piti siitä kiinni. Minä huuhdoin letkulla Villen takajalkojen väliä ja Saara palkkasi palkkasanalla ja namilla. Poni antoi huuhtoa hienosti, toivottavasti homma sujuu ruunauksen jälkeen yhtä hyvin.
     Ponien palattua pihatolle sennut lähtivät evästauolle ja me levittelimme Saaran kanssa heinät ladolle. Nappasimme latopihatolta omasta kopperostamme myös aitatarvikkeita, sillä seuraavaksi edessä olivat Villen uuden yksiön talkoot. Varsojen mussuttaessa heiniään me kaikki lauantailaiset talkoilimme pihattomökillä. Pihattokopin taaempi ja pinempi puoli lapattiin tyhjäksi lannasta ja kuivikkeesta ja sen eteen rakennettiin ulos pienen pieni sairastarha. Siihen Ville tulee ensiviikolla ruunauksen jälkeen toipumaan. Voihan jännitys! Valtava kiitos ihanat Saara, Noora, Siiri, Olivia ja Axel talkoilusta! Talkoilussa meni aikaa ja homma oli rankka rysäys, mutta olitte tosi reippaita, aika kului kuin siivillä ja oli kaikilta osin tosi kiva päivä! En vaihtaisi teitä mihinkään.

LAUANTAIN JA VAHINGOSSA TIISTAIN KUVAT:

Sunnuntaina 26.4.2020 ajelimme Siirin ja Olivian kanssa tallille heinistämään ponit ja otusten syödessä paikalle kipitelleet junnut rapsuttelivat karvaisia ystäviään. Hetken syöminkien jälkeen ensimmäisen tunnin ratsut napattiin varustukseen. Päivän ohjelmassa oli kaksi ratsastustuntia, ensin junnujen ja sitten sennujen. Junnutunnille osallistuivat Kristina ja Ulfur, Sara ja Pena, Anna ja Ossi sekä Mette ja Braamer. Junnut harjailivat ja varustivat ratsunsa Olivian ja Siirin, sekä paikalle yksi kerrallaan saapuneiden Saaran, Nooran ja Axelin avustuksella. Minä raspailin Penan, Ossin ja Braamerin kaviot, sekä puhdistin ja hoidin Ulfurin jalassa olevan haavan. Siltä on revennyt vasemmasta takasesta yönsilmästä osa pois ja jalassa oli pinnallinen haava. Putsasin sen laimennetulla betadinella ja suihkutin haavasprayta päälle. Käytin suihkuttelussa namipalkkaa, ravistamalla ensin pulloa, sihisemällä omalla suullani, sanomalla palkkasanan ja antaen namin. Pari toistoa, sitten sama niin, että samaan aikaan kun itse sihisin suihkutin myös haavasprayn jalkaan. Hienosti sujui. Totutin alkuun, koska en tiennyt pelkäisikö Ulvis. Parempi tehdä asiat kivan kautta.
     Junnujen talutellessa alkukäyntejä kentällä rakensimme sennujen kanssa kentälle puomeista neliön, jonka kulmista lähti vinosti jatkeet. Ei sillä niin väliä vaikken osaakkaan selittää, puomijuttuja kuitenkin. Tämän jälkeen sennut auttoivat junnut selkään ja tunti alkoi. Saara oli ihana ja oli siis paikalla kuvaamassa päivän molemmat tunnit. Ensimmäisen tunnin alettua Olivia ja Noora lähtivät hakemaan pihatolta pari ratsua sennutuntia varten ja Siiri ja Axel jäivät hetkeksi lanaamaan kenttää vetäen autonrenkaita perässään. Lisäksi he asensivat kulmiin ämpärit, koska junnut meinasivat vähän oikoa kulmissa. Tämän jälkeen he menivät muiden sennujen kanssa hoitamaan ja varustamaan Ilmaria ja Tuhtoa. Junnutunnilla aloitettiin tekemällä uralla pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Ne sujuivat kaikilta oikein kivasti ja keskityimme siihen, että ratsastajat käyttivät mahdollisimman paljon istuntaa ja mahdollisimman vähän ohjaa. En voi ymmärtää miten upeasti Kristina sai Ulviksen kuuntelemaan ja ymmärtämää pysäyttäessä istuntaa, kun minulla ja sennuillakin on ollut siinä tekemistä! Ei sillä ettei Ulvis tottelisi, vaan se ei vain aina tunnu ymmärtävän istunnalla pysäyttämistä. Kristinan kanssa se suoritti kauniisti, joten ehkä se onkin meillä isommilla vain harjoittelun paikka. Saralla ja Penallakin meni tosi hienosti. Braamer oli vähän malttamaton, mutta se usein pysähdyksissä onkin.
     Kun jarrut oli tarkistettu, päästiin päivän tehtävään. Ratsukot tulivat pituushalkaisijaa takapäädystä kohti etupäätyä ja ylittivät keskellä puomineliön, eli kaksi puomia. Päädystä he jatkoivat joka toinen kerta toiseen ja joka toinen toiseen suuntaan. Käynnissä homma sujui hyvin, joskin B oli nihkeä. Aloimme pikkuhiljaa ottaa mukaan myös ravia, alkuun pitkille sivuille ja sitten tehtävälle. Pena ja Sara jännittyivät ravissa ja heillä oli haasteita kulkea haluttuun suuntaan. Braamerilla oli vähän samaa ongelmaa ja välillä se meinasi vain jäädä kävelemään ravin sijaan. Oikeastaan Ossi teki vähän samaa. Mette ja Anna jäävät helposti kaatumaan eteen, jolloin poni hyytyy. Kummankin kanssa työstämme asiaa ja erityisesti Anna on kovasti mennytkin jo eteenpäin! Ulfurilla ja Kritinalla meni aika söpösesti, joskin Ulvis on melko jäykkä ja kenttä on tosi pieni. Erityisesti kenttää pienentää sen päätyyn rajattu sairastarha, mutta onneksi se ilmeisesti puretaan kesällä. Kun ravihommat alkoivat sujua, saivat halukkaat ottaa muutaman kerran laukkaa pitkille sivuille. Ulfur ei tainnut oikein nostaa ja Penan kanssa Sara taisi jättää suosiolla väliin. Anna ja Ossi laukkasivat ihan intona, samoin Braamer ja Mette. Brankku syttyi laukasta ja selvästi vertyi. Sen kanssa pitää ensikerralla aloittaa verkkaamalla laukassa, se on ennenkin ollut hyvä ratkaisu jos kinnerpatit ovat vähän jumittaneet. Tämä voisi olla sitä, tai sitten vain ponin etupainoisuutta jota ratsastajan etukeno korostaa. Laukassa kumpikin sai itseensä hienosti ryhtiä ihan luonnostaan.
     Penan ja Saran kanssa tilanne on haastava, kun kumpikin on jännittäjätyyppiä. Sara on hyvä ratsastaja, hänellä on hyvä istunta ja hän ratsastaa kauniisti, mutta millä saisimme pelon pois? Ossille hän olisi aivan super ratsastaja, mutta minulla ei ole kuin yksi Ossi eikä Anna halua tietenkään luopua ystävästään. Sara ja Pena ovat aivan super pari niin kauan kun kävellään, mutta kuinka saisimme luottamuksen ja rentouden säilymään myös ravissa? Voikun saisimme yksityistunteja järjestymään, jotta voisin keskittyä intensiivisesti auttamaan vain heitä. Heistä tulee loistavat, kun vain löytyisi se yhteinen sävel ja luottamus ratsain. Maastakäsinhän he ovat myös aivan ihana pari.
      Sennutunnin alkaessa Ulfur ja Pena luovutettiin seuraaville ratsastajille. Ossilta ja Braamerilta otettiin satulat pois ja junnut kävivät kävelemässä niiden kanssa taluttaen viiskymppisen suunnilla. Palattuaan he hoitivat ponit ja palauttivat ne pihatolle, joskin ruokinta heiltä unohtui. Seuraavalla kerralla sitten. He tulivat seuraamaan sennutunnin kulkua. Sennujenkin kanssa aloitimme pysähdyksistä ja liikkeellelähdöistä. Ulfurin kyydissä oli Olivia, Ilmarin Axel, Tuhton Noora ja Penan Siiri. Heidän kanssaan emme jatkaneet pituushalkaisijaa, vaan teimme samaa tehtävää SR-linjalla. Siinä tultiin puomien yli ja jatkettiin vuorotellen kumpaankin päätyyn. Ilmari jännitti erityisesti takaportin päädyssä, mutta Axel sai ponia hienosti rauhoiteltua. Tuhto toimi yllättävän hyvin jo alkuunsa ja Noora oli hellä mutta määrätietoinen. Penan kanssa oli vähän keskustelemista, mutta Siiri oli mahdollisimman hellä, myötäsi heti kun poni myötäsi ja kehui ja kannusti paljon. Homma sujui söpösesti.
     Seuraavaksi jatkettiin suoraa uraa, jonka jälkeen sai ottaa laukkaa. Kaikki laukkasivat lopulta yhtä aikaa uralla tai uran sisäpuolella, lopulta jonossa. Ulviksesta sai kivasti muille vetoapua. Minulla oli "taistelunuudeli", eli uimapötkylä, jolla on paljon kivampi kannustaa poneja eteenpäin kuin raipalla. En halua käyttää raippaa, vaikka pyytäisin koskematta poniin, mutta uimapötkylä on poneille ihan ok ja minusta hauska. Sitä ponit nuuhkivatkin mielellään ja tuntuvat suhtautuvan siihen ihan luottavaisesti, sillä saa ongelmitta silittääkin ponia. Sillä siis autoin nostoissa silloin, kun kaikki laukkasivat alkuun yksitellen. Ratsukot tulivat myös erilaisilla kaarilla puomineliön kulmista säteilevien puomien yli. Otimme laukkaa myös toiseen suuntaan. Ponit olivat energisiä ja kunnolla vertyessään laukkailivat tosi hienosti. Tuhto ja Ilmari loikkivat alkuun, Ulfurkin kerran, mutta sitten niilläkin alkoi rullaamaan. Lopuksi jokainen sai hypätä pienen esteen pari kertaa. Se sujui söpösesti. Loppuverkoissa kaikki vaikuttivat hyviltä.
     Rata purettiin yhteistuumin ja sen jälkeen lähdimme viiskymppiselle. Siellä ratsukot ottivat laukkaa pehmeän hiekan pätkällä ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan, Saara otti kuvia. Kotiin päin laukatessa vauhtia riitti, mutta kaikki meni hienosti. Lopuksi kävimme vielä hölkkäillen ja kävellen uittokuopalla. Siellä kaikki muut kahlailivat, paitsi Ulvis, joka juuri ja juuri suostui kastelemaan etukavioidensa kärjet. Toisella kertaa sitten enemmän, kun hepsu on sitä mieltä että selviää siitä hengissä. Suloinen pieni otus. Kotiin käveltiin taluttaen ja lopulta ponit hoidettiin hyvin, ruokittiin ja palautettiin pihatolle. Saaran kanssa otettiin vielä kaverikuvia Villen kanssa meistä kummastakin, ihan varmuudeksi, jos keskiviikkona vaikka kävisikin jotain. Toivottavasti kaikki menee oikein hyvin. Kuvailujen jälkeen varsat innostuivat rallittamaan ja avasin niille myös pihaton takatarhan, joka eilen Villen yksiötä tehdessä rajautui pois. Siinä ne sitten viilettivät, vähän liiankin vauhdilla, sillä Ville meni oikein kunnolla kunnolla ympäri, ns. olkapään yli ja kunnolla kyljelleen kierähtäen. Kaatui. Ruokapaikalla ollut heinä oli ilmeisesti liukasta, tai maa sen alla. Säikähdimme kunnolla, mutta onneksi Ville jatkoi innolla eteen ja liikkui hyvin. Voi pojat!

RÄPSYKOLLAASI:

KUVAT © SAARA SALONEN:
Junnujen tunti.

Sennutunnin Omppu & Ulfur ja Siiri & Pena.

Sennutunnin Axel & Ilmari ja Noora & Tuhto. 

Sennut viiskymppisellä ja uittokuopalla.

Meidän pienet söpöt. Saaran ja Villen kuva toki miun ottama.

Kenttätunteja ja keväistä maastoilua

Maanantaina 13.4.2020 sennujen piti mennä keskenään neljästään maastoon, mutta kaksi peruikin ja päätin tarjota kahdelle jäljellejääneelle mahdollisuutta kenttätuntiin. He ottivat tarjoukseni mielellään vastaan. Axelin ratsuksi valikoitui Pena ja Nooran Braamer, sillä päätimme ottaa hommasta ilon irti ja vähän läpiratsastaa poneja. Tehtiin alkuun pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Axelin ja Penan kanssa keskityttiin tekemään pysähdykset erityisen hellällä ohjalla, käyttäen istuntaa ja ääntä ja palkaten namilla. Pena jännittyy heti jos sille on kova edestä ja poni lähtee helposti kipittämään karkuun. Junnujen kanssa tämä on hankalaa kun he hätääntyvät ja tarraavat kahta kauheammin ohjaan, mutta Axelin kanssa on hyvä harjotella kun häntä ei hirvitä. Eteen päin pyytäessä sitä ei saa potkaista, vaikka se on usein monen lapsen ensimmäinen teko. Kuten minkä tahansa ponin kanssa, aloitetaan pyytäminen aina kevyellä pohkeiden puristuksella ja pyydetään vaiheittain enemmän, mikäli tilanne niin vaatii. Pena on kiltti, kiltti kuin mikä, eikä tee tahallaan pahaa kellekkään. Se vain yksinkertaisesti pakenee, jos sitä pelottaa. Joskus se on pukitellutkin, kun ratsastajan pelko on lietsonut sen aivan kierroksille. Nyt Pena kulki tosi nätisti ja alkoi luottaa Axeliin, joka toimi pehmeästi ja rauhallisesti ja jatkoi sitä, vaikka eteen tuli jokin pieni koflikti. Namipalkka oli kirsikka kakun päällä ja motivoi ponia uskaltamaan yrittää.
     Pysähdysten ja liikkeellelähtöjen jälkeen tehtiin loivaa kiemurauraa. Se sujui hienosti ravissakin ja löysimme juuri sen, mitä etsimme: rennon, rauhallisen ja mukavan ravin. Kummaltakin ponilta, mutta erityisesti Penan kanssa se oli saavutus. Tässä kohtaa ei tarvittu lennokkuutta, vaan vain ponille tunne, siitä että tämä kaikki on ok ja turvallista. Otimme myös vähän laukkaa. Siinä Penaa alkoi taas jännittää ja koitimme tehdä kaiken mahdollisimman pehmeästi ja rauhallisesti. Braamer puolestaan veti pari kertaa päätä alas, jonka jälkeen toimi tosi hyvin. Braamerista kyllä huomaa, että se ei ole lähiaikoina mennyt juurikaan kentällä. Laukka oli aika voimatonta ja nousi enemmän ylös kuin vei eteen. Vähän kuin siirapista hyppisi ylös ja koittaisi päästä eteenpäin. Ei laukkailtu paljoa, juuri sopivasti vain.
    Tunnin jälkeen ponit hoidettiin hyvin ja palautettiin pihalle. Axel lähti kotiin ja me kävimme vielä Nooran, Ulfurin ja Tuhton kanssa kävelemässä. Noora ratsasti Ulfurilla ilman satulaa ja minä talutin Tuhtoa. Kävimme uittokuopalla, jossa Tuhto kahlasi hyvillä mielin suhteellisen syvälle. Ulfur omasta mielestään melkein kuoli, mutta uskaltautui kuitenkin juuri ja juuri kastelemaan etukavionsa. Lopuksi kahlaritkin palasivat pihatolle syömään ja nauttimaan kivasta kevätsäästä.

Tiistaina 14.4.2020 kiersimme autiotalon lenkin väärin päin. Olivia ratsasti Ulfurilla ilman satulaa, Noora Ilmarilla ilman satulaa kuolaimettomilla ja Siiri Tuhtolla ilman satulaa kuolaimettomilla. Meri ajoi Ossilla (kuolaimettomilla), Mette ratsasti Braamerilla (kuolaimilla) ja minulla oli talutuksessa Pena. Tuhto meni pari kertaa pusikkoon, mutta muutoin se kulki oikein nätisti. Ahnas pieni ystävä. Minä keskityin aika paljon neuvomaan Metteä ja korjailemaan hänen istuntaansa. Heillä meni Braamerin kanssa hyvin ja heistä voisi tulla kyllä oikein hyvä pari!

Ps. 3 vuotta siitä, kun sovittiin kaupat Viltsusta!!

Keskiviikkona 15.4.2020 Saara kävi Tuhton kanssa päivällä talutuslenkillä ja heillä oli ollut oikein mukavaa. He olivat seikkailleet tunnin verran autiotalon metsikössä risteilevillä poluilla ja kotiin palatessaan kallion päällä kotitien varrella. He olivat kävelyn lisäksi hölkkäilleet, kuulemma hitaasti mutta hauskasti. Tuhto oli ollut oikein hyvällä tuulella ja kulkenut korvat hörössä. Saara oli syötellyt ponia paalilla ennen lenkille lähtöä, sillä muilla oli ollut päiväheinäaika. Tuhto oli ollut parkissa rauhassa, eikä ollut näykkinyt missään kohtaa. 
     Illemmalla meillä oli keskiviikkojunnujen kanssa kenttätunti, jolle tuli mukaan myös Noora. Kristinan ratsuna toimi Ilmari, Saran Pena, Annan Ossi ja Nooran Ulvis. Kaikilla oli satulat ja kaikilla muilla paitsi Ulfurilla oli kuolaimettomat suitset. Meillä oli tarhojen puolen pitkän sivun alussa kaksi ämpäriä, joiden välistä kuljettiin. Toiset ämpärit löytyivät sivun toisesta päästä. Näiden avulla ratsukot harjoittelivat tarhojen puolen pitkälle sivulle ensin pysähdyksiä ja myöhemmin käynti-ravi-käynti-siirtymiä. Kaikki poniin vaikuttaminen tapahtui mahdollisimman paljon istunnalla ja mahdollisimman vähän ohjalla. Harjoittelimme hienovaraisia apuja, pehmeää tuntumaa ja korjailin ratsastajien istuntaa. Toisella pitkällä sivulla meillä oli hyvin loiva kiemuraura, jota oli myös havainnollistettu ämpäreiden avulla. Sitä tehtiin alkuun käynnissä, sitten ravissa. Kaikki sujui vallan mainiosti, pieniä kommelluksia lukuunottamatta. Ulfur oli super kiltti ja toimiva, samoin Ossi. Ilmaria ja Penaa kumpaakin jännitti välillä, mutta ratsastajat rauhoittivat poneja ja minä ratsastajia. Löysimme ratsukoille sopivia työkaluja ongelmien kohtaamiseen ja korjaamiseen ja saimme hienosti korjailtua asioita. Saran kanssa huomasimme, että jos Pena lähtee ravissa puskemaan sisäänpäin, siihen auttaa kun Sara varaa enemmän painoa ulkojalustimelle. Ihan simppeli homma sinänsä, koska se suoristaa ratsastajaa ja ohjaa hänen painonsa sisälle kanttaamisen sijaan keskemmälle tai jopa aavistuksen ulos. Tämä toimi myös Ilmarin kanssa. Lisäksi jatkoimme Ilmarin kanssa pieniä voltteja sisäänpäin ja takaisin paikalleen, jos poni valui sisälle lapa edeltä. Samaa tehtiin myös Penan kanssa. Tärkeä neuvo kaikille ratsukoille oli myös ohjalla johtaminen sisäänpäin, sekä se että ohjalla otetaan-höllätään-otetaan-höllätään pehmeästi, eikä jäädä vetämään. Lopuksi kaikki kulkivat tehtävää vielä hetken osastossa ja ensimmäinen ravasi aina tehtävän läpi ja jonon perälle. Se sujui hauskasti ja neuvoin ja tuin ratsukoita parhaani mukaan, liikkuen tarpeen mukaan mukana. Loppupätkän sai laukata muut kiinni. Teimme tämän homman kahteen kertaan. Ilmari vähän pukkasi laukannostoissa, muuten meni söpösesti. Ulfur ei oikein mahtunut laukkaamaan kentällä, varsinkaan nyt kun se on pienennetty. Ulfur vaatii lisää lihaksia ja notkeutta.
     Noora jäi tänään vähän paitsioon, mutta hänen olikin ollut alunperin tarkoitus lähteä Olivian kanssa maastoon. Kun Olivia ei päässytkään, hän tuli kanssamme kentälle. Heillä meni Ulviksen kanssa niin jouhevasti, että keskityin enemmän junnuihin. Hän varmasti antaa sen minulle anteeksi, sillä hän on ollut nyt usealla kenttätunnilla ja ohjaan häntä varmasti myös jatkossa. Junnuja ohjasin ja neuvoin paljon. Koen, että jokainen heistä meni tänään hienosti eteenpäin. Ai että! Toivottavasti he pääsevät tämän viikon sunnuntaina kenttätuntipäivälle. Pitää keskiviikkoisinkin alkaa taas useammin harjoittelemaan kentällä. Lopputunnista ratsukot keräsivät merkkeinä käytetyt keltaset ämpärit selästäkäsin. Se meni tosi hienosti ja oli hauskaa seurattavaa. Nooralta oli aika suoritus, kun hän sai ämpäreitä kerättyä Ulfurin selästä! Kunnon loppukäynnit ratsukot kävivät kävelemässä taluttaen kotitiellä. Sitten ponit hoidettiin, ruokittiin ja palautettiin pihalle. Ilmari veti Kristinaa heinille ja minä neuvoin Kristinaa, miten kannattaa tilanteessa toimia. Varsat olin väkirehuruokkinut jo ennen tuntia, mutta nyt otin vielä pihaton ulkopuolelle ruokittaviksi Tuhton ja Braamerin. Heinistä jakoon lähtivät kuivapaalin jämät ja jäin odottelemaan vielä uutta paalia. Se olikin esikuivattua. Täytyy taas varautua siihen, että on mahdollista, että Ulfur tulee taas mahastaan kipeäksi äkillisen heinämuutoksen seurauksena. Muutoksiin heinäruokinnassa pitäisi aina totuttaa hiljakseen, jotta hevoset ehtivät tottua uuteen heinään. Säilöltä voi kuulemma suhteellisen surutta heittää kuivalle, mutta kuivalta säilölle tai esikuivatulle pitäisi aina totuttaa rauhassa. Olisipa minulla oma paikka ja voisinpa tehdä asiat kuten haluan.

ALKUVIIKON KUVAT:

Torstaina 16.4.2020 kävin töiden jälkeen Pikantissa. Ostin ADE-vitamiiniliuosta, alennusheppanamusia sekä tilasin uuden ihanan kypärän! Nyt ei saa shoppailla mitään turhaa, mutta vitamiinit tarvitaan karvanvaihtoon, namit ovat tärkeä osa arkea (mm. selkäännousupalkka jne.) ja kypätä parantaa merkittävästi mun turvallisuutta. Edellinen meni silloin jouluna rikki ja tuo toinen vanha jota käytän nyt, ei myöskään ole oikeasti enää turvallinen. Jäin Pikantissa suustani kiinni ja juttelinkin siellä pari tuntia, jonka jälkeen olikin aika lähteä tallille. Olen tosi onnellinen siitä, että meillä on näin ihana paikallinen heppatarvikeliike ja siinä niin ihanat yrittäjät. Voikun ihmiset nyt korona-ajasta huolimatta ostaisivat heppatavaraa, jos vain oma taloutensa kestää, jotta meillä olisi aina jatkossakin tuo ihana paikka.
     Tänään tapasimme tallilla Saaran, Merin ja Lyylin kanssa. Poneiksi mukaan lähtivät Saaran kanssa Ville, minun kanssani Ulvis, Lyylin kanssa Braamer ja Merin kamuksi Pena. Kävimme rautasillalla ja takaisin, aika rauhakseen mutta kaikissa askellajeissa. Muut ajoivat, minä ratsastin. Jännitti, mutta kaikki meni tosi hyvin. Ulfur oli jotenkin outo, mutta sen korvat heiluivat käynnissä rennosti liikkeen mukana ja se vaikutti kuitenkin sen verran ok, etten tullut alas. Vasta hypätessäni alas kävelemään loppukäynnit maasta, muistin eilisen äkillisen heinävaihdon. Hepsun massu voi olla kipeä siitä. Joukkoa johti maastossa Viltsu, joka oli aivan ihana, kiltti ja reipas. Loppukäynneissä naapuritallin tamma tuli takaa ohi ja sille piti hurjana hörpöttää, mutta muutoin poni oli tosi rento ja hyväntuulinen. Myös muilla meni tosi kivasti. Ilma oli vähän tuulinen, mutta puolipilvisen kaunis. Ponien palattua pihalle minä jäin vielä levittelemään yöheiniä pihatolle. Silloin taivaalla oli upeita auringonlaskun värejä.
     Pinja kertoi illalla jo kotona ollessani, että Ilmari oli alkuun syönyt päiväheiniä muiden kanssa, mutta mennyt sitten kesken möllöttämään pihattokoppiin. Iski vähän huoli, mutten voinut enää niin myöhään illalla ajaa ponia katsomaan. Toisaalta, Ilmari oli syönyt yöheiniä aivan normaalisti ja vaikuttanut normaalilta. Jospa sillä vain ei olisi ollut nälkä, jos ne ovat saaneet taas hirveän paljon aamuheiniä, tai voi olla että massu on vaan kipeä heinänvaihdosta. Pitää huomenna tutkia tarkemmin.

Ps. 3v siitä, kun multa kysyttiin otanko Tuhton ylläpitoon! Vain pari päivää Villestä tehtyjen kauppojen jälkeen. Elmeri oli lähdössä, mutta elämääni oli tulossa uusi pieni hopeareunus ja saisin lisäksi vanhan rakkaani takaisin. Pitkään kaivatun, itketyn ja ikävöidyn. Vaikka vain lainaksi, mutta voi sitä onnea. Suurien tunteiden hetkiä. Miten voi olla samalla niin iloinen toisten saapumisesta ja surullinen toisen lähestyvästä lähdöstä? Ne olivat ristiriitaisia aikoja.

Perjantaina 17.4.2020 olin töissä ja olen ollut tässä nyt muutaman päivän ylipäätään. On todettava, että olen siitä valtavan kiitollinen! Korona opettaa, etteivät työtkään ole mikään itsestäänselvyys. Leipä on kaupasta ostettu välillä loppuun ja ihmiset ovat hamstranneet elintarvikkeita hulluna. On se silti ihan kiva, että on rahaa millä ostaa sitä leipää jahka sitä kaupassa on. Tallille en ehtinyt, koska työt, oppinnäytetyö ja mitä näitä nyt on, mutta vakkareita kävi itsekseen talutuslenkkeilemässä. Saara lenkkeili äitinsä, sekä Tuhton ja Ossin kanssa. Tässä Saaralta raportti: "Käytiin parivaljakon kanssa jo aamupäivästä puolisentoista tuntia kävelemässä. Käytiin siellä vanhan Pirelintien metikössä, kuljeskeltiin metsässä ja tultiin takaisin sitä polkua pitkin. Ossikin käveli reippaasti, se pääsi menemään ensimmäisenä, ja eihän Tuhtoa voinut ohi päästää, joten täyty pistää kaviota reippaammin toisen eteen."
     Meri kävi talutuslenkillä äitinsä ja Penan kanssa ja he kierivät ensin autiotalon väärin päin, kävivät sitten ladolla ja kiersivät loppuun vielä viiskymppisen. Pääosin he menivät käyntiä, mutta myös vähän ravia ja laukkaa. Kaikki meni hienosti. Iso kiitos Merin äidille, joka oli kerännyt autiotalolta polulta lasinsiruja pois! Se on merkittävä tekijä turvallisuuden kannalta.
     Vielä yksi vakkari ja poni kävivät lenkillä. He olivat Siiri ja Braamer. Tässä Siirin raportti: "Tänään olin Braamerin kanssa talutuslenkillä. Mentiin ensin kotintien vieressä olevilla pienillä metsäpoluilla. Sen jälkeen mentiin autiotalo väärinpäin. Otettiin Braamerin tahdosta se ylimäki laukassa, josta kun kääntyy niin pääsee lampaitten taakse. Otettiin ravia siellä autiotalon takana, sekä koiratalolta sillalle. Muutaman kerran jäätiin myös Braamerin kanssa evästauolle. Meni oikein hyvin!"

Lauantaina 18.4.2020 ladolla asuvien otusten jalat olivat aivan hurjan savikerroksen peitossa. Pikkupoikien jalat olivat ihan ok ja niissä oli oikeastaan lähinnä vain mutaa. Muta on sittenkin aika jees, kun verrataan saveen. Minun perähevosekseni lähdössä olleen Ulfurin kanssa uskaltauduin kokeilemaan jalanpesua ämpärissä. Vesiletkulla ei ole vielä mitään mahdollisuutta pestä. Otin ämpärin, tiskiharjan ja paljon namia palkaksi. Alkuun kaadoin vettä jalalle, palkkasana ja nami. Vähän lisää tätä ja sitten jalka ylös, varpaan dippaus ämpäriin, palkkasana, ämpäri pois ja nami. Tein pienissä osissa ja pian jalka oli ämpärissä ja harjasin jalkaa puhtaaksi tiskiharjalla, usein palkaten. Super Ulfur! Toisen jalan kanssa tuli ekan kerran jalalle painoa laskettaessa paniikki ja pakenemisyritys. Siinä huomasin, että Ulfurin riimunnaru on liian kulunut kiinnityskäyttöä ajatellen, sillä sen karhea pinta junnasi vastaan kun yritin äkkiä irrottaa narun seinästä vetämällä vetosolmun auki. Ei auennut, mutta onneksi hevonen rauhoittui. Aloitin alusta sen jalan kanssa ja paljolla kehumisella ja namipalkkauksella sain myös oikean puolen jalan pestyä ämpärissä. Super heppa. Kävin nopeasti myös sisätallin puolella raspaamassa kavioita aavistuksen verran.
     Lenkille lähdettiin Saara ja Ville kärkenä, peräponina Jermu. Jermu ei meinannut alkuun antaa putsata kavioitaan, mutta tein sen kanssa namipalkalla ja sehän pelitti hienosti. Varsa on nyt taas jotenkin aralla tuulella ja väistää tai koittaa pakoon helposti. Olen miettinyt, voisiko taas olla matoja, sillä silloinkin käytös oli tällaista. Jermu on myös alkanut hoikistua vaikka on vapaalla heinällä ja saa valkuaisrehua. Karvakin on nuhjuista. (ADE-vitamiinin syöttö alkoi lenkin jälkeen ruokinnassa.) Takaisin asiaan. Minun ajokkinani toimi Ossi ja perähevosemme oli Ulfur, Nooran ajokamuna oli Brankku, Axelin ajokkina Ilmari ja Merin Pena.
     Kävimme kiertämässä peruslenkki kakkosen, lisäosan ja loppuun vielä viiskymppisen. Ilma oli oikein mukava, joskin hieman tuulinen. Shettikset olivat reippaita, erityisesti Jermu. Ulfur ei ollut ihan normaali. Välillä se nykäisi ravissa taaksepäin ja välillä se tuli ihan vierelle hölkkäämään. Laukata se ei oikein halunnut, tai sitten mahtunut. Vain hieman laukkaa siltä, vaikka shettikset kyllä laukkasivat muutamaan kohtaan. Koska pohjat olivat useista kohdista pehmeät, hölkkäilimme paljon. Koitin, että olisimme saaneet ponit kevyeen hikeen. Shettiksistä tuli vähän nihkeitä, Ulvis ei hionnut oikeastaan ollenkaan. Sen aineenvaihdunta on varmaankin aika tukkeessa, joka nyt toki on aika itsestäänselvyys kun katsoo sen ulkomuotoa. Noh, kyllä tämä tästä. Vain Ossilla ja Ulfurilla oli jaloissaan tossut, muilla ei. Uudet eivät ole vielä saapuneet ja vanhat on myyty. Ponit liikkuivat silti hyvin eivätkä vaikuttaneet arkovan.
     Lenkin jälkeen otukset ruokittiin ja palautettiin pihatoille. Sinne ne jäivät syömään tyytyväisinä heinää. Ladolle levittelen heinät ympäriinsä jotta ponit saavat "laiduntaa", pikkupojille vien heinät mökkiin. Pienet tykkäävät olla mökissä ja haluan, että Jermu syö varmasti tarpeeksi. Hetken myös rapsuttelimme varsoja Axelin ja Merin kanssa. Jermukin antoi ihan hyvin rapsutella ja silitellä. Kyllä se taas kesyyntyy.

Sunnuntaina 19.4.2020 oli kenttätuntipäivä. Ensimmäisenä ponejaan hoidettaviksi ja varustettaviksi hakivat junnut, joita edustivat tänään Sara, Kristina ja Mette. Saran poniksi napattiin Pena, Kristinan Ossi ja Meten Braamer. Myös Tuhto livahti portista ulos ja karkuun, sillä sekin olisi ilmeisesti kovasti halunnut mukaan. Seurasin vähän kauempaa ja hiukan ohjeistin, mutta annoin junnujen hoitaa tilanteen itse. Turvallisissa olosuhteissa on hyvä harjoitella ongelmanratkaisua. Tunnilla teimme pysähdyksiä puomien väliin viritellen jarrut ja kaasun kuntoon. Sitten tulimme loivat kiemuraurat kummallekkin pitkälle sivulle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Vaihtelimme myös suuntaa. Tunnin aiheena olivat istunta ja apujen käyttö. Kristian ratsastus sopi Ossille aivan loistavasti ja Ossi työskenteli nätisti ja miellellään. Kristina on kyllä kehittynyt aivan hurjasti! Saralla ja Penalla meni hienosti, suurimmat kehityshaasteet ovat takapuolen pysyminen satulassa jarruttaessa, sekä käsillä hellästi ottaminen ja hellittäminen, ettei tule jatkuvaa vetoa hidastaessa. Jarruihin liittyviä asioita siis. Istunta Saralla on tosi kiva! Meten kanssa haettiin keskivartalon tukea ja sitä kautta pystyssä pysymistä. Metellä on ihan mahtava asenne ja rohkeutta ja intoa. Ihan super ryhmä, olin tosi ylpeä kaikista! Loppuun halukkaat ottivat vielä hieman laukkaa. Kristina tuli Ossin kanssa kaaren muutaman kerran tarkoituksella vastalaukalla, muutaman oikean laukan suoralla puomien yli, sekä vielä hyppäsi kahdesti pienen esteen. Super! Mette laukkasi Braamerin kanssa usean kerran onnistuneesti uralla puomien yli, ei tiputusyrityksiä, eli poni oli hyvillä mielin. Sara ja Pena koittivat kerran laukkaa Ossin perässä, mutta sekä kuski että poni jännittyivät, joten jätettiin laukat suosiolla myöhempiin harjoituksiin. Maastossa pari viilettää iloisesti muiden mukana, kentällä on jänskämpää. Tunnin jälkeen ratsastajat tulivat alas, otimme poneista satulat pois ja junnut kävivät kiertämässä loppukäynneiksi viiskymppisen taluttaen. Se meni hyvin ja neideillä oli hauskaa.
     Seuraavaksi oli sennujen tunnin vuoro ja sennut olivatkin varustelleet ponejaan edellisen tunnin ajan. Heidän kanssaan tehtiin samoja harjoituksia, eli alkuun pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä ja sitten kiemurauria. Axel oli tunnilla Ilmarin kanssa, Siiri Tuhton kanssa ja Noora Ulfurin kanssa. Sennujen kanssa meillä oli käytössä namipalkkaa ponien motivoimiseen mm. pysähdyksissä joissa harjoiteltiin mahdollisimman paljon istuntaa. Namipalkka aiheutti Tuhtossa ensin suurta jumittelua, oikeastaan jo selkäänousun palkkanamien jälkeen. "En mee minnekkään, namit tänne!" Noh, jouduttiin vähän komentamaan, mutta sitten alkoi sujua oikein kivasti. Siirin kanssa on paljon harjoiteltavaa palkan ajoittamisen kanssa, nyt palkkasana tulee liian myöhässä. Se ei olekaan ihan helppoa, mutta varmasti opitaan harjoittelemalla.
Loivat kiemuraurat olivat pienellä kentällä sen verran jyrkät, että Ulfur sai tehdä ravissa töitä taipuakseen niille. Se on hyvin lihava ja kankea, mutta se kehittyy kyllä varmasti nopeasti. Kenttähän on tosiaan myös tavanomaista pienempi, ollut jo jonkin aikaa, sillä sen takapäätyyn on rajattu sairastarha yhdelle hevoselle. Ilmari koitti pariin otteeseen takaportista ulos ja stressaili. Emme tehneet kiemurauria kovin kauaa, vaan vaihdoimme uralla olevien puomien ylitykseen ravissa. Uralla puomeista oli siis tehty neliöt, joissa ylitettiin kaksi vaakatasossa olevaa puomia. Ylemmän puomin päällä ratsastaja sanoi palkkasanan ja himmasi sitten puomien jälkeen antaen palkan. Ponit saivat siitä uutta intoa puomeihin. Puomeja tultiin vähän myös laukassa ja se meni tosi hyvin. Palkkaamiseen tehtävän jälkeen vaan pitää keksiä joku uusi ratkaisu, vaikka namipurkki lopussa tms., sillä nyt tuli yksi aikamoinen slide-stoppi Ilmarilta palkkasanan jälkeen. Uusia kokeiluja, sillä se selviää. Ulfurin laukka oli alkuun nihkeää, mutta kun Noora uskalsi antaa Ulfurin laukata kunnolla eteen ja pyysi tarpeeksi, saatiin esille oikein hieno laukka. Pientä hyppyäkin kokeiltiin sekä Ulfurin että Ilmarin kanssa. Ilmiksellä se onnistui, Ulfurilla puomi tippui molemmilla kerroilla takasilla. Jatketaan sen kanssa puomiharjoituksia. Super ratsukot ja ponit nämäkin! Tunnin jälkeen ratsastajat auttoivat minua purkamaan kentältä ämpärit (eli kiemuraurien merkit) ja puomit. Ämpäreitä kerättiin alkuun selästä ja sitten maastakäsin, puomit maastakäsin. Lopuksi otettiin satulat pois ja myös sennut kävivät taluttaen kiertämässä viiskymppisen loppukäynteinä.
     Sennujen palattua pihaan heidän poninsa ruokittiin ja palautettiin pihatolle. Levittelin sinne heiniä poneille laidunneltavaksi. Lopuksi kävin vielä ennen kotiinlähtöä varsojen pihatolla. Rapsuttelin siellä erityisesti Jermua, jonka haluan kesyttää kunnolla. Kyselin tallin fb-ryhmässä madotuksista, täytyy madottaa Jermu suolinkaisia vastaan, sillä minulla on niistä vahva epäilys. Tai sitten ottaa näytteet. Poni antoi rapsutella ja silitellä itseään, kun olin varovainen ja juttelin. Aina jos se kavahti, annoin sille tilaa. Etujalkojen koskeminen oli vaikeinta ja lopulta poni halusi minusta kauemmas. Annoin sen olla rauhassa ja rapsuttelin vielä hetken Villeä. Ihanat pienet. Huomenna soitan klinikalle ja varaan Villelle ruunausajan. Sitten kun Ville on ruunattu ja rauhoittunut, saan koko laumani yhteen! Siitä tulee ihanaa. Pikkupojilla on lisää leikkiseuraa ja isoilla pojilla on liikuttajia. Jermu ja Pena ainakin varmasti rallittavat ihan hurjana, varmaan päivittäin. Tekee super hyvää. Nyt Jermu yleensä seisoo tarhansa takanurkassa ja tuijottaa latopihatolle. Ville puolestaan päivystää naapuritarhan aidalla kytäten tammaa ja sen kanssa olevaa juuri ruunattua herrahevosta. Kohta Jermu pääsee sinne minne tuntuu halajavan (muiden luo) eikä Villen enää tarvitse himoita tammoja.

LOPPUVIIKON KUVAT:

Ps. Nyt jälkikäteen viimeistellessä ja julkaistessa luen kaikki tekstit läpi. Meidän namipalkkailut kuullostaa paljon vastuuttomammilta kuin olivatkaan, en vain osaa kirjoittaa järkevästi. Toki niissä on oma sähläyksensä kun harjoittelimme hommaa, mutta mitään vaaratilanteita jne. ei kokeiluistamme aiheutunut ja lopetimme mikäli jokin ei toiminut. :)

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Tossumerkin vaihtoviikot, kuvauspäivä ja keväinen sää

Maanantaina 6.4.2020 oli talliton päivä. Outoja nuo tuollaiset, mutta ilmeisesti välillä ihan hyväksi. Tiistaina 7.4.2020 tapasimme taas vakkareiden ja ponien kanssa tallilla ja kävimme mukavan rauhallisen maastolenkin. Olivian ratsuna toimi Ulfur, Nooran Ilmari, Siirin Tuhto ja Meten Pena. Minä nappasin Braamerin ja Ossin talutukseen. Koska meillä on tulossa tossujen kanssa muutoksia ja kaikki EF-tossut on pesty ja myynnissä, olivat Ossi, B ja Pena ilman tossuja. Ilmari sai lainata Ossin Flexejä eteen, sillä sen kaviot ovat varpaalta vähän kuluneet. Ulviksella ja Tuhtolla oli omat Flexinsä. Ulfurilla oli päässään normisuitset, muilla ratsuilla kukkikset. Penan kukkikset asennettiin mahdollisimman vähällä vipuvaikutuksella, Ilmarin vähän enemmällä ja Tuhtolla oli napakimmat. Sillä oli kukkikset, joissa yhdestä "terälehdestä" lähtee vielä lisäpallo ja ohja oli kiinni siinä. Tuhto on kova poika jäämään syömään, koska se tykkää syödä eikä sitä aina juuri hetkauta mitä mieltä ratsastaja on. Sitä ei myöskään haittaa, vaikka se jäisi itse tienvarteen syömään ja lauma jatkaisi matkaa. Siksi vähän lisävartta, jonka kanssa toki ohjasin Siiriä olemaan mahdollisimman pehmeä.
     Kiersimme autiotalon lenkin väärin päin, mennen alkuun lampaiden takaa. Etenimme suurimmaksi osaksi käynnissä ja hölkässä, mutta ratsukot myös hieman laukkasivat. Ilma oli aivan ihana! Lämmin kesäinen tuuli puhalteli välillä ja oli oikeasti todella lämmin. Kunnon kevätpäivä. Näimme kevään ensimmäisen kyyn, joskin se oli suruksemme jäänyt auton alle (lue: joku oli luultavasti tahallaan ajanut sen yli). Raukka. Vihreää alkaa näkyä jo siellä täällä, enkä kestä odottaa lehtien puhkeamista puihin. Ponit olivat hyväntuulisia, joskin Pena jännittyi jos Braamer tai Ossi jäi liian lähelle sen taakse. Penalla tuli kiirus karkuun, mutta pidin sitten ponini kauempana. Siiri kehui Tuhton olevan tosi hyvä ja kevyt kukkiksella ja kuuntelevan hyvin. Ainoastaan kun poni koitti aluksi syömään, tuntui kuulemma siltä että kuolaimen kanssa olisi ollut helpompi. Muuten Siiri piti enemmän kukkiksesta. 
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Ilmari näyttää oikeasti siltä, että se on laihtunut hyvin ja alkaa jo näyttää enemmän ponilta kuin virtahevolta. Saas nähdä mitä talvikarvan alta paljastuu. Palauttaessamme poneja takaisin pihatolle ne kävelivät rennosti. Ulvis kulki Olivian kanssa edeltä ja pysähtyi piehtaroimaan nautinnollisesti. Sitten se nousi ylös ja Olivia valmistautui avaamaan porttia. Silloin Ulfur lähti. Olivia juoksi hetken sen vierellä yrittäen epätoivoisesti pysäyttää sitä, mutta tuota elukkaa ei normaalilla riimulla pysäytetä jos se päättää lähteä. Huusin että päästä irti, sillä pelkäsin Olivian kaatuvan ja jäävän jalkoihin. Ärsyttävää käytöstä hevoselta! Se teki saman Nooralle viimeviikolla, Olivialle yksi päivä ollessaan jo aitojen sisäpuolella ja minultakin on lähtenyt ennen porttia useamman kerran. Se ei vaikuta jännittyneeltä, lähtee vain. Voisiko se pelätä porttia? Se vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä se kävelee portista rauhallisesti ja ilman jumituksia tai sinkoamisia. Sen tiedän, että se tietää että pääsee lähtemään jos haluaa. Se onneksi antaa myös kiinni, sillä se juoksee vain peltoon ja odottaa siellä syöden. Ehkä kyse on ruuasta. Harkitsemme ketjuriimunnarun käyttöönottoa. Se on ikävää, todella ikävää, mutta karkuun pääsemiset ainakin vahvistavat karkaamista myös jatkossa. Voihan hevonen.

Rastaat laulavat. Lämmin ilmavirta heiluttelee hiuksia ja humisuttelee puiden latvoja. Hetken kestänyt sade on lakannut. Hämärtyneessä illassa maailma huokaa: kevät.

Keskiviikkona 8.4.2020 sää oli jo kylmennyt ja lämmin tuuli oli vaihtunut viileäksi viimaksi. Keli oli ihan kiva siitä huolimatta ja hipsin tallille saavuttuani hyvillä mielin kohti ponien pihattoa. Levittelin otuksille heiniä syötäväksi pihaton kuiville alueille. Saara tuli pian nappaamaan Ulfurin tallin pihaan harjaukseen, sillä hän ratsastaisi Ulfurin kanssa hetken kentällä ennen maastoilua. Minä jäin pihatolle hengaamaan ponien kanssa ja harjailin shettiksiä sekä normiharjalla että furminaattorilla. Lopulta istahdin maahan rapsuttelemaan Penaa ja Ossikin tuli pian luokseni. Ihanat rakkaat karvaiset kaverini. Pena koitti kerjätä herkkuja tutkimalla taskujani ylähuulellaan, Ossi vain möllötti silmät kiinni ja nautti rapsutuksista.
     Muiden vakkareiden saavuttua kaikki isot pojat napattiin tallin pihalle. Kristinan kanssa lenkille lähtisi Ilmari, Saran Pena ja Annan Ossi. Mukana olivat myös Mette ja Tuhto, sekä Siiri ja Braamer. Edellä mainitut jäivät poniparkkiin valmistautumaan lähtöön ja minä hetken auteltuani siirryin kentälle ohjaamaan Saaraa ja Ulfuria. Suoristelimme Saaraa ja korjasimme hänen asentoaan. Kaiken kaikkiaan oikein hyvältä näytti, pientä fiksailua vain. Ulfur on niin leveä, että sen kanssa on väistämättä vähän ideaalia huonompi asento. Lisää hyviä syitä laihduttaa. Ratsukko eteni käynnissä ja sekalaisesti ravissa ja töltissä. Noin puolisen tuntia ohjasin, jonka jälkeen ratsukko sai jatkaa keskenään. Lähdin auttamaan muut valmiiksi maastoa varten. Saaralla ja Ulfurilla meni kuulemma hyvin, he ottivat hitusen laukkaakin kumpaankin suuntaan, joskin siihen hevosen tasapaino ei pienellä kentällä oikein riittänyt.
     Kun ponit olivat valmiita, oli aika nousta kyytiin. Ensin autoin Saraa, sillä minulla oli hänelle tehtävä. Kokeilimme Saran ja Penan kanssa pientä temppua. Opetin Saralle palkkasanan, annoin herkkuja Penaa varten ja neuvoin mitä tehdä. Sara sai harjoitella Penan kanssa pysähdyksiä mahdollisimman vähän ohjaa ja mahdollisimman paljon istuntaa käyttäen. Aina kun Pena pysähtyi, piti sanoa palkkasana ja antaa nami. Se alkoi toimia alkukankeuden jälkeen hyvin tehokkaasti. Tarkoituksena on opettaa sekä ponia että ratsastajaa, vähentää kummankin jännitystä ja lisätä molempien turvallisuuden tunnetta. Kun muutkin oli saatu kyytiin, lähdimme matkaan. Kaikilla muilla oli satulat, paitsi Annalla ja Ossilla joilla oli vain loimivyöllä kiinnitetty karvaromaani. Ilmarilla, Tuhtolla ja Penalla oli kukkikset, Ossilla sidepullit (remonttiturpiksesta tehdyt) ja Ulviksella ja Braamerilla normaalit kuolaimelliset suitset. Yhä maininnan arvoista, jotta voin joskus palata tähän.
     Kiersimme taas autiotalon lenkin väärinpäin, mennen aluksi lampaiden takaa. Etenimme kaikissa askellajeissa, joskin suhteellisen rauhalliseen tahtiin. Tuhto koitti välillä jäädä syömään, mutta neuvoin ja autoin Metteä. Kun hänen kantapäänsä saatiin alas ja keskivartalo jalkojen tuella töihin, alkoi homma luistaa. Tuhton kukkiksissa vaan kävi hassusti, sillä ne kääntyivät niin jännästi, etten osaa selittää. Kääntyminen vei niistä kuitenkin kaiken vipuvaikutuksen, pitää säätää ne paremmin ensikerralla. Voi kyllä olla, että junnut ratsastavat Tuhtoa jatkossa kuolaimella, kun se muuten tekee aika lailla mitä tahtoo. Hissuksiin junnuistakin kyllä opetetaan tosi hyviä, kauemmin käyneet ovat menneet jo ihan hurjasti eteenpäin viimekesästä! Hauskaa oli kaiken kaikkiaan ja kaikilla meni hyvin. Braamerkin oli tosi kiltisti, vaikka oli hyvin energinen. Ponijono oli super suloinen, hitsi kuusi on jo monta ratsukkoa! Kipitin innoissani mukana, mutta jahka olen saanut junnut koulutettua ja itseni taas varmemmaksi, johdan keskiviikkomaastoja ratsain Ulfurin selästä! Niin siistiä!
     Lenkin jälkeen poneilta purettiin varusteet ja ponit hoidettiin ja ruokittiin. Tänään alkoi taas pellavalimakuuri, jolla toivon saavamme hiekkaa pois ponien elimistöstä. Otukset kaivelevat uudella pihatolla innoissaan juuria ja mukana menee varmasti myös maa-ainetta. Ruokinnan jälkeen otukset palasivat pihatolle. Muiden ihmisten lähdettyä kotiin minä juoksin heinäpaalille. Juoksin, koska tiesin ponien innostuvat juoksemaan omalla puolellaan aitaa ja se on super söpöä. Kirmasimme yhdessä heinille ja minä raahasin yöheinät aitaukseen ja ripottelin ne ympäri kuivia alueita. Jos ponit olisivat minulla omassa pihassa, pyrkisin antamaan kaikki heinät näin. Nyt levittelen kaikki, jotka pääsen itse antamaan. Poneille tekee hyvää "laiduntaa" heiniään ja joutua vähän liikkumaan ja etsiskelemään. Lisäksi annoin taskuihini jääneitä herkkuja karvakamuilleni ja paijailin poneja. Ihanat, rakkaat ponit.

TIISTAI JA KESKIVIIKKO:

Torstaina 9.4.2020 Saara ratsasti Ulfurilla, Meri ajoi Penalla ja Lyyli Braamerilla ja minä talutin Ossia ja Tuhtoa. Kipsuttelimme rautasillalle ja takaisin ja meni oikein kivasti. Minulla oli mukana sokeripaloja, joita jätin muurahaispesien luokse. Hyvää kevättä muurahaiset, teette tärkeää työtä! Oikein kiva ilta, erityiskiitokset Saaralle kun ratsastit Ulfurilla! On tärkeää, että se pysyy liikkeellä, vaikken sitä itse syystä tai toisesta voisi ratsastaa.

Perjantaina 10.4.2020 oli vuorossa ponien vuolut, iso kiitos kengittäjällemme. Kaviot näyttivät jäljiltäni ihan hyvältä, mutta vähän liian pitkiltä. Minun pitää nyt vain uskaltautua ottamaan enemmän, erityisesti varpaalta. Tänään ei ollut pelkästään vuolupäivä, vaan myös kuvauspäivä. Laura tulisi ottamaan kuvan koko ponilaumasta ja minusta! Varautuen tähän ja tietäen Villen innon tutustua muihin poneihin, päätin irtojuoksutella pikkupoikia pellolla vuolujen jälkeen. Pienet karvapallurani kiisivät kuin raketit ja pitivät hauskaa. Sain mestariajatuksen ja Pinjalta luvan. Villen palattua saunapihatolle laskin Jermun latopihatolle muiden sekaan. Se saisi taas tutustuilla muiden kanssa, jolloin se olisi rauhallinen kuvissa vaikka Ville pörhistelisi. Jermu oli aivan innoissaan, samoin erityisesti Ossi ja Pena. Voi sitä rallin ja painin määrää! Ossi oli kuvioissa ensin vahvasti, mutta lopulta Pena sai Jermun itselleen. Ne pinkoivat hirveää kyytiä ja hyppivät jyrsittäväksi tuotujen puunrankojen yli. Lopulta ne rauhoittuivat syömään vieretysten hikisinä, mutta onnellisina.
     Meri saapui jossain kohtaa siivoilemaan pihatolle kanssani. Lannan lappaamisen lisäksi aitailimme pihaton vaaralliset alueet pois. Ilmarin lempparipaikka oli erään kiven kupeessa puun juurella, mutta harmillisesti siinä kohtaa maasta putkahtaa koko ajan lisää rojua. Uusimpana tulee jotain teräviä pieniä palasia ja paikka oli pakko aidata pois. Kaksi aitausta muodostui pitämään ponit pois rojuista, joita ei saatu poistettua. Onneksi poneille jäi vielä kivaa tilaa kivien luona puun alla, sekä hauska mäki jolle ne tykkäävät kiivetä.
     Paikalle saapuivat pikkuhiljaa myös Saara ja Kristina. Saara toi tullessaan lisää pikkukuusia poneille jyrsittäväksi. Ponit otettiin harjaukseen ja puunaukseen ja Lauran saavuttua siirryttiin pellolle kuvauksiin. Saara piti kuvauksissa pikkupoikia ja minä muita, Kristina ja Meri avustivat asettelemaan poneja ja kiinnittämään niiden huomiota kohti kameraa. Kaikilla otuksilla oli hallintalaitteistona suitset ja kuolaimet ja ne pysyivätkin paikalla suhteellisen hyvin. Ne toki söivät kovasti pellolta, mutta se nyt on ihan ok tässä kohtaa. Yhteiskuvien jälkeen Lauralla oli visio, jota lähdettiin toteuttamaan. Sain ylleni mekon ja viitan ja hiukseni letitettiin. Poneista kuviin valikoitui Ilmari ja kävelimme kotitien varteen hyvään metsikköön. Minulla oli vanhanaikaiset vaatteet, kori ja poni. Jännitti olla itse mallina, mutta Laura neuvoi ja ohjeisti koko ajan tosi hyvin. Olimme Ilmarin kanssa matkalla jonnekkin ja kuljimme metsän halki. Kun näin myöhemmin kuvausten tulokset, olin ällistynyt! Aivan mielettömän hienoja kuvia ja jopa minä näytän niissä hyvältä, vaikka en ole ollenkaan kuvauksellinen! Hyvä kuvaaja saa ihmeitä aikaan, eikä pelkästään kameralla, vaan myös upeilla visioilla ja hyvällä kuvattavien ohjauksella! Olin suorastaan liikuttunut, miten upeita kuvista tuli. Jotenkin näytän niissä myös vähän edesmenneeltä mummoltani. Jotain samaa meissä on.
     Illalla kotona päätin, että Villestä tulee ruuna. Ruunaaminen on kasvattajallekkin ok. Villeä on aivan turhaa pitää orina, kun se stressaa niin paljon. Näin isolla ja vilkkaalla tallilla ei ole orimaisen orin paikka, eikä Viltsu orina ole mikään lasten ja nuorten poni. En myöskään halua joutua tarhaamaan sitä myöhemmin yksin, joka olisi varmasti edessä. Pian Ville ei enää tulisi toimeen edes Jeren kanssa. Ruunaaminen on sekä meidän ihmisten, että ponin kannalta paras ratkaisu. Villestä tulee ihan huippu ruuna!

TORSTAI JA PERJANTAI:

Lauantaina 11.4.2020 vakkarit olivat tallilla ennen minua ja he olivat antaneet poneille heinää. Minun saavuttuani nappasimme koko lauman pihalle parkkiin hoidettavaksi ja valjastettavaksi. Kun ponit olivat valmiita, lähdimme lenkille. Joukon kärjessä ainoana ratsukkona kulkivat Axel ja Ulfur. Heitä seurasivat kärrytellen Saara, Ville ja peräponi Pena. Minun kärrieni edessä kipsutteli Ilmari ja perässä Tuhto, Nooralla oli ajossa Braamer ja Siirillä ja Olivialla ajossa Ossi ja perässä Jermu. Kävimme kiertämässä peruslenkki kakkosen plus lisäosan ja etenimme rauhaksiin. Vain Ulfurilla, Tuhtolla ja Ossilla on tossut, sillä uusia tossuja ei ole aivan vielä tullut. Tämän vuoksi etenimme suurimmaksi osaksi käynnissä. Huomasimme lisäksi harmiksemme, että peruslenkin teille on ajettu sepeliä. Sitä alkaa olla jo vähän joka puolella. Hyvissä kohdissa pääsimme ottamaan myös ravia ja laukkaa. Ilma oli ihana ja ponit hyväntuulisia. Ilmarikin kulki oikein kivasti, vaikka minulla oli peräponi sen kanssa.
     Lenkin jälkeen muilta purettiin varusteet, mutta Villelle jätettiin vielä kamat päälle ja Jermu valjastettiin kärrien eteen. Noora ja Siiri jäivät vahtimaan isoja poikia pihaan ja me muut kävimme varsojen kanssa ihan pienellä Jermun totutus lenkillä. (Joo, Ville ei ole enää varsa kun on tänä vuonna jo 4v, mutta en osaa vielä lopettaa sanomasta näitä varsoiksi. Harjoittelen. Ehkä "pikkupojat"?) Saara ajoi Villellä edellä, minä ajoin Jermulla perässä ja Axel ja Olivia taluttivat Jereä toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta. Kaikki meni kivasti, kunnes tallin pihalta tuli auto joka ohitti meidät. Se meni tosi nätisti, mutta Jermu kauhistui sitä suuresti. Tulin alas ja ponin pään viereen auton mennessä ohi ja palasin sitten kärreille. Homma oli menetetty, varsa oli paineissa. Käännyimme viiskymppisen kauemmalla risteyksellä ja palasimme kotiin. Välillä otimme seis, rauhoittelimme, ja jatkoimme kun Jermu oli ok. Välillä se virittyi kuin viulun kieli ja pari kertaa se hyppäsi pystyyn. Ei hyvä. Ensikerralla pitää varata aikaa ja nameja. Mennään jossain missä ei ole autoja ja pyshdytään aina, kun poni jännittyy. Vain rauhallisena ja rentona eteen ja paljon namipalkkaa. Osasyy tämän päivän hankaluudelle olivat varmasti uudet kuolaimet, jotka otettiin eilisissä kuvauksissa käyttöön. Jeren vanhat suorat ovat jääneet lyhyiksi ja nyt suussa oli kolmipala. Vaikka se oli ollut suussa riimun alla peräponeillessa koko lenkin ja eilen kuvissa päässä, oli tuntuma ihan eri kun ohjista tuli painetta. Pitä totuttaa varsa paremmin uuteen kuolaimeensa, anteeksi Jermu.
     Palattuamme pihalle purkasimme pikkupojilta varusteet, ruokimme koko lauman ja palautimme kaikki pihatoille. Voi että, sitten kun Ville on ruuna ja rauhoittunut, voisivat kaikki ponit olla samalla pihatolla! Se olisi ihan super ihanaa! Saara lähti kotiin ja me muut jäimme vielä hetkeksi siivoilemaan pihatolle. Rauhalliset pihattoa ympäri siroteltua heinää rouskuttavat ponit, aurinkoinen kevätsää, mikäs siinä siivoillessa! Meillä on nyt kyllä oma pieni poniparatiisi tuolla pihatolla. Vielä Jermu ja Ville sekaan, niin halkean! Visse on ihana lisä laumaamme ja sen ihmiset ovat aivan supereita. Voi elämän pienet suuret onnet!

Sunnuntaina 12.4.2020 meillä oli sennujen kanssa kenttätunti. Axel ratsasti Ilmarilla, Siiri Ossilla ja Olivia Ulfurilla. Meillä oli ohjelmassa puomeja ja pikkuisia esteitä ja kokeilimme vähän ponien lahjomistakin nameilla. Ratsain palkkaus vaatii meiltä vielä harjoittelua, mutta se kyllä motivoi poneja kovasti. Isoilla pojilla on pihatollaan käytännössä vapaa heinä, sillä niitä ruokitaan niin paljon että päiväheinäaikaan on vielä reilusti aamuheiniä jäljellä. Se on huolestuttavaa ponien lihavuuden takia, vaikka toki toivoisin muutoin ponien saavan jatkuvasti karkearehua. Ne isot pojat joita ei tänään ihmisten toimesta liikutettu liikutettiin onneksi pihatolla Vissen toimesta. Se oli ihan onnellisen villillä päällä ja yllytti myös muita ralliin.

LAUANTAI:

VIDEOT PE JA SU:

KUVAT © LAURA TAIMIOJA:
Mielettömän ihana yhteiskuva, tässä miun koko lauma!
Ja sitten nää käsittämättömän hienot teemakuvat!

lauantai 29. elokuuta 2020

Huhtikuun alku, lumihiutaleita ja maastoilua

Maanantaina 30.3.2020 Olivia kävi perheenjäsenensä kanssa rauhallisella ajelulla keltaisella talolla ja takaisin. Heillä oli ajossa Ossi ja perässä Braamer. Kaikki sujui oikein hyvin ja oli kuulemma mukavaa. Osan matkasta Olivia käveli Brallun kanssa kärrien vierellä, osan hän oli kyydissä. Minä puolestaan kävin talutuslenkillä Tuhton ja Penan kanssa. Kävelimme vähän viiskymppisellä ja sitten kotitien mäen päälle ja takaisin. Osan matkasta seikkailimme hetken offarilla. Tuhtolle oli helppo keissi mennä offarilla edeltä, Pena puolestaan ei käsittänyt sitä alkuunkaan. Pitää alkaa tarjoamaan sille enemmänkin mahdollisuuksia mennä edeltä ja päättää itse reittiä. Se kasvattaa hallinnantunnetta ja itseluottamusta.

Tiistaina 31.3.2020 menin tallille ennen muita ja siivoilin pihattoa. Ilman tätä kurjaa koronatilannetta  pitäisimme vakkareiden kanssa jotkut oikein kunnon talkoot, mutta nyt se saa odottaa. Kun vakkarit tulivat, nappasimme ponit pihaan. Minun kaverinani oli tänään Ville, jonka kavioita taas vähän fiksailin raspilla. Se potkii, tai ennemminkin huitoo, käpäliään vimmatusti eikä tykkää että niihin koskee. Ymmärtäisin, että tottumaton poni ei antaisi koskea, mutta Villeä on käsitelty paljon. Se ei reagoi mihinkään paineluihin ja liikkuu mielellään, mutta voisiko sillä silti olla jotain kipuja? Haluan rötgauttaa sen takaset, jahka tulee sopiva tilaisuus. Kyse voi toki olla myös jostain kasvukivuista, mutta on jännä ettei se oireile kun takajalkoihin koskettaessa. Muuten se on reipas ja iloinen oma itsensä ja rallittaakin Jermun kanssa innoissaan varmaan päivittäin.
     Varustellessamme otuksia, alkoi sataa lunta. Mitä ihmettä? Keli oli muutenkin melkoinen, sillä tuuli aivan vimmatusti. Pihassa oli ollut vielä suojaisaa, mutta Pirelintielle päästyämme ei meinannut eteensä nähdä, kun lunta tuli silmiin hirveällä vauhdilla vaakatasossa. Ei sitä lunta nyt loppuunsa maahan jäänyt juurikaan, suli lähinnä heti pois, eli suksilla ei vieläkään päästä menemään. Heh. Saara oli mukana Ulviksella ratsastaen, Noora Ilmarilla ratsastaen, Mette (3.0) Ossilla ratsastaen, Meri ajoi Penalla ja minä tosiaan ajoin Villellä. Kiersimme autiotalon lenkin väärin päin ja kaikki askellajit olivat käytössä.

Ps. Kiitos Mette (2.0, ei 3.0), Anelma, Sofia ja Ronja siitä, että olitte mukana tiimissä! Nähdään taas joskus ja olette kuka tahansa koska vaan tervetulleita takaisin porukkaamme! Osa siis lopetti, koska oli tarkoituskin olla vakkarina vain hetken ja osa koronan takia.

Keskiviikkona 1.4.2020 oli aprillipäivä ja suuri osa teistä huomasikin ovelan aprillipilani, jossa ilmoitin ponien olevan myynnissä. Ei mahdoton ajatus näinä koronahetkinä ja blogin jäljessä raahaaminen lisäsi uskottavuutta. Viimeisin julkaistu postaushan oli silloin helmikuun puoliväliltä. Kaikki on kyllä luonnoksina olemassa senkin jälkeen ja silloin kun te tätä luette, ne on jo saatu valmiiksi ja julkaistukkin. Huijaus meni monelle täysillä läpi. Tallin omistajamme sai kauhistuneen soiton yhdeltä tallilaiselta, sekä joltain ulkopuoliselta kyselysoiton vapautuvista pihattopaikoista. Hehee!
     Tallimatkalla hain postista Ossille etusiin tilaamani Flex Hoof -bootsit. Niitä on vihdoin tullut myös pikkuponikokoisina ja oli pakko saada yhdet heti testiin. Ne ovat super söpöt ja niissä on upeat oranssit pehmusteet! Ossi sai tossut heti testiin ja ne olivat superit. Lenkille lähdettiin minä ja Ulfur kärjessä taluttaen. Perässämme tulivat ratsuillen Kristina ja Ilmari, Sara ja Pena, Meri ja Tuhto, Anna ja Ossi sekä Lyyli ja Braamer. Ulfurilla ja Braamerilla oli kuolaimet (kyllä, Ullella taluttaen) ja muilla kuolaimettomat. Ilma oli aivan ihana ja ilta-aurinko paistoi kauniisti. Näimme Pirelintien varren isoilla pelloilla viisi kaurista, jotka tuijottivat meitä hetken ja jatkoivat sitten rauhassa matkaansa.
     Kiersimme autiotalon lenkin käynnissä ja ravissa, mutta B otti vähän laukkaakin muiden perässä. Ei ongelmaa siinä! Minä hölkkäilin tyytyväisenä mukana, mutta tarvitsisin kyllä vedenpitävät lenkkarit tuohon hommaan. Saappaat eivät ole hyvät juoksukengät ja kävelylenkeilläkin ne ovat vähän nihkeät. Takaisin tullessamme Tuhto jumahti lampaiden jälkeen ennen siltaa syömään. Se onkin Tuuhean vakipaikka, siinä on kesäisin hyvää ruohoa ja aukea alue. Meri teki täysillä töitä saadakseen ponin liikkeelle, muttei onnistunut. Tuhto söi tyynen rauhallisesti raipasta ja ohjista vetämisestä huolimatta. Lopulta Meri tuli alas ja talutti lopun matkaa. Tuollainen tilanne vaatii paljon keskivartalon hallintaa, koska jos poni saa vedettyä ratsastajan etukenoon tai kaulalleen makaamaan, on tosi vaikea saada ponin päätä väkisin ylös. Täytyy kokeilla Tuhtolle lisävivullista kukkista, jos normikukkiksella junnut eivät pärjää sen kanssa.
     Talleilussa meni normaalia kauemmin, sillä varustus oli jotenkin todella hidasta ja muutenkin moni asia tuntui vievän aikaa. Siitä tuli ymmärrettävästi noottia vakkareiden vanhemmilta, joten jatkossa junnujen kanssa pitää skarpata reippauden kanssa ja tehdä tarpeen mukaan vielä nykyistä lyhyempiä lenkkejä.

Torstaina 2.4.2020 näin tallimatkalla pellolla kolme kurkea. Sieltä se kesä tulee, pikkuhiljaa. Eilen olin näkevinäni myös pari kuovia, tai jotain muuta pienehköä ja pitkänokkaista lintua. Kävimme tänään lenkillä rautasillalla ja takaisin. Olivia ratsasti Ulfurilla, Saara ajoi Villellä pitäen peräponina Jermua, minä ajoin Ilmarilla perässä Tuhto, Lyyli ajoi Braamerilla ja Meri Penalla. Tuhto oli jotenkin vähän myrtsin oloinen, pitää seurailla alkaako se vaikuttaa kipeältä tai liian rasittuneelta ja tarpeen mukaan keventää liikuntaa. Loppukeväästä tai alkukesästä olisi suunnitelmissa piikittää lisää irappia. Ilmari oli reipas, mutta hieman jännittynyt. En ole varma säikkyikö se välillä vähän, vai koittiko se vain hyökkäillä leikkimään edellä menneen Jermun kanssa. Etenimme hallitusti kaikissa askellajeissa ja kaikki sujui oikein hyvin. Ossilla oli ansaittu vapaapäivä ja sen uudet tossut olivat Ilmarilla koeajossa. Hyvät olivat. Ennen lenkkiä olin taas raspaillut Ilmarin kavioita, jotka kasvavat hurjaa kyytiä. Kavionhoito on tosi mielenkiintoista ja opettelen sitä koko ajan lisää. Kengittäjämme pitäisi kutsua käymään lähiaikoina, jos hän vain pääsee. En ole ihan varma kummalla puolella sulkua hän asuu, nyt kun Uusimaa on kiinni koronan takia. Penalla oli tänäänkin kukkikset ja se toimi niiden kanssa hyvin. Toivottavasti sillä sujuu homma jatkossakin hyvin ilman rautaa suussa ja voimme pikkuhiljaa siirtyä kevyempään kuolaimettomaan vaihtoehtoon. Penan kanssa koitamme löytää rauhaa ja rentoutta.

Perjantaina 3.4.2020 koko homma lähti käyntiin hyvin nihkeästi. Suunnitelmana oli ollut lähteä jo ajoissa ja mennä pitkälle rauhalliselle ratsastusmaastolle, kohti keltaisen talon pihan takaisia metsiä. Matkaan olimme lähdössä minä, Siiri ja Axel. Kuitenkin kumpikin vakkareista ilmoitti, että pitää olla kotona siihen ja siihen aikaan, eikä kerettäisikään pitkälle. Lunta satoi myös suurina märkinä hiutaleina ja olin erittäin valmis perumaan reissun jo huonon kelin takia. Nyt ei ole hyvä aika vilustua ja tulla kipeäksi. Ärsyynnyin jo ihan huolella valmiiksi.
     Tallilla homma ei helpottanut. Tilanne oli jo hetken parempi kun haimme poneja, juttelimme ja vitsailimme. Otimme lenkkiponeiksi Ulfurin, Ilmarin ja Tuhton ja raspailin Tuhton kaviot kunnolla kuntoon pestyänä ja tallin käytävällä. Sitten palasin Ulfurin puunaukseen, nostin toisen etukavion... ja siinä se oli. Säde oli toiselta puolelta päkiäisen kohdalta hurjan näköinen. Se oli kavion pohjan ehdottomasti korkein kohta. Epäilen, että Ulvis oli pihatolla repäissyt sen johonkin roskaan, siellä kun on vanhaa metalliromua ihan reilusti. Olen muutosta asti suunnitellut niiden poistotalkoita jos saisin luvan, muttemme vielä olleet ehtineet. Islakka aristi, kun painelin kohtaa. Hyi ei, voi kamala! Muutenkin kavio näytti ihan ihmeelliseltä. Onko pohja jotenkin pullahtanut? Sillähän on tietty kaviokuumekin... Melkein olin jo hautaa kaivamassa. Otin Ulviksen tallin käytävälle ja putsasin kaikki kaviot huolellisesti. Jäin ihmettelemään niitä, kun Axel ja Siiri lähtivät poneineen lenkille, Siiri Tuhton kanssa ja Axel Ilmarin. 
     Ulviksen kaviot olivat viileät, eikä se näyttänyt muutoin kipeältä. Seisoi hyvin etusten päällä. Nihkeästi se oli kävellyt pihatolta tallille, mutta olin ajatellut sen jännittävän. Hän on kova poika jännittämään. Lähetin kaviosta kuvan kengittäjällemme ja kysyin, uskaltaisinko ottaa puukolla pois osan revenneestä kohdasta. Uskaltauduin jo ennen vastausta ja vastauskin oli myöntävä. Kuolemanpelko alkoi väistyä pikkuhiljaa. Patilta näyttävän revenneen osan alta paljastui mutaa ja hiekkaa ja kaiken ylimääräisen lähdettyä pois alta paljastui terve säde. Voi sitä helpotuksen määrää! Ei verta, ei mätää, ei mitään. Se ihan oikeasti näytti minusta tosi hurjalta ja hevonen reagoi siihen jotenkin voimakkaasti. Raspailin samalla Ulviksen kannat alas, kauheaa kyytiä ne olivatkin taas kasvaneet. Kun sain kaviot kuntoon, ei pohjakaan enää näyttänyt oikeassa kulmassa huonolta. Huoh. Onneksi viikon päästä tulee meidän kengittäjä, joka vuolee koko lauman kuntoon. Samalla saan palautetta omista väkerryksistäni ja ohjeita jatkoon. Onnea on ammattitaitoinen, positiivinen ja ystävällinen kengittäjä, joka auttaa aina.
     Hevoseni koki siis ihmeparantumisen. Väitättekö, että jotenkin ylireagoisin? Noh, ehkä vähän. Kavio-ongelmista tulee aina paniikki ja kaviokuume on kyllä yksi suurimmista peloistani. Se ei ole metabolisilla mitenkään kaukaa haettuakaan. Ulvis on muuten tosi helposti opetettavissa positiivisella vahvisteella. Se puhisi ja oli jännittynyt, mutta rentoutui kun rapsuttelin. Kavioita laitellessa sanoin aina välillä palkkasanamme "good [gud]", laskin jalan maahan ja nappasin Ulvikselle pienen tupon heinää. Tämä kantaa todella hedelmää, sillä aloin huomata että Ulvis oikein sinnitteli jalkaansa kiltisti ylhäällä välillä, vaikka se vähän jostain syystä horjahti. Toki aina ongelmaa huomatessani annoin jalan alas. Ihan super, tätä heinäpalkkaa pitää käyttää lisää muidenkin kavioita laitellessa. Miksei sekin voisi olla myös poneille kiva temppu? Poistuessamme tallista hevonen käveli normaalisti. Päätin vetäistä etutossut jalkaan ja uskaltautua lenkille.
     Axel ja Siiri palasivat tallin pihaan taluttaen. Olin ohjeistanut heitä menemään viiskymppisellä ja he olivatkin päässeet ensimmäisen pitkän sivun loppuun. Siellä ponit olivat säikähtäneet jotain ja heittäneet ympäri. Onneksi ne olivat jarruttaneet silti nätisti. Koska ratsastajat eivät olleet saaneet ratsujaan jatkamaan, he olivat tulleet alas selästä ja soittivat minulle. Ohjeistin heitä palaamaan tallille. Tallin pihassa he nousivat uudestaan selkään ja lähdimme yhdessä maastoon. Minä talutin Ulfuria. Kiersimme melkein autiotalon lenkin. Aloitimme kotiten kohdalla offarilla, jonka jälkeen palasimme tielle. Tietä jatkoimme haukkuvilta koirilta eteenpäin normaalisti, mutta käännyimme ennen autiotalon mäkeä traktorin urille oikaisten suoraan autiotalon kulmalle. Siitä jatkoimme normaalisti lampaiden takaa ja kotia kohti. Otukset olivat hyväntuulisia. Etenimme rauhaksiin käynnissä, ottaen vain pari pientä ravipätkää. Ulfur oli rennon ja hyvän oloinen. Tarkkailin sitä kovasti, mutten nähnyt siinä mitään huolestuttavaa enää. Myös Ilmari ja Tuhto olivat hyväntuulisia ja kaikki sujui kivasti. Kuljimme alkumatkasta hetken samalla tallilla asuvan russin ja sen ihmisten perässä ja tapasimme heidät uudelleen autiotalolla. He kiersivät lenkkiä vastakkaiseen suuntaan.
     Kaikilla poneilla oli etusissaan Flex Hoof Bootsit. Ilmari testasi taas Ossin omia ja ne ovat kyllä mainiot. Ilmari tulee saamaan omat, neonkeltaisin pehmustein. Pikkuhiljaa vaihdamme Flexeihin, tänään tuli vahvistus, että kaikilla vaihtuu. Tästä kerronkin lisää myöhemmin, mutta olen innoissani! Olivat muuten helpot huuhtoa lenkin jälkeen. Otusten palattua pihatolle, etsimme Axelin ja Siirin kanssa roskia pihatolta ja kannoimme niitä ulos. Isompiin metalli- ja puurojouhin tarvitsemme enemmän kaivuu- ja kantotyövoimaa, joten palaamme siihen ehkä huomenissa. Toivottavasti kaikki pysyvät ehjinä siihen asti. Ärsyttävää, että ennenvanhaan monessa paikassa on haudattu roskia maahan. Se kostautuu nyt ja olen törmännyt samaan myös muiden tuttujen mailla.

Lauantaina 4.4.2020 tapasimme tallilla Saaran, Axelin, Olivian, Nooran ja Merin kanssa. Jatkoimme eilistä pihaton siivousta rojuista, kantaen erilaisia romuja ulos aitauksesta. Super tiimi, saimme paljon aikaan! Isompia juttuja sinne vielä jäi ja niiden roudaamiseen tarvitsemme vielä enemmän porukkaa. Jäljellä on ainakin suuri vanhan reen kehikko ja jalakset, tai jotakin vastaavaa. Yhdessä kohtaa on myös selvästi jotain suurta metallista haudattuna maan alle, josta törröttää ulos vain pari vipua. Ne täytyy aidata ulos, mikäli niitä ei saa kaivettua ylös. Elänten aitauksen tulee olla turvallinen.
     Lenkille lähdettiin niin, että Saara ja Ville kärryilivät kärjessä. Heitä seurasivat ratsukot Noora ja Ulfur ja Axel ja Ilmari. Näiden perässä kärrytellen Meri ja Pena sekä Olivia ja Ossi, sekä viimeisinä minä ja Braamer, peräponina Jermu. Koska meidän tossuvalikoimamme uusiutuu ja merkki vaihtuu, ei tänään ihan joka ponille riittänyt tossuja. Vanhoja on myyty pois, mutta uusia ei olla vielä kaikille saatu. Braamerin etuset ovat kuitenkin loistavassa kunnossa ja poni pärjäsi hienosti tossuitta. Villellä ei ollut tossuja edessä, mutta taakse laitettiin. Sen takaset kun kuluvat tosi nopeasti vinoon. Jere oli tossuitta, kuten useimmiten. Ulfurilla oli kaikki tossut, Ilmarilla, Ossilla ja Penalla edessä. Penalla, Ossilla ja Braamerilla oli kuolaimettomat suitset, muilla kuolaimelliset. Olen itse hyvin kiinnostunut varusteasioista ja siksi haluan näistä usein kirjoitella.
     Suunnitelmanamme oli kiertää peruslenkki kakkonen lisäosalla, mutta se jäi kesken. Sikalan mäessä sain soiton tallilta, että äkkiä takaisin tallille. Tiesimme, että Pyhtäällä on eilisillasta lähtien etsitty kahta karkuria, joku jengiriita tms. Olimme varuillamme, mutta poliisipartiot ja jahdattavat olivat olleet niin paljon kauempana, että uskalsimme ihan hyvin maastoon. Nyt puhelimen päässä kuitenkin sanottiin, että karkurit ovat täällä ja että Pyhtäällä on ulkonaliikkumiskielto. Käännyimme ympäri ja palasimme kotiin, ravaten tai laukaten kaikkialla missä pystyimme. Menomatkalla olimme edenneet rauhallisemmin, mutta ihan reippaasti. Jermu oli joko vähän jännittynyt, tai sitten vain leikkisä. Se koitti hampsia minua ja otti kiinni muun muassa housunlahkeestani. Parin lätäkön yli tuli valtava loikka ja laukassa varsa olisi halunnut mennä ohi. Virtaa ainakin piisaa. Tallilla selvisi, että ulkonaliikkumista oli vain suositeltu vältettävän. Olimmekin arvelleet osan olleen ylireagointia, mutta totesimme että on aina parempi varoa kuin katua tällaisissa tilanteissa. 
     Purettuamme poneilta varusteet, aloin kävelytellä Brankkua ja Jermua taluttaen. Loppukäynnit olivat jääneet niin lyhyiksi, että B vielä hengitteli aika tiuhaan. Kiertelin tallin ympäristössä ja homma sujui ihan kivasti, vaikka Jermu vähän koittikin haastaa Braameria leikkiin välillä. Jätin varsan jossain kohtaa omalle pihatolleen, sillä sen hengitys oli jo tasoittunut ja se alkoi jumitella. Ihan tylsää oli, kun ei saanut jäädä syömään, eikä saanut leikkiä. Muutkin liittyivät kävelytyksiin pikkuhiljaa, kun olivat valmiita. Silloin olimme siirtyneet vapautuneelle kentälle. Minun palauttaessani Jermua pihatolle, oli poniparkkipaikallamme ollut tilanne päällä. Parkkipaikkanamme toimivan rekan sivuseinän alaosassa törröttää metallinen vipu, jonka päässä on koukku. Olen katsonut sitä alusta asti huolissani. Nyt Villellä oli jäänyt siihen riimu kiinni ja poni oli kauhistunut. Vipu on selvästi jousen päässä ja poni sai vedettyä sitä ulos, mutta samalla vipu veti takaisin. En ole varma miten tilanne oli rauennut, mutta poni oli onneksi saatu irti ja selvinnyt vahingoitta. Se oli kuulemma ollut tosi hurja tilanne. Pitää pyytää vivun poistoa tai peittämistä niin, ettei siihen enää voi jäädä kiinni. Muutoin uusi parkki on aivan super ja olemme siihen erittäin tyytyväisiä.

Sunnuntaina 5.4.2020 talleilimme Axelin kanssa. Pidin hänelle ja Ilmarille yksityistunnin kentällä. Harjoittelimme pohkeenväistöä käyttäen namipalkkaa. Axel käytti itse palkkasanaa ja palkkasi, jottei poni alkaisi hakea nameja minulta. Se oli kyllä hanakasti tulossa luokseni useaan otteeseen, valuen lapa edellä uran sisäpuolelle ja kohti minua. Tähän ratkaisuksi keksimme, että Axel tekee korjauksena aina voltin ja palaa takaisin uralle. Pohjetta poni ei siinä tilanteessa kuunnellut ja ulko-ohjasta vetäminen ei vie ponia uralle vaan saa sen valumaan entistä enemmän lapa edellä sisälle. Väistöt menivät ihan ok, mutta poni oli tänään aika vengurtava ja meni kaulastaan ihan linkkuun. Koitimme saada väistöihin suoruutta, mutta koska se ei onnistunut päädyimme lopettamaan väistöt. Turha junnata jos ei onnistu. Poni oli ehkä liikaa herkkujen perään, meiltä jäi jotain huomaamatta ja ymmärtämättä, tai meillä ei muuten vain ollut tänään hyvä väistöpäivä.
     Poni alkoi myös pysähdellä siihen mihin väistö oli loppunut ja missä palkka oli saatu, eli teimme palkkauksen varmastikin väärin. Noh, jatkoimme uraa pitkin ravilla ja minä kuljin apuna raipan kanssa. En haluaisi enää käyttää raippaa, mutta... en tiedä. Sillä saimme ponin liikkeelle. Emme halunneet pakottaa ja tehdä väkisin, vaan painostaa juuri sen verran, että poni liikkui stopista eteenpäin. Aloimme palkkaamaan randomisti silloin kun meni hyvin ja poni alkoi ravailla paremmin. Kun se sujui, päätimme kokeilla laukannostoja. Axel nosti laukan pohjeavuilla ja äänellä ja minä autoin. Kun poni nosti ja laukkasi muutaman askeleen, Axel sanoi palkkasanan ja poni pysähtyi nätisti saamaan palkan. Se toimi ihan loistavasti ja poni alkoi laukata oikein kivasti. Alkuun tuli jonkun verran pukkeja nostossa. Ilmarin lihaksisto ja tasapaino eivät vielä ole kovin ihmeelliset, josta pukkaaminen luultavasti johtuu. Välillä pukki tuli vasta parin askeleen jälkeen, jolloin minusta tuntuu että sillä oli alkuun ristilaukka. Se on ennenkin ottanut alkuun vahingossa ristiin ja korjannut pukin kautta. Tätä namipalkka laukkaharjoitusta voisi kyllä jatkaa, sillä poni alkoi oikein innostua siitä. Samaa koitetaan jatkossa myös Tuhton kanssa, jota minä olen vissiinkin aiemmissa harjoituksissa palkannut maasta. Tämä nyt on vähän tällaista räpeltelyä, mutta yhdessä tässä opitaan: yrityksen ja erehdyksen kautta. Jos namipalkka ei toimi tässä, se jätetään tietysti pois.
     Loppukäynnit kävimme kävelemässä ison laitumen päästä päähän. Axel talutti Ilmaria ja Ilmari käpsytteli tyytyväisenä hänen vierellään. Välillä poni sai pysähtyä syömään ja sitten taas jatkettiin. Tallin pihalla Ilmari hoidettiin ja ruokittiin, jonka jälkeen se palasi pihatolle. Siellä hengailimme vielä hetken poneja rasutellen. Ihanat pienet karvakamut. Erityisesti Pena ja Ossi olivat kovasti pyytämässä minulta herkkuja, vaikka joutuivatkin tyytymään rapsutuksiin. Ennen kotiinlähtöä levittelimme vielä heinää ympäri pihattotarhaa. Sinne jäi lauma laiduntelemaan.

KUVAT:

Haikeat jäähyväiset ja surusta huolimatta jatkuva elämä

Maanantaina 23.3.2020 saatoimme karvaisen pikkuveljeni Neron hänen viimeiselle matkalleen. Voi Nero. Olet aivan äärettömän rakas ja sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka minun sydämessäni. Olet perheenjäsen. Olet kaiken kaikkiaan täysin korvaamaton ja sydämeni hajosi pieniksi sirpaleiksi kun lähdit. Oli kuitenkin aikasi mennä. Siellä jossain Nino otti sinut vastaan rajattomalla riemulla, kun tapasitte vihdoin kahdeksan vuoden erossa olon jälkeen. Joskus minäkin tulen perässä, silloin kohtaamme jälleen. Voi sitä onnen määrää silloin! Mutta nyt minun täytyy ensin elää tämä elämä. En silti koskaan unohda sinua tai Ninoa ja tulen aina rakastamaan teitä. Kiitos kaikesta ja näkemiin. 


Nero ja minä Braamerin kärreillä 2012 © Meiju Vellinki.


Tiistaina 24.3.2020... miten voin eilisen jälkeen edes jatkaa? Mutta niin se elämä jatkuu. Tänään talleilu alkoi jo puoleltapäivin Ulfurin hampaiden raspauksella. Pientä piikkiä oli ja ne raspailtiin pois. Kaiken kaikkiaan otuksellani on oikein hyvän näköinen suu ja purenta. Rahoitus hoidettiin varmuudeksi ulkona, sillä U jännittyy helposti tallin käytävällä. Käytävälle viety otus meinasi kuitenkin lopulta nuupahtaa ja jouduimme sitä vähän herättelemään. Kaikki meni kuitenkin oikein hienosti. Eläinlääkäri katsoi pyynnöstäni vähän päällisin puolin myös Villen takajalkoja. Se on lähiaikoina vähän kiukutellut niihin koskettaessa ja ne ovat olleet aavistuksen nesteessä. Nyt poni ei kuitenkaan sanonut mitään. Villen toinen takajalka on kokonaisuudessaan virheasentoinen, eli vino. Ei siis toki uutta tietoa. Sitä tulee tarkkailla ja kaviota koitan pitää niveliin nähden suorassa, vaikka se kuluukin herkästi vinoon. Ell totesi Villen olevan myös kovin takakorkea, jonka toivomme tasaantuvan kasvun myötä. Kovin takakorkeilla otuksilla si-nivel helposti kipeytyy ratsain, mikä ilmenee muun muassa pukitteluna. Braamerillakin tämä on yksi todennäköinen syy temppuilulle.
     Ulfur jäi karsinaan heräilemään ja me lähdimme Villen kanssa talutuslenkille. Alkuun pikkuorhini oli jännittynyt joutuessaan lenkille ainoana ponina, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. Etenimme käynnissä, mutta otimme myös pari pientä pyrähdystä. Kävimme kipsuttelemassa ladolle ja takaisin, etsien samalla viimeviikolla sinne suunnille tippunutta tossua. Tossu löytyikin, joku oli ystävällisesti nostanut sen vanhalla Pirelintiellä kiven päälle. Nappasimme sen matkaan. Ilma oli kauniin aurinkoinen, mutta kovin tuulinen. Tuulesta huolimatta oli lämmintä ja mukavaa.
     Siiri saapui tallille ennen muita vakkareita. Päädyimme irtojuoksuttelemaan poneja pellolle, laskien ensin Ossin ja Penan isoon laidunpeltoon. Ponit rallittivat irti päästyään heti kovasti ja kiitivät aivan hurjaa vauhtia. Myös kaikenlaisia hyppyjä ja koikkaloikkia nähtiin. Sitä oli ihanaa seurata. Voi pienet hienot villiponit! Päätimme hakea myös Tuhton ja Braamerin mukaan. Ilmari jäi pois, sillä se tulee helposti aidoista läpi. Neljän lauma oli rauhallisempi, kun O ja P olivat jo saaneet virtaa purettua ja Tuhto ja B ovat kaikenkaikkiaan vähän rauhallisempia kamuja. Kyllä nekin silti irrottelivat. Isojen poikien palattua pihatolle laskimme hetkeksi juoksemaan myös Jermun ja Villen, jotka olivat seuranneet innoissaan isojen poikien menoa ja panineet. Vauhtia riitti pikkumiehilläkin.
     Muiden saavuttua minä jäin siivoilemaan varustekoppeja ja vakkarit veivät Ulfurin pihatolle ja hakivat itselleen ratsut. Koronatilanteen takia osa vakkareista oli päättänyt jäädä toistaiseksi pois, mutta paikalle tulivat Siirin ja minun lisäksi Olivia ja Noora. Tytöt ratsastivat kentällä ilman satuloita ja meillä oli leikkitunti. Leikkeinä olivat maa-meri-laiva, seuraa johtajaa, kartioiden keräyskisa sekä sellainen leikki, jossa edettiin aina jollain tietyllä tapaa kentän päästä päähän. Tapoja olivat esimerkiksi ilman käsiä, kantapäät yhdessä, polvet yhdessä, naistensatulassa jne. Siirin ratsuna toimi Braamer, Nooran Ilmari ja Olivian Tuhto. Oli tosi hauskaa! Kaikki ponit käyttäytyivät hienosti. Ilmari pari kertaa vähän pukkasi raviin lähtiessä seuraa johtajaa -leikissä, mutta sitä rapsuteltiin ja sille juteltiin. Braamer oli välillä vähän tahmea, mutta korjailtiin Siirin istuntaa ja se tuntui vähän helpottavan. Pitää hoitaa Braamerin selkää infrapunalla joku päivä. Päivän ehdoton suosikki oli leikki, jossa kilpailijat keräsivät kartioita ponien selästä käsin. Jokainen kartio piti viedä yksitellen omaan renkaaseensa. Sitä oli hauska seurata ja ponit olivat leikissä hienosti mukana. Ne eivät protestoineet ratsastajien keikkumista ja kurottelua ja saivatkin runsaasti kehuja ja hellyyttä. Se taisi olla ihan kivaa.

Ps. Saara toi tänään hurjan kasan nuoria kuusia poneille, nyt on jyrsittävää!

Keskiviikkona 25.3.2020 siivosin varustekoppejamme ja otin kaikki päivittäin käytettävät varusteet omiin koppeihimme vakkareiden harjaillessa ja varustellessa poneja. Päivittäisistä tavaroista vain Ulviksen satula jäi sellaiseen tilaan, jossa käy myös muita tallilaisia, eli ulkotallin varustehuoneeseen. Pitää vähän järjestellä, jos senkin saisi omiin koppeihimme. Meillä on siis yksi pieni lämmitetty ja yksi pieni kylmä varustekoppi, joiden lisäksi meillä on varusteita ulkotallin varustehuoneessa sekä ulkotallin kuivaushuoneessa. Kahdeksan otusta tarkoittaa paljon tavaraa.
     Maastossa kävimme kiertämässä autiotalon lenkin. Keli oli tosi tuulinen, mutta metsän suojassa oli oikein hyvä mennä. Lyyli ajoi Braamerilla, Kristina ratsasti Ilmarilla, Anelma Tuhtolla ja Anna Ossilla. Kristina ja Anna menivät ilman satuloita, joskin Ossin selässä oli ponin selkää suojaamassa loimivyöllä kiinnitetty karvaromaani. Minä olin mukana kävellen ja hölkäten ja talutuksessa minulla oli Pena. Oli oikein mukavaa. Etenimme rauhaksiin käynnissä ja ravissa, mutta kotiin päin tullessamme otimme Pirelintiellä myös vähän laukkaa. Pena ei jostain syystä tosin halunnut laukata, mutta muut laukkasivat. Aika mahtavaa, Kristina ja Ilmarikin onnistuneesti ilman penkkiä. Ilmari oli melko rauhallinen ja keksityimme ponien fiiliksiin koko lenkin ajan. Ilmarilta tuli vähän loikkaa ja Tuhto komensi vähän takapäätä nostamalla takanaan tulevaa Ossia. Pientä sätkimistä siis, mutta hienosti meni.
     Tuhtolla olivat testissä Ossin kukkiset ja se toimi niiden kanssa hyvin. Ossilla puolestaan oli testissä remonttiturpiksesta askarreltu kevyt ja pehmeähkö kuolaimeton. Sekin oli oikein passelin oloinen. Toki Tuhto on kukkiksella vähän hitaampi kuin suuhun tulevalla kuolaimella, mutta tuohon tottuessaan se voisi olla oikein hyvä. Siinä olisi tarpeen mukaan vähän vipua nostamaan syömään hakeutuvaa päätä ylös, mutta suu jäisi silti vapaaksi. Katsellaan ja testaillaan. Ei minulle ainakaan tällä hetkellä ole siis mikään ongelma käyttää kuolaimia, mutta kuolaimettomat vaihtoehdot kiinnostavat kovasti. Ilmarilla oli suussaan ihan normaali sylinterikuolain. Braamerilla oli omat kuolaimettomansa, joista löysäsin turparemmiä reiällä. Nyt se palautuu nopeammin ja toimii pehmeämmin. Alamäissä Braamerin silat muutes valuvat harmillisen eteen aisan työntäminä, ei ollut eka kerta. Lyyli tästä syystä kävelikin jyrkimmän mäen kotitiellä menomatkalla ja siirsimme valjaita parempaan asentoon. Ponit pitäisi saada laihtumaan ettei sila valuisi kainaloon. Mäkivyöt olisivat myös kivat kun ne saisi oikein viriteltyä ja valjakkovermeet olisivat ovelat. Kaikkeen ei kuitenkaan riitä toki varallisuus varsinkaan juuri nyt ja toisaalta remmivaljaat tuntuvat omaan ajatukseen turvallisemmilta meidän maastoiluumme.

Torstaina 26.3.2020 oli kaunis keli ja tapasimme vakkareiden kanssa tallilla hyvillä fiiliksillä. Nappasimme liikutukseen tänään lähes kaikki ponit, vain Jermu jäi pihatolle pitämään paikkaa pystyssä. Varsoilla on mennyt ihastuttavan hyvin, vaikka ihan niiden naapurissa asuukin nykyään tamma. Jermu pääsee kyllä liikutukseen taas toisella kertaa, nyt kun tulee koronan takia peruutuksia on pakko priorisoida. Ville lähti ajoon Saaralle, Ilmari minulle, Braamer Lyylille ja Tuhto Siirille. Olivialla oli ratsastuspäivä Ulfurin kanssa. Lisäksi Saara otti peräponiksi Penan ja Siiri Ossin. Minä olisin muuten voinut ottaa peräponiksi Jermun, mutta Ilmarille ei kannata ottaa vielä peräponia, ainakaan yksin ajaessa. Se jännittyy niin helposti, ettei se olisi turvallista. Olisin toki voinut ottaa ajoon myös jomman kumman peräponiksi lähteneistä poneista ja antaa Ilmarin vaihdossa, mutta paloin halusta testata Ilmarin kanssa kukkahackamoreja. En viitsinyt testeihin uhrata vakkareita. Ilmarilla on ajettu ja ratsastettu kuolaimettomilla ennenkin, mutta se on niin reaktiivinen, että olemme jättäneet sen pois. Oisko ollut viimekesän lopulla. Nyt kuitenkin testailin, kun kukkiksissa tulee vähän extrajarruakin kun saa vipuvaikutusta. Ilmari oli aivan super! Se vastasi pidätteisiin hyvin ja kuunteli nätisti. Sen kanssa on vain ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota ponin tarkkailuun ja ponin rentona pysymiseen, sekä ponin tukemiseen ja kehumiseen.
     Kävimme keltaisella talolla ja takaisin ja etenimme käynnissä ja ravissa. Olivian ja Ulvis menivät ilman satulaa, eikä heillä ollut mitään ongelmia. Saara, Ville ja Pena tulivat seuraavina ja Ville oli hyvin kiinnostunut Ulfurista. Välillä se koitti tehdä pieniä yllätyshyökkäyksiä nuuhkimaan Ulvista, mutta kuunteli kuitenkin Saaraa tosi hyvin. Jos Ville olisi ruuna, se olisi varmasti kotioloissa kuolaimeton. Se toimi kuolaimettomilla ihan tosi hyvin, kunnes se heräsi oriuteensa. Alkuunhan ajoin sitä ilman kuolaimia. Kaikilla muillakin meni hyvin. Braamer on mutkaton ja he ovat Lyylin kanssa tosi hyvä pari. Tuhtolla oli taas myös kukkikset ja niiden kanssa oli ongelmatonta. Voi ponit ja ihana tiimi. Kaiken huolen ja surun keskellä nää kyllä auttavat jaksamaan ja toivomaan parempaa huomista!

Perjantaina 27.3.2020 saimme vähän ennen tallille menoa tiedon, että tallin omistajilla oli muuta hommaa menossa, heinien jako oli myöhässä ja he pyysivät voisimmeko jakaa päiväheinät. Toki autetaan, joten aloitimme talleilut ruokkimalla koko tallin hevoset. Omiemmekin piti siis antaa syödä, joten päätimme yllättää ja siivota myös karsinoita. Talkoilimmekin yhtä vajaa kaikki karsinat puhtaaksi, ennen ponien hakua. Suunnitelmana oli maastolenkki ratsain. Minun ratsukseni lähti tietysti Ulfur ja mukana olivat Siiri ja Tuhto, sekä Kristina ja Ilmari. Myös Saara oli kanssamme talkoilemassa ja tallilla, mutta valitettavasti hän ei päässyt mukaan ratsuretkelle, vaan kävi ajolenkillä Braamerin ja Ossin kanssa kolmestaan. Varustelimme kuitenkin yhdessä ja tiimiläiset auttoivat toinen toisiaan.
     Matkaan lähdettiin jännittävin fiiliksin, ratsuryhmä kärkenä. En ollut ollenkaan vakuuttunut Kristinan välinnasta ottaa Ilmari ja olin yrittänyt tarjota hänelle hanakasti Penaa. Ilmari ei ole ratsu ihan varmimmasta päästä, enkä voisi auttaa kun kun olisin Ulviksen selässä. Alkukäynneillä Pirelintiellä takaa tuli traktori, josta sanoin tytöille jo hyvissä ajoin että väistäisivät sitä tien sivuun. He kuitenkaan eivät itse katsoneet tarpeelliseksi väistää ennnekö traktori oli kohdalla. Tuhto ei kuitenkaan meinannutkaan enää jännityttyään tulla reunalle, traktorikuski hermostui ja koitti kaasuttaa ohi, Tuhto hyppäsi suoraan traktorin eteen ja traktorikuski jarrutti ja huitoi vihaisesti käsillään. Aikuinen ihminen, olisi voinut hetken odottaa että lapsi saa poninsa pois tieltä. Noh, ehkä hänellä oli huono päivä. Lopulta Tuhto saatiin sivuun, mutta ehkä tytötkin oppivat ja tulevat suosiolla seuraavalla kerralla reunaan jo ajoissa.
     Traktoriepisodin jälkeen homma sujui ihan hyvin. Ulfurin kaviot ovat melko kuluneet ja se arkoi jonkin verran tossuista huolimatta. Koitin ehdotella mahdollisimman pehmoisia kohtia liikkua ja pikkuhiljaa homma alkoi mennä paremmin. Alkuun Ulvis kyttäili kauempaa takaa tulevaa ponivaljakkoa, eli Saaraa ja poneja, kunnes he kääntyivät kuivurin ja sillan jälkeen eri suuntaan. Saara ajoi Braamerilla ja piti peräponina Ossia. He kävivät ensin vanhaa Pirelintietä ladolla ja sieltä vielä keltaisella talolla ja takaisin. Me muut jatkoimme suoraan keltaisen talon pihan läpi ja sieltä pienille metsäpoluille. Tänään kävin ensimmäistä kertaa Ulfurin kanssa kiipeämässä vähän kallioillekkin ja kaikki meni hienosti. Polkujen jälkeen suuntasimme hiekkaympyrälle, jonka jälkeiselle hyvälle tielle otimme onnistuneesti laukkaakin. Kotiin palasimme vanhaa Pirelintietä. Siellä Ilmari säikähti sivusta tullutta lenkkeilijää ja sinkosi hurjana karkuun, mutta Kristina pysyi kuin pysyikin kyydissä ja sai ponin hidastamaan. Rauhoittelimme ratsujamme ja jatkoimme matkaa. Metsätieltä pellonreunaan tultuamme otimme taas laukkaa, sillä ratsumme olivat jälleen hyvässä mielentilassa. Kaikki ottivat pienen hypyn tien poikki menevän vesivanan yli. Oli ihan super hauskaa. Kotimatkalla kiersimme vielä taluttaen käynnissä viiskymppisen.
     Olin tosi onnellinen. Ilmari oli yllättänyt positiivisesti olemalla niin rento ja Kristina sai ponin pidettyä tosi hyvällä ja luottavaisella tuulella. Se on ihan mahtavaa. Kaikilla meillä meni tosi hyvin. Tuhto pukkasi pari kertaa kun Ilmari tuli liian lähelle ja Ilmarikin jossain kohtaa vähän loikki, mutta kaiken kaikkiaan meni ihan loistavasti. Lenkkimme oli rauhallinen ja käyntipainotteinen, mutta kaikki askellajit olivat käytössä. Metsäpoluilla käynnissä samoilu on tosi rentouttavaa. Hetkeksi kaikki murheet siirtyvät taas taka-alalle.
     Juuri ennen kotitallin pihaan saapumista Saara, Braamer ja Ossi tulivat taluttaen vastaan. Braamer oli kuulemma puuskuttanut tosi paljon, vaikka valjakko oli mennyt aika rauhaksiin ja vain kävellyt ja ravaillut. Saara oli katsonut parhaaksi vielä jonkin aikaa kävelytellä maastakäsin. Se oli erittäin hyvä. Uskoisin, että Braamerin puuskutus johtuu aika pitkälti siitä, että kelit ovat jo tosi lämpöiset ja ponilla on paksu karva. Siihen päälle vielä ponin huono aineenvaihdunta ja se, että se palautuu aina hitaammin kuin moni muu. Pitää harkita osittaista klippailua, tosin ensiviikolle sään on luvattu taas viilenevän. Seuraillaan tilannetta. Lenkin jälkeen poniinit hoidettiin ja ruokittiin. Ponien palattua pihatolle vakkarit suuntasivat kotiin. Kiitos ihanasta päivästä ja ponien hyvästä liikutuksesta ja hoidosta meidän super tiimille! Ootte ihan loistavia! Oon teistä hurjan onnellinen, kiitos että olette osa mun elämää!
     Muiden lähdettyä minä nappasin vielä Penan ajoon. Tällä kertaa vuorossa oli ajoa kentällä. Viritin ponille testiin yhdenlaiset pehmeähköt kuolaimettomat suitset. Heti kentälle mentyämme Pena jännittyi. Kentällä työskentely on sille selvästi jännittävää, jota haluan nyt lähteä purkamaan. Olen alkanut tunnistamaan ja huomioimaan ponien tunnetiloja entistä paremmin ja aion opettaa myös vakkareita kanssani samaan suuntaan. Halaun, että poni työskentelee ilman, että sitä jatkuvasti jännittää ja haluan ponien olevan aidosti rentoja. Alkuun koitin alkukäyntien jälkeen ajella ravissa ympyröitä ja kiemuroita, mutta huomasin nopeasti etteivät ne tulleet kysymykseenkään. Pena on tosi vino ja kulkee pääsääntöisesti pää vasemmalla. Se myös jää heti painamaan kättä vasten, jos sitä yhtään jää vetämään ohjasta, oli sitten kyseessä jarrutus tai kääntäminen. Harjoittelimme suoraa uraa kulkien pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä ääniavuilla. Kiinnitin huomiota myös siihen, että pysähdyksessä oltiin rauhassa, kunnes pyysin taas eteen. Ohjaa käytin mahdollisimman vähän ja kehuin ponia tosi paljon kun se teki mitä pyysin. Kun tämä alkoi sujua, teimme myös pitkille sivuille ravisiirtymiä samalla ajatuksella: mahdollisimman paljon äänellä ja vähän ohjalla. Pikkuljaa poni alkoi olla jo aika rento. Samaa tehtiin myös toiseen suuntaan. Vähän koitin myös suoristella ponia, mutta se vaatii PALJON työtä. Täytyy saada joku rauhallisista ja hyvin kehonsa hallitsevista kuskeista mukaan harjoituksiin ratsain. Hyvä tulee, kun saadaan vain mieli rauhoitettua ja ponia suoristeltua. Pena on hieno ja herkkä pieni mies.

KUVIA:

Lauantaina 28.3.2020 suuntasimme tallille Olivian ja Merin kanssa. Haimme tallin pihaan harjaukseen Ossin ja Penan, sillä saimme tänään vieraaksemme Vilma Ignatiuksen kuvaamaan! Alkuun kuvattiin Ossia savupatruunoiden kanssa kotiten varrella metsässä. Pena lähti mukaan seuraponiksi. Se jäi vähän matkan päähän tienvierelle syömään, kun Ossi lompsi metsään. Ossi ei sanonut savuista oikeastaan mitään, vaan hyppi reippaana poikana pyynnöstä pystyyn. Se oli kuvausten ajan irti ja oli innolla mukana, saaden namipalkkaa. Seuraavaksi Ossi meni hetkeksi karsinaan huilaamaan ja otimme seuraavat kuvattavat. Pena ja Jermu laskettiin irti isoon laidunpeltoon. Alkuun ne saivat juosta ja painia rauhassa ja hitsi että ne juoksivatkin! Aivan jäätävää kyytiä sydämiensä kyllyydestä. Vilma otti tietysti kuvia. Ponien rauhoituttua kävelytin hetken Penaa, sillä se puuskutti aivan vimmatusti. Hetken kävelyn jälkeen koitettiin saada poneja olemaan vierekkäin lähellä savupartuunaa, mutta ponit eivät oikein olleet poseeraustuulella. Penaa vähän puhisuttikin koko savuhomma. Olisi pitänyt olla jotkut hyvät päävehkeet poneilla, jotta ne olisi saanut aseteltua paikalleen. Ensikerralla sitten. Ihan super kiva, että ponit pääsivät taas Vilman malleiksi! Hän on taitava kuvaaja, tosi mukava ihminen ja hänelle tärkeää työskentelyssä on ponien ehdoilla tekeminen ja se, että kuvattavilla on hyvä fiilis. Kiitos paljon taas Vilma!
     Kuvausten päätyttyä Olivia ja Meri kävelyttelivät poneja vielä pellolla, pihassa ja lopulta viiskymppisellä. Päätimme jättää Jermun ja Penan päivän lenkiltä pois, sillä ne olivat selvästi saaneet jo tarpeeksi liikuntaa, erityisesti Pena oli hyvin hikinen ja kaikkensa antanut. Voisipa koko laumani asua samassa pihatossa, ponit leikkisivät varmasti paljon. Muiden tämänpäiväisten vakkareiden saavuttua haettiin muita poneja pihaan. Pena ja Jere pääsivät pihatoille ja muu lauma lähti maastoon. Varustelujen aikana viilailin Ossin, Braamerin ja Tuhton kavioita kuntoon. Parina viimepäivänä olen viilaillut Penan, Ulviksen ja Villen kavioita, seuraavina vuorossa ovat Ilmari ja Jermu. Myös ihan oikea kengittäjä pitää kutsua jossain kohtaa paikalle. Hän osaa kertoa miten minulla on mennyt harjoitusteni kanssa, korjailla, sekä neuvoa miten jatkaa.
     Lenkillä Saaran kärrien edessä kipsutti Ville, Olivia ratsasti Ulfurilla, Axel ratsasti Ilmarilla, Meri ajoi Tuhtolla, Noora Braamerilla ja minä Ossilla. Villellä ja Ulviksella oli tossut kaikissa jaloissa, muilla vain etusissa. Testailemme riittäisikö osalle, jos tossut olisivat vain edessä. Ulviksella ja Villellä on erikoiset takaset, siksi niillä on ainakin toistaiseksi tossut myös takana. Ulvikselle laitettiin etusiin tänään pohjalliset ja riemukseni huomasimme, että niiden kanssa se ei arkonut lainkaan. Jipii! Menimme keltaisen talon pihan läpi ja sieltä kohti kaivosta. Ennen kaivosta käännyimme pitkälle hyväpohjaiselle pistotielle, jolla oli hyvä vähän rallittaa. Pistotien päästä lähtikin joku soma metsätie, jota tutkimme jonkin matkaa. Lisätutkimuksia on suunnitteilla ratsain, tie oli kärryilyyn aavistuksen ryteikköä. Takaisin pitkää suoraa rallittaessamme Ulviksen tossut irtosivat. Onneksi ne jäivät nilkkaremmeistä kiinni, eivätkä lennelleet ihan minne sattuu. Olinkin pihassa katsonut, että tossut olivat tosi löysällä, mutta luulin että niitä oli kiristetty ennen lähtöä. Ei ollut. Pohjalliset olivat lentäneet matkasta ja kävimme Nooran ja ponien kanssa etsimässä niitä. Onneksi löytyivät. Tossut vaan takaisin ja kunnolla kireälle. Samalla siirsimme vähän Ilmarin satulaa taaemmas ja fiksasimme geelin ja satulahuovan. Kovassa vauhdissa tuli muutama pukkiloikka, jotka joko a) johtuivat satulan valahtamisesta, b) aiheuttivat satulan valahtamisen tai c) molempia. Axelilla ei kuitenkaan ollut ongelmia pysyä kyydissä.
     Kotiin jatkettiin pitkän kaavan kautta, kiertäen vielä vihaisen miehen talolta ja sen jälkeen hiekkaympyrältä, josta jatkettiin peruslenkkiä kotiin. Kaikille hyväpohjaisille teille otettiin ravia tai laukkaa. Oli ihan super kivaa! Ihana tiimi, ihanat ponit, ihana ilma! (Toki ponithan siis ovat osa TIIMIÄ!) Vähän ripotteli yhdessä kohtaa vettä, muuten ilma oli puolipilvinen ja lämmin. Ulvis ei loikkinut kertaakaan, Ville pukkasi jonkun ilopukin kerran. Ilmari vähän purki jännitystä kovassa vauhdissa pukkaillen, vihaisen miehen tiellä näin yhden valtavan kierrepukin. Onneksi Axelilla ei ollut ongelmaa ja matka jatkui. On nää vakkarit vaan taitavia! Käynneissä ja raveissa Ilmari oli oikein rento, uskon että silläkin oli kiva lenkki. Ihan mahtavaa, lisää tällaisia päiviä, kiitos!
     Olen myös huojentunut siitä, että vaikka useampi vakkari nyt lopettaa, niin suurin osa tiimistä jatkaa. Osa on myös ilmoittanut, että vaikka koronan takia tulisi ulkonaliikkumiskielto eikä tallille pääsisi, he ovat silti ylläpitotiimissä mukana. Kiitos ihanat vakkarit ja heidän vanhempansa! Yhdessä me selvitään tästä ja jos vaan pysytte mukana, niin tää harrastus jatkuu vielä tulevaisuudessakin. Lupaan pitää ihan extraihanan toiveleirin vakkareille, jahka tää arki meillä Suomessa normalisoituu. Tilanne on kyllä ihan totaalisen absurdi, eikä tätä olisi voinut etukäteen edes uskoa. Uusimaa suljettiin tänään. Koulut ovat olleet nyt pari viikkoa kiinni (okei, ala-asteen 1-3 luokat vissiin lähiopetuksessa, muut etänä). Rajat on kiinni, koko maailma on sekaisin. Toivon kaikkea hyvää ihan jokaiselle. Tsemppiä maailman ihmiset, voikun tämä olisi pian ohi. Toisaalta, on hämmentävää miten nopeasti luonto on puhdistunut monessa paikassa tänä aikana. Olisi upeaa, jos ihmiskunta heräisi tämän jälkeen oikeasti vähän paremmin ajattelemaan ympäristöäkin. Noh, nähtäväksi jää. Taloudessa tämä tulee näkymään varmasti vuosia. Elämme erittäin poikkeuksellisia ja jännittäviä aikoja. Toivon, että suomalaiset nyt noudattaisivat rajoituksia, eikä ulkonaliikkumiskieltoa tulisi. Haluan pystyä käymään tallilla vakkareiden kanssa. Olemme sopineet, että ei saa tulla jos on mitään oireita, eikä jos joku perheenjäsen on kipeänä. Olemme ulkotiloissa ja vältämme sisälle menoa. Pidämme etäisyydet ihmisiin ja koitamme välttää pintoihin (ovenkahvat, valokatkaisijat yms.) koskemista. En käy itse missään muualla, kuin kotona, tallilla ja pakon edessä kaupassa. Odotan sitä hetkeä, kun voimme huokaista helpotuksesta. Pakko vielä lisätä, että toki ymmärrän täysin sen, että osa vakkareista lopettaa taloudellisista tai muista syistä. Jokainen on myös tietysti halutessaan tervetullut takaisin tiimiin jahka tilanne normalisoituu!

Sunnuntaina 29.3.2020 talleiltiin Siirin, Merin, Lyylin ja Axelin kanssa. Aloitimme sillä, että muut puhdistivat ponien tossujen pohjat oikein hyvin ja minä nappasin akkuporakoneella nastat pois. On aika siirtyä kesäkenkiin. Seuraavaksi ei muuta, kuin ponit pihaan ja uuteen parkkiin. Kyllä, meillä on poneille uusi parkki! Tallin omistajan uudeksi varustehuoneeksi tulleen kontin takaseinälle on tämän viikonlopun aikana asennettu lenksut poneille. Ihan super mahtavaa! Ponit olivat uudessa parkissaan rauhaksiin ja etäisyydet vaikuttivat toimivilta, vaikka olin alkuun jännittänyt olisivatko välit liian lyhyet. Ihanaa ihanaa, nyt emme ole enää aina muiden tiellä! Meillä on oma paikka, jossa olemme rauhassa ja jossa ponit eivät syö muiden ihmisten tavaroita! Olen hyvin iloinen!
     Minun lenkkikamuikseni valikoituivat ajoon Pena ja perään Jermu. Axel kokeili tänään yhteistyötä Ulfurin kanssa ratsain, Lyylin ajoponina oli Brankku, Meri tutustui Ilmariin ja sen kanssa kärryilyyn ja Siiri ajeli Tuhtolla peräponina Ossi. Lenkillä lähtivät siis poneista kaikki muut, paitsi Ville. Hoidellessamme ja varustellessamme raspailin Jermun kaviot. Ne ovat kyllä tosi hyvän muotoiset ja hyvässä kunnossa, vaikka laittelen niitä aika harvoin. Jermu meinasi ensin laittaa vastaan, mutta hyväksyi jalkojen hoidon nopeasti kun olin sille kiltti. Nostin jalan, kehuin, laskin, rapsutin. Tein vähän kerrassaan, juttelin ja annoin taukoja. Kerran varsan purtua minua hermostuin, mutta ärähtäminen kostautui heti. Onneksi aloittamalla alusta olin nopeasti taas saanut luvan jalkojen laittoon. Hyvät tuli! Jermu lähti lenkille ilman tossuja. Ulfurilla oli tossut kaikissa jaloissa ja muilla vain edessä. Tuhtolla oli kukkahackamoret, Braamerilla kuolaimettomat ja muilla normi kuolaimelliset suitset.
     Lenkkimme vei rauhaksiin Ulfur ja Axel kärkenä vihaisen miehen lenkille. Hyvissä kohdissa hölköttelimme ja parhaille kohdille otimme rauhallista laukkaa. Vihaisen miehen lenkin jälkeen kiersimme lisäosan ja sitten peruslenkkiä pitkin kotiin. Ilma oli ihana, joskin aika viileä. Kaikki karvakamut olivat nätisti, mitä nyt Jermu välillä vähän jyrsi minua. Kai se kuuluu pikkumiehen kohdalla asiaan. Loppukäynneissä harjoittelin Penan kanssa paikallaan olemista ja odottamista, vaikka kamu edellä liikkui eteenpäin. Penan kanssa lähdetään hakemaan sitä rentoutta, joka on Ilmarinkin kanssa löydetty. Se on varmasti edessä, mutta vaatii kaikilta ponin kanssa tekeviltä uudenlaista ymmärrystä ja huomiointikykyä. Hyvä tulee, haluan, että Penalla on hyvä olla ja tehdä meidän kanssa.
     Tallille palattuamme hoidimme ja ruokimme ponit, sekä palautimme ne pihatolle. Portin ulkopuolella isot pojat piehtaroivat vuorotellen ja vapaaksi päästyään osa vielä uudestaan. Ulfuri hivuttautui irti päästyään heinäpaikalle ja juotuaan Ilmari kirmasi sen perään villillä laukalla. Muutkin olivat juoneet, ehkä niitä janottaa nyt kun ne syövät väkirehunsa nykyään kuivana. Lähdimme vakkareiden kanssa laittamaan heiniä poneille ja koska yksi juoksi, me innostuimme juoksemaan mukana ja pian koko ponilauma kirmasi heinärenkaille. Oli tosi ihana päivä ja kaikki huolet olivat taas hetken poissa. Kiitos, voi kiitos meidän super tiimi. Ihanat vakkarit, ihanat ponit, kaikkien meidän ihanat perheet. Lupaan arvostaa normaalia arkea, kunhan saamme sen takaisin. Sitä ei ymmärrä, kuinka paljon arkeaan ja vapauttaan voi rakastaa, ennenkö se otetaan pois. Kestä maailmamme, toivottavasti heräämme vielä uuteen huomiseen.

VIIKONLOPUN KOLLAASI:

KOKO VIIKON VIDEOT:

VILMA KUVAAMASSA:

KUVAT © VILMA IGNATIUS:


Pena vas. ja Jermu oik.

Jermu edellä ja Pena perässä.

Jermu.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)