keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Hiihtolomaleiri 2020

Perjantaina 21.2.2020 meillä alkoi taas vakkarileiri! Majoituimme jälleen minun kämpälläni ja sinne saapuivatkin illalla Siiri, Axel, Olivia ja Mette. Meillä oli ohjelmassa majoittuminen, Prismassa käynti ja sitten hengailua ja mukavaa yhdessäoloa. Muut jäivät yöksi, Mette lähti kotiin ja palaa huomenna.

Lauantaina 22.2.2020 heräiltiin rauhassa, syötiin ja lähdettiin tallille. Aloitettiin antamalla poneille heinää ja viemällä kärryt pihaan. Sitten otettiin ponit varustukseen. Olivia ratsasti tänään Ulfurilla ilman satulaa, Siiri Ossilla ilman satulaa, Axel Braamerilla ilman satulaa, minä ohjasajoin Jermua, Meri ajoi Penalla ja Mette Tuhtolla. Kävimme kiertämässä autiotalon lenkin. Suurimmaksi osaksi kävelimme mutta otimme myös jonkin verran ravia. Jermu yllätti minut ja oli ihan super hieno! Hän kuunteli nätisti, teki pysähdyksiä pyydettäessä vaikka jono jatkoi eteenpäin, otti ravilla kiltisti kiinni ja liikkui super hienosti! Vähän se ihmetteli kuolainta ja rullautui helposti liikaa, mutta koitin olla ihan tosi kevyt ja varovainen. Poni oli ihan mieletön, lähiaikoina koklataan varmaan taas kärrejäkin perään, kun ohjasajo meni niin nätisti ja helposti. Kaikki ponit olivat reippaita, mutta Ulvis oli kuulemma jotenkin hassu ja teki autiotalon suoralla kuulemma jotain pukkijuttuja ravatessa. Pitää tarkkailla, voi olla että sitä jännitti kova tuuli ja kismitti mennä jonon viimeisenä. Viimeiseksi se oli joutunut siksi, kun oli yhdessä kohtaa jumitellut kun pelkäsi tuulta. Tarkoitus oli vain antaa sille vetoapua ja lauman tukea. Ilma oli aika kehno, myrskytuulta siis ja reipasta sadetta. Kivaa meillä kuitenkin oli. Jermu loikkasi kolmesti vähän kun säikähti tuulessa heiluvia asioita, mutta muutoin ei ollut ongelmia ja poni oli hyväntuulinen.
     Ajon jälkeen ponit hoidettiin ja palautettiin pihatolle ja varusteet putsattiin. Sen jälkeen me aloimme rakentaa Olivian ja Axelin kanssa pihatolle väliaitaa ja Siiri, Mette ja Meri siivoilivat ylätarhalla. Välissä Siiri, Mette ja Axel kävivät varustehuoneessa lämmittelemässä ja Meri auttoi siirtämään varsat omalle puolelleen uutta väliaitaa. Meri kaatui mutikkoon kaksi kertaa jäätyään jaloistaan kiinni, minä kaaduin kerran. Ai että sitä mudan määrää, mutta hyvä väliaita tuli! Ville on pöllyttänyt Penaa nyt niin paljon, että ne on pakko erottaa. Myös Braamerin kanssa se on alkanut ottaa yhteen ja Ossinkin kanssa paini alkaa näyttää turhan rajulta. Toistan itseäni, mutta parempi varoa kuin katua. Ennen kotiinpaluuta täytettiin vielä heinäkassit ja vietiin vesiastia varsojen puolelle.
     Kotiini palattuamme lämmittelimme, laitoimme vaatteita kuivumaan ja lähdimme kävellen käymään Hesessä ja Prismassa. Oli kyllä mahdoton ja hauska reissu! Vakkarit ostelivat irtokarkkeja ja Axel huomasi kassasta mentyään ja karkkinsa maksettuaan, että hänellä oli vielä irtokarkkikauha kädessä. Silmät suurina kauhan tuijotus ja sitten äkkiä kiikuttamaan kauhaa takaisin. Noin voisi käydä hyvin mullekkin, mä oon muun muassa puhunut puhelimessä ja ruvennut hulluna samalla etsimään missä mun puhelin on. Vakkarit kävivät myös Prisman karusellissa, vaikka sanoin että se on lapsille eikä teineille... Voi sitä naurun määrää. Kotiini palattuamme pidimme instagram-liveä, söimme karkkia ja laulelimme singstaria. Axelkin innostui laulamaan, ihan super! Mette lähti taas yöksi kotiin ja näemme jälleen huomenna.

Ps. Hyvää nimipäivää mulle! Ja hei, sain yllätyksekseni eräältä tallikaverilta nimpparikortin ja suklaapatukan, ihana, kiitos!

Sunnuntaina 23.2.2020 lähdimme pidemmälle lenkille ja suuntasimme 11 km lenkilla asfalttitieltä aloittaen. Saara ajoi Villellä, Olivia ratsasti Ulfurilla, minä ajoin Brankulla peräponina Jermu, Meri ja Mette ajoivat alkuun Ilmarilla pitäen Tuhtoa perässä, Axel Ossilla ja Siiri ja Lyyli Penalla. Lenkin alku oli aivan karmea. Merillä ja Metellä oli ongelmia Ilmarin hallitsemisessa, tossuja ja putseja irtoili kaikilta ja niitä keräiltiin mukaan, insuliinimittari piippasi, autoja tuli ohi, Ville ja Ulfur meinasivat saada hermoromahduksen odotellessa ja koko homma levisi kuin jokisen eväät. Saara ja Olivia lähtivät edeltä kohti hiekkatietä enemmän vaaran välttämiseksi. Siiri ja Lyyli vaihdettiin Ilmarille ja Meri ja Mette Penalle, Tuhto seurasi myös Penan perään. Ilmari ei ole vielä varmaan tarpeeksi peräponivarma ja yhden ponin hallitsemisessa on sen kanssa tarpeeksi. Onneksi pääsimme hiekkatielle, löysimme Saaran ja Olivian ja kaikki jatkui sen jälkeen hyvin. Alun jälkeen oli tosi kivaa. Etenimme kaikissa askellajeissa, ilma oli kauniin aurinkoinen ja tutkimme erästä meille uutta tiepätkääkin. Se oli hauska metsäinen pistotie.

Maanantaina 24.2.2020 minä olin hurja ja saatuani tallikaverilta lainaksi erään rungottoman satulan, uskaltauduin itse ratsaille. Kyllä, minä, Ulfurin kanssa! Siiri ratsasti Ossilla, Axel Braamerilla ja Sara Penalla. Siiri ja Axel menivät ilman satuloita. Mette ajoi Tuhtolla ja Meri ja Olivia Ilmarilla. Kiersimme autiotalon rauhaksiin ja kaikki meni hyvin. Tästä tää taas lähtee. Pitää saada meillekkin samanlainen satula, kuin kaverilta lainattu. Muutoin kaikki meni muillakin hyvin, mutta Axel maastoutui kerran ravissa ja nousi sitten reippaana takaisin. Lenkin jälkeen laitoimme Jermulle hetkeksi kärryt perään. Poni sai syödä heinähaketta jaljastuksen ajan, olen syötellyt sitä sille nyt lisänä nyt useamminkin. Se on aika hoikka poika ja hakkeesta se saa laadukasta lisäheinää. Kentällä Olivia käveli kärrien takana ohjasajaen, minä talutin toiselta puolelta ja Siiri toiselta. Poni sai paljon nameja. Jermua jännitti jonkin verran, mutta se suoriutui hienosti.
     Leirin oli ollut tarkoitus loppua, mutta lupasin että voimme jatkaa vielä yhden yön jos vakkarit auttavat minua ruotsin tehtävissäni. He lupasivat auttaa ja niinpä Siiri, Olivia, Meri ja Mette jäivät vielä hengailemaan, joskin yöksi vain Siiri ja Olivia. Vakkarit eivät jaksaneetkaan auttaa minua, mutta onneksi selvisin lopulta (ihme kyllä) itsekin.

Tiistaina 25.2.2020 ilma oli niin ihana, etten voinut kuin nauttia! Kaikki huolet paloivat hetkeksi pois Auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta! Ilma oli tyyni ja kaunis. Mitä enempää voisin elämältä juuri nyt toivoakkaan? Voi Aurinko, sinua on kaivattu. Pitkä pimeys ja harmaus syö voimia ihan toden teolla. Kävimme kiertämässä ihanan kahden tunnin maastolenkin. Minun kärrieni edessä kipitteli Braamer. Noora ratsasti Ulfurilla, Sara tällä kertaa Ossilla. Saara ajoi Tuhtolla, Olivia ja Siiri yhdessä Ilmarilla ja heidän kaverinsa Lia Penalla. Kipsuttelimme keltaisen talon pihan läpi, vihaisen miehen lenkin, peruslenkin lisäosan ja peruslenkkiä pitkin kohti kotia, kiertäen vielä autiotalon lenkin ja käyden uittokuopan viereisellä isolla pellolla, sitten pikkupellolla ja lopuksi viiskymppisen pellolla. Uittokuoppa oli niin jäässä vielä, että kahlaaminen ei vielä onnistunut.
     Braamer oli hyväntuulinen ja innokkaan oloinen. Etenimme kaikissa askellajeissa ja laukassa oli suorastaan himmailemista. Ulfurilla ja Nooralla oli lampaankarvasatula. Muutoin Ulvis oli kiltisti, mutta hiekkamäkeen käännyttäessä se pukkasi oikein kunnon ninjaloikan ja pellolla kun koitimme laukkaa se loikkasi oikein kunnon sivuloikan ja vissiinkin pukitti. Hiekkamäen pukissa Noora pysyi ongelmitta kyydissä, mutta pellolla olimme varmoja että hän lentää. Noora on kuitenkin niin ninja, että pysyi kyydissä ja sai itsensä kaulalta takaisin selkään. Sara tykästyi taas Ossiin, joka oli ihana ja kiltti. Myös Tuhto ja Pena olivat omia ihania itsejään eikä Ilmarissakaan ollut moittimista. Ulviksellakin varmasti helpottaa, kun se saa painoa pois ja tottuu meihin ja paikkoihin. Lihavuus varmasti hankaloittaa liikkumista ja U on aika jännittäjä. Myös ne jalat on tarkoitus kuvauttaa, jahka tulee sopiva tilaisuus. Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Laitoin niille myös arnikaa selkiin ja tarpeen mukaan jalkoihin, muun muassa noille kinnerpattilaisille. Ossin takajalkojen lähentäjät olivat jonkin verran jumissa ja useammalla si-nivelen seutu. Niitä on hyvä arnikoida ja vähän hieroksia ja venytellä.
     Isojen poikien palattua pihatoille nappasimme tallin pihaan Jermun ja Villen. Otukset harjattiin ja valjastettiin. Siiri valjasteli Jermua ja varsa oli oikein hyvällä fiiliksellä. Niin mahtavaa, kuinka Jermu on oppinut luottamaan meihin ja on innolla mukana. Kiersimme taas vähän kentällä kärrit perässä, eikä Jermu ollut moksiskaan vaikka aisa painoi kylkeen ulkotallin edestä lähtiessä. Siiri taas talutti toiselta puolelta, minä toiselta ja Olivia ohjasti kärrien takaa pitkillä ohjilla. Saara ajoi Villellä tukivaljakkona ja Sara otti muutaman kuvan. Koska Jermu oli niin hyvän oloinen, kokeilin varovasti mennä kyytiin. Voi upea pieni Jermu ja ensimmäinen ajo! Olin kyydissä hetken ja tuntui siltä, että ponin voisi vaikka päästää jo irtikin, niin hyvin se toimi. Emme kuitenkaan vielä päästä, koska on turha ottaa pienen herkkiksen kanssa mitään riskejä. Hiljaa hyvä tulee. Kaiken kaikkiaan ihan super ihana päivä! Kiitos siitä kaikille osallisille, niin ihmisille, poneille kuin sille auringollekkin! Palattuamme vielä Olivian ja Siirin kanssa kämpilleni, hengailimme ja otimme rauhaksiin. Tytöt myös pakkailivat ja lopulta lähtivät kotiin. Kiitos kaikille kivasta leiristä, otetaan pian uudestaankin!

Ps. Pitkään aikaan koira ei ole käynyt poneihin kiinni, vuosiin. Tänään kuitenkin Braamerin piehtaroidessa lenkin jälkeen pihatolle palatessa, se iski siihen kiinni. Pitää muistaa varoa.

LAUANTAI & SUNNUNTAI:
MAANANTAI:
TIISTAI:

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)