lauantai 5. joulukuuta 2020

Yhteistä aikaa ponien kanssa, yökarkulainen ja ihania maastoreissuja

Maanantaina 6.7.2020 kävin töiden jälkeen Pikantissa ostamassa tervarasvaa ponien jalkoväleihin. Hauskana sattumana siellä oli alennuksessa koirien rasvaa ja se passaa poneillekkin ihan hienosti. Melkein koiriahan nekin ovat, eivätkös? Pyörähdin myös tallilla, mutten päänsärystä ja selkäkivusta johtuen viipynyt kauaa. Vein isoille pojille (erityisesti Penalle) namusia ja rapsuttelin niitä. Ilmarin ötökkähattu oli hämmästyksekseni pysynyt päässä, Braamerin ja Tuhton omat olivat tippuneet. Etsin ne, pudistelin ja asensin takaisin. Rasvailin uudella tervarasvalla kaikkien jalkovälit ja ötökänsyömät. Sitten hetken temppuilin Penan kanssa. Jalannostoja, väistöjä, peruutuksia, pystyynhyppyjä ja juoksentelua rinnakkain. Ihana rakas pieni Pentti!
     Isojen poikien laitsalta, joka on taas pelottavan reheväksi kasvanut sateiden takia, jatkoin käymään pikkupoikien laitumella. Pienten rasvaaminen ei ollut ihan yhtä helppoa, sillä ne lähtevät helposti karkuun. Onnistuin kuitenkin pikkuhiljaa hivuttautumaan rapsuttamaan ja sitten sainkin jo laittaa rasvaa. Ville rakasti kun rapsutin sen ötökänsyömiä ryntäitä. Sen yläkaulassa oleva patti on onneksi pienentynyt. Jermun pyydystämisessä, tai siis luottamuksen voittamisessa, meni oma aikansa, mutta sain kuin sankin senkin lopulta rasvailtua. Pikkupojat olivat taas kovasti lähdössä mukaani. Pitää miettiä, josko ne uskaltaisi joku päivä kokeilla yhdistää muiden kanssa samaan laumaan. Ne eivät oikein omalta pieneltä perälaitumeltaan näe pihan tapahtumia ja tuntuvat aina haluavan ulos. Nyt ne on vähän eristetty irti kaikesta muusta.

Tiistaina 7.7.2020 taistelin työpäivän läpi, mutta voi hyvänen aika sentään miten puuroa mun pää on! Typeriä pieniä virheitä kerta toisensa jälkeen. Koska Ronja perui tallille tulonsa, päätin kysyä pärjäisivätkö muut jos jäisin kotiin. He sanoivat, ettei ole mitään hätää ja että he pärjäävät hyvin. Tässä Siirin raportti tallipäivästä: "Tänään Olivia ratsasti Ulfurilla, mä Tuhtolla, Noora ajoi Brankulla ja Meri Ossilla. Mentiin ensin ladolle ja takasin ja sitten vielä autiotalo. Otettiin ensiksi peltolenkillä rauhallista hölkkää. Ladolle mennessä otettiin ravia ja takasin päin reipasta ravia/laukkaa. Sitten mentiin autiotalo väärinpäin. Laukattiin ensin se ylämäki ja mentiin reipasta ravia siellä autiotalon ”takana”. Lopuksi mentiin vielä peltonlenkki laukassa. Muuten meni kaikilla super hyvin, mutta kun laukattiin viimisen kerran peltolenkillä niin yhtäkkiä Tuhto teki jonkun sivuloikan, veti päätä alas ja vähän pukitteli, mutta en kuitenkaan tippunut. Mietin, että mistä johtui, koska satula ei kuitenkaan valunut eteen. Oli kyllä muuten tosi reipas ja iloisen oloinen! Loppu käynnit käveltiin maasta. Lenkin jälkeen laitettiin poneille sinappia (Solhedsin 2. rasvaa, suom. huom.) ja sitä terva rasvaa ja anettiin ruuat ja takitettiin Brankku ja laitettiin huput Ullelle, Tuuheelle ja B:lle." 
     Juttelimme vielä raportin jälkeen Siirin kanssa. Siiri kertoi, että Tuhto oli kaiken kaikkiaan paljon parempi kuin 2vk sitten. Nyt sillä on ollut viikko saikkua ja viikko sitten irap-pisto. Tuhto oli kuulemma tosi rennon reipas ja kuin eri poni. Tarkkailemme nyt taas, jos tarvitsee niin pistetään lisää irappia. Vakkareiden hakiessa poneja kaikilla oli ollut huput päässä, hienoa olisi jos pysyisivät jatkossakin. Ja vielä viimeisenä lisäyksenä, että Olivia oli ratsastanut ilman satulaa. Ullen kainalon ötökänsyömät alkavat olla paremmat, pitää vähän tarkkailla koska voi taas huoletta käyttää satulavyötä. Nytkin olin sanonut Olivialle, että hän saa itse päättää laittaako satulan vai ei. Loppumainintana tuli vielä, että myös Ossi oli ollut tosi reipas, eikä ollut jäänyt yhtään jälkeen.
     Yhdentoista jälkeen yöllä sain tallilta soiton. Viltsu on karannut. Noh, eikai siinä auttanut kuin hypätä ylös, laittaa päivävaatteet ja ajaa Pyhtäälle. Ville oli kahden laitumen välissä vajaa kaksi metriä leveässä kujassa, mutta sitä ei saatu kahden ihmisen voimin kiinni. Noh, ainahan minä ajan pyydystämään jos ponini karkaavat. Se ei tapahdu usein, mutta kuitenkin. Ville lähti ensin karkuun, mutta antoi sitten kiinni. Sitä pitää lähestyä rauhassa jutellen ja matalalla energialla. Kerroin sille, että minulla on herkkuja ja pyysin siltä hymy-temppua. Hienosti se antoi lopulta kiinni ja vein sen takaisin laitumelle. Sieltä oli lankaa rikki, joku oli jättänyt sähköt pois päältä ja Ville oli ottanut tilaisuudestaan kiinni. Minun ponejani ei voi lähestyä liian isolla energialla, jahdata, huiskia tai huutaa, koska ne on opetettu väistämään sellaista. Ne pitää ottaa kiinni rauhassa, ilman paniikkia ja lahjoen. Meidän vakkareistakin melkein kuka tahansa olisi saanut ponin kiinni, mutta sain kyllä inspiraatiota tästä pitää heille erikseen kurssia oman energian säätelystä irtojuoksuttaessa. Paistaako jostain läpi tässä kirjoituksessa, että ärsytti..?

Keskiviikkona 8.7.2020 skippasin itse ratsastuksen selkäni takia, mutta sain stunttikuskiksi Siirin. Normaaleista keskiviikkovakkareista paikalla olivat vain Sara ja Kristina, joten matkaan lähti vain kolme ponia. Siiri otti Ulfurin, Sara Tuhton ja Kristina Ilmarin. Keksin villin idean kotiin jääville poneille. Alkuun olin pohtinut laittavani Jermun isojen laitumelle leikittämään Penaa, Ossia ja Braameria. Päätimme kuitenkin Siirin kanssa ruveta hurjiksi ja laskea myös Villen isompien sekaan. Jännitti. Ville ja Jermu nuuhkivat muita ja oli pientä kiljahtelua. Jermu hyppi vähän muiden selkään ja otti hampailla Braamerin ihottumatakista. Otimme takin väliaikaisesti pois. Braamer innostui siitä, juoksenteli, ja sitten piehtaroi antaumuksella. Jermu rallitti hurjana Penan kanssa, ihan onnesta soikeina. Ville rauhoittui melko pian syömään. Ihan mahtavaa! Sinne ne saivat jäädä hengailemaan, kun me lähdimme lenkille.
     Lenkillä minä kävelin mukana ja muut ratsastivat ilman satuloita. Ratsukot etenivät käynnissä ja ravissa (/töltissä) ja välillä pysähtyivät odottamaan minua ja antoivat ratsujen syödä. Nauroin kovasti, kun Sara alussa ravissa meni kyljeltä toiselle, sai tehdä töitä löytääkseen tasapainonsa ja vingahteli ja äännähteli. Kun hän sai juonen päästä kiinni, alkoi olla helpompaa pysyä kyydissä. Selvästi kannattaa harjoitella jatkossakin ja ilmeisen innoissaan hän onkin menemään satulatta. Menimme vanhaa Pirelintietä metsätielle, sieltä pientä polkua ylös kalliolle ja metsäpolkua takaisin kohti kotia. Tiellä kalliolla Ulfur säikähti yllättävää lintua, teki ihmeellisen kierteisen pelastautumisloikan mennen ihan C-kirjaimen muotoiseksi ja Siiri pyörähti vauhdilla kierteellä alas. Hän laskeutui jaloilleen, mutta nilkkaa sattui vähän. Onneksi kipu helpotti nopeasti. Hän nousi takaisin kyytiin ja jatkoimme metsään. Etsimme erästä vanhaa polkua, joka osittain tuhoitui aiemmin hakkuiden takia. Löysimme sen ja se vei meidät pienelle söpölle metsäpätkälle. Näimme lenkin aikana kaksi kivikasaa, jotka muistuttavat pronssikautisia hautoja. Meillä oli myös mustikkastoppi, kun pysähdyimme koko porukalla herkuttelemaan mustikoilla. Oli oikein mukavaa ja rauhallinen liike tekee selälleni hyvää.
     Lenkin jälkeen pikkupojat oli tarkoitus siirtää takaisin omalle laitumelleen. Päätimme kuitenkin rohkaistua kokeilemaan, voisivatko ne jäädä ja voisiko koko lauma olla samassa. Pikkupojat yrittävät aina tunkea omalta pelloltaan ulos ja välillä mietin, harmittaako niitä kun ne ovat ihan takanurkassa. Kun naapurilaitumien hevoset juoksevat vauhdilla laiduntensa etupäätyyn, pikkupoikien matka tyssää aitaan puolessa välissä. Tuntevatkohan ne olevansa vähän eristyksissä? Nyt on maa ihan vihreänä, eikä pojille ainakaan tulisi kiistaa ruuasta. Ville on ollut tosi rauhallinen, eikä ollut lainkaan hurja Ossin, Braamerin ja Penan kanssa. Laskimme lenkillä olleet ponit samaan aitaan. Ville otti kaikki vastaan innolla, mutta rauhaksiin. Jermun sisäinen ori oli herännyt ja se vähän mahtaili, mutta Ulle pisti sen pian kuriin ja järjestykseen. Jäimme Siirin kanssa laitumelle hengailemaan ja seurailemaan tilannetta. Suurimmaksi osaksi kaikki laidunsivat rauhassa. Jermu ja Ulfur vähän leikkivät, mutta ihan yhteisymmärryksessä. Ihan mahtavaa! Pena hengaili kanssamme ja rapsuttelimme sitä vuorotellen. Oli ihanaa vain hengailla ja lepäillä laitumella, sekä seurailla upeaa rauhallista laumaamme. Ennen lähtöä takitimme vielä Braamerin. Se oli saanut nauttia takittomuudesta ja vapaudesta, mutta kyllä takki on vaan hyvä olla, niin eivät ötökät kiusaa.

MA, TI & KE:

Torstaina 9.7.2020 Saara kävi päivällä kuvaamassa Villeä ja kertoi samalla, että laitumella on kaikki hienosti ja ponit ovat sulassa sovussa. Aivan super mahtavaa! Tosin, sähkö ei toiminut ja siitä infottiin tallin omistajaa. Ei siis voida syyttää että me olisimme unohtaneet sähköt pois päältä kun Ville karkasi, vaan paimen oli ilmeisesti jo silloin rikki. Nyt se on onneksi käsittääkseni fiksattu ja ponit pysyvät toivottavasti omalla puolellaan aitaa.
     Illemmalla lenkille lähdettiin koko lauman kanssa. Saimme mukaamme kaksi aikuista hevosenomistajaa talliltamme jotka ovat aiemmin osallistuneet järjestämälleni valjastuksen ja ajon alkeiskurssille. Ihan super kivaa, että tallilaiset ovat kiinnostuneita poneistamme ja tekemisistämme! Nämä hevosenomistajat saivat ajoon Braamerin ja Tuhton. Olivia ratsasti Ulfurilla ilman satulaa, Axel tuli ratsastamaan Ilmarilla, Saara ajoi Villellä peräponinaan Jermu ja Satu ajoi Penalla. Minä olin Satun ja Penan kyydissä ja pidin Ossia peräponina. Ilma oli viileä, mutta tosi hyvä. Kipsuttelimme peruslenkki kolmosen väärin päin ja kävimme myös lisäosalla. Etenimme käynnissä ja ravissa (/töltissä) ja pariin kohtaan tuli aika nopeaakin ravia. Vähän häntäpää myös laukkaili kiinni. Ilmari viskeli taas päätään ja on tehnyt sitä nyt useana päivänä. Olemme tarkkailleet sitä, mutta nyt ei hirveämmin ollut ötököitäkään ja päätin, että poni jää hetkeksi levolle. Sillä voi olla joku kipu, jumi tms. jossain ja asia pitää selvittää. Olen ollut yhteydessä ote-hierojaan, mutta hän ei ole vielä vastannut koska pääsisi hoitamaan poneja. Ilmari oli kyllä muutoin puhdas, kiltisti ja ihan reipas, eli mistään kovin pahasta ei toivottavasti ole kyse. 

Ps. Jälkihuomautus jota en jaksa muokata tekstiin: ponit ovat hyvin hanakoita syömään laitumen ulkopuolella. Nyt laitumella ei ole enää hirveästi ruokaa, eli ehkä laihtumista voisi pikkuhiljaa alkaa jopa tapahtua? Sen verran siellä on, että ponit saavat syödäkseen eikä tarvitse murehtia vatsahaavoja tai hyperlipidemiaa tyhjien vatsojen takia. Seuraamme mielenkiinnolla. Jos ruoka loppuisi, voisimme taas avata lisälohkon.

Perjantaina 10.7.2020 tapasimme tallilla Saaran ja Nooran kanssa puolen päivän jälkeen. Noora nappasi ratsukseen ilman satulaa Ulfurin, Saara valitsi ajoon Ossin ja otti perään Jermun ja minä valikoin ajoon Braamerin ja perään Penan. Ennen lenkkiä katsoin tänään Ulviksen kaviot. Eilen projektina olivat tuskaisesti pikkupoikien kaviot. Selkä ei nauti, mutta toisaalta ei voi jättää lyhentelemättäkään. Braamerilta purkasimme harjasta letit ja ne tehtiin uudelleen lenkin jälkeen. Lenkillä harja sai liehustaa pitkästä aikaa vapaana ja juuri selvitysaineella selvitettynä. Braamerilla aloitettiin nyt taas myös kuurina Hallamaan rakeet.
     Lenkkeilimme ihanassa, mutta sopivan viileässä kesäsäässä. Kiersimme 11 km lenkin käyden kipittelemässä useita pistoteitä. Kaikilla olin käynyt joskus aiemminkin, mutta monella en pitkään aikaan! Tai noh, yksi oli ehkä minullekkin ihan uusi, mutta se loppui lyhyeen. Se oli hyvin metsäinen ja sen varrella oli pian kasa mätänevää ruokaa. Hyi että! Ponit lähtivät aika reippaaseen tahtiin pois, kun käännyimme ympäri. Noora ja Saara menivät edellä ja minä perässä, joten he näkivät kasan paremmin. Siinä oli kuulemma ainakin kanankoipia. Haju oli karmaiseva. Jotain rakennelmia tai rojuja siellä oli myös, muttemme jääneet ihmettelemään niitä. Mielummin vain äkkiä pois ja raittiiseen ilmaan.
     Etenimme käynnissä ja ravissa ja hiukan myös laukkailimme Ulvista kiinni jossain kohtaa. Braamer oli hyväntuulinen, joskin se haukkaili usein evästä teiden reunoilta. Pena ei arvosta ihan hirveästi peräponina olemista, mutta kipsutteli kuitenkin kiltisti. Jermu oli hyväntuulinen ja se on oikein tottunut peräponi. Se ei varmasti ymmärrä lainkaan, että muiden ponien mielestä on kivempi hölkötellä kärrien edessä kuin perässä. Jermulla oli totutuksena valjaat päällä. Ossi oli yhdessä kohtaa nihkeä ja koitti ehdottaa kääntymistä ympäri. Ihmettelimme, mutta käytyään sekä pissalla että kakalla poni normalisoitui. Ehkä mahassa oli ennen sitä epämukava olo. Ulfur oli oikein rennon ja mukavan näköinen, jos ei lasketa sitä kun se mädän ruuan luona otti kierroksia. Asfalttitiellä kotiin päin tullessa tuli useampi auto vastaan. Osa hidasti hienosti, osa tuli vauhdilla ohi. Ponit olivat oikein rentoja, eivätkä tuntuneet välittävän autoista. Kotiten taas kävelimme. Siellä näin tien reunalla suloisen pienen ruskean sahalaitaisen kyyn! Ihana. 
     Tallin pihassa purkasimme varusteet ja hoidimme ponit. Koska Noora oli nopein purkamaan varusteet omaltaan (jolla oli vain suitset, suojat ja tossut), pyysin häntä erityistehtävään. Otettuani Braamerilta kärryt, olin laittanut kärryt varovasti Jermun ympärille. Siltä oli jo otettu valjaat pois, mutta kokeilin mitä se tuumaisi tänään aisojen välissä seisomisesta. Se oli oikein rauhaisa ja rapsuttelin sitä. Pyysin Nooraa tulemaan hetkeksi sen luokse ja pitämään kärrejä siinä. Koska poni oli oikein ok, sanoin että sitä voi varovasti myös kosketella aisoilla kylkiin, jos se ei jännity. Jermu lepuutteli toista takastaan ja torkkui. Voisi kokeilla välillä valjastaa sitä parkissa ja antaa olla siinä tottumassa. Kun se on sille ihan tuttua kauraa, voisi taas kokeilla liikkeelle lähtemistä? Kun poneilta oli pyyhitty hiet ja niille oli laitettu kutinarasvaa, tervarasvaa ja ötökkäkarkoitetta, sekä B:n harja oli letitetty, B loimitettu ja hupulliset (Pena ja Ulle) huputettu, veimme otukset takaisin laitumelle. Siellä on kaikki ihan mahtavasti, olen super onnellinen siitä että koko lauma on nyt kasassa! Vihdoin!!

Lauantaina 11.7.2020 päätimme jättää talleilut väliin kaatosateen vuoksi, kun ukkostakin oli lupailtu. Siirsimme tallipäivän seuraavalle päivälle ja se olikin loistava päätös. Sunnuntaina 12.7.2020 ilma oli aivan ihana! Minulle puolipilvinen keli ja 18-19 astetta varjossa on oikea unelma, voi rauhassa pitää hupparia eikä tule liian kuuma. Olin loistavalla tuulella muutoinkin, olin kerrankin hyvin levännyt ja minulla oli kaikin puolin hyvä olla. Tallilla Hanna nappasi ratsukseen Ulfurin, Saara ajoon Tuhton, minä ajoon Penan, Axel Villen, Noora Braamerin ja Krisse ratsukseen Ossin. Jermu olisi muuten lähtenyt peräponiksi, mutta se sai tällä kertaa jäädä lomailevan Ilmarin seuramieheksi. Ilmari ei kestä aidoissa jos jää yksi, eikä tietysti olekkaan yhdenkään ponin kiva jäädä yksin. Jermua ei onneksi ole vielä mitään paineita liikuttaa, se liikkuu hyvin laitumellakin ja on solakka kasvava nuori. Ennen lenkkiä pesin Penan, Tuhton ja Braamerin ötökkähuput sekä Braamerin ihottumatakin. Braamer sai lisäksi Hallamaan rakeet, niistä on mielestäni ollut sille kyllä apua.
     Kiersimme 11 km lenkin tutkien taas pistoteitä. Vuorossa olikin oikea seikkailu! Eräs reitti vei kallioisille reiteille ja yksi vanhaan metsään, pienelle polulle josta juuri ja juuri pääsi kärreillä, sekä vanhan salaisen sillan yli. Ihan superkiva lenkki! Etenimme paljon käynnissä, mutta otimme myös ravia ja välillä laukkailimme jonoa kiinni. Sekä ponit että ihmiset olivat rennon ja hyväntuulisen oloisia. Ulfurista täytyy sanoa, että se on kyllä mennyt tosi paljon eteenpäin ja selvästi sopeutunut meille. Nyt se alkaa tuntua taas ihan siltä, mitä siltä olen toivonut. Huippuheppa. Juuri se, mihin Iisakinniemen issikoilla aikanaan ihastuin.
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin hyvin. Braamer sai ylleen uuden ihottumatakin, kun vanha jäi kuivumaan. Huput kuivuivat lenkin aikana, mutta loimi ottaa vähän enemmän aikaa. En ole varma olenko kirjoittanut siitä jo blogiin, mutta Villen ruunausjäljestä törröttäneeseen tikinpäähän on kasvanut taas ympärille liikalihaa. Pitää nyt seurailla ja rasvailla sitä, sekä pyytää eläinlääkäri joku päivä katsomaan sitä. Palautettuamme ponit laitumelle jäimme hetkeksi katselemaan laumaa. Siellä ne nyt ovat, kaikki kahdeksan kasassa. Ihan super mahtavaa ja ihanaa. Sieluni lepää, kun katson niitä rauhallisina laitumella. Vielä jotain positiivista loppuun: laidun oli hitusen puhtaampi kuin aiemmin, sillä ennen meidän muiden tallille tuloa Hanna ja Saara olivat olleet siivoilemassa lantaa. Jes!

TORSTAI:
PERJANTAI:
SUNNUNTAI:

Hiitillä Loviisassa, irap-pisto, äkäisiä ötököitä ja kamala lauantai

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS

Maanantaina 29.6.2020 kävimme piiiitkästä aikaa ratahiitillä Loviisassa! Mukaan lähtivät Olivia ja Pena sekä Noora ja Ville kärreillä, sekä Axel ja Ilmari monténa. Noora sai lastata Ilmarin, sillä se lastautuu hänellä paljon paremmin kuin minulla tai muilla. Hetken poni mietti, mutta Nooran houkuttelulla ja minun taputtaessani ponia takapuolelle, Ilmari meni lopulta nätisti koppiin. Lupasimme sille, että emme yhtään pakota, ehdotamme, lahjomme ja kannustamme vain. Poni sai halutessaan peruuttaa ulos, eikä sen narua pidetty tiukalla. Kopissa se oli oikein hyvillä mielin. Muut ponit lastautuivat ongelmitta. Matka sujui hyvin ja paikalla ponit pääsivät pesukatoksille varustettaviksi. Ensin kuljetussuojina toimineet pintelit purettiin jaloista, sitten varustus. Ponit oli jo harjattu kotona ja niiden otsatukat oli letitetty.
     Verryttelimme kokonaan radalla ja kävelin mukana ensimmäisen kierroksen. Ponit saivat rauhassa tutustua rataan ja juttelimme vakkareiden kanssa niitä näitä. Toisen ja kolmannen kiekan he hölkkäilivät keskenään ja toisen hölkkäkiekan aikana he tekivät myös ohitusharjoituksia. Silloin Ilmari oli pukannut, mutta sitten rauhoittunut. Se on käynyt vain kerran aiemmin radalla ja silloin se hyppi kärrien edessä vain hulluna pystyyn. Osittain siksi se lähti nyt monténa eikä kärreillä, kun kärrien kanssa sitä jännittää enemmän jos joku menee ajaen ohi. Toinen syy on se, että yhden kilpakärryn renkaan kumi on niin pahasti murkkeentunut, että voi hajota koska tahansa. Verryttelyjen jälkeen otettiin hiittikiekka. Siihen tuli jonkin verran laukkoja. Sitten välissä hetki käyntiä, vähän hölkkää ja sitten toinen kierros. Axel muuten volttasi ihan superisti ensikertalaiseksi! Toinen kierros meni vähemmillä laukoilla ja nopeampaan aikaan. Jokaisen ponin aika oli noin 3.30, joka on ihan hyvin ilman treeniä. Mehän ollaan vain ajeltu ja ratsasteltu, ei olla juurikaan otettu kovaa ravia vaan ihan reilusti laukkailtu. Nyt jos päätetään starttiin mennä, niin aletaan vaan ottamaan lisää myös kovaa ravia. Oli ihan tosi kiva reissu, toivottavasti päästään pian uudelleen!

Ps. Meillä oli testissä radalla myös tossut. Ne olivat tosi hyvät hiittikäytössäkin, vaikkei niitä raveissa saakkaan käyttää.

Tiistaina 30.6.2020 satoi ja myrskysi oikein huolella ja maailma lainehti. Vuorossa oli Tuhton irap-pisto, johon onneksi sain apua. Ihana tallikaveri Ina otti Tuhton sisälle jo 1,5h ennen pistoa kuivumaan, kun minä olin töissä. Pistoon sain mukaan ihanan Nooran, jonka kanssa harjailimme ponin kuntoon. Ell saavuttua ell rauhoitti Tuhton ja putsasi kintereen huolella. Sitten pisto. Inakin saapui auttamaan, kiitos paljon molemmille auttajille! Tuhto ei tällä kertaa oikeastaan pistänyt hanttiin, joka oli ihan mahtavaa! Irap ei kuitenkaan mahtunutkaan pikkunivelrakoon. Tämä tarkoittaa sitä, että tilanne on hyvä ja poni on vastannut aiempaan hoitoon hienosti. Päädyimme pistämään aineen ylempään isompaan nivelrakoon kintereessä, jottei aine menisi hukkaan ja koska nivelet kommunikoivat keskenään 80%. Peruimme samalla ensiviikon ja sitä seuraavan viikon pistot, sillä niitä ei tarvita. Pyydän Tuhtolle ote-hierojan josko sen tahmeus olisikin jotain jumia. Ell tosin totesi, että voi olla että on vain ollut niin kuuma että poni on ollut vähän hitaampi. Juttelimme myös, että voidaan katsoa myöhemmin olisiko irappia tarpeen pistää toiseen kintereeseen. Siellä ei 2017 kuvissa ollut muutoksia, mutta on ihan mahdollista että nyt olisi. Tuhto jäi karsinaan ja joutuukin olemaan koppihoidossa pari päivää.
     Näytin eläinlääkärille myös Villeä, jolla näkyy ruunauksen jäljiltä vielä tikkiä. Ell leikkasi tikinpätkän pois, mutta Villellä oli tikin ulosjäämisen johdosta kasvanut myös vähän liikalihaa. Ell sai sen kätevästi leikattua pois ilman, että Ville edes huomasi. Liikalihassahan ei ole tuntoa. Pieni tikinpätkä sinne vielä jäi ja sain hoito-ohjeeksi tarkkailla sekä laittaa hoitavaa rasvaa. Voikun tikki nyt sulaisi kokonaan pois ja haava paranisi lopullisesti.
     Siiri ratsasti illan lenkillä Ulfurilla. Nooran ajokkina toimi Ville, joka meni kuolaimettomilla. Penalla ajoi Meri ja Pentille koklattiin sen uusia kuolaimettomia, mutta ne eivät ainakaan tällaisinaan ole hyvät. Ne menevät silmiin kääntäessä, joten vaihdoimme kuolaimelliset. Minä ajoin Braamerilla (aina normioloissa kuolaimettomilla). Ilmarilla oli ansaittu vapaa ja Ossi jäi sen kaveriksi laitumelle, koska Ilmari tulee langoista läpi jos jää yksin. Karsinaan en sitä viitsinyt ottaa, kun ne Tuhton kanssa ressaavat sisällä ja lietsovat toisiaan. Tuhto tosin oli yksikseenkin aika rauhaton, mutta pärjäsi. Emme päässeet pihasta kauas, kun tajusimme että hiittareista on toinen rengas tyhjänä. Pikainen kärrien vaihto Nooralle ja sitten uudestaan matkaan. Kävimme rauhallista tahtia ladolla ja takaisin, lähinnä käynnissä ja ravissa. Me tosin Braamerin kanssa myös laukkailimme kiinni, sillä Braamer ehdotti sitä. Se oli ötököistä vähän rauhaton, mutta muuten kaikilla meni hyvin. Viltsu toimi kuolaimettomilla aivan yhtä hyvin, kuin kuolaimillakin. Se ei ihmetytä, koska alkuunhan ajoin sitä kuolaimettomilla, ennenkö se alkoi olla liian ori.
      Viedessämme ponit takaisin laitumelle suljimme samalla isojen poikien lisäheinälohkon. Ell sanoi, että ei haittaa vaikka laidun olisi tosi köyhä, niin kauan kun on JOTAIN syötävää niin ei ole hyperlipidemiariskiä. Olisi todella tärkeää saada ponit laihtumaan ja Tuhton jäykkyys voi hyvin olla kuulemma vain sitä, että se on niin lihava. Se on poneistani laihimmasta päästä, mutta silti tosi lihava. Muiden palattua laitumelle nappasimme Ossin talliin. Se jää nyt karsina-asukiksi Tuhton seuraksi. Annoimme poneille heinäverkkoihin yöheinää ja vähän olkea ja laitoimme niille hyvät vedet. Tallin omistaja antaa niille toiset heinäverkot aamulla ja me sitten taas hoidamme illalla. Sinne ne jäivät nyt lepäilemään. Ainiin! Vielä! Rasvailin poneja lenkin jälkeen ja huomasin, että Ulfurin kainalo on auki kun ötökät ovat syöneet niin pahasti. Ei siis hetkeen satulavyötä sille. Myös korvat ovat monella tosi syödyt ja alankin metsästämään korvahuppuja. Nyt on jotenkin tosi ätäkkä ötökkäkanta liikkellä, sillä vaikka lenkillä ötököitä on tosi vähän, niin laitumella ponit tulevat ihan syödyiksi ja muutkin tallin hevoset näyttävät huonommilta kuin muina vuosina.

Keskiviikkona 1.7.2020 karsinoissa odotti hyvin hanakasti tuijottavia poneja, joista Ossi hörisi vaativasti. Heinää oli aamusta hyvin jäljellä, joten syömisen riittämisen kanssa ei ole huolen häivää. Kun nappasimme Ossin karsinasta ulos ottaaksemme sen lenkille, alkoi Tuhto hyppiä hurjana pystyyn omassa karsinassaan. Ossi otettiin sisälle takaisin odottamaan, että sain Jermun Tuhton kaveriksi lenkin ajaksi. Jermu taas innostui Tuhtosta ja hyppi hetken pystyyn, mutta sitten otukset onneksi rauhoittuivat. (Jossain kohtaa siivosin karsinat, kun molemmat rautiaat olivat tallissa. En vain muista oliko se ennen vai jälkeen lenkin. Sen aikaa karsinoiden väliseinä oli auki ja ponit saivat hengata kahdestaan.)
     Päivän lenkillä Axel ajoi Villellä ja minä olin kyydissä perähevosenani Ulfur. Ulvikselle ei tosiaan nyt voi laittaa satulaa kainalon haavan takia, enkä minä uskalla vielä ratsastaa ilman satulaa. Ilmarilla ratsasti Kristina, Ossilla Anna, Penalla Sofia ja Sara ajoi Braamerilla. Hän taisi olla aika innoissaan ja tykätä kovasti! Olisi kiva saada muitakin junnuja välillä ajamaan. Villeä vähän jäskätti kärjessä, mutta se suoriutui kuitenkin kivasti. Yhden lätäkön yli Ossi toimi vetoapuna ja käytämme muutenkin vetoapua poneilla aina tarvittaessa, jos jotakuta pelottaa. Kiersimme peruslenkki kolmosen aika rauhalliseen tahtiin. Paljon käyntiä, vähän ravia ja yksi laukka. Pohjat olivat huonot, tosi kovat, vaikka oli satanut. Kerran Pena pukkasi Ossin tultua liian lähelle ja Penan kuski oli vähällä suistua selästä. Muistuttelin junnuja, että vaikka onkin rentoa, pitää muistaa myös ratsastaa ja keskittyä, eikä vain matkustaa. Muutoin lenkki sujui hyvin.

Torstaina 2.7.2020 olin myöhässä tallilta, sillä olin käynyt töiden jälkeen Pikantissa. Ostin sieltä selkäännousunameja, Solhedsin kutinarasvaa sekä testiin ötökkähupun, joka menee Tuhtolle. Vakkarit hakivat jo omat poninsa ja äiti tuli kanssani viemään Ossin ja Tuhton pihalle. Äitini ja äitini kaveri Tuija olivat tulleet kurkkaamaan poneja. Tuhto hyppi pystyyn heti kun Ossille alettiin laittamaan riimua, mutta rauhoittui vähän kun tajusi, että pääsee itsekin ulos. Se oli ihan tohkeissaan. Laitumella irti päästyään rautiaat ottivat pienen spurtin ja rauhoittuivat sitten syömään. Takaisin mennessämme nappasin Jermun mukaani.
     Lenkille äiti ja Tuija eivät lähteneet, ihailivat vain poneja parkissa ja lähtivät sitten jatkamaan matkaansa. Meidän lenkillämme Olivia ratsasti Ulfurilla ilman satulaa, Siiri Ilmarilla satulan kanssa, Lyyli ajoi Braamerilla ja Meri ja Satu Penalla. Saaran ajokkina oli Ville ja minä olin kyydissä pitäen perässä Jermua. Sille viritin päälle valjaat ja niihin valjastin kiinni uimapötkylän. Kyllä, luit oikein, uimapötkylän. Olisin laittanut harjotusaisoiksi kaksi, mutta se hirvitti ponia. Yhden sain laittaa ja taitoin sen niin, että toinen pää oli toisessa aisalenkissä ja toinen toisessa. Poni ei sanonut siitä juuri mitään ja tottui siihen nopeasti. Alkuun se oli tietysti saanut nuuhkia ja tutkia pötkylää. Tulevaisuudessa sitten kokeillaan kahdella, sitten ehkä taas kärrejä? Kärjessä kulkeneet Olivia ja Ulfur saivat päättää lenkin ja kierimme autiotalon väärinpäin. Etenimme kaikissa askellajeissa ja kaikki sujui hyvin. Jermu jännittyi vain silloin, kun kokeilin vähän lärpyttää uimapötkylää sen selkää vasten kesken lenkin. Lopetin heti ja poni rauhoittui. 
     Lenkin, ponienhoidon ja kaiken muun jälkeen putsasin vielä tallista Tuhton ja Ossin karsinat ja laitoin kaikki tavarat omille paikoilleen. Ylijääneet ruokaoljet vein pihatolle, heinät menivät lantalaan. Heinä oli ennen laitumellelaksua vintille jäänyttä ylijäämää ja tosi pölyistä. Olimme kastelleet sitä jottei se kävisi poneille niin kovasti henkeen ja nyt illalla aamulla tarjoiltu edellisiltana kasteltu heinä oli jo jotenkin käynyttä tai muuten pilaantunutta. Lämpimillä keleillä mikään kostea ei kestä kauaa hyvänä, mutta onneksi heiniä ei nyt tarvittukaan enempää.

Perjantaina 3.7.2020 Axel kävi päiväseltään ajelemassa Braamerilla, tässä hänen loistava ja kattava raporttinsa: "Kun saavuin tallille lähdin heti hakemaan Braameria. Tallin pihassa otin Braamerilta ötökkäloimen pois ja laitoin pari lettiä kiinni, koska ne olivat auenneet. Sen jälkeen harjasin, tossutin ja valjastin Brankun. Ennen lenkille lähtöä laitoin vähän ötökkämyrkkyä. Lenkki mentiin aika rauhallisesti ja reitiksi valikoitui rautasillalle ja takaisin. Otimme ensimmäisen ravipätkän kuivuri mäelle, toisen rautasillan tielle jonka ravasimme kumpaankin suuntaan ja viimeisen peltolenkille. Lenkki sujui oikein mukavasti. Yhdessä vaiheessa Braamer säikähti joitain. Pihaan tultua otin valjaat ja tossut pois ja pyyhin hiet. Sen jälkeen harjailin vähäsen, laitoin kutina-ainetta, ötökkämyrkkyä ja ötökkäloimen. Sitten tein ruuan ja ruokin Brankun ja vein sen takaisin pihatolle."
     Minä puolestani kävin illalla poneilemassa erään uuden miespuolisen tuttavuuden kanssa. Kävimme ajelemassa, minä Ilmarilla ja hän Ossilla. Hän ei ollut koskaan ennen ajanut, mutta suoriutui silti aivan loistavasti kaikissa askellajeissa. Välillä Ossi kyllä otti tilaisuudesta kopin ja jäi tyynen rauhallisesti syömään. Kävimme ladolla ja takaisin ja kiersimme loppuun vielä viiskymppisen. Ilmari oli vähän jännittynyt ja viskeli välillä päätään. Pitää nyt tarkkailla, toivon että se johtui ötököistä eikä jostain kivusta. Ossi oli vähän nihkeä, mutta siihenkin on taas monta mahdollista syytä. Ponit olivat kuitenkin yleisilmeeltään ihan normaalin ja hyvän oloisia. Mukava ilta kaiken kaikkiaan. Ennen kotiinlähtöä viritin vielä Tuhtolle laitumella Pikantista ostamani ötökkähupun. Jään seuraamaan jännityksellä, pysyykö se päässä.

Lauantaina 4.7.2020 nukuin pitkään, en ehtinyt syödä ja raahauduin nuutuneena tallille. Ainakin kolme viikkoa on nyt ollut ihan kauheaa, kun on koko ajan kiire ja tekemistä, enkä ehdi nukkua. Olen töissä aikaisesta aamusta, vaihdan tallille ja olen siellä iltaan. Pakko vain jaksaa. Uupumus on syvä, voisipa ponit laittaa pöytälaatikkoon muutamaksi kuukaudeksi. Vaan eipä voi. Kolme vakkaria oli perunut tulonsa, joten Ossi jäi lenkiltä pois ja saikuttavan Tuhton kaveriksi laitumelle. Minulle ajoon lähtisi Pena ja perähevoseksi Ulfur. Saara ajaisi Villellä ja ottaisi Jeren perään, Hanna ajaisi Ilmarilla ja Noora Braamerilla. Jouduin raspaamaan kummankin otukseni kaviot ja jäin reilusti jälkeen muista. Tuli ikävä Oliviaa ja Siiriä ja ärsytti, kun muut vain seisoskelivat valmiina odotellen minua. Olen liian tottunut siihen, että tiiminä autetaan jos joku jää jälkeen. Olin kuitenkin noin 15-20 min muita jäljessä. Noh, minnes olisi kiire valmiissa maailmassa. Paitsi ehkä kotiin nukkumaan. 
     Minä kuljin yhdistelmäni kanssa jonon viimeisenä ja ekana menevä sai päättää reitin ja vauhdin. Kävelimme tosi paljon ja hölkkäsimme vain muutamassa kohdassa vähän. Kiersimme 11 km lenkin hitaasti sateessa ja olin ihan läpimärkä ja jäässä. Ilmari meni liian lähelle Jermua ja Jermu innostui. Sen narun lukko hajosi, mutta onneksi sen sai solmittua kiinni. Eräällä suoralla otimme vähän pidempään ravia. Pena painoi kädelle ja oli tosi kova, jossa minulla meni käpy ihan totaalisesti. Siis ihan totaalisesti. Ei missään nimessä olisi pitänyt edes lähteä koko lenkille, vaan suoraan jäädä kotiin tai lähteä pois jo heti alkuun. Ei se ole ponin vika, että sillä on mennyt lapsia jotka jäävät suuhun vetämään ja ottavat tukea ohjasta korjaamaan omaa tasapainoaan. Eikä se ole ihmistenkään vika, pitäisi vain pikkuhiljaa oppia ja olla joku ei niin stressiherkkä poni. Pena ei ole kaikkien poni, muttakun ei ole tarpeeksi Osseja ja Tuhtoja kaikille. Huoh. Ihan hirveä lenkki. Noh, Pena kun ei kuunnellut hidastavia apuja ja Ulfur taas ei halunnut tulla kovempaa vauhtia, meni Ulfurinkin narusta lukko rikki. Saisinpa Ulfurille jonkun taitavan ja rohkean ratsastavan vakkarin useamman kerran viikossa. Sillä on tosiaan kainalo ja mahanalus niin auki ötökänpuremista, ettei sillä voi käyttää nyt satulaa. Sen lauantaivakkari ei halunnut sillä ratsastaa, enkä myöskään minä. Perähevoseksi se ei ole hyvä, jos sen joutuu sitomaan kiinni, sillä se jumittaa eikä tykkää. Penalla taas ei kannata pitää perähevosta tai -ponia, kun se jännittyy. Pakko vain oli saada Ulle liikutettua, eikä ketään muutakaan sille ollut.
      Braamer oli lenkillä käsittääkseni ihan normaali oma itsensä. Ilmari oli tänäänkin vähän rauhaton. Ville oli vähän hidas, Jermu oma itsensä. Jerellä oli päällään valjaat ja niihin oli kiinnitetty uimapötkylä. Siitä poni ei sano enää mitään. Ehkä jokin päivä saadaan kokeiltua kahdella ja sitten pikkuhiljaa taas kärrejä. Ehkäpä. Lenkin jälkeen hoidimme ponit hyvin. Kaikkiin ihorikkoihin laitettiin kutina-ainetta. Villen kaulan ötökänsyömät vähän turvottelevat ja niitä pitää tarkkailla huolella. Ulfurin jäljet huollettiin. Braamer rasvaillaan aina hyvin. Villen runnausjäljet putsasin betadinella ja laitoin ell saatua rasvaa. Lisäksi madotin pikkupojat, koska edellisesta madotuksesta on kulunut noin kuukausi. Ilmari sai päähänsä uuden tallikaverilta saadun myssyn. Saas nähdä miten pysyy päässä. Se on hauska, muttei istu ihan parhaiten. Siinä olisi korvissa pituutta vaikka aasille.

Sunnuntaina 5.7.2020 minulla oli piiiiitkästä aikaa ihan vaan huilipäivä. Todellakin tarvittu, odotettu ja ansaittu sellainen.

MAANANTAI:

TIISTAI:

KESKIVIIKKO JA TORSTAI:

PERJANTAI JA LAUANTAI:

Viikonloppu leirin jälkeen

Lauantaina 27.6.2020 maastoilimme illalla, kun keli alkoi vähän viiletä. Paikalle ei tullut tällä kertaa kuin minä, Saara, Noora ja Axel, mutta saimme pienemmälläkin porukalla hienosti liikutettua kaikki isot pojat. Saara ratsasti Ulfurilla, Axel ajoi Ilmarilla peräponinaan Ossi, minä ajoin Tuhtolla (viimeistä kertaa ennen irappia, hui!) peräponina Pena ja Noora ajoi Braamerilla. Kiersimme peruslenkki kolmosen väärinpäin ja kävimme myös lisälenkin. Etenimme paljon käynnissä, mutta otimme myös ravia ja laukkaa. Tuhto oli melko hyväntuulinen ja laukkailikin ihan oma-aloitteisesti. Se saa aina päättää, haluaako se laukata vai ravata. Yhdessä kohtaa meinasimme kipata vanhalla Pirelintiellä, kun poni meni vähän metsän kautta, Pena veti samalla narunsa lokasuojan alle, minä yritin härdellisöidä Penan narua oikealle paikalle ja kärrien toinen rengas nousi puunrunkoa vasten ylös. Vähän jo hirvitti, mutta onneksi Tuhto oli kuuliainen ja peruutti pyynnöstäni. Ulfur vähän kyttäili alkulenkistä. Sitä inhottivat suuresti paarmat ja se koitti useaan otteeseen mennä metsän puolelle hinkkaamaan kutiavaa massuaan. Reppana.
     Lenkin jälkeen otukset hoidettiin ja ruokittiin. Hiet pyyhitään ihan kunnolla ja kaikki saavat tervaa jalkoväleihin ja etikkaa ötökkämyrkyksi. Palautettuamme ponit laitumelle, avasimme laitumen suljetun lohkon. Olimme laitumellelaskupäivänä aidanneet siis palan laidunta pois, jotta ponit eivät saisi ihan kaikkea kerrallaan ja jotta voisimme ruuan loputtua avata lohkon. Sinne ponit nyt kirmasivat onnessaan. Vähän pyysimmekin niitä juoksemaan viilenneessä illassa ja nehän kirmelöivät! Ulfur laukkasi ja pukkaili, Braamer hyppi kaikki jalat ilmassa, Pena pukkaili ja nakkeli niskojaan, Ilmari sinkoili ja koko lössillä oli kunnon iltavillit irrottelut. Ihanaa! Ihan parasta. Sitten ne rauhoittuivat sinne syömään. Kunhan nyt vain varovat kaviokuumetta.

Sunnuntaina 28.6.2020 menin tallille ajoissa vähän ennen puoltapäivää, sillä Ossilla oli vuorossa ote-hieronta eikä sen alkuajankohta ollut aivan tarkka. Sitä ennen oli kaksi hevosta, joissa menisi tunnista puoleentoista per hevonen. Tallille saapuessani huomasinkin, että toisena olleen hevosen omistaja oli noin kymmenen minuuttia myöhässä omasta ajastaan, eikä pitänyt mitään kiirettä hevosensa talliin hakemisessa. Mikäs siinä jos on aikaa, eikä haittaa seisottaa muita odottamassa. Koska minulla ei ollut mikään kiire, lähdin latopihatolle siivoilemaan. Siivosin isojen poikien kopin, sekä vähän kopin edustaa. Ponit eivät olleet kopilla, vaan söivät tyytyväisinä eilen avatulla lohkolla. Kakkaa on paljon. Meillä on kaksi vakkaria jotka tekevät vakkariosuutensa siivoamalla, mutten ole varma jatkuuko se kovin pitkään. Heillä ei oikein ole aikaa siivota, joka on toki ihan ymmärrettävää, muttei reilua muita kohtaan.
     Siivoiltuani nappasin Ossin tallin pihaan. Siellä harjailin sitä hetken ja raspailin sen kaviot. Toinen etunen on vähän vino, sen seinämä on alempana ja painuu. Sitä pitää nyt vähän kasvatella ja koitin saada kokonaisuutta suoristettua. Onneksi kesällä kaviot kasvavat hurjaa vauhtia. Sitten oli vuorossa Ossin ote-hieronta. Ossi seisoi tallin käytävällä vähän ihmetellen. Se näytti siltä, ettei se ollut ihan varma mitä mieltä se hommasta oli. Ote-hieronta oli hyvin kevyttä pientä "hipelöintiä". Se olisi vaikuttanut aika epäuskottavalta, jos en olisi itse nähnyt kuinka Ossi reagoi. Se nyrpisteli turpaansa ja sillä kävi kaikenlaisia ilmeitä, nytkähdyksiä ja pään heilutteluja. Tämä johtuu kuulemma siitä, kun lihaskalvot linkittyvät toisiinsa. Ossilla hoidettiin pääosin takapäätä, vaikka etupäätäkin katsottiin. Ossi venytteli hoidon aikana kaksi kertaa etuosaa alas ja peppua ylös, sekä kolme tai neljä kertaa jompaa kumpaa takajalkaansa taakse. Se nautti hoidosta kovasti. Kun hieroja selitti minulle mitä hän tekee, homma selkiytyi päässäni. Hän hieroi nimenomaan kalvoja, hyvin hellällä otteella. Tarkoitus oli ilmeisesti saada kalvot hellästi auki, liikutellen ja liu'utellen niitä hienovaraisesti. Se toimi. Ai että, tarvitsemme ehdottomasti lisää tätä! Ossilla oli jumia si-nivelen/lannerangan alueella, sekä vasemman takapolven alueella. On kuulemma hankalaa sanoa johtuuko selän jumi polvesta vai polven jumi selästä, mutta polven jumi oli selkeä syy hetken takaiseen ontumiseen. Nyt jumit saatiin luultavasti hyvin auki. 
     Hoidon aikana Sara ja Kristina olivat hakeneet Tuhton ja Ilmarin. He olivat harjanneet, varustaneet ja jopa kerenneet kävelyttää poninsa maastakäsin. Autoin heidät välissä selkään ja sitten he vielä hetken kävelivät keskenään ylälenkillä. Kun Ossi oli valmis, lähdimme maastoon. Ossi sai mennä laitumelle takakautta ja me jatkoimme eteenpäin kiertäen alkuun viiskymppisen. Sieltä suuntasimme kotitielle, kallion päälle ja sitten Pirelintielle. Pirelintiellä ratsukot tekivät pientareille ponipolkua, sellainen olisi kiva saada aikaan. Siellä olisi pehmeämpää, olisimme paremmin poissa tieltä eikä pieni reunapolku haittaisi ketään. Etenimme peltolenkille ja sitten sillan yli. Siellä jäin varjoon odottamaan ja ratsukot kiersivät lampaiden takaa. Lenkin aikana edettiin kaikissa askellajeissa. Menomatkalla ponit olivat helteessä vähän nihkeitä, mutta kotiin päin ne reipastuivat. Tuhto ravasi innolla melkein syliin, tullessaan luokseni kun odotin varjossa. Näimme ihmisiä, jotka saivat ihastuneina rapsutella poneja.  Kotimatkakin sujui rattoisasti. Tytöt halajavat laukkaamaan, pelloille pääsemistä odotellaan kovasti. Kunhan pysyisivät silloinkin kyydissä... heh. Pellolla voi olla vähän vauhtia.
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin huolella ja palautettiin laitumelle. Kävimme vielä raahaamassa sekä pikkupojille että isoille pojille isot oksat, joihin ponit voivat raaputella kutisevia mahojaan. Valitsimme tarkoitukseen joustavat oksat, joista ei pitäsi tulla tikkuja tai muita vaurioita. Toki erään tutun tutun hevonen on kuollut raavittuaan oksaan jalkovälinsä auki, mutta uskaltauduin nyt silti kokeilemaan. On hevosia metsätarhoissakin, joissa ne raaputtelevat massujaan. Vähän hirvittää, mutta ehkä kaikelta ei voi varjella. Ponit olivat onnessaan, toisella laitumella Ville testasi autuaana ja toisella Tuhto. 

KOLLAASI:
OSSIN OTE-HIERONTA:

perjantai 4. joulukuuta 2020

Juhannusleiri 2020, muistojen syövereistä

Postaus sisältää:
SPONSORIYHTEISTYÖ: FLEX HOOF BOOTS

Perjantaista 19.6. perjantaihin 26.6.2020 meillä oli vakkareiden kanssa juhannusleiri ja tallin omistajat suuntasivat lomalle mökille. Minä menin tallille jo torstaina tallinomistajien pyynnöstä. Muistiinpanot ovat yllättävän hatarat ja blogi on pahasti jäljessä, joten tämä postaus on kasattu kaikista mahdollisista löydetyistä materiaaleista ja muisteluista yhdessä leirille osallistuneiden vakkareiden kanssa. Erityskiitos Siirille. Leiriläisiä tuli ja meni koko ajan, kun osa oli päiväleirillä silloin ja osa tällöin, osa oli yötä lähes koko ajan ja osa silloin ja tällöin. En edes yritä sepustaa kuka tuli ja meni miten, koska se olisi yksi sekametelisoppa. Ei se ehkä ole niin relevanttia, ponit ovat blogissa pääosassa. Osa tapahtummista jää ikuisesti historiaan piiloon, sillä kaikkea emme varmasti nyt enää muistaneet. Ei ehkä tarvitsekkaan. Keli oli aivan tappokuuma, päivisin lämpötila oli varjossa 30 asteen pinnassa ja talossa sisälläkin oli noin 26-27 astetta. Suunnitelmiin tuli paljon muutoksia, jotkut vakkarit peruivat päiväleiripäiviä kuumuuden takia ja paljon ohjelmaa siirrettiin myöhäisiin iltoihin. Päivisin koomattiin paljon sisällä, vaikka sielläkin oli kuuma. Ei siinä kuumuudessa tullut paljon muistiinpanojakaan kirjoitettua, heh. Kaiken kaikkiaan oli silti siistiä, illat ovat parhautta! Kiitos kaikille osallistuneille, ootte huippuja!

Torstaina 18.6.2020 olin töiden jälkeen ihan kuollut. Jäin kotiin nukkumaan päiväunia ja pakkaamaan, sillä edessä oli viikon mittainen ponileiri Pyhtäällä. Lyyli ja hänen äitinsä kävivät poneilemassa keskenään. He kävivät ajaen rautasillalla ja takaisin, varmaan käynnissä ja ravissa, ainakin ohjeistin niin. Saara ja Hanna kävivät ajamassa kahdestaan Ilmarilla ja Villellä ja heiltä sain raportin. Yllätyksekseni Saara olikin ajanut Ilmarilla ja Hanna Villellä. He olivat käyneet pitkällä lenkillä suurimmaksi osaksi kävellen. Alkumatkasta oli kuulemma vielä suhteellisen viileää päivän kovan sateen ja ukkosen jäljiltä ja tiet olivat pehmeitä. He kävivät 24-tiellä ja siellä he laukkailivatkin. Menomatkasta oli viileää, paluumatkalla tosi kuuma. Paluumatkalla he kävelivätkin paljon. Ilmarin oli kuulemma oikein reipas ja hyväntuulisen olonen ja kulki suurimman osan reissusta kärjessä. Alkuun Ville oli ollut edellä, mutta Ilmari oli halunnut ohi. Mukavaa oli kuulemma ollut. Minä menin tallille illalla ja majoituin. Leiriläiset tulisivat vasta seuraavana päivänä. Katsoin laitumien vedet ja tervehdin omat ponini. Loppuillan istuin naapurissa viettämässä iltaa. Maailma oli usvainen ja yöllä kaikki kuusi isoa poikaa nukkuivat yhdessä pihattokopissa. Se oli somaa. Ihanaa, että poneilla menee kaikki sopuisasti.

Perjantaina 19.6.2020 leirille saapuivat Olivia, Siiri ja Axel. Päivän ohjelmaan kuului vesien laittamiset ja laitumien tarkkailu, valtakunnassa kaikki hyvin. Jossain kohtaa Jermu pääsi hetkeksi leikkimään isojen poikien kanssa isojen laitumelle. Yllättävän rauhallista menoa. Minä innostuin  rakentamaan viileähköllä vintillä pari estetolppaa, joista tuli super söpöset. Innostuimme ottamaan tossuistamme sponsorille juhannuskuvia. Malleiksi poneista valikoituivat Jermu, Ossi ja Ilmari, joista jokainen vakkari puunasi ja tuunasi yhden. Kaikille tuli eriväriset tossut, joita koristeltiin luonnon kukkasin. Kuvista tuli aivan ihania ja sennut saivat myös kaverikuvat ponien kanssa. Myöhemmin meillä oli ratsastusta. Siiri ratsasti Penalla, Axel Ilmarilla ja Olivia Tuhtolla, alkuun mentiin kentällä ja sitten kierrettiin viiskymppinen kaikissa askellajeissa. 

Lauantaina 20.6.2020 kävimme maastoilemassa ratsain. Minun ratsunani toimi Ulfur ja käsiponina minulla oli Braamer, Axel ratsasti Ilmarilla, Siiri Penalla, Lyyli Ossilla ja Olivia Tuhtolla. Minulla ja Axelilla oli satulat, muut taisivat mennä ilman. Kipsuttelimme rauhaksiin vanhaa Pirelintietä, josta nousimme pientä ylämäkeä ylös vähemmän käytetylle reitille ja tulimme pientä metsäpolkua takaisin vanhalle Pirelintielle. Ulfur oli levoton ötököistä, mutta muutoin meni kivasti. Lenkin jälkeen ohjelmassa oli Jermun ajo-opetusta. Villeä talutettiin edellä ja Jermua talutettiin sen perässä niin, että minä samalla ohjasajoin ja Jermu veti irtoaisoja. Parkista lähtö sujui ok, mutta sairastarhan kohdalla Jermu säikähti jotain. Se sinkaisi ja sai minut nurin niin, että ratsastushousujeni polveen tuli reikä. Jatkoimme varovasti hetken kentällä, mutta lopetimme ponin ollessa turhan jännittynyt. Harjoitukset jatkuvat toisella erää.

Sunnuntaina 21.6.2020 lymyilimme sisätallin lähes viileällä käytävällä kuumuutta paossa. Meillä oli siellä kolme ponia, Tuhto, Ulfur ja Ilmari. Minun oli ollut tarkoitus vuolla kaikkien niiden kaviot, mutta Ilmari jäikin vielä odottamaan aikaansa. En vain kyennyt tekemään kolmea ponia putkeen, sillä se oli fyysisesti liian rankaa. Minun raappaillessani kavioita yksi poni kerrallaan käytävällä, vakkarit hieroivat ja venyttelivät poneja karsinoissa. Ponien palattua pihalle me mm. siivosimme kakkoskopin ja laitoimme ponien harjapakit kuntoon. Kyllä nyt on siistiä ja kaikki paikoillaan.
     Saimme leirille vierailevaksi tähdeksi Suvin, joka tuli ottamaan Penasta kuvia naapurin villien lupiinien seassa. Junnuja oli avustajina, he puhaltelivat saippuakuplia ja tekivät Penalle kukkaseppeleen. Kuvausten jälkeen Suvi jäi auttamaan minua leirikasteen järjestämisen kanssa. Kasteeseen osallistuminen oli vapaahetoista ja kaikki leiriläiset halusivat mukaan. Myös käsi paketissa ollut päiväleiriläinen Mette pääsi osallistumaan, kun etenimme varoen ja meillä oli Suvi apuna. Meillä oli hauska rata, joka kierrettiin silmät sidottuna käsistä kiinni pitäen. Välillä minulla oli itselläni niin hauskaa seurata suorituksia, että hyvä ettei tullut pissan housuun nauraessa!
     Illemmalla vakkarit loiskivat tallin omistajien uima-altaassa ja myöhemmin lähdettiin yömaastoon. Yömaastossa kierimme peruslenkki kolmosen ja lisälenkin kaikissa askellajeissa. Minä ratsastin Ulfurilla, Olivia ja Ronja ajoivat Villellä, Noora ja Sofia Braamerilla, Siiri ja Anna Penalla ja Axel ja Kristina Ilmarilla.

TORSTAI & PERJANTAI:
Sponsorikuvia ja yhteiskuvia:
Sponsoriyhteistyössä FlexHoof Boots!

LAUANTAI & SUNNUNTAI:
Upeat Penakuvat © Suvi Tirronen / http://saippua.kuvat.fi:
Ihanat iloiset junnut Penan kanssa matkalla kohti kotitallia. (Normaalisti meillä on aina kypärät poneja käsitellessä, mutta tässä kohtaa junnut saivat armoa kuumuudessa.)


Maanantaina 22.6.2020 oli päivällä Jermun ajoharjoitukset kentällä, jossa minä, Noora ja Olivia olimme Jermun kanssa ja Axel ajoi Villellä. Ennen Axelin tuloa Siiri oli varustanut Villen ja taluttanut sitä ja oli mukana hommassa. Ville sai harjoitusten jälkeen jäädä vielä viemään vesiä ja se olikin oikein pätevä vesiponi. Kyydissä sillä oli vesireissulla kokonaista kolme junnua, kun Krisse, Lyyli ja Anna ajoivat kolmepäällä. Ei ongelmaa, kevyitä neitejä ja hyvät kärrit. Päässään Villellä oli kukkahackamoret ja nuori herra toimi moitteetta. Jossain kohtaa sennut auttoivat innoissaan puunaamaan tallikaverin russia, joka lähti raveihin. Alkuillasta rakennellessamme tallin vintillä estetolppia ja siivoillessamme vinttikaappiamme katsoimme russin lähdön kännykälläni toto-tv:stä. Aika hieno tunnelma! Vinttihommissa mukana olivat Axel, Noora ja Lyyli, muut kuvailivat pihalla videita TikTokkiin. Mukavaa ja rauhallista aikaa.
     Illalla, noin kahdeksan aikoihin, kävimme uittamassa poneja uittokuopalla. Noora lillutteli Braameria maastakäsin, B oli raukea pieni virtahepo. Rannalle halutessaan se alkoi loikkia etuset pintaa kauhoen. Se on sillä sellainen tapa. En tiedä onko se paha tapa vai ei, se on ehkä aika paljon tulkinnasta kiinni. Olivia ja Ronja uittivat Ossia, ensin Ronja selästä Olivia apuna ja Sitten Olivia maastakäsin. Ronja ajautui yhdessä kohtaa aivan liian taakse, jolloin Ossi pukkasi hänet alas. Ei sattunut ja neiti nousi takaisin. Penaa uittivat ensin vuorotellen Axelin avustamina selästä Sofia ja Lyyli, sitten Axel maastakäsin. Tuhtoa uittivat vuorotellen selästä Kristina ja Anna, joita auttoi Siiri. Lopuksi Siiri yritti uittaa vielä itse ratsain Tuhtoa, mutta poni oli jo sitä mieltä että sen uimiset oli uitu. Me ihailimme kaikkea tätä Meten kanssa rannalta. Sitten kun Mette saa kipsin pois, hänkin pääsee uittelemaan. Lopuksi osa vakkareista ui vielä ilman ponia. Kristinan kimppuun hyökkäsi vesikasvi, mutta onneksi siitä selvittiin.
     Viimeiseksi kävin vielä ilta-auringossa naapuritallilla kuvaamassa tuttavaani. Muutoin oli tosi mielenkiintoista ja kuvista tuli ihania, mutta mulla alkoi särkeä päätä tosi kovasti. Liian vähän nestettä, liian vähän ruokaa, liian kuumat kelit ja liian vähän vaatteita kun ilta kylmeni. Niskat jumissa ja pää aivan älyttömän kipeä. Palattuani talolle leiriläiset olivat jo kömpineet vuoteisiinsa hihittelemään ja juttelemaan. Sanoin, että nyt on ihan pakko käydä nukkumaan tai kuolema tulee (siis minulle, en uhkaillut muita sentään) ja jos joku haluaisi valvoa niin alakertaan. Kävimme nukkumaan, mutten saanut unta ja kohta lähdinkin itkien ja seinistä kiinni pitäen alakertaan etsimään särkylääkettä ja vettä. Järkyttyneet vakkarit jäivät katsomaan perääni ja yksi lähetettiin varovasti hiippailen perääni kysymään mitä tapahtui. Hysteerisen itkuni seasta sain henkäiltyä, että ei hätää, kohta helpottaa. Voin sanoa, että se oli oikeasti kyllä ihan kamala päänsärky, enkä ole sellaista toiste kokenut. Kun pahin oli ohi ja alkoi vähän helpottaa, hiivin takaisin ylös ja rauhoittelin vakkareita. Kävimme uudelleen nukkumaan. Ei kauaakaan, kun yksi junnuista heräsi itkemään hysteerisesti painajaisen jälkeen. Olin vieläkin ihan kuollut ja tuskainen, mutta onneksi ihanat sennut hoitivat homman ja nappasivat junnun siipiensä suojaan väliinsä nukkumaan. Olisin toki yrittänyt itse auttaa jos olisi ollut pakko, mutta olin kyllä niin huonona etten meinannut selvitä itsekkään. Huipputiimi. Tällaisiin hetkiin kiteytyy juuri se, mitä tältä hommalta eniten toivon. Yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä, auttamista ja välittämistä. Olen tiimiläisistämme valtavan ylpeä.

Tiistaina 23.6.2020 aamu valkeni hyvänä. Olin hengissä ja kunnossa. Ulos vaan. Laittelimme tietysti vesiä, kuten joka päivä. Kesällä tallihommia on meille ihastuttavan vähän, kun hevoset ovat kaikki laitumilla ja laitumien siivoukset ovat hevosten omistajien juttu. Esteiden rakentelu jatkui innokkaiden (lähinnä sennujen) kesken ja Nooran ja Axelin (vaikka auttoivat siinä muutkin) "oma este" saatiin valmiiksi. Axel hyppäsikin sitä testiksi Ilmarin kanssa jossain vaiheessa ja se sujui hienosti. Varmaankin juuri ennen estehyppäystä meillä oli kentällä maastakäsittelyä. Leiriläiset pääsivät harjoittelemaan maastakäsittelyä kahdessa ryhmässä ja kumpikin ryhmä teki noin 30 min. Kuuma keli rajoitti paljon. Maastakäsittelyyn osallistuivat poneista Braamer, Ilmari, Pena, Tuhto ja Ossi. Ensimmäisessä ryhmässä Nooralla oli B, Olivialla T, Siirillä P, Axelilla I ja Annalla O. Toisessa ryhmässä Ronjalla oli O, Kristinalla I, Sofialla P, Saralla T ja Lyylillä B. Sennut neuvoivat junnuja ihanasti junnujen vuorolla. Parasta ryhmäytymistä. 
     Maastakäsittelyharjoitusten jälkeen oli taas Jermun ajoon totutusta (joka päivä harjoitusaisoilla), jossa Ville oli jälleen tukiponina. Siitä ei ole sen enempää muistiinpanoja, mutta kaipa se meni ihan kivasti. Joku näistä harjoituksista saattaa joltain päivältä olla myös mainitsematta. En tiedä, oliko tällä kertaa pumpuleita korvissa, vai ei. Sen tiedän, että pikkupojat saivat jäädä viileään taliin huilaamaan, eikä niiden tarvinnut palata heti kuumalle laitumelle paarmojen armoille. Niillä oli varsmasti tallissa oikein mukava lepohetki. 
     Välissä kävin päivällä kotona elvyttämässä huonekasvejani. Onneksi kävin, sillä eräskin vehka oli aivan kuoleman partaalla, mutta piristyi onneksi saatuaan vettä. Palattuani tallille veimme jossain välissä Villen ja Jermun takaisin laitumelle ja putsasimme niiden karsinat. Jossain kohtaa Axelin äiti toimitti halukkaille pizzaa ja herkuteltiin. Lyylin ja Saran oli ollut tarkoitus ratsastaa Ossilla ja Tuhtolla alkuillasta, mutta Sara livahtikin juuri ennen ponien hakua Peran vuokraajan mukana kiertämään viiskymppisen Krissen ja Sofian kanssa. Sinne menneet tytöt saivat vuorotellen vähän ratsastaa Pera-suokilla ja kivaa oli. Sara ei halunnut tämän jälkeen enää ratsastaa ponilla, joten Ronja tuli hänen tilalleen. Kävimme rauhallisella offarimaastolla tallin lähistöllä, Lyyli ratsasti Tuhtolla ja Ronja Ossilla. 
     Illan viilettyä oli edessä vielä kauppareissu. Ajoitimme sen mahdollisimman myöhään jotta keli ehtisi viilentyä, mutta kuitenkin niin, ettei kauppa ehtisi mennä kiinni. Ihana ilta-aurinko paistoi kauniisti ja oli ihan super kivaa! Olivia ratsasti Ulfurilla, Siiri ja Sofia ajoivat Penalla, Noora ja Ronja Braamerilla, Axel Villellä ja minä ja Kristina Ilmarilla. Tämä oli ainakin Ulfurin ensimmäinen kauppareissu, ehkä Villenkin..? Jännitin kovasti jännittyisikö Ulfur, mutta kaikki meni senkin osalta ihan mahtavasti! Ulfur oli kuin vanha tekijä kylillä, eikä sillä ollut mitään ongelmaa. Kaupasta ostettiin herkkuja niin ihmisille kuin poneillekkin ja sitten palailtiin kotitallille. Reissulla edettiin kaikissa askellajeissa ja oli tosi mukavaa. Jossain kohtaa iltaa tehtiin vielä pieniä lastausharjoituksia Ilmarin ja Tuhton kanssa. Ulfurkin oli hollilla, mutta sitä ei päästy lastaamaan kun emme saaneet traikusta väliseiniä irrotettua.

MAANANTAI:
TIISTAI:
Ihanat Axel ja Ilmari estettä testaamassa.


Keskiviikkona 24.6.2020 meillä oli sisäleikkejä ja sisällä hengailua. Keli oli niin kuuma, että ulkona meinasi sulaa kuin vaha. Alkuillasta meillä oli vakkaricup-osakilpailuna "ponien kauneuskisat". Meillä oli neljä joukkuetta: 1. Noora, Axel ja Ilmari, 2. Sofia, Ronja ja Ossi, 3. Meri, Satu ja Pena, sekä 4. Olivia, Siiri, Kristina ja Jermu. Ponit otettiin sisätalliin käytävälle ja karsinoihin. Ne puunattiin huolella ja niitä sai letitellä ja koristella luonnon kukkasilla. Niistä tuli aivan upeita! Axel ehti lähteä kotiin ennenkö ehdimme arvostelutilaisuuteen kentälle, mutta hänestä, Noorasta ja Ilmarista ehdittiin onneksi ottaa ponin valmistuttua joukkuekuva. Noora händläsi ponin esittämisen "kehässä". Meillä oli tallilta kaksi hevosenomistajaa vierailevina tuomareina minun lisäkseni. Voittajan valinta oli erittäin vaikeaa ja kisa oli tiukkaakin tiukempi, mutta lopulta demokraattisen äänestyksen jälkeen Jermun joukkue voitti. Onnea voittajille ja kiitos kaikille ihanasta kisasta! Lopuksi otettiin vielä söpösiä poseerauskuvia.
     Jermu ei päässyt pelkillä kauneuskisoilla, vaan sitä taas pikkuisen totutettiin kärreihin (harjoitusaisoilla). Se oli taas vähän parempi ja sen korvissa oli pumpulit. En lähtökohtaisesti tykkää sulkea ponilta aisteja, se aiheuttaa usein stressiä saaliseläimelle. Tämä kuitenkin tuntuu auttavan Jermua selkeästi, pienentämällä ärsykkeiden määrää. Jermuilujen jälkeen oli vuorossa junnujen ratsastus. Satu ratsasti Ulfurilla ja Olivia talutti apuna ja tukena, Meri ratsasti Ilmarilla ja Noora auttoi, Krisse ratsasti Ossilla ilman satulaa, Sofia Penalla ilman satulaa ja Ronjan ratsuna oli Tuhto, satulan kanssa. 
     Illalla meitä oli jäljellä enää neljä. Minä, Siiri, Olivia ja Noora. Kävimme ihanalla iltamaastolla, ilta oli upea ja ilma viileä. Kiersimme vihaiselle miehelle ja lisälenkin. Siiri ratsasti Penalla, Noora Ulfurilla, Olivia ajoi Villellä ja minä Braamerilla. Ville oli matkassa kukkiksilla ja toimi kuin unelma. Braamer oli yhdessä kohtaa outo. Se meni kyllä tosi kovaa ravia, muttei halunnut laukata. Ihmettelin ja huolestuin, mutta tilanne raukesi. Braamer kävi pissalla, jonka jälkeen laukka maistui taas ja poni oli rennompi. Ymmärtäähän sen, ei oo kiva mennä jos on kamala pissahätä. Pirelintiellä oli hyvä pohja ja otimme takaisin tullessa ravikisaa, käyden asfalttitien laidassa. Ville veteli aivan upeaa ravia. Loppukäyntejä kierimme vielä viiskymppisellä, usvan noustessa peltojen ylle. Siinä hetkessä oli taas taikaa.

Torstaina 25.6.2020 piileksimme taas kuumuutta viileähkön sisätallin käytävällä. Meillä olivat siellä Ossi, Ilmari ja Pena. Minä raspasin Ossin ja Ilmarin kaviot ja vakkarit lihashuolsivat kaikkia kolmea ponia. Erityisesti Ossille oli selvästi ihan oikeasti apua hieronnoista ja venyttelyistä. Päivään sisältyi myös lastausharjoituksia Tuhton ja Ilmarin kanssa, Satun isän tuomia ihania mansikoita, sekä viileän illan tultua iltamaasto. Sinne saimme vieraita. Heppaterapiaa-instagramtililtä tuttu Janina tuli ystävänsä Ellin kanssa vieraaksemme. Ennen lenkkiä taidettiin vielä roudailla ponivoimin kärreillä vesiä laitumille, kun vedet olivat finaalissa. Lenkillä Noora ratsasti Ulfurilla, Siiri Tuhtolla, Meri ja Satu ajoivat Ilmarilla, Elli Penalla, minä Braamerilla ja Janina Ossilla. Kiersimme peruslenkki kolmosen + vihaisen miehen lenkin + lisälenkin kaikissa askellajeissa ja oli oikein mukavaa. Jermulla ja Villellä oli vapaapäivä, siksi ne eivät olleet mukana. Tässä Janinan ja Ellin videossa näkyvät lopussa ponit ja me: https://m.youtube.com/watch?v=B7lkcvFzDEo. Ihana video!

Perjantaina 26.6.2020 valkeni leirin viimeinen päivä. Otimme sen hyvin rennosti, siivoten rauhaksiin kämppää ja pakkaillen tavaroita. Vedet loppuivat tosiaan jo eilen laitumen kuutiosta, joten niissä oli tänään melkoinen homma. Emme viitsineet vaivata poneja, joten vedimme vesikanistereissa vettä ponikärryillä ihan ihmisvoimin. Aikamoinen työmaa, mutta oli ihanaa kun homma oli valmis. Tarkoitus oli ollut vielä harjoitella lastausta, mutta koska vesihomma otti paljon aikaa, jätimme sen yhteisellä päätöksellä väliin. Meri ja Satu nappasivat kuitenkin viileään sisätalliin hoidettavikseen Ossin ja Ilmarin, joita he harjailivat ja rapsuttelivat kunnes heidän kyytinsä tulivat hakemaan heitä kotiin. Pitkä, kuuma ja uuvuttava, mutta myös aivan ihana ja mahtava leiri! Kiitos kaikille ihanille vakkareille, ootte ihan supereita! Otetaan uudestaankin, mielummin vähän viileämmällä kelillä.

KESKIVIIKKO:
Noora, Ilmari ja Axel.
Ossin upeet koristelut ja Penan hieno häntä.
Voittajat: Kristina, Siiri, Jermu ja Olivia.
Meri, Pena ja Satu.
Sofia, Ronja ja Ossi.
Ihanat!!
Penan ja Ilmarin hännät.
TORSTAI:
ITE VUOLTUJA:

torstai 3. joulukuuta 2020

Ihana kuuma kesäkuu, puolikas viikko

Maanantaina 15.6.2020 pidin taas valjastuksen ja ajon alkeiskurssin parille meidän tallilaisellemme. Heidän mukanaan tulivat myös toisen poikaystävä ja toisen kaveri. Oli ihan super kiva kurssi taas! Tosi näppäriä valjastajia ja ihanaa seuraa! Poneista kurssille osallistuivat Ilmari, Pena, Braamer ja Tuhto. Ajossa kiersimme kaksi kertaa viiskymppisen, edeten käynnissä, vähän ravissa ja pätkän laukkaakin. Minä kävelin muutoin mukana, mutta käyntiä kovemmissa vauhdeissa olin kyydissä. Superkiva ilta, lisää näitä! Kaipaisin tallille juuri tällaista hauskaa yhteisöllisyyttä ja haluaisin näyttää tallilaisille, mitä tämä meidän poniharratuksemme on.

Tiistaina 16.6.2020 töissä venähti ja saavuin tallille myöhässä. Siellä ihanat tiimiläiset jo hoitivat ja varustelivat ponejaan. Olivialla oli kaverina Ulfur, Siirillä Tuhto, Ilmarin kanssa yhteistyötä kokeili Meri, Penan kanssa Ronja ja Braamein kanssa tuli Axel. Axel ja Meri ajaisivat, muut ratsastaisivat. Minä lähdin vielä pihatolle hakemaan Ossia. Se saisi tulla talutusponina mukaan lenkille, sillä sen liike oli edellispäivänä laitumella näyttänyt jo aivan normaalilta. Ossi odotti pihaton portilla vähän pettyneenä siitä, että oli jäänyt yksin. Se lähti mukaani innolla. Kun lähestyimme tallin pihaa, sössötin söpölle ponilleni jotain kavereista ja se alkoi hirnua ystävilleen. Se oli super söpöä. Hölkkäsimme yhdessä muiden luo ja Ossi haisteli ja tervehti kavereitaan. Se on ihan rauhassa jäädessään yksin, mutta poni on silti aina laumaeläin ja tahtoisi aina olla laumansa luona.
     En muista mitä juttelimme Siirin kanssa alkukäynneissä, mutta annoin pian Ossin narun hänelle. Siinä Siiri sitten ratsuili käsiponi perässään. Tuhtolla oli päässään pitkästä aikaa kukkahackamoret ja se toimi niillä todella hyvin. Myös Ulfurilla oli kuolaimettomat, ne Tuhton vanhat ruskeat. Olisin halunnut saada ne säädettyä vähän löysemmälle, mutta ne eivät onneksi olleet liian tiukatkaan. Ulfur toimi niillä kuulemma ihan tosi hyvin ja Olivian mukaan se hidasti niillä oikeastaan jopa paremmin, kuin kuolaimilla. Uskalsimme ottaa ne suoraan maastoiluun käyttöön, sillä Ulfurilla on ennenkin ratsastettu kuolaimettomilla ja riimulla. Muuten se olisi toki pitänyt totuttaa ja opettaa alkuun vaikka kentällä. Ohjista irtosi toinen puoli kahdeti, kun Ulfur hankasi ötököistä kutiavaa päätään jalkaansa. Kyseessä olevat ohjat olivat pikalukolliset. Ongelma onneksi ratkesi sillä, kun käänsimme lukot poskea päin ulospäin olemisen sijaan. Sitten pysyivät hyvin.
     Kipsuttelimme vanhaa Pirelintietä päähän asti ja käännyimme sitten takaisin. Ilma oli ihana, mutta tosi kuuma. Metsän varjossa oli viileämpää, mutta hyvä hiki tuli niin poneille kuin ihmisillekkin. Kävelimme paljon, mutta hyviin kohtiin otettiin myös ravia ja yksi pätkä laukkaa. Minä kävelin suurimmaksi osaksi, mutta raveissa olin Merin ja Ilmarin kyydissä. Laukkapätkällä jäin odottamaan, kun muut kävivät tien päässä kääntymässä. Oli oikein mukavaa! Kaksi kertaa Ossi jäi syömään käynnissä ja sen naru tippui Siiriltä. Silloin kävin nostamassa sen takaisin. Ossi on kätevä, kun se ei lähde minnekkään ja minä olin ihan tarkoituksella koko ajan valmis auttamaan tarvittaessa. Käsiponi oli hauska kokeilu ja onnistui hyvin! Ossi oli reipas ja hyväntuulinen, se vaikuttaa olevan taas kunnossa. Vähän jäykkä, mutta jo ihan ok ottaa kevyelle mukaan. Ihanaa! Huomenna se saa varmuuden vuoksi huilata, sitten varmaan taas kevyttä liikuntaa.
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja hiet pyyhittiin. Braamer rasvattiin ja takitettiin ja kaikille laitettiin ötökkämyrkkyä. Kivennäiset tarjoiltiin tällä kertaa runsaan veden seassa ja ponit joivat aika hyvin. Pena oli nopein ja syötyään (juotuaan) se taas piehtaroi antaumuksella. Sillä on nykyään tapa, että ruuan jälkeen pitää pihtaroida. Parasta, jos pää on vielä ruokakupissa... Höpsö. Juuri kun ponit olivat palanneet laitumelle, pikkupojat oli käyty kurkkaamassa ja minä olin hypännyt autoon, taivas repesi. Minun oli ollut tarkoitus mennä naapuritallille ottamaan kuvia yhdestä tutusta, mutta se vähän jäi. Juttelimme hetken saavuttuani paikalle ja sovimme, että kokeilemme kuvauksia uudelleen paremmalla ajalla. Kauempana jyrisi ukkonen. Koko maailma tuoksui sateelta, sekä heinältä. Heinänteko on alettu monessa paikassa, toivottavasti kenenkään niitetyt heinät eivät ottaneet pahasti vettä. Niitetyn ja vasta paalatun heinän tuoksu tuo mieleeni nuoruuden kesät ponitalleilla ja koulussa. Oi niitä aikoja Aarteella, Harjussa ja Pikkuvirralla!

Keskiviikkona 17.6.2020 maastoilimme ratsain kuumassa kauniissa säässä. Minä ja Ulfur johdimme joukkoa ja meitä seurasivat Sofia ja Tuhto, Kristina ja Ilmari sekä Anna ja Pena. Menimme aluksi vähän pikkupoluilla kotitien varrella. Sitten kiipesimme kallion päältä ja suuntasimme Pirelintien kautta kohti autiotaloa. Sieltä oikaisimme ennen autiotalon mäkeä metsäkoneen uria ylös, autiotalon ohi ja sen jälkeen pikkupolkua ylös kallion päälle. Mäessä tapahtui pieni harmi, sillä jalkani liiskaantui erästä puuta vasten. Sattui ihan huolella, onneksi chapsi suojasi aika pitkälle. Ratsastushousut taisivat avustaa kopressiona. Illalla kylmäsin jalkaa pakastevihanneksilla, se on turvonnut ja siihen tulee iso mustelma. Kyynertaipeessa on iho rikki. Pitää varoa puita jatkossa paremmin. Pikkupoluilla oli muuten oikein kivaa. Ulfur oli energinen ja vähän rauhaton, se ei arvosta ötököitä. Kiltti se kuitenkin oli ja suloinen. Tuhto oli vähän nihkeä, mutten ihmettele kun on niin kuuma. Pena oli ihana itsensä, tosin Annan kanssa se on usein normaalia rennompi. Se sopii Annan kanssa kyllä tosi hyvin yhteen! Penalla oli ainoana tänään kuolaimettomat, Ossin omat lainassa. Ilmari oli kiltti, alkuun vähän jännittynyt. Etenimme rauhaksiin, suurimmaksi osaksi käyntiä. Hiukan myös hölkkäilimme ja kotiin päin otimme peltolenkille laukkapätkän. Ulfur olisi mennyt mielellään lujaa useamminkin, mutta otetaan nyt rauhaksiin helteillä. Lämpötila oli ollut tallille ajellessani +26 astetta.

Tämän postauksen viikko olikin normaalia lyhyempi, sillä muut tulevat erillisenä leiripostauksena. Jeii!

KUVAT:

Ihanaa ponistelua kesäkuun lämmössä, häikkää Ossin takasessa ja valmistunut SOSIONOMI

Maanantaina 8.6.2020 minulla piti olla toinen valjastuksen ja ajon alkeiskurssi meidän tallilaisille (eri porukalle kuin perjantaina), mutta jouduimme perumaan ukkosen takia. Niinpä päädyin töistä päästyäni useammaksi tunniksi istumaan parvekkeelleni viltin alle ja luin taas ohuen (150 sivua) kirjan kannesta kanteen. Täytyy käydä kirjastossa lainaamassa lisää! Päiväseltään Olivia kävi isänsä ja Ossin kanssa talutuslenkillä. He kiersivät lampaiden takaa ja autiotalon lenkin ja kaikki meni hyvin.

Tiistaina 9.6.2020 lähdimme tallille Kristinan, Olivian, Siirin ja Merin kanssa jo puolilta päivin. Poneille oli tulossa vuolija ja olimme sopineet vakkareiden kanssa menevämme ennen sitä uittokuopalle. Jos keli olisi ollut kuiva, uittokuoppailu olisi pehmentänyt kavioita paremmiksi vuolua varten. Nyt keli oli sateenjälkeinen ja ilma kuuman kostean painava. Minä nappasin kuopalle taluttaen Braamerin, Meri taluttaen Penan, Olivia ratsain Ulfurin, Siiri ratsain Tuhton ja Kristina ratsain Villen. Ratsuille laitettiin suitset, talutusponeilla oli riimut. Kuopalla oli oikein kivaa! Brankku kahlaili hetken ja siirtyi sitten reunalle syömään. Ville kahlaili söpösti niin selästä kuin maastakäsin. Tuhto kahlaili hetken ja sanoi sitten, että sai tarpeekseen. Se oli ihan ok, poniakin pitää kuunnella. Pena oli vesipeto ja kuopsutteli innoissaan. Ulfur kasteli kaikki kavionsa herkuilla lahjottuna, mutta kovin pitkälle se ei vielä uskaltautunut.
     Ponien lillutuksen jälkeen vuorossa olivat vuolut. Tarkoitus oli ollut laitella vain osa, mutta koska kengittäjällä olikin aikaa huolsi hän kaikki ponit. Ulviksen varpaita lyhenneltiin. Takaset ovat jo paljon paremmat, kuin aiemmin. Myös Villen takaset ovat paremmat kuin aiemmin ja muillakin saatiin hyvää jälkeä aikaan. Ulviksen kanssa uusi ongelma on, että se astuu välillä käynnissä varvas edellä maahan. Nyt sen kanssa on tavoitteena koittaa saada kannat kasvamaan vähän paremmin ja olla tarkka etteivät ne lyhene liikaa. Illalla googlaillessa löysin oireen viittavan mm sädeluuontumaan, mutta toivotaan ettei se ole sitä. Seuraillaan. Olen vähän hysteerinen välillä.
     Päivän lenkille teimme pientä modifiontia ponijakoon, sillä Ronja perui tulonsa, Kristina ei tullut kuin uittamaan ja Axel liittyi joukkoon. Minä lähtisin lenkille ratsastaen Ulfurilla ja pitäen Braameria käsiponina, Axel ratsastasi Ilmarilla ja Siiri Tuhtolla, Olivia ajaisi Penalla ja Meri Ossilla. Ennen lenkkiä vakkarit itseasiassa hoitivat ja varustivat kaikki isot pojat sillävälin, kun minä olin mukana vuoluissa. Ihan huippu tiimi, iso kiitos! Lenkki meni tosi hyvin. Braamer oli ihan ovela käsiponi ja tällä kertaa sillä oli päässään naruriimu. Vähän poni välillä jumitteli, mutta siitä saa opetettua varmasti oikein kivan. Kerran se pääsi irti, kun pysähtyi kakalle autiotalon metsäpolulla, enkä ehtinyt pysäyttää Ulfuria. Olivia oli ihana ja kävi nostamassa narun minulle takaisin. Lenkillä kävimme tosiaan alkuun rautasillalla ja kiersimme sitten autiotalon lenkin. Etenimme käynnissä ja ravissa ja otimme myös aavistuksen laukkaa. Kotiin päin Ulfur päätti itse vielä mennä peltolenkin ja laukata. Se oli hauskaa ja söpöstä. Ossi oli vähän nihkeä, mutta epäilimme sen vain olevan vähän laiskahkolla päällä. Junnut eivät aina osaa pyytää sitä reippaasti eteen ja se kulkee mieluusti virransäästöllä hyvin rauhallista käyntiä.

Keskiviikkona 10.6.2020 lähdimme innolla kiertämään peruslenkki kolmosta. Kiertäisimme keltaisen talon pihan takaisissa metsissä ja menisimme myös lisälenkin. Minun ratsunani oli Ulfur, Saralla Tuhto, Kristinalla Ilmari, Annalla Ossi ja Sofialla Pena. Ossi oli kuitenkin kuulemma outo jo ekassa ravissa. Tarkkailimme sitä, mutta keltaisen talon pihan jälkeen meidän oli käännyttävä takaisin ja käveltävä kotiin. Ossi ontui toista takajalkaa. Tutkin ponia tarkemmin pihassa, mutten havainnut mitään ihmeempää. Takapään lihakset ovat jumissa ja puolijänteisten lihasten alaosissa oli pienet kuopat. Tuskin mitään kovin vakavaa, ehkä poni on liukastellut märällä. Erityisesti pihaton ja laitumen yhdistävä silta oli sateella ihan tosi liukas. Nyt ilma oli hyvä, mutta edellispäivinä on satanut. Johan Ossi oli eilen outo. Kyllä outouksiin on aina joku syy. Nyt tarkkaillaan ja tarvittaessa soitan toki ell katsomaan. Arnikoin Ossin jalat huolella. Kunhan palkkapäivä koittaa, voisi sille ottaa jonkun lihastenhuollon ammattilaisen käymään.

Torstaina 11.6.2020 ratsastin taas Ulfurilla ja olin ihan onneni kukkuloilla! Saara ajoi Villellä peräponinaan Jermu, joka kerrankin käyttäytyi oikein mallikkaasti. Olivialla oli ajossa Tuhto ja perässä Ilmari, Lyyli ajoi Braamerilla ja Meri ja Satu Penalla. Merille kunniamaininta, hän opettaa Satua tosi hienosti! Kiersimme peruslenkki kolmosen rauhallisesti kaikissa askellajeissa. Suurin osa taas käveltiin kovista pohjista johtuen. Käynti on poneille luonnollista ja hyväksi. Otimme myös reippaampaa ja alikululta vanhalle Pirelintielle käännyttäessä Ulle laukkasi oma-aloiteisesti ihan innoissaan. Takaamme kuului riemukkaita kiljahduksia, ilmeisesti Penan ja Braamerin kärreiltä. Hauskaa oli, ilma oli aivan ihana ja tiimimme on paras!

Perjantaina 12.6.2020 pääsinkin oletettua aikaisemmin töistä ja ehdin kuin ehdinkin tallille. Alkuperäinen oletus oli, että menisi iltaan asti työmaalla, muttei mennytkään. Hain tallilla Ossin tallin pihaan ja tutkin sen takasia ja selkää. Ontuu kevyesti takaa, mutten keksi mistä. Hoidin infrapunalla molemmista takajaloista puolijänteisen lihaksen, sillä ne tuntuivat jäykiltä ja niiden alareunoissa oli "kuopat", sellaiset joita muilla poneilla ei ollut. Tuntui, että infrapunalla hoitaminen pehmensi lihaksia. Paarmoja oli paljon, mutta Ossi oli tosi kiltisti. Hoidon jälkeen yritin opettaa Ossilla takasten lepuutuksia, joita olen katsellut Kaktun instagramissa. Ossi ei ihan yhdistänyt, pitää koittaa harjoitella joku päivä lisää. Teimme myös namivenytyksiä, joissa Ossi oli täysillä mukana. Se tosin myös korisi kummasti kun venytti päätä alas etusten väliin. Muutoin sen yleisolemus oli normaali ja hyväntuulinen.
     Loppuun päivän suuri uutinen: paperit tulivat postissa, olen nyt valmistunut sosionomiksi! Wihii! Aivan super mahtavaa! Minulla on myös lastentarhan opettajan kelpoisuus. Yksi etappi takana tähyilen kohti ihanaa tulevaisuuttani! Nyt on pohdinnassa, pitäisikö opiskella seuraavaksi sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Se voisi olla ihan minun juttuni ja ponit saattaisivat olla siinä ihan staroja.

Lauantaina 13.6.2020 kävimme taas pidemmällä lenkillä. Minun kärrieni edessä kipitteli Ville ja Hanna ratsasti Ulfurilla. Saara ajoi Tuhtolla, Axel ratsasti Ilmarilla, Noora ajoi Braamerilla ja Olivia ja Siiri parina Penalla, peräponina Jermu. Ossi jäi vielä saikkuilemaan ja huilailemaan. Kävelimme lenkillä paljon, sillä ilma oli kuuma ja tiet tosi kovat. Hyvissä kohdissa otimme kuitenkin myös ravia ja laukkaa. Kävimme tutkimassa sen pehmeän hiekkatien, jota tutkimme viime sunnuntaina junnujen kanssa. Se jatkui suhteellisen pitkälle ja päättyi sitten. Pistotie. Jatkoimme 11 km lenkin kiertämistä palaten asfalttitien kautta kotiin. Oli oikein mukavaa. Ulfur hengitteli yhdessä kohtaa aika raskaasti reippaamman pätkän jälkeen, ei ole helppoa olla noin lihava. Myös Tuhto huohotti aikalailla ja kävelimmekin rauhaksiin. Kaikki otukset olivat lenkin jälkeen hikisiä, hyvä että aineenvauhdunta pelittää. Jermulla oli selässään muutes oma harjoitussatulansa, totutuksen vuoksi. Braamerin harja oli pienillä leteillä, sillä rupeamme pitämään sitä nyt kiinni. Kokeilemme, josko se estäisi harjaa huopumasta loimen alla.

Sunnuntaina 14.6.2020 löysin tallille saapuessani iloisesti höpisevät Saran ja Kristinan, jotka olivat hakeneet Tuhton ja Ilmarin parkkiin ja laittelivat poneilleen juuri varusteita. Moikkasin heille ja lähdin sitten laitumille kurkkaamaan muita poneja. Kaikki näytti olevan hyvin. Ossin liike näytti ravissa alkuun vähän kummalta, mutta sitten normaalilta. Kovin kipeä se ei ole, sillä se innostui yllyttämään Penan kanssaan painileikkiin. Braamer ja Ulfur olivat laidunnushommissa ja vein Braamerille kesäihottumalääkkeen. Laidun on pelottavan rehevä. Toivon sydämeni pohjasta, että ponit selviävät hengissä tästä(kin) kesästä. Sitten kun minulla on oma paikka, en altista niitä näin pahasti kaviokuumeelle, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja. Pikkupojatkin olivat tyytyväisiä omalla laitumellaan. Niiden puolesta en ole juurikaan huolissani, sillä ne ovat vielä nuoria ja terveitä. Toivottavasti niistä ei koskaan tule metabolisia. 
     Tänään kenttätunnilla aloitettiin käynnissä uraa pitkin. Saralla ja Tuhtolla oli haasteena pysyä uralla ja Saran päättämällä reitillä. Neuvoin parhaani mukaan ja Sara ratsasti päättäväisesti, mutta paljon kehuen. Homma alkoi sujua. Ilmarilla ja Kristinalla meni käynnissä tosi hyvin. Pysähdykset ja liikkellelähdöt toimivat hyvin molemmilla ratsukoilla. Ravit pitkille sivuille sujuivat myös, mutta kenttää ympäri ravaaminen tuotti haasteita. Tuhto oli vähän tahmea ja Ilmari puolestaan sinkoili laukkaan loikkien. Lopulta saatiin kivaa ravia molemmilta. Ponit tarvitsevat vain lisää rutiinia ja varmuutta, sekä selkeitä rauhallisia ohjeita. Ihanat tytöt ratsastivat hyvin ja näistä ratsukoista tulee vielä loistavat.

VIIKON KUVAT:

OMA VALMISTUMISKUVA, ITSE OTETTUNA:

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)