keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Viimeisiä sänkkärihetkiä ja suuri elämänmuutos

Maanantaina 23.9.2019 menimme tallille yhdessä pahaan kaverini Tiian kanssa. Haimme pihatolta tallin pihaan Braamerin, Tuhton, Penan ja Ilmarin ja siirsimme samalla Ossin seuraksi Jermun. Jospa Jermu leikittäisi Ossia tänään sillävälin, kun muut isot pojat lähtisivät lenkille. En tiedä leikittikö, sillä ponit seisoivat vierekkäin syömässä sekä lähtiessämme että tullessamme. Noh, ne jotka otettiin pihaan huollettiin asianmukaisesti. Braamerille ja Tuhtolle omat lääkkeet ja Ilmarille silmätipat. Tuhtolle ja Braamerille tossut etusiin, sillä Tuhto on edestä herkkä ja B nyt vähän arka keskiviikon jäljiltä. Sitten lähdettiin matkaan. Minä talutin Tuhtoa ja Brankkua, Tiia Penaa ja Ilmaria. Kiersimme talutuslenkkeillen autiotalon lenkin niin sanotusti väärin päin, jonka jälkeen suuntasimme sänkkärin poikki rautasillalle, seuraavan sänkkärin läpi ja lopulta viiskymppisen taaemman risteyksen kautta kotiin. Laidunten viereistä kulmapeltoa ja kynnetään kovaa vauhtia, toivon että ehtisimme huomenna vielä ajaen ja ratsain jollekin toiselle sänkkärille. Lyhyitä ovat ne hetket, kun sänkkäreistä pääsee nauttimaan. Ilo pitää ottaa täysillä irti. Tämänpäiväinen lenkkimme oli mukava ja oli tosi kiva nähdä ja jutella Tiian kanssa pitkästä aikaa. Ihan niin rentouttavaa ja ihanaa ponien kanssa lenkkeily ei tosin ole kuin miltä se kuullostaa, sillä pienet karvaenkelit yrittävät syödä jatkuvasti. Se on todella rasittavaa, kädet tulevat kipeiksi. Laihdutuskuurilaiset.

Tiistaina 24.9.2019 kierrettiin vakkarien ja ponien kanssa viiskymppistä pitkin hyvät alkukäynnit ja suunnattiin sitten rautasillalle vievälle sänkkärille. Minulla oli kärrien edessä ystävänäni Ville. Annan ratsuna toimi Ossi, Siirin Ilmari ja Saran Pena. Perää pitivät kärrien kanssa Braamer ja Hanna sekä Olivia ja Tuhto. Jermu jäi kotiin pitämään pihattoa pystyssä ja oli ihan rauhaksiin ainakin minun havaintojeni mukaan. Sänkkärillä edettiin kaikissa askellajeissa rennosti ja iloisesti. Se oli aivan tosi ihanaa! Hyväntuuliset ja innokkaat ponit ja ihmiset. Tuhto liikkuu kipulääkekuurilla huomattavasti rennommin ja paremmin. On päivän selvää, että se irappi nyt tarvitaan mahdollisimman nopeasti. Olen yrittänyt Kouvolan klinikalle soittaa, mutten ole vielä saanut ketään kiinni. Toivon, että saan homman järjestettyä mahdollisimman nopeasti.
     Ville on kyllä aivan mahtava! Hän oli niin iloinen ja taitava johtoponi. Hän on kuuliainen ja toimii hienosti löysin ohjin lähes pelkillä ääniavuilla. Tänään kokeilimme ensimmäistä kertaa tarkoituksella kiitolaukkaakin ja varsani oli super hieno ja luotettava! Kiitos Ville, kun olet niin... sinä. Upea kultainen sinä. Olet juuri sellainen, kuin ponilta voin toivoa! Toivottavasti osaan olla hyvä sinulle. Lupaan yrittää parhaani. Pellolta palatessamme kiersimme viiskymppisen kautta ja palasimme tallille. Siellä Hanna vaihtoi Tuhton kärreille, Siiri kiipesi B:n kärreille ja Olivia Ilmarin selkään. Sitten ratsukot menivät kentälle ja valjakot kiersivät vielä käynnissä takalenkin. Minä purkasin Villeltä kamat ja hoidin pienen mustani pihalle. Jere otti ystävänsä ilolla vastaan.
     Kentällä harjoiteltiin raviohjelman koulurataa, sillä haaveilemme pääsevämme ensiviikon sunnuntaina Hempyölin tallille harjoituskoulukisoihin. Toki siis vain, jos pääsemme silmätulehduksesta eroon ennen sitä ja on turvallista mennä ilman tartuntavaaraa toisille. Ratsukot harjoittelivat rataa kertaalleen itsekseen ja sitten kaikki vielä kerran minun ohjauksessani. Tai noh, minähän en rataa vielä muistanut, mutta neuvoin apujen käytössä, istunnassa ja niin edelleen. Hienosti meni vaikka huomaa kyllä, että viime kenttätyöskentelyistä on aikaa. Pitää pitää neideille lisää istuntatunteja. Sunnuntaille itseasiassa sovimmekin jo toiset kouluratatreenit. Ilmaria jännittää kentällä, mutta panostamme pehmeään rohkaisuun. Lisäksi lahjomme leivällä. Haluamme, että kenttä on kiva paikka jossa tapahtuu hyviä asioita. Penakin jännitti alkuun, mutta Saran rentouduttua ponikin pehmeni. Ossi suoritti kuin juna, heistä tulee Annan kanssa vielä loistavat kouluratojenkin valloittajat kun vaan treenaillaan!
     Iso kiitos tytöille aivan ihanasta päivästä, sekä hatunnosto mahtavasta tiimityöstä ponien hoidossa pimenevässä illassa. Nyt on ollut taas päiviä, joina nautin tästä harrastuksesta, elämäntavasta ja ainutlaatuisesta elämästäni.

Keskiviikkona 25.9.2019 kurvailin tallille iltavuorosta noin puoli tuntia myöhemmin kuin vakkarit ja tapasin neidit poneineen tallin pihassa. Lähdin pihatolta hakemaan ajokaverikseni Villeä ja matkalla oikaisin riimut ylätarhalta harttuani isojen poikien pihaton läpi. Siinä jäin juttelemaan tallinomistajan kanssa, joka rakensi uuden pihaton aitaa. Meidän pihaton viereen tulee siis uusi pihatto, jonne tulee minulta kolme otusta ja niiden kanssa suomenhevosruuna Oiva. Oiva on yöt tosin tallissa, mutta tarhaa päivät siinä pihatolla. Jutellessani tallinomistajan kanssa, kerjäsi Tuhto kovasti rapsutuksia. Hän on hyvin huomionkipeä ja suloinen pieni otus. Tuhto hyötyisi siitä kovasti, jos sille löytyisi oma hoitaja ja kävelyttelijä. Tuhtolla oli tänään vapaa, sillä en viitsi sitä liikuttaa nyt kovin paljoa ennen irapin saamista, enkä ehtinyt häntä erikseen kävelyttämään.
     Lenkille lähdettiin minä ja Ville kärkenä. Meidän perässämme tuli kolme ratsukkoa: Noora ja Ilmari, Henna ja Ossi sekä Kristina ja Pena. Viimeisenä kärrytteli Olivia Braamerin kanssa. Menimme hyvin samalla kaavalla kuin eilen. Kiersimme ensin alkukäynnit viiskymppisellä, jonka jälkeen menimme samalla sänkkärillä kuin eilen. Etenimme kaikissa askellajeissa. Ville oli vähän jännittyneempi kuin eilen, mutta reipas ja hieno. Ei ollut tarkoitus ottaa kiitolaukkaa tänään, mutta koska ponit halusivat niin annettiin niiden mennä. Ville heitti kerran yllätyksekseni laukannoston jälkeen yhden hurjan pukin. Eipä siinä mitään. Ilmari hyppelehti alussa kun Noora ei antanut sen jäädä pellolla syömään, mutta muutoin se oli kiltisti ja puhkui virtaa. Ossi oli vähän vaisu, muut kaiketi ihan normaaleita.
     Pellolta lähtiessämme Noora ja Kristina oikaisivat viiskymppisen pellon läpi kohti tallia ja kenttää. Kentällä he hajoittelivat koulurataa tulevia kisoja varten. Me muut kiersimme käynnissä viiskymppisen, jonka jälkeen palasin Villen kanssa parkkiin ja Olivia ja Henna poneineen lähtivät vielä takalenkille. Ehdin myös katsomaan ja neuvomaan yhdet radat kentälle. Vein Nooralle Ilmaria varten vähän leipälahjuksiakin. Ilmari oli tänään huomattavasti rennompi kuin eilen, joskin sen takaosa (häntä erityisesti) oli vielä jännittynyt. Ratsukko suoritti kuitenkin oikein hienosti, eleettömästi ja tarkasti. Myös Krissellä ja Penalla meni tosi nätisti ja rennosti. Oli ilo seurata ja intoni tuntienpitoon kentällä taas leimahti.
     Oikein kiva ilta taas, kiitos meidän super tiimille! Sekä vakkarit että ponit ovat kaikki aivan parhaita! Tänään oli Hennan viimeinen kerta. Kiitos Henna kaikesta ja nähdään vielä jatkossakin! Kiitos kahdesta isosta porkkanapussista, ponit tulevat halkeamaan onnesta!

MAANANTAI & TIISTAI:

KESKIVIIKKO:


Torstaina 26.9.2019 elämäni sellaisena kuin olin sen tuntenut, päättyi. Elämäni mittainen haaveeni toteutui, kun hieman hämmentynyt ja epäröivä islanninhevonen lastattiin traileriin ja hieman kolisevan matkan jälkeen se asteli traikusta ponien kotitallin pihaan. Kyllä. Hevonen. Islanninhevonen. Hän on Ulfur, ennestään tuttu ja hurjasti tykätty, ennenkin blogissa mainittu. Hän tuli minulle ylläpitoon talvikaudeksi ja nyt elämässäni on viimein hevonen. Jos ei nyt ihan oma, mutta melkein!
     Hiirenharmaa ruuna oli hermostunut pimenneessä illassa vieraassa paikassa. Taluttelin sitä sillävälin kun odotimme, että uuteen pihattoon asennettiin aitaan sähköt. Myös äitini piti hevosta minun auttaessani tallinomistajaa iltatallin kantovesien kanssa. Paikalla olivat aluksi myös ajamassa käyneet Olivia, Noora ja Hanna, jotka auttoivat myös vesien laitossa ja Hannakin hetken talutti hevosta kentällä. Viritimme hevoselle päähän ötökkähupun, jotta saisimme varjeltua sitä silmätulehdukselta, jota tallilla on liikkeellä. Hevonen ei tätä arvostanut vieraassa seurassa, vieraassa paikassa ja pimeässä. Hevonen on voimakas ja hevonen otti hatkat, mutta pysähtyi ihan likelle toisen hevosen tarhan luo. Hevonen antoi nätisti kiinni ja huppu saatiin päähän.
     Viimein tarha oli valmis ja talutin hiirenharmaan hevosen sisään. Esittelin sille ensin aidat, jonka jälkeen laskin sen irti. Automme oli ajettu niin, että saimme valaistua tarhaa sen valoilla. Sitten hiirenharmaa hevonen sai kaverikseen hiirenharmaan ponin. Siinä ne nyt olivat, Ulfur ja Pena. Pena hieman vinkui ja komensi Ulfuria, mutta sitten kaksikko asettautui lähekkäin ja alkoi syödä vihreitä uudesta tarhastaan. Kaikki meni hienosti ja tilanne oli rauhallinen. Juuri ja juuri maltoin lähteä tallilta kotiin. Voi sitä innostusta, odotusta ja jännitystä. Tästä alkaa uusi polku, uusi tie elämässäni!
     Loppuun vielä Olivialta raportti: "Mentiin ensin käynnissä viiskymppinen, sen jälkeen kotitiellä sieltä kallion päältä ja vielä ladolle ja takaisin. Hanna ajoi Penalla, Noora Ilmarilla ja miä Ossilla. Meillä meni hyvin ja ponit olivat mukavia. Lenkkiä ennen täytettiin heinäverkot, annettiin poneille vähän heinää, Noora pesi Ilmarin suun ja laitettiin poneille kaikkiin jalkoihin tossut. Lenkin jälkeen pyyhittiin niiltä hiet."

Perjantaina 27.9.2019 pysyin hädintuskin nahoissani töissä. Onneksi minulla oli aamuvuoro ja pääsin aikaisin kiitämään tallille kohti hiirenharmaata hevosta. Siellä hän odotti, suloisena ja seurallisena. Rapsuttelin ja ihailin häntä. Söimme myös porkkanaa ja opettelimme olemaan närppimättä. Tallikaveri tuli myös pihatolle katsomaan hevosta ja punttasi minut kyytiin istumaan. Hevonen vähän hämmentyi ja käveli hetken. Sitten se pysähtyi, minä rapsuttelin sitä oikein kovasti ja se nautti. Sitten laskeuduin nätisti alas.
     Seuraavaksi oli vuorossa ponien irtojuoksutus. Pena sai jäädä Ulfurin seuraksi tarhaan, mutta muut ponit vein peltoon. Varsat saivat oman laidunlohkonsa, B, O, P ja I oman lohkonsa. Välissä valokuvaajaystäväni Suvi saapui kameransa kanssa paikalle, ihanaa! Tällä kertaa ponit rallittivat vain hetken ja rauhoittuivat sitten syömään. Palautimme ne pihatolle ja annoimme kuivaa heinää.
     Suvi oli tullut ottamaan muutaman kuvan minusta ja hevoisesta. Nappasin hevoisen tallinpihaan ja harjasin sitä kuin innokas lapsi ensimmäistä hoitohevostaan. Olin aivan haltioissani. Ulfur seisoi nätisti, vaikka olikin vähän hermostunut. Sillä oli pieni haava takajalkojen välissä, joka näytti viillolta. Emme keksineet mitään mistä se olisi voinut olla tullut. Penan hampaat vaikuttavat ainoalta vaihtoehdolta, joskin sekin kuullostaa oudolta. Hoidin kuitenkin haavan putsaamalla sen laimennetulla petadinella ja laittamalla silversprayta. Ulfur antoi nätisti hoitaa ja suihkutella.
     Ulfur on kovin stressaantunut vielä uudesta tilanteesta, mutta tottuu varmasti kyllä nopeasti. Otimme kuvia kotitiellä sekä kentällä. Yhtään kauemmas emme lähteneet, sillä Ulfurille täytyy antaa rauhassa aikaa tottua asioihin. Erään orin höristessä toiselle hevoselle Ulfur jännittyi lisää, mutta pääsi lyhyiden kuvausten jälkeen takaisin pihatolle. Siellä herra vaikutti tyytyväiseltä. Kotiinlähtö oli minulle jälleen vaikeaa, mutta onneksi edessä oli viikonloppu ja pääsisin pian taas takaisin. Kiitos Suvi kuvista, avusta ja hyvästä seurasta!

Siis oikeesti, ehkä ymmärrätte tuskani ja miksi stressaan. Perjantai-iltana neljä viidestä vakkarista joiden piti tulla lauantaina, perui tulonsa. Osa sentään jo puoli seitsämän aikaan illalla, osa vasta yhdeksältä. Lauantai-iltana puolestaan kaksi viidestä joiden piti tulla sunnuntaina perui. Vaikka sunnuntaina oli erikseen sovittu valmennus johon oli ilmoittaudutti erikeen, ei osa sitten päässytkään. Peruutuksia tulee useita viikossa ja tämän viikonlopun saldohan oli siis kuusi peruutusta kymmenestä tulijasta. Ehkä siis ymmärrätte, että ahdistaa. Ketään syyttämättä. Nyt ymmärrän paremmin esim. työnantajieni stressiä työntekijöiden poissaolojen kanssa.

TORSTAI:

PERJANTAI:

KUVAT © SUVI TIRRONEN:
Ihanat leikkisät Ossi ja Braamer!
(Minä,) Ilmari, Ossi, Tuhto ja Braamer.

Pikku pikakiiturit Ville ja Jermu.
Porkkanaa pikkuisille.
Vähän mietteliäs hevoinen.
Joku on ehkä vähän onnellinen..!
Ryhdikäs.
Katse kohti yhteistä tulevaisuutta.
<3

Lauantaina 28.9.2019 tapasimme tallilla Linnean kanssa ja otimme tallin pihaan Ossin ja Braamerin. Braamerin toinen silmä rähmii ja on turvonnut, se on joko tökännyt sen johonkin, tai sitten silläkin on nyt silmätulehdus. Putsasin silmän ja päätin jättää jotenkin muutenkin kummallisen oloisen Braamerin ajamatta. Vaihdoin ponille kuitenkin uuden juuri postista hakemani seepratakin, joka oli aivan loistavan oloinen. Se on yhtä kokoa isompi kuin edellinen, joka oli aavistuksen nafti. Laitoin ponille myös ötökkähupun ja jätin riimun päähän. En tykkää yhtään pitää riimuja päässä valvomatta, mutta se on ainoa millä huput saa pysymään päässä.
     Annettuani Brankulle vielä Hallamaan rakeet ja palautettuani ponin pihatolle nappasin vaihdokkina Ilmarin. Ajoimme alkukäynnit viiskymppisellä ja olimme menossa samalle sänkkärille kuin aiemmin tällä viikolla, mutta se olikin jo kynnetty. Niinpä pujahdimme viiskymppisen pellon kautta tammalaitumen viereiselle sänkkärille, jossa olikin hyvä kurvailla. Pääsimme ihan lähelle omaa pihattoammekin, josta varsat ja Tuhto katselivat menoamme hyvin kiinnostuneina. Ossi kipsutteli nätisti ja ongelmitta. Ilmari oli melko jännittynyt, mutta rauhoittui loppua kohden. Etenimme kaikissa askellajeissa nauttien peltoilusta. Loppuhölkillä tein paljon ravi-käynti-ravi siirtymiä ja hain Ilmaria rauhalliseksi ja kuulolle. Lisäksi asettelin ponia kumpaankin suuntaan suoristellen välissä. Ilmari asettuu vasemmalle huomattavasti paremmin, kuin oikealle. Minun pitäisi keskittyä ponien kanssa tällaiseen tekemiseen useamminkin. Ajon jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Hienot karvakamut ja ihana Linnea. Kiitos heille kaikille!
     Linnean lähdettyä kotiin minä otin Ulfurin tallin pihaan. Sovitin sille Hellulta lainaan saamaani joustorunkoista issikkasatulaa. Se ei ollut ihan täydellinen, muttei tunnu painavan tai puristavan mistään. Se on luultavasti ihan hyvä satula alkuun hetkeksi. Sovittelin Ulfurille myös pari loimea. Hyvältä näyttää! Sovitteluiden jälkeen suitsin Ulfurin ja lähdin sen kanssa talutuslenkille viiskymppisen ympäri. Taskussa minulla oli kaksi isoa porkkanaa ja aina välillä pysähdyimme ja söimme hieman porkkanaa. Ulfur oli jännittynyt ja pörheä, mutta kuunteli minua ja lenkki sujui hyvin. Sen reippaissa askelissa minun ei tarvitse himmailla yhtään, mutta pysyn kuitenkin ongelmitta mukana. Ratsastaa en aio, ennenkö hevonen rauhoittuu ja rentoutuu maastakäsin. Minulla ja Ulfurilla ei onneksi ole mikään kiire ja voimme rauhassa tutustua ja hevonen saa tottua uuteen ympäristöönsä. Olen aivan rakastunut Ulfuriin ja olenkin jo monelle vitsillä sanonut, etten aio palauttaa sitä enää.
      Ulviksen kanssa lenkkeiltyäni irtojuoksutin loput karvakorvani pellolla. Penakin pääsi rallittamaan, sillä jo ajetut Ilmari ja Ossi jäivät Ulfurin naapuripihatolle sen seuraksi. Penan kanssa samalle lohkolle laskin piristyneen ja hyväntuulisen Braamerin, sekä Tuhton. Niiden seuraan liittyi myös Pinjan eestiläinen Visse, josta Pena oli erityisen kiinnostunut. Ville ja Jermu pääsivät omalle lohkolleen. Hurjana ponit eivät juosseet, muutaman kunnon spurtin ottivat yllytettyinä ja sitten olivat valmiita. On hienoa, että tallilla on niin hyvät mahdollisuudet laskea otukset purkamaan vapaana virtaansa. Hevoselle on tärkeää päästä toteuttamaan liikunnantarpeitaan ja pakenemisharjoituksiaan.  Lisäksi kunnon irrottelu avaa paikkoja. Ulvis tuijotteli Penan perään ja otti jossain kohtaa muutaman juoksuaskeleen, mutta pääasiassa se oli rauhaksiin. Penan palatessa pihattotarhaan Ulfur oli höristen vastassa. Sinne hiirakot jäivät vieretysten syömään. Aamulla Ulfur oli kuulemma vahingossa kaatanut Penan. Kyllä, kaatanut. Aamuheiniä annettaessa Ulfur oli saanut heinäkasan ensin ja Pena oli hiippaillut samalle kasalle. Ulfur ei potkaissut ponia, vaan oli kääntynyt nopeasti ja vahingossa töytäissyt liian kovaa. Penalle ei onneksi kuitenkaan ollut käynyt kuinkaan.

Sunnuntai 29.9.2019 käynnistyi talleilun osalta sillä, että nappasin Tuhton tallin käytävälle. Harjasin pikkukaverin sateen kasteleman turkin ja loimitin ponin fleeceloimella. (Villaloimet ovat parhaita, mutten jaksanut kaivella.) Tämän jälkeen poniherra meni ulkotallin ponikarsinaan syömään heinää ja kuivattelemaan. Myöhemmin paikalle saapuisi jäsenkorjaaja, joka hoitaisi ponin.
      Sillävälin kun Tuhtis kuivatteli, pääsivät Pena ja Ulfur kentälle. Ne saivat vapaana tutkia kenttää ja Ulfur tutustua paikkaan, jonka jälkeen hieman irtojuoksutin otuksia. Ulfur oli pörheänä ja esitteli upeaa ravia, jahka hän ymmärsi mitä ajoin takaa. Alkuun hän oli vähän hämillään ja tuli vain pyytämään rapsutuksia. Häntä ei ehkä olla kauheasti irtojuoksuteltu. Hän on kyllä aivan ihana, seurallinen ja utelias. Kun sain hänet juoksemaan ja sitten kehuin äänellä, tuli hän heti polleana rapsuteltavaksi. ”Niin olenkin hieno!” Kentällä olimme noin 30 min, jonka jälkeen hiirakot palasivat pihatolle ja Tuhto siirtyi käsittelyyn.
     Tuhtolla oli jumia hieman kyljissä ja jonkin verran oikealla si-nivelessä. Takaosaa hoidettiin myös laserilla. Huomaa kyllä, että oikeassa takasessa on kinnerpatti. Nyt on poni hoidettu, iso kiitos jälleen Päivi (Minas Oy)! Hoidon jälkeen Tuhto palasi pihalle ja sillä oli jonkin aikaa selässään sadeloimi.
      Tuhton hoidon aikana tallille olivat saapuneet Olivia, Sara, Kristina, sekä peruutuspaikalle tullut Siiri. He olivat varustaneet itselleen ratsut ja vuorossa oli minun pitämäni ratsastustunti kentällä. Alkukäyntejä talutettiin maastakäsin ja vähän raviakin otettiin niin ratsastajien kuin ponienkin verryttelyksi. Sitten noustiin ratsaille. Olivian ratsuna toimi Ilmari, Siirin Ossi, Saran Pena ja Kristinan Braamer. Aloitimme käyntityöskentelystä ilman jalustimia. Korjailin neitien istuntaa ja teimme pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Harjoiteltiin tekemään mahdollisimman paljon istunnalla ja mahdollisimman pehmeästi ja selkeästi. Tunti oli tarkoituksella käyntipainotteinen ja seuraavaksi käytiin läpi asettamista ja kulmien ratsastusta. Tehtiin kentän joka kulmaan voltti ja asetettiin. Se alkoi sujua ihan nätisti! Ponit toimivat hienosti ja Ilmari näytti ihanan rennolta! Jostain syystä sitä on ahdistanut kenttätyöskentely kovasti välillä, mutta kyllä siitä pikkuhiljaa saadaan ihan mukavaa myös hänelle.
     Raviin siirryttäessä Pena ja Braamer kipittivät hurjana, kunnes ratsastajat saatiin rennoiksi ja keventämään ilman liioittelua. Teimme siirtymiä ja isoja pääty-ympyröitä. Välikäyntejä oli sopivissa kohdissa. Lopuksi kaikki saivat vielä laukata, ensin yksitellen pitkällä sivulla ja lopuksi letkana kenttää ympäri. Kaikki sujui super hyvin eikä Braamerkaan tuntenut tarvetta temppuilla. Krisse taisi suorastaan tykästyä poniin. Kenttätreenien jälkeen tytöillä oli ensin kartioiden keräys kisa, jossa kerättiin kartioita poistumatta ponin selästä. Se oli hauskaa! Lopuksi käveltiin vielä loppukäyntejä ylälenkillä. Enää sieltä ei pääse lainkaan kärreillä, sillä uusi pihatto on nyt tien kohdalla. Siellä on kuitenkin vielä kapea kuja, josta mahtuu shettiksen kanssa menemään, kun kulkee nätisti. Kuja on riittävän leveä ollakseen turvallinen. Vain yksi kohta on melko kapea, mutta se on lyhyt pätkä. Pitää vähän tarkkailla, miten käyttö onnistuu, vai jätetäänkö ylälenkin kiertämiset pois. 
     Parkkiin päästyään neidit hoisivat ja ruokkivat ratsunsa. Sillävälin minä kokeilin, voisiko Ulfur muuttaa ponien pihaton isolle puolelle. Silloin se voisi olla Penan kanssa ja muut neljä samassa. Tila ei riitä niin, että ”pääpihattomme” isolla puolella olisi neljä shettistä. Sinne mahtuu joko kolme shettistä, tai yksi shettis ja issikka. Varsat olivat innoissaan ja Ulvis tutki tarhaa uteliaana. Porkkanoilla lahjottuna Ulvis tuli pihattokoppiinkin ja mahtui sinne mainiosti. Pihaton väliseinä ei kuitenkaan ole riittävän kestävä näin isolle otukselle, enkä pidä kopin päätyä turvallisena näin isolle otukselle. Niinpä Ulvis pysyy uudessa pihatossa. Sinne laitettiinkin tänään uusi tarhakamu, Penan vanha tuttu, suokkiruuna Oiva. Oiva tarhaa uudella pihatolla ja on yöt karsinassa. Myös Ilmari muutti sinne, sillä lopulta Tuhto sopii paremmin Ossin ja B:n kanssa samaan ja Ilmari tuntee myös Oivan ennestään. On toki iso harmi, ettei Tuhtoa ja Ilmaria saa nyt samaan vaikka ne ovat hyviä ystäviä ja hengaavat yleensä yhdessä. Braameria ja Ossia ei kuitenkaan voi erottaa ja Pena on ihan sorsittu jos jää niiden kanssa kolmestaan. Pena on vähän semmoinen erakkoluonne, reppana. Jermunhan se haluaisi, mutta Villen kanssa ei voi laittaa kun Jeren enkä halua Villeä missään nimessä yksin. Noh, takaisin asiaan. Ulfur oli Oivasta ihan innoissaan ja hevoset alkoivat heti rapsutella. Ilmeisesti hevonen on kuitenkin parempi rapsutuskamu varsinkin pahimpaan polttiaisaikaan, sillä shettis ei yllä rapsuttelemaan issikkaa kunnolla. Oiva ja Ulfur rapsuttelivat varmaan puolisen tuntia, vaihtaen välillä paikkaa ja nuuhkien välillä poneja ja jatkaen sitten. Tämän jälkeen ne hetken leikkivät kuin mitkäkin orivarsat, hampsien toisiaan etusista ja melkein hyppien aavistuksen psytyynkin. Harmittaa, että eräs tallilainen juuri silloin soitti enkä ehtinyt ottaa videota. Ilmari ja Penakin rapsuttelivat ihan hetken, mutta päättivät sitten jatkaa vihreiden nyhtämistä. Jossain välissä olin touhuillut myös varusteiden kimpussa, sillä sain Ulvikselle oman varustekaapin ja kaikille hoitotuotteillemme (linimentit, kiillotusaineet jne.) oman hyllyn ulkovarustehuoneesta. Nyt saadaan kaikki jäätyvät tavarat lämpöisiin tiloihin, joka helpottaa huomattavasti oman pienen varustekoppimme järjestelyä. Siellä on talven tullessa pakkasella jäässä kaikki navan alapuolella, kun taas katonrajassa on liian kuuma nesteille tai nahkatavaroille. Minun piti alunperin lähteä tallilta kolmen jälkeen, mutta iltaanhan se venyi. Talli vaan on niin loistava paikka, että minkäs teet.

 LAUANTAI:


SUNNUNTAI:

Rapsutteluelämää.
VIIKON VIDEOT:

lauantai 23. marraskuuta 2019

Irtorallia, etsintäpartio ja sänkipelto

Maanantaina 16.9.2019 oli sellainen fiilis, että tallille on päästävä. Huikkasin vakkareiden whatsapp-ryhmässä että mukaan mahtuvat kaikki halukkaat ja niin seuraani liittyi Saara. Nappasimme hänen kanssaan kentälle Braamerin, Ossin, Penan, Tuhton ja Jermun, tarjoiltuamme laihislaisille (isoille pojille) ensin hieman heinää. Poneja vähän harjattiin irtona kentällä ja sitten irtojuoksutin ja -hypytin ja Saara otti kuvia. Jermu meni hienosti muiden seassa, eikä 2v orini aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Hieno pieni otus. Tuhtoa ei hypytetty, kaikki muut tulivat muutamia kertoja pienen esteen. Juoksuttelujen loppupuolella sekaan liittyi hetkeksi poneille uusi tuttavuus, vaalea eestiläinen. Eestiläinen ei innostunut poneista lainkaan niin paljon kuin ponit siitä, mutta se kiltisti irtoili hetken laumani seassa.
     Ponien palattua pihatolle, jäimme Saaran kanssa vielä hetkeksi toteuttamaan projekti-Ilmaria. Tallinomistaja on ostanut alumiinilankaa ja virittänyt sitä pihatolle. Ilmari olikin eilen jätetty yllätyksekseni hevosten tarhaan ja nyt haimme sen Saaran kanssa takaisin pihatolle. Laitoin ponille letin otsaharjaan, jottei tukka suojaisi sitä sähköltä. Sitten yritimme jättää ruokaa niin, että poni ottaisi itsekseen sähköä langoista. Se ei onnistunut, mutta eipä poni kyllä saanut porttilangastakaan sähköä ryntäisiinsä vaikkei väistänyt kun avasin portin. Karva eristää ilmeisesti ärsyttävän hyvin. Turpaansa reppana sai sähköä portista halutessaan haistella kahvaa. Noh, ainakin se tietää että jossain kiertää. Voikun se nyt pysyisi aidassa, ehjänä ja laumansa kanssa.

Tiistaina 17.9.2019 minut työpaikan pihalla kohmeiseksi kylmettänyt sade onneksi laantui, kun kaartelin auton kanssa iltavuorosta tallille vähän myöhässä. Siellä tapasin Annan, Olivian, Hannan ja Siirin, jotka olivat reippaina täyttäneet heinäverkot ja hakeneet poninsa. Hannalla oli Braamer, Olivialla Tuhto, Annalla Ossi ja Siirillä Ilmari. Siirin on tarkoitus aloittaa tiistaivakkarina lokakuussa ja kutsuin hänet innoissani mukaan jo nyt. Ihan super kiva saada mukava, taitava ja ennestään tuttu Siiri tiimiin! Minä hain ponikseni tänään Penan. Lähdimme maastoon niin, että minä ja Hanna ajoimme ja muut ratsastivat. Tällä kertaa kaikilla ratsukoilla oli satulat, tosin Tuhtolla lampaankarvasatula koska ponin pitää laihtua ennenkö sen selkään voi sitä ruskeaa Winteciä nostaa. Kiersimme autiotalon lenkin kaikissa askellajeissa ja oli oikein mukavaa. Alkumatkasta Pena meni edeltä, mutta koska se oli jännittynyt siirtyi B kärkeen. Sitten pieni harmaakin kulki rennommin.
     Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Polttiaiset ovat tulleet ja niitä on PALJON. Kutina-ainetta (Solhedsin rasvaa) pitää hakea Pikantista lisää. Tervaa onneksi on ja sitä laitettiin varsinkin Brankulle ihan reilusti. Ennen isojen poikien pihatolle paluuta kävin väkirehuruokkimassa varsat pihatolle. Ne söivät innolla ja ilolla. Kaikkien ponien palattua pihatolle annoimme vielä hieman heinää kaikille. Ilmari on onneksi nyt pysynyt eilisen jälkeen aidassa. Sillä on nyt otsatukka letillä jottei se eristäisi. Lisäksi sade on kätevästi puolellamme: märkään karvaan saa langasta ihan kunnon tällin jos yrittää luvattomalle seikkailulle.

MAANANTAI:
Ps. Saaralta saan kuvia myöhemmin, lisään niitä sitten tänne myös. 
TIISTAI:

Keskiviikkona 18.9.2019 olimme hoitelemassa poneja ulkotallin edessä, kun saimme tiedon että eräs tallikaveri on tippunut hevosensa kyydistä ja hevonen juoksee jossain päin metsiä yksin. Vaihdoimme suunnitelmaamme lennosta: Olivian oli ollut tarkoitus ratsastaa Tuhtolla, minun ajaa Penalla, Kristinan ratsastaa Braamerilla, Nooran Ilmarilla ja Hennan Ossilla. Nyt me kuitenkin vetäisimme nopeasti Olivian kanssa valjaat Braamerille ja lähdimme sen kanssa ajaen matkaan, etsimään karannutta hevosta. Muut palauttivat Penan pihatolle ja ratsastivat kentällä. Kenttäilijöistä Noora ja Henna menivät suunnitelluilla poneilla ja Kristina Tuhtolla. Tuhto siksi, eikä Penaa, koska se oli jo osittain varustettu ratsuiluun. Ratsukot menivät kentällä vapaasi käynnissä ja ravissa. Tuhton kanssa oli vähän hankaluuksia (jumittelua ja syömistä). Ilmari oli melko jännittynyt, Ossi kiva. Ihan ok meni kuitenkin. Jostain syystä tytöt ratsastelivat noin puolitoista tuntia tunnin sijaan, josta vähän sanoin heille jälkeenpäin. Niin kauaa ei kannata kun Ilmari jännittää ja Tuhtolle ei tee hyvää kiertää kauheasti pientä piiperrystä pienellä alueella. Oppia ikä kaikki.
     Reipas etsijäponimme Braamer kipsutti auliisti metsäteillä. Alkuverryttelyt jäivät kiireen vuoksi vähälle, mutta kerta ei onneksi maailmaa kaada. Braamer valikoitui etsintöihin siksi, kun B reagoi ehkä rauhallisimmin jos vastaan tulee irtohevonen täyttä höyryä. Näimme hevosen omistajan ja toisen henkilön autolla lampaiden lähellä ja selvitimme minne kukakin menee etsimään. Me lähdimme vanhaa Pirelintietä metsään. Huoltotielle päästyämme saimme soiton tallilta, että hevonen on saatu kiinni kuivurin luona. Lähdimme takaisin kotia kohti, tarkoituksenamme auttaa tallikaveri ja karannut hevonen kotiin kuivurilta. Olin huojentunut siitä, että hevonen oli saatu kiinni, se oli kunnossa ja niin lähellä kotia. Kuivurilla ei kuitenkaan ollut ketään. Soitin kysyäkseni paikkatietoja ja minulle puuskahdettiin, että eivät hevonen ja omistajansa olleet lähelläkään sitä kuivuria, vaan jotain toista. Voi hyvänen aika, en minä mistään toisista tiedä... Olisi pitänyt soittaa heti suoraan hevosen omistajalle. Lähdimme keltaisen talon pihaa kohti, sieltä läpi ja sikalan mäeltä ylös. Emme voineet ihan kauheasti Braameria patistaa enää juoksemaan, sillä emme olleet ehtineet laittaa tossuja ja poni alkoi pikkuhiljaa arkoa. Kävelin kaikki käyntipätkät säästääkseni Braameria. Voi pientä sisukasta rakastani! Vihdoin löysimme etsityt ja yhdessä palasimme kotitallille rautasillan kautta. Kummatkin, sekä ihminen että hevonen, olivat kunnossa. He olisivat kuulemma pärjänneet keskenäänkin, mutta olin huolissani ja halusin varmistaa että kaikki meni hyvin. Onni onnettomuudessa, että kaikki päättyi lopulta hyvin. 
     Braamerille päivä oli aika rankka, matkaa kertyi arviolta jotain 13-15 km väliltä ja reippaasti painatettiin. Poni oli kuitenkin tyytyväinen päästyään tallin pihaan laumansa luokse ja sai hyvää hoitoa ja ruokaa. Tallilla kytevän silmätulehduksen vuoksi olen ostanut Pikantista kaksi erilaista päähuppua tarhakäyttöön. Ilmari sai yhden sillä sillä on silmätulehdus, tarkemmin sarveiskalvontulehdus, toinen meni testiin Braamerille. Enempää huppuja ei äkkiseltään ollut saatavissa, enkä muutenkaan ole ihan vakuuttunut siitä pysyvätkö huput otuksilla päässä. Nyt kuitenkin testataan. Ell oli nimittäin tarkistanut yhden tallin hevosista ja todennut tulehduksen. Se on kuulemma herkästi leviävää ja sitä levittävät mm. silmistä silmiin lentävät ötökät. Tallin hevosista taisi olla 7, joilla tulehdus nyt oli. Lääkkeeksi saatiin silmätippoja, joista tulee elinikäinen teuraskielto. Ei tule Ilmarista enää ihmisruokaa. Sillä ei tosin ole meille niin väliä, enpä ollut haaveillut ponia syöväni.

Ps. Walhstenilta tilaamani paketti saapui! Sieltä paljastuivat muun muassa Tuhton uudet ajovaljaat. Pikalukkovaljaat myyn pois, sillä en pidä niistä. Ne ovat liian jäykät ja meille liian pienet. Otin paketin avaamisesta unboxing-videon, mutten kehtaakkaan julkaista sitä. Sori.

Torstaina 19.9.2019 maastoilimme mukavasti lampaiden yläpuolen polulta väärään suuntaan autiotalon lenkille ja sieltä rautasillan ja viiskymppisen kautta kotiin. Minun kärrieni edessä jolkotteli Ville, Saran Pena, Hannan Braamer, Olivian Ossi ja Saaga ja Noora ajoivat parina Ilmarilla pitäen peräponina Tuhtoa. Kaikki meni kivasesti. Tuhto oli peräponina varmuuden vuoksi, kun oli eilen ollut nihkeä. Ettei vaan jalka rasittuisi liikaa. Etenimme kaikissa askellajeissa ja sänkkärillä laukatessa Viltsu pukitti söpösesti. Suru-uutisiin: Braamerin ötökkähuppu ei selvinnyt vuorokauttakaan, vaan oli revennyt ja otsatukan letti törrötti repeämästä ulos. Sinne meni sekin 20 €. Onneksi Ilmarin oma oli kunnossa ja pysynyt päässä, sille se on tärkein kun sillä on tulehduskin.

Perjantaina 20.9.2019 talutuslenkkeilin Braamerin ja Tuhton kanssa kolmestaan kotitieltä Pirelintien kautta lampaille ja sieltä rautasillan kautta kotiin. Lisäksi lääkitsin Ilmarin tulehtuneen silmän, annoin Braamerille Hallamaan rakeet ja aloitin Tuhtolle Metacam kuurin. Sain Metacamin eläinlääkäriltä, sillä pyysin sitä katsoakseni miten kipulääke vaikuttaa liikkeisiin ja ponin mielentilaan. Jos kaikki kohenee, tiedän että normaalisti ponilla on kipua.

Ps. Kiva jos joku tätä blogia vielä lukee! Pitkään on ollut päivittelystä taukoa, eikä blogia ole helppoa saada takaisin raiteilleen. Voisin toki jättää menneitä tapahtumia pois, mutta jostain syystä haluan tehdä sen juuri näin, että kirjoitan päivät kiinni. Se on minun tapani pitää blogia. Kiitos juuri sinulle, että olet vielä mukana. <3

KESKIVIIKKO:

TORSTAI:

PERJANTAI:

Lauantaina 21.9.2019 oli ihana päivä! Aloitimme otamalla alkukäynnit viiskymppistä pitkin, jonka jälkeen suuntasimme rautasillalle vievälle sänkipellolle. Minun kärrieni edessä vipelsi Ville, Annikan kärrien edessä Pena, Nooralla Braamer, Hannalla Ilmari ja Olivialla Ossi. Kiertelimme isoa peltoa ristiin rastiin ja etenimme käynnissä ja ravissa, tehden ohitusharjoituksia. Oli ihan super hauskaa! Sänkkäri best! Pena alkoi vaikuttaa omituiselta, vaikkemme olleet päässeet vielä menemään kauhean kauaa tai edes laukkaa. Kävelimme, tarkkailimme ponia, mutta se oli kummallisen hengästynyt ja huohottava muihin verrattuna. Hetken mietinnän jälkeen päätin, että Penan on aika lähteä varmuuden vuoksi kotiin. Ponin hyvinvointi on tärkeintä ja parempi varoa kuin katua. Annoin Villen Annikalle ja lähdin itse Penan kanssa. Jännitti jättää Ville ilman minua ajoon, mutta sillä meni Annikan kanssa tosi hyvin. Valjakot jatkoivat ravissa ja käynnissä, laukkaa en uskaltanut antaa ottaa kun varsa ei ole vielä kauheasti mennyt sänkkärillä ja on innokas. 
     Pena tallusti nätisti kotiin ja oli tallin pihassa varusteiden purkamisen jälkeen normaali. Lämpöä en siltä mitannut, koska liikutus aina vääristää tulosta. Mittaan huomenna. Epäilen vähän, oliko mahavyö liian tiukalla. Penalla oli Villen valjaat, sillä Pena on ainoa jolle Villen mahavyö mahtuu kiinni. Sillekkin juuri ja juuri, ekoihin reikiin. Täytyy jättää se vyö kokonaan pois ja tilata uusi pidempi. Laihtukaa ponit, laihtukaa. Kyse saattaisi olla myös jostain flunssanpoikasesta, tai sitten vain ylireagoin ja ponilla oli vain kuuma paksussa karvassaan. Tiedä häntä.
     Valjakoiden palattua heidänkin poninsa riisuttiin varusteista, hoidettiin ja ruokittiin. Ponien plattua pihatolle, Noora nappasi Tuhton ja kävi sen kanssa kahdestaan rauhassa autiotalon lenkin. He olivat edenneet käynnissä ja ravissa. Laukkaakin Noora oli ehdottanut, mutta Tuhto ei ollut huolinut. Hyvin oli kuitenkin mennyt. Kerran Tuhto oli jäänyt alkulenkistä jurnuttamaan ja koittanut ehdottaa kotiin, vähän pukkaillutkin, mutta Noora oli ystävällisesti suostutellut ponin jatkamaan. Autiotalolta on metsää kaadettu ja siellä oli ollut metsäkone parkissa, mutta Tuhto ei ollut sanunut siitä mitään. Me muut otimme projektiksemme valjaiden huollon ja pesimme ja rasvasimme kaikki valjaat. Tuhton uusia valjaita vähän sovitin Tuhtolle ennen ponin lähtöä maastoon. Hyvältä näyttää. Rasvasin ne hyvin, jotta saamme ne pian käyttöön. Silatyynyt otin mukaani kotiin ja pesin. Voitte uskoa, että kylppärini haisi aika kamalalle koko illan!

Sunnuntaina 22.9.2019 saavuin tallille puolen päivän aikaan ja kipitin pihatolle. Siellä oli vastassa seitsämän suloista karvakorvaa, joille annoin vähän heinää. Ilma oli upea. Aurinko paistoi ja voimakas syystuuli riepotteli maailmaani. Ötököitä ei ollut missään. Palelin, mutta samalla joku hieno fiilis oli läsnä. Kun ponit olivat saaneet syödä hetken, nappasin Penan ja Tuhton tallin pihaan. Mittasin Penan lämmön ja lääkitsin Tuhton. Penalla ei ollut kuumetta, kuumemittari näytti 37,1.  Poni vaikutti muutenkin normaalilta ja iloiselta omalta itseltään. Talutin ponit tyhjälle laidunlohkolle ja päästin ne irti. En tiedä johtuuko Tuhton iloisuus lääkkeestä vai kelistä, mutta Pena ja Tuhto painattivat pellolla hurjaa pukkilaukkaa, singottuaan vauhtiin kuin naton ohjukset! Liikkeissä ei näkynyt vikaa, Metacam on varmaan vienyt kivun pois. Täytyy saada Tuhtolle se irappi jotta saadaan sen koipi kunnolla kuntoon.
     Hain peltoon seuraavaksi Braamerin ja Ilmarin. Ensin ajattelin jättää Ossin ottamatta, koska minun ja Linnean oli tarkoitus mennä ajamaan Ossin ja Villen kanssa. En kuitenkaan raaskinut jättää sitä onnellisista ralleista, joten päästin senkin peltoon. Kaikki patoutunut riehumisen tarve poneista ulos! Voi sitä riemua! Varsat innostuivat hurjasti ja juoksivat pihatolla. Päätin, että hitto, ihan sama! Hain varsat ja päästin ne juoksemaan viereiselle laidunlohkolle. Voisin ajaa Villen kanssa toisella kertaa, mutta nyt kun pellon pohja oli hyvässä kunnossa ja kuiva täytyi tilanteesta ottaa ilo irti! Villeä en viitsi vielä sekä irtoiluttaa että ajaa, vaikka isoille pojille se ei olekkaan ongelma.
     Päästäessäni varsoja irti irrotin ensin Jermun. Tämä uuvatti sitten ryykäsi päin Villen narua ja pian roikuinkin epätoivoisesti perässä, kun varsat sinkosivat matkaan. Oli pakko päästää irti ja sinne painattivat, Villellä naru perässä. Noin 20 minuuttia sitten varmaan metsästelin ennenkö sain Villen kiinni, tajuttuani ensin eristää sen Jermusta. Mutta kyllä oli söpöä ja hauskaa, kun koko lauma oli ihan fiiliksissä! Jermu kerran sekosi jaloissaan ja kaatui kyljelleen, mutta onneksi sille ei käynyt mitään ja se jatkoi ongelmitta. Ponien rauhoituttua omaehtoisesta rallittamisestaan, pyysin niitä hetken vielä liikkeelle. Lopulta kävelimme yhdessä loppukäyntejä ja pian Linnea saapui paikalle. Veimme ponit takaisin pihatolle ja otimme sitten kaksi ponia liikutukseen.
     Alkuperäinen suunnitelma oli tosiaan ollut ajaa Ossi ja Ville, mutta päädyimmekin siihen, että minä ajoin Braamerilla ja Linnea ratsasti Ilmarilla. Kipsuttelimme iloisesti viiskymppisen pellon läpi, sänkkäriä rautasillalle ja sieltä toista sänkkäriä pitkin kohti autiotalon lenkkiä. Kiersimme autiotalolle sillä Hellu oli edellispäivänä kertonut, että sieltä on kaadettu metsää ja Noora ja Tuhtokin olivat asian käyneet toteamassa. Meidänkin oli käytävä tsekkaamassa tilanne. Ihan kivalta näytti, onneksi ei ole tehty avohakkuuta. Kotiin jatkoimme Pirelintietä pitkin ja lopulta takalenkin ja -pellon kautta pihaan. Ponit olivat vähän sen oloisia, että niiden mielestä päivän työt oli jo tehty peltoralleissa. Toki niitä jännitti välillä vähän myös kova tuuli ja ehkä niitä ärsytti se, kun laitoimme kovan tuulen vuoksi varmuudeksi kuolaimet. Niiden kanssa ei pääse muun muassa nappailemaan yhtä kätevästi evästä kuin ilman, ja sekös on kurjaa ponien näkövinkkelistä. Etenimme rauhaksiin, mutta kuitenkin kaikissa askellajeissa. Mukavaa oli ja olin ihan innoissani siitä kun Linnea pitkästä aikaa (ihan sen enempää yllyttämättä) ratsasti!
     Lenkin jälkeen Ilmari sai silmätipat. Ennen lenkkiä olin laittanut jo toiset. Hetken ponit olivat BOT-peitot selässä, sitten annoimme väkkärit ja veimme karvakamut pihatolle ja annoimme heinää. Ennen kotiinlähtöäni Braamer sai vielä Hallamaan rakeita, nyt on 3. päivä menossa ja tuntuu että ne ovat auttaneet. Toki nyt ei ollut öttiäisiäkään, koska tuulee niin kovasti.

LAUANTAI:

SUNNUNTAI:

Syksy on täällä ja laidunkausi loppui

Maanantaina 9.9.2019 minulla oli tärkeää tekemistä joka tältä erää syrjäytti tallilla käymisen. Kukaan muukaan tiimistä ei tallille joutanut, joten ponilaumalla oli vapaata. Tiistaina 10.9.2019 talleilimme tiistailaisten, eli Olivian, Saran ja Annan kanssa. Mukaamme tuli myös Axel, koska tilaa oli. Alussa oli sählinkiä ja pääsimme lähtemään maastoon jonkin verran aikataulusta jäljessä. Tämän lisäksi ekassa laukassa irtosi tossu sekä Ossilta että Penalta. Ne eivät jostain syystä olleet varmaankaan olleet kunnolla jalassa, sillä normisti ne eivät kyllä irtoile. Noh, tossut takaisin ja matka jatkui. Minä ajoin Brankulla, Anna ratsasti Ossilla, Axel Ilmarilla, Olivia Tuhtolla ja Sara Penalla. Kaksi ekaa menivät ilman satulaa, Tuhtolla oli karvasatula ja Penalla oma satula. Kaikki olivat kuolaimetta, jonka koen vielä tässä vaiheessa olevan jollain tasolla maininnan arvoinen asia. Etenimme kaikissa askellajeissa ja suuntasimme vanhaa Pirelintietä ladolle. Sieltä käännyimme takaisin ja palasimme kotiin rautasillan yli, sänkipellon kautta ja kiertäen lopussa viiskymppisellä. Braamer oli käynnissä tänään tosi tahmea, liekkö kahden päivän vapaa ruostuttanut sen kintereitä vai olisiko sillä jossain jumia tms. Laukassa tilanne oli päinvastainen ja poni olisi mielellään ottanut oikein kunnon rallia! Tuhto oli hyvin syöväisellä tuulella ja pukitteli Olivialle siinä kohtaa, kun tämä käski ponia pois pusikosta. Muutoin meni kyllä ihan kivasesti ja oli mukavaa. Loppukäynneissä Tuhton toinen takatossu petti. Sen etuläppä irtosi suurelta osin ja tossu meni ihan kummalliseen asentoon. Kauanpa ne sitten kestivätkin. Reilusti alle vuoden. About puoli vuotta tyyliin.
     Lenkin jälkeen varusteet otettiin pois ja ponit pyyhittiin vedellä, sillä ne olivat aika hikisiä. Keli oli kaunis ja tänään oli vielä hellepäivä. Kuulemma syksyn viimeinen, saas nähdä. Ponit ruokittiin, tervattiin, kutinarasvattiin ja ötökkämyrkytettiin, jonka jälkeen ne palasivat pihalle. Pienen hetken täytimme yhdessä heinäverkkoja, jonka jälkeen muiden piti kuulemma lähteä, ja me jäimme sitten Olivian kanssa kahdestaan hoitamaan loput heinät, ruokakupit ja tossut. Ei se nyt iso homma ollut, joku 15 min, mutta silloin kyllä vähän harmitti. Onneksi yleensä hommat hoidetaan tiiminä. Ensikerralla pitää käydä vähän lyhyempi lenkki, jotta keritään tekemään kaikki muukin. Noh, turha närkästyä turhaan. Stressaa vaan huominen 12 h työpäivä, kun en ehdi tallillekkaan ja väsyttääkin jo valmiiksi herätä viideltä aamulla.

TIISTAI:

Keskiviikkona 11.9.2019 en tosiaan ehtynyt tallille pitkän työpäiväni takia, mutta oikeastaan minulla oli silti oikein mukava päivä ja olin stressannut jaksamistani turhaan! Keskiviikkolaiset kävivät tallilla kesekenään. Olivia ja Noora ajoivat Braamerilla ja pitivät Tuhtoa peräponina ja Henna ja Kristina ajoivat Ossilla. Tässä raportti Olivialta: "Me mentiin tänään autiotalon lenkki. Ravattiin pehmeissä kohdissa ja muuten käveltiin. Meillä meni hyvin ja ponit olivat mukavia eivätkä säikkyneet, mutta Ossi ja Brankku olivat vähän nihkeitä. Tuhto liikkui puhtaasti ja oli muuten myös normaali. Lenkin jälkeen rasvattiin ja myrkytettiin Brankku, linimentattiin Tuhton kintereet ja ruokittiin ponit. Molemmilla poneilla oli ajossa kuolaimettomat. Lenkkiä ennen täytettiin kaikki heinäverkot ja kassit."

Torstaina 12.9.2019 kiiruhdin tallille iltavuorosta ja siellä vakkarit jo odottelivatkin. Minulle napattiin ajokamuksi Ville, Saaralle Tuhto, Nooralle Ilmari ja Olivialle ja Hannalle ajoon Braamer ja peräponiksi Pena. Meillä on valjaitten kanssa tällä hetkellä vähän vajausta, kun Villen mahavyö ei enää yllä kiinni omissa valjaissa, eikä se vyö yllä kennellekkään muullekkaan. Pikalukkovaljaat ovat ylimääräisenä, mutta ne ovat turhan pienet ja niissä silojen päät painavat poneja kylkiin. Uudet perinteiset ovat hankintalistalla! Kävimme ajelemassa rautasillalle ja sieltä autiotalon lenkin kautta takaisin. Ville oli vähän jännittynyt tuulisemmassa kelissä. Vaihdoimme rautasiltaa lähestyessämme Ilmarin jonon kärkeen, mutta sen tehtyä tyylikkään sivuloikan otimme Villen kanssa johtopaikan takaisin. Lenkki sujui kuitenkin oikein kivasti. Etenimme ponien ehdotuksia mukaillen kaikissa askellajeissa ja oli mukavaa.

Perjantaina 13.9.2019 minulla oli edessä aitahommia. Sain torstaina ilmoituksen, että laidunkausi on ohi ja otukset siirtyvät tarhoihin. En ehtinyt torstaina millään enää tekemään väliaitaa pihatolle valmiiksi, mutta tingin. Ilmari, Ville ja Jere saivat olla laitumella yhden yön keskenään. Peruin perjantaille sovitun maastoretken tuttujen kanssa laittaakseni aidat kuntoon. Aloitin käymällä töistä päästyäni Pikantissa ostamassa aitatarvikkeita: sähkölankaa, portinkahvoja ja kahdenlaisia eristimiä. Tolppia olen ostanut jo aiemmin, sekä puisia että kevyttolppia. Mukaan tarttui poneille myös säkki lusernaa ja kipaisin vielä Prismalla hakemassa postipaketin joka sisälsi chiaa ja hamppua. 
     Tallilla aloitin aitahommat iloisesti hyvässä säässä ja hyvällä mielellä. Kaunis syksyinen maailma ja kivaa hommaa. Tykkään suunnitella ja tehdä aitoja. Maa on sateen jäljiltä ihanan pehmeää ja puutolpatkin upposivat maahan helposti rautakangen avustuksella. Oli ihan eri meininki kuin silloin kun viimeksi hakkasimme puisia aitatolppia ajastinporttia varten, voi sitä betonimaisen kuivaa ja kovaa savimaata... Nyt oli hauskaa ja hyvä fiilis. Varsojen puolesta tulee L-kirjaimen muotoinen ja laitoin aluksi puisen kulmatolpan paikalleen. Sitten viritin ohjeistukseksi narut jotta saisin aidasta suoran ja siistin ja sitten vaan linjalle korkeita kevyttolppia, sekä muutama puutolppa varmuudeksi. Päädyin tekemään isojen poikien puolelle myös matalammista kevyttolpista toisen aidan, jotteivät ponit pääsisi nenäkosketukseen aidan väleistä. Tämä siksi, ettei Ville innostuisi liikaa ja rikkoisi aitaa niin helposti, tai että olisi vähän enemmän hidastetta välissä. Vedin uuden linjan myös ajastinportin aitaukseen. Lopuksi vielä puhkaisin varsoille uuden portin, ettei niitä tarvitsisi ottaa etumaisen aitauksen läpi, mutta saisin etummaisesta aitauksesta silti tarpeeksi suuren.
     Olin ajatellut, että teen homman nopeasti ja sitten irtojuoksutan kentällä Braamerin, Ossin, Penan ja Tuhton. Ehe ehe. Hyvä suunnitelma, mutta juu ei! Olin tallilla noin viiden aikaan ja kotiin lähtiessäni kello näytti 22.17. Käsitykseni aidan tekoon menevästä ajasta oli aivan liian optimistinen. Illan piemetessä ja kylmän ja nälän iskiessä en ollut enää ollenkaan yhtä iloinen yksinäisestä aitaprojektistani. Noh, varsojen porttien kanssa sain apua tallinomistajilta ja he fiksasivat pihattokopin väliseinän kuntoon. Siinä on alempi lauta ollut irrallaan kannattimilla ja ponit ovat pudottaneet sen koko kesän ajan joka kerta, kun olen nostanut sen takaisin. Kun kaikki oli valmista, oli aika siirtää I, V ja J pihatolle. Ne saivat mennä nyt omalle puolelleen, sillä en halua Ilmaria vielä isojen puolelle. Se on saanut laitumella eräältä hevoselta silmätulehduksen, ainakin luulen niin kun hevosen silmät ovat märkineet koko kesän ja nyt Ilmarilla tapahtuu sama. Varsat ovat olleet samalla laitumella, joten ne ovat jo altistuneet tartunnalle.
     Kaikki ponit juoksivat innoissaan yön pimeydessä, toiset omalla ja toiset omalla puolellaan. Se vähä mitä pimeyden keskellä näin, olivat Braamerin hurjia ninjaloikkia! Hetken otukset rallittivat, sitten nuuhkivat toisiaan, vinkuivat, osa kävi pihattokopissa (jossa saavat nenät vastakkain, eli se siitä silmätulehdus asiasta sitten) ja sitten taas juostiin ulkona. Yht'äkkiä Pena juoksi rymisten läpi ajastinportista. Ehkä se ei nähnyt sitä, ehkä se väisti toista ponia, mutta läpi meni joka tapauksessa. Mukaan lähti portti, kelapaino, puutolppa ja puutolpasta pihaton reuna-aitaan menevät langat repesivät poikki. Tarkistin heti ponin ja vein sen vielä varmuudeksi tallin pihaan ja tsekkasin sen valoisassa. Onneksi se oli kunnossa ja palasi pihatolle. Ajastinportin kahvan metalliosa vääntyi, kelapainon metalliosat vääntyivät, mutta ajastin itsessään säästyi onneksi. Otin sitten kelan puolen tavarat pois pihatolta ja suuntasin lopulta kotiin nukkumaan. Sellainen perjantai 13. päivä. Osittain ihana, osittain kurja. Perus päivä siis lopulta, kuten oletuksena olikin.

TORSTAI/PERJANTAI:
(yllä/alla)

Lauantaina 14.9.2019 olin onnellinen siitä, kun en ollut saanut aamulla soittoa että Viltsu olisi siirtänyt itseään aidasta läpi Tuhton puolelle. Tallille päästyäni kipsutin heti pihatolle tarkistamaan tilanteen. Kaikki ponit olivat omilla puolillaan ja aita ehjä. Hetken päästä tallille tulivat myös Annika ja Noora, mutta muut lauantailaiset eivät päässeet tänään tallille. Kävimme ajelemassa mukavan lenkin. Tallille saapuessani olin kiinnittänyt huomiota siihen että sateen pehmentämä Pirelintie oli lanattu ja aivan ihanan näköinen. Lähdimme lenkille ilman tossuja, sillä tie oli nyt loistavassa kunnossa ja poneja on hyvä totuttaa taas tossuttomuuteenkin. Haluamme ajella olosuhteiden niin salliessa paljain kavioin niin paljon kuin mahdollista. Se on parasta poneille ja säästää tossuja. 
     Varoitin etukäteen että lenkistä tulee mahdollisesti rauhallinen, sillä jännitän onko Pena varmasti ok eilisen porttiepisodin jäljiltä. Penan kuskina oli Annika, Nooran ponina oli tietysti B ja minä nappasin kaverikseni Ossin. Kaikilla oli kuolaimettomat suitset ja virittelin Penalle testiin crossunder-mallisista suitsista tehdyt sidepullit, kun sen kukkahackamoreihin ei saa ajo-ohjia ilman klipsejä. Klipsilliset puolestaan irtoavat helposti, kun littana kukkiksen levy livahtaa lukon välistä ulos. Yksiin ratsuohjiin meillä on eriliaset klipsit, mutta ajo-ohjiin pitää viritellä jotain mahdollisesti myöhemmin. Katsotaan.
     Lenkistä tulikin oikein reipas! Kärjessä menevä Pena oli reippaalla tuulella aurinkoisen kirpeässä syyssäässä. Ilma oli varsin tuulinen ja ilmavirta riepotteli tallin pihalla, mutta metsän suojassa sitä ei niinkään huomannut. Kiersimme ensin autiotalon lenkin rauhaksiin ja sitten kävimme vanhaa Pirelintietä ladolla ja takaisin. Sillä tiellä laukkasimme rennon iloisesti Penan aloitteesta sekä ladolle päin että kotia kohti. Laukkasimme vielä peltolenkillä ja siitä rekkaparkille ja kävimme loppukäynneillä asfalttitienlaidassa ja takaisin. Olin onnellinen! Nautin täysillä. Ihana ilma, ihanat ponit, niin hyvä fiilis ja ihana elämä! Ihana syksy!
     Palattuamme tallin pihaan tuli tallinomistaja tuli sanomaan minulle, että oli pelastanut heinäporttimme ajastimen kun Ilmari oli pyöritellyt sitä pitkin maata ja pureskellut. "Mitä?!" Ihmettelin, että miten niin Ilmari, oliko se tullut aidoista läpi. Tallinomistaja sanoi, että oli luullut minun siirtäneen ponin sille puolelle. En ollut. Kipitin pihatolle ja siellä se lurjus seisoi, väärällä puolella pihattoa. Löysin pian ponin tekemän reitin: se oli hajottanut pihattokopin väliseinän alemman laudan ja tullut sieltä. Onneksi Ville ei ollut huomannut tätä oivallista reittiä. Mokoma Ilmari, ja vielä kehdannut repiä ajastimen irti ja jyrsiä sitä. Onneksi ajastin vaikuttaa yhä toimivalta. Nyt se on pelastettu ja pitää varmaan koittaa rakennella sellainen heinäautomaatti, joka on aidan ULKOPUOLELLA turvassa. En tiedä miksi Ilmari on vaihtanut puolta. Joko se on väistänyt Villeä, tai sitten ihan vaan tylsistynyt ja päättänyt vaihtaa maisemaa. Se kun on vähän sellainen, että se menee mistä huvittaa. Nyt se tönötti tyytyväisenä Tuhton vierellä. Olkoon sitten sillä puolella. Mokoma elukka.
     Hoidimme Annikan ja Nooran kanssa ajoponit ja ruokimme ne. Ponit alkavat nyt syödä hiljaksiin totuttaen chiaa joka toivottavasti auttaa hiljalleen hiekan poistossa, mikäli hiekkaa elimistössä on. Uskon kyllä, että on jonkin verran. Ponien palattua pihatolle ja Anan ja Nokan lähdettyä minä autoin tallin omistajaa ponien pihaton väliseinän fiksaamisessa ja samalla siirsimme sitä niin, että takaosaan jäi 2 ponin tila ja etuosaan 3. Sen jälkeen purkasin koko ajastinporttiin liittyneen aidan ja lisäsin siitä ylijääneitä pieniä kevyttolppia pihatonpuoliskoiden väliaitaan. Samalla vieressä valmistui uusi pihatto, johon kaksi isoista pojistani muuttaa asumaan issikan ja suomenhevosen kanssa. Issikka on niiden kanssa pihattoeläjänä ja suokki tarhaa siinä päivät niiden kanssa. Olin ajatellut laittaa poneistani Ilmarin ja Tuhton, mutten halua jättää Penaa B:n ja Ossin kolmanneksi pyöräksi. Ne eivät ota sitä kovin hyvin mukaan. Sitten olin ajatellut, että siihen menisivät Tuhto ja Pena, sillä ne eivät ole metabolisia ja nuo metaboliset kolme olisivat paremmalla laihiksella keskenään (B, O ja I). Nyt Tuhto ja Ilmari kuitenkin hakeutuvat niin vahvasti toistensa seuraan, etten ehkä viitsi erottaa niitä. Ehkä kolmestaan oman pihattomme etupuolelle jäävätkin siis Tuhto, Ilmari ja Pena ja uuteen pihattoon menevät B ja Ossi... katsotaan.
     Seuraavaksi nappasin mukaani Tuhton ja Ilmarin ja lähdin niiden kanssa talutuskävelylle. Kävelimme ensin erään laidunlohkon päästä päähän ja ponit saivat vähän närppiä lyhyttä heinää matkalla. Sitten menimme kentälle ja pyörimme siinä hetken, mutta koska joku oli jättänyt hevosensa ja omat tavaransa sinne, en voinut laskea poneja vapaaksi vaikka harkitsin ensin. (Olisihan Ilmari saattanut pysyä aidoissa, tai sitten ei.) Kävimme kävelemässä vielä viiskymppisen taaemaan risteykseen ja takaisin. Aluksi yritin mennä offarilla takaisin, mutta ponit vain söivät eikä siitä tullut mitään. Lopuksi ennen kotiinlähtöä hengailin vielä ponien kanssa pihatolla ja rapsuttelin niitä. Ihan pihaton vieressä pellolla pyöri työssään puimuri. Ponit tarkkailivat sitä, mutta tottuivat nopeasti. Tekee tosi hyvää, että ne näkevät erilaisia työkoneita ollessaan vapaana. Silloin niillä on mahdollisuus reagoida niihin juuri niinkuin niistä tuntuu, ja sitten tottua. Kuvasin myös lyhyehkön instagram-livevideon, ennenkö kännykästäni loppui akku. Mukava ja ponientäyteinen päivä kaikenkaikkiaan.

Tänään kuuntelin ensimmäisen kerran Pyhimyksen ”Muistuta mua” kappaleen ajatuksella. Se iski jonnekkin tosi syvälle. Olen kipuillut nyt pidemmän aikaa sen tunteen kanssa, etten meinaa tulla toimeen Tuhton kanssa. Pahanmielen ponini. Olemme kasvaneet niin kauas toisistamme. Nyt on kuitenkin taas herännyt toivo siitä, että jospa vielä löytäisimme yhteisen sävelen. Koitan auttaa ponia ja rauhoittaa itseäni. Olemme kokeneet niin paljon ja olen itkenyt niin monesti onnesta, etten voi päästää meistä irti taistelutta.

Sunnuntaina 15.9.2019 satoi kaatamalla ja myrkysi. Olin suunnitellut tallillemenoa, mutta peruin suunnitelmat. Olisi turha ottaa poneja pihatolta tällaisella kelillä, enkä nauttisi mistään muustakaan tuossa kelissä. Sain yllättävän soiton aamupäivällä. Ilmari oli löytynyt aitojen ulkopuolelta. Se oli limbonnut itsensä lankojen välistä ulos. Voi pirkuleen poni!! Tallinomistaja otti sen talliin, sillä aitaa ei ollut mukava fiksata kaatosateessa. Myöhemmin hän laittoi sen muutaman hevosen kanssa samaan tarhaan ja lupasi fiksata aidan illalla ja palauttaa ponin pihatolle. Minun pitää käydä Haminan S-raudasta hakemassa rautalankaa ja vahvistaa aitaa sillä. Siinä onkin säpäkkä yllätys Ilmarille.

LAUANTAI:



Syksyksi kääntynyt maailmamme, maastoilua ja koulukeikka

Maanantai 2.9.2019 oli talliton päivä ja ponien vapaa. Ma-ti välisenä yönä pihattoponit (Braamer, Ossi, Pena ja Tuhto) olivat viihdyttäneet itseään karkaamalla pihaton väliaidan läpi puolelle, joka on ollut kesän tyhjillään ja kasvaa rikkaruohoja, jottei maa olisi varsojen puolella heti hirveän mutainen. Onnelliset olivat sieltä löytyneet siis ti aamuna syömästä. Mitään kaviokuumeoireita tms. ei onneksi ollut kuulemma havaittavissa ja tallin omistajat saivat otukset takaisin oikealle puolelle. Pöhköt ponit! (Nälkäiset* t. ponit.)

Tiistaina 3.9.2019 maastoilimme ponien, Annan, Saran ja Axelin kanssa. Axel ei ole enää vakkari, mutta hän käy silloin tällöin kanssamme poneilemassa kun meillä on tilaa ja hänellä aikaa. Minä ajoin tänään Braamerin kanssa ja meillä oli peräponina Tuhto. Axel ratsasti Ilmarilla, Sara Penalla ja Anna Ossilla. Anna ja Axel menivät ilman satuloita ja kaikilla poneilla oli kuolaimettomat suitset. Lisäksi jätimme osalta poneista tossuja pois testiksi, nähdäksemme miten ne pärjäävät rauhallisella lenkillä ilman. Braamer ja Ilmari olivat tossuitta, Penalla oli tossut vain edessä ja Ossilla ja Tuhtolla oli kaikki tossut. Kyllä sen huomasi, että B ja Ilmari varoivat joissain kohdissa ainakin edestä. Takaa en huomannut arkomista niiltä enkä Penalta. Kiersimmä autiotalon lenkin kaikissa askellajeissa. Oli oikein mukavaa, kaikki olivat hyväntuulisia ja reippaita. Ilma oli ihana, syksyisen kaunis. Hirvikärpäsiä en nähnyt muilla kuin Braamerilla, ja siltäkin napsin kaikki havaitsemani pois. Miten ne himoitsevatkin aina juuri Braameria... Annasta on kyllä pakko sanoa, että hän on kehittynyt aivan hurjasti! Vasta hän opetteli laukkaamaan, ja nyt hän vetelee jo ilman satulaa maastossa täyttä laukkaa ilman mitään ongelmia! Hyvä Anna! Muutkin ovat toki taitavia ja ihania! Super tiimi!

Keskiviikkona 4.9.2019 kävimme kiertämässä vihaisen miehen lenkin, sillä tilaisuutta pitää nyt käyttää hyödyksi! Talo jonka ohi lenkki kulkee, on tyhjillään hetken ja sieltä saa sen aikaa mennä. Lähiaikoina taloon on muuttamassa uusi asukas, joka kieltää jälleen pihan läpi kulkemisen. Nyt on siis mentävä, kun vielä hetken pääsee! Aikanaanhan sieltä sai mennä, kunnes se kiellettiin. Ollaan Braamerin ja Ossin kanssa sieltä vuosia sitten kipsuteltu. Tänään minun kärrieni edessä iloisesti hölkötteli Ossi. Kristina ratsasti Penalla ilman satulaa, Hanna ajoi Braamerilla, Noora ratsasti Ilmarilla ilman satulaa ja Olivia Tuhtolla ilman jalustimia. Kaikilla poneilla oli kuolaimettomat suitset ja homma sujui ongelmitta. Tuhton ruskea satula ei ollut nyt jostain syystä kuitenkaan ihan hyvä. Se valui eteen ja sitä korjattiin useaan otteeseen. Se kiukuttikin ponia, joka veti laukassa päätä alas. Takaisin siis hyllylle ja käyttökieltoon odottamaan laihtumista ja satulansovittajaa. 
     Etenimme kaikissa askellajeissa ja meillä oli reipastahtinen, hyväntuulinen ja mukava lenkki. Kiersimme Ossin ehdotuksesta alkuun kallion päältä. Ponit tykkäävät mennä sieltä. Tuhto jäi kahdessa kohtaa keltaiselle talolle vievällä tiellä jälkeen, sillä se oli ensin kääntymässä autiotalolle ja sitten rautasillalle. Se oli kummallista. Ilmari vähän veti päätä jossain kohtaa laukassa ja Pena koitti syödä. Ilmari myös säikähti kun B ja Hanna tulivat kärreillä takaa, jostain syystä Ilmari pelkää ohittavia kärrejä. Sekin on kummallista. Muutoin meni oikein kivasti. Vihaisen miehen talolle vievällä peltotiellä sattui kummallisesti. Tulimme ravissa 90 asteen mutkaan. Siinä kohtaa viimeisenä jonossa tullut Tuhto hermostui ilmeisesti valuvasta satulastaan ja pukitti. Me huomasimme Olivian tippuneen ja hiljensimme vauhdin aina pysähdykseen asti. Olivia korjasi satulaa ja nousi kyytiin. Matka jatkui. Vaan sitten Olivia kertoikin, että tihkusateen kastelemalla ruohoisalla pohjalla eivät pienet jalat olleetkaan pitäneet. Olivia oli tullut alas, koska Tuhto oli kaatunut kyljelleen asti. Onneksi sekä poni että neiti olivat kunnossa. Ponin liike näytti puhtaalta eikä jaloissa tuntunut mitään. Jatkoimme aavistuksen rauhallisemmin, mutta silti reippaasti kohti kotia. 
     Keltaisen talon jälkeen oikaisimme rautasillan yli syksyn ensimmäiselle sänkipellon ylitykselle ja viiskymppisen kautta kotiin. Ponit vähän innostuivat, erityisesti Ilmari. Lopuksi jatkoimme kiertäen vielä viiskymppisen ympäri. Kotona Tuhton takaset linimentattiin varmuuden vuoksi. Kylmätä ei saa, kun tallilla on kaivovesi vähissä eikä vettä saa valuttaa. Myöhemmin sain kuulla Tuhton vähän kompuroineen takaa loppuverkkojen aikana. Tarkkaillaan. Haluaisin sille IRAP-hoidon, mutta koska piikin jälkeen nivel ei saa kastua kahteen vuorokauteen, on pakko odottaa laidunkauden päättymistä ja karsinamahdollisuutta. Ahdistaa, kun myöskään siitä koska laidunkausi loppuu ei ole mitään havaintoa vielä. Noh. Ponien hiet pyyhittiin, ötökänpuremiin laitettiin Solhedsin rasvaa ja ponien etu- ja takajalkoväleihin sekä häntiin tervarasvaa. Lisäksi Braamer takitettiin ja kaikki ponit saivat ötökkämyrkkyä. Tämän jälkeen ponit palasivat aitauksiinsa. Ennen kotiinlähtöä minä täyttelin vielä heinäjuttuja ja muut kävivät syömässä Kristinan tuomaa tippumis-mustikkapiirakkaa. Minä en voi, sillä olen herkkulakossa koko syyskuun. Lopuksi minua autettiin täyttämään loput heinäkassit ja -verkot ja sitten suuntasimme kotiin.

TIISTAI:

KESKIVIIKKO:

ALKUVIIKON VIDEOKOOSTE:

Torstaina 5.9.2019 hain Tuhton tallin pihaan ja tutkin sen jalat. Ei turvotusta/nestettä, arkuutta, tai mitään muutakaan normaalista poikkeavaa. Ihan hyvältä vaikuttaa, joten voin jälleen kerran hengittää hetken rauhassa. Poni oli hyväntuulinen, joskin tallin edessä jokseenkin aavistuksen rauhaton. Loppuisipa jo laidunkausi, jotta saisin Tuhtolle IRAP-hoidot. Eve saapui hieman jälkeeni tallille, ja oli sovittu että hän lähtisi kanssani kävelyttämään Tuhtoa. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme kaikkea. Poni tallusteli nätisti tossut ja putsit etusissaan, koittaen välillä vetää Eveä perässään vihreälle. Putsit laitoin tossujen päälle etusiin testiksi. Haluan tietää pystyykö poni liikkumaan hyvin noin isolla tavaramäärällä jaloissaan. Putsit suojaisivat tossujen tarroja hivuttamiselta. Ne vaikuttivat olevan ok. Käpsyttelimme aavisyuksen kotitietä pidemmälle, jonka jälkeen käännyimme takaisin tallille päin.
     Vakkarit olivat jo saapuneet tallille ja hakeneet omat tämänpäiväiset poninsa. Minä jätin Even hoitamaan ja rapsuttelemaan Tuhtoa ja lähdin hakemaan ajokaverikseni Villeä. Uljas mustani käveli minua laitumella vastaan ja Jermukin kävi moikkaamassa. Ihanat pienet pehmoiset ystäväni. Vaan onpa Villestä kasvanut suuri ja voimakas. Talutan sitä ketju leuan alla, koska on pakko. En millään haluaisi, mutta sen orhimaisen käytöksen johdosta minun täytyy. Nyt sekään ei riittänyt. Ohittaessamme Tuhtoa tallin pihalla, Ville veti minut perässään ja hyppäsi Tuhton selkään. Tuhto suivaantui ja potki, sain varsan pois. Vielä se kävi Penalle pörisemässä, kunnes sain sen talutettua omalle paikalleen. Onneksi oli omat, enkä kyllä olisi sitä vieraiden takaa taluttanutkaan. Jatkossa on pakko pitää ketjua nenällä tai suussa. Se on todella ikävää, mutta tuon hormoonihirviön kanssa ei taida olla paljoa vaihtoehtoja. Oriudesta kun ei pääse oikein koulutuksellakaan tässä kohtaa. Ruunaus taas ei ole ajankohtainen, sillä Villestä kasvaa hyvällä tuurilla jalostusori. Noh, kyllä me pärjätään varmasti. Pakko vaan käyttää sitten vähän kovempia keinoja. Kaikissa muissa tilanteissa varsa on onneksi kiltti kuin mikä ja kulkee taluttaessakin hyvin löysällä narulla. Ainostaan ohitus läheltä on hankalaa (tila vain tuli vastaan).
     Noh. Lenkille lähdettiin Villemies ja minä kärjessä. Saaran ajokkina toimi tällä kertaa, Tuhton ollessa kevyemmällä, Ilmari. Tänään olikin vähän isompi porukka paikalla. Penan kanssa ajamaan tulivat Sara ja Kristina, Braamerin kanssa Noora ja kaverinsa Saga ja Ossin kanssa Hanna ja Olivia. Ville oli suloisen hyväntuulinen. Koska olimme saaneet ponit hoidettua ja varustettua yllättävän nopeasti näin hyvällä ja isohkolla porukalla, päätimme kiertää vähän pidemmän lenkin kun aikaa oli. Suuntasimme peruslenkki kolmoselle ja kipsuttelimme sen iloisesti kaikissa askellajeissa. Oi että! Erityisen hieno syksy kelien osalta, ihana poniporukka ja super ponit! Onnenhetkiä illansuussa.


Perjantaina 6.9.2019 poneilla oli vapaapäivä, sillä minulla oli tallivapaata ja koiranhoitoa. Lenkitin ja leikitin Neroa, kun porukat olivat muualla. Vakkareistakaan ei kukaan päässyt/innostunut ponistelemaan. Poneja eivät vapaapäivät taida haitata.

TORSTAI:


PERJANTAI:

Lauantaina 7.9.2019 heräsin tuskaisena viideltä ja torkutin hetken. Sitten aloin valmistella tallille lähtöä ja lopulta raahauduin kohti Pyhtäätä. Siellä moikkasin alkuun pihattoponit ja annoin niille aamuheinät. Välissä vein koppikset ulkotallin eteen ja pakkasin niihin kaikki tarvittavat kamat. Otin valjaat esille ja putsasin ne. Hain myös lämmintä vettä ja heitin sekaan aavistuksen pellavaa. Kun kaikki mahdollinen oli valmisteltu, hain syömään ehtineen Penan hoidettavaksi ja valjastukseen. Poni sai samalla juoda pellavaveden ja pitikin siitä kovasti. Raspailin vähän kavioita ja laitoin selvitysainetta ponin jouhiin. Olin niin väsynyt, että lihakseni tärisivät vaikkei minulla ollut kylmä eikä minua jännittänyt. Onneksi ilma oli kaunis ja usvaisen maailman takaa nousi aamuaurinko värjäten kaiken upeaksi ja satumaiseksi. Kaiken sen keskellä olimme minä ja Pena, sekä ötökkämyrkkypullo jolla suojasin meitä mahdollisilta verenimijöiltä. Kun poni oli valjaissa ja kaikki valmista, lähdimme matkaan. Suuntana meillä oli Huutjärven koulu ja erityinen koulupäivä. Paikalla olisi noin 30 eri seuraa tai yritystä esittelemässä erilaisia harrastusmahdollisuuksia ja vapaa-ajan juttuja. Meidätkin oli pyydetty paikalle.
     Matkalla Pena oli hyvin säpsy, kun sillä ei ollut ketään toista ponia seurana, tukena ja turvana. Harmitti, sillä mukaamme oli ollut tarkoitus lähteä myös Ilmarin sekä erään vakkarin, mutta vakkari ei halunnutkaan mukaan kun ei halunnut herätä niin aikaisin. Vaikka hän perui jo edellisenä päivänä, en kehdannut perua koko keikkaa. En olisi ehkä alunalkaen lupautunut jos olisin tiennyt ettei toinen tulekkaan, mutta noh. Kyllä me selviäisimme. Päästyämme ihmisten ilmoille saimme useita ihmetteleviä ja innokkaita katseita. Minä hymyilin kaikille ja juttelin Penalle paljon, osoittaakseni sille että sillä ei ole hätää ja olen sen seurana ja turvana ja kaikki on hyvin. Se alkoi onneksi kyllä rauhoittua kun aamun usvaisuus oli väistynyt. 
     Saavuttuamme koululle etsiydyimme omalle pisteellemme, saatuamme ohjeilta eräältä iloiselta ja ystävälliseltä ihmiseltä. Purkasin Penalta varusteet, asetin esille harjaämpärin ja ponnareita, sekä ripustin esille lapun jossa luki kaikkien sometiliemme nimet. Sitten odottelimme Penan kanssa, että oppilaita saapuisi paikalle. Pena sai syödä välissä vähän läheisessä pusikossa. Pisteemme oli asfaltilla parkkipaikalla koulun takana ja Pena imuroi innolla asfaltille lentäneitä koivunlehtiä. Syöminen on hevoseläimeltä luontainen stressireaktio, jonka lisäksi Pentti parka on tietysti laihiksella ja jatkuvasti nälkäinen. Ei tilanne niin paha ollut kuin sain sen tuossa kuullostamaan. Ponilla ja minulla oli oikein mukava päivä! Penaa sai pisteellämme silitellä, rapsutella, harjailla ja letittää. Se sai uusia ihailijoita ja nautti hellästä huolenpidosta. Sille tuotiin myös vähän herkkuja pusikosta ja se otti lahjukset innolla vastaan. Minä kirjoittelin suoritusmerkkejä kortteihin ja juttelin ihmisten kanssa. Aivan ihania lapsia, sekä mukavia nuoria. Minusta on sekä hauskaa että suloista varsinkin se, kun nuoret herrat käyvät katsomassa ponia. Pitää olla niin äijää, mutta silti kiinnostaa salaa poni tosi paljon. Rohkeimmat uskalsivat silittää tai jopa harjata, osa tyytyi katselemaan vähän matkan päästä. Asenteita ratsastuksen ja hevosharrastuksen ympärillä pitäisi saada muutettua. Ei ole millään tavalla noloa tai ”tyttömäistä”, jos poika pitää hevosista. (Sitäpaitsi mitä pahaa on tytöissä ja miksi ”tyttöys” on niin paha ja huono juttu? Miksi siihen aina yhditetään heikkoutta, haurautta ja kaikkea muuta ”vähenpiarvoista”? Vs. Se että ”pojat on poikia” ja poikamaisuus on villiyttä, voimaa ja rohkeutta. Noh, ei mennä tähän nyt, vaikka tästähän kirjoittaisi vaikka kuinka paljon.)
     Kotimatkamme sujui hyvillä mielin ja aika rennosti. Pena vaikutti hyväntuuliselta. Kiersimme koulun etupuolelta ja näimme kaikkien kerääntyneen koulun eteen kuuntelemaan jotain puhetta tai vastaavaa. Tapahtumassa esittelyssä olleet paloautot olivat lähellä tietä. Penaa ne eivät juuri hetkauttaneet. Jännityin itse myöhemmin jonkin verran, kun meitä vastaan tuli ambulanssi vilkut ja pillit päällä. Pena ei kuitenkaan tästä hätkähtänyt, reipas pieni poni! Ohitimme myös ruohonleikkurin lähietäisyydeltä. Se oli Penan mielestä vähän arveluttavaa, mutta karvakamu suoriutui silti hienosti! Juttelin sille, että nyt kannattaa nuuhkia. Kyselin, että eikö olekkin ihana vastaleikatun nurmen tuoksu. Pena ei vastannut, hiljaisuus on myöntymisen merkki. 
     Ruohonleikkuritalolta jatkoimme kipsuttelua asuinalueen halki. Pian poni taas jännittyi, sillä lähistöltä kuului paineilman suhinaa. Pari miestä oli huoltamassa autoa, mutta heti meidät huomattuaan he lopettivat hetkeksi. Iso kiitos heille siitä, ihanaa huomaavaisuutta! Jos me otamme huomioon kanssaihmiset ja he ottavat huomioon meidät, on kaikilla mukavampi olla. Tänne mahtuvat kaikki, kun olemme toisillemme kivoja! Pian huomasin, ettemme päätyisikään sinne minne olin luullut. Jatkoimme asfaltin päätyttyä hiekkatielle ja sitä myöden ylös jyrkkää rinnettä vesitornille. En onnistunut vauhdista hyppäämään alas kärreistä, vaikka olisin halunnut. Kärreissä oli liikaa tavaraa saadakseni jalkani järjestykseen ja kaikki tapahtui nopeasti. Pena otti homman iloisena haasteena. Se siirtyi itsekseen raville ja sitten laukkaa, hidastaen loppua kohden takaisin käyntiin. Mäki oli oikeasti jyrkkä. Kehuin ja tarrasin kärrien etulaitaan. Ylös päästyään poni vaikutti tyytyväiseltä. Homma ei ollut ollut sille liikaa ja se oli suorittanut hyvin. Löysimme oikean reitin ja jatkoimme kohti kotia. Metsätiellä juttelimme mukavan eläkeläismiehen kanssa ja hän rapsutti ponia. Ystävällisiä ihmisiä on maailma täynnä ja taas olin vielä vähän iloisempi. Kotimatka sujui hyvin.
     Tallin pihalla olikin jo vakkareita vasrustamassa poneja, vaikka alkuperäisen suunnitelmansa mukaan heidän piti olla tulossa vasta noin puoli tuntia myöhemmin. Olin suunnitellut soluttautuvani heidän mukaansa ajamaan Villen, mutta nyt minulle tuli kiire. Hoidin Penan asiallisesti ja palautin ponin ansaitusti pihatolle syömään. Siellä vastassa oli hirnuva Ossi, joka oli jäänyt yksin. Linnea tulisi ajamaan sen vasta myöhemmin. Ossi stressaa jäädessään yksin, vaikka näkeekin muita hevosia pihatolta. Koska Ossi oli jo saanut päiväheinät, laitoin Penan ajastinportin taakse syömään omansa. Tunnin se saisi olla langan takana, jonka jälkeen portti aukeaisi ja ponit olisivat jälleen samassa. Penan läheisyys riitti Ossille hyvin. Sitten kipitin hakemaan Villeä.
     Talutin Villen pihaan ketju suussa. En haluaisi tehdä sitä ja se tuntuu ikävältä, mutta tässä kohtaa on pakko. Poni ohitti ihan sujuvasti muut, vaikka tanssi ja huusikin. Tungin itseni Nooran ja Ilmarin kyytiin ja nappasin Villen peräponiksi. En olisi ehtinyt valjastaa sitä ajoon aikaistuneen aikataulun takia, mutta näin kerkesimme mukaan vielä ihan hyvin. Noora ajoi siis Ilmarin kanssa, Hanna Braamerin ja Annika Tuhton. Olivia ei tänään tullut talleilemaan, sillä hän oli reissussa. Kiersimme autiotalon lenkin kaikissa askellajeissa. Tuhto on taas jalkansa osalta vähän arveluttava eikä sitä uskalla kovin pitkälle viedä ja toisaalta nyt ollaan viikolla käyty pidempiä, joten lauantaille oli hyvä lenkkeillä vähän rauhallisemmin. Usein käymme normaalisti viikonloppuisin vähän pidemmällä, koska on enemmän aikaa. Etenimme kaikissa askellajeissa ja oli kivaa. Kaikilla muilla poneilla oli kuolaimettomat, mutta Villellä oli kuolaimelliset suitset käsissäpysymissyistä. Varsa oli kyllä oikein suloinen ja kiltisti.
     Meidän hoitaessamme omiamme lenkin jälkeen, varusteli Linnea omaansa valmiiksi lähtöä varten. Tässä raportti Linnean ja Ossin lenkistä: ”Menin ihan normaalisti sinne peruslenkille päin, mutta siitä keltaisen talon pihalta en menny sitä mäkee ylös vaa sinne toisee suuntaa ja sit ku se tie loppu ni käännyin takasin. (Sikalan mäen alle ja takaisin.) Mentiin aika rauhallisesti, Ossi oli aika reipas ja muutenki meni hyvin. Sitten mentiin takaisin tallille. Pyyhin hiet ja pistin sitä tervajuttuu ja sit ruokin Ossin ja vein pihatolle."

Sunnuntaina 8.9.2019 olin STARA:n järjestämällä Tallbergin Minnan luennolla Hempyölin tallin maneesilla. Luonte oli hyvin mielenkiintoinen ja sain siitä uusia ajatuksia, kiitos paljon! Tapasin paikalla myös ystäviäni, on ihan mahtavaa nähdä porukkaa pitkästä aikaa. Lisää näitä luontoja kiitos! Kaikenkaikkiaan aivan ihana päivä! Poneilla oli vapaata, sillä luento demoineen vähän venähti. Myöskään kukaan vakkari ei innostunut/päässyt tallille.

LAUANTAI:

SUNNUNTAI:

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)