sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maastoilua, Villen ajokoulu, kauran orasta ja ajantasalla oleva blogi!

Maanantaina 25.3.2019 oli tallivapaa päivä ja tiistaina 26.3.2019 menin tallille ajoissa ennen vakkareita. Nappasin Villen käytävälle, tarkistin sen kaviot ja vähän raspailin niitä. Ne kasvavat hyvää vauhtia ja nyt on ehkä parempi lyhennellä hiljakseen ettei tulisi lisää irtoseinämäisyyttä. Kengittäjä tulee seuraavan kerran huhtikuun lopulla vuolemaan ponit (paitsi ensiviikolla eräs toinen kurkkaa Villen käpälän onneksi) ja on oikeastaan sovittu, että kengittäjämme opettaa minua (sekä mahdollisia halukkaita vakkareita) samalla vuolemaan itse! Hän myös neuvoo mitkä vuolukamat tilaan itselleni ja mistä. Tarkoitus olisi siirtyä pikkuhiljaa sellaiseen, että kengittäjä käy säännöllisesti mutta vähän harvemmin ja minä huollan itse siinä välillä. Takaisin Viltsuun. Ville ei oikein arvostanut räpellyksiäni, mutta oli kuitenkin suhteellisen kiltisti. Ai että se on muutes hienon näköinen! Omaan silmään ainakin, mun vaaleanpunaisten sydänlinssilasieni läpi se on kasvanut hurjasti ja on hirmuisen suloisenkomea nuorimies!
     Raspailujen jälkeen ruokin Villen ja vein sen pihalle. Samalla nappasin iloisen ja uteliaan Jermun. Jätin sen hetkeksi heinäpaalille ja vippasin muille heinää pihatolle. Yht'äkkiä pihattolauma säikähti jotain, singahti vähän eteenpäin ja Jermu tietysti mukana. Tie oli kuitenkin vielä niin jäinen ja liukas, että Jermu parka meni nurin! Onneksi varsa on nuori ja joustava, se nousi ja jatkoi matkaansa pysähtyen pian. Kävelin rauhassa jutellen sen luokse ja jatkoimme matkaa yhdessä tallin pihaan. Siellä syötin varsan ja palautin sen pihatolle.
     Soittelin välissä pari puhelua ja kipitin sitten tallin pihalle odottelemaan junnuja. Omppu ei päässyt tänään tallille, mutta Oona ja Anna tulivat. Haimme heille ratsuiksi Braamerin ja Ossin. Muut saivat nyt vapaata, sillä en uskaltanut ottaa junnujen kanssa nyt käsiponeja, kun Olivia ei ollut mukana johtamassa letkaa. Muutenkin olen vähän varovainen, olen mielummin kädet vapaana ja valmiina auttamaan aina kun on junnuja matkassa. Lenkkimme sujui hyvin! Kiersimme autiotalon lenkin kaikissa askellajeissa. Laukkailimme useamman pätkän ja meni hienosti! Tytöillä oli satulat, eikä B muutenkaan onneksi edes yrittänyt tiputtaa Oonaa. Autiotalon metsätiellä se hyppäsi laukassa yhden veden lumeen syövyttämän pienen uran yli. Siinä kohtaa sydämeni vähän hypähti mukana, mutta Oona pysyi hienosti kyydissä! Ei ongelmaa. Ossi ei railosta välittänyt, laukkasi vain.
     Kotiinpäin jarrut meinasivat olla vähän hukassa ja tytöt lähtivät mm. kuivurin vieressä alamäessä yhtäkkiä raviin ja sitten laukkaan. Huusin perään napakoita ohjeita ja onneksi Oona saikin sitten käännettyä Braamerin sivuun ja pysäytettyä. Ehkäpä Noora pääsee huomenna lasettamaan ponista virtaa ulos vedet silmissä ja sydän vauhdinhuumasta riemuissaan! Kotitallille palattuamme tytöt lähtivät kotiin ja minä hoidin vielä ponit ja vein ne pihatolle. Siellä kotona olleet olivat jotenkin virtaisen oloisia myös. Kevät tulee.

Keskiviikkona 27.3.2019 kävimme autiotalon lenkin Olivian, Nooran ja Hennan kanssa. Henna on uusvanha kokeilija, joka ei ole ollut ennen vakkari mutta on käynyt ratsastamassa meillä aiemminkin. Hänen ratsunaan oli Pena, Nooralla Braamer ja Olivialla Tuhto. Ponit olivat oikein reippaita ja ratsukot painelivat innoissaan kaikissa askellajeissa, ottaen paljon laukkaa. Brankkukaan ei edes yrittänyt mitään, vaan viipotti ihan innoissaan. Kaikilla oli satulat ja Olivialla ja Tuhtolla olivat ekaa kertaa käytössä uudet Acavallo Arena Alupro turvajalustimet. Olivat kuulemma hyvät! Oli oikein mukava lenkki. Metsäosuudella Pena yllätti hyppäämällä useamman ojan yli. Hänestä tulee maastoesteratsu.

Torstaina 28.3.2019 aloitimme Olivian kanssa talleilut valjastamalla Villen. Sitten lähdimme tielle niin, että minä ohjasajoin ja Olivia oli mukana varmistamassa. Muutoin hän käveli minun vieressäni, mutta oli valmiina tarpeen mukaan menemään ponin vierelle ja tueksi, esimerkiksi siinä kohtaa kun Ilmari tuli tiellä vastaan hoitajiensa kanssa. Menimme kotitietä hetkenmatkaa eteenpäin ja käännyimme takaisin mutkassa ennen viiskymppisen talolle kääntyvää risteystä. Poni oli hieman jännittynyt mutta meni hyvin.
     Muiden saavuttua Ville meni pihattoon ja isot pojat napattiin ajoon. Minä johdin joukkoa Tuhton kanssa ja kyydissäni oli Fanni, joka piti peräponina omaa Daliaan. Meitä seurasivat Olivia ja ajokkinsa Ossi ja viimeisinä tulivat Noora ja Sara ajoponinaan Brankku ja peräponinaan Pena. Ajoimme vanhan Pirelintien pelto-osuudelle ja käännyimme vähän ennen metsään menevää ylämäkeä takaisin. Peltotiellä oli vielä paksu kerros jäätä/lunta, joten siellä vain kävelimme. Pohjassa oli hyvä pito, mutta yhdessä kohdassa Tuhton jalan alta petti ja jalka solahti kuoppaan. Näissä vauhdeissa ei ollut mitään hätää ja matka jatkui, mutta juuri tällaisesta johtuen tällaisella tiepätkällä ei parane enää näin keväällä ravata tai laukata ennenkö lumi on sulanut pois. Toki myös sulalla tiellä saa varoa, ettei osu routakuoppaan. Sulalla tiellä etenimme kaikissa askellajeissa, meni hyvin ja oli oikein hauskaa.

Perjantaina 29.3.2019 istuttelin kotona päivällä kauraa kasvamaan. Minulla on sitä jo jonkin verran ja aion leikata siitä nätisti pieniä suupaloja poneille. Eihän kotikasvatuksella juuri mitään saa, mutta vähän makua kuitenkin! Iltapäivällä kävin tallilla ajamassa Villen. Sen kavio näyttää hyvältä ja laitoin sille etusiin varmuuden vuoksi tossut. Hillitsin jännitykseni, talutin valjastetun varsani tielle ja pyysin sitä eteenpäin. Se koitti kääntyä kotiin, mutta totteli kiltisti kun hellästi ohjeistin sen eteenpäin. Vastaan tuli auto, pysäitin ja menin varsan pään viereen. Auton mentyä pyysin taas eteen ja hyppäsin kärreille. Poni meni niiiiin hienosti! Teimme muutaman pysähdyksen ja otimme pätkän ravia. Ei mitään ongelmaa! Menimme vain lyhyen matkaa ja käännyimme melkein samassa kohtaa takaisin kuin eilen. Hieman pidemmällä siksi, ettei nyt vahingossa keksitä että tietyssä kohtaa käännytään aina kotiin. Myös kotiinpäin Ville pysähtyi hienosti ja ohitti vastaantulevan auton hienosti. Tästä tämä lähtee!

Ps. Eve muutti poneineen tänään, tulee ihan hurja ikävä! Onnea Eve teille uusiin seikkailuihin, nähdään kyllä vielä ihan varmasti ja stalkkeroin sua instagramissa!

 TIISTAI:

KESKIVIIKKO/TORSTAI:


PERJANTAI:



Lauantaina 30.3.2019 siivosimme ensin ravitiimin kanssa kaikki karsinat. Sen jälkeen talkoilimme vielä siivoamalla pihatolla, jonka jälkeen lähdimme ajamaan. Olivia valjasti kärriensä eteen Tuhton, Annika Penan, Noora Braamerin ja Linnea Ossin. Minä olin Linnean kyydissä. Kävimme ajamassa vanhan Pirelintien peltotietä mäelle ja takaisin. Sulalla Pirelintiellä ajoimme takaisin tullessa kerran eestaas, käyden vielä asfalttitien varressa ennen kotiinpaluuta. Käytössämme olivat kaikki askellajit, ponit olivat virkeitä ja sää aivan ihana. Kuuma otuksille tuli ja lenkin jälkeen ajelinkin myös ruskeille pojille ryntäisiin ja harjojen alle tuuletusraot. Braamerille ja Penallehan sellaiset tehtiin jo HHF-messuilla. 
     Isojen poikien palatessa pihalle nappasin ajoon vielä Villen. Sillä oli tässä nyt pieni intensiivijakso. Ajoin varsan kanssa kotitietä viiskymppisen risteykselle ja takaisin. Poni oli hyväntuulinen ja reipas. Harjoittelimme muutaman kerran pysähdyksiä ja otimme pätkän ravia. Kaikki meni oikein kivasti! Pysähdyksissä saa olla super hellä, sillä Ville vetää hurjat kierrokset jos yhtään ottaa suusta liikaa. Toki se on malttamatonkin, mutta myös hyvin herkkäsuinen.

Sunnuntai 31.3.2019 oli talliton päivä ja minä kirjoitin blogin vihdoin ja viimein ajantasalle. Ette uskokkaan kuinka loistava fiilis! Vaikkei siltä ehkä aina vaikuta, niin tämä blogi on mulle todella tärkeä. Olen kirjoittanut tätä jokaisesta ponipäivästä siitä asti, kun ensimmäinen shettis minulle tuli. (Braamer treeniin loppukesästä 2012.) Täällä on kaikki. Tämä on mun oma julkinen ponipäiväkirjani. No okei. Aluksi minulla oli kaksi erillistä blogia, toinen Braamerin ja toinen Ossin. Alkukesästä 2013 ne kuitenkin yhdistyivät tähän blogiin. Saisinpa joskus kaikki nämä tekstit ja joitakin kuvia koottua papereiksi kansien väliin. Se olisi ihan mieletöntä. Ihan vaan omalle hyllylle.

LAUANTAI:

Maastoilua, varsailua, lihaskalvokäsittely ja haljennut kavio

Maanantaina 18.3.2019 oli talliton päivä ja tiistaina 19.3.2019 kiersimme autiotalon lenkin. Omppu ratsasti Tuhtolla, Anna Ossilla ja Oona Braamerilla. Pirelintie oli jo melkoisen sula, mutta metsätiet ja polut olivat vielä jäässä ja lumessa. Pääsimme kuitenkin etenemään ihan hyvin ja oli mukavaa. Ratsukot menivät taas ilman satuloita, tasapainot kehittyvät koko ajan.

Keskiviikkona 20.3.2019 aloitimme Olivian kanssa ponistelut ajamalla Ossin ja Villen. Ville ei oikein arvostanut kuolaimia eikä sekkiä, jotka sille ystäväni neuvosta laitoin. Se viskeli päätään, hyppeli ja kiukutteli. Menimme tiiviisti Ossin perässä peltoradalle ja siellä päädyimme ravaamaan ensimmäisen puoli kierrosta. Pohja oli raskas ja puolikkaan kiekan jälkeen ylimääräistä virtaa oli purettu sen verran, että Ville suostui kävelemään ihan nätisti. Kiersimme vielä käynnissä puolitoista kierrosta, jonka jälkeen palasimme tallin pihaan. Matkalla pihattoa ohittaessa tuli vähän hankaluuksia ja talutin varsani pois ennenkö se puski langoista läpi pihatolle. Älä varsani ahdistu, ei hätää! Tallin pihassa vielä vähän hypittiin pystyyn ja lopulta päästiin parkkiin. Suunnitelmana on ohjasajaa Viltsua pari kertaa ennen seuraavaa ajoa, koska näin tässä ei ole ideaa. Pellollahan onneksi sentään meni ihan hyvin. Parkissa poni oli taas rauhallinen ja tyytyväinen oma itsensä. Ruokinta ja pihatolle. Ainiin! Kun me olimme pellolla, muut ponit leikkivät pihatolla. Tuhto ja Jermu painivat ja juoksivat, Braamer heitteli sellaista hevosen lelupalloa.
     Ajojen jälkeen oli vuorossa ratsastusta Olivian ratsuna toimi Tuhto, Nooran Braamer ja uuden kiinnostuneen vakkarikokelaan ratsuksi valikoitui Pena. Kävimme kiertämässä autiotalon lenkin mukavasti kaikissa askellajeissa. Ratsukoilla ei ollut satuloita, mutta kuskit pysyivät kyydissä ongelmitta. Ponit olivat reippaita ja sulalla Pirelintiellä päästiin pitkästä aikaa kunnolla laukkaamaan. Tuhtolla oli elämässään hiukan draamaa jäähän syntyneiden vesiurien muodossa, sillä pieni villiponi melkein tippui muutamaan sellaiseen pohjattomaan rotkoon. Braamerille meinasi käydä myös hullusti, kun sen lauma oli autiotalon metsäpolkupätkällä päässyt tuhansien kilometrien päähän. Onneksi poni aivan yllättäen luolaleijonan meinattua hyökätä (otin kaksi juoksuaskelta huonossa kohdassa) kirmasi hurjaan laukkaan ja sai laumansa kiinni. Siinä oli ponilla muutama metri rämpimistä, sain taas ihastella Nooran tasapainoa hänen pysyessään kyydissä. 
     Hauska lenkki oli! Raskas, märkä ja hikinen, mutta hauska! Taivaalta satoi solkenaan suuria valkeita lumihiutaleita, jotka kastelivat vaatteet läpimäriksi. Uusi lumi on vanhan surma, tule kesä tule! Fanni ja Dallu olivat mukana talutuslenkkeillen, jolloin minullakin oli mukavaa kävelyseuraa. Kotitallilla ponit hoidettiin ja ruokittiin. Uusi vakkarikokelas oli oikein mukava ja näytimme hänelle vihreää valoa. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan liittyykö hän tiimiin tiistaisin.

Torstaina 21.3.2019 olin iltavuorossa ja alkaa tulla jo huono omatunto, kun olen ollut niin paljon poissa lähiaikoina. Ei voi kuitenkaan minkään ja onneksi tämä tästä pian helpottaa. Olivia, Noora ja Hanna kävivät ajamassa ponit keskenään. Tässä raportti Nooralta: "Tänään ajettiin niin, että Olivialla oli Ossi, Hannalla Pena ja mulla Braamer. Ajettiin ensin peltoradalla kierros, mutta sitten siirryttiin tielle. Käytiin vanhalla Pirelintiellä ladolle ja takaisin. Ponit oli kivoja ja reippaita. Lenkin jälkeen purettiin ponit ja ruokittiin ne."

Perjantaina 22.3.2019 ilma oli mielettömän kaunis ja aurinkoinen. Kevääksi kääntynyt maailma kuiskaili minulle, että olisi täydellinen päivä talleilla itsekseen ja keskittää kaikki huomio kuuteen karvaiseen poniin, mutta päivän mittaan tuuli yltyi hurjiin lukemiin. Kun viimeisen kerran avasin työauton oven noustakseni ulos, kiljaisin. Tuuli (se ilmavirtaversio) tarttui auton oveen valtavalla voimalla ja sain tehdä töitä estääkseni sitä kolahtamasta viereiseen autoon. Pidin tavaroistani tiukasti kiinni lähtiessäni kotia kohti ja jouduin toteamaan, ettei poneja ainakaan liikuttaa tällä tuulella kannata. Ponit ovat viksuja eivätkä juurikaan tuulesta normaalisti perusta, mutta nyt viima oli niin kova, että se aivan varmasti ahdistaisi myös poneja. Kakkaahan voi aina lappaa, harmi vaan jos tavarat talikosta lehtävät päin näköä kun niitä koittaa keittää kattoreihin. Siis OIKEASTI tuuli ihan hulluna. Jäin kotiin. Harmitti, mutta huomenna on päivä uus. Tätä kirjoittaessani on ilta, kello on kohta seitsämän. Ulkona ei näyttäisi enää tuulevan, mutta tallille ei tähän aikaan enää ole asiaa. Miksi oi miksi? Jospa huomenna ei tuulisi ja olisi kaunis keli. Toivotaan!

Lauantaina 23.3.2019 menin tallille ennen muita ja tarkoitukseni oli siivota tarhaa. Se oli kuitenkin niin jäässä, etten saanut sieltä mitään irti. Päädyin sitten ohjasajamaan Villen lyhyesti. Se ei mennyt ihan kuten strömsössä, oli hankalaa kun pohjat ovat niin huonot ja liukkaat. Menimme tallin pihalla vähän edes takaisin ja aluksi meillä oli apuna taluttamassa Olivia, joka oli juuri saapunut tallille. Kun muutkin tulivat, lähti Olivia heidän kanssaan hakemaan isoja poikia ja minä vielä hetken jatkoin.  Ville koitti kääntyä vain kohti eikä halunnut mennä edeltä. Ihan ok meni kuitenkin, pitää ehkä ohjasajaa irtoaisojen kanssa, jos se tukisi olemaan kääntymättä.
     Isojen poikien ja ravitiimin kanssa ajoimme tiellä suunnitelmanamme kiertää peruslenkki. Keltaiselle talolle vievä tie oli hyvin liukas ja siinä talutimme poneja isojen tyttöjen kanssa. Talon pihan jälkeen metsän varjoissa oleva tie oli niin liukas, että käännyimme takaisin kotia kohti. Alkulenkistä olin ollut Linnean ja Ossin kyydissä, mutta kääntyessämme jonon järjestys muuttui ja kipitin ensimmäisinä kulkevien Nooran ja Braamerin kyytiin. Annika ajoi tietysti Penalla ja Olivia Tuhtolla. Pirelintie oli sula ja siinä etenimme kaikissa askellajeissa. Ponit olivat energisiä ja iloisia, Brankku oikea kevätpörriäinen! Ennen kotitietä ja loppukäyntejä yllätimme ponit käymällä vielä asfalttitienlaidassa kääntymässä. Mukava lenkki kaikenkaikkiaan.

Sunnuntaina 24.3.2019 olin aamupäivästä kuvaamassa Kotkan Ratsastajien estekilpailuissa. Siellä oli monta tuttua ratsukkoa ja paljon tuttuja muutenkin. Pitäisi käydä useammin katsomassa kisoja, tulee niin kiva fiilis ja hyvä mieli! Kiitos Korrille! Kuvasin luokat 80 cm ja 90 cm. Kuvista ei tullut hyviä, mutta niitä voi kysellä esim. instagramissa yksityisviestillä (tilini on @tuulifer).
     Korrilta suuntasin Pyhtäälle, sillä Tuhtolla oli aika lihaskalvokäsittelyyn. Lihaskalvokäsittelijän nimi on Niina Grönqvist ja olin todella vakuuttunut. Tuhto ei tiennyt yhtään tykkäsikö vaiko ei. Hoito toisaalta tuntuu usein ikävältä, mutta myös auttaa ja rentouttaa. Haluamme Niinan ehdottomasti uudelleenkin ja myös muut ponit täytyy hoidattaa hänellä! Kirjoitan tähän vielä, mitä Tuhtosta sanottiin. Erikoiset sanat avasin googlen avulla ja muutin ne tähän. "Kaulan kalvot ok. Vasemmalla puolella hartialihaksen alaosassa vanha kudosrevähdys ja lavan etuosa kiristynyt. Oikea lapa lihaksistoltaan isompi ja kalvo kiristynyt jalan alueelta, ojentajan alueelta sekä hartialihaksen alueelta. Takaosassa molemmin puolin ristin alue kireänä. Vasemmalla reisilihaksen ja takareiden välissä vanha kudosrevähdys istuinluun korkeudella. Takareisi kireä tällä puolella. Oikealla keskimmäisen pakaralihaksen kiinnittymiskohdan lähettyvillä, bursan vieressä, vanha kiinnikkeinen kudosrevähdys ja koko pakaran kalvo kireä." Etuosan lihaksiston epätasaisuus johtuu selvästi toisen puolen sekä takaosan vanhoista vammoista. Myös kinnerpatti varmasti tekee osansa. Seuraava käsittely on huhti-toukokuussa.
     Tuhton hoitojen jälkeen minun oli ollut tarkoitus ohjasajaa Ville, mutta toisin kävi. Ponin kavio oli halki suhteellisen isosti. Laitoin heti kuvia kengittäjälle ja kysyin onko syytä paniikkiin. Ei kuulemma ollut. Kengittäjä ei kuitenkaan huolinut tulla paikalle edes tulevalla viikolla, sillä voisin kuulemma ihan hyvin vuolla kavion itsekkin. Hän antoi minulle ohjeet ja lähettelin koko ajan kuvia. Jonna oli onneksi apunani ja rauhoittelemassa ettei hätä ole tämän näköinen. Kiitos Jonna! Ei mulla hätää sinänsä ollutkaan, mutta ehdottomasti haluaisin silti ammattilaiselta apua tällaisessa kohtaa. Kaviot ovat kuitenkin tosi merkittävä osa ponia ja pelkään että jos kaviota ei olla huollettu oikein, ongelmat pahenevat. Nyt käpälä on kuitenkin kuvakonsultaation mukaan hyvä. Jatkan tarkkailua. Kuvissa se ei näytä niin hurjalta, mutta melkein koko kannatinpinta on ulkosyrjältä poissa. Onneksi se kasvaa luultavasti nopeasti takaisin.

TIISTAI & TORSTAI:

SUNNUNTAI:

Helsinki Horse Fair - messut 2019 kera Playsson.netin ja 123Riden

Perjantaista 15.3.2019 sunnuntaihin 17.3.2019 olimme Braamerin, Penan, Hannen ja Olivian kanssa Helsinki Horse Fair -messuilla Helsingin messukeskuksella. Perjantaina kävelimme sisään tutuista 3.6 ovista Helsingin Messukeskukseen ja suoraan alkamassa olevien Helsinki Horse Fair -messujen odottavaan sykkeeseen! Poneille oli omat suloiset karsinat somekorttelissa, jossa olimme Playsson.net:in sekä 123Ride!-lehden mukana. Ponit majoittuivat, ne valmisteltiin messuja varten ja pian ovet avattiin vieraille. Voihan messut messut! Viikonloppu oli ihan kertakaikkisen upea ja messuvieraiden saapumisesta asti kaikki oli yhtä messuhuumaa. En ehtinyt kirjoitella muistiinpanoja blogia varten, sillä tarkkailin poneja, juttelin ihmisille, päivittelin instagramia, vastailin ig-viesteihin ja jaoin ihmisten päivityksiä storyssani. Otettiin yhteiskuvia, kiertelin messuja, näin hurjasti sometuttuja ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tämän takia postauksesta tulee varmasti jokseenkin sekava eikä se ole aivan tarkka.
     Minä osallistuin handlerkisaan perjantaina Braamerin kanssa ja Olivia Penan kanssa. Sähläsin radallani, naurahdin vähän itselleni, vein Braamerin radan jälkeen karsinaan ja otin siltä suitset pois. Sitten kipitin kuvaamaan Ompun ja Penan rataa. Pian kuulutettiin voittajat, ja vastoin kaikkia odotuksiani, voittajat olimme minä ja B! Äkkiä poni suitsiin ja takaisin areenalle vastaanottamaan palkinto sekä kiertämään kunniakierros. Lauantaina vaihdoimme otuksia ja minä päädyin kisaamaan Alexin suuren ja suloisen Akron kanssa. Olivialla oli Braamer ja Enni kisasi Penan kanssa. Voiton veivät Enni ja Pena, shettisvoimaa, jee! Sunnuntaina minulla oli taas Braamer ja Olivialla Pena, jonka lisäksi yleisön joukosta valittiin yksi halukas osallistumaan Braamerin kanssa. Minä en kyennyt valitsemaan kuka, sillä katsomossa oli muun muassa Maija joka olisi pistänyt minut kylmäksi jos en olisi valinnut häntä ja jos taas olisin valinnut, olisi joku suuttunut suosimisesta. Niinpä kuuluttaja alias Penina valitsi yhden yleisöstä ja niinpä eräs Vilma niminen neiti valikoitui kisaamaan Braamerin kanssa. Vilmalla meni Braamerin kanssa hienosti ja voitto tuli! Alla vielä kaikkien päivien osallistujalistat:

Osallistujat perjantai: 
Minä - Braamer (@tuulifer / Pieniä Kavioita) - VOITTO
Olivia - Pena (@omppujaponit / Pieniä Kavioita)
Alex - Akro (@alexuuri)
Enni - Roope (@teamtimantit_)
Emma - Pepe (@sporthobune)
Osallistujat lauantai:
Minä - Akro
Olivia - Braamer
Enni - Pena (@teamtimantit_) - VOITTO
Alex - Roope
Mari - Vanttu (@tuhmaponi)
Emma - Pepe
Osallistujat sunnuntai:
Alex - Pepe
Enni - Akro
Saima - Bella (@saimalitalo_equestrian)
Olivia - Pena
Minä - Braamer
Vilma - Braamer (@vilma.eq) - VOITTO

Mitäs muuta... olin sekä hyvin hämmentynyt, ylpeä että onnellinen siitä, kun seuraajamme halusivat ottaa kanssani yhteiskuvia. Tuli jotenkin sellainen tosi iloinen fiilis ja tunne, että ehkä olen tehnyt jotain hyvin kun minusta pidetään. En pidä itseäni mitenkään erikoisena, olen ihan kuten kaikki muutkin. Minulla vaan on tällaisia söpösiä poneja. Ehkä olen kuitenkin onnistunut levittämään positiivisuutta ja hyvää mieltä somessa - sitä ainakin olen yrittänyt! Hengasin messuilla muun muassa Oonan ja Marin kanssa ja suojelin Penaa ettei Mari veisi sitä. Braamerin puolestaan oli viemässä Daniela, jolla oli jo todellinen mahdollisuuskin, kun kävimme hänen kanssaan taluttelemassa poneja messujen jälkeen ulkona lauantai-iltana. Tapasimme muun muassa myös vuonistytöt Viivin (@vuonorinsessa) ja Jonnan (@bestfjords), Innan (@innajavilke) joka ei muuttanut meille vakkariksi vaikka yritin, Maijan ja Roussin, Selman sekä pari ystävää joita en ollut nähnyt pitkiin aikoihin! Unohtaa ei saa myöskään Saimaa (@saimalitalo_equestrian) joka auttoi meitä hankkiutumaan eroon karsinoiden ovista törröttävistä nauloista, eikä Petraa (@hestafoto) joka minun on PAKKO saada joskus kuvaamaan poneja. Myös Korumies Arvi nähtiin poneja rapsuttamassa, harmittaa kun ei saatu hänestä ja ponista yhteiskuvaa! En siis ehtinyt edes kysäistä.
     Messujen ajan ponit olivat siis karsinoissaan yleisön nähtävillä, sekä esitysten aikana vuoroillaan areenalla. Ennen ja jälkeen messujen niitä kävelytettiin joka päivä bäkkärillä ja ulkona. Yön ne nukkuivat samoissa messukarinoissaan. Niillä oli koko ajan vettä ja annoimme niille usein heinää. Lisäksi niillä oli tarjolla olkea. Poneilla oli melkoisen lämmin ja klippasin niille Tokmannista ostamallani vajaan kahdenkymmenen euron hintasella koiratrimmerillä tuuletusaukot karvaan harjan alle sekä etujalkojen väliin. Harjat pidettiin letillä, jotta tuuletusaukot olivat esillä. Näin ponit saivat viilennystä, mutta eivät palele kotona huonollakaan ilmalla. Kuivikkeena messuilla oli Fortumin purupaaleja, joita sai messujen jälkeen ottaa mukaan. Otimme vahingossa pelkkää kutteria, mutta sekin on ihan hyvää pihatolle! 6 paalia saimme traikkuun mahtumaan turvallisesti, iso kiitos niistä sekä Fortumille että Horse Fair -messuille!
     Ponit varmasti aina stressaavat jonkin verran tällaisissa tapahtumissa, sillä niille ei ole luontaista seisoa täydessä hallissa ihmisten ja hälinen keskellä. Ne pärjäsivät kuitenkin oikein hienosti. Välillä ne olivat rapsuteltavina ja välillä vetäytyivät kauemmas huilaamaan. Jotkut ihmiset kauhistelivat kuinka masentuneita ne olivat. Selitin, että ne vain tarvitsevat päiväunia. Oikeasti hei, messuilla oleminen on rankkaa, tottakai ne huilaavat välissä. Sitten ne taas virkosivat ja tulivat ihmettelemään ihmisiä. Pena lämpeni loppua kohti ja sunnuntaina se oli jo ihan elementissään. Sen karsinasta mahtui pää ulos lautojen raosta ja lähes koko sunnuntain se seisoi pää ulkona ihmisten rapsuteltavana. Se jopa nukkui niin, että se silmät kiinni tönötti rapsuteltavana. Pelkäsin jo että ihmiset ajattelevat että se on jäänyt siihen kiinni, tai tarkoituksella jätetty siihen kiinni. Onneksi se välillä säpsähti jos joku lähestyi liian reteästi ja vetäytyi hetkeksi, palaten taas itse takaisin rapsuteltavaksi. Jopa silloin kun se sai heinää, se otti suun täyteen heinää, työnsi päänsä ulos ja kun oli syönyt suunsa tyhjäksi, veti itsensä sisään, lisää heinää suuhun ja sama toistui. Mitä pienempi lapsi tuli silittelemään, sitä hellempi ja tyytyväisempi Pena oli. Se oli oikea sydäntenmurskaaja hurmuripoika, eikä moni voinut millään uskoa että shettis voi olla tuollainen. Monella on shettiksistä ihan vääränlainen kuva minun näkövinkkelistäni katsottuna.
     Braamerin karsinasta päätä ei saanut ulos, mutta ostin sille isoja hevosia matkien Hevarilta karsinaverhon ja pidin sen karsinaa välillä auki. Sekin tuli rapsuteltavaksi ja poseeraamaan selfieihin, mutta se ei ollut ihan niin rentona kuin Pentti. Loppua kohti se oli sunnuntai-iltapäivänä enemmän omissa oloissaan, sillä se alkoi olla aika naatti. Pian se pääsisikin kotiin huilaamaan ja elämään ponin elämää. Minusta on kuitenkin hienoa että sellaisia hevosia jotka kestävät messuhälinää viedään ihmisten nähtäväksi. Se tuo hevosta lähemmäs sellaisiakin ihmisiä jotka eivät käy talleilla ja auttaa ihmisiä tutustumaan näihin hienoihin otuksiin. Minusta se hyvin tehtynä edistää positiivista kuvaa hevosista ja hevostoiminnasta. HHF-messupuolella kävi paljon myös muiden messujen ihmisiä, sillä samaan aikaan messuhallilla oli mm. kameramessut ja go-expo. Me olimme ponien kanssa sopivasti lähellä keskikäytävän ovia ja moni ei-hevosihminenkin kävi poneja katsomassa. 
     Meillä oli somekorttelissa jokaisen karsinan luona käsidesipullot ja niitä käytettiin ahkerasti.  Hanne kävi useamman kerran ostamassa lähiapteekista lisää. Varsinkin tämänhetkisen hevosten Euroopan tautitilanteen takia on hyvä olla erityisen tarkkana ja muutenkin ihmisiä on hyvä valistaa hyvästä tallihygieniasta. Aina tallien väliä kulkiessa tulisi puhdistaa ja desinfioida varusteet tartuntatautien leviämisen välttämiseksi.


Mitähän muuta vielä... Tulen satavarmasti unohtamaan paljon mitä olisin halunnut mainita, kun oli niin paljon kaikkea, mutta ehkäpä se ei haittaa. Ihailin Heinätin-heinäautomaatteja Equine Innovations LTD:n pisteellä. Kaakkolalta kävi Anita kurkkaamassa poneja ja arvioimassa voisiko eräs heidän valikoimissaan oleva satula sopia meidän selkiin. Hän arvioi että voisi hyvin sopiakkin ja sovimme, että järjestetään sovitukset kunhan tiet sulavat ja poneja on helpompi kuskailla. St Hippolytin pisteeltä Braamerille tuotiin maistiaiseksi Agrobs heinäkuutioista jäänyttä mujua ja poni oli ihan onnessaan. Kiitos! Monta hyvää luentoakin tuli seurattua joko kokonaan tai sivusta ja sain paljon uusia ajatuksia. 
     Sunnuntaina oli myös Blogiexpon palkintojenjako. Me olimme ehdolla kategoriassa "Koukuttavin IG-tili", jonka voitti Tuhmaponi ansaitusti ja ennalta-arvatusti. Hurjasti onnea Mari, todellakin ansaittu voitto! Onnea hurjasti myös muille voittajille, sekä ehdolla olleille. On mahtavaa olla näin hienossa seurassa! Lämmin kiitos myös kaikille, jotka olivat meitä äänestäneet! Kategoriamme äänijakauma oli seuraava: Tuhmaponi 1415 ääntä, Kultahippuja 1045 ääntä, Tuulifer 592 ääntä ja Saima Alitalo 217 ääntä.


Sunnuntaina lopulta siivoilimme messujen jälkeen ponien karsinat ja pakkasimme auton karmeassa kelissä. Räntää tuli hurjasti ja kylmä viima piiskasi sen vasten kasvojamme ja koko olemassaoloamme. Ulkona kastui hyvin nopeasti. Kotimatkalla ajokeli oli aivan hirveä. Onneksi meillä ei ollut kiire. Moottoritiellä ammattiautoilijatkin ajoivat hitaasti, noin 40-60 km / h. Oli lievästi sanottuna liukasta. Sohjo roiskui ja edettiin kieli keskellä suuta. Yhdessä kohtaa sain facebookissa yksityisviestin tuntemattomalta henkilöltä. Traikkumme valot olivat pimeänä ja hän oli hankkinut rekisterikilven perusteella nimeni ja ilmoitti meille valoista. Ne olivat palaneet lähtiessä, mutta pysähdyimme heti seuraavassa turvallisessa kohdassa ja korjasimme tilanteen. Niissä oli jokin häiriö, sillä piuhan irrottaminen ja takaisin kiinnittäminen auttoi. Ihan valtava kiitos kanssa-autoilijalle, että hän näki vaivaa hankkia tiedot ja laittoi viestiä! Turvallisuus ennen kaikkea. Fb-profiilin perusteella hän oli rekkakuski, ihan turhaan rekkakuskeja aina solvataan. Nostan kyllä hattua heille monessa kohtaa, kuten nytkin. Kotona jätimme trailerin asfalttitien varteen bussipysäkille, sillä meidän olisi ollut ihan turha edes yrittää ajaa sitä jäistä tietä kotiin asti. Minä jäin taluttamaan poneja ja Hanne ja Omppu menivät edeltä purkamaan tavaroita. Kiitos naapurille, joka kävi nappaamassa traikun isolla nelivedollaan kotiin. Ponit olivat innoissaan tajutessaan, että nyt kipitetään kohti kotia. Pihatolla oli lauma vastassa, kotiinpalaajat vinkuivat ja koko lauma vähän ravaili. Sitten rauhoituttiin syömään.
     Väsyneinä, märkinä ja kylmissämme palasimme kaikki koteihimme. Vaikka viikonloppu oli rankka ja kotimatka varsinkin, oli viikonloppu ihan mielettömän upea! Kiitos kaikille jotka teitte sen mahdolliseksi, kaikille mukana olleille ja kaikille auttaneille! Erityiskiitos Playsson.net ja 123Ride, toivottavasti huolitte meidät mukaan jatkossakin! Ainiin, kaikkein suurin kiitos meidän super tiimille, eli Hannelle, Olivialle, Braamerille ja Penalle. Ootte enemmän kuin kultaa!


Ps. Hevostallinettiä olin ihan tarkoituksella lukematta, sillä miksi turhaan hankkisin pahan mielen joistain anonyymien haukuista. Näin kuitenkin näyttökaappauksen eräästä viestistä: "Turvallisuus ennen kaikkea hevosten kanssa touhutessa jne., mutta pakko myöntää, että hiukan naurahdin kun yksi ig/bloggaaja istui katsomossakin kypärä päässä ja käveli hotellissa samainen koppa päässä. Ei siinä, jokainen taplaa tyylillään... :D" Naurahdin vähän ja myönnän että hävetti kyllä hillua ympäriinsä kypärä päässä. Kaikki ratsastuskypärää käyttäneet kuitenkin tietää, että kun kypärän päähän laittaa niin pois sitä ei oteta. Miksi? Koska hiukset näyttää sen jälkeen ihan hirveältä. Saati sitten, kun mulla on (varmasti moni sanoo että naurettavasti) sävytteellä pinkiksi vedetyt hiukset eikä väri tartu käsittelemättömään juureen. Hiukset on siis melkoisen tyylikkäät. Onneksi mun kypärän käytöstä ei oo kenellekkään haittaa, pikemminkin ilmeisesti huvia. Silloinhan se on suorastaan hyvä! Ihailtavan tarkasti mua on ainakin seurattu, joko livenä tai mun ig storyn kautta.

PERJANTAI:
Eväs Porvoon ABC:n pihalla, Pena ja keppari, yhteiskuva illalla Pepen ja Emman kanssa, sekä onnellisena piehtaroinut Braamer.
LAUANTAI:
Pena ja Riden maskotti, Olivia ratsastussimulaattorissa, Braamerin uusi uljas karsinaverho, sekä seikkailuponit ystäviä etsimässä.
SUNNUNTAI:
Ponien karsinat ennen messupäivän alkamista, Braamer ja Pena ratsutusjahdissa, sekä mie ja ponit Fortumin kutteripaalin kanssa.
YHTEISKUVIA:
Daniela, Saima ja Petra. (Sekä Saiman iiiihana koira Maisa.)
Ihania ponifaneja ja supereita Hyrialaisia toimihenkilöitä.
VIDEOITA:
Nää alla olevat on näyttövideoita mun ig:n kohokohdista ja osa puuttuu siksi, kun jos laittaa yli 100 päivitystä storyyn niin alusta alkaa poistua, eivätkä ne jää edes sinne arkistoihin. Nyyhkis.
Messupäivä 1 ig-kooste:
Messupäivä 2 osa 1 ig-kooste:
Messupäivä 2 osa 2 ig-kooste:
Messupäivä 3 ig-kooste:

MESSUKUVIA © ANNI IHALAINEN:

Minä ja suloinen suuri Akro lauantaina. (© Anni Ihalainen.)

Olivia ja Braamer lauantaina. (© Anni Ihalainen.)

Enni @teamtimantit_ ja Pena lauantaina. (© Anni Ihalainen.)
Omppu ja Pena sunnuntaina. (© Anni Ihalainen.)
Minä ja Braamer sunnuntaina. (© Anni Ihalainen.)

Vilma @vilma.eq ja Braamer sunnuntaina. (© Anni Ihalainen.)

Ponisteluja ja messuvalmisteluja

Maanantaina 11.3.2019 ilma oli aivan ihana ja keväinen. Kurvailin tallille iloisena ja siellä kohtasin tallikaverin hevosineen. Päätimme lähteä yhdessä talutuslenkille ja kävin nappaamassa oman naruni päähän Braamerin. Poni kipsutteli kiltisti ja tasaisesti. Sen karva oli mustan kiiltävä ja pörröinen. Lenkkeilimme pitkästä aikaa asfalttitielle, jota seurasimme oikealle aina 11 km lenkin hiekkatieosuuden alkuun saakka. Sieltä käännyimme takaisin kotia kohti. Kaviot klopsuttivat ihanasti sulaa asfalttitien pintaa vasten. Hevoinen oli rennon hyväntuulinen ja Braamer lyllersi kiltisti mukana. Välillä karvapallurani hieman hyytyi, jonka epäilen johtuvan paksusta karvasta ja voimakkaasti lämmittävästä Auringosta. Pitää keksiä jotain pientä klippausviritystä, jos vaikka jonkun kapean vauhtiraidan askartelisi.
     Mukavan lenkin jälkeen ruokin Braamerin ja palautin sen pihatolle. Riimu jäi jo varustekopille, sillä kotoa tuomani leipäpussi piti Braamerin tiukasti lähelläni. Juoksin, ja Braamer laukkasi vapaana vierelläni. Pihatolla se sai leivän ja avatessani pihattoaitauksen portin poni pujahti sisälle. Pihatolla annoin kaikille poneille leipäpaloja. Braamerilta pyysin peruutuksia ja pystyynhyppyjä, Ossilta ja Penalta pystyynhyppyjä ja Villeltä jalannostoja. Tuhto ja Jermu saivat leipää muutenvaan, ennenkö keksin että osaavathan nekin peruuttaa. Muita temppuja en olekkaan jälkimmäisille vielä opettanut. Vähän vielä heinää ja rapsutteluja, jonka jälkeen lähdin hyvillä mielin kotiin.

Tiistaina 12.3.2019 menin tallille jo päivällä ihmettelemään, miten saisimme maahan kiinni jäätyeen trailerin liikkeelle. Sen selvittäminen taitaa kuitenkin jäädä torstaille, jos saisin silloin apua. Tallimatkalla olin käynyt Pikantissa ostamassa uuden "hevoskuljetus"-merkin vanhan irroneen tilalle. Tokmannista olin hakenut myös koiratrimmerin testiin, jos saisimme poneille jotkin pienet tuuletusreijät karvaan. Vielä en päässyt ajelemaan, sillä laitetta tulee ensin ladata vähintään 8h.
     Tiistailaisten kanssa kävimme autiotalon lenkillä tullen takaisin kotiin rautasillan kautta. Johtoratsukkona lompsivat reippaasti Olivia ja Tuhto, heitä seurasivat Anna ja Ossi ja viimeisinä kipittivät Oona ja Braamer. Tuhtolla ja Ossilla oli jaloissaan tossut, Braamerille riitti vain etusiin. Hyvin Braamerkin sai silti tukea etunastoistaan. Minä kävelin mukana ja varmuuden vuoksi jätin käsihevosen ottamatta. Jos junnujen kanssa tulee jotain että tarvitaan apua, haluan olla heti valmiina. Etenimme käynnissä ja ravissa ja oli oikein mukavaa. Autiotalon metsäpolkuosuudella oli kunnolla tekemistä, kun sinne oli jäätynyt jälkiä hyvin epätasaiseksi pinnaksi. Annalle ja Ossille kävi vähän hassusti karvasatulan kanssa. Se kippasi Annan hellästi alas hangelle. Karvasatulassa on se huono, että se on vaan apuna muttei anna täyttä tukea. Pikkuhiljaa tasapaino kehittyy, tytöistä tulee taitavia ponikuskeja! Oona ja Olivia olivat ilman satuloita, Ossilla oli siis satula herkän selkänsä suojana. Ilma oli miellyttävä ja meillä oli mukavaa. Lenkin jälkeen junnut lähtivät kotiin ja me Olivian kanssa hoidimme ja ruokimme ponit, sekä katsoimme suitsia ja riimuja valmiiksi messureissua varten.

Keskiviikkona 13.3.2019 en päässyt tallille, eikä sitten Oliviakaan kun kuljemme pääasiassa minun autollani. Nooran kanssa tallille menikin Annika ja he lenkkeilivät hyvissä tunnelmissa. Tässä raportti Nooralta: "Mentiin Annikan kanssa peruslenkki. Mä ratsastin Tuhtolla ja Annika ajoi Penalla. Otettiin yhteen kohtaan vähän kovempaa ravia ja mä menin ”montea”, ja Tuhto meni super hyvin. Ponit oli reippaita ja kivoja. Lenkin jälkeen purettiin ponit, putsattiin tossut ja ruokittiin ponit."

Torstaina 14.3.2019 tytöt ajoivat pellolla ja minä valmistelin messuille lähtöä. Laittelin traikkua kuntoon ja pakkailin kamoja. Iso kiitos Lasselle, joka irrotteli maahan kiinni jäätyneen trailerin ja auttoi kiinnittämään uuden hevoskuljetusmerkin, kun vanha oli irronnut omineen. Nooran ja Olivian ajoponina toimi Ossi ja Saralla ja Hannalla oli ajossa Braamer. Saran oli tarkoitus alkuun hiihtoajaa, mutta sukset eivät liukuneet suojakelillä. Niinpä sukset jäivät penkalle odottamaan.

Perjantaista 15.3. sunnuntaihin 17.3.2019 olimme Braamerin, Penan, Hannen ja Olivian kanssa Helsinki Horse Fair -messuilla Playsson.netin ja 123Riden kanssa. Siitä tulee oma postauksensa. Kotitallilla Annika kävi itsekseen lauantaina ponistelemassa, tässä raportti: "Tänää ajoin Tuhtolla pellolla ja Ossi oli peräponina. Laitoin varsoille heinää siksi aikaa kun olin ajamassa. Ajoin noin tunnin. Ensin alkukäynnit, sitten ravia (välillä välikäyntejä) ja lopuksi loppukäynnit. Meni hyvin ja Tuhto meni tosi hyvin joitain pätkiä ja Ossi laukkasi perässä. Laitoin poneille ne tossut, koska siellä näytti olevan jossain kohtaa vähän liukasta, mutta muuten oli hyvä pohja! Ajon jälkee venyttelin, ruokin ja vein ponit ulos. Sitten tulin kuivaamaan valjaat (satoi vähän) ja putsaamaan tossut. Lopuksi viel putsailin pihatosta pari kottarillista, kun oottelin kyytiiä." Iso kiitos Annikalle kun pidin kotona asioista huolen! Onnea ovat luotettavat ja reippaat tiimiläiset!

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Peltouria, pitkästä aikaa peruslenkki, sekä someluento

Maanantai 6.3.2019 oli ponien vapaapäivä ja tiistaina 5.3.2019 kävimme totuttuun tapaan kipsuttelemassa pellolla traktotin uria pitkin. Olivian ratsuna oli Tuhto, Annan Ossi ja Oonan Pena. Tällä kerralla Anna ja Oona ensimmäistä kertaa laukkasivat tarkoituksella. Aiemmin on kerran tullut vahingossa pätkä laukkaa, nyt ihan tarkoituksella useampikin. Meni tosi hienosti ja hauskaa oli! Ratsukot laukkasivat Tuhto kärkenä rautasillalle vievää reittiä edestakaisin. Ossilla oli lampaankarvasatula, muilla satulahuovat loimivöin kiinnitettyinä. Kaikilla poneilla oli päässään kuolaimettomat suitset, jotka toimivat meillä hienosti. Sää oli kaunis, mutta kylmän tuulinen. Saa taas pukeutua ihan kunnolla, mutta muutoin oli mukavaa.

Keskiviikkona 6.3.2019 menimme (taas) peltourilla, koska missäs muuallakaan. Ei missään, kun ei muualla pysty. Onneksi sentään on tämä vaihtoehto! Minä talutin Ossia ja Penaa, Noora ratsasti Braamerilla ja Olivia Tuhtolla. Oli ihan mukavaa, mutta naama oli ihan jäässä. Kylmä viima, tuubihuivia vaan paremmin kasvoille. Minulla oli hauskaa kun hankikanto urien välillä kantoi minua ja talutusponit kahlasivat renkaanjäljissä molemmilla puolillani. Tuulen mukana tullut lumi oli täyttänyt uria ja ponit saivat tehdä vähän enemmin hommia. Ratsukot etenivät kaikissa askellajeissa ja meni oikein hyvin.

Torstaina 7.3.2019 lenkkeilimme yhdessä isojen poikien sekä Nooran, Hannan ja Saran kanssa. Ilma oli räntäsateinen, mutta asiat voisivat olla huonomminkin. Lämmin oli, joskin kasvoni palelivat taas. Noora ja Hanna aloittivat niin, että Noora ratsasti Penalla ja Hanna tuli perässä minisuksilla. Sara ohjasajoi Braameria ja minä talutin Tuhtoa ja Ossia. Edellä menevät rautiaat pojat saivat taas hyvää hankitreeniä. Minä kävelin taas keskellä hankikannolla ja ponit pohrasivat kumpikin omassa tuulen lumella täyttämässä traktorinjäljessään. Poneilla liikkuminen pellolla sujui ihan kivasti, mutta suksista ei voinut sanoa samaa. Sukset keräsivät lunta eivätkä luistaneet, jonka vuoksi jonkin ajan päästä hiihtokamat saivat jäädä pellonreunaan odottamaan. Hanna kipusi Tuhton kyytiin ja ratsusteli sen kanssa loppuajan. Muuten etenimme käynnissä, mutta talutusponit ottivat muutamia askelia ravia jäädessään minusta jälkeen (kävelen nopeammin kuin ponit) ja Noora ja Pena ravailivat hieman. Kiertelimme pelloilla olevia traktorin uria käyden rautasillan yli keltaisella talolla ja takaisin. Koska missä muuallakaan. Siellä nykyään. Tule kevät tule! Kotiinpäin tullessamme nappasimme hiihtokamat mukaan. Sitten ponien purku, hoito, ruokinta ja kotiin.

KUVAT ARKIVIIKKO:


Perjantaina 8.3.2019 olin iltavuorossa ja poneilla oli vapaata. Lauantaina 9.3.2019 tallille saavuttuamme katselin Villeä pihatolla. Se näytti jotenkin tosi Braamerihtavalta. Ei se normaalisti näytä yhtä paljon Braamerilta, kuin miltä se tällä kertaa näytti. Olin hämmentynyt, enkä osaa selittää sen paremmin. Toisaalta toivonkin että mustat olisivat keskenään samankaltaisia, jotta saisin niistä kivan valjakkoparin. Ajoimme pitkästä aikaa peruslenkin. Annika ajoi Penalla, Olivia Tuhtolla, Noora Braamerilla ja Linnea Ossilla. Minä olin Linnean ja Ossin kyydissä. Ilma oli aivan ihana  ja ponit olivat reippaita. Loppumatkasta Penaa yskitti ja se oli jotenkin outo. Liekkö veti jotain vähän henkeen. Kotipihassa hikiset ponit hoidettiin hyvin, niillä pidettiin hetki BOT-selkäpeittoja ja tytöt venyttelivät niiden jalat, sekä tekivät namivenytyksiä.

Sunnuntaina 10.3.2019 Annika ja Noora kävivät ponien kanssa lenkillä. Annika talutti Penaa ja Noora Braameria. Lenkkeilijät kipsuttelivat traktorin uria rautasillalle ja sieltä peruslenkin tietä loppuun asti, kääntyen sitten takaisin kotiin. Heillä meni kuulemma vähän yli tunti ja käynnin lisäksi he välillä myös hölkkäilivät. Meni kuulemma hyvin. Lenkin jälkeen Annika ja Noora olivat laittaneet poneilleet BOT-peitot hetkeksi, sekä venytelleet ja ruokkineet ponit.
     Minä puolestani olin jännän äärellä Pyhtään Siltakylän kirjastolla. Minut oli kutsuttu sinne STARA:n (Suurpyölin Tallin Ratsastajat) toimesta pitämään luontoa yhdessä Ellikin (https://www.ellikki.fi) kanssa. Minun aiheenani oli instagrammaaminen ja Ellikki puhui bloggaamisesta. Kuulijoita ei ollut kovin montaa, mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän! Iso kiitos STARA:lle ja Ellikille yhteistyöstä, oli super mielenkiintoista ja ehdottomasti olen tahdottaessa mukana jatkossakin! Kiitos myös kaikille kuuntelemassa olleille, olitte loistava yleisö! Käsittelin omassa osuudessani muun muassa omaa somehistoriaani, sitä millainen on kiinnostava instagram-tili, miten kasvattaa seuraajamäärää, sekä miten somessa tulisi mielestäni käyttäytyä. Puhuimme myös somen vaaroista, hyödyistä ja mahdollisuuksista ja pääsin myös saarnaamaan vähän tekijänoikeuksista. Olin askarrellut hienon PowerPoint-esityksen, joka heijastettiin isolle kankaalle, ihan kuin koulun luennoilla. Oli jännittävää, mutta myös siistiä! Tutusta ja kiinnostavasta aiheesta on helppo puhua, vaikka olisikin paineen alla. Itseään on hyvä päästä haastamaan turvallisissa olosuhteissa. Jeejee, lisää tällaista! Tuli muuten hurja ikävä STARA:a seurana, sekä kaikkia niitä ihania ihmisiä joita siinä on. Kyseessä on siis Pyhtääläinen hyvänmielen ratsastusseura. Toiminta seuralla on aktiivista ja ilmapiiri on ihanan positiivinen!
     Kirjastolta suuntasin Granbackalle pyörähtämään. Tulin juuri sopivasti auttamaan hevosten sisälleotossa, jonka jälkeen kävin kurkkaamassa poneja. Niillä oli kaikki, kuten arvata saattoi, oikein hyvin. Suuntasin tyytyväisenä ja iloisena kotiin.

Onko muilla muutes esiintymisjännitystä? Minulla on. Tykkään hurjasti tästä alle piirtämästäni havainnollistavasta kuvasta. Tai en siis omasta taiteilustani niinkään, vaan siitä ajatuksesta. Siinä on keskellä "comfort zone", eli mukavuusalue. Sillä alueella asiat on mukavia ja helppoja. Oppiakseen jotain uutta, tulee usein poistua mukavuusalueeltaan niin sanotulle "learning zone:lle". Silloin ollaan ulkona omalta mukavuusalueelta, mutta ei vielä liikaa. Tällä alueella tapahtuu oppiminen. Jos pusketaan liian rajusti ulos omalta mukavuusalueelta, saatetaan ylittää "lerning zone" ja päätyä "panic zone" -osastolle. Tällä viimeisellä osastolla ei tapahdu enää tehokasta oppimista, vaan ollaan tilanteessa jossa ollaan liian kovilla ja paniikki on mahdollinen. Pyhtäällä tapahtuneessa ig-luennossa olin sopivasti learning zone:lla. Olin sopivan stressin alla ja jännitin, mutten mennyt paniikkiin ja lukkoon. Ylitin itseni ja olen oikein tyytyväinen. Joskus koulussa pidetyissä esityksissä olen ollut osittain jo panic zone:n puolella. On aina tärkeää muistaa niin ihmisten kuin hevostenkin kanssa, että asiat tulee tehdä välttäen panic zone:lle joutumista. Mieti miten voit itse helpottaa asioita itsellesi. Valmistaudu hyvin esityksiin. Tutustu aiheeseen tarkasti ja suunnittele mitä sanot. Hevosen kanssa työskennellessäsi vältä panic zone:a ja jos huomaat ajaneesi hevosesi sinne vahingossa, lopeta heti ja rauhoita tilanne. Etene silloin pienemmin askelin, vähän vähemmän kerrallaan. Näin pidät huolta hevosen hyvinvoinnista ja suhteestasi hevoseen.


LAUANTAI:

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Vakkarileiri ja ystäviä kaukaa

Lauantaina 23.2.2019 hirveän kiireen ja härdellin saattelemana onnistuin kuin onnistuinkin kurvailemaan ajoissa Granbackalle. Raahasin alkuun osan tavaroistani sisälle, majoitin pari ekaa vakkaria ja kävin heittämässä hevosille päiväheinät. Pikkuhiljaa paikalle tuli lisää vakkareita, joiden kanssa majoituimme Granbackan päärakennuksen yläkertaan. Sara osallistuisi leirille päiväleirinä la ja su ja lauantaista tiistaihin yöleirinä olisivat paikalla Olivia, Noora, Hanna, Oona ja Anna. Pesiydyttyämme taloon lähdimme siivoamaan tallista karsinat ja liikuttamaan ponit.
     Kaikki ponit pääsivät tänään lenkille. Harjailimme ja hoidimme niitä alkuun tallin pihalla. Kolmivuotiaaksi kääntyneen Viltsun kanssa kokeilimme, mitä se sanoisi ratsastajasta selässään. Noora kävi hellästi ja lyhyesti istumassa selässä, eikä Ville ollut millänsäkkään! Missään nimessä Villellä ei aloiteta ratsastamista vielä kolmevuotiaana, mutta pieni totutus on jo ok. Nelivuotiaana sitten noin kerran kuussa kevyttä maastoilua, ja kehityksen mukaan joko viisi- tai kuusivuotiaana enemmän. Voi että kun varsat kasvavat nopeasti! Jälleen mietin, mihin aika katoaa. Lenkkeilimme pelloilla traktorin uria pitkin rautasillan yli keltaiselle talolle ja takaisin. Noora talutti Viltsua, Olivia Jermua, Hanna Tuhtoa, Sara Braameria ja Oona ratsasti Penalla, Anna Ossilla. Minä kuvasin liveä instagramiin. Meillä oli oikein mukavaa ja kaikki meni kivasti! Askellajeina käynti ja ravi. Lenkin jälkeen meillä oli tallihommia, leikkejä, hengailua ja herkuttelua. Jeejee, leireily on super kivaa!

Sunnuntaina 24.2.2019 tehtiin tietysti kaikki tallihommat, vietettiin yhdessä aikaa, pidettiin livejä, leikittiin ja syötiin herkkuja. Hittileikit kautta aikojen leireillä ovat olleet ainakin murhaaja, yksi nimileikki missä mätkitään tyynyllä, sekä sellainen missä ollaan piirissä ja siirretään jalkoja. Yritän pikkuhiljaa etsiskellä meille myös uusia leikkiehdotuksia, voi hitsi kun en muista kaikkia niitä ihan superhyviä leikkejä joita leikimme aikanaan partiossa! Olen ollut siis Langinkosken Samoojissa. Siellä olen vetänyt aikanaan kahta partioryhmää, sekä yhtä Partio-Kotkissa (jos oikein muistan tuon nimen). Niistä on saanut hyvää pohjaa omaan lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön!
     Ponit liikutimme jälleen pellolla uria pitkin keltaiselle talolle ja takaisin. Noora ratsasti Penalla, Anna Ossilla, Olivia talutti Villeä, Hanna Tuhtoa, Sara Braameria ja minä Jermua. Oona oli käymässä Korrilla kisoissa eikä ollut mukana lenkillä. Hänellä oli mennyt kisoissa oikein hienosti! Mekin jatketaan kisailuja taas sitten, kun kenttä on treenikunnossa ja tiet ovat sellaiset että traikkua on turvallista roudailla.

Maanantaina 25.2.2019 sama homma tietysti jatkui. Aamutallissa väkkärit hevosilla, tarhaus, heinät, vedet ja karsinoiden siivous, sekä muita siistimistoimia. Ponien kanssa lenkille lähdettiin niin, että minä talutin Tuhtoa, Olivia Jermua, Hanna Villeä ja Noora ratsasti Braamerilla, Anna Ossilla ja Oona Penalla. Vaihdoimme kuitenkin melkein heti niin, että Olivia ratsasti Tuhtolla riimulla ja minä talutin Jermua. Ilma oli kauniin aurinkoinen, mutta kylmän tuulinen. Kävimme taas pellolla jälkiä samaa lenkkiä. Ratsukot kävelivät ja ravailivat, me Hannan ja varsojen kanssa lähinnä kävelimme, sillä ravatessamme ratsukoiden perään Jermu innostui ja lähti. Siis lähti, juoksi ratsukot kiinni ja jätti meidät jälkeensä. Se pääsi minulta siksi, etten ollut lainkaan osannut varautua siihen että suloisen pienen ja herkän varsani tilalla on villiponi. Jäin hölmistyneenä katsomaan perään ja huutamaan ratsukoille että pysähtyvät. Jere yritti uudelleenkin lähteä, mutta nyt osasin varautua enkä antanut. Kahluutin siltä virtoja ulos hangessa ja se oli ihan puhinoissaan. Viimeisellä ravipätkällä viiskymppisen pellolla ratsukot hävisivät hetkeksi metsäsaarekkeen taa ja me Hannan ja varsojen kanssa odottelimme. Sitten yksi poni tuli näkyviin. Ilman ratsastajaa. Sitten toinen, ja sitten näkyi koko lauma. Vain Tuhton kyydissä istui Olivia, muut olivat irti. Annoin Jermun Hannalle, totesin että "jos et saa pidettyä niin päästä irti" ja lähdin vauhdilla katsomaan ovatko ratsastajat kunnossa. Ponit olivat pysähtyneet ja ratsastajat olivat jalkeilla ja ehtivät karvakasojen luo ennen minua. Ketään ei ollut onneksi sattunut pahasti ja kaikki nousivat reippaita takaisin kyytiin. Pellolla oli käärintämuoviroskaa, joka heilui tuulessa ja oli säikäyttänyt ponit.
     Koska varsat olivat yhä ihan irti maasta ja muillakin oli energiaa, laskimme lauman vielä hetkeksi irti yhteen kapeaan pitkään laidunpeltoon. Siellä ne juoksivat pariin kertaa ees taas. Hangessa kahlaaminen käy todella voimille ja pian otukset rahoittuivat. Sitten vaan loppukävelytys ja pihatolle. Koko tallin päiväheinienjaon jälkeen mekin siirryimme vakkareiden kanssa sisälle syömään. Sen jälkeen junnut (Oona ja Anna) yht'äkkiä lähtivätkin kotiin, vaikka heidän oli pitänyt olla tiistaihin asti. He olivatkin kyllä jo tosi väsyneitä, leireily on rankkaa. Me jatkoimme Nooran, Hannan ja Olivian kanssa. Herkuttelimme, teimme tallihommia ja tytöt pitivät instagramissa livevideoita.

Tiistaina 26.2.2019 valkeni vakkarileirin viimeinen aamu. Aamutallin jälkeen poneilla oli vuolu ja nyt päästiin viimein testaamaan töppösiä oikein kunnolla! Olen odottanut tätä nastojen saapumisesta asti, eli noin pari viikkoa. En ole uskaltanut kavioita itse lähteä lyhentelemään ja pitkiin kavioihin töppöset eivät mene kunnolla. Seuraavan vuolun aikaan saan kertausharjoituksia itse vuolemisesta. Nyt ruuvailin innoissani nastoja töppösiin ja pian Ossi olikin ensimmäinen testieläin. Liikutimme rautiaat pojat käyden samalla lenkillä kuin edellispäivänä. Tuhtolla oli jaloissaan omat Cavallonsa, mutta Ossi sai käpäliinsä 10-koon Equine Fusionit. Nastat ovat hyvät, niistä saa kivasti apua liukkaalla. Tossut pysyvät hyvin myös kovemmissa vauhdeissa, eivätkä tunnu haittaavan ponia. Olivia ratsasti Tuhtolla, Noora Ossilla, Hanna tuli suksilla Ossin perässä ja minä kipsuttelin mukana itsekseni. En uskaltautunut suksille, sillä olin "huonossa" sängyssä (taittosänky) nukkumisesta ihan jumissa ja hanki oli kovaa. En halunnut satuttaa itseäni, olen nössö. Ratsukot etenivät kaikissa askellajeissa, tosin laukkojen ajaksi Hanna jäi hetkeksi perästä pois ettei kaadu. Urat ovat niin kapeat, että niissä on hankalaa mennä suksilla. Hanna sai kyllä kunnon reeniä, varmasti tuntuu lihaksissa! Ilma oli aivan ihana ja muurahaispesästä bongasin kevääni ensimmäisen muurahaisen! Huomenta ystävä, kesä tulee!!
   Vakkarit lähtivät kotiin ja minä hain bussilta Selman ja junalta Ennin. Tunnen heidät molemmat instagramin kautta ja oli todella jännittävää ja ihanaa tavata ensikertaa livenä! Selma on alaikäinen Pirkanmaalainen ja Enni täysi-ikäinen Pohjois-Pohjanmaalainen. Kanssamme leireilemään tuli myös Eve. Miksi Selma, Enni ja Eve tulivat? Koska vakkarit halusivat lyhyen leirin ja tallin omistajat pitkän loman. Ehdotin sitten Selmalle ja Ennille, että nyt olisi hyvä sauma tulla kylään! Evellä sattui olemaan aikaa myös, joten hänelle oli hyvä sauma talleilla oikein kunnolla ja tutustua uusiin kavereihin. Emme tiistaina enää ponistelleet, mutta tutustuimme, chillailimme, teimme iltatallin ja herkuttelimme.

LAUANTAI:
Villellä ekaa kertaa kuski käymässä kyydissä! Super varsa. Talutuslenkillä Tuhtolla ja Brankulla oli BOTit ja illalta on vielä pyramidikuva.
MAANANTAI:

TIISTAI:
Töppöset pääsivät vihdoin testiin. Tässä näkyy myös Ossin kuolaimeton viritelmä, sekä muurahaispesä jossa oli jo yksi herännyt kaveri! <3 Kesä tulee!

Keskiviikkona 27.2.2019 tehtiin taas tietysti kaikki tallihommat, kuten muinakin päivinä. Ratsuiluhommat totetutettiin myöskin tututtuun tapaan pellolla traktorin uria pitkin. Laitoimme kaikille poneille jalkoihin töppöset ja Selmasta kuoriutui aivan loistava töppöstelijä! Minä ruuvailin koneella nastoja kiinni ja Selma puki tossut sitä mukaa ponien käpäliin. Selma ja Enni ratsastivat Ossilla ja Braamerilla vuorotellen, Evellä oli tietysti oma poninsa Lucky ja mukaan tuli myös Fanni Tuhton kanssa. Minä otin kameralla kuvia ja pellossa päästiin baanattamaan oikein kunnolla kaikissa askellajeissa! Braamerilta tuli kumpikin kuski alas pari kertaa. B kun ottaa kierroksia, siitä tulee haastava. Välissä oli pientä säätöä Luckyn kanssa ja se jäi Even kanssa pois porukoista. Samalla kävimme vaihtamassa Braamerille kuolaimelliset suitset, jonka jälkeen Selma pysyi hyvin kyydissä. Laukatessa Braamerilla kannattaa siis pitää kuolaimia, niin ei vedä päätä niin pahasti alas. Ponit olivat kaikki ihan innoissaan ja puhinoissaa, eikä Braamerin hölmöilykään johtunut kyllä mistään kivusta. Hän on... erityinen tapaus.
     Liikutuksen jälkeen ponit olivat pitkästä aikaa oikein kunnolla hikisiä, mahtavaa! Hyvät loppukäynnit niin kauan että karva oli iholta kuivaa ja hengitys tasaista ja sitten hoito ja pihatolle. Pena ja varsat pääsivät tämän jälkeen hetkeksi rallittamaan hankeen laitumelle Dalin ja Kamburin kanssa.

Torstaina 28.2.2019 kävimme maastossa Ennin ja Selman kanssa, Eve jäi tallille. Selma ratsasti Tuhtolla, Enni Penalla ja minä pidin liveä.  Poneilla oli tossut, jotka ovat kyllä tosi hyvät! Ihan peilijäällä ne eivät ole yhtä hyvät kuin hokit, mutta ovat todella paljon paremmat kuin paljas kavio. Menimme ensin uria pitkin rautasillalle, sieltä autiotalolle ja sitten Pirelintietä kotiin. Oli oikein mukavaa! Penalla oli tossujen päällä takajaloissaan putsit, sillä se hivuttaa hieman ja tossujen tarrat aukeavat muuten. Kaksi nastaa yhteensä hukattiin reissulle, eli ihan super hyvin ne eivät tossuissa tunnu pysyvän. Onneksi mulla on niitä ihan tosi paljon. Pirelintie oli melko sula ja siinä päästiin ottamaan kaikki askellajit. Loppukäyntien aikana löysin kotitieltä poneille evään: valtava männyn oksan. Sen raahasin pihatolle kaluttavaksi.

Perjantaina 1.3.2019 Selma ja Enni ratsastivat vielä Braamerilla ja Penalla pellolla uria pitkin, vaihtaen ratsuja noin puolessa välissä. Ponit vähän pissittelivät kuskeja kun mentiin eestaas rautasillan ja viiskymppisen välilä pellolla, yrittäen ehdottaa kotiin päin, mutta muistaakseni kukaan ei tippunut tms. Kaikissa askellajeissa mentiin ja oli mukavaa! Pian oli aika lähteä viemään Enniä junalle kohti kotia. Saimme kuitenkin ennen sitä puhelun: eräs tallilainen oli jäänyt tallitielle mäkeen jumiin. Eikä! Soitin äkkiä äidilleni, joka lähti töistä kesken ajamaan Pyhtäälle. Emme voineet ajaa autolla edes mäessä olevan auton luokse, sillä tie on niin kapea ettei siinä olisi saanut ympäri ja liukkaalla kelillä on vaikea mennä eteenpäin, saati sitten peruuttaa pitkää matkaa... Lähdimme kaikki saattamaan Enniä ja autoimme tavaroiden kanssa. Useammassa kohtaa menimme kontalteen tietä pitkin, koska mitenkään muuten ei päässyt kaatumatta. Kuinkahan monta kertaa meistä joku kaatui? Onnistuimme seikkailemaan kiinni jääneen auton luokse, sen ohi (laskien mäkeä alas ja koittaen selvitä hengissä) aina Hannen autolle asti. Ennin halaukset, Enni auton kyytiin ja auto vauhdilla kohti junaa. Vilkutimme perään ja jäimme auttamaan kiinni jääneen auton kanssa. Arkipäivänä olikin yllättävän hankala saada kesken päivää apua, mutta sitten eräs ihana naapuri kävi pelastamassa. Toivotaan että kevät tulee pian ja päästään eroon tästä liukkaudesta! Enni ehti onneksi junalle ja matka kotiin sujui hyvin. Meillä oli tallilla viimeinen ilta. Se oli minulle helpottavaa, mutta haikeaa! Rankka mutta hieno viikko olisi pian jälleen takana.

Lauantaina 2.3.2019 oli ohjelmassa tietysti tallihommia, pakkailua ja talon siivoilua. Emme ehtineet ponistella, mutta Olivia ja Noora kävivät keskenään ratsastamassa Tuhton ja Ossin. He menivät traktorin urissa käyntiä ja ravia ja meni hyvin. Me kiiruhdimme Selman ja Even kanssa kohti Selmiksen bussia, mutta myöhästyimme. Bussi lähti juuri Kotkan asemalta, kun me ajoimme sinne. Ei muuta kuin perään! Bussin pysähtyessä pysäkille Eve juoksi sanomaan kuskille että odottaa ja me Selman kanssa nappasimme äkkiä Selman tavarat. Iso kiitos mukavalle ja leppoisalle kuskille! Selman halaukset ja hyvän kotimatkan toivotukset. Ihanaa kun kävitte Selma ja Enni, oli ihan mahtavaa! Even kanssa palasimme vielä tekemään loppusiivouksen, katomaan että kaikki on kunnossa hevosilla ja sitten lähdimme kotiin.

Kiitos ihan loistavista leireilyistä kaikille mukana olleille! <3

 KESKIVIIKKO:
Tossukasa ennen lenkkiä käytävällä, sekä hikiset ponit lenkin jälkeen. Yhdessä kuvassa Selma ratsastaa loppukäyntejä Ossi käsiponina.









TORSTAI/PERJANTAI:
Yläkuvat to, alakuvat pe. Lenkkikuvia, jo osittain sula Pirelintie, ponien eväsoksa, pellolla, jäinen mäki ja kaatuneet Selma ja Eve, sekä trailerista kadonnut kyltti.

Sunnuntaina 3.3.2019 minun piti huilata ja koomailla koko päivä, mutta toisin kävi. Heräsin ilman herätyskelloa sisäisen kelloni herättäessä minut puolen kahdeksan aikaan. En saanut enää unta, joten otin rennosti, kunnes poni-ikävä ja tylsistyminen yllyttivät minut tallille. Tallille on päästävä kun tallille on päästävä. Rapsuttelin poneja ja vein niille tekeytymässä olleen testimehujään. Olin jäädyttänyt ympäriin vettä, jossa oli seassa hieman heinää ja pellavaa. Ponit olivat siitä ihan intona ja ajatus oli loistava, mutta pitää kyllä tarkistaa saako pellavaa tuolla tavalla jäädyttää. Heinän kanssa tästä ainakin saadaan tekemistä poneille ensitalveksi.
     Ylätarhaan laitoin heinäverkkoihin olkea. Ponit voisivat saada sitä verkoista vapaasti normaalien heiniensä lisäksi. Olkea ne eivät tykkää syödä, vaan syövät ainoastaan jos niillä on oikeasti nälkä. Näin olki onkin kätevää laihdutuksen tukena mahahaavariskin pienentämisessä. Muistakaa aina kuitenkin varoa ja olla tarkkoina, oljesta voi tulla ummetusta.
     Ilma oli aivan mielettömän ihana ja lenkkeilimme Villen kanssa. Isoille pojille liian pienet 9-kokoiset Equine Fusion -bootsit sopivat sille hyvin, vaikka varsa olikin niiden laitosta alkuun eri mieltä kanssani. Lenkillä se lompsi tyytyväisenä tossuistaan huolimatta. Hanki kantoi myös ponia ja kipsuttelimme mukavasti traktorinjälkiä mukaillen rautasillan yli, autiotalolle metsän läpi ja sieltä Pirelintietä kotiin. Etenimme suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta otimme myös hiukan ravia ja laukkaa. Viltsu oli mukavan reipas, mutta on se kovapäinen! Uhmaikää pukkaa, sillä se koitti pariin kertaan hyljätä minut ja painella itsekseen kotiin. En antanut. Suitset voisivat olla kova sana seuraavalle reissulle, vaikka mieluiten kipsuttelisinkin naruriimun ja pitkän narun kanssa mukavasti ja rennosti. Voikun pohjat tulisivat kuntoon ja päästäisiin pian ajelemaan! Kuten Penalla, myös Villellä on hyvä olla töppösten päällä takasissa putsit.

Tässä vielä lauantai-illan ja sunnuntai-aamun Tuhtoajatuksia:
Jostain minulle iski sellainen suunnaton haikeus ja hyvin jännä fiilis. Minuun iski voimalla ymmärrys siitä, kuinka järkyttävän onnekas olen koska minulla on Tuhto. Poni jota olin kaivannut koko sydämestäni, itkenyt ikävääni ja haaveillut enemmän kuin mistään muusta että saisin sen omakseni. Jos yhden toiveen koko maailmassa olisin saanut, se olisi ollut Tuhto. Siitä haaveesta tuli totta keväällä 2017. Silloin sisuskaluni kääntyivät väärinpäin ja sydämeni meinasi räjähtää. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen Katille ja Otsolle siitä, että sain Tuhton takaisin elämääni. Kun Kati ja Otso ostivat Tuhton Aarteen Hevostilalta 2012, vihasin heitä syvästi. Ei sillä, että he olisivat tehneet mitään väärää, vaan siksi että he ostivat myynnissä olevan hoitoponini, jota minulla ei ollut varaa ostaa itse. Kati ei kuitenkaan ollut ihminen, jota olisin voinut vihata. Löydettyäni hänet facebookista Tuhton lähdettyä, laitoin hänelle viestiä. Kerroin, että jos hän ikinä myisi ponin, haluaisin sen ostaa. Kati lupasi minulle, että jos Tuhto joskus lähtee, sitä tarjotaan ensimmäiseksi minulle. Se lupaus piti. Kati myös lähetteli minulle ponin kuulumisia ja sain käydä sitä katsomassa. Kati ymmärsi miten tärkeä poni oli minulle ja kunnioitti sitä. Kuinka sellaista ihmistä voisi vihata? Voi kiitos maailma, kiitos Kati ja kiitos Otso. Ja kiitos Tuhto että olet. ♥

SUNNUNTAI:
Mehujää, olkiruokinta ja hieno tossuponi pihassa, hankikannolla ja metsässä.

Ponien vapaapäiviä, maastoilua, takapakki ja ihania kuvia

Maanantaina 11.2.2019 poneilla oli vapaapäivä ja tiistaina 12.2.2019 maastoilimme pellolla uria pitkin. Ennen sitä haimme tallimatkalla Olivian kanssa postista sovitussatulan, mutta se oli muille liian pitkä ja Tuhtolle liian suora. Muuten se oli oikein pätevän oloinen, joku saa siitä vielä hyvän penkin! Takaisin talleiluun, kävimme siis tiistailaisten ja isojen poikien kanssa maastossa. Pitäisikö tähän väliin sanoa, siltä varalta jos joku teistä on uusi lukija, että isoilla pojilla tarkoitan aikuisia ponejani. Olivia kipusi Tuhton kyytiin, Oona Braamerin kyytiin ja Anna Ossin. Minä talutin Penaa. Kaikilla oli kuolaimettomat suitset, Ompulla ja Tuhtolla uudet Hellulta ostetut sidepullit. Vaikuttivat päteviltä maastoilusuitsilta! Kiersimme pihaton takaa lähtevälle peltojen yli kulkevalle traktorin uralle. Ojan kohdalla oli huono kohta, johon ponit upposivat yllättävän paljon. Voin kuvitella niitä tulvia, mitä kaikesta tästä lumesta sen sulaessa tulee. Seikkailimme traktorinuria pitkin rautasillan yli keltaiselle talolle ja sieltä viiskymppisen ja kotitien kautta takaisin. Muutoin kävelimme, mutta keltaisella talolla olevan metsätien oltua aurattu ratsukot ravasivat hieman. Oli oikein mukava iltamaasto tähtitaivaan ja kuun alla!

Keskiviikkona 13.2.2019 minulla oli opiskelijamenoja eikä Omppukaan päässyt tallille, eli ponit taas lomailivat. Torstaina 14.2.2019 talleilimme junnujen kanssa, joista paikalla olivat Hanna, Noora ja Olivia. Olivia nappasi hoitoon ja varustukseen ratsunsa Tuhton, Noora ajokkinsa Penan ja peräponinsa Ossin ja Hanna ajokkinsa Braamerin. Minä otin aluksi tallin pihaan Jermun, jolla oli taas tukka ihan takussa. Sillä takkuuntuvat jouhet jotenkin herkemmin kuin muilla, koska ei muille poneilleni tule tuollaisia. Sillä on kuitenkin hyvälaatuinen karva, hyvät jouhet ja hyvät kaviot, eikä homma vaikuta miltään puutokselta. Se on ollut tuollainen takkutukka koko minulla olo aikansa. Takun selvityksen jälkeen vaihdoin Villeen, jonka harjasin ja varustin ajoa varten.
     Kun olimme Villen kanssa valmiita, olivat muut menneet jo peltoradalle. Ohjasin reippaan pikkumieheni kohti rataa, jonne se lähti kävelemään rennoin mutta vetävin askelin. Kaikki meni hyvin ja ehdin olla jo super ylpeä, kunnes poni näki muut mustana mönttinä kauempana radalla. Sitten vedettiin liinat kiinni ja yritettiin ympäri ja kohti kotia. Rauhoittelin ponia ja huusin tytöille että huudelkaa jotain, pitäkää ääntä että Ville tajuaa että musta köntti on joukko tuttuja ja turvallisia kavereita. Hetken poukkoilun jälkeen Ville tajusi homman nimen ja kipitti kavereiden luokse. Siinä kohtaa koko homma oli kuitenkin jo tuhoon tuomittu ja poni virittynyt. Sain vaivoin sen pysäytettyä jarruja testaten kavereiden jatkaessa matkaa, joskin kavereiden kiinni ravaaminen sujui kuin... noh. Ravi. Kiersimme Villen kanssa mukana pari kiekkaa, jonka jälkeen käänsin varsan kotiin. Aluksi lähti menemään hienosti, kunnes poni tajusi: "hei, mä haluankin noiden perään!" Sitten hetki tapeltiin, huusin tytöille että pysähtykää. En saanut hypättyä alas kun poni oli niin paineissa, joten annoin sen juosta kaverit kiinni. Juokse sitten roikale, ja sitten laukattiin. Jarruttamisesta Villellä ja maailmankaikkeudella oli erilainen suunnitelma, sillä en usko että Villen tarkoitus oli juosta suoraan Tuhton kärrejä päin ja tussahtaa niihin. Noh, ketään ei sattunut, tai siis toivottavasti ei Villeäkään. Siinä kohtaa pääsin kärreiltä alas ja talutin Villen pois. Yritin matkalla vielä pellolta päästyämme nousta kärreille, mutta ponin vastaus oli ravia. Jarruttaessani pikalukolla kukkahakkiksessa kiinni ollut ohja irtosi toisesta päästä, hyppäsin vauhdista alas ja sain varsan seis. Taluttaen tallin pihaan. 
     Takapakit kuuluvat asiaan, olisihan tämä muuten ollut aivan liian helppoa. Seuraavaksi suunnitelmana on totutella kuolaimiin ja ajaa niillä. Ei parane ehkä myöskään yrittää kääntää toisten perästä hetkeen pois, vaikka viimekerralla siinä ei ollutkaan ongelmaa. Kyllä Villestä vielä super hyvä tulee, hän tarvitsee vain harjoitusta, harjoitusta ja lisää monipuolista liikuntaa. Perjantai 15.2.2019 meni iltavuorossa työharjoittelussa, joten sekin oli tällä kertaa tallivapaa.

Lauantaina 16.2.2019 hain tallimatkalla ensin Annikan ja sitten Saaran. Tallilla haimme alkuun rautiaat pojat pihaan ja aloimme puunailemaan niitä. Paikalle saapui myös Olivia. Oli kuvauspäivä! Saara otti ensin rautiaista pojista rakennekuvat, joihin minä hyvin ruostuneine taitoineni poneja peltoradalla seisotin. Ei ollut helppoa harjoituksen puutteesta johtuen, mutta onnistui jotenkuten. Ilma oli upean aurinkoinen ja lämmin, joka tosin väsytti ja rentoutti poneja kuvauksen kannalta vähän liikaakin. Yritä siinä sitten saada poneja poseeraamaan reippaan ryhdikkäinä... Merkinantovälineenä ja huomionkiinnikkeenä minulla oli raippa ja lahjuksina nameja. Raipalla siis kosketan etujalkaa jota haluan ponin siirtävän, varsinkin niiden kanssa jotka olen opettanut nostamaan jalkaa pyynnöstä tämä toimii loistavasti. Rakenteiden jälkeen rautiaista otettiin väriparikuva ja sitten ponien vaihtoon. Seuraavina kuvattavina olivat mustat ja niiden jälkeen lopuksi hiirakot. Ihan viimeisenä otettiin vielä Penasta kuva, jossa se poseerasi minun Kuomat jaloissaan ja aurinkolasini päässään! Tämän idean heitti Nelli (instagram: @nellihel) ja tietysti piti heti koittaa ja haastaa Nelli tekemään sama! Pena ei ollut millänsäkkään, se pönötti aurinkounisena välittämättä kengistä yhtään. Hurjan kätevää totuttaa poni kaikenlaiseen. Jos Penalle joskus joutuu tekemään jalkaan esimerkiksi jonkin haudeviritelmän, ei se tule olemaan ongelma. Pena tietää silloinkin, että minä kyllä handlaan homman ja minuun voi luottaa että homma on turvallista.
     Kuvauksen aikana myös muut lauantailaiset, eli Linnea ja Noora, olivat saapuneet tallille. Kun kamera oli pakattu, oli vuorossa ajoa. Noora ja Omppu ajoivat yhdessä Tuhtolla, Saara Braamerilla, Linnea Ossilla ja Annika Penalla. Peltoradan pohja oli ok, mutta etenimme rauhaksiin. Osan aikaa olin Saaran kyydissä, osan kävelin mukana. Kuvasin samalla myös live-videota instagramiin. Vielä on mainittava, että kaikilla poneilla oli kuolaimettomat suitset. Braamerilla crossunderit, Tuhtolla omat uudet sidepullit, Ossilla alaturpiksesta viritetyt sidepullit ja Penalla testissä crossunderit. Kaikki toimivat moitteetta. Iso kiitos Saaralle kuvista, sekä vakkareille kuvausassistenttiudesta ja puunausavusta! Kiva päivä oli!

Sunnuntai 17.2.2019 olin taas harkassa iltavuorossa, joten arvatenkin poneilla oli vapaata. Tää on tällaista talvilomailua nyt tässä kohtaa aika vahvasti, myöhemmin taas jatketaan reilummalla liikutuksella. Onneksi ponit leikkivät ja riehuvat keskenään pihatolla. Olen nähnyt Tuhton rallittavan ja painivan varsojen kanssa, sekä Braamerin ja Villen painivan keskenään. Varmasti riehuvat enemmänkin, eivät vain niin paljoa minun nähteni.

KOLLAASI:

Kuvat alla © Saara Salonen / kuiskeen.net











Maanantai 18.2.2019 oli ponien vapaapäivä. Tiistaina 19.2.2019 kaikkialla oli jäätikköä. Hyvä että selvisin autolta hengissä varustekopeille, joiden luona Olivia, Anna ja Oona minua odottivat. Kävimme rapsuttelemassa poneja ja kurkkaamassa peltoradan tilanteen. Yhtä luistinrataa koko maailma. Päädyimme putsaamaan ponien valjaita, sillä poneja ei olisi saanut ehjänä edes tallin pihalle harjaukseen. Onneksi pihaton pohja on luminen, eikä se ainakaan vielä ole liukas. Valjaille teki hyvää tulla putsatuiksi ja junnuille teki hyvää harjoitella varustehuoltoa. Meidän pitäisi itseasiassa talkoilla useamminkin vakkarien kanssa varusteiden parissa!

Keskiviikkona 20.2.2019 oli taas talliton, koska ei kannattanut mennä kun oli niin hullun liukasta. Torstaina 21.2.2019 rapsuttelimme ensin poneja pihatolla, ja sitten putsailtiin varusteita. Ikävöin hokkikenkiä, mutta kunhan kengittäjä nyt pääsisi vuolemaan niin eillä olisi nuo nastatöppöset odottamassa! Vielä eivät kaviot mahdu niihin sisälle. Perjantai 22.2.2019 oli myös talliton päivä ja viikonloppuna alkoikin leireily, josta tulee ihan oma postauksensa.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)