maanantai 26. marraskuuta 2018

Ylätarha ja onnellisuus, sekä mustan viikonlopun kulutusjuhlaa

Maanantaina 19.11.2018 mökötin kotona. Ilman ääntä en voi mennä harkkaan. Lepäilin kyllä muutoin kiltisti, mutta oli ihan pakko piipahtaa valoisan aikaan tallilla. Tulen hulluksi sisällä. Tarvitsen tekemistä ja ulkoilua. Yhtä rääkkiä kun ensin jalka oli rikki ja nyt kurkku. En ole käynyt kunnon lenkillä ties kuinka pitkään aikaan. Tallilla urkin josko voisin edistää ponien laajennuksen valmistumista. Vielä ei ollut paljon tehtävissä, mutta siivoilin edellisen tarhailijan lannat pois tulevasta "ylätarhastamme" ja nostelin ktulevan kujan kohdalta pois vanhoja autonrenkaita. Lopuksi nappasin Penan hetkeksi kentälle ja mittasin sen toisen etukavion. Sekä pituus että leveys 10cm. Harkitsen kovasti ostavani poneille Equine Fusion All Terrain Jogging bootseja. Kokemuksia saa kertoa! Mittailujen jälkeen olimme Penan kanssa hetken kentällä. Pena oli irti ja minulla oli leipää. Maastakäsittelin ponia hetken, pyytäen siltä peruutuksia, pystyynhyppyjä ja väistämisiä. Vähän myös juoksimme: minä edeltä ja Pena takaviistossa vierellä. Se lähti hyvin mukaan ja seurasi tarkasti. Kun vedin äkkistopin ja vaihdoin suuntaa, se reagoi nopeasti. Se vähän innostuikin ja pukkasi pariin kertaan. Tätä lisää jahka olen kunnolla parantunut!

Tiistaina 20.11.2018 menin myöskin tallille valoisan aikaan tallille. Siellä tallinomistaja jo valmisteli ponien ylätarhaa ja kujaa ja autoin häntä kasvavalla innolla. Pian aitatyöt olivatkin kahta puutolppaa vajaa valmiit. Pimenneessä illassa avasimme kujan ja paimensin ponini onnessani tutkimaan uutta lisäosaansa. Ne hieman puhisivat ja ottivat kierroksia. Uusi paikka ja pimenevä ilta. Innoissaan ne selvästi olivat. Tämä oli syksyn ensimmäinen pakkaspäivä ja pihattotarha oli jäisen koppurainen. Uudella alueella pohja on pehmeämpi ja kaiken hyvän lisäksi maassa kasvaa vielä runsaasti närpittävää. Ylätarhan pohja on isoa soraa. Toivon, että kuivuus tekee hyvää kavioille ja sorapohja totuttaa ja kovettaa ponien kavioita. Nyt ne eivät ainakaan arkoneet tutkiessaan uutta aluettaan, mutta tiellä ne kyllä arkovat jos on yhtään soraa. Ja sitähän on. Jospa tämä auttaisi siihen! Isoja kengitettyjä hevosia ja isompia poneja sora ei onneksi haittaa kun niillä on niin isot kaviot. Miun kirput kuitenkin arkovat kenkienkin kanssa, kun kaviot ovat niin matalat, tarvittaisiin ehkä pohjalliset. Toisaalta, hokkeja en uskalla laitattaa, joten nuo edellispäivän kohdalla puhutut bootsit voisivat olla ratkaisu! Hahaa, on se elämä hankalaa! Mutta nyt olen super onnellinen tästä ylätarhasta kujineen, ihan mahtavaa! Valtava kiitos meidän tallinomistajille!
     Tuhto joutui hommiin kun Olivia saapui. Kokeilimme ensimmäistä kertaa ostamaani lampaankarvasatulaa. Se vaikuttaa oikein kivalta ja pehmentää ainakin niin, etteivät ratsastajan istuinluut paina ponia eikä ponin selkäranka ratsastajaa. Kenttä oli jäisen koppurainen ja Tuhto arkoi. Päädyimme sitten lähtemään pellolle Tuhtoa ratsastavan Ompun, sekä Peraa taluttavan Heidin kanssa. Minä odottelin lähinnä pellon keskiosissa muiden kiertäessä kumpaankin suuntaan peltoa ympäri noin 30min ajan. Itse otan rauhallisesti ja koitan olla kävelemättä juuri ylimääräistä. Tuhto yritti kovasti syödä ja varmaankin siksi pukkaili jonkun verran. Ratsukko eteni käynnissä ja ravissa viiskymppisen pimeällä pellolla. Saataisiinpa lunta! Valoisuutta, hyvät pohjat ja heinä piiloon! Sitä innolla odotellessa!

Keskiviikkona 21.11.2018 saavuin taas valoisan aikaan tallille. Heinäkoppi oli juuri siirretty ylätarhaan heinärenkaineen ja olen superhyper iloinen!! Yöheiniä oli vielä jäljellä. Ponit olivat varmaan keskittyneet lähinnä uuden aitauksensa imurointiin. Siirron jälkeen ne tyhjensivät verkot aika nopeasti. Otuksillani oli tänään(kin) vapaa ja minä siivoilin. Ensin ylätarhasta kakat pois, sitten heinäkopin tyhjennys, siivous ja heinäverkkojen täyttö ja sisäänlastaus. Täytin 9 heinäkassia, 6 isoa verkkoa ja 6 pientä verkkoa. Ponit hyörivät kiinnostuneina ympärilläni, mutta osittain ne ovat vähän säpsyjä. Ne ottivat kierroksia edellispäivästä, eivätkä ilmeisesti ole vielä rauhoittuneet uuden lisäosansa kanssa. Iloisilta ne silti vaikuttivat.

Torstaina 22.11.2018 tapasimme Ompun ja Hannan kanssa tallilla tuntia aiemmin kuin normaalisti ja siivoilimme ponien pihatolla. Hanna ja Omppu ottivat projektikseen pihattokopin ja minä ylätarhan ja käytävän. Iso kiitos tytöille siivousavusta, koitetaan pitää paikat kunnossa. Ponit hengailivat käytävällä. Ne varmaan viihtyvät parhaiten siinä, koska siinä on pehmein pohja. Se oli ihan täynnä lantaa ja pissapaikkojakin. Yhdessä kohtaa oli myös epäilyttävästi kaivettu maata. Siivoiluiden jälkeen, kun Sara ja Noora olivat saapuneet ja haimme poneja, paljastuikin miksi. Braamer söi sieltä maa-ainetta/hiekkaa. Ei, ei tätä! Ei hyvä. Voisikohan siihen kaataa jotain pahan makuista/hajuista? Vinkit kehiin! Pitää koittaa saada purkki alle kun joku pissii ja kaataa sitä. Sitä ainakin luulisi välttelevän. Tai auttaisiko lannan laittaminen? Keksiihän se varmaan toisen kohdankin, pitää selvittää miksi se syö maata. Jotkut puhuvat kivennäisvajeesta, mutta toiset sanovat ettei liity siihen. Meillä on kivennäiskivi sekä suolakivi vapaassa syönnissä, mutta mietiskellään.
     Ponit ulkotallin pihaan ja harjaukseen. Kun olimme valmiita, lähdimme kevyelle maastolenkille. Olivia ratsasti Ossilla, Hanna Tuhtolla, Sara Braamerilla ja Noora Penalla. Tiet olivat tosi kovat, mutta kävimme kotitien varrella kiipeämässä vähän pehmeää mäkistä polkua ja kipsuttelimme takalenkillä pellolla. Muutoin etenimme käynnissä, mutta pellolla myös ravattiin. Huomenna alkaa Black Friday, voikun ne hitsin tossut tulisivat alennukseen, jotta saisin ne halvemmalla vihdoin tilattua.
     Liikutuksen jälkeen tytöt ruokkivat isot ponit ja minä varsat. Varsat saavat yhä animixin pellavarouhetta, lusernaa ja monivitamiinia, mutta isot pojat saavat ainakin nyt hetken syödä kokonaista keitettyä pellavansiemenlimaa. Eräs ihana tallikaverini keittää sitä meillekkin ja sillä on tarkoitus saada poistettua hiekkaa. Ainakin Braamerilla sitä luultavasti on. Aloitamme ihan pienillä annoksilla ja lisäilemme pikkuhiljaa.

Perjantaina 23.11.2018 aloitin tallipäiväni siivoamalla pihatolla, jonka jälkeen siivosin Ilmarin karsinan ja madotin yhden ison hevosen. Oli madotuspäivä ja olin luvannut madottaa myös erään tallilaisen hevosen, sillä hän ei itse päässyt paikalle. Muille menee joku toinen matolääke, meille Axilur. Halusin sen vielä varmuudeksi, kun alkukesästä Jerellä oli niitä suolinkaisia. Seuraavaksi väkirehuruokin isot pojat pihatolle, joka oli muuten kertakaikkisen surkea ajatus. Ei enää, hirmuinen operaatio.
     Ruokintaoperaation jälkeen otin varsat pihatolta aikeenani irtojuoksuttaa ne kentällä, mutta matkaan tuli pieni viivästys. Samalla portin avauksella Tuhto tunki väkisin ulos. Voi rumasana! Kiinnitin varsat tarhan aidan vierellä olevaan heinäkärryyn, eli traktorin peräkärryyn jossa säilytetään ponien heiniä. Koitin taluttaa Tuhton otsatukasta takaisin tarhaan, mutta se ei todellakaan onnistunut. Laskin Villen irti syömään ja otin sen narun käyttöön. Ville on viksu nuori mies ja tiesin ettei se lähde yhtään minnekkään. Tuhto ei halunnut tarhaan ja kävin sen kanssa kunnon tappelua. Se peruutti niin vahvasti että otteeni portista päästyi ja pian Ossi ja Pena valuivat ulos myös. Ossi pirulainen ei halunnut aluksi antaa kiinnikkään, mutta lopulta sain Ossin, Penan ja Tuhton tapeltua takaisin tarhaan. Kymmenen pistettä Braamerille, joka oli isoista pojista ainoa hyvin käyttäytyvä yksilö. Huoh. Onneksi B ja varsat osaavat olla asiallisia.
     Kentälle oli ehtinyt eräs isompi poni talliltamme, jonka omistaja ei halunnut irtojuoksuttaa poniaan varsojeni kanssa, joten aluksi taluttelin varsoja pitkään käynnissä. Hitsi ne ovat kyllä viksuja otuksia. Vähän ne koittivat, että jos voisivat leikkiä, mutta hellällä huomautuksella rauhoittuivat. Itselleen vierasta ponia ne katselivat kiinnostuneina, mutteivät koittaneet vetää katsomaan vaan narut pysyivät koko ajan löysällä. Asensin kolme käyntipuomia, joita ylittelimme varsojen kanssa. Ensin Jermu esitti mahtavia loikkia peläten ilmeisesti, että puomit syövät pieniä poneja. Pian se kuitenkin tottui ajatukseen puomeista.
     Pitkän kävelyn jälkeen laitoin varsat kiinni tallin pihaan ja koitin suoristella Villen toista takakaviota, jota se kasvattaa hiukan vinoon. Ville ei kuitenkaan arvostanut yritystäni lainkaan, enkä viitsinyt alkaa turhaan tappelemaan. Pitää koittaa joku päivä avun kanssa, tai odottaa rauhassa kengittäjän tuloon asti. Olin juuri laittamassa varsoja sairastarhaan odottamaan, kun kenttä vapautui. Päästin varsat hetkeksi rallittamaan ja ne olivat innoissaan. Pohja oli semisti kova, mutta se oli lanattu ja sen vuoksi tarpeeksi pehmeä hetken kirmailuun. Ennen pihatolle palaamista vielä väkirehuruokin varsat.
     Ennen kotiinlähtöä oli listalla vielä ponien madotus. Madotin ensin Braamerin, Ossin ja Penan, pää vaan kainaloon, matolääke kitusiin ja herkku perään. Ei ongelmaa. Tuhto kuitenkaan ei tällaiseen suostunut, mutta keksin loistavan keinon. Tarjosin sille toisella kädellä herkun ja sen napatessa etuhanpailla kiinni, tunkaisin salamasa matolääkeruiskun hammaslomasta sisään ja ruuttasin lääkkeen suun takaosaan niin nopeasti, ettei Tuhto ehtinyt tajuta mikä siihen iski. Tyytyväisenä se söi herkkunsa ja kerjäsi sitten lisää. Varsat menivät todella kivuttomasti samalla taktiikalla ja olin itsestäni ylpeä. Ennen kotiinlähtöä vielä Ilmarin madotus ja sitten Black Fridayn kunniaksi nettishoppailemaan.
     Tilasin Horzelta ne Jogging bootsit! Ne eivät valitettavasti tulleet alennukseen, mutta tilasin silti neljä koossa 9 ja neljä koossa 10. Lisäksi matkaan livahti kaksi paria jalkaheijastimia (joista saan yhden joka ponille tienpuolen etujalkaan) ja neljä heijastinkorvahuppua! Heijastimet olivat tarjouksessa ja heijästimia tarvitsee aina.

Lauantaina 24.11.2018 saapuessamme tallille kymmentä yli 12, oli vastassa hämmentävä näky. Ylätarhassa heinärenkaat olivat täynnä heinää, mutta kukaan ei ollut syömässä. Koskemattomat heinät odottivat poneja, jotka möllöttivät alatarhassa. Ponit tulivat syömään, kun kävin heinän kanssa houkuttelemassa ne ylätarhaan. Ne vaikuttivat jotenkin epävarmoilta, liekkö ne ovat säikähtäneet jotain uudessa paikassa ja pelkäävät nyt tulla sinne. Päästessään heinille ne alkoivat syödä tyytyväisinä. Ihmettelimme tyttöjen kanssa tosi aikaisin annettuja päiväheiniä, mutta eipä siinä. Täytimme heinäverkot ja -kassit, jonka jälkeen otimme isot pojat tallin pihaan. Linnea ei päässyt paikalle, mutta mukanamme oli Saara.
     Tallin pihassa näimme tallinomistajan, jolta kysäisin että kuinkas päiväheinät on annettu niin aikaisin. Selvisi ettei ole, vaan poneilla on jäljellä aamuheinät. Ne eivät olleet tulleet syömään. Viimeksi ne ovat siis syöneet kunnolla yöheinänsä, jotka olivat saaneet edellisiltana kahdeksalta, eli suuntasimme takaisin pihatolle. Siellä ponit saivat harjauksen ajan vielä syödä, sillä ei ole hyväksi paastoilla noin pitkään varsinkaan ennen liikutusta. Kun ponit oli harjattu ja ne olivat saaneet syödä jonkin aikaa, palasimme tallin pihaan valjastamaan.
     Ajo tapahtui pellolla issikkapihaton ja laitumien välissä. Kun matkasimme sinne, varsat juoksivat aidalle katsomaan meitä ja huutelemaan, että heidät on hyljätty. Selvästi lauma siis on säikähtänyt jotain yöllä ylätarhalla, kun olivat tuollaisia. Ajo meni hyvin ja ilma oli kertakaikkisen loistava. Aurinko paistoi ja oli ihanaa. Annika ajoi Penalla, Noora Braamerilla, Olivia Tuhtolla, Saara Ossilla ja minä olin Saaran kyydissä Ossin kärreillä. Etenimme käynnissä ja ravissa rauhaksiin, mutta ravailimme kuitenkin enemmän kuin pitkään aikaan. Liikutuksen jälkeen ponit olivat huomattavan hikisiä.
     Ajon jälkeen muut väkirehuruokkivat isot pojat ja minä varsat, jonkä jälkeen koko lauma pääsi pihatolle syömään reiluja heinäannoksia. Saara lähti kotiin, kiva kun tulit ajamaan! Me muut vielä siivoilimme pihatolla ja turvetimme pihattokopin.

Ps. Ostin käytettyjä Cavallon tossuja testiin. Lisäksi ostin yhden käytetyn BOT-selkäpeiton tutulta ja löysin vielä Hööksin super alesta samoja BOT-selkäpeittoja, joita tilasin kaksi. Nyt on siis kaikille isoille pojille kohta omat. Lisäksi tilasin Hööksiltä myös kaksi loimivyötä. Voihan Black Weekend sentään!

Sunnuntaina 25.11.2018 oli viimeisten black weekend ostosten aika... voihan kulutuksen riemujuhla, mutta ostin asioita jotka ovat oikeasti tarpeellisia, mm. huomiotakin ja housut itselleni. Lisäksi meillä oli vakkarien kanssa tallilla vakkari cup-kilpailut! Koska maa oli jäässä ja sitä kautta kivikova, pidimme kisat ilman poneja. Rakensimme kentälle kaksi identtistä rataa, jotka koostuivat puomikujasta, kartioiden pujottelusta ja merkkien väliin peruuttamisesta. Ne kisattiin niin, että toinen veti kärrejä ja toinen istui kyydissä. Merkkien väliin peruuttamisen jälkeen oli vetäjän vaihto ja sama rata takaisin. Ensimmäisellä kierroksella kisasivat Olivia ja Sara vs. Hanna ja Noora, joista jälkimmäiset veivät voiton. Toisena minä ja Linnea vs. Olivia ja Sara, voitto minulle ja Linnealle. Lopuksi vielä minä ja Linnea vastaan Hanna ja Noora, jossa me Linnean kanssa molemmat vähän möhlittiin ja voitto meni lopulta Hannalle ja Nooralle, jotka saivat pokaalin ja ruusukkeen jaettavaksi keskenään ja jotka vetivät tyylikkään kunniakierroksen! Oli oikein hauskaa, onnea voittajille! Tällaisessa itse kärrien vetämisessä oppii hahmottamaan hyvin, miten paljon tilaa kärrien kääntymiseen tarvitaan, suosittelen kokeilemaan erilaisia harjoituksia.

TIISTAI:

KESKIVIIKKO:

TORSTAI:

LAUANTAI:

SUNNUNTAI:

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Kipeänä, vaisuna, mutta kauniin aurinkoinen viikonloppu

Maanantaina 12.11.2018 oli talliton päivä ja otin illan ihan rauhaksiin. Aamuyöstä tiistaina 13.11.2018 heräsin huonoon oloon ja kurkkukipuun. Lämmön mittaus paljasti kuumeen ja loppupäivä menikin sängyn pohjalla. Omppu kävi tallilla itsekseen ratsastamassa Tuhtolla ja hänellä meni hyvin. Tässä raportti: "Menin Tuhtolla kentällä. Aluksi kävelin maastakäsin pari kierrosta ja sen jälkeen nousin selkään. Kävelin vielä pari kierrosta pitkin ohjin. Aloin sitten tekemään pysähdyksiä ja käyntiympyröitä. Sen jälkeen otin tallin puoleiselle pitkälle sivulle ravia ja jatkoin vielä pysähdysten tekemistä muille sivuille. Sitten kävelin pari kierrosta pitkin ohjin ja kävelin vielä pari kierrosta maastakäsin. Tuhto oli ihan mukava vaikka välillä se meinasi itse päättää suunnan. Samalla kuin hain Tuhton annoin muille poneille heinää ja annoin sen myös syödä ja ratsastuksen jälkeen täytin myös pari heinäverkkoa."

Keskiviikkona 14.11.2018 olin reissussa (kipeänä) eikä kukaan muukaan käynyt tallilla. Poneilla oli siis vapaapäivä, mikä ei tähänsyksyn märkyyteen ja pimeyteen ole välttämättä huono juttu. Torstaina 15.11.2018 tytöt talleilivat keskenään, tässä raportti Nooralta: "Ajettiin tänään kentällä noin 45min, mä ja Sara Braamerilla ja Olivia ja Hanna Penalla. Ennen ajoa heitettiin poneille heinää ja täytettiin heinäverkot. Ponit oli kivoja, mutta Pena oli vähän säikky. Ajon jälkeen purettiin ponit ja vietiin pihattoon."

Perjantaina 16.11.2018 ääneni katosi tiistaina, eikä sitä ole sen koomin juuri tullut. Pihinää. Oloni ei ollut hyvä, mutta ihan ok. Harkkapäiväni oli peruttu kun en voi puhua, mutta suuntasin silti puolen päivän jälkeen tallille Pikantin ja Prisman kautta. Olen ollut tallilla viimeksi lauantaina ja kuolema tulee jos olen liian kauan poissa. Minun kuolemani siis, ei ponien, niistä kyllä pidetään huolta! Pikantista mukaan lähti kivennäiskivi pihatolle ja monivitamiiniliuos väkkäreiden sekaan. Prismasta 6 palohakaa heinäverkkoihin, heijastinsprayta, sekä pakettiautomaatista karvasatula. Jee! Toivon, että karvasatulasta saataisin kiva humputtelusatula ilman satulaa menemisen tilalle.
     Voihan ponit! En ollut nähnyt niitä viime lauantain jälkeen, mutta siellä ne seisoivat. Ossi katsoi minua kun kävelin tarhalle. Raahasin suloisen kuraisen laumani kentälle. Ensin Braamerin ja Ossin, jotka rallittivat innoissaan heti irti päästyään. Seuraavaksi olin ajatellut viedä Penan ja Tuhton, mutta päädyinkin ottamaan kaikki loput 4 kerralla. Se onnistui oikestaan oikein hyvin. Niin viksut ja hienot ponit! Rallitukset menivät hyvin. En itse juossut juurikaan, eikä onneksi tarvinnutkaan. Välillä ponit nuuhkuttelivat toisiaan, välillä juoksivat ja leikkivät.
     Rallien jälkeen ruokin koko lauman ja palautin ponit pihalle. Jermun otin vielä hetkeksi ulkotallin eteen ja selvitin sen tukasta takut. Jösses sentään mille kirteille ja takuille se olikin harjansa saanut. Voikohan äkillinen takkuuntuminen johtua jostain puutoksesta? Täytyy tutkia asiaa ja laskea ruokintaa, täytyisi vaan olla heinästä analyysit jos oikeasti haluaisi laskea kunnolla. Tai voisi tietysti ottaa verikokeet. Toisaalta varsa on muutoin normaali ja virtaisa. Hölväsin harjan täyteen selvitysainetta, jonka suihkuttelusta Jere oli hieman järkyttynyt. Hirveän reipas ja hieno se kuitenkin on ja olen sille superhellä.
     Ennen kotiinlähtöäni ihailin uutta hiekkatarhaa jota värkätään parille hevoselle. Yksi tarha ihan pihaton lähellä jää tyhjäksi. Siinä on sorapohja ja itseasiassa meillä oli yhdellä telttaleirillä leiripaikka siellä. Lamppu syttyi päässäni. Kysyin innoissani (kuiskaten kun ääntä ei tule) tallinomistajilta, voisiko sinne tehdä kujan poneille, jotta ne pääsisivät kuivalle? Se olisi kuulemma oikein hyvä idea! Olin aivan riemuissani! Minun pitäisi vain käydä Pikantista hakemassa muovisia aitatolppia ja saisimme poneille kuivan ylätarhan! Ihanaa!!

Lauanataina 17.11.2018 suuntasin innolla Pikanttiin ja ostin 30 muovitolppaa. (3,5€/kpl, eli yht. 105€, hyvä hinta ja tolpat läheltä!! Suosikaa aina paikallista yrittäjää kun vain voitte!) Pikantista matka jatkui Ompun ja Nokan hakemisen kautta kohti tallia, jossa tytöt irtojuoksuttivat Penan, Villen ja Jeren ja minä pörhelsin innolla uutta tarhajuttua. Hirveästi en voinut vielä tehdä kun edellinen projekti on muilla kesken, mutta päädyin sitten siivoamaan meidän sekasortoisen varustekoppimme.
     Linnean saavuttua tytöt lähtivät maastoon ratsain. Omppu ratsasti Ossilla, Noora Braamerilla ja Linnealla oli ratsunaan uljas Tuhto. Kaikilla poneilla oli satulahuopa/romaaniviritelmät selässä pehmusteina ja virittelimme kunnon heijastimet. Ossille laitettiin huomioloimi ja arvatkaapa minkä virittelin Braamerin kaulaan? Sellaisen koiran heijastintakin, joka on tallinomistajan koiralle liian pieni ja meidän Nerolle liian suuri (ja kauhistuttava). Braamerin kaulaan se meni hyvin, eikä se puristanut vaikka näyttikin hassulta huivilta. Ratsukot kävivät kiertämässä autiotalon lenkin. Suurimmaksi osaksi he kävelivät, mutta ottivat vähän pehmeälle myös ravia. Olisi ollut hauska mennä mukaan, mutta lenkkeilyä pitää nyt kipeänä yrittää rajoittaa. Kotiin en kuitenkaan kyennyt jäämään, kun mulla oli kyydittäviä ja tolpat piti ostaa jajaja...

Sunnuntaina 18.11.2018 oli erään nuoren neidin ponisynttärien vuoro. Tapasimme Anan, Nokan ja Hannan kanssa tallilla, pesimme isojen ponien jalat ja puunailimme niitä ennen juhlaväen saapumista. Synttärisankari toi mukanaan äitinsä ja kuusi kaveriaan, jotka pääsivät ensin harjailemaan poneja, sitten seuraamaan valjastusta ja lopulta ajamaan. Kiersimme autiotalon lenkin käynnissä ja ravissa. Miun kateissa oleva ääneni joutui todelliseen tulikokeeseen ja saatoin kyllä olla vähän kuumeessakin, mutta ennalta sovitut hommat tulee hoitaa ja toisaalta oli oikein mukavaakin! Ilma oli nätti ja tytöillä taisi olla hauskaa. Kiitos meidän omille tytöille harjaus ja talutusasvusta, ootte supereita! Lenkin jälkeen synttäriläiset saivat vielä kurkata ja rapsutella varsoja ennen kotiinlähtöään. Kiitos heille mukavasta päivästä! Sillävälin Ana, Nokke ja Hanna hoitivat isot ponit, leipävenyttelivät niitä ja hetkeksi laitoimme Ossille vielä BOT-selänlämmittimen ensimmäistä kertaa päälle.

Ps. Fanni kertoi nähneensä, että Braamer ja Ville olivat leikkineet! Olen itsekin huomannut niiden lähentyneen, ihanaa kun Braamer heltyy noille varsoille! Ja ehkä siinä on jotain, kun toinen on samanvärinen ja hyvin samanlainen kuin toinen.


PERJANTAI:

tiistai 20. marraskuuta 2018

Pimeä syksy, mutta mukavia hetkiä

Maaantai 5.11.2018 oli ponien vapaa ja miulla talliton päviä ja tiistaina 6.11.2018 taas talleiltiin. Nappasin mukaan Ani-Mixin pellavasäkin, jonka olimme aiemmin noutaneet Pikantista äitini kanssa. Mukana oli myös Viljarhopista tilatut heinäverkot sekä Guy Chantin nahkainen rungoton ponisatula. Sovitimme laadukkaan oloista, ihanan näköistä ja tuntuista satulaa innolla Tuhton selkään laittaen alle puhtaan valkean satulahuovan satulan suojaamiseksi. Valitettavasti epäilykseni olivat oikeassa. Satula oli valitettavasti liian pitkä.
     Viritimme Tuhtolle loimivyöllä (jonka muuten ostin myös Pikantista) satulahuovan ja romaanin. Päähänsä se sai suitset joissa oli kiinni hackamore. Hackiksen remmi on liian pitkä turvan päällä, mutta nyt se ei haitannut. Ohjelmassa ei ollut tavallista ratsastusta. Alkukäynnit Omppu ja Tuhto kiersivät uralla pitkin ohjin, jonka jälkeen opetimme leivän kanssa Tuhtolle uutta temppua. Kun ratsastaja pyytää jaloilla koskettamalla Tuhton molempia etusia saman aikaisesti, Tuhto nyökkää alas. En halua opettaa sitä kumartamaan ihan kunnolla, siis taittamalla etusiaan tms., mutta tällainen "pikkukumarrus" opeteltiin. Tuhto taisi olla tyytyväinen, kun kouluväännön sijaan pääsi opettelemaan uutta ja sai herkkuja.

Keskiviikkona 7.11.2018 kävin päivällä lääkärissä polveni takia. Se on kuulemma kipeä varmasti ruhjeen takia vielä jonkin aikaa, mutta siinä saattaa olla myös ligamenttivaurio polven yli kulkevassa ligamentissa. En saa pyöräillä, juosta, kyykätä enkä muutenkaan urheilla. Onnea vaan mulle.
     Tallilla ajelimme rauhaksiin käynnissä säästääksemme ponien kavioita. Sara ajoi Braamerilla ja minä  olin kyydissä pitäen peräponina Tuhtoa. Omppu ja Nokka ajoivat Penalla peräponinaan Ossi. Käännyimme kotiin päin varmaankin jossain sillan tai lampaiden kohdilla. Oli tosi pimeää, mutta meillä oli hyvät heijastimet ja lamput. Tulisipa pian lunta!

Torstaina 8.11.2018 minä en ollut tallilla, mutta Omppu, Nokka ja Sara kävivät ajamassa. Tässä raportti Ompulta: "Mentiin sinne koiratalolle ja takaisin. Minä ajoin Saran kanssa Braamerilla ja Noora ajoi Penalla. Käveltiin koko lenkki. Ponit olivat mukavia eivätkä ne kyttäillyt ollenkaan. Ennen lenkkiä täytettiin pari heinäverkkoa ja annettiin myös kaikille poneille vähän heinää."

Perjantaina 9.11.2018 aloitin talleiluni siivoamalla pihattoa ja viemällä sinne lisää turvetta, jonka jälkeen nappasin Braamerin ja Penan kentälle. Seuraavana päivänä oli edessä talutusratsastuskeikka ja poneista piti saada turha virta ulos. Ne riehuivat innolla ilman, että minun tarvitsi pyytää niitä. Sinkoilua, pukkailua ja leikkimielistä kahnausta. Sellainen villi,, vapaa ja ponista lähtöisin oleva liikkumisen ilo on kaikkein ihaninta. Se on kuin katsoisi tulta nuotiossa tai tarkkailisi virtaavaa vettä. Siinä on jotain alkukantaista ja aitoa. Sanoinkuvaamaton, mutta lähes käsin kosketeltava ja suuri tunne sisälläni.
      Fanni saapui tallille kesken irtojuoksuttelujeni ja huikkasin, että hakisi oman poninsa Dalin äkkiä sekaan! Fanni haki ja hetken B ja Penkku saivat irtoilla vielä Dalin kanssa. Se tosin hieman rauhoitti poneja, sillä varsinkin Pena halusi vain keskityä Dalin haisteluun. Annoimme otuksille kuitenkin vähän vauhtia. Oli hauskaa! Irtoilun jälkeen jätin Braamerin ja Penan talliin tyhjiin karsinoihin syömään väkirehuja ja kävin sillävälin ruokkimassa pihatolla olleet ponit. Olin avannut väliportin jotta ne saisivat olla samassa ja väkkäreitä viedessäni löysin ne kaikki pihattokopin isommalta puolelta. Ihana Ossi, se ei syrji ketään vaikka se on pomo. Se päästää kaikki sisälle ja kaikki syömään. Hyvä syy siihen, miksi se on saanut pitää oriutensa. Se on helppo, viksu ja reilu.

Lauantaina 10.11.2018 menimme tallille Hannen ja Annikan kanssa ja aloitimme hakemalla Penan ja Brankun, pesemällä niiden jalat ja puunaamalla ne niin puhtaiksi kuin pystyimme. Suuntana meillä oli gluteenittoman leipomon Geisarinnan kotieläinpäivä! Olimme paikalla pitämässä Braamerin kanssa talutusratsastusta ja Penan kanssa ajelutusta. Ajelutus olikin yllättävän suosittua ja moni valitsi sen ratsastuksen sijaan. Sää oli tasaisen harmaa ja tihutteli, muttei onneksi satanut paljoa. Ihmisiä oli suhteellisen vähän, mutta tapahtuma oli kertakaikkisen ihana ja lämminhenkinen! Nyt olen maistanut gluteenittomia lettuja, possoja ja pullaa. Super hyvää, nams, kiitos! Kiitos Geisarinnalle yhteistyöstä, olemme jatkossakin mukana jos huolitte!
      Kotitallilla Omppu, Nokka ja Linnea liikuttivat ruskeat ponit. Junnut kävivät erikseen ja Linnea itsekseen. Tässä raportti Nooralta: "Ajettiin tänään Olivian kanssa Ossilla. Ensin täytettiin heinäverkot, ja ponit oli just saanu päiväheinät. Sitten haettiin Ossi ja harjattiin ja valjastettiin se. Käytiin ladolla (vanhaa Pirelintietä t. Tuuli). Otettiin pari ravipätkää, kun poni oli reipas ja halus ravata. Ekassa ravipätkässä Ossi arkoi vähän. Ajon jälkeen purettiin Ossi. Ossi oli kiva, mutta kyttäili aluksi jotaan."
     Tässä Tuhton kanssa ajaneen Linnean raportti: "Käveltiin suurin osa lenkistä, mutta sit siin risteykses en kääntyn niinku lampaille vaa sinne oikeelle ni siel oli pehmeet hiekkaa (vanha Pirelintie t. Tuuli) ni siel otin hölkkää. Kun Noora ja Olivia tuli vastaan, niin Tuhto yritti kääntyy Ossin perään, mut sit jatko kyl eteepäin. Eli hyvin meni!!" Hienoa, kiitos kaikille tästä päivästä! Sekä kotitallilla olleille, että super keikkatiimill!

Sunnuntaina 11.11.2018 oli isäinpäivä, jonka vietin isäni ja isänisäni kanssa. <3


Gluteenittomia herkkuja Kotkassa:


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Väliaikatiedote

Blogi päivittyy pian. Olen nyt ollut pitkään kipeänä, niin kotona lähinnä huilaan. Ei huolta, päivittelen varmaan viimeistään huomenna taas. Instagramissa olen ollut suhteellisen aktiivinen ja siellä onkin yhä käynnissä kommenttikisa. Tällä hetkellä meillä on muuten vapaana 3-4 jos kiinnostuneita olisi! :) Tässä vähän lisätietoa niistä:
  • Ennestään ei tarvitse osata valjastaa eikä ajaa, mutta edeltävää hevoskokemusta olisi kiva jos olisi sen verran että osaa laittaa riimut, on hoitanut hevosia/poneja ja osaa varustaa, laittaa esim. suitset ja satulan. Ratsastaa jos haluaa meillä, niin taitoa tulisi olla jo sen verran, että osaa ratsastaa kaikissa askellajeissa ja mukautuu liikkeesseen hyvin.
  • Tärkeintä on kuitenkin iloinen mieli ja hyvä asenne! Ei kiusaa tai ilkeile, on reilu ja ystävällinen niin kavereille kuin kaikille muillekin. Tiimipelaaja, joka ottaa muut huomioon.
  • Tiistaisin tarjolla on ratsastusta ilman satulaa (koska satuloita meillä ei ole kuin Tuhtolle) ja keskiviikkoisin ja torstaisin ajoa. Tarkoitus on välillä harjoitella myös ohjasajoa, agilityä, maastakäsittelyä, liinassa ja irtona juoksuttamista, hiihtoajoa, uittamista jne.
  • Ajossa ei ole pituus- tai painorajoja, ratsastuksessa painoraja on 40 kg ja pituusraja 150 cm.
  • Vakkaripaikkoja on vapaana siis ti, ke ja to. Useampikin mahtuu samalle päivälle, eli voi aloittaa myös kaverin kanssa.
  • Menemme tallille yleensä viideksi ja meillä menee noin 19-19.30 asti.
  • Poni saattaisi vaihdella tilanteen mukaan, mutta pääsääntöisesti olemme koittaneet järjestää jokaiselle oman vakkariponin. 
  • Vakkariksi pääsemiseksi edellytetään vähintään 1 kk koeaikaa.
  • Ajo toteutetaan yleensä pareittain, sillä parin kanssa on helpompi hoitaa poni ja varusteet huolellisesti ennen ja jälkeen ajon. Olen myös huomannut, että pareittain ajaessa vakkarit juttelevat paaaaaljon enemmän keskenään! :)
  • Vakkarikertojen lisäksi on mahdollista välillä tulla silloin tällöin vapaille irtokerroille muinakin päivinä. Mahdollisia irtokertoja saattaa olla välillä useitakin kertoja viikossa.
  • Vakkarit ovat myös kisanneet poneilla esim. raveissa, koulukisoissa, estekisoissa, juniorhandlerissa, sekä maastotaitokisoissa, eli pikkukisoihinkin voi päästä. Ravikuskipaikat meillä on tällä hetkellä täynnä, mutta vakkareiden on mahdollista lainata ponejani korttikurssille.
  • Kiinnostuneet voivat otta yhteyttä instagramin yv:llä ( @tuulifer ), facebookissa (Pieniä Kavioita tai Tuuli Jääskeläinen) tai sähköpostilla tuuli.jaaskelainen(a)gmail.com .

Pari videota:

maanantai 5. marraskuuta 2018

Mutaisia karvapalloja, pimeys ja hieno yönmusta varsa

Maanantai 29.10.2018 oli talliton päivä, mutta silloin kirjoitinkin edellisen postauksen loppuun. Tiistaina 30.10.2018 tallistelimme pimeässä ja tuulisessa säässä, mutta onneksi olin varannut käyttöömme kentän. Olivian ratsuna toimi ilman satulaa Tuhto, Helmillä oli Ossi huopaviritelmällä ja pieni perjantaityttö ratsasti Penalla vanhan ihan Wintec kidsin mallisen satulan kanssa. Muutoin emme käytä tuota Penalla ollutta satulaa, kuin montéssa ja pienellä perjantaitytöllä. Pikkuneiti on niin kevyt, ettei satulasta ole haittaa, mutta painavammalle kuskille se ei ole hyvä. Ossin huopaviritelmänä oli satulahuopa ja pehmoinen karvaromaani, jotka olivat kiinni loimivyöllä. Omaa loimivyötäni en löytänyt mistään, mutta Hellu oli ihana ja lainasi omaansa. Ossi vaikutti tyytyväiseltä viritelmään, eikä temppuillut lainkaan vaan oli kiltti oma itsensä. Tuhto takkuili jonkin verran ja sille onkin ensikerralla viritettävä sama systeemi. 
     Aluksi tehtävänä oli ratsastaa tallinpuolen pitkän sivun alkuun ja loppuun kymmenen metrin voltit ja tarhojen puolen pitkälle sivulle neljän sekunnin pysähdys. Volttien merkiksi asetin neljä kartiota per voltti ja pysähdyksen viereen vein puomin. Puomipuolen pitkälle sivulle otettiin myöhemmin ravia ja Helmi ja Ossi tekivät puomin vierelle myös käyntisiirtymisen. Pena oli reippaalla päällä ja pikkuneiti kovin jännittynyt, kun ensimmäistä kertaa en voinut edes aluksi kävellä hänen mukanaan hänen ratsastaessaan, sillä jalkani on yhä rikki. Neidin äiti oli kyllä apuna, mutta se ei varmaan tuntunut samalta. Ratsastajan jännitys tarttui Penaan ja tuloksena oli jännittynyt ratsukko. Taidoista se ei ole kiinni, neiti on oikein pätevä ratsastaja. Itsekin hevosen selässä pelänneenä kuitenkin ymmärrän hyvin hänen tunteensa. Ehkäpä hän saa kokeilla ensikerralla Braameria, joka oli tänään vapaalla.
     Nyt kun ponit ovat pitkästä aikaa kengättömiä, niillä on kovasti totuttelemista pohjiin. Tilannetta hankaloittaa mutakausi ja kavioiden pehmeneminen ainaisesta mudassa olemisesta. Kenttä oli pohjastaan jäässä ja koppurassa, vaikka pinnalla oli hieman pehmeää. Seassa oli myös isompia sorapaloja. Kaikki ponit arkoivat jonkin verran ravissa ja hieman myös käynnissä. Inhottavaa. Toivottavasti ne tottuvat pikkuhiljaa, maa jäätyy ja mutakausi on ohi ja tulisi pehmeää lunta kavioiden alle. Pitää nyt hetki mennä tällaisia kevyesmpia ja rauhallisempia tunteja.

Keskiviikkona 31.10.2018 ajoimme pilkkopimeässä illassa Pirelintietä sillalle ja takaisin. Toivottavasti tämä pimeä kausi menee mahdollisimman nopeasti ohi..! Kipsuttelimme suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta otimme myös ravia. Minä olin Saran kyydissä ja ajokkinamme toimi virtaisa ja suloinen Braamer. Olivia ajoi Penalla, Noora ja Hanna Tuhtolla ja heillä oli peräponina Ossi. Palattuamme tallille tytöt ajelivat vielä kentällä ensin ravissa ja sitten loppukäynnit. Nyt kun pohja oli sula, se oli myös pehmeä ja hyvä. Ajon jälkeen nappasin Ossin ja tein sen kanssa porkkanavenytyksiä molemmille sivuille sekä etujalkojen jäliin. Venytin hännästä vetämällä myös Ossin selkää ja poni venytti itse nautinnollisesti vastaan. Sitten ponit hoidettiin, ruokittiin ja palautettiin pihatolle. 

Torstaina 1.11.2018 Sara, Hanna, Olivia ja minä emme päässeet tallille, vaan Noora ja Siiri ponistelivat kahdestaan. Tytöt ajoivat kentällä, Noora Penalla ja Siiri Braamerilla. He menivät käynnissä ja ravissa suht. rauhaksiin, tehden muun muassa isoja ympyröitä. Ponit olivat olleet mukavia ja kaikki oli mennyt hyvin. Ajon jälkeen tytöt hoitivat ponit ja palauttivat ne pihatolle, sekä täyttivät heinäverkot. Kiitos neidit!

Perjantaina 2.11.2018 talleilin yksin pimeässä ja sateen tihkutuksessa. Ilma ei minua lannistanut, vaan hain tarhasta Penan ja Villen ja talutin ne innoissani tallille hilaten samalla koppakärryt pihaan. Molempien ponien harjaus, sekä Villen valjastus. Kuolaimet sujahtivat suuhun sujuvasti lämmitettyinä ja kivennäisellä maustettuina. Ennen Viltsun irrottamista parkista, vein Penan kentälle ja kiinnitin sen rennolla narulla kentänreunalle odottelemaan. Se saisi toimia Villen kaverina ja turvana, sillä Ville on rennompi kun se ei ole ainoana ponina. Välillä harjoitellaan yksin oloakin, mutta tänään ei ollut se päivä. Tänään oli ajopäivä, ensimmäistä kertaa ilman apua. Talutin varsani kentälle ja suljin portit. Varsa joutui talutettaessa kääntymään tiukasti ja aisa painui kylkeen. Harjoittelimme sitä molempiin suuntiin. Okei, painui kuullostaa rajulle, aisa osui kylkeen kuten normaalisti välillä reilummin osuu. Se ei satu, mutta usein vähän mietityttää aloittelevia ajoponeja. Villeä vähän ensin hämmensi, mutta sitten se totesi, että normijuttuja.
     Talutin ensin hetken ja kiipesin sitten kärreille. Käntiä, muutama pysähdys ja liikkeellelähtö ja vähän kääntymistä. Kaksi kierrosta suunnilleen ja sitten lopetus. Varsa ihan SUPER HIENO! Eteneminen nyt ei mennyt ihan suoraan, mutta sovimme Villen kanssa että minä määrään suunnan ja hän reitin. Viimeisellä kerralla takapäädyssä poni alkoi nostaa ja heilutella päätään hieman ja siitä huomasi hermostumista, mutta pysäytin, juttelin ja poni rauhoittui. Sitten hetki eteenpäin kohti Penaa ja lopetus. Olin itse tehnyt sen virheen, että olin laittanut ohjan kiinni kuolaimeen enkä riimuun. Tiedostin että Villeä hämmensi kuolain, mutta vasta Hellun huomautettua tajusin oikeasti virheeni. Hellu nimittäin totesi, että eihän varsa voi osata kuolaimella ohjaamista jos sitä ei olla koskaan kuolaimella ohjattu. No tietty, hölmö minä. Olisi pitänyt vaan jatkaa niin että ohjat ovat kiinni riimussa ja suitset niiden alla päässä vain harjoituksena, mutta jotenkin aivoni olivat kiinni ajatuksessa paremmista jarruista kuolaimen kanssa. Noh, virheistään oppii ja ponikin selvisi hienosti! On se vaan aivan mieletön varsa! Nyt se saa rauhassa jäädä ajo-opetuksesta tauolle ja puuhailla muuta. Ohjelmassa on silloin tällöin ainakin peräponijuttuja, maastakäsittelyä, agilityä, sekä juoksustusta niin irtona kuin liinassakin. Kevättalvella jatketaan ajon kanssa.

Lauantaina 3.11.2018 Omppu ja Linnea olivat kipeinä, mutta kävimme Anan ja Nokan kanssa ajelemassa. Minä valjastin kärrien eteen ihanan, rakkaan, uljaan ja mutaisen Braamerini. Annikalla oli ajossa Pena ja perässä Ossi ja Nokka kiipesi Tuhton kyytiin. Toisen uljaan mustani nappasin peräponiksi, sillä lenkistä tulisi rauhallinen. Noora otti Tuhton selkään huovan ja karvan, joita oli testattu Ossilla tiistaina. Voikun saataisiin poni laihtumaan, jotta satula taas istuisi sille.
     Ajelimme rauhaksiin ja käyntipainotteisesti sillalle ja sieltä jatkoimme vanhaa Pirelintietä metsään. Pehmeälle tielle otimme ravia ja ainakin B myös laukkaili. Metsäosuus vaelleltiin rauhassa ja seuraavalla pehmeällä hiekkatiellä taas ravattiin ja laukattiin. Penalla oli hankaluuksia pysyä etäisyyden päässä Villestä ja Villeä hirvitti kun Pentti tuli liian lähelle. Onneksi tämä ratkesti paikan vaihdolla. Olin ajatellut että kääntyisimme ja palaisimme samaa reittiä kotiin, mutta päädyimmekin kiertämään peruslenkki kolmosen. Hiittisuoralle otimme ok pohjille ravia, muutoin kävelimme. Keltaisen talon jälkeen pehmeällä tiellä etenimme taas kovempaa. Pena ja B olivat virtaisia, Ossi normaali. Ville oli ihan intona eikä millään meinannut pysyä kärrien takana, meillä oli tiukat harjoitukset. Tuhto puolestaan oli hieman vaisu. Se arkoi eniten ja sitä varmaan harmitti myös ratsastaja, vaikkei se mitenkään protestoinutkaan. Onneksi minulla on tilauksessa heinäverkkoja, jospa kohta saadaan rajoitettua kaikkien heiniä. Minulla on tarkka suunnitelma. Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava lenkki! Loppumatkasta Ville oli selvästi väsähtänyt. Tarkoitus ei ollut ollut tehdä näin pitkää lenkkiä, mutta hienosti se oli selvinnyt. Varsoja pitää jatkossa ottaa usein rauhallisille lenkeille mukaan peräponeiksi, jotta ne saavat lisää lihaksia ja tottuvat paikkoihin ja tiellä liikkumiseen.
     Ainiin, siitä piti vielä mainita... lenkin jälkeen Ana ja Nokka jäivät ruokkimaan isot pojat ja minä vein Villen pihattoon ja ruokin varsat. Ville on varsin kovapäinen eläin ja syötyään tarpeeksi omia ruokiaan se päätti vaihtaa Jeren kupille. Minä siinä sitten puolustamaan kuopuksen ruokia ja varsinainen härdelli. Ville ei tule päälle, mutta ei tosiaankaan helpolla väistäkkään. Siinä se sitten lopulta rynni niin läheltä ohi, että se vetäisi ämpärini mukaan. Sellaisen, josta aina juotan poneja ja jolla kannan pihatolle ruuat. Anteeksi, siis juotIN ja kannOIN. Ville kun vetäisi sen mennessään ja rusensi sen tuhannen päreiksi. Tarkalleen ottaen se jäi varsojen kylkien väliin. Kyllä olikin pojissa vauhtia ämpärin rusahtaessa kovalla äänellä. Ei muuta, kun ämpärikaupoille. Rontit.

Sunnuntaina 4.11.2018 kävin Saksalassa katsomassa ja kuvaamassa ystävääni Miisaa ja hänen uutta hienoa hevostaan Lunaa. En ollutkaan ennen käynyt Saksalassa, se oli varsin hieno paikka. Olisi mielenkiintoista tutustua muihinkin lähialueen talleihin, joilla en ole vielä koskaan käynyt.


Ps. Siiri lopettaa vakkarina toisen harrastuksen viedessä niin paljon aikaa. Kuun vaihteessa lopettivat siis sekä Helmi että Siiri. Iso kiitos molemmille tytöille kaikista yhteisistä hetkistä ja onnea jatkoon! <3 Jos jotakuta kiinnostelee, niin meillä on nyt pari vakkaripaikkaa vapaana.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)