perjantai 27. huhtikuuta 2018

Hiitillä Loviisassa

Sunnuntaina 22.4.2018 matkasimme hiitille Loviisaan. Mukaan lähtivät lisäksieni Annika, Olivia ja Noora, sekä autokuskiksi Olivian isä. Poneista matkaan napattiin Tuhto, Ossi ja Braamer. Tämä olisikin Tuhton ensimmäinen ratakäynti meillä. Tuhto lastautui ja matkusti ihan hyvin, joskin se oli ehkä ollut vähän levoton. Ossilla oli jalkojen suojauksesta huolimatta pieni hokinpolkema takasessaan, mutta kotimatkalle se topattiin niin huolella että enää niitä ei tule. Sillä oli myös silmäkulmassa pieni ruhje. Sen on pakko olla tullut jostain ruuvin kannasta (vaikka ne ovat ihan normaalit, pienet ja törröttämättömät ja olen aina mieltänyt ne turvallisiksi) tai sitten Tuhton hampaista. Joka tapauksessa Ossi oli iloinen oma itsensä, joten emme huolestuneet.
     Ossin ja Brankun sai varustuksen ajaksi kiinni trailerin perään, mutta Tuhtolle ei ollut kiinnityspaikkaa. Minä pidin sitä Annikan valjastaessa ja poni koitti koko ajan pyöriä ja hääriä. Lähellä joku ilmeisesti korjaili jotain autoa ja autosta kuului välillä tosi kovaa ja matalaa murinaa. Sitä Tuhto koitti kyttäillä ja se selvästi hermostutti sitä. Siihen mennessä kun Annikan oli aika hypätä kärreille, oli poni ehtinyt kerätä kierroksia. Kärreille nouseminen oli viimeinen pisara ja poni alkoi peruuttaa. Näytti siltä että kohta keulii. Talutin ponia hetken käynnissä ja se vaikutti ihan hyvältä. Annika lähti ajamaan rauhassa käyntiä varikolla, mutta Tuhto oli pukittanut kerran isommin ja Annika oli päättänyt tulla kärreiltä alas ja taluttaa ponia. Jotenkin koko paikka sai ponin jännittymään. 
     Kun Ossi ja B olivat valmiita, Olivia ja Noorakin pääsivät verkkailemaan. Radalla valjakot hölkkäsivät yhden kierroksen kilpailusuuntaa vastaan ja sitten kokoonnuttiin meidän kolmen ja lisäksi kahden muun ponivaljakon kanssa volttausharjoituksiin. Tuhto pukkasi kerran matkalla volttauspaikalle ja volttauksessa päätimme aloittaa niin, että Annika ja Tuhto olivat aluksi omalla pakillaan volttaamassa. Pari ekaa kertaa talutin Tuhtoa, joka ei ollut tästä volttaushommasta ihan samaa mieltä kanssamme. Junnut volttasivat kahden muun aloittelevan ja vielä kortittoman tytön kanssa vaihdellen paikkoja eri kerroilla. Kokenut aikuinen korttikursseja pitänyt ja hevosilla kilpaillut ihminen neuvoi etuvoltin porukkaa. Parin kerran jälkeen Tuhto alkoi rentoutua ja se ja Annika volttasivat jo ihan sujuvasti ilman talutusta. Sitten hekin siirtyivät muiden sekaan volttaamaan. Pari kertaa he volttasivat muiden kanssa, molemmilla kerroilla viidennellä paikalla ja homma sujui hyvin. Kyllä tämä tästä. Lopuksi kaikki viisi valjakkoa saivat luvan ajaa viimeisestä volttauksesta yhden kierroksen kilpailuvauhtia ja kisaten. Ponit olivat ehkä vähän ruosteessa ja kuskit vielä uusia, sillä ensimmäinen 100 m mentiin viittä minuuttia hölkötellen. Koko 1100 m ajaksi tuli kaikilta noin 3.50, mutta kokemus oli hyvää harjoittelua ja tästä on hyvä lähteä pikkuhiljaa parantamaan. 
     Kotitallilla ponit hoidettiin, Ossin takajalat pestiin ja kylmättiin ja jalkojen ja silmäkulman jälkiin laitettiin haavaspraytä. Ponit ruokittiin ja palautettiin pihatolle. Suurin osa tavaroista purettiin takaisin oikeille paikoilleen ja traikku siivottiin. Kiitos tiimille kivasta päivästä ja kiitos myös muille radalla samaan aikaan harjoitelleille taustajoukkoineen! Viikon päästä ravitiimi hiittaa ponit Harjussa, silloin saadaan suuntaa-antavia aikoja tulevia startteja varten.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Ajoa ja Penan töihinpaluu

Maanantai 16.4.2018 oli talliton päivä, mutta tiistaina 17.4.2018 pääsimme taas Olivian kanssa ponistelemaan. Haimme aluksi kärryt pihatolta tallin pihaan ja näimme kuinka Pena ja Jermu leikkivät iloisesti. Meidät nähdessään ne pysähtyivät hetkeksi tuijottamaan, jonka jälkeen Jermu hyökkasi taas Penan kimppuun! Kätevää kun Penalla on oma valmentaja joka pitää lihaskuntoa yllä painimalla. Pian Penakin taas palaa normaaliin liikutukseen. Kärryvarastossa näimme taas rotan. Se oli kyllä tosi suloinen, mutta toivon syvästi ettei se ystävineen tuhoa kärrejäni enempää. Sinisten kärrien penkkihän on aiemmin tänätalvena syöty. 
     Voihan kuraiset ponit. Odotan innolla pihaton pohjan kuivumista. Varusteiden alle jäävät kohdat raappasimme huolella hankaumien välttämiseksi, mutta muutoin ei ole niin justiinsa jos vähän mutaa jää. Kävimme ajamassa keltaisen talon kautta rautasillalle ja takaisin. Minulla oli ajossa Tuhto ja peräponina Braamer, Olivia ajoi Ossia. Tuhto oli iloisen pirteä ja Braamer oli dynamiittia. Pikku peräponi koitti spurttailla ohi mutta onneksi se uskoi kun sille teki selväksi ettei ohi saa tulla. Ei siinä muuten mitään, mutta aina on hankalaa jos riimunnaru menee renkaan väliin. Etenimme ajoponien kanssa käynnissä ja ravissa, peräponi tietysti myös laukkaili. Kotiinpäin otimme ravissa kuivurinmäeltä yhden vedon ja Tuhto innostui kotiinpäin ehdottaen kunnon pukkilaukkalähtöä. Ei kiitos Tuhto, ravataan mielummin. Parin viikon päästä pitäisi viimeistään päästä ratahiitille.
     Tallin pihassa hoidimme ponit, jonka jälkeen Olivia jäi Heidin kanssa ruokkimaan ne ja minä kävin ruokkimassa hiirakot. Ossi, B ja Tuhto saivat pellavan sekaan vähän kauraa johon oli sekoitettu öljyä ja sinkkikuparia ja kaikki söivät ruokansa. Myös varsa sai ruokaansa 0,5dl kauraa ja söi huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Kauraa se on syönyt kasvattajallaankin, joten se on tuttua ruokaa.



Keskiviikkona 18.4.2018 olimme Ompun kanssa tallilla vähän ennen Nooran tuloa ja kävimme jo hakemassa kärrejä tallin pihaan. Tänään näimme taas rotan. Toisen. Kolmannen... yhteensä neljä rottaa! Leuto talvi on ollut niille varmaan yhtä juhlaa ja koti viljakuivurissa on varmasti joka rotan unelma. Tosiaan, kärrymme majailevat viljakuivurissa. Voi olla, että rotat saavat tallinomistajilta kyytiä pikapuoliin, mutta ei kerrota sitä minulle. Tiedän että ne ovat tuholaisia tässä kohtaa, mutta onhan ne myös super söpöjä...
     Minä nappasin ajoon Penan, joka olikin nyt ajossa ensimmäistä kertaa ruunauksen jälkeen. Peräponina minulla oli Tuhto. Olivia ajoi Ossilla, Noora Braamerilla. Pena oli tosi reipas ja iloinen, mutta myös kyttäili ja säpsyili. Peltolenkillä sivussa olevaa Hellua hepsuineen ja koirineen Pena säikähti huolella ilman mitään minun mielestäni hyvää syytä, mutta pieni on nyt ihan innoissaan ja täpinöissään vissiinkin. Tuhto ei nauti peräponina olosta, mutta se lompsi kiltisti perässä alistuen kohtaloonsa. Ajoimme keltaiselle talolle ja takaisin. Vähän ennen keltaista taloa oli mies metsähommissa ja Pena hypähti myös häntä karkuun. Vaihdoimme Ossin ja Olivian ensimmäisiksi ja matka jatkui rauhallisemmin. Kotiin päin otimme yhden reippaamman pätkän jolla menin Ossista ja Oliviasta ohi. Pena oli innoissaan, muttei menty vielä täysiä. Ai että odotan että päästään taas starttaamaan!
     Ajon jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Kiitos tytöille kun purkasivat myös Penan, kun minä mittasin tallin käytävällä ensin Tuhton, sitten Ossin. Tuhto oli epämääräisellä mittauksellani ylikorkea ainakin hokkikengät jalassa, mutta Ossikin olimonta senttiä korkeampi kuin mitä se oikeasti on. Olen kyllä varma että Tuhto on standardi, uskon että se on sen 106-107 cm joksi mittasin sen talvella useampaan kertaan. Noh, kohtahan se nähdään kun saadaan virallinen mitta. Kaikki liikutuksessa olevat ponit saavat tästä eteenpäin vähän kauraa, jonka varjolla sinkkikuparikuuri uppoaa niihin kuin häkä.
     Jermu oli jäänyt pihatolle juoksemaan ja hirnumaan ja tallin pihaan palattuamme kuulin sen hirnuvan. En osaa sanoa oliko se huudellut koko ajan, vai oliko se vain aloittanut uudestaan nähtyään meidän tulleen takaisin. Se ei halunnut syödä sille viemiäni väkkäreitä, mutta heti muiden ponien palattua pihatolle se alkoi syödä. Mitenkään hikinen tai hengästynyt se ei ollut, joten tuskin on ainakaan koko aikaa juossut poissaollessamme. Se ei vaikuttanut mitenkään pelokkaalle muutoinkaan, vähän sellaiselle että huhuilee että "heei kaverit, tulkaa tänne pihatolle! Missä ootte?" Hyvin varsa pysyy langoissa ja se varmasti tottuu pian olemaan pihatolla yksinään ihan hienosti. Sillä on kuitenkin kaksi suomenhevosta toisessa pihatossa muutaman kymmenen metrin päässä, joten ihan yksin se ei ole.

Näiden nimet on Kiia ja Linnea. Kaks muuta on Annika ja Helmi.
#rotatnimettyravitiiminmukaan
Siinä ne nökötti tallin edessä nätisti vierekkäin. Kolmeen viikkoon ne eivät ole olleet samassa tarhassa, mutta koko ajan toki vierekkäisissä aitauksissa. Ei tarvinnut riehua tai hölmöillä. Ihanat.
Ajokuvista kiitos Hellulle! http://konkkaronkan.blogspot.fi

Torstaina 19.4.2018 Jermu jäi huutelemaan, kun haimme junnujen ja Nastjan kanssa muut ponit pihatolta. Tallin pihassa ponit harjattiin ja rautiaiden jalat pestiin. Tuhtolla ja Ossilla on vielä hokkikengät, joten niillä pidetään lenkillä etusissa putseja. Kävimme ajamassa ihanassa ja lämpimässä säässä hyvillä mielin. Minulla oli ajossa Pena, Olivialla ja Nooralla Braamer, Helmillä ja Nastjalla Ossi ja Hannalla ja Siirillä Tuhto. Tuhto taitaakin olla tästä eteenpäin Siirin ja Hannan vakkariponi! Nyt Tuhtolla on ensimmäiset omat vakkarit! 
     Ajelimme rauhaksiin käyntiä ja ravia keltaiselle talolle ja sen pihan läpi. Seuraavaan ylämäkeen otimme pienen laukkapätkän ja hieman muista jälkeen jäänyt Tuhto pukkasi vähän saaden aikaan hervotonta hihitystä kärreilläolijoistaan. Tämä kaksikko kyllä nauroi varmaan koko lenkin ajan, ihan mahtava pari ja hyvä että on hauskaa! Käännyimme leveämmällä kohdalla hieman ennen ensimmäistä taloa ja annoin Penan painattaa reippaampaa ravia kohti kotia. Se oli ihan innoissaan ja kulki hyvin. Muut ponit koittivat laukata perässä kun junnut eivät ole kovaa ravia vielä harjoitelleet, mutta hyvä on pikkuhiljaa treenailla. Hyvin tytöt saivatkin poneja pidettyä ravilla vaikka laukkaakin tuli. Oppivat varmasti nopeasti. Otimme toisen reippaamman pätkän vielä lähempänä kotia ja Pena on kyllä super. Virtaa on kuin pienessä kylässä ja päätä viskotaan jos ei saa juosta.
     Kotona työt purkasivat poneilta varusteet ja harjasivat otuksia, kun minä leikin apteekkaria ja laitoin väkkärit valmiiksi. Sen jälkeen tytöt ruokkivat ajoponit ja minä vein väkkäreitä Jermulle, joka oli ihan rauhaksiin yksinään pihatolla. Ihan kaikkia ruokiaan se ei syönyt, mutta nyt se söi nätisti jo ennenkö muut palasivat paikalle. Sain sitä varovasti vähän rapsuteltua, joku päivä kun pääsen tallille omalla kyydilläni niin otan sen varovaiseen harjaukseen ja kesyttelyyn.



Perjantaina 20.4.2018 oli raskas päivä kun matkasimme perheeni kanssa Lietoon Mummon hautajaisiin. Pieni ja rauhallinen tapahtuma kauniissa kevätsäässä. Kiitos kaikesta Mummo ja terveisiä sinne jonnekkin. Kotona poneilla oli vapaapäivä, sillä kukaan vakkarikaan ei päässyt paikalle. Samana päivänä olivat myös meidän Neron synttärit. Onnea paljon Nero jo 13v!



Lauantaina 21.4.2018 minulla ei poikkeuksellisesti ollut autoa lainassa, mutta pääsin tallille ja kotiin kyydillä. Iso kiitos H! Ihan en ehtinyt ravitiimin mukaan ajamaan, ja toisaalta ehdinkin sitten fiksailla seuraavan päivän hiittikamoja valmiiksi. Säädin sinisten kärrien jalkarampit pisimmilleen, tarkistin kaikkien kilpurien renkaat (osaan tarvitsee huomenna lisää ilmaa) ja kaivelin ponien varustelaatikot ulos varustekopista. Oikeastaan tyhjäsin lattiatason kokonaan ja lakaisin lattian. Välissä kävin myös järjestelemässä meidän agilitykamoja, sillä tallilla oli isot siivoustalkoot ja varmistin ettei meidän tavaroita ollut kenenkään tiellä.
     Linnea ajoi Ossilla, Kiia Braamerilla, Annika Penalla ja Annikalla oli peräponina Tuhto. He ajoivat keltaiselle talolle ja takaisin, ilmeisesti käynnissä ja ravissa. Vikalla ravipätkällä kotia kohti Tuhto kuulemma vähän innostui, hyppäsi laukalle, koitti Penan ohi ja hyppi vähän. Ossi ja Pena vähän säikähtivät siinä kohtaa, mutta tilanne rauhoittui pian ja matka jatkui normaalisti kotiin. Palattuaan tytöt hoitivat ponit ja ruokkivat ne. Minä olin tehnyt ruuat valmiiksi. Vietyään ponit ja tavarat, Annika ja Kiia tulivat vielä pakkaamaan kanssani loput huomisen hiittivarusteet. Kiitos! Heinäverkot unohdin täyttää, mutta muuten on kaikki ihan hyvin kasassa. Hiitille ovat siis tällä kertaa lähdössä Olivia, Noora ja Annika, poneista Ossi, B ja Tuhto.
     Minulla on monta hienoa sisustusideaa meidän varustekoppeihin. Pitäisi saada pari hyllyä ja muutama koukku jajaja... olisi ollut kiva talkoillakin vähän kun tallilla oli tosi paljon ihmisiä paikalla josta innostuin, mutta toisella kertaa. Haluaisko joku sponssata mulle auton? Voidaan tehdä siihen isot hienot sponsoriteipit...

Jermu perjantaina © Suvi Tirronen / http://saippua.kuvat.fi

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Ihana, ihana kevät!

Maanantaina 9.4.2018 pihatolle mennessäni vein kaikille poneille heppanameja lahjukseksi. Mä aion lahjoa tuosta varsasta mulle pienen kullanmurun. Kyllä se lähtee kesyyntymäänkin ihan silmissä, sillä se on kovin utelias. Istuin jossain vaiheessa heinärenkaan reunalla ja rapsuttelin sitä kun se välillä tuli minua tutkimaan. Siivoilin jonkin verran taas pihatolla. Vakkareiden kanssa meillä on kakkatalkoot lauantaina.
     Penan kanssa tietysti taas lenkkeiltiin. Sitä ennen kertailin sen kanssa pihalla vähän jalannostotemppuja ja se muistaa ne kyllä hienosti. Braamer ja Pena (ja Elmeri) osaavat nostaa etujalkaa, kun minä nostan omaa jalkaani. Lenkkeilimme Penan kanssa pitkän lenkin. Tähän asti on menty kaksi lenkkiä päivässä, mutta tästä eteenpäin yksi lenkki saa riittää. Aloitimme menemällä vanhaa Pirelintietä ja sieltä peruslenkin kautta kotiin, eli kävimme niinsanotusti peruslenkki kolmosen. Ilma oli mielettömän ihana, kaunis ja lämmin, enkä ottanut edes takkia mukaan. Penakin oli hyvällä tuulella. Etenimme alkuun ihan rauhaksiin vaikka Pena olikin energinen. Pysähtelimme: minä ojittamaan pieniä sulavesipuroja ja Pena syömään. Purot on ihania, oon ihan ojitushullu! Isompi lirinä vanhan Pirelintien metsään johtavassa mäessä tosin oli Penan mielestä pelottavaa. Höntti! Myöhemmin poni alkoi innostua turhankin paljon ja hyppeli innoissaan riemuloikkia. Sitä ärsytti etten antanut sen juosta ja se närppi jatkuvasti narua niin, että sen turpa tökki samalla narusta kiinni pitävää kättäni. Se oli puoliksi söpöä, puoliksi ärsyttävää. Pena myös ravisteli päätään kovasti. Kai se yritti hajottaa hallintalaitteiston, eli riimun ja narun, päästäkseen kirmailemaan vapauteen.
     Päivän luontobongaukset: tummanruskea perhonen vaaleilla siivenreunoilla, sitruunaperhonen, lokkeja, sekä muurahaisia pesässään! Voi että, muurahaisetkin ovat niin ihana näky häärimässä hurjalla vilinällä keossaan kun kevätaurinko lämmittää niitä! Luonnossa sielu lepää. Ihania keväänmerkkejä, otuksia, pieniä liriseviä puroja ja huumaava kevään tuoksu!



Tiistaina 10.4.2018 veimme myös Olivian kanssa poneille herkkuja. Varsan lahjonta jatkuu. Nappasimme liikutukseen Penan ja Ossin ja veimme ne tallinpihaan hoidettaviksi. Pena sai nuuskia tallin pihalla suokkiruuna Peraa, jonka kanssa se oli tosi rauhallinen vaikka pidin molempia hetken kun Heidi kävi hakemassa jotain. Kamburista Pena puolestaan veti kierroksia tallin pihalla, kai se muistaa yhteiset leikit tai jotain kun niin innostui. Lenkillä minä talutin Penaa ja Olivia ratsasti Ossilla ilman satulaa. Ponit olivat hyvällä tuulella ja ratsukko eteni kaikissa askellajeissa. Ossin selkä on selvästi parempi. Ilman satulaa on hyvä mennä siihen asti, että jossain vaiheessa löydetään oikeasti hyvät satulat. Kiersimme autiotalon lenkin. Routakuoppia on paljon ja niitä pitää varoa, mutta muutoin kevät on iiiihana!



Keskiviikkona 11.4.2018 lenkkeilimme Ompun ja ponien kanssa niin, että minä talutin Penaa ja Olivia ratsasti Braamerilla. Normaalistihan Noorakin käy keskiviikkoisin, mutta tänään hän ei päässyt paikalle. Lähdimme Ompun kanssa matkaan suoraan pihatolta ja Omppu meni Brankulla ihan vaan riimuilla ja ilman satulaa. Kiersimme autiotalon lenkin ja oli tosi mukavaa! Ilma oli aivan ihana, rakastan tätä kevättä! Ratsukko eteni käynnissä ja ravissa ja ekaa kertaa ruunauksen jälkeen annoin myös Penan tarkoituksella vähän ravailla! Se oli onnessaan! Pitäähän sen saada vähän alkaa jo ravailla, jos loppuviikosta kuitenkin lasken sen isoon tilaan jossa se varmasti juoksee.

Keskellä pikkukuvissa iso routakuoppa.


Torstaina 12.4.2018 ponistelimme junnujen ja Nastjan kanssa, tosin Noora oli poissa kuten eilenkin. Kuin hain Penan pihatolta ja annoin sen syödä vähän heinäpaalilta, poni liukastui heinän alla olevaan jäähän ja kaatusi. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, mutta ei ponille mitään käynyt. Onneksi ruunauksesta on jo kaksi viikkoa, eikä ponia muutenkaan vaikuttanut sattuneen. Se oli iloisen pirteä itsensä. Jermu jäi tänään ensimmäistä kertaa yksin pihatolle ja se rallitti ja huusi jonkin aikaa.
     Ajossa Tuhton kärreille hyppäsivät Siiri ja Hanna, Ossin kärreille Olivia ja Braamerin kärreille Helmi ja Nastja. Minä talutin Penaa, joka oli ihan intona kun ravasin sen kanssa ja annoin sen pari kertaa vähän laukatakkin! Valjakot etenivät käynnissä ja ravissa ja kävimme kipsuttelemassa vanhaa Pirelintietä peltotien loppuun ladolle ja takaisin. Ilma oli ihanan keväinen, vaikkakin peltotien varjoisa pää oli vielä täysin lumen peitossa. Oli oikein hauskaa! Tuhto sopisi Hannan ja Siirin vakkariponiksi hyvin, kaikki kolme ovat sellaisia rakastettavia säheltäjiä. Tytöt saavat kuitenkin itse päättää haluavatko Tuhton vakituisesti vai nou. Olisi se toki kivaa jos Tuhtollakin olisi omia vakkareita, kun sillä ei ole vielä ketään!
     Lenkiltä kotiin palattuamme hoidimme ja ruokimme ponit. Tuhtolle tarjottiin sinkkikuparia leivän päällä, mutta se ei syönyt leipäänsä. Höh. Ennen tämä on toimunut. Ossi puolestaan oli ihan pohjanoteeraus. Tuhton leipä oli valmistettu Ossin ruokien päällä, eli sinkkikuparista oli mahdollisesti mennyt häviävän pieniä hitusia Ossin ruokaan. Ossi ei syönyt ollenkaan. Voi nirsot... Jermu oli ollut ihan rauhassa poissaollessamme. Helenan mentyä pihaton ohi Jermu oli ollut rauhassa sisällä kopissa ja tullut kurkistamaan ohikulkijoita. Meidän tullessamma takaisin varsa oli iloinen, mutta ihanaa että sen voi huoletta jättää yksin kun liikuttaa muut. Viksu pieni otus!

Jermun alkureaktio ekaa kertaa yksin ololle:

Yläkulmassa irtokarvaa ja alakulmassa kummia: laskimme 43 pientä kastematoa jään päällä aurinkoisella paikalla!

Perjantaina 13.4.2018 minun oli ollut tarkoitus mennä tallille jo ennen puoltapäivää ja tehdä vaikka mitä, mutta sainkin hälyn töihin. Pääsin vähän kahden jälkeen tallille ja aloitin innoissani pihaton väliaidan fiksailun. Tolppia ei saa vielä siirreltyä eikä kiinnitettyä maahan paremmin koska maa on jäässä, mutta langat laitoin ojennukseen. Sitten se, mitä olemme Penan kanssa kauan odottaneet: Purkasin Penan pikkuloossin ja se pääsi isoon tarhaan! Vielä se ei ole kavereiden seassa, mutta nyt sillä on oma iso tila missä pääsee liikkumaan. Ja sehän liikkui. Alun nuuskuttelun ja ihmettelyn jälkeen se rallitti niin hulluna, että minua hirvitti. Oli ihan pakko soittaa Porvooseen, että onko nyt varmasti okei että poni juoksee reikäpäässä. Minua rauhoiteltiin että ei hätää, kyllä haavat ovat kahdessa viikossa jo parantuneet. Jalkoväliä kannattaisi katsoa jahka ponin riehuminen olisi ohi ja jos olisi turvotusta, voisi kävelyttää/kylmätä huuhtelemalla. Jos olisi jotain ongelmaa niin voisi soittaa heti uudestaan. Kiitos Porvoon Hevosklinikalle onnistuneesta ruunauksesta ja hysteerisen omistajan jälkihuollosta! Olin ihan turhaan huolissani, Penalla ei ollut hätää ja se oli hyvin onnellisen oloinen otus. Jermu heräsi ja oli hyyyvin kiinnostunut Penasta, vaikka koko ajanhan se oli vieressä ollut.
     Ponin onnellistamisen jälkeen vuorossa oli mukava ja rauhallinen autiotalon lenkki Braamerilla ratsastavan pienen perjantaityön kanssa. Mukaan lähtivät myös pikkuneidin äiti, sekä Nepalla ratsastava Fanni. Kaikki meni oikein hyvin ja ilma oli mahtava. Loppulenkistä B muutaman kerran vähän sinkoili, en ole varma johtuiko se satulan eteen valumisesta vai jostain muusta.
     Lenkin jälkeen pyydystin varovasti ja lahjoen Jermun pihatolta. Pieni perjantaityttö ja hänen äitinsä saivat vähän silittää pientä ja supersuloista otusta ennen kotiinlähtöä. Tyttö ilmoitti ottavansa ponin mukaan. En antanut. Hahaa. Jermulle ei ollut tilaa ulkotallin edessä, joten jouduin viemään sen puomille. Se ei ole oikein hyvä paikka varsalle joka ei osaa vielä seisoa paikallaan sidottuna ja hetihän pieni alpakkani kiipesi puomin taa, liukastui jäisessä rinteessä, kaatusi ja nousi äkkiä ylös. Sille ei onneksi käynyt mitään, kaikki tapahtui aika rauhaksiin loppujen lopuksi. Harjailin pientä varovasti hetken, jonka jälkeen kävimme kävelemässä viiskymppistä tammalaitumen portille ja takaisin. Jere hirnui aika paljon. Kun koitin opettaa sitä peruuttamaan kun ravistan narua, se ensin jähmettyi paikoilleen tuijottamaan ja hyppäsi sitten pystyyn. Hyvä on, ei harjoitella vielä. Tutustutaan ensin paremmin.
     Tarkoitus oli ollut aamusta ajaa Ossi ja Tuhto, mutta niillä oli nyt töistä johtuen vapaapäivä. Granbackalta suuntasin Pyölille illalla kuvaamaan Kiian ratsastustuntia. Näin siellä entisen vakkarimme Aavankin, voihan ikävä!

Ps. Tuhto hyvästelty 6v sitten, kun se myytiin Aarteelta. Voi sitä onnea että se on nyt minun omani! Kiitos Kati! <3

Video Penan ralleista, joskaan videolla meno ei näytä niin hurjalta kun ei näytä niin nopealta eikä näy mitkään lipsahdukset jne. Ääni on hassu koska mulla on käsi suun edessä, pikkuisen hirvitti. 


Lauantaina 14.4.2018 tallille tulivat kanssani Linnea, Kiia, Annika, Noora ja Olivia. Aloitimme tallipäivän kakkatalkoilla ja lappasimme pihatolta hurjat määrät lantaa kiikuttaen ne sitten lantalaan. Lisäksi Olivia ja Noora pesivät pihatolla olevat ponien ruokakupit ja tyhjensivät karvat seiniin kiinnitetyistä harjoista. Harjat ovat seinissä siis sitä varten, että ponit voivat hangata itseään niihin. Tyhjentelimme niin pihaton sisä- kuin ulkopuolelta myös hukkaheiniä.
     Talkoiden aikana siirsimme Jermun Penan puolelle aitaa. Ensin hiirakot nuuskuttelivat ja sitten alkoi hurja rallitus. Ne juoksivat ympäri tarhaansa ja hyppivät välillä pystyyn. Pena keräsi niin paljon kierroksia että minua hirvitti osaisiko se olla varsalle tarpeeksi hellä, mutta huoleni oli turha. Vähän se oli raju jossain kohtaa, mutta rauhoittui sitten ja Jermu pärjäsi hyvin. Jonkin ajan päästä hiirakot rauhoittuivat syömään. Ensin Pena ei päästänyt Jermua samalle kasalle kanssaan, mutta pian pieni sai luikerreltua itsensä Penan viereen. Voi että ne ovat suloinen pari! Penan takajalkojen välistä ovat lähteneet loputkin turvottelut ja näyttää hyvältä, joskin nyt rallien jälkeen kuraiselta.
     Talkoilujen jälkeen kävimme ajamassa muut ponit. Tallin pihassa pesimme kaikilta jalat ja massut ja olin yllättynyt miten hyvin Tuhtokin antoi huuhdella letkulla. Hyvä Tuhto! Harjasimme poneista myös hurjasti karvaa irti. Ajossa Annikalla ja Nooralla oli Tuhto, Kiialla ja Olivialla Braamer ja minulla ja Linnealla Ossi. Kiersimme peruslenkin rauhallisella temmolla, kävellen paljon ja hölkkäillen. Nyt on tosi paljon routakuoppia ja niiden kanssa saa olla varovainen. Minusta niitä on tänävuonna oikeastaan enemmän, kuin useana aiempana vuonna. Näimme lenkin varrella minulle kevään ensimmäisen västäräkin. Muurahaisetkin olivat kovassa vauhdissa pesällään, tämä on jo toinen herännyt pesä jonka olen bongannut.
     Lenkin jälkeen tytöt hoitivat ja ruokkivat ajoponit ja minä ruokin hiirakot pihatolla. Varsa söi ihan ok, mutta se ei oikein tuntunut ymmärtävän että pitää olla reipas tai Pena tulee syömään varsankin ruuat syötyä omansa. Molemmat ponit saivat pellavaa ja kivennäisiä, sekä ruokintakalkkia. Lisäksi varsan ruuan seassa oli öljyä ja Penan ruuissa MSM:ää.

Ps. Viltsun tulo meidän omaksemme oli sovittu 1v sitten tänäpäivänä. <3


Alakulmassa kottareissa pihaton taakse tarhan ulkopuolelle varisseita hukkaheiniä. On hyvä olla tarkkana, nämä on siis varisseet lastista pikkuhiljaa aina kun on viety taaempaan pihatonpuoliskoon heinää. Toinenkin kärryllinen tulee varmasti jahka reitti sulaa paremmin.

Sunnuntaina 15.4.2018 menimme tallille Olivian ja Nooran kanssa. Tytöt hakivat rautiaat ponit tallin pihaan ja minä annoin pihatolla sillävälin hiirakoille väkirehut. Jermu ei ihan ole pellavan fani, pitää keksiä vaikka jotain tutumpaa sekaan jotta se oppii syömään paremmin pellavansa. Braamer kärsi syvästi omalla puolellaan, vaikka sai heinää. Seuraavaksi kun tulee tällainen tilanne vastaan, pitää tuoda ruokaa myös sille. Perjaatteessa isot pojat syövät aina liikutuksen jälkeen tallin pihassa, mutta Pena saa ruokaa pihatolle siksi että Jermu voi syödä rauhassa. Taktiikkaa pitää vielä vähän kehittää.
     Kun tytöt olivat rautiaiden kanssa valmiita, siirryimme kentälle. Aluksi tytöt taluttivat alkukäyntejä ennen selkäännousua ja minä rajasin kentän varjopuolen pitkältä sivulta jäisen alueen pois puomeilla. Alkukäyntien jälkeen ratsastajat nousivat selkään. Molemmat tytöt menivät ilman satulaa, Noora Tuhtolla ja Olivia Ossilla, ja minä pidin tuntia. Samaan aikaan kentällä ratsasti myös Fanni Leevi-suokilla, mutta mahduimme hyvin toimimaan yhdessä limittäin. Aloitimme poniratsukoiden kanssa treenaamalla osia raviohjelma 2009:stä. Ensin tultiin alkutervehdystä. Molempien ratsukoiden suoritukset olivat oikein hyviä, tiet olivat suoria ja ponit malttoivat paikallaan. Siirtymiin veilä hieman napakkuutta. Seuraavaksi pyörittiin hetki yhdessä ravissa keskiympyrää ja minä seisoin keskellä neuvomassa. Ossi ja Olivia menivät hienosti, tosin asettamista pitää hioa. Tuhto yritti puolestaan vähän karkailla pois ympyrältä, mutta Noora sai sen avustuksellani kulkemaan tosi nätisti! Kolmanneksi hiottiin käyntivolttia päätyyn, jonka jälkeen kumpikin ratsukko ratsasti koko radan läpi. Molemmilla meni ihan super hyvin! Tuhto koitti yhdessä kohtaa karkuun, mutta en olisi uskonut että se toimisi näin hienosti, se menee eteenpäin ihan silmissä! Olen niin ylpeä..! 
     Radan harjoittelujen jälkeen Olivia vielä vähän laukkasi Ossilla pääty-ympyrää kumpaankin suuntaan ja Ossi oli tyytyväisen oloinen. Ihanaa ihanaa! Liikutuksen jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittii. Sain myös kuningasidean joka toimi! Kun Tuhtolle antaa öljyllä kostutettuja kauroja joihin sekoittaa sinkkikuparin, se syö ne! Jes, jes, jes, nyt saadaan se vihdoin syömään sinkkikuparia vaikkei se siitä ole tykännytkään yhtään! Kaura on ilmeisesti super herkkua, esimerkiksi porkkanathan eivät tähän toimineet.
     Seuraavaksi minä siivoilin varustekoppi kakkosta, asentelin sinne hyllyn ja suunnittelin sen tulevaa sisustusta. Olivia autteli minua aluksi ja Noora valmisteli seuraavaa ratsuaan Braameria. Nooran mennessä kentälle Olivia meni mukaan ja aluksi hän piti Nooralle hetken tuntia. Sitten Olivian kyyti tuli hakemaan Olivia jonnekkin ja Noksu jatkoi Brankun kanssa kahdestaan. Hän ratsasti kaikissa askellajeissa (ilman satulaa, kuolaimettomat suitset) ja jos oikein vakoilin niin teki juttuja samasta radasta kuin Tuhton kanssa. Braamer veti kuulemma kahteen kertaan päätä alas laukassa, mutta Noora pysyi hyvin kyydissä.
     Tallilta lähdettyämme heitin Nooran kotiin ja jatkoin kohti Korria. Siellä oli koulukisat, joihin ystäväni oli pyytänyt minua kuvaamaan suoritustaan. Kuvasin kaikki radat jotka näin, eli toiseksi viimeisestä luokasta 3 rataa ja vikan luokan kokonaan. Jos joku sattui kameran eteen ja haluaa kuvia, niitä löytyy hetken aikaa täältä: https://tuulifer.kuvat.fi/kuvat/.

Kentän reunalla on paljon leskenlehtiä! Ihanaa!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Jermun eka päivä

Sunnuntaina 8.4.2018 kipitin aamulla heti herättyäni pihatolle kurkkaamaan tilanteen ja kaikki oli hyvin. Teimme tallinomistajien kanssa yhdessä aamutallin. Aamuheinille laitoin jokaiselle ponille oman kasan, sillä isot pojat eivät vielä päästäneet Jermua samalle kasalle kenenkään kanssa. Aamuheinien jälkeen hain Penan lenkille ja silloin Pena, Tuhto ja Jermu olivat kaikki lepäämässä makuulteen, Brankku ja Ossi seisaalteen. Hyvin on varsa kotiutunut, kun uskaltaa huilata makuulteen toisten seassa. Penan kanssa kävimme kiertämässä autiotalon lenkin, käyden alkuun vähän kahlailemassa viiskymppisen pellolla olevassa suuressa lammikossa. Pena oli hyvin energinen. Mahtaa se rallittaa sitten kun pääsee taas liikkumaan kunnolla.
     Lenkin jälkeen siivoilin karsinoita, jonka jälkeen ajoimme tallinomistajan kanssa lyhyesti Ilmarin. Hän pääsi ensimmäistä kertaa oman poninsa kyytiin kärreille ja minä olin narun päässä varmistamassa. Homma meni hienosti, super Ilmari! Seuraavaksi hain Jermun tallin pihaan hoidettavaksi. Pyydystelin sen varovasti ja hellästi herkuilla lahjoen. Se on tosi arka ja herkkä ihmistä kohtaan, sillä on hassu vaihe menossa. Pihassa se oli hermostunut ja hirnuili kovasti. Eräs parivuotias suokkiori tallin pihan lähellä tarhassa on turhan kiinnostunut Jermusta, sillä se meinasi tulla aidoista läpi vaikka sähköt olivat päällä. En saanut Jermua kiinni minnekkään, sillä kaikki paikat olivat varattuina. Talutin sen varustekoppiemme eteen ja harjailin sitä hieman siinä. Ehdin kuitenkin harjata Jermua pihassa vain hetken, kunnes minun oli pakko viedä se takaisin jottei suokki hajottaisi aitaustaan. Mennessäni ohi sellaisesta kapeasta kulmasta jossa on suokin aitaus vieressä, yritin juosta reippaasti ohi. Alku meni hyvin ja Jermu ravasi, mutta sitten se pinkaisi minun edelleni ja säikähti sitä kun "juoksin sen perässä". En saanut sitä enää pysäytettyä, joten näin parhaaksi päästää irti, ettei toinen kasvattaisi pelkoaan entisestään. Jermu juoksi oman pihattomme portille ja pysähtyi siihen puhisemaan. Sain sen kiinni, silittelin ja rapsuttelin. Sitten se pääsi takaisin pihattoon. Note to myself: Älä ravaa vielä taluttaen, vaikka suokki meinaisi tulla aidasta läpi päälle. Hanki apua häätämään suokkia pois.
      Hanne tuli iltapäivällä hakemaan minua kotiin, sillä minulla ei ollut tallilla autoa. Kävimme hänen kanssaan ennen lähtöä vielä lenkittämässä Penan ja Tuhton autiotalon lenkillä. Hanne talutti Tuhtoa ja minä Penaa. Lenkki oli oikein mukava ja rauhallinen.






Vauva uskaltaa hyvin pihattokoppiin.

KUVIA © FANNI SNELLMAN:



Piehtarointihommia!

Alpakka. <3 Pikkuhiljaa pitää harjailla jahka lapsi kotiutuu.
Varustevärinä lila!
"Apuaa!!" t. Jermu.
"Emätamma Tuhto" ja uusi varsa. Hehee. On toi Tuhto aikamoinen..! <3








Ps. Muut tekstit tulevat vähän myöhemmin, ne ovat kesken erinäisistä syistä johtuen.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Hevoset-messut Tampereella kera Playsson.netin

Lauantaina 7.4.2018 kello soi ensimmäisen kerran 4.50 ja muutaman kerran sen jälkeen viiden minuutin välein. Voi sitä väsymyksen määrää! Matkasimme Olivian ja Hannen kanssa tallille kuudeksi. Braamer rassukka oli jonkin verran hikinen karsinassa vietetyn yön jälkeen, mutta se oli oikein iloisella päällä. Aamuun sisältyi heinäverkkojen täyttöä, trailerin kuntoonlaittoa ja Braamerin harjausta. Olin edellispäivänä kyllästänyt ponin showshinellä ja selvittänyt sen jouhet. Jahka se kuivuisi, se näyttäisi suorastaan ihan tyylikkäältä! Matkalle se sai jalkoihinsa fleecepintelit ja korviinsa pumpulit.
     Ajomatka Tampereelle sujui hyvin ja paikanpäälle oli helppo löytää. Suuri helpotus oli myös se, että siellä ei ollut lainkaan hankalia risteyksiä tai parkkihalleja, joihin olemme Helsingin messuilla tottuneet. Paikka oli kuin olisi Ikean pihalle ajanut, helppo ja yksinkertainen suuri parkkipaikka. Myös liikenteen ohjaus oli hoidettu hyvin, iso kiitos järjestäjille siitä! Minä sain esiintyjälippuni helposti, mutta avustajien lippujen kanssa oli sen verran säätöä, että Hanne ja Olivia joutuivat odottamaan ulkona 1 h 15 min ennen lippujen saamista. Lopulta homma lähti kuitenkin rullaamaan ja saatiin Braamer ja tiimi halliin.
     Braamerilla oli karsina sellaisessa paikkaa, että messuvieraat pääsivät moikkaamaan sitä karsinan kaltereiden läpi. Viereisessä karsinassa sillä oli naapurina B:stä hyvin kiinnostunut kimo, joka näkyy kollaasissa alempana. Melkein naapurina oli myös Vanttu, eli Tuhmaponi. Seuraavia messuja varten meidän pitää askarrella Braamerin oveen jotain hienoja esittelykylttejä kuvineen ja teksteineen, monella oli kaikkia hienoja juttuja ja meidän ovi näytti kovin tyhjältä.
     Braamerin jäädessä rauhassa syömään ja hengailemaan karsinaansa, me kiertelimme Hannen ja Olivian kanssa messualueella. Saimme koeistua Bates-satuloita ja se oli hauskaa. Erilaisia satuloita kun istuu peräkkäin, huomaa hyvin miten iso vaikutus satulalla on ratsastukseen. Rakastuin erääseen ruskeaan satulaan, tosin lähinnä ulkonäkösyistä. Yhtään poneille sopivaa satulaa en kuitenkaan löytänyt messuilta, kun meille tarvitsisi olla niin kovin lyhyet paneelit. Isommille otuksille oli useita upeita vaihtoehtoja. Saimme eri pisteiltä paljon erilaisia esitteitä ja näytteitä. Shoppailinkin vähän, sillä ostin uudelle varsalle riimut (joitka passaavat kun se on isompi), narun, kumisuan ja jouhiharjan. Kuva niistä kollaasissa. Kollaasista löytyy kuvat myös maailman söpöimmästä pinkistä hoitosetistä, sekä iiihanasta otsapannasta jollaisen vielä joskus hankin.
     Tapasin messuilla Maijan ja Rosan! Tästä toteamasta on hankala luonnollisesti siirtyä siihen että näimme myös alpakoita ilman, että kuullostaa hassulta. Alpakoita kuitenkin siis nähtiin, ja minihevosia, shettiksiä ja ihan Penan värisiä aaseja! Valtava shire oli hieno myös, eikös se olisi aika hauska maskotti mun tulevalle shettistallille..? Shettisyhdistyksen pisteellä tavattiin tuttuja ja juteltiin.  Siellä näin myös tulevan varsani siskon. Ostin shettisyhdistykseltä 4 ruusuketta meidän vakkareiden kisoja varten ja nyt kun mietin, olisi pitänyt ostaa enemmänkin. Täytyy kysäistä josko niitä saisi tilattua postin kautta.
     Hurjasti emme ehtineet kierrellä, ennenkö oli aika laittaa Braamer kuntoon ja siirtyä kohti areenaaa. Osallistuimme Playsson.netin näytökseen, jossa kotimaiset hevosbloggaajat ja instagram-tilien pitäjät kilpailivat leikkimielisessä hevosten käsittelykilpailussa. Kilpailusuoritukset saivat pisteitä tuomarilta ja tuomarina toimi Pia Ahokas, My oWn Saddle -koruyrityksestä. Braameria valmistellessa tuttu ponityttö Reeta äiteineen kävi moikkaamassa meitä ja saimme heiltä Braamerin etutukkaan suloisen vaaleanpunaisen onnenrusetin!
     Ennen meidän rataa katsoin Marin ja Vantun suloisen hauskan suorituksen ja varmistuin siitä, että osasin radan oikein. Mua jännitti ihan hulluna mun ja Brankun rata, mutta selvittiin. Meidän rata meni hienosti, lukuunottamatta pieniä "tyhjennystaukoja". (Joo, näette alla olevasta videosta.) Tutustumisessa B vähän säikähti mattoa, mutta tajusi pian että "aa, nii joo, tää olikin tää". Radalla pelkäsin ponin kaatavan kartioita tahallaan kuten kotona, mutta poni yllätti eikä kaatanut yhtään! Peruutusta ollaan tehty aina niin että ravistan narua, mutta tänään tajusin juuri ennen kisaa että B kyllä peruuttaa vaikka heiluttaisin ainoastaan kättäni. Mitä pienemmällä paineella ja pyytämisellä pääsee, sen parempi. Super poni! Videolta näkyy kun B mutustelee. Annoin sille kuitenkin herkun vasta radan jälkeen, radan aikana se mokoma onnistui nappaamaan suuhunsa radan pohjalta kuivikepellettiä. Namnam.

Lauantain kisaan kanssamme osallistuivat (nimi / ig / blogi):
- Anna Savolainen / @savolainenanna
- Alex Muurinen / @alexsuuri / http://kolmemuskettisoturia.playsson.net
- Pauliina Tasala / @raketillakuuhun / http://raketillakuuhun.blogspot.fi
- Mari Nivell / @tuhmaponi / http://www.tuhmaponi.fi

Me voitettiin Braamerin kanssa yhden plussapisteen turvin! Hyvä me, super B! Saimme palkinnoksi mm. My oWn Saddlen pussin, jossa oli Braamerille herkkuja, minulle suklaapatukka ja 2 My oWn Saddlen hienoa korua! Saimme myös hienon Playsson.netin ruusukkeen, sekä Riders Magazinen numeron 3/2018. Nyt minulla onkin noita lehtiä jo pari, täytyy varmaan ostaa seuraavakin. Suosittelen tutustumaan. Lehti on uusi ja hakee vielä muotoaan, mutta siinä on paljon hyvää.
     Kisan, palkintojenjaon ja yhteiskuvien jälkeen oli aika pakata tavarat, siivota karsina ja lähteä pienen mutkan kautta kotimatkalle. Lähtiessään Braamer aiheutti vielä suurta ihastusta Hevostaitoliiton toimihenkilöissä, jotka rapsuttelivat ponia ja toivottivat meille hyvää kotimatkaa.  Isot kiitokset Playsson.netin tiimille siitä, että pääsimme mukaan! Osallistutaan mielellään toistekin jos jonnekin huolitaan mukaan! Kiitos kaikille kanssakilpailijoille, tuomarille, kuuluttajalle, kuvaajille ja mukana olleille, sekä palkintoja sponssanneille! Kiitos messujen järjestäjille ja toimihenkilöille! Kiitos ihan kaikille jotka olitte osallisia tässä ihanassa päivässä ja reissussa! Viimeisinpinä vaan ei vähäisimpinä, kiitos Hannelle ja Olivialle!

Ps. Mun ja B:n kuva oli Suomen Ratsastajainliiton instastoryssa. Oli pakko mainita.
Pps. Jos jollain on meistä kuvia, niitä olis tosi kiva saada vaikka sähköpostilla tuuli.jaaskelainen(at)gmail.com!



Pari kuvaa minusta ja Braamerista © Ida Turunen (ig: @photosbyidaturunen)!
Jos jollain muullakin on meistä kuvia, niitä olisi ihana saada!

Äitin ottama video mun ja Braamerin radasta!

Toinen video, tämä © Maija (ig: pikku_maija)

Kuvia © ihana Oona Pitkonen (ig: @photosbyoona)!



Yhteiskuva!
Tuomari My oWn Saddlen Pia Ahokas ja lauantain kilpailijat: Anna, Alex, Pauliina, Mari ja minä. Kuvan hevoinen on Raketilla Kuuhun -blogin ihastuttava haflingerruuna Kuu, jota sain rapsutella.

Joo nou hätä, en mä unohtanut kertoa siitä varsasta..! Kotimatkalla käytiin siis hakemassa Promisehilliltä Kangasalalta hiirakko 1v orivarsa Promisehill Spindrift, joka liittyy laumaani. Kasvattajallaan hän on ollut kutsumanimeltään Hessu, mutta meille hän on tästälähin Jermu. Näin tallilla myös Jermun emän, kauniin hiirakon tamman nimeltä Yarpha Sequin. Jermu on ihmistä kohtaan hieman arka tässä vaiheessa elämää, mutta se meni traikkuun reippaasti ja pojotti siellä suloisena Braamer vieressä nuuskittuaan tätä ensin hieman. Kotimatka meni hienosti ja ongelmitta, pysähdyimme pari kertaa kurkkaamaan että kaikki on varmasti hyvin. Kotona Jermu tuli kiltisti ulos trailerista ja käveli Braamerin perässä pihatolle.
     Irti pihattoon päästyään Braamer teki Jermulle selväksi, että vaikka se oli ollut kopissa ystävällinen pienelle, oli täällä parempi kunnioittaa Braamerin ylemmyyttä. Tuhto ja Ossi olivat varsasta erittäin kiinnostuneita ja pikkuista selvästi hirvitti alkuun. Pena hieman tanssahteli ja viskeli päätään omalla puolellaan, mutta tilanne rauhoittui nopsaan. Niinpä uskalsin jonkin ajan kuluttua jättää syömään rauhoittuneet ponit keskenään ja lähteä nukkumaan. Jokaisella ponilla oli oma kasa ja annoin heinää reilusti, koska jokainen isoista ilmoitti varsalle, että turha kuvitella tulevansa lähellekään heidän ruokiaan. Yövyin tallilla, jotta olin heti aamulla varmistamassa, että kaikki olisi hyvin. Ja oli. Jermu sopeutuu nopeasti.

Ps. Ja joo, voitte uskoa että Jermun kaveri Alvin olisi lähtenyt meidän mukaan jos mulla olisi ponit omassa pihassa. Mulla olisi ollut traikussa tilaakin, mutta vieraan pihaan en pysty missään nimessä enempää poniineja ottamaan. Kuka haluaa ostaa mun kanssa omakotitalon isolla tontilla maalta..?

Ainiin hei! (Jösses mikä määrä tekstiä yhdeltä päivältä.) Meinasi ihan unohtua tämä raportti Annikalta. Ravitiimi hoiti lauantain kotitallilla: "Käytii eka Kiian kans taluttelemas Penaa rautasillalle pellon kautta. Sitten otettiin Ossi ja Tuhto valjastettiin ne ja ajettiin keltaselle talolle. Linnea ja Kiia ajo Ossilla ja mä Tuhtolla. Kummatki ponit oli aika reippaita, mutta Ossi vähän säikky. Ajon jälkee ruokittiin ponit. Sen jälkee mä ja Kiia otettii taas Pena ja harjattii se. Sitten käytiin kävelemässsä viiskymppisen tiellä noin puoli tuntia ja sen jälkeen ruokittiin se."

Tässä matka-Jermu ja tienvarren Suomi-paalit Kangasalalla.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kävelytystä, jännitystä ja vasikkakuume

Toiset kuvat on niitä, joita voi ottaa uudestaan jos ei ekalla kerralla onnistu. Sunnuntaina 1.4.2018 otettiin sitten niitä toisia kuvia. Niitä, jotka jää niiksi viimeisiksi. Ja ei, se ei ollut aprillia se. Hienoja hyvän pitkän elämän eläneitä karvakorvia. Isosti tsemppiä ja lämmin voimahali omistajalle. Pääsimme samalla reissulla tutustumaan myös hieman robottinavettaan ja rapsuttelemaan vasikoita. Voinko hankkia muutaman naudan ponien sekaan..?
     Kotitallilla aamupäivän Penakävelytyksen hoitivat Annika ja Noora. Kiitos! Aluksi he mittasivat ponilta lämmön (ei kuumetta) ja kävivät sitten kipsuttelemassa peltoja pitkin keltaiselle talolle ja takaisin. Iltapäivällä me käytiin ponistelemassa Hannen kanssa niin, että minä talutin Penaa ja Hanne Tuhtoa. Kipsuttelimme ensin peltojen poikki keltaisen talon kulmalle ja jatkoimme samalle pellolle kuin keskiviikkona.

Maanantaiaamuna 2.4.2018 ajokeli oli aika karmea ja matelin autolla rauhaksiin kohti tallia. Märkää lunta tuli taivaan täydeltä kovalla vauhdilla ja pellolla kulkevilla reiteillämme homma meinasi mennä kahlaushommiksi. Kävelimme Penan kanssa hieman lyhyemmin kääntyen kotiin hieman ennen rautasiltaa, sillä olin epävarma siitä kuinka paljon Penaa kannattaa nyt niinsanotusti hankikahluutella. Toki tein polkua parhaani mukaan kävellessäni ponin edellä, ja noh... ei se keli kauhean mukava ollut ulkoilun kannalta muutenkaan. Penakin oli suhteellisen tahmea.
     Illemmalla oli uuden kävelyn vuoro ja Pena oli tosi paljon reippaammalla päällä. Keli oli rauhoittunut eikä lunta enää sadellut. Kävimme kipsuttelemassa samaa reittiä kuin aamulla, mutta jonkin verran pidemmälle. Maanantai olikin metacam-kuurin viimeinen päivä.

Okei. Mä tiedän, osa teistä odottaa vahvistusta epäilyilleen siitä, oliko tuo 1.4. postaamani julistus aprillia vai totta. *Rumpujen pärinää*... joka sana oli totta! Hahaa, edellisvuosina olen keksinyt jonkin huijauksen, joten tänävuonna oli ihan pakko toteuttaa tämä homma näin ja lukea teidän reaktoita! "Jermu" tosiaan muuttaa meille itseasiassa jo tämän viikon lopulla! 

Myös tiistaina 3.4.2018 kävin aamulla kävelyttämässä Penan kipsutellen pihatolta takapellon uria ja suikaten viiskymppisen etusuoralta kotitielle, käydän Pirelintietä kuivurinmäellä ja takaisin. Penku oli suhteellisen reipas varsinkin kotiin päin. Lenkin jälkeen harjasin Ponista ihan hurjat määrät karvaa ja lisäksi poistin takajalkojen välistä painesiteen. Se oli kiinni kahdella tikillä, jotka leikattiin auki ja vedettiin ulos. Toinen tikki tuli helposti, toinen oli hankalampi, mutta irtosi. Kaikki näyttää oikein hyvältä. Lievää turvotusta on, mutta poni antaa hoitaa ja koskea ja kaikki näyttää siistiltä.
     Illalla menin ajoissa kävelyttämään Penan uudelleen, tällä kertaa vähän lyhyemmin. Kävelimme pellolla, viiskymppisellä ja kotitiellä. Seuraavana oli vuorossa muiden ponien liikutus Olivian kanssa. Olivia ajoi Ossilla, minä Tuhtolla ja B oli minulla peräponina. Tiet ovat jälleen aurinkoisilta paikoilta jo hyvin sulaneita ja pohjat olivat oikein kivat. Kävimme ajamassa autiotalon tietä autiotalolle ja takaisin. Lenkki meni oikein hyvin. Autiotalolla päin on kummallista kulkea nyt, kun metsää on kaadettu paljon. Paikka näyttää aivan erilaiselta.

Keskiviikkona 4.4.2018 oli tosi sumuista. Hämmentävän. Kävelyttelin Penan aamupäivällä. Poni oli iloisen pirteä ja reipas ja kiersimme tähän astisista lenkeistä pisimmän: peltoreittiä rautasillan yli keltaisen talon kulmalle, sieltä lampaille ja Pirelintien kautta kotiin. Alkumatkasta puhuin kuulokkeilla puhelimessa Astan kanssa ja sain Viltsun kuulumisia. Joku päivä on pakko päästä katsomaan sitä! Illemmalla Annika ja Noora kävivät liikuttamassa poneja yhdessä. Annika talutti Penaa ja Noora ratsasti Braamerilla ilman satulaa. He kävivät peltojen poikki keltaisen talon kulmalla ja kaikki meni hyvin. Ratsukko välillä myös ravaili, Pena ja Annika tietysti vain kävelivät.


Torstaina 5.4.2018 en kerinnyt itse tallille opiskelujuttujen takia, mutta sain aamulenkille tuuraajan ja illalla vakkarit hoitivat homman kotiin. Aamupäivällä Penan kanssa peltoja pitkin keltaisen talon kulmalle ja takaisin lenkkeili Vilma. Iso kiitos sinulle avusta Vilma! Kävelytys meni hyvin ja poni oli kuulemma "reipas ja kaikki mahollinen olis pitäny syyä". Joo, se on aika ahnas peto ja oon vähän antanut sille periksi kun oon säälinyt sitä... Hehee!
     Illemmalla Annika ja Kiia lenkkeilivät Penan ja Tuhton kanssa tietä pitkin lampaille ja takaisin. Molemmat ponit olivat iloisia ja kävelivät reippaasti. Annika ja Kiia myös auttoivat junnuja ponien hoidossa ja ruokinnassa. Junnut kävivät ajamassa keltaiselle talolle ja takaisin niin, että Noora ja Olivia ajoivat Ossilla, Hanna ja Helmi Braamerilla. Ossi oli kuulemma reipas ja kiva, vaikkakin se alussa hieman kyttäili jotain. Ensimmäisen ravin jälkeen se kuitenkin rauhoittui. Myös Brankku oli kiva. Kiitos tytöt!

Perjantaina 6.4.2018 menin tallille puoliltapäivin ja aloitin kävelyttämällä Penan. Satoi ja tuuli, eikä ilma ollut mitenkään mieltä hivelevä. Pena oli äksyllä tuulella. Osittain se varmaan hermoili hieman kovaa tuulta, osittain sillä oli vain hurjasti energiaa ja käveleminen oli typerää. Nälkäkin sillä kuulemma oli, tosin sitä minun oli vaikea uskoa kun sillä on nyt lähinnä vapaat heinät. Ota noista pojista nyt selvää. Se viskeli päätään, koitti hyppelehtiä ja säikähti yhden puron kohdalla ohittaessamme sen, sekä mennessä että tullessa. Kävelimme kuivurin mäelle ja takaisin.
     Kävelytyksen jälkeen ruokin ponit, söin minulle tarjottua makaroonilaatikkoa ja siivoilin pihatolla. Kopin siivosin ja kuivitin ja ulkoa aloitin rapsimaan kakkoja. Pitäisi pitää vakkarien kanssa ihan kunnon kakkatalkoot nyt kun lumet sulavat ja kaikki tulee esille. Ossi ja Braamer olivat siivoilujen ajan käytöstä suljetulla alueella, joka on pihaton takaosan tarhaa. Siitä on siis rajattu Penan sairastarha ja muu osa on nyt tyhjillään. Ponit oli kätevä laittaa sinne, sillä niin sain pidettyä etutarhan portteja auki ja siivoiltua rauhassa. Ainiin! Tuhto oli karsinassa tallilla huilaamassa ja harjoittelemassa talliponeilua. Otin sen sinne ennen Penan ensimmäistä kävelytystä ja vein sen takaisin ulos kun pihatto oli siivottu. Tuhto ei kyllä kovastikkaan huilannut ilmeisesti, mutta hengaili oikein nätisti. Selvä ero siihen mitä meno oli alkuaikoina.
     Siivoilujen jälkeen kävimme Penan kanssa toisella lenkillä. Poni oli paljon paremmalla tuulella, joskin se halusi vieläkin koko ajan ottaa riimunnarun suuhunsa ja viskeli päätään. Sillä on hirveästi energiaa. Ilma oli kääntynyt siivoilujen aikana oikein mukavaksi ja aurinko paistoi. Kiersimme autiotalon lenkin ja kotiin tulimme lähinnä puolijuoksua. Koita poni ymmärtää, että olet vielä saikulla ja saat vain kävellä. Voin kuvitella sen riemun kun saikku on ohi!
     Ennen kotiinlähtöä pakkasin vielä Braamerin huomiset kamat, harjasin Braameria huolella ja kertasin sen kanssa kentällä lyhyesti jalkojen renkaaseen laiton ja peruutukset. Hyvin meni, ehkä me selvitään sieltä Tampereen messuilta! Saa tulla moikkaamaan jos näkee minut siellä lauantaina. Yöksi Braamer jäi sisään, jotta se olisi kuiva aamulla matkaan lähdettäessä. Nyt kello on 00.06, eli ollaan jo lauantain puolella. Herätyskello soi 4.50, mutta kun menin lupaamaan että postaus tulee tänään, niin se tulee tänään (joskin vähän jo seuraavan vuorokauden puolella, mutta kyllä se lasketaan). Huhhuh. Enskerralla en lupaa mitään vaan käyn ajoissa nukkumaan! XD

TORSTAI:
Torstailta kuveja, iso kiitos kaikille kävelyttelijöille!
Torstailta junnujen reissulta kuvia. Meillä on ihanat nuoret neidit!
TORSTAITERKKUJA VILTSULTA © ASTA:
Vilbert oikealla.
Viltsu takana. Edellä Dami. Nykyään heillä on taas myös kolmas kaveri Rinssi, joka ei ole nyt näissä kuvissa.

PERJANTAI:
Pena ekalla lenkillä.

Mun pakkailuja, Brankun mukaan lähteviä tavaroita, ponit hengailemassa ja Pena jälkimmäisellä lenkillä. <3

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)