lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kävelytystä, ruunaus ja paljon kuvia

Maanantai 26.3.2018 oli tapansa mukaan vapaa ja tiistaina 27.3.2018 kävimme Olivian ja ponien kanssa kävelylenkillä. Minulla oli narujen päissä Pena ja Tuhto, Olivialla Ossi ja Braamer. Kipsuttelimme peltojen kautta traktorin uria pitkin rautasillalle ja sieltä lampaiden ohi ja Pirelintietä kotiin. Mukavaa oli ja Olivia on kyllä ihan super ponityttö.

Keskiviikkona 28.3.2018 kengittäjä kävi nappaamassa Braamerilta ja Penalta kengät pois. Iso kiitos sekä kengittäjälle että auttaneille, itse en päässyt paikalle koska olin koulussa. Kun saavuin tallille, vein karsinoihin huilaamaan jätetyt ponit ulos. Pena oli makuulteen nukkumassa, mutta nousi ylös kun kurkkasin karsinaan. Kun pääsimme ulko-ovesta ulos, Braamerille kävi hassusti. Ponit ovat tottuneet hokkeihin ja niiden tuomaan pitoon ja nyt kun nastoja ei ollut, Braamer kaatusi suoraan kyljelleen heti oven jälkeen liukkaaseen kohtaan. Voi poni parka, mutta onneksi sitä ei sattunut sen kummemmin. Se nousi nopeasti ylös hölmistyneenä ja käveli sen jälkeen huomattavasti tarkkaavaisemmin.
     Laskin Penan ja Braamerin hetkeksi irti isoimpaan laitumeen ja ne rallittivat ja leikkivät innolla. Sen jälkeen ne pääsivät pihattoon syömään ja myöhemmin kävimme Nooran ja Minnan kanssa lenkillä. Noora ratsasti ilman satulaa Braamerilla, minä talutin Tuhtoa ja Penaa ja Minna talutti issikkaansa Ouskaa. Kävelimme traktorin uria pitkin rautasillan yli ja sieltä jatkoimme eräille isoille pelloille, joiden reunoilta on kaadettu metsää. Sillä pellolla en ollut ennen käynytkään, mutta nyt siellä on hyvät reitit metsäkoneen urista. Lenkki oli mukava ja ilma ihan mahtava. Etenimme rauhaksiin ja lähinnä käynnissä, mutta shettisten kanssa vähän myös ravattiin.
     Näin tänään kevään ensimmäisen karvamadon! En sellaista kuin Tanhupallolla, vaan jonkinnäköisen perhosentoukan. Se ryömi pihatolle ja laitumille johtavalla tiellä ja nostin sen varovasti turvaan hieman syrjemmälle. Toivottavasti se on kunnossa, vaikka illemmalla satoi hämmentävä lumikuuro. Lunta tuli varmaan viitisen senttiä, jos ei ylikin. Suuria märkiä hiutaleita. Uusi lumi on vanhan surma..? Toivotaan.
      Illalla jäin yöksi tallille, jotta olisin aamulla valmiina ruunausreissulle. Autoin iltatallissa jne. ja yhdeksän aikoihin hain Penan sisätalliin karsinaan. Se ei saisi saada ruokaa kahteentoista tuntiin ennen leikkausta ja pihatossa tätä olisi hankalampi toteuttaa. Pena meni sisätallin kulmakarsinaan ja nuuhki ja vinkuili innoissaan naapurikarsinan Ilmarin kanssa. Välillä se kävi tekemässä samaa toisen naapurinsa Heimo-suokin kanssa, ja palasi sitten taas Ilmarin luokse. Tuntui pahalta jättää poni ruuatta kun kaikki muut saivat yöheinät. Pena katsoi minua kysyvästi suoraan sydämeen ja pyytelin siltä anteeksi. Se selviäisi kyllä.
     Pihattoon jääneet ponit laskin kaikki samaan aitaukseen. Tuhto ja Ossi rapsuttelivat pitkään ja hartaasti. Istuin kauan pihatolla traktorinrenkaan päällä ja katselin rapsuttelevia ja syöviä ponejani. Aurinko oli laskenut mailleen pikkuhiljaa ja usva oli hiipinyt pelloille. Kaikki tapahtuman vaiheet kiristyvine pakkasineen olivat olleet kauniin aavemaiset. Maailma oli kaunis.

Ps. Kiitos kaikesta Mummo. Toivottavasti siellä jossain on ihanaa ja rauhallista. On loputtomasti puhtaita järviä, hyvinvoivaa metsää, puutarhoja, kasvimaita, kukkia, lintuja ja kaiken maailman eläimiä ja öttiäisiä. Siellä jossain kohtaamme joskus jälleen. Siihen asti, lepää rauhassa, rakastan sinua.

Tiistaina Olivian ja ponien kanssa lenkillä. Alakulmassa villiponit Pena ja Tuhto juovat lätäköstä.

Torstaina 29.3.2018 herätyskello soi 5.30 ja aamutallin jälkeen lastasimme nälkäisen ja hikisen Penan traileriin. Ponilla oli talviturnussaan ollut kuuma lämpimässä sisätallissa ja se oli varmaan jutellut naapureilleen pitkin yötä. Samassa tallissa ollut orihevonen oli potkaissut reijän karsinansa oveen, varmaan hermostuneena äänistä vaikkei itse ollutkaan Penan vieressä. Aikamoinen yö siis takana. Matkaan lähdettiin jännittyneinä ja huolestuneisuuteni kasvoi kasvamistaan. Olimme perillä etuajoissa ja odottelimme hetken. Pena ilmoitti tulostaan hirnumalla ja jatkoi huutelua sisälle päästyäänkin. Se laitettiin pakkopilttuuseen, jossa rapsuttelin sitä ja juttelin sille. Hetken päästä se rauhoitettiin ja se simahtikin ihan huollella. Kuiskasin sen korvaan: "Jos käy jotain, vie Elmerille terveisiä". Sen jälkeen ponille klipattiin pieni laukku ja siihen kiinnitettiin kanyyli. Tämän jälkeen meidän piti lähteä jonnekin odottelemaan. Olin siitä hieman järkyttynyt, koska Elmerin ruunauksen ajan olimme saaneet odotella klinikalla ja olin nähnyt ponin kaatamisen ja ylösnousemisen, vaikkei toimenpiteeseen päässytkään mukaan. Nyt silloinen huone on kuitenkin muutettu hevosten hammashoitotilaksi, joka toki on ehdottomasti klinikan toiminnan kannalta parempi. Suuntasimme Porvoon ABC:lle ja sieltä johonkin kauppaan. 
     Huokaisin helpotuksesta, kun sain puhelun että poni on ruunattu onnistuneesti, noussut jo ylös ja pian valmiina kotimatkaan. Tuore ruunaseni oli ottanut kaiken ilon irti nukkumisesta ja huilaillut huolella, ennenkö oli noussut ylös. Kävelyttelin sitä varovasti hetken aikaa pihalla ennen lastausta, sillä sen jalat olivat vielä hieman hukassa. Kotimatka sujui hyvin ja Pena meni hetkeksi karsinaan odottelemaan, kun minä askartelin sille sairastarhan. Sen oli ollut tarkoitus mennä tallin sairastarhaan, mutta maan ollessa jäässä en saanut rajattua tarhaa puoliksi. Kokonaisena se olisi liian iso, ja muutenkin olisi riski jos Pena pääsisi Heimon kanssa nenät vastatusten aidan yli. Niinpä päädyin rajaamaan Penalle pienen sairastarhan pihatolle. Se olikin ponin kannalta varmasti paras ratkaisu, sillä näin paikka on tuttu ja kaverit ovat vierellä. Ainoa mikä minua tässä ratkaisussa hirvittää on se, että mitä jos ponit hajottavat väliaidan jä pääsevät samaan tilaan... mutta se on epätodennäköistä ja jos niin käy, niin se on sitten sen ajan murhe. 
     Pena oli tyytyväinen päästessään tarhaansa ja onnellinen, kun sai hetken päästä heinää. Noin 19 h syömättä on ponille hyvin epämukava koitos, mutta tässä kohtaa siltä ei voitu välttyä. Penalla on jalkovälissä painesiteenä ommeltu tuppo, jonka irroitan viimeistään tiistaina. Minna ruokkii Penan kolmen päivän ajan pellavalla 2x vrk, eli aamuin illoin. Ruuan seassa Pena saa sulfaa ja illalla lisäksi metacamia. Ponilla on nyt 2 vk saikku, jonka aikana sitä olisi hyvä kävelyttää 2x päivässä. Lenkkipituus on alkuun 15-30 min ja pikkuhiljaa pidennetään. Aluksi saamme varmasti kävelytettyä 2x vrk, mutta joka päivä se ei millään ole 2 vk ajan mahdollista. Noh, parhaamme yritetään ja se varmasti kyllä riittää.


Iso kiitos taas kerran Porvoon Hevosklinikalle hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta! 
Iso kiitos myös Minnalle ja Lasselle avusta ja kyydeistä!

Illemmalla junnut tulivat ajamaan. Olivia ja Noora saivat ajokikseen Tuhton, Hanna ja Siiri Ossin. Helmi oli tällä kertaa reissussa eikä päässyt paikalle. Tytöt ajoivat rauhaksiin viiskymppisellä. Minä kävelin osan matkaa mukana ja välillä odottelin pellon puolella. Poneille kertyi jonkin verran tilsaa, mutta ne irtoilivat onneksi ravissa. Ilma oli ihana ja minulla oli mukana pikkukamera, Canon EOS 350D, jolla otin kuvia. Ajon jälkeen tytöt harjailivat ja rapsuttelivat kaikkia poneja pihatolla. 

Entistä talvisemmaksi muuttunut maailma, Pena matkalla ruunaukseen ja kaunis valkeneva päivä sivupeilistä.
Instagramiin (@tuulifer) ja facebookkiin (Pieniä Kavioita) päivittelin kuulumisia, siksi osassa kuvista on tekstiä. Ylärivillä näkyy klinikalla tehty tyylikäs kampaus joka piti tukan poissa kanyylista. Viereisessä kuvassa klipataan kohtaa kanyylille ja itse kanyyli on alarivin keskellä. Kanyylin kiinnityksestä johtuu tuo veri lattialla, on ihan normihommia.
Rakkauspakkaukset, muut kolme toisella puolella ja hieman hämmentynyt tuore ruuna yksiössään.
Tuhtolla on hassun värinen jalka. Toinenkin tummuu kesäkarvaan siirryttäessä, mutta on ne jännät.




Olivia neuvoo, kuinka ohjat laitetaan pakettiin.
Harja-ämpäri mukaan ja kohti pihattoa.
Kärryt kärrivarastoon.
Penan pikkuinen yksiö.






Voihan onnellisuus kun rapsutetaan masusta!
Rautiaat rakkaat rapsutuskaverit. Nää rapsuttelee ihan tosi paljon keskenään!
Karvaa lähtee paljon!

<3



Perjantai 30.3.2018. Aamupäivä oli kauniin valoisa ja pakkanen kimmelsi hangella miljoonin pienin timantein. Kävelin rennoin ja reippain askelin, sillä eilen ruunattu ponini oli iloisen pirteä ja nautti kanssani kauniista ilmasta. Kello ei ollut vielä kymmentäkään. Kävelimme traktorin renkaiden uria pitkin peltojen poikki. Osan aikaa hanki kantoi minua myös urien vierellä, hankikannolla on miellyttävä kävellä. Matkamme vei pihaton takaa pellolta viiskymppisen pellon poikki takasuoralle ja sieltä jälleen traktorin uriin pellolle kohti rautasiltaa. Ponin kaviot kopisivat osittain sulaneen sillan pintaan ja matka vei keltaisen talon kulmalle, josta käännyimme pienen harmaan kanssa samaa reittiä kotiin. Poni oli hyväntuulinen, mutta ehkä hieman säpsy. Välillä minusta tuntui, että sen takajalkojen välissä tuntui hassulta ja se säpsähteli sitä. Noh, kävely tekee hyvää, liike on lääke. Matkalla bongasimme Penan kanssa karvamadon, jonka nostin kulkureitiltä syrjemmälle turvaan. Pena löysi sieltä sun täältä myös kaikenlaista syötävää ja närpittävää. Pitää varoa, ettei anna sille liikaa nyt periksi, ettei siitä tule huonotapainen. Lenkkimme kesti noin puolisen tuntia.
     Minna kertoi, ettei Pena syönyt sulfaa pellavan seassa, joten sovimme että Minna ruittaa sulfat suoraan ponin kitusiin aamuin illoin ja minä annan sille matacamin aina väkirehujen seassa. Väkkäreinähän Pena saa kivennäistä ja vähän pellavaa ja metacam menee seassa kätevästi, koska se ei maistu oikein miltään. Ruokinnan jälkeen Pena pääsi tarhaan ja nappasin Braamerin tallin pihaan varustukseen. Pieni perjantaityttö tuli ratsastamaan ja hänen äitinsä lenkkeili mukanamme. Menimme samaa kautta kuin Penan kanssa ja jatkoimme vielä metsään pikkupolkua pitkin autiotalolle ja sieltä takaisin ja rautasillan kautta kotiin. B oli vähän tahmealla päällä. Se väisteli liukkaita kohtia hyvin eikä pystyssä pysymisessä ollut onneksi ongelmaa. Eteneminen tapahtui käynnissä ja hieman myös ravissa. Näimme matkalla saman karvamadon kuin Penan kanssa ja karvamato aiheutti suloista hilpeyttä pikkuneidissä.
     Ratsulenkin jälkeen ponit saivat syödä ja minä siivoilin muutaman karsinan. Sen jälkeen Suvi saapui kameransa kanssa ja suuntasimme peltoon. Laskimme Ossin, Tuhton ja Braamerin ensin irti isoon laidunpeltoon ja Suvi otti hankirallikuvia. Kun minun kuntoni loppui raahautua hangessa ponien perässä, siirryimme vielä hetkeksi peltoradalle. Ponit olivat söpösiä ja hauskoja, mutta niilläkin oli selvästi kuuma, jonka vuoksi emme pöllyttäneet niitä ihan hirveästi. Loppua kohden rauhoituimme ja B tuli luokseni rapsuteltavaksi. Nunnutin sitä ihan huolella ja lässyttelin sille, sekä juttelin Suvin kanssa niitä näitä. Sillä välin Tuhto ja Ossi rapsuttelivat ja painivat. Ne ovat kyllä kertakaikkisen hauska pari.
     Suvin lähdettyä kotiin kävelytin Penan uudelleen. Kävimme saman lenkin kuin aamulla, mutta jatkoimme lisäksi vielä vähän pidemmälle keltaisen talon kulmalta hieman lampaille päin. Ihana, reipas ja suloinen pieni Penaponi. Pihatolla viritin Penalle pihaton ikkunan kalteriin heinäverkon. Se voisi kuluttaa aikaansa sen kanssa ettei tylsisty, jonka lisäksi heinät säilyvät puhtaampina verkossa. Penalla on tapana pissiä heiniin jos niitä on paljon, jonka jälkeen se ei tietenkään niitä enää syö. Nyt tarhakin on niin pikkuinen, ettei pissapaikkoja juuri ole valittavissa, eikä Pena halua pissiä lumelle kun roiskuu kintuille. Erikseen pitää olla ruokaheinät ja pissaheinät...
     Kuvista varmaan on osa katsonutkin, että kakkaa on aika paljon. Sitä on ollut nyt tosi vaikeaa siivota kun kaikki on ollut niin jäässä, mutta nyt pitäisi päivisin alkaa siivoilemaan kun Aurinko sulattaa. Toisaalta haluan edellisvuosista viisastuneena myös jättää pihattokopin eteen saarekkeita niin, että jos pihaton pohjasta tulee liukas niin poneilla on paikkoja joilla seisoa liukastumatta. Pihattokopin pohja on vielä ihan koppurassa, mutta pian sekin varmaan alkaa sulamaan. Ponit nauttivat auringonpaisteesta, huilaten välillä myös sisällä viileämmässä. Penaparan tarhaan ei aamuaurinko paista, mutta päivän edetessä myös se pääsee nauttimaan ja paistattelemaan.

Matkoineen noin 9,5 h tallipäivä. Välillä on ihanaa kun saa oikeasti viettää kunnolla aikaa tallilla, eikä ole kiire.

Pakkasen päistäriköittämä Tuhto.
Tärppä lenkillä, ihana pihatto kun saa kosketuskontaktia kavereihin, ja alakulmassa vielä ikkunaan viritetty heinäverkko.

Kuvat © Suvi Tirronen:
Kiitos Suvi!!



Söpikset. Puolet laumasta!
Ihan mielettömän hieno kuva Braamerista! Niin ryhdikkäänä ja söpösenä!
Omat pienet rakkaat liinakot!

Lauantai 31.3.2018 oli yhtä kaunis kuin perjantaikin. Menin tallille puolen yhdentoista aikaan ja aloitin hakemalla Penan tallin pihaan. Mittasin siltä lämmön. Ei kuumetta ja jalkovälissä ei ole kuin ihan hiukan turvotusta. Kipsuttelimme myös tänään takapellolta lähteviä traktorinjälkiä pitkin, mutta jatkoimmekin viiskymppisen tietä tammalaitumen kulmalta kiertäen viiskymppisen takaosan, jonka jälkeen sukelsimme takaisin traktorin urille kohti rautasiltaa. Kävimme kääntymässä keltaisen talon nurkilla ja takaisin valuessamme bongasimme mahdollisesti saman karvamadon jonka tapasimme eilenkin. Pena oli ihan reipas, mutta hieman vaisuhko. Se närppi kasveja, muttei yhtä hanakasti kuin eilen. Se yritti myös välillä syödä maata, jonka kielsin. Maan syöminen on ihan yleistä keväisin ja se johtuu mahdollisesti eri syistä. Poneilla on pihatolla vapaassa nakerruksessa kivennäiskivi, joten sen puutteesta ei ainakaan voi moittia.
     Kerran pissalle pysähtyessään Pena vaihtoi pari kertaa hiukan paikkaa, vaikutti aivan siltä kun olisi ollut vähän hankaluuksia. Pissatessaan se kääntyi tuijottamaan takapäätään, mutta toimitus onnistui ihan mallikkaasti. Ehkä pieni turvottelu vähän hankaloittaa, tai tuntuu ikävälle. Jatkoimme kotiin viiskymppisen takaosaa ja kotitietä pitkin. Matkalla oli liukkaitakin kohtia, mutta selvisimme niistä kunnialla. Tallin pihassa tarjosin Penalle heinätuppoa. Se nuuhkaisi sitä kevyesti ja kieltäytyi kohteliaasti. Poni, onko joku huonosti? Mikset syö heinää? Annoin metacamit kevyesti turvotettujen kivennäisten seassa ja kaikki katosi ponin kitusiin suurella innolla. Annoin lellipennulleni myös yhden porkkanan, se teki ponin erityisen iloiseksi. Tarhaan päästyään se söi myös heiniään, joten ei huolta.
     Seuraavaksi jaoin päiväheinät kaikille tallin hevosille. Ponien paalin luona bongasin kevään ensimmäisen ulkokärpäsen! Kesä tulee! Näin heinänjakoreissullani myös taas yhden karvamadon. Niitä on nyt liikenteessä. Heinien jaon jälkeen hengailin ihanasta säästä nauttien ja ponejeni heinänmussutusta seuraten. Noita katselisi ja seurailisi vaikka monta tuntia. Jonkin ajan päästä päädyin juttelemaan muiden tallilaisten kanssa tallin pihaan ja puhdistelemaan samalla Tuhton valjaita. Välissä kävin näyttämässä tallille saapuneelle ravitiimille mistä Penan kävelytysreitti lähtee, jonka jälkeen laitoin vielä muiden ponien ruuat valmiiksi, puhdistin Ossin kisavaljaat, kuvasin myytävän satulan ja lähdin kotiin.
     Ravitiimiläiset ajoivat Pirelintietä rauhaksiin muutaman kerran eestaas. Käytössä olleet askellajit olivat käynti ja ravi. Annikalla oli ajossa Tuhto, Linnealla Ossi ja Kiialla B. Ajossa meni kuulemma noin 45 min ja kaiki meni hyvin. Ajon jälkeen tytöt hoitivat ja ruokkivat ajokkinsa ja Linnean lähdettyä kotiin Kiia ja Annika harjasivat ja kävelyttivät vielä Penan. (Peltoreittejä pitkin keltaisen talon kulmalle ja takaisin.) Kiitos paljon tytöille kävelytysavusta!


Kotimatkalla valjakot tulivat vastaan ja paparazzi iski.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Ajoa, ohitusharjoituksia ja kävelylenkki

Lauantaina 24.3.2018 aloitin käymällä Tuhton kanssa kevyellä ajolenkillä kuivurinmäelle ja takaisin. Poni oli ihan hyvällä fiiliksellä liikenteessä ja etenimme käynnissä ja hölkässä. Otj kinner sillä luksaa. Sen näkee silmällä, ihan kuten Braamerillakin, mutta se ei vaikuta olevan mitenkään kipeä. Tarkoitus on liikuttaa sitä kuunnellen ponin fiilistä ja ell ohjeen mukaan siirrytään talutuskävelytykseen jos ontuu ja sitten taas jatketaan kun on puhdas. Kinnerpatti siellä oikeassa takajalassa tosiaan on, jos joku on uudempi lukija tai vain muutenvaan blogissa piipahtamassa.
     Annikan ja Kiian saavuttua koitimme vaihtaa muutamaa kulunutta hokkia, mutta ei noita saa vääntämällä auki vaikka mitä tekisi. Ovat aivan liian tiukassa. Lenkillä tytöt ajoivat omillaan ja minä Ossilla. Kävimme peruslenkin käynnissä ja ravissa ja hiittisuoralle otimme kotiinpäin kisavauhtisia ohituksia. Pena oli ihan super hieno, Ossilla meinasi olla jopa vaikeuksia päästä siitä ohi. Toki tie oli kapea ja sitäkin piti varoa, mutta kyllä Penku meni kovaa! Kunhan tiet sulavat niin päästään Loviisaan ratahiitille.



Sunnuntaina 25.3.2018 lenkkeilimme käynnissä saman lenkin kuin viime sunnuntaina. Keltaisen talon pihan läpi ja vanhaa Pirelintietä takaisin, eli peruslenkki kolmonen. Minä talutin Penaa ja Tuhtoa, Hanne Braameria. Olivia ratsasti Ossilla ilman satulaa ja Fanni liittyi seuraan Nepan kanssa. Lenkki oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Pena koitti paahtaa Nepan perässä hirveällä kiireellä ja Tuhto puolestaan mateli kuin maan tahmein matonen. Keltaisen talon pihalla tapahtui jotain mitä minulle ei ole koskaan tapahtunut: ensin Nepa kakkasi ja sitten Ossi. Siinä olikin sitten härdelli että saatiin siivottua kaikki huolellisesti pois. Olivia ja Hanne menivät muiden ponien kanssa odottamaan kauemmas pois pihalta, Fanni siivosi Nepan kasan ja minä Penan kanssa Ossin kasan.
     Kun pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa, annoimme Fannin kanssa Nepsun, Penan ja Tuhton vähän nuuskutella. Se olisi pitänyt tehdä jo kotipihassa, sillä sen jälkeen Pena rauhoittui ja Tuhto reipastui. Lenkki meni hetken paljon helpommin. Pohjat olivat liukkaat ja vaikka poneilla on hokit, ne liukastelivat jonkin verran. Yhdessä kohtaa Pena säikähti jotain harpatessaan tiellä olevan oksan yli, varmaan jalka osui siihen jotenkin hassusti ja poni luuli jonkun tarraavan jalkaansa kiinni tai jotain vastaavaa. Ota noista ponien ajatuksista ja selvää. En tiedä säikähtikö Ossi sitä vai mitä kävi, mutta se kaatuik kuulemma ihan kunnolla polvilleen, mutta nousi pystyyn salamana ennenkö ehdin nähdä mitään. Omppu pysyi hyvin kyydissä ja matka jatkui.
     Loppulenkistä Pena ja Tuhto heittäytyivät taas hankaliksi, mutta onneksi Pena on kohta ruuna ja toivottavasti hieman rauhoittuu. Ruunaukseen onkin enää vain muutama päivä. Torstaina 29.3.2018 on aamusta aika Porvooseen. Pitäkää peukkuja! Kaksikko koitti metsätiellä koko ajan saada napsittua jotain syötävää eikä niitä kiinnostanut hirveästi kuunnella minua. Braamer oli ihan reippaalla tuulella, Ossi oli hidas. Sen selkä pitäisi hierotuttaa auki ja pitkää satulaa sille ei enää laiteta jos ei ole pakko. Toivotaan että eräs satulanmyyjä vastaisi minulle satulakyselyihini pian. 
     Ilma ei ollut tällä kertaa mitenkään aurinkoisen kaunis, mutta oikein kiva muutoin. Lintuset laulelivat ja tienpintaa oli joissain kohdissa näkyvissä. Sulakaa tiet äkkiä! Keskiviikkona Braamerilta ja Penalta otetaan kengät pois, kun Penalla ei saa olla niitä ruunauksessa eikä Braamerilla saa olla hokkeja Tampereen messuilla. Olisi kivaa, jos otukset pysyisivät silti pystyssä. Lenkin jälkeen harjasimme ja ruokimme ponit, jonka lisäksi arnikoin Ossin jalat (kaatumisen vuoksi) ja Tuhton selän. Nyt kun tätä kirjoitan herää kysymys: miksen arnikoinut Tuhton kinnertä? Hmm... No toisella kertaa.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Myrskyn kautta aurinkoon ja pitkä poneilupäivä

Maanantaina 19.3.2018 oli vapaapäivä ja tiistaina 20.3.2018 menimme Olivian ja Heidin kanssa tallille. Keli oli kehno jo kun lähdimme kohti Pyhtäätä, mutta paheni pahenemistaan koko ajan. Märkää lunta tuli melkein vaakatasossa ja tuuli rajusti. Haimme Olivian kanssa kaikki ponit ja harjasimme ne ripeästi. Sen jälkeen aloimme kävelyttämään niitä ja koska B ja Ossi olivat aika energisiä ja säpsynä, laskin ne hetkeksi kentälle irti. Vähän ne juoksivat, mutteivät loppuunsa paljoa. Kun Heidi tuli suokkiruuna Peran kanssa tallista ulos, lähdimme maastoon. Minä talutin Tuhtoa ja Ossia, Heidi Peraa ja Braameria ja Olivia ratsasti Penalla ilman satulaa. Kävimme kävelemässä kuivurinmäelle ja takaisin, todeten ettei yltyvässä myrskyssä kannattanut lähteä sen pidemmälle. Pohja oli joltain osin liukas ja ponien hokkijalatkin vähän lipsahtelivat. Kylmä meillä ei ollut, pikkuhiljaa voisi alkaa käyttämään vähän ohuempia ulkovaatteita..! Huonosta kelistä huolimatta seura oli erinomaista ja lenkki ihan mukava.

Keskiviikkona 21.3.2018 maastakäsittelimme poneja kentällä Olivian ja Nooran kanssa. Minun harjoittelukaverini oli Braamer, Olivian Ossi ja Noora valitsi itselleen Tuhton. Tytöillä oli käytössä naruriimut, me treenasimme Braamerin kanssa suitsilla. Tyttöjen harjoitusohjelma alkoi peruutuksilla. Molemmat rautiaat olivat aika juntteja ja minun kokeillessani Ossi tarjosi pystyynhyppyä. Ei Ossi, ei sitä tänään kiitos. Kun neuvoin tyttöjä tarpeen vaatiessa pyörittämään narun häntää ravistuksen lisäksi, alkoi homma pikkuhiljaa luistaa ja kehitys oli loppua kohden huima! Hyvä tytöt. Seuraavaksi he harjoittelivat takaosan väistätystä, sitten lähettämistä ja lopulta ympyrälle johtamista.
     Braamerin kanssa aloitin myös peruutuksista. Olin ottanut sille mukaan leipää aikeenani motivoida sitä peruuttamaan mahdollisimman pienellä pyytämisellä. Poni tarjosi pystyynhyppyä ja jalannostoa. "Anna sitä leipää, näin hienosti osaan!" Jouduin vähän jo ärähtämään sille pystyynhypyistä ja sen olin joutunut tekemään myös Ossille. "Peruutusta tässä haetaan hölmö!" Poni tajusi ja homma alkoi luistaa. Väistättelin myös takapäätä ja kokeilin vähän kartioiden pujottelua (B tietty keilasi niitä joten luovutin). Rakensin myös kolmesta puomista U-muodostelman ja väistätin Braameria sivusuunnassa niin, että sen etuset kulkivat puomin toisella puolella, takaset toisella. Aluksi poni oli ihan hämillään ja sitä vähän hirvittikin, mutta pian se tajusi mitä haettiin ja toimi hienosti. Sen kanssa pitää olla tarkkana ettei pyydä liian kovasti ja sitä pitää muistaa kehua tosi paljon. Loppuun vähän lähetin ja johdin myös Brankkua, sekä vaihdoin niin että Noora sai kokeilla Braamerin kanssa ja minä keskustelin Tuhton kanssa. Tuhto ei ollut ihan samaa mieltä ympyrälle johtamisesta Nooran tai minun kanssani. B muistaa hyvin kaikki aiemmin opitut jutut kun vähän muistelee. Olivia ja Noora ovat taitavia ja kehittyivät ihan silmissä kun heitä neuvoi ja pääsivät kokeilemaan ja harjoittelemaan. Myös muille junnuille pitäisi ehdottomasti pitää maastakäsittelyharjoituksia joku päivä. Näitä hommia olisi hyvä harjoitella säännöllisesti.
     Maastakäsittelyharjoitusten jälkeen irtojuoksutin Penan lyhyesti kentällä. Se hyppi villin suloisia orimaisen uhmakkaita etujalkojen nostoloikkia viilettaessaan ympäri kenttää. Kokeilin käydä kyykkyyn ja poni tuli heti luokseni. Kehuin ja rapsuttelin, jonka jälkeen juoksutus jatkui vielä hetken. Toisellakin kertaa Pena tuli suoraan luokse ja otin sen iloisesti kehuen kiinni. Sitten loppukäynnit, väkirehut ja pihatolle. Tänään kaikki ponit saivat pellaviinsa leipää ja kaikki söivät ruokansa. Pena tosin jätti kupin nuolematta kovinkaan tarkasti. Eilen Pena ei halunnut syödä ollenkaan. Myönnän, sinkkikupari maistuu kamalalle, mutta kyllä mä haluan nyt tämän kuurin syöttää.

Ps. Vaihdoin Tuhtolta tänään yhden hokin, kun se oli jo niin kulunut. Sen lisäksi ainakin kolme muuta hokkia olisi pitänyt vaihtaa, mutten saanut niitä auki. Hitsin tiukalla ovat. Tuhtosta olin ylpeä, se seisoi nätisti paikoillaan vaikka joutui pitämään jalkojaan kauan ylhäällä ja vaikka jouduin vääntämään aika lailla. Pitää yrittää joku päivä taistella loppuja vaihtokuntoisia auki vaikka tallin käytävällä. Jos ne kuluvat vielä paljon, niitä ei enää saa ollenkaan irti.



Torstaina 22.3.2018 Siiri ja Helmi olivat molemmat pois, mutta minä, Olivia, Noora ja Hanna menimme tallille. Seuraksemme tulivat myös torstaina 8.3. käynyt tyttö Nastja, sekä uusi tuttavuus Mette. Me otimme Meten kanssa ajoon Ossin. Hanna, Olivia, Noora ja Natja ajoivat Penalla ja Braamerilla niin, että Braamerin kärrien perässä oli ahkio. Jokainen heistä oli vuorollaan ahkion kyydissä ja aina yksi vakkareista ajoi Braamerilla ja kaksi tyttöä oli Penan kärreillä. Kävimme kipsuttelemassa autiotalon mäelle ja takaisin ja käytössämme olivat kaikki askellajit. Hauskaa oli, nyt on hyvä aika ottaa kaikki ilo irti ahkiosta! Suksi-innostus vaikuttaa hiipuneen, joten hiihtelyitä jatketaan ensi talvena. Ahkion ostoa ei ole tarvinnut katua hetkeäkään. Pulkkaan verrattuna ahkio on isompi ja tukevampi, jonka vuoksi pidän siitä enemmän.

Perjantaina 23.3.2018 ajelin iloisesti puolen päivän jälkeen Pikanttiin ostamaan poneille rehukalkkia. Ostin Biofarmin 10 kg tönikän ja nyt koko kotitallilla asuva lauma alkaa saada kalkkia väkkäreiden seassa. Täällä: -hevostietokeskus- tietoa kalkki-fosfori -suhteesta jota siis lisäkalkilla korjaan. Tällä hetkellä tallin heinä ei ole analysoitua, mutta menen viitearvojen mukaan. Laidunkauden jälkeen teetän analyysin jotta saisin ruokintaa tarkennettua ja suunnitelmissa on ottaa myös verinäytteitä joista tarkistetaan että kaikki on muutoinkin balanssissa.
     Tallilla järjestelin kalkit ponien rehulaatikkoon ja sen jälkeen hain Penan ulkotallin eteen parkkiin. Putsasin sen kaviot ja suihkutin niiden pohjiin karvankiillotusainetta estämään tilsojen kertymistä. Vinkki tuli joltain meidän ravitiimiläisistä, joka oli lukenut sen whatsapp-ryhmästä. Minusta tuntuu, että tämä kikka jopa toimii. Kun kaviot oli katsottu, harjailin ponia pitkään ja hartaasti. Selvitin myös harjan ja hännän ja innostuin jakamaan harjan testimielessä kahdelle puolelle. Näytti hauskalta, mutta on paras yhdellä puolella, kuten se luonnollisesti asettuu.
    Penan etujalkojen väliin ja kainaloihin on alkanut muodostua jokakeväisiä huopatakkuja, joita varovasti nypin irti. Osa oli niin tiukassa, että irrottelu alkoi ponista tuntua epämukavalta. Päätin, että leikkaan tupot irti saksilla vaikka saksien jälki näyttää usein tyhmältä. Ihan sama. Päädyin tuppojen leikkuusta leikkaamaan etujalkojen välin karvat muutenkin lyhyeksi, että ponilla ei olisi ihan niin kuuma ajossa. Minulle on vinkattu, että ryntäät voisi jo ihan hyvin klipata vaikka poni on pihatossa. Myös harjan alle voisi klipata raidan. Se auttaisi tosi paljon viilentämään liikutuksessa, mutta poni ei palelisi yöpakkasilla. Sain kuningasidean: miksi maksaisin monta kymppiä siitä että joku tulisi klippailemaan, kun voin itse leikata karvaa saksilla? Siitä se sitten lähti, tein itse ja säästin. Näyttää toki hölmöltä, mutta sillä ei ole mitään väliä kun harjan alle ei näe kuitenkaan jos ei harjaa nosta. Olen ylpeä itsestäni. Trimmasin loppuun vielä Penan korvakarvat. Poni seisoi koko ajan kiltisti paikallaan ja nautti keväisestä ilmasta, auringonpaisteesta ja hoidosta. Hoitelin ponia tallin pihassa varmaan melkein pari tuntia. Se oli mukavaa ja rentouttavaa.
     Huolellisten hoitotoimenpiteiden ja trimmausten jälkeen valjastin Penan ja lähdimme ajolenkille. Alkukäynneissä otin kuvaa kärrien edessä lompsivasta Penasta, kun poni yht'äkkiä "säikähti" jotain, kääntyi ympäri, siirtyi raviin ja oli mielestään matkalla kotiin. Sain sen yhdellä kädellä käyntiin, kännykän taskuun ja sitten käänsin ponin takaisin pienen suostuttelun jälkeen. Lupasin Penalle, että jos joku hyökkää sen kimppuun niin puollustan sitä viimeiseen hengenvetooni asti. Penalle asia oli ok, mutta se päätti että se ei sitten ainakaan kävele. Alkukäynnit jäivät lyhyiksi kun jatkoimme ravilla, mutta eipä se ole niin vakavaa tässä kohtaa. Poni oli ilosen energinen ja keli aivan mieletön. Kiersimme vanhan peruslenkin sekä lisäosan, eli menimme sikalan mäkeä ylös, hankikahlasimme (tai no Penahan siinä kahlasi) pienen lisälenkin ja tulimme peruslenkkiä takaisin.
     Yhdessä kohtaa pysähdyimme hetkeksi juttelemaan erään ruovan ja tytön kanssa ja poni sai rapsutuksia. Penku tosin oli vähän sitä mieltä, että matkaa täytyisi päästä jatkamaan. Sen naama oli ihan hiessä ja sillä oli hurja hönkä päällä. Hankikahluun jälkeen se alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan. Etenimme kaikissa askellajeissa. Tällä hetkellä pohjat ovat ihan loistavat, kun tienpinnalla on muutaman sentin tiiviis mutta pehmeä lumikerros. Kotitien alussa oli suuri katkennut männyn oksa, jonka nappasimme mukaan. Minä kävelin ja männynoksa raahautui kätevästi kärrien perässä, kun nostin siitä osan kärrien päälle ja se jäi hyvin kiinni pienestä oksankohdasta. Veimme evään suoraan pihatolle ja vippasin sen Penan ja Tuhton puolelle. Kaikki kolme ponia, B, Ossi ja Tuhtis, olivat pihattokopissa sisällä, mutta Tuhto tuli heti kiinnostuneena tutkimaan oksaa. Poni oli onnellinen: raaputuspuu! Olin ajatellut sitä kyllä syötäväksi, mutta noh, hyvällä oksalla on useita käyttötarkoituksia. Lenkin jälkeen harjasin Penan huolella ja rakkaudella, sekä suurensin harjan alle leikkaamaani tuuletusraitaa. Sen jälkeen Pena sai väkirehut (1dl pellava, 1dl kivennäinen, sekä mitalliset MSM:ää, magnesiumia, sinkkikuparia ja kalkkia. Magnesium on nyt vain kuurina eikä Pena syö sitä säännöllisesti.)
     Seuraavaksi menimme Fannin, Braamerin ja Ossin kanssa peltoradalle irtojuoksutushommiin. Minä pyysin poneja liikkeelle ja Fanni otti kuvia. Ponit eivät olleet kovin lennokkaalla päällä, niilläkin oli varmaan kuuma turkeissaan kun Aurinko lämmitti niin voimakkaasti. En kyllä sinänsä valita, ihana Aurinko ja ihana orastava kevät! Peltoilun jälkeen vein Ossin ja Brankun tallin pihaan ruokittavaksi ja harjattavaksi. Leikkasin myös niille harjojen alle tuuletukolot. Siinä huomasi hyvin, kuinka erilaista karvaa poneilla on. Penalla ja Braamerilla on pitkää, Ossilla lyhyttä ja tiivistä. Koloista olisi voinut tehdä isommatkin, mutten uskaltanut vielä, etten vahingossa tee liian suuria.
     Viimeisenä oli ollut tarkoitus hoitaa ja kävelyttää Tuhto, mutta koska ilta jo pimeni, jätin kävelytyksen väliin. Ponin takajalkojen väli oli hiessä kun hain sen tallin pihaan viedessäni B:n ja Ossin ulos. Lasse kertoi Penan ja Tuhton rallittaneen ihan huolella sillävälin kun B ja Ossi olivat olleet tallin pihassa. Olin jättänyt pihattopuoliskojen väliportin auki ja P ja T olivat kiitäneet puoliskojen väliä. Tuhto ei kuitenkaan puuskuttanut, eli niin sanotut loppukäynnitkään eivät olleet välttämättömät. Harjailin Tuhton huolella, siltä lähtee ehkä kaikkein eniten karvaa. Leikkasin sillekin harjan alle kolon ja sen turkkia oli kaikkein haastavin leikata. Harjan alta se oli tosi lyhyttä ja tiivistä.
     Ihana ja rentouttava tallipäiväni, noin 6 h 30 min, oli kääntynyt iltaan ja kotimatka alkoi. Voisinpa nytkin tätä kirjoittaessani olla harjailemassa ja rapsuttelemassa otuksiani. Ootteko jo huomanneet, että saatan olla vähän ponihullu..?

Ps. Sain Astalta kuvaterveisiä Viltsulta! Sillä oli manikyyripäivä ja se voi mainiosti. Ikävä on kova, pitää koittaa sopia joku aika koska sitä olisi hyvä käydä katsomassa.

PERJANTAI:



Sain Viltsulta kuvaterveisiä, iso kiitos Asta! <3

© FANNI SNELLMAN:









Ps. Tulkaa ihmeessä Tampereen Hevoset-messuille lauantaina 7.4.2018! 
Me osallistutaan Braamerin kanssa Playsson.netin handler-kisaan Racing-areenalla klo. 15.30 alkaen. Braamer ei valitettavasti ole muutoin moikattavissa, mutta jos minut näkee lauantaina messuilla niin saa tulla moikkaamaan! Hanne ja Olivia ovat menossa mukana myös.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)