keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kylmyyttä ja kutinaa

Maanantai 19.2.2018 poneilla oli vapaapäivä ja tiistaina 20.2.2018 menimme Olivian kanssa peltoradalla ja hangessa. Minulla oli ajossa Pena ja peräponina Tuhto, Olivialla ratsuna Ossi ja käsihevosena Braamer. Aloitimme kipsuttelemassa ensin peltoradalla, kävimme välissä hankikahlaamassa laidunten ja pihaton välisessä pellossa ja loppuajaksi palasimme peltoradalle. Etenimme sekä peltoradalla että hangessa kaikissa askellajiessa ja ponit olivat reippaita. Viimeiseksi tarkoitetulla laukkapätkällä B meinasi kirmata Ossin ohi, mutta Olivian hidastettua lopulta pysähdykseen asti  B hyväksyi kohtalonsa kulkea Ossin perässä tai takavierellä. Muutoin käsihevosen kanssa meno onnistui ihan super hyvin meidän ratsukolta.

Keskiviikkona 21.2.2018 ei ollut tallikyytejä joten poneilla oli taas vp, mutta torstaina 22.2.2018 poneiltiin junnujen kanssa. Menimme peltoradalla ja minulla oli ajossa Tuhto, Olivialla ja Helmillä hiihtoajossa Pena, Hannalla ja Siirillä hiihtoajossa Ossi ja Noora ratsasti Braamerilla ilman satulaa. Oli kylmä. Hyhhyh että oli kylmä. "Varpaat on kylmät ja nenä on jäässä, jääpuikotkin kasvaa päässä!" Toisaalta odotan kesää, mutta Braamerin kannalta maltan vielä odottaa. Kesäihottuma on ahterista. Selvisimme ponien liikutuksesta hengissä, myös Noora joka kerran tipahti Brankulta.

Ps. Hyvää nimipäivää minulle ja muille Tuuleille, Tuuliolle ja Hildoille!

Perjantaina 23.2.2018 ajelin iloisena tallille. Ilma oli pakkasen kirpeä ja aurinkoinen. Kävin nappaamassa Braamerin pihatolta ja laskin Tuhton hengailemaan Ossin kanssa samalle puolelle. Pena keskittyi omalla puolellaan heinien nakerteluun. Tällä hetkellä poneilla on vapaa heinä ja ne ovat pärjänneet sen kanssa oikein hyvin. Tällä esikuivatulla heinällä ne tosin tekevät sellaisia heinämukelluksia joita ei ole kuivaheinän kanssa tullut, eli ainakin hampaiden kuntoa pitää nyt tarkkailla. Säilöntäainetta tuossa meidän "säilöheinässä" ei ole, mutta se on vedetty pellosta muoviin ja toki jotain käymistä siinä varmaan tapahtuu.
     Ennen pienen perjantaitytön tuloa irtojuoksutin Brankkua kevyesti kentällä, kun se vaikutti jokseenkin energiseltä. Kentän pohja ei vissiinkään kuitenkaan ollut ponille mieleen, sillä se ei juurikaan loppuunsa innostunut irtona rallittamisesta. Pienen perjantaitytön saavuttua lähdimme autiotalon lenkille. Erikoista tässä kerrassa oli se, että ensimmäistä kertaa tyttö ratsasti ilman satulaa. Lenkki sujui hyvin ja etenimme käynnissä ja ravissa. Suurimman osan matkasta talutin varmuuden vuoksi, mutta pitkällä narulla jotta neiti sai itse ohjata ja määrätä vauhtia. Autiotalolle vievä metsätie oli kummallisen näköinen ja paikka oli lähes tunnistamaton. Metsää on kaadettu sieltä suunnalta taas aika paljon. Kiersimme reitin tällä kertaa toisin päin kuin yleensä.
     Kävimme lenkillä mielenkiintoisen keskusteun pikkuneidin kanssa. Hän totesi minun tuhlanneen kaikki rahani poneihin, mutta selitin hänelle etten ole tuhlannut mitään. "Tiedätkö mikä elämässä on kaikkein tärkeintä? Kaikkein tärkeintä on olla onnellinen. Jos käyttää rahansa sellaiseen asiaan joka tekee onnelliseksi, ei se ole tuhlattua rahaa. Nämä ponit tekevät minut onnelliseksi." Selitin myös, että jos käyttää rahansa niin että on myöhemmin vaikeuksissa, niin tilanne on eri. Silloin jos ei lopulta ole onnellinen, niin silloin sitä voikin sanoa tuhlaukseksi. Pitää aina miettiä asioita hieman pidemmälle, vaikka aina ei voikkaan kaikkea ennustaa etukäteen. Myöhemmin tuumailin itsekseni myös, että on näistä minun poneista ollut iloa aika monelle muullekkin, kuin vain minulle.
     Illemmalla oli ollut alustavasti tarkoitus käydä katsomassa Viltsua, mutta reissu peruuntuikin. Muutama päivä sitten, en ole ihan varma mikä päivä se oli, Viltsu ja sen veli Dami muuttivat edellisestä paikasta muutaman kilometrin päähän toiselle tallille. Ennen ne asuivat siis Astan tallilla pihatossa, nyt samassa paikassa kun silloin kun kävin Viltsua katsomassa ennen ostoa. Päivät ne leikkivät hyvän kokoisessa tarhassa, yöt ne nukkuvat tallissa. Karsinassa nukkuminen on hyväksi Viltsulle, kun on pakko rauhoittua kunnolla huilaamaan. Lisäksi karsinassa saa ruokittua varsaa vielä enemmän ja paremmin. Viltsu on saanut lisää massaa, mutta olisi hyvä saada vielä lisääkin.
     Illan suunnitelmien peruunnuttua päätin päästää Penan ja Tuhton rallittamaan irtona peltoradalle. Siellä ne viilettivät hurjaa kyytiä, välillä radan ja välillä hangen puolella. Kertaalleen Tuhto meni portista läpi ja juoksi vähän matkaa, pysähtyen puhisemaan. Pena ei uskaltanut seurata sitä kun langat jäivät maahan napsumaan. Hain Tuhton takaisin ja viritin ponien riimunnarut ylempään lankaan roikkumaan. Valkeat ohuet porttilangat eivät erotu kunnolla lumista maisemaa vasten, eivätkä ponit meinaa nähdä niitä ainakaan kun yhtään alkaa hämärtää. Minun pitäisi vieldä pellolle jotain näkyvämpää lankaa portteihin, mutta riimunnarut auttavat siihen asti. Hauskaa poneilla tuntui olevan kaikenkaikkiaan, eivätkä ne meinanneet antaa minulle kiinni edes sitten kun rauhoittuivat. Sain Tuhton kuitenkin hämättyä rapistelemalla taskuani ja sitten Penakin antoi kiinni.

Lauantaina 24.2.2018 luulin että olisi ollut tosi kylmä, joten suunnitelmanamme oli aluksi Annikan ja Kiian (Linnea kipeänä) kanssa ajaa rauhaksiin peruslenkki. Ilma olikin kuitenkin tuulen tyynnyttyä oletettua leudompi ja etenimme reippaasti, innostuen kiertämään pidemmän lenkin. Annikalla oli ajossa Pena, minulla Tuhto ja peräponina Ossi ja Kiia ajoi Braamerilla. Kurvasimme peruslenkiltä moottoritien varrella kulkevalle huoltotielle ja vaelsimme kotiin asfalttitien kautta. Pohjat olivat tosi hyvät pienelle ravikisailulle ja poneilla oli virtaa. Varsinkin Pena on nyt ollut useampana päivänä ihan kevättalvesta innostunut pieni villiori. Jossain kohtaa alkoi taas tuulla ja naamamme, varpaamme ja sormemme kärsivät kylmästä. Kai se hyytävä kylmyys on näiden upeiden talvipäivien hinta.
     Asfalttitien reunalla kulkeminen sujui nätisti, vaikka osa ohiajavista autoilijoista ei tuntunut hidastavan juuri lainkaan. Sitten tapahtui jotain pelottavaa. Tienlaidalla oli hurja hirviö, joka melkein hyökkäsi pienen edellä kulkevan Penan kimppuun! Todellisuudessa tämä hirviö oli suuri pahvinpalanen, mutta oikeasti ei ollut onnettomuus ihan mahdottoman kaukana kun Pena hyppäsi sivuloikan keskelle tietä. Onneksi takaa ohittamaan lähdössä olleet kaksi autoa saivat hidastettua ajoissa ja tilanteesta selvittiin kaikilta osin ehjinä. Samassa rytäkässä kuitenkin Ossikin säikähti ja vetäisi narustaan lukon poikki. Onneksi autot olivat silloin jo menneet ja arviolta 400 metrin päästä lähestyvällä autolla oli hyvin aikaa huomata tilanne ja hidastaa. Ossi antoi hyvin kiinni, viritin sille uudeksi naruksi Tuhton potkuremminä toimineen riimunnarun ja loppumatka sujui ongelmitta. Välillä sitä miettii, että pitäisikö vain pysyä kotipihassa, mutta tekevälle sattuu ja aina kaikkea ei voi estää etukäteen. Ponimme ovat maastovarmoja, mutta saaliseläimen kanssa säikähdyksiä tulee joskus vastaan. Onneksi on aina ollut onni matkassa.

Loppuun vielä ihmettelyä: Tuhto kutiaa ja se on hinkannut niskaansa laikkuja. Mitään öttiäisiä ei näy, eikä merkkejä sienestä. Poni kutiaa kauttaaltaan ja on yleisesti ottaenkin aika kutiavainen ympäri vuoden. Kun se muutti meille, se oli hangannut ahteriaan saman näköisesti. Olisikohan sillä vain kuiva iho, vai jokin puutostila, tai sitten niitä öttiäisiä tai vastaavaa..? Pesisin sen hexocilillä, mutta nyt ei ole ihan pesukelit. Kellään muulla meidän ponilla ei ole samanlaisia laikkuja tai kutiamista. Tarkkailemme tilannetta ja olen ostanut Tuhtolle alustavasti vähän öljyä väkirehujen sekaan.


Loppuun kysymys, johon toivoisin vastauksia teiltä rakkaat lukijat: luetteko blogiani kännykällä vai tietokoneelta?

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Miä tahdon tallille...

...mutta jos haluan tulla varmasti kuntoon, niin on parempi pysytellä vielä kotona huilaamassa. Eilen illalla lämpö nuosi 37:ään, mutta Panadol laski sen takaisin 36:een. Yöllä heräsin pariin kertaan yskimään ja niistämään. Nyt minulla on taas ääni, joskin se on vielä melko maassa. Kurkkukaan ei ole enää niin kipeä kuin aiemmin, joten aletaan olla pikkuhiljaa jo voiton puolella. Toivottavasti. En silti vielä huomenna pysty menemään tallille normaalisti, mutta jospa pääsisin piipahtamaan..? Tänään on siis perjantai 16.2.2018 ja minulla on tylsää.

Ensikesän poniravikorttikursseista näet tietoa täältä -P-ajolupakurssit 2018-. Olen laittanut sähköpostia mm. Kouvolaan ja Lappeeseen, mutta heillä ei olle vielä tarkkoja tietoa koska he järjestävät kursseja, jos järjestävät. Loviisassa on kuitenkin pistetty nyt asioihin vauhtia ja leirimuotoinen kurssi on päätetty järjestää 17. - 21.6.2018. Kyselin ystävältäni onko heidän tiimistään tulossa leirille kurssilaisia ja heitä on kuulemma tulossa luultavasti 3-4. Siihen lisäksi meidän Olivia ja Noora, tämähän alkaa näyttää jo siltä että leiri saadaan kasaan! Jos Loviisan leiri jostain syystä ei tulisi kasaan tai peruuntuisi, niin meidän tytöt voisivat mennä joko Ypäjän leirille, tai Lappeen (ei leirimuotoiselle) kurssille, mikäli he järjestävät ja kurssi olisi tuon jälkeen.
     Jos joku teistä lukijoista on kiinnostunut leirimuotoisesta ponikorttikurssista, niin voin suositella Loviisaa. Meiltä on ollut siellä kahtena eri kesänä yhteensä 5 neitiä ponien kanssa ja kaikki ovat viihtyneet loistavasti. Loviisa on ihana ja kaunis kesärata. Hyvät ja rauhalliset puitteet, ystävällinen ja asiantunteva henkilökunta, ja ennenkaikkea ryhmähenki leireillä on ollut kiitettävä. Ponit majoittuvat joko karsinoissa tai tarhassa. (Orit eivät pääse tarhaan kuulemma turvallisussyistä, mutta meidän orit on sen 5pv selvinneet karsinoissakin.) Melkein joka päivä on ollut ohjattua ajoa harjoitusten muodossa, mutta sellaisena päivänä kun ei ollut saivat leiriläiset ulkoiluttaa ponejaan ajaen/ratsain/taluttaen itsekseen. Leirille tarvitsee siis mukaan oman ponin, jonka karsinan putsauksesta, varusteista ja ruokinnoista leiriläiset huolehtivat itse leirin ajan. Tätä leiriä kannattaa harkita vaikkei välttämättä pääsisikään sen jälkeen hurjana kisaamaan. Leiri itsessään on jo ihan mahtava elämys, kuten mikä tahansa muukin ponileiri! Valjastaminen ja ajon perusteet täytyy osata etukäteen.
      Meiltä ovat osallistumassa ainakin Noora Braamerilla ja Olivia Ossilla, ellei Noora satu innostumaan menemään Tuhton kanssa. Leirin aikaan Pena on jo ruuna sekä toivottavasti rauhoittunut, joten senkin kanssa voisi mennä, jos joku meidän tytöistä innostuisi ja ehtisi löytää hyvän yhteisen sävelen ponin kanssa. Tuhtonkin kanssa voi leirille mennä, mutta vain sellainen, joka varmasti pärjää sen kanssa. Se on meidän poneista ehdottomasti haastavin.

Sitten takaisin tähän päivään: Tänään tallilla kävivät Noora ja Olivia. He ajoivat peltoradalla, Noora Penalla ja Olivia Tuhtolla. He ajoivat kuulemma noin kuusi kierrosta ja 50 minuuttia ja molemmat ponit olivat energisiä ja kivoja. Ajon jälkeen he huuhtoivat Penan nenän ja poni oli kiltisti. Ennen kotiinlähtöä tytöt saivat vielä ratsastaa Odinilla.

Muistoja Linnean, Kiian ja Helmin korttikurssilta Loviisasta vuodelta 2015:




Lauantaina 17.2.2018 äiti käytti minua iltapäivällä tallilla katsomassa poneja. (Kiitos äiti!) Veimme otuksille paljon kuivattuja ruisleivänpaloja ja silittelimme ja rapsuttelimme niitä. Poniterapia on kyllä parasta maailmassa. Juuri kun olin aikeissa katsoa Penan nenää, poni onnistui saamaan kevyesti lunta naamalleen maasta. Ajattelin että puhallan lumet pois ettei tarvitse kädellä pyyhkiä haavaa... väärin tehty. Pena loukkaantui puhalluksesta ja juoksi karkuun. Sain katsoa nenää kun hiivin varovasti anteeksi pyydellen ja ponia rapsutellen takaisin. Haava näyttää jo tosi hyvältä. Pieni kohouma siihen ehkä jää, mutta ainakin se paranee ihan tosi hyvin eikä enää tarvitse olla huolissaan.
     Ossilta ja Braamerilta pyysimme leipiä vastaan myös pari pystyyn hyppyä. Braamer ei kovin ylös hyppää, mutta Ossi hoitaa homman todella näyttävästi. On se hieno! Tuhton vieressä istuin jonkin aikaa sen syödessä heiniä ja rapsuttelin sitä. Se on kyllä aivan ihana, hurjan suloinen ja tosi hyvin laihtunut. Odotan innolla sen klippausta, mittauttamista ja mahdollista ensimmäistä starttia. Toisaalta ei haittaa vaikka Tuhto olisi ylikorkea, se on erittäin rakas riippumatta korkeudestaan.
     Aiemmin päivällä ravitiimiläiset olivat käyneet ajamassa, tässä raportti Annikalta: "Oltii tallil Kiian kaa jo enne Linneaa. Haettii ponit ja kärryt. Sit alettii jo harjailemaa poneja ja katottii myös hokit, ja kaikil oli hyvin kiinni (paitsi Ossilt puuttu yks kenkä, mut se löyty, ja Linnea jätti sen koppii). Sitte valjastettii ponit ja lähettii ajamaa Kiia Brankul, Linnea Ossil ja mä Penal ja Tuhto oli mul peräponin. Mentii peruslenkki ilman lisäosaa ja meil meni noin tunti. Ravattii aika paljo ja välil myös käveltii. Ajon jälkee ruokittii ponit ja huuhtelin Penan nenän."
     Lisäksi sain aivan ihania kuvia meidän tallin Saaralta, kiitos Saara! Hänen ollessaan tallilla kuvailemassa ponit olivat leikkineet iloisesti, kumpikin pari omalla puolellaan. Kaikki leikit eivät sattuneet kuviin, mutta ihania ponikuvia löytyy postauksen lopusta.

Myös sunnuntaina 18.2. ajamassa kävivät Annika ja Kiia. Ossi ei ollut nyt liikutuksessa kun siltä on tosiaan oikea takakenkä irti, mutta tytöt liikuttivat kaikki muut ponit. He kävivät ajamassa peruslenkin niin, että Annika ajoi Penalla, Kiia Tuhtolla ja Kiialla oli Braamer peräponina. Otukset olivat kuulemma aika reippaita, joten valjakot ravailivat paljon. Ajon jälkeen tytöt vielä ruokkivat ponit (myös Ossin) ja huuhtoivat Penan nenän.
     Koko viikonlopun oli ihan mahtava keli. Aurinkoisia pakkaspäiviä, lunta ja tuhansia pieniä timantteja hangella... Kyllä ärsyttää olla vielä toipilaana. Huomenna palaan pikkuhiljaa normaaliin arkeen koulun merkeissä ja tiistaina jatkuu harkka. Tiistaina pääsen myös tallille ihan kunnolla. Ensiviikon sunnuntaina sitten onkin aika ottaa kimpsut ja kampsut mukaan ja suunnata junnujen kanssa GB:lle hiihtolomaksi vakkarien viikkoilemaan! Toivotaan, että silloinkin on upean talviset kelit!

PENAN NENU:

POJAT KUN KÄVIMME LA TALLILLA:

LAUANTAILTA © SAARA S.:






torstai 15. helmikuuta 2018

Vieroitusoireita poneista ja taitavat tytöt

Minulla oli ollut lievästi flunssainen olo jo varmaan viimeviikon puolestavälistä asti ja sunnuntaina tallilla kurkku oli alkanut olla kipeä. Vaatteita minulla oli päällä paljon ja toimin rauhallisesti, etten pahentaisi tilannetta. Maanantaina 12.2. oli kurkku vielä astetta kipeämpi ja olo hieman tokkurainen. Kuten maanantait normaalisti, tämänkin viikon maanantai oli talliton päivä. En lähtenyt myöskään lenkille hyvän ystäväni Emmin kanssa kuten yleensä, vaan koitin huilata kotona. 
     Tiistaiaamuna 13.2. oloni oli sen verran vielä huonompi, etten uskaltanut lähteä harjoitteluun kävellen, vaan menin bussilla. Edellispäivänä kävellessä oli lievää hengenahdistusta ja sydämentykytystä. Näinköhän joutuisin jäämään loppuviikoksi sängynpohjalle. Urheasti kuitenkin yritin, vaikka yskittikin kuivasti. Jos yskä pahenisi yhtään, olisi jäätävä kotiin ettei tartuta muita. Toisaalta, en ollut ainoa jonka yskä kuullosti aivan samalta. Hyvin kuivalta ja hyvin ikävältä. Tarkoitukseni oli ollut mennä tiistaina tallille, mutta käveltyäni harkkapaikalta vain noin kilometrin vanhempieni talolle, totesin etten voisi lähteä mihinkään. Onneksi äiti vei minut autolla kaupan kautta kotiin. Illalla kuume olikin jo 38,6, joka on minulle paljon. Normaalilämpöni on 35,5-36,5 astetta ja olen kuumeessa ihan tosi harvoin.
     Olivia kävi itsekseen ratsastamassa Ossin. Tässä raportti häneltä: "Päästyäni tallille lähdin hakemaan Ossin. Annoin poneille ensin vähän heinää ja sillä aikaa katsoin Penan nenää. Kun ponit olivat syöneet hetken otin Ossin. Pihassa harjasin ja varustin sen. Sitten aloitin kävelemään maastakäsin alkukäyntejä kentällä. Kävelin muutaman kierroksen, nousin selkään ja menin peltoradalle. Siellä kävelin vielä hetken ja sitten aloin ottamaan ravia pätkissä molempiin suuntiin. Seuraavaksi otin pari pätkää laukkaa. Lopuksi menin loppuravit ja loppukäynnit menin kentällä. Loppukäyntien jälkeen purin Ossin ja vein sen pihattoon. Äitin kanssa katsottiin yhdessä vielä Penan nenää. Ratsastin 45-minuuttia. Ossi oli aluksi hieman tahmea ja kyttäili jotain, mutta muuten kiva."

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä nukuin surkeasti. Yskin hyvin kipeästi ja olin tosi kuumeinen. Heräilin vähintään tunnin välein ja uneni oli kevyttä ja huonolaatuista. Elämä oli hetken aika tuskaa. Lisäksi stressasin taas hurjana. Joka kerta kun nukahdin, laskin unessa lapsia. (Silleen kun lasketaan, että kaikki ovat paikalla.) Siis joka kerta, myös puoliunessa, josta välillä havahduin rauhoittelemaan itseäni mielessäni, että olen yksin omassa kotonani. Olen siis työharjoittelussa päiväkodissa ja paikka on oikein mukava, stressi tulee varmaan siitä kun joudun olemaan muutaman päivän kipeänä kotona enkä pääse paikalle. Keskiviikkona 14.2. äiti tuli hakemaan minua ja vei minut käymään terveyskeskuksessa. Minut määrättiin kolmen päivän sairaslomalle ja painotettiin, että nyt täytyy levätä. Miten ihminen pärjää näin monta päivää näkemättä ponejaan? Poneilla ei ole mitään hätää, ne kyllä saavat heinää ja vettä ja niillä on hyvät olot, mutta miten minä selviän? Toisaalta stressaan myös sitä, kun Penan nenää pitäisi huuhdella kudoksen stimuloimiseksi ja puhtaanapitämiseksi ja sitä ei tee kukaan muu kuin minä. Ja toki Annika lauantaina, jos minä en vielä silloinkaan pääsisi, mutta pakko päästä. 
     Tässä keskiviikon raportti Nooralta, Noora ajoi Braamerin ja Olivia Ossin: "Ensin heitettiin poneille heinää. Kun ponit söi, otettiin kärryt ulos. Sitten vietiin ponit ja kärryt tallin pihalle. Sit harjattiin ja varustettiin ponit ja lähdettiin viiskymppiselle. Mentiin siellä käyntiä, ja ravailtiin joissan kohissa. Kun oltiin menty n. 1,5 kierrosta, mentiin kävelemään loppukäynnit peltoradalle. Ajettiin noin 45 min ja ponit oli kivoja. Sitten purettiin ponit ja vietiin pihattoon. Kun Olivia vei Ossin pihattoon, Tuhto ja Ossi alkoi heti rapsuttaa toisiaan. Pihatolla katottiin myös Penan nenää, eikä siinä ollut mitään möhnää."
     Taaempaan pihatonpuoliskoon kuljetaan siis etummaisen läpi. Tällä läpikulkumatkalla Ossi oli jo alkanut rapsutella Tuhton kanssa, oletan että Olivia oli pysähtynyt silloin avaamaan porttia tai muuta vastaavaa. Voi että odotan sitä kun Pena on ruunattu ja hokit ovat kaikilta poissa, sitten otukset tulevat olemaan taas kaikki samassa aitauksessa jos B ja Pena eivät äksyile liikaa toisilleen. Silloin jo kun Pena ruunataan, Tuhto, Ossi ja B siirtyvät yhdessä etupuolelle ja Pena on parantumisensa ajan yksin takaosastolla pienennetyssä aidassa. Tuhto tulee olemaan tosi onnellinen päästessään Ossin kanssa samaan aitaan, ne ovat tosi hyvät ystävät, vaikka Tuhto on hyvä kaveri myös Penan kanssa.

Torstaina 15.2. minulla ei ollut enää kuumetta. Olo on paljon parempi, vaikka yskittääkin yhä kovasti ja kurkku on tosi kipeä. Ääntä minulta ei lähde vieläkään juuri ollenkaan. Yöllä heräsin vain pari kertaa ja nukuin suhteellisen hyvin. Unessa tosin kävin jonkun juoksuporukan kanssa juoksulenkillä, vaikka minua oli siinä unessakin käsketty huilaamaan että paranisin.
     Illalla junnut kävivät keskenään liikuttamassa ponit ja mukana oli myös viime torstaina kokeilukäynnillä ollut uusi tyttö, Helmi. Helmi on nyt helmikuun koeajalla, josko hänestä tulisi meidän uusi vakkarimme. Olivia ja Helmi ajoivat Penalla, Noora ratsasti Tuhtolla, Hanna ajoi Brankulla ja Siiri Ossilla. Tässä raportti Ompulta: "Päästyämme tallille annettiin poneille heinää ja sillä välin kun ne söivät, vietiin kärryt pihaan. Sitten haettiin ponit, harjattiin ja varustettiin ne, jonka jälkeen lähdettiin peltoradalle. Pellolla edettiin käynnissä ja ravissa. Mentiin 5 kierrosta sitä peltorataa ympäri vaihdellen suuntaa. Siinä meni noin 50 minuuttia. Ponit olivat kivoja ja reippaita. Ajon jälkeen purettiin ponit ja ennen kuin vietiin ne pihattoon niin huuhdeltiin vähän Penan nenää." Yhteisessä whatsapp-ryhmässä kysyessäni kaikki tytöt myös sanoivat, että kivaa oli ollut. Siiri kertoi Ossin olleen ihana ja Noora mainitsi Tuhton olleen tosi energinen. Onnea ovat taitavat ja viksut ponitytöt. Penkun nenuakin on huuhdottu, ihanaa! Voi että, toivottavasti pääsen itsekin pian tallille.

Koska tähän postaukseen ei ole kuvituskuvia, tässä muisto viimekesän alusta © Laura Taimioja.
Ehkä lempparikuvani poneista ikinä, kaikki mun viisi unelmien ponia.
Pena, Elmeri, Tuhto, Ossi ja Braamer. Hetken unelma oli totta. <3

Hämmennyin kun kurkkasin Playsson.netin äänestyksen tilaa torstaina vähän ennen puoltapäivää. En olisi uskonut meneväni missään vaiheessa Puoliverisen prinssin ohi, sillä blogi on todella hieno, mielenkiintoinen ja suosittu! Kiitos kaikille äänestäneille! Te jotka ette ole vielä äänestäneet, muistakaa äänestää. Teidän ei tarvitse äänestää minua jos joku muista ehdokkaista on enemmän mieleisenne, äänestäkää juuri niitä blogeja joista pidätte eniten. Mielestäni jokainen meistä ehdokkaista on ansainnut tuon tittelin. Äänestämällä annat myös Payssonin tiimille sen kuvan, että arvostat sitä että he jaksavat järjestää näitä juttuja.

Tässä tilanne torstaina 15.2. ennen puoltapäivää:

Muut ehdokkaat samassa kategoriassa, kaikki todella hyviä:

Täällä voi äänestää:

maanantai 12. helmikuuta 2018

Ratsastuskoulureissu, hiihtojuttuja ja ihana kuvaaja

Tiistaina 6.2.2018 matkasimme ratsastustunnille Kotkan ratsastajille. Meillä oli suunnitelmana alkaa mahdollisesti käymään siellä tunnilla kerran viikossa ja alkaa viedä poneja eteenpäin ratsastushommissa. Hankintalistalle uudet satulat, Braamerin satula on alkanut valua eteenpäin ja kaikille pitäisi saada 15" satuloiden sijaan 14" satulat. Ratsukkomme olivat Fanni ja Ossi, sekä Braamer ja Olivia. Käyntimme oli Korrin ratsuille hyvää totuttelua pieniin poneihin. Hevoset olivat epäluuloisia ja yhtä hirvitti sen verran, että se meni alkuun kaverin perässä selvitäkseen järkytyksestä. Pikkuhiljaa sekin kuitenkin tottui. Yksi iso hevonen karkasi ennenkö sen ratsastaja oli kerinnyt selkään ja juoksi suoraan Braamerin luo nuuskimaan ponia. Suloinen heppa, päätti ottaa härkää sarvista ja tutustua kummallisiin pieniin karvapalloihin. Uusi ponifani on löytynyt, tällä kertaa nelijalkainen.
     Tunnilla tehtiin paljon voltteja ja hiottiin taivutusta ja asetusta. Ponit ovat melko jäykkiä, varsinkin ratsastuskoulun hevosiin verrattuna. Ossi sai kuitenkin ratsastuksenopettaja Niinalta kehuja: se on laadukas poni ja sillä on hyvä laukka. Fanni on myös erittäin hyvän kokoinen ja taitava täysi-ikäinen viemään ponia eteenpäin. Kummallakin ratsukolla meni hienosti, eivätkä ponit temputelleet ollenkaan. Laukkaa otettiin hallitusti pääty-ympyröillä ja Ossin ja Brankun kanssa samalla ympyrällä laukkasi kaksi hepsua. Brankulla oli laukan noston kanssa vähän tahmaisuutta, mutta kyllä se laukkavaihdekin lopulta löytyi. Maneesin pohja on erilainen kuin millaisiin pohjiin ponit ovat tällähetkellä tottuneet ja muutoinkin tunti oli poneille suhteellisen rankka, kun ne eivät ole tällä hetkellä olleet kauhean intensiivisessä ratsutreenissä. Hyvää tekee.
     Tunnin jälkeen poneja kävelytettiin vielä maastakäsin ja lopulta ne saivat mennä koppiin huilaamaan. Kotiin lähdettiin seuraavana olleen alkeistunnin jälkeen, sillä autokuskimme Hanne oli siellä vielä avustamassa. Ette ikinä arvaa mitä kävi kotimatkalla? Otimme ponit ulos traikusta ennen sitä pahaa mäkeä kotitiellä, johon auto on jäänyt monesti. Tyhjä koppi on helppo vetää... vaan eipä ole. Siihen jäi taas yhdistelmä liukkaaseen mäkeen ja siinä se oli, kunnes tallin omistaja ja naapurin miehet tulivat meidät siitä traktorivoimin pelastamaan. (Yksi heistäkin kaatusi mäkeen kun se oli niin liukas.) Joo. Tytöt taluttivat ponit kotiin ja kuljetuskalusto seurasi myöhemmin perästä. Kiitos pelastajille. Meidän talviretkemme olivatkin sitten tässä, ei aletakkaan käydä tunneilla ja kaikki kisasuunnitelmatkin jäävät siihen, kun tiet ovat sulat. Möh. Kiitos kuitenkin tästä illasta Kotkan Ratsastajille, Niinalle, Hannelle, Fannille, Olivialle ja Heidille! Palaamme asiaan lähempänä kesää ja treenailemme nyt vielä keskenämme kotitallin kentällä.

Ps. Penan nenun vilkaisin, se on ok.



Keskiviikkona 7.2.2018 oli talliton päivä, sillä minulla ei ollut kyytiä eikä kukaan muukaan niistä jotka voivat käydä itsekseen päässyt tai halunnut mennä poneilemaan.

Torstaina 8.2.2018 menimme junnujen kanssa tallille normaalisti ja mukaamme tuli myös uusi vakkarikokelas, joka on käynyt meillä aiemmin pari kertaa ratsastamassa. Kävimme ajamassa maastossa autiotalolle ja takaisin aurattua tietä pitkin ja käytössä olivat kaikki askellajit. Olivia ja Noora hiihtoajoivat Tuhtolla, minä ja uusi tyttö ajoimme Braamerilla, Hanna ja Siiri hiihtoajoivat Ossilla. Kaikki meni oikein hyvin ja meillä oli hauskaa. (Voi sitä naurun määrää mitä Hannasta ja Siiristä lähtee! Ihanat!) Sää oli kaunis ja luminen. Autiotalon tieltä näkyi kaukaa jonkin metsäkoneen valot, mutta ponit eivät juurikaan reagoineet siihen.

Ps. Ennen ajoa otin Penan tallin käytävälle nenän putsaukseen. Betadinea laitettiin vain sunnuntaina ja maanantaina, sillä en kokenut  sen käyttöä tarpeelliseksi siitä eteenpäin ja se on jonkin verran kudostuhoista. Haavalle riitti hyvin huuhtelu pelkällä vedellä. Puhdistuksen lisäksi veden suihkuttelu on hyväksi siksi, koska se stimuloi kudosta ja auttaa uusiutumisessa ja paranemisessa. Letkulla Pena ei anna huuhtoa, mutta minulla on ruisku johon tankkaan vettä puhtaasta kauhasta.

Perjantaina 9.2.2018 poneilimme maastoillen Olivian, Nooran, sekä pienen perjantaitytön ja hänen äitinsä ja mummonsa kanssa. Noora ja Olivia hiihtoratsastivat Braamerilla ja tyttö ratsasti Ossilla. Kävimme kiertämässä autiotalon lenkin kaikissa askellajeissa. Osa matkasta oli hankikahluuta, nyt on ihan loistavat kelit hankitreeneihin. Braamerin varustuksen kanssa oli vähän virittelyä, sillä hiihtäjälle tulevat liinat temppuilivat. Pitäisi kokeilla tilata Hööksiltä ponikoon hiihtoratsastusvaljaat.
    Lenkin jälkeen pieni perjantaityttö lähti kotiin, minä jäin juttelemaan tallilaisten kanssa pihaan ja Olivia ja Noora kävelyttivät Penan ja Tuhton selästäkäsin ilman satuloita ylälenkkiä kiertäen. Penalla taisikin olla ensimmäistä kertaa kukaan selässä noin pariin kuukauteen. Tyttöjen iloinen puheensorina kuului niin mukavasti, etten viitsinyt heitä häiritä. Mukava rauhallinen iltahetki mahtavassa kelissä.

Ps. Penan nenu näyttää hyvältä, huuhtelin sitä. Mahdollisesti ell joutuu vähän nipsaisemaan siitä ylimääräistä pois vaikka ruunauksen yhteydessä, katsotaan.
Pps. Herranjesta näistä poneista lähtee karvaa! Tai siis oreista, sekä vähän Tuhtostakin. B pitää omistaan kovasti kiinni. Alla kuvassa Ossi, josta irtoaa eniten.



Lauantaina 10.2.2018 roudasimme Linnean kanssa aluksi turvetta pihattokopille ja siivosimme vähän kakkoja pihalta. Pihattokopin pohja on niin jäässä, että sieltä ei irtoa mitään. Annikan ja Kiian saavuttua nappasimme ponit varustukseen ja lähdimme kiertämään peruslenkin. Pena on nyt kevyellä liikutuksella haavan parantumiseen asti, joten se ei lähtenyt lenkille mukaan. Annika ajoi Tuhtolla, Kiia Braamerilla ja me otimme Linnean kanssa Ossin. Ossin kärrien perään kiinnitimme eilen Prismasta ostamani ahkion. Alkumatkasta Linnea ajoi ja minä olin ahkiossa, puolivälissä vaihdettiin. Oli muuten hauskaa! Välillä istuin, välillä makasin. Loistohankinta.
     Lenkin jälkeen irtojuoksutimme Penan kevyesti kentällä. Se oli iloisen reipas ja hyppeli matalia orimaisia etujalkojen nostoloikkia. Remuloikkia. Mitä ne nyt oikeasti olisivatkaan. Irtoilun jälkeen putsasimme haavan. Siellä oli jokin heinän siemen roska, jonka kaivoin varovasti ruiskun päällä ulos. Sormella kun yritin, Penan turpa tanssi villisti sen yrittäessä hamuilla sormiani. Ruiskun kanssa onnistui. Lisäksi suihkuttelimme vettä. Nenu näyttää parantuvan nopeasti, eikä se ollut (tälläkään kertaa) lainkaan kipeän oloinen. Palauttaessamme Penankin pihatolle, veimme samalla poneille lämmintä vettä. Tai oikeastaan Kiia teki kaiken työn, kiitos! Teimme pihatolla havainnon: ponit ovat hanganneet itseään kaksi viikkoa sitten kiinnittämiimme harjoihin, sillä niissä oli paljon karvaa. Hienoa, että ne ovat tajunneet homman jujun!

Ps. Facebook muisteli taas: Kaksi vuotta sitten oppisopimukseni ja työni loppuivat Hempyölin tallilla. Oi niitä muistoja, se oli ihanaa aikaa kun olin siellä! Toisena muistona oli tämä päivitys ponilaumani irtojuoksutuksen jälkeen: "Tänään muistin mitä onni on. Sillä on 16 jalkaa, neljä turpaa ja kun se kiitää täyttä vauhtia pellolla nivelrikko kärjessä, sen kahdeksasta silmästä paistaa puhdas riemu. Sen sydämissä sykkii kevään odotus, eikä minulle ole olemassa mitään kauniinpaa."



Sunnuntaina 11.2.2018 oli iiiihana päivä, sillä Laura Taimioja tuli meille kuvaamaan! Riensimme Olivian ja Nooran kanssa aamulla innolla harjaamaan ja puunaamaan poneja. Ennen Lauran saapumista yritin myös vähän opettaa Tuhtoa hyppäämään pystyyn kun meille jäi ylimääräistä aikaa, mutta poni ei ollenkaan tajunnut mitä hain. Toisella kertaa sitten. Lauran saavuttua menimme ensin viiskymppiselle ottamaan kuvia ja minä menin suksilla Braamerin kanssa ja Olivia ja Noora hiihtoajoivat Penalla. Sen jälkeen veimme B:n ja Penan takaisin ja Laura otti sillävälin kuvia Fannista ja Nepasta. Olivia ja Noora jäivät purkamaan poneja ja minä nappasin mukaani Ossin. 
     Ossin kanssa avustimme ensin Fannin ja Nepsun kuvissa, jonka jälkeen Ossista otettiin pystyynhyppykuvia metsikössä. Sen jälkeen siirryimme Peten juuri auraamalle peltoradalle ottamaan tytöistä ja Ossista hiihtoratsastuskuvia ja lopuksi otettiin vielä hankilaukkakuvia Ossista ja Tuhtosta tytöt selässä. Tuhto halusi laukata Ossin perässä eikä innostunut lainkaan kisaamaan, mutta homma sujui söpösesti näinkin. Muutama pään alasveto/pukitus Tuhtolta taisi tulla, mutta loppujen lopuksi se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Yhdessä kohtaa kävi hassusti: Tuhto kaatui ravista, kai sen jalat jotenkin sekosivat hangessa. Noora ei kuitenkaan jäänyt alle eikä ratsastajaa eikä ponia sattunut. Pehmeään hankeen on hyvä muksahtaa. Ei muuta kuin ylös ja matka jatkuu. Hieno päivä ja upeita kuvia! Iso kiitos taas kerran Lauralle! Onnea on ihanat ja taitavat valokuvaajaystävät!

Ps. Penan nenä huuhdottu. Se alkaa olla jo ummessa ja tosi hyvän näköinen. Pieni pala siitä lähtee varmasti irti, mutta mahdollisesti siihen jää jonkinlainen patti. Sen jäämisestä tai poistamisesta kysyn eläinlääkäriltä ruunauksen yhteydessä.

Maanantaina 12.2.2018 poneilla oli vapaapäivä ja minulla blogin päivitysilta. Käykää muuten kurkkaamassa Palysson.netin blogiäänestys osoitteessa: http://www.playsson.net/blogiexpo-goes-hhf-aanesta-parasta-blogia/. Mekin olemme ehdolla kategoriassa "positiivinen erottuja". Äänestäkää omia suosikkejanne, tykkäsitte sitten eniten meistä tai jostain muusta! Viimevuonna olimme ehdolla kategoriassa "paras rotukohtainen blogi" (tulimme muistaakseni sijalle 3/4). Kiva että Playssonin tiimi jaksaa järjestää kaikkea, hyvä te!

Ps. Penalle varattu ruunausaika 22.3.2018. Jännää!


Upeita kuvamaistiaisia © Laura Taimioja:



maanantai 5. helmikuuta 2018

Talvi, ohjasajoa, suksia ja lumikuvia

Maanantai 29.1.2018 oli talliton päivä ja poneilla vapaa. Tiistaina 30.1.2018 puolestaan talleilimme tuttuun tapaan Olivian kanssa. Minä ohjasajoin Ossin ja Olivia ratsasti Braamerilla. Tein Ossin kanssa alkuverryttelyjen jälkeen ympyrällä käynnissä väistätystä ulos ja sisään ja löysin vihdoin oikeanlaisen rehellisen asetuksen sisäpuolelle. Olin fiiliksissä, super Ossi ja hyvä minä! Kyllä miä vielä opin ohjasajamaan. En treenaillut kovin kauaa, ettei Ossilta menneet hermot. Vein sen harjoitusten jälkeen talliin ja venyttelin sen hyvin. Etujalat eteen ja taakse, takaset eteen, sivulle ja taakse. Hännästä alaviistoon taakse ja molemmille sivuille (siitä tykkää paljon). Päätä herkulla alas, ylös ja kummallekin sivulle kohti takakaviota.
     Venytysten jälkeen Ossi sai selkäänsä viltin ja ankkuroin sen kentän laidalle odottelemaan ja huilimaan sillävälin, kun menin ohjeistamaan Oliviaa ja Braameria. Heidi talutteli Ossia välissä käynnissä ja sitten se taas odotteli. Odottelu ei ole sille onneksi mikään ongelma. Olivian ja Braamerin kanssa harjoiteltiin ravissa ympyrän pienentämistä ja suurentamista väistättämällä. Lisäksi treenasimme laukassa keskiympyrää ja lävistäjää. Hienosti meni, joskin B oli laukan suhteen aika tahmea, mutta se saattoi johtua siitä ettei pohja ollut ihan priimaa. Satula on myöskin alkanut valua eteen, vaikka se on ennen pysynyt paikoillaan. Mööh. Harjoitusten jälkeen Olivia ja Braamer loppuverkkailivat ja minä kävin viemässä Ossin ulos. Jätin sen hetkeksi etupuolelle Tuhton ja Penan kanssa ja kaikki kolme söivät rauhassa heiniä. Braamerin palattua ulos kaikki menivät omille puolilleen. Kuunvalossa näimme ennen lähtöä pellolla vielä neljä tuttua hirveä. Ilmassa leijaili usvaa. Talvi on palannut. Ilma ja ilta olivat upeat, kun niitä pysähtyi hetkeksi ihailemaan.

Ps. Sain Viltsulta terveisiä. Se on päässyt leikkimään isänsä kanssa. Kiitos Asta!



Myös keskiviikkona 31.1. ohjasajoin Ossin kentällä. Pakkanen oli kiristymään päin. Ossilla oli viltti pepun/selän päällä ja se pysyi hyvin paikoillaan häntäremmin alla, vaikkei remmi ollut kireä. Alkukäynnit poni kulki vierelläni vapaana ja ohjat kiinnitin vasta kun siirryin ohjasajamaan. Aluksi tein ohjasajaen pysähdyksiä ja peruutuksia, joista siirryin pikkuhiljaa väistöihin. Kokoilimme harjoitella myös avotaivutuksia, jotka lähtivät sujumaan oikein hyvin. Vähänkö olen innostunut tästä hommasta! Kokeilimme myös raviväistöä kohti uraa, mutta ravityöskentely meiltä ei näissä jutuissa vielä onnistu. Treenien jälkeen venyttelin ponin taas tallin käytävällä. Jalkoja poni ei tänään halunnut venyttää kovin paljoa, mutta uutena venytyksenä keksimme venyttää herkulla päätä suoraan eteenpäin. Ossi on kyllä super hieno ja rakas, luottavainen ja viksu.
     Olivia ei päässyt tänään tallille, mutta Noora kävi ratsastamassa Braamerin. Tässä raportti Nooralta: "Ensin heitin kaikille heinää samalla kun hain B:n. Sitten harjasin ja varustin Braamerin ja lähdin viiskymppiselle. B oli koko ajan vähän jännittynyt, ja muutaman kerran teki silleen että pysähtyi ja lähti vaan peruuttamaan. Viiskymppisellä etenin käynnissä ja ravissa, mutta otin myös yhen laukkapätkän. Sitten siirryin kentälle. Kentällä tein ympyröitä ja laukannostoja käynnistä. Lopuksi menin tietty loppuravit ja -käynnit. Sitten purin B:n ja ruokin sen. Lopuksi vein Brankun pihattoon."

Torstaina 1.2.2018 lunta lunta! Lunta on tullut lisää ja nyt sitä alkaa olla jo ihan hyvin! Kävimme torstailaisten kanssa hiihtoajelemassa autiotalon tielle ja takaisin kaikissa askellajeissa. Olivialla ja Nooralla oli Tuhto, ja mie olin kyydissä. Tälläkertaa en itse ollut suksihommissa. Hannalla ja Siirillä oli Pena. Tuhto oli aika tahmea ja sitä sai käskeä melko paljon, se ei vissiin olisi halunnut mennä pimeässä edellä. Toki tilsat oli kurjat myös, mutta minulla oli vasara mukana jolla naputtelin niitä irti, ja kovassa vauhdissa ne irtoavat itsekseenkin. Kotiinpäin viimeisessä laukassa minä ajoin ja Tuhto meinasi lähteä käpälästä. Hurjaa kyytiä mentiin hetki, Pena tietysti perässä. Nopeasti poniinit onneksi kuitenkin rauhoittuivat, mutta hauska huomio oli ettei kumpikaan suksilla olija jäänyt matkasta! Kaikki pysyivät koko lenkin hienosti pystissä, nopeasti sen tyylin oppii, vaikka viimekerralla Hanna ja Siiri muutaman kerran kaatuilivatkin. Hyvä tytöt!

Perjantaina 2.2.2018 pääsin ajoissa tallille ja aloitin hakemalla Ilmarin valjastukseen ja ajoon. Poni oli kiltti ja tottelevainen, mutta myös kovin energinen. Ajoin sen lyhyesti pellolla. Aidat ympärillä ovat kätevät jos poni koittaa paeta paikalta ja hankikin hidastaa mukavasti. Ilmari ei millään meinannut pysähtyä siksi aikaa kun suljin laitumen portin ja kun lähdimme liikkeelle, siirryimme suoraan raviin. Ravailimme pari kertaa pellon ymäri ja poni oli iloisen reipas. Pariin kertaan se koitti hieman singahtaa, mutta molemmilla kerroilla sain sen hillittyä. Toisella kerralla se heitti kunnon pukituksenkin, mutta onneksi potkuremmi esti jalkoja nousemasta aisojen yli. Parin kierroksen ravailun jälkeen kävelimme hetken ja sitten siirryimme takaisin tallin pihalle. Näin alkuvaiheilla ei kannata ajaa vielä kovin pitkään, tavoitteena on totuttaa Ilmaria ajohommiin ja jättää sille hyvä fiilis ja mielenkiinto ajoa kohtaan.
     Seuraava ajokkini oli Pena. Tavoitteena oli hankitreeniä rauhallisesti ja mukavasti käynnissä ympäri peltoa. (Välissä korjasin oman pihattomme väliaidan, joka oli saanut poneilta vähän osumaa. Jätin myös väliportin auki, että Tuhto sai olla Brankun ja Ossin kanssa.) Ajoin siis myös Penan kanssa laidunpellolle ja ajattelin, että tottakai voin jättää sen vapaana odottamaan kun laitan porttilangat auki niin, etteivät ne ole maassa. Ainahan ponini odottavat kiltisti ja korkeintaan syövät. Paitsi Pena tänään. Se lähti kävelemään. Kun lähdin perään ja pyysin äänellä pysähtymään, se roikale lähti ravilla karkuun. Siellä sitten kipitin sen perässä huudellen sille ja se juoksi karkuun kärryt perässä... MUR! Sain sen jahistettua kiinni ja päädyimme vähän purkamaan virtaa. Ajattelin, että reipas hankilaukkapyrähdys rauhoittaisi selvästi energisen kaverini. Olin väärässä. Laukkasimme hyvän tovin ympäri peltoa. Ensin rauhallisempaa laukkaa, sitten kunnon vauhtia. Poni ei ottanut väsyäkseen. Se siitä käyntitreenipäivästä. Hölkällä siirryimme tallin pihan läpi ja viiskymppiselle, jossa taas laukkasimme pellolla. Matka vei välillä ravissa ja välillä laukassa myös uittokuopan viereiselle pellolle hankeen. Kuka on syöttänyt tälle ponille ja mitä? Pikkuhiljaa Pena alkoi tyytyä raviin ja sitten käyntiin. Puuskutus oli ihan hurja ja kävelimme pitkät loppukäynnit kotitietä ja Pirelintietä pitkin. Käyntikin ponilla oli melko kiireistä, mutta sen hengitys tasaantui hyvin ja tallin pihalla parkissa se oli jo ihan rauhallinen.
     Tallin pihalla Olivia oli saapunut paikalle ja hakenut Ossin harjaukseen. Minä hoidin Penan ja kävin viemässä sen pihatolle. Se piehtaroi antaumuksella. Otin seuraavaksi itselleni ajoon Tuhton ja aluksi Braamerin oli tarkoitus tulla peräponiksi, mutta se tulikin lopulta Heidille ajoon. Pena jäi yksin pihattoon eikä sillä ole koskaan ollut yksin jäämisen kanssa mitään ongelmia, mutta nyt se hirnui. Kuulin sen äänen vielä käveltyämme jonkin matkaa alkukäyntejä poispäin tallilta. Minulla oli siis ajossa Tuhto, Heidillä Braamer ja Olivia ratsasti Ossilla. Ossi oli jonkin aikaa ratsastuksesta tauolla, mutta nyt se palailee taas pikkuhiljaa siihenkin hommaan. Braamerin etukaviot olivat hieman hämmentävän lämpimät ennen lenkkiä, mutta mitään muita kk oireita ei ollut ja poni liikkui hyvin. Tarkkailemme sitä ja sen ja Ossin heiniä vähennetään varmuuden vuoksi toistaiseksi. Koodasin myös useammalle kokeneelle hevosystävälleni, sekä kengittäjällemme. Tarkkailua, mutta lämpö voi johtua mistä tahansa muustakin, eikä kannata liikaa huolestua. Paras silti varoa kuin katua. Noh, lenkillä kävimme aurattuja tieosuuksia pitkin melkein autiotalolle ja takaisin. Tuhto oli reipas ja hyvin kevyesti ohjautuva ja lenkki oli mukava ja rentouttava. Etenimme rennosti kaikissa askellajeissa. Ekassa laukassa Ossi veti kuulemma päätä vähän alas, mutta Olivialla ei ollut ongelmia pysyä kyydissä.


Lauantaina 3.2.2018 miun ja ravitiimin kanssa tallille tulivat viimekesältä tutut Rosa ja Maija. (Arvontavoiton lunastus siis tänään.) Kävimme keltaisella talolla ja takaisin niin, että Kiia ja Annika ajoivat Tuhtolla, Linnea Ossilla, Rosa Penalla ja Maija oli Rosan perässä hiihtoajaen. Minä kävelin osan matkaa ja osan matkaa olin Rosan kyydissä. Oli oikein hauskaa ja ihan mukava kelikin, vaikka pari kertaa tulikin ihan hurja lumikuuro täysin yllättäen. Kiva Rosa ja Maija kun kävitte! (Ja olette tervetulleita jatkossakin!)
     Braamerin kanssa selvittiin onneksi taas säikähdyksellä ja hälytys oli väärä. Huh. Kaviot normaalit. Ei ole myöskaan kuumetta. Poni normaali ja iloinen. Muiden lähdettyä kotiin ajoimme Linnean kanssa Ilmarin ja Braamerin kevyesti pellolla. Me ilmarin kanssa menimme vähän reippaammin kuin B ja Linnea, kun Ilmari oli melko virtaisa taas. Siitä tulee kyllä oikein kiva käyttöponi, kunhan se saa lisää varmuutta. Ajeluiden jälkeen korjasin taas pihaton väliaidan. Se oli hajotettu jossain aamuheinien ja meidän saapumisemme välillä ja ponit olivat tyytyväisinä samassa tilassa. Minun korjaillessani aitaa Linnea kuivitti pihatokopin. Nyt on taas systeemit kunnossa. Kiitos avusta Linnea!

Ps. Braamer vuorostaan hirnuskeli kun muut olivat poissa. Valoisuusko nämä pistää sekaisin vai mikä, kun ei ne ennen oo huudelleet?


Rosa ja Maija.

Sunnuntaina 4.2.2018 menimme tallille Olivian, Nooran ja Nooran kaverin Sagan kanssa. Ilma oli kirpeän viileä, jotain –13 luokkaa, mutta aivan mielettömän kaunis. Aurinko paistoi ja lumi kimmelsi tuhansin pienin timantein. Minulla oli mukana kamera ja räpsin innoissani kuvia ympäri pihaa sillävälin, kun tytöt yhdessä valjastivat Tuhton. Ensin menimme pellolle, jonka jälkeen kävimme vielä Pirelintiellä pyörimässä. Minä tietysti kuvasin ja tytöt hiihtoajoivat niin, että kaksi oli aina kärryillä ja yksi suksilla. Kaikki askellajit olivat käytössä ja oli oikein hauskaa. Lisää tällaisia ihania lumisia aurinkopäiviä, rakastan!
     Ajon jälkeen laskimme kaikki ponini irti peltoon. Ne juoksivat ja painivat onnessaan. Niiden jotka luulevat shettisten olevan hitaita, olisi pitänyt olla näkemässä millaista kiitolaukkaa laumani painatti. Penan ja Ossin leikit eivät näyttäneet juurikaan sen rajummilta kuin aiemmillakaan kerroilla, mutta niille kävi vahinko. Penan nenussa on nyt vähän kurjan näköinen pipi. Huuhdoin sen hyvin petadinella, tutkin huolellisesti ja kylmäsin puhtaalla lumella. Iho on rikki kolmesta kohtaa, mutta vain yksi on syvempi, kaksi vain pikkunaarmuja. Isompikin kuitenkin varmasti paranee pian ja pientä palkeenkieltä painoin varovasti kiinni, jotta se kuroutuisi hyvin umpeen. Pena antoi minun hoitaa hyvin, eikä vastustellut kuin aluksi petadinella huuhtomista, kunnes tajusi sen olevat harmitonta. Hampaat näyttävät ehjiltä, ikenessä on minimaalinen naarmu, mutta se ei näytä liittyvän nenän haavaan. Kunnon pakkasia näyttäisi jatkuvan useita päiviä, paras keli paranemiselle. Ruunaus on edessä, jännittävää. Porvoon klinikalle taidetaan mennä, mie oon niin jänishousu etten uskalla kotiruunaukseen kallistua vaikka se olisikin parisataa euroa halvempi.

Maanantaina 5.2.2018 kävin tallilla katsomassa ja hoitamassa Penan nenän. Tutkin haavaa ja puhdistin sen laimennetulla petadinella. Palkeenkielestä osa ei ole kuroutunut kiinni ja loppujen lopuksi nenu olisi varmaan kaivannut tikkausta. Nyt se on kuitenkin jo liian myöhäistä, ensikerralla toimin toisin. Irtiflärpykkä varmaan hiljalleen kuoleentuu ja tippuu pois, tai sitten ell kanssa voidaan miettiä palan poistoa. Haitta on kuitenkin vain kosmeettinen (ulkonäöllinen). Nenu ei ole kipeä ja Pena antoi minun tutkia ja painella haavaa rauhassa ilman ongelmia. Virheistä oppii jne. Ruunausaikaa on nyt kysytty Porvoosta sähköpostilla. Hassua, kun toisten ihmisten hevosten ruunaamiset ei hirvitä yhtään ja riskit tuntuvat minimaalisilta, mutta oma kun on kyseessä niin pelottaa. Ihan turhaan luultavasti, maailma on täynnä ruunia ja harva on poni on toimenpiteen seurauksena menehtynyt, mutta leikkaus on aina leikkaus... Älkää kertoko mitään kauhutarinoita, en halua kuulla. Gosh oon stressieläin.

SUNNUNTAIN KUVAT:

Kaverit tarkkailee.
Olivialla ja Nooralla on ihanat takit!

<3 <3 <3

Pena... mitä teet..?


Iloset. <3
Upea Pena!



Mangusti!


Rautiaat. <3

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)