sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Maastakäsin työskentelyä, irtoilua ja ajoa

Maanantai 22.1.2018, kuten maanantait meillä yleensä, oli talliton päivä. Tiistaina 23.1. maastakäsittelimme Olivian kanssa poneja kentällä. Olivialla oli Braamer, jonka kanssa hän teki aiemminkin harjoiteltuja tehtäviä. Peruutuksia, väistätyksiä, johtavaa otetta jne. Minulla oli Ossi, jonka kanssa pääasiassa harjoittelin käynnissä väistöjä. Neuvoin sitä raipan avulla nätisti väistämään kuin pohkeenväistössä: liike eteen ja samalla ristiin sivulle. Note to myself: varaa harjoituksiin herkkupalkkaa mukaan. Ossi on herkkä ja hermostuu helposti jos ei ymmärrä. Positiivinen motivaattori on hyväksi.
     Maastakäsittelyjen jälkeen päädyimme päästämään ponit hetkeksi irti kentälle ja sekaan sujautettiin myös Tuhto, Pena, sekä tallinomistajan Ilmari-poni. Pojat rallittivat onnessaan. Pena ja Ilmari painivat eniten, Tuhto yritti välillä liittyä sekaan. Ossi ja B olivat suurelta osin kahdestaan ja kaikki viisi ponia juoksivat hurjina. Hokkivahinkoja ei tullut ja kaikki sujui loistavasti. Ehdottomasti lisää tallaista, tekee kaikille tosi hyvää! Sitä on myös ihan super kiva seurata, ponien rallittamisessa on jotain hypnoottista. Pena ja Ilmari eivät saaneet mielestään riehua tarpeeksi, sillä ne eivät meinanneet antaa kiinni kun lopulta aloimme pyydystämään otuksia. Sovimme, että joku päivä päästämme ponit kunnolla peltoon juoksemaan.

Keskiviikkona 24.1. meillä ei ollut kyytiä tallille, joten tallipäivä peruttiin. Menin kuitenkin illemmalla käymään porukoilla ja sainkin sieltä auton lainaksi. Oli jo liian myöhä järjestää muita mukaan, mutta itse kävin pyörähtämässä tallilla. Raahasin siellä kaikki ponini peltoon vielä viimeistä kertaa ennen luvattuja sateita, jotka taas sulattaisivat lumet. Mukaan hankiralleihin liittyi Ilmari ja ilo oli irti! Ilmari ja Pena rallittivat onnessaan hämärässä ja hanki pöllysi. Kaikki muutkin juoksivat ja välillä Ossi ja Tuhtokin hieman painivat. Irtojuoksuttelin poneja hyvän aikaa ja ne saivat riehua sydämiensä kyllyydestä. Elämän hienoja hetkiä. Koin jälleen pienen täydellisen onnen hetken ponien laukatessa ja lumen pöllytessä. Se hetki ja tunne sydämessä kantaa taas pitkälle kaiken stressin ja väsymyksen keskellä.

Torstaina 25.1. heräsin herätyskellon soidessa, tällä kertaa vasta 7.00. Aamu ei ollut hiljainen, sillä sade hakkasi ulkona metallista ikkunalautaa ja tuuli kohisutti ärhäkästi kurjaa märkää maailmaa. Uskokaa pois, että taas iloitsin siitä lumisesta hetkestä jossa saimme elää ja nauttia. Voi miksi, miksi piti taas tippua niin kovaa ja korkealta? Valkea talven ihmemaani oli liian kaunis kestääkseen ja nyt hukumme taas veteen ja loskaan. Hyvästi talvi ja kiitos näistä pienistä suurista hetkistä, jotka ehdimme viettää kanssasi.
     Tallilla päädyimme ajamaan kentälle, sillä tuuli oli yltynyt niin voimakkaaksi etten halunnut lähteä tielle. Jouduin vetämään suunnitelman ihan hatusta ja pahoittelinkin sitä tytöille. Harjoittelimme pysähdyksiä ensin käynnistä, sitten ravista. Kaikki saivat kokeilla myös pari kertaa laukkaa pitkälle sivulle. Hannan ajokkina toimi Braamer, Siirin Pena, Olivian Ossi ja Noora ratsasti Tuhtolla. Kaikilla meni hyvin ja pysähdykset paranivat loppua kohti. Tavoitteena oli pysäyttää poni lävistäjälle kartioiden väliin mahdollisimman täsmällisesti ja pehmein avuin, pysyä maltillisesti paikallaan ja jatkaa matkaa pehmeästi mutta napakasti. Tuhto temppuili muutaman kerran tunnin aikana, mutta Noora sai sen hienosti tottelemaan. Suurimmaksi osaksi Tuhtiskin meni kyllä tosi hienosti.

Perjantaina 26.1. menin suoraan harkasta päästyäni tallille ja ohjasajoin Ossin. Aloitimme ponin kanssa käymällä alkukävelemässä naapuritalolle ja takaisin, jonka jälkeen siiryimme kentälle. Teimme pysähdyksiä, peruutuksia, ympyröitä ja kolmikaarista kiemurauraa käynnissä vaihdellen paljon suuntaa ja kumpaankin suuntaan teimme hieman ympyröitä myös ravissa. Kun poni oli vertynyt ja kuulolla, harjoittelimme pohkeenväistöä ohjasajaen uran sisäpuolelta kohti uraa. En ole varma miten sen kuuluisi mennä ohjasajaen, eikä ollut ponikaan, mutta yhdessä kokeilimme ja löysimme yhteisen sävelen. Väistättävänä "pohkeena" minulla oli raippa, sisäohjalla asetin ponia ja ulko-ohjalla johdin. Jeejee, lisää tällaista treeniä Ossille, se oppii ihan silmissä. Pitää kysyä Saraa pitämään meille valmennusta ohjasajosta. Ohjasajon jälkeen venyttelin Ossin tallin käytävällä. Päätä etujalkojen väliin, sekä kummallekin sivulle kohti takakaviota. Etujalat eteen ja taakse, takajalat eteen, taakse ja sivulle. Selkää hännästä taakse ja sivuille. Hieroin myös kevyesti selkää ja pakaralihaksia, sekä lähentäjiä. Hyvää teki.
     Olivian ja Nooran saavuttua Ossi meni pihatolle ja muut ponit haettiin varustukseen. Kävimme ajamassa Pirelintietä kuivurille, rekkaparkille, kuivurille, tienristeykseen ja sitten kotiin. Suomeksi, pari kertaa tietä ees taas. Pidemmäle emme pimeälle viitsineet, kun yhtään ei nähnyt esimerkiksi mahdollisia routakuoppia tms. Niitäkin on, sillä Ossi oli kompastunut vähän yhteen alkukäynneissä naapurin pihalle ja takaisin. Pitää olla varovainen, varsinkin pimeällä. Minä ajoin Penalla, Olivia Tuhtolla ja Noora Braamerilla. Menimme Penan kanssa edellä ja Pena oli hurjan energinen ja kyttäileväinen. Kerran se veti stopit kovemmasta ravista mennessämme naapurin hevosten kohdalla kohti tien vartta, mutta onneksi ei tullut ketjukolaria. Takaisin tullessa se meinasi pysähtyä samaan kohtaan tuijottaen tietä, vaikka tiessä ei näkynyt mitään. Voikohan siellä olla joku vielä sortumaton routakuoppa, tai vaikka vesiputki, jonka poni aistii juostessaan tiellä mutta minä en kärryiltä? Tiedäppä noista sitten. Hyvin meni ja ihan mukavaa meillä oli.

Lauantai 27.1.2018. Tänään kun kävelin autolle, maailma tuoksui jotenkin erilaiselle. Siinä oli kevättalvea ja pikkulintujen laulua, vaikka elämme vasta tammikuuta. Käväisin Pikantissa hakemassa pihattoon kivennäisnuolukiven, sekä Ossille magnesiumia. Magnesium on ollut loppu jo pidemmän aikaa ja nyt saadaan testattua, auttaako se Ossia todella. Uskoisin että auttaa, mutta nythän se tulee testattua. Tallille päästyäni tapasin Kiian ja Nooran. Linnea ja Annika eivät tällä kertaa päässeetkään paikalle. Tytöt olivat juuri hakeneet tämänpäiväiset poninsa tallin pihaan, eli Kiia Braamerin ja Noora Tuhton. Minä lähdin hakemaan itselleni Penaa ja Ossia ja viritin samalla kivennäisnuolukiven paikoilleen. Minä ajaisin siis Penalla ja ottaisin Ossin perään, Kiia ajaisi Braamerilla ja Noora ratsastaisi Tuhtolla.
     Meidän oreilta on alkanut lähtemään karvaa. Ei tuppoina, vaan yksittäisinä, mutta aika reilusti kuitenkin. Eilen sai vähän katsoa, ettei Penasta irtoavia karvoja satanut naamalle kesken ajon. Siis joo, ihan oikeasti. Kesä, kesä, kesä! Enskuun jälkeenhän on jo maaliskuu. Juuri kun olimme valmiita lähtemään lenkille, kuului hälytysajoneuvon ääni. Lähistölle oli mennyt ambulanssi, joten kävimme ensin kiertämässä viiskymppisen ja odottelimme ettemme olisi missään kohtaa lanssin tiellä.  (Myöhemmin saimme kuulla, ettei onneksi käynyt pahasti.) Alkukäyntien jälkeen otimme ravia ja laukkaa suunnaten kohti peruslenkkiä. Otimme välikäynnit ja jatkoimme edeten vuoroin kaikissa askellajeissa. Kävimme myös peruslenkin lisäosan ja rallitimme välillä ihan kunnolla. Ponit olivat reippaita ja oli tosi hauskaa! Tuhto ei pukittanut kertaakaan koko lenkin aikana ja olen siitä ihan super tyytyväinen. Noorakin taitaa tykätä siitä koko ajan enemmän ja enemmän, heistä tulee kyllä oikein näpsäkkä pari. Tietysti Braamerkin on Nooran vakkariponi, mutta kun se jää pieneksi on Tuhto seuraava ratsu.
     Lenkin jälkeen tytöt venyttelivät poneja herkuilla. Päätä etujalkojen väliin, sekä sivuille kohti takakavioita. Minä tein ruuat ja sitten veimme ponit takaisin pihatolle. Ponit saivat ensin väkkärit (tällä hetkellä vain 0,5 dl hamppua runsaaseen lämpimään veteen + MSM, monivitamiini ja Ossille magnesium) ja sitten heinää. Heinät ne saivat kaikki taaemmalle pihattopuolelle, jotta saimme jätettyä etupuolen portin auki siivousta varten. Pihattokopin pohja oli suhteellisen jäässä, joten emme saaneet sieltä ihan hirveästi kakkoja pois. Otimme niitä kuitenkin sen verran kuin pystyimme ja lisäsimme lopuksi reilusti turvetta. Pihattoaitauksen jätämme tarkoituksella tällä hetkellä siivoamatta, sillä kakkakohdat ovat alta jäässä ja haluamme pitää asian niin mahdollisimman pitkään. Muutoin tarha sulaa kovaa vauhtia näillä plussakeleillä ja vanha vihollisemme muta alkaa jälleen upottaa. Kakkakohdat ovat hyviä kuivia saarekkeita ja ne ehtii siivota lähempänä kesääkin. Siivoilujen jälkeen kiinnitimme kummallekin puolelle pihattokoppiin seinälle harjat. Niihin ponit voivat hangata itseään jos niitä kutittaa. Kuva alempana.
     Ennen kotiinlähtöä näimme pellolla neljä hirveä. Naapurin viljat jäivät peltoon kamalan syksyn vuoksi ja nyt hirvet ja peurat käyvät siellä usein syömässä. Aika hienoja otuksia nuo hirvet ja kätevää että hevoset tottuvat kaikenlaiseen. Muuta haittaa hirvistä ei ole ollut, kuin se että ne ovat menneet läpi parista kohtaa kesälaitumien aidoista nyt kun hevoset eivät ole siellä.

Illalla kirjoitin Elmerin ongelmista ja kohtalosta facebookissa takapolviongelmaisista shettiksistä kyselleelle ihmiselle ja tunteet nousivat vahvasti pintaan. Ikävä on ihan mieletön. Yhteinen matkamme Ellun kanssa kesti viitisen vuotta ja siihen mahtui suuria iloja ja suuria suruja. Varmasti tein paljon väärin, mutta myös paljon oikein ja maailmankaikkeus tietää että me yritimme! Yritimme todella ja rakastimme suunnattomasti.

Tässä muutama vanha postaus jos jotakuta kiinnostaa:
"Lensit tähtiin, valos nähtiin, eikä nähty oo kirkkaampaa."

Sunnuntaina 28.1.2018 Noora, Olivia ja Hanna kävivät ajelemassa keskenään. Nooran ajokkina toimi Pena, Hanna ja Olivia ajoivat Braamerilla. Tässä raportti Nooralta: "Kun päästiin tallille, haettiin ponit ja kärryt. Sitten harjattiin ja varustettiin ponit ja lähdettiin maastoon. Penan suitsissa oleva valo ei menny päälle, joten vaihettiin se toiseen valoon. Penan entinen valo jätettiin kitchen- rasian päälle koppiin. Maastossa mentiin peruslenkki ja ravailtiin niissä kohdissa missä pystyi. Ajon jälkeen purettiin ponit, laitettiin ruuat ja vietiin ponit pihattoon. Lopuksi ruokittiin ponit ja heitettiin vähän heinää niille. Pena oli energinen ja B vähän laiska. Molemmat ponit oli kivoja!" (Braamer voi myös tuntua laiskalta siksi, kun se on niin paljon hitaampi kuin Pena ja Pentti on lähiaikoina ollut ihan hurjan energinen.) Hienosti nämä meidän junnut on kehittyneet ja pikkuhiljaa saavat koko ajan lisää siimaa käydä ja opetella itsekseen.

LAUANTAI:

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ajoa, ihana vieras ja vihdoinkin lunta!

Lauantaina 13.1.2018 maastoilimme ravitiimin ja Nooran kanssa. Annikalla oli ajossa Pena, Kiialla B, Linnealla Ossi ja Noora ratsasti Tuhtolla. Minä olin välillä Linnean ja välillä Annikan kyydissä ja osan matkaa kävelin pysyäkseni lämpimänä. Lenkkimme oli kovista pohjista johtuen todella käyntipainotteinen ja se vei aluksi vanhalle peruslenkille. Emme käy siellä kovinkaan usein kun siellä ajaa arkisin sorarekkoja, mutta ajattelin viikonloppuna olevan hiljaista. Yhtään rekkaa ei nähtykkään, mutta yhdeksän autollista hirvenmetsästäjiä meistä kyllä ajoi ohi pienissä ryppäissä. Ponit olivat reippaita, paitsi Ossi. Se tuli jonon viimeisenä ja jäi käynnissä koko ajan jälkeen. Ravissa se kyllä oli ihan reipas, mutta käynnissä se on usein tosi tahmea. Toisaalta sillä on takapääkin aika jumissa. Onneksi sille tulee keksiviikkona hieroja. 
     Sikalan mäeltä jatkoimme peruslenkin lisäosalle, jonka ravasimme kokonaisuudessaan. Pohja oli siellä ihan ok. Pena viskeli päätään ja oli valmiina spurttaamaan kunnolla. Istuin siinä kohtaa Annikan kyydissä ja käskin pidettämään ihan kunnolla, meinasimme nimittäin olla kovaa vauhtia lähdössä aikamoiseen haipakkaan! Tulisipa lunta, pehmeämmällä pohjalla voisimme rallittaakkin! Hiekkaympyrälle vievään mäkeen ponit ottivat muutaman laukka-askeleen ja Tuhto pukkasi. Voihan virtaisat veijarit! Kotimatka taittui vanhaa Pirelintietä pitkin metsän kautta. Ehdotin kyllä pidempääkin reittiä, mutta tytöt eivät innostuneet. Pitää koittaa järjestää auton lainaamiset tai polkupyöräilyt niin, että pääsisin itsekseni vaikka sunnuntaisin tekemään pitkiä lenkkejä. Metsätiellä saimme hieman taiteilla tielle jäätyneiden suurien lätäköiden kanssa, mutta suoriuduimme loppujenlopuksi hyvin. Mukava lenkki, vaikkakin tämä -4 tuntuu tosi kylmältä ennenkö pakkasiin taas tottuu. (Kylmyyttä toki lisää tämä meri-ilman kosteus.)
     Tallilla poneille juotettiin lämmintä vettä jossa oli seassa hamppua. Lisäksi ponien jalat venyteltiin ja niille laitettiin selkiin/takapäihin arnikaa. Lyhensin hiukan myös jokaisen häntää ja Penan kanssa heittäydyin hurjaksi. Kokeilumielessä siistin sen parran, niinkuin Asta teki Viltsulle. Sydämeen kyllä sattui, mutta kun oli aloitettu niin piti viedä loppuun. Voi kauhistus, hyvästi ihanat pitkät vuohimaiset partakarvat. Ihan siisti tuli. Tytöt eivät kommentoineet mitään vaikka kysyin. Hehee... Kun ponit vietiin takaisin pihatolle, ne saivat väkirehut ja heinää. Siivosimme ja kuivitimme tyttöjen kanssa vielä pihattokopin ja siivoilimme vähän kakkoja myös ulkoa. Sitten kotiin.

Sunnuntaina 14.1.2018 Tuhton entinen omistaja Kati tuli käymään! Voi sitä onnea kun hän näki ponin pitkästä aikaa! Ponikin aivan selvästi tunnisti Katin. Aluksi taisivat molemmat olla hieman jännittyneitä jälleennäkemisestä, mutta rentoutuivat pian. Pusuja, rapsutteluja ja herkkuja, joiden jälkeen kävimme ajamassa peruslenkin lisäosineen. Fanni lähti mukaan ratsastaen Ouskalla, minun ajokkinani toimi Pena ja Kati ajoi tietysti Tuhtolla. Tallin pihassa Tuhto oli huiskinut hännällään ja Pena huiski lenkin keskivaiheilla. Mistä lie johtuu, mikä lie ärsyttänyt, vai onko niillä ollut levoton yö tai jotain? Liikaa energiaa? Kuuma pörröturkissa ja kutiavaa hikeä? Oli mikä oli, se meni ohi. Pohjat olivat melko kovat, mutta pääsimme ottamaan reippaitakin pätkiä ja Fannin kanssa myös laukkasimme pariin kertaan. Pena oli ihan irti maasta, voi sitä energian määrää! Saataisiinpa pian sellaiset pohjat, että päästäisiin rallittamaan ihan kunnolla. Lenkki oli kaikkinensa hauska ja meillä oli oikein mukavaa. Kotiin tulimme pitkästä aikaa rautasillan yli ja peltoon pääsimme ottamaan kunnon rallit. Näimme pellolla lisäksi ainakin 5 peuraa ja Kati sanoi että pusikommassa meni vielä 3 lisää! Nyt niitä on näkynyt lähiaikoina paljon, lauantaina laitumilla oli poukkoillut yksi eksyneen näköinen kaveri. Toivottavasti se oli nyt löytänyt takaisin laumaansa.
     Alkumatkasta Olivia ja Noora olivat tulleet meitä vastaan Ossin ja Braamerin kanssa. Tässä tyttöjen lenkin raportti Olivialta: "Kun tultiin tallille harjattiin ja varustettiin ponit. Sen jälkeen lähdettiin maastoon. Käytiin autiotalonlenkki ja meillä meni noin tunti. Muuten edettiin käynnissä, mutta siihen mäkeen otettiin laukkaa ja sillä tiellä missä oli ennen puunrunko niin ravattiin. Ponit olivat alussa laiskoja ja kyttäilivät jotain, mutta loppua kohden ne reipastuivat. Maastosta tultuamme purettiin ponit ja vietiin ne pihattoon."

Ihanaa kun kävit Kati ja tervetuloa uudelleen koska tahansa! <3



Maanantaina 15.1. poneilla oli vapaapäivä ja tiistaina 16.1. menimme tallille Olivian ja Heidin kanssa. Saimme yllytettyä lyhyelle maastoreissulle mukaan myös tallilla olleen Fannin. Heidi ratsasti Peralla ja katosi pian näköpiiristämme, sillä ponit eivät pysy käynnissä reippaasti kävelevän pitkäjalkaisen suomenhevosen perässä. Poniporukasta edellä menivät Fanni ja ratsunsa Tuhto, minä tulin välissä ja välillä vierellä taluttaen Ossia ja Penaa ja viimeisenä kipsuttivat ilman satulaa Olivia ja Braamer. Kävimme kuivurinmäellä ja takaisin. Ratsukot ottivat peltolenkillä hieman laukkaa, jolloin B ja Olivia kävivät taistelun. B veti päätä alas ja Olivia taisteli pysyäkseen kyydissä. B voitti vain täpärästi saaden Olivian kaulan yli jaloilleen maahan, tytöt valuessa kuin hidastetusti alas. Ei muuta kuin takaisin ja matka jatkuu. Talutusponieni kanssa ravattiin ja käveltiin. Mukavaa oli.

Ps. Laukkaa villisti ja nauti siellä ikivihreillä niityillä Sesse. Hyvää matkaa. <3


Keskiviikkona 17.1. Ossi jäi tallille hierontaan ja me menimme Olivian ja Nooran kanssa autiotalon lenkille. Noora ratsasti Braamerilla, Olivia Tuhtolla ja minulla oli talutuksessa Pena. Lunta oli sadellut vähän, mutta pohjat olivat yhä melko kovat. Pääsimme kaikki etenemään käynnissä ja ravissa, laukkaakin ratsukot koittivat ottaa, mutta siinä oli vähän ongelmia. Tuhto ei halunnut mennä edellä, muttei myöskään mahtunut laukkaamaan Braamerin takana. Tuhtolle laukka-askelia tuli siksi vain pari, B taisi laukata enenmmän. Mukava reissu, toivottavasti huomenna tulee lisää lunta!
     Ossin hieronta: Poni oli kaikkiaan aika jumissa, mutta rentoutui melko kivasti hieronnassa. Etenkin selkä ja pakaraosasto olivat tiukkoja, lavat ja kaula vastasivat hierontaan tosi hyvin. Vasen puolella lannerangan ja pepun alueella oli tiukkaa, siellä voisi olla mahdollisesti vanha revähdys. Ossi antoi kuitenkin käsitellä hyvin ja antoi venyttää kaikkia jalkoja. Ohjeeksi saatiin tehdä jumppaa eteen alas sivuille, esimerkiksi ohjasajotaivuttelu yms. voisi olla nyt hyvä. Ajohommia voi myös tehdä, mutta ratsastaa ei kannata hetkeen.

Torstaina 18.1. toiveeni täyttyi ja lunta satoi! Pääsin tallille laina-autolla jo vähän aikaisemmin ja tarkoituksenani oli ollut jumppailla Ossia kentällä maastakäsin. Poni oli kuitenkin ihan lentoon lähdössä, joten päätin päästää sen irti ja irroittelemaan. Vähän se spurttasi ja hölkkäili sitten nätisti. Pari kertaa kokeilin käydä kyykkyyn ja kutsua sitä ja molemmilla kerroilla se tuli nätisti luokse. Myös ajoissa, hieman minun jälkeeni, tulleet Siiri ja Olivia toivat minulle kentälle pyynnöstäni myös Tuhton. Kahdestaan ponit rallittivat pyytämättä ja painivat onnessaan. Välillä jalat vähän sutivat, sillä lumen alla kentän pinta oli parissa kohtaa liukkaanlainen, mutta se ei tuntunut poneja haittaavan. Irtoilun jälkeen palautin rautiaat pihattoon, josta junnut olivat hakeneet Braamerin ja Penan valjastukseen. Jätin poneille väliportin auki jotta ne voisivat hengailla yhdessä, vaikka ne asuvatkin normaalisti eri puolilla aitaa.
     Kävimme junnujen kanssa kuivurin mäellä ja takaisin niin, että sinneppäin Noora ajoi Penalla, Olivia tuli hänen perässään suksilla, Hanna ajoi Braamerilla ja Siiri tuli perässä suksilla. Takaisin tullessa sukseilijat ja ajajat vaihtoivat osia. Minä kävelin käyntiosuuksilla ja olin Penan kärreillä ravissa. Kerran jouduimme pysähtymään ja hakkaamaan tilsoja irti. Ensikerralla mukaan pitää muistaa ottaa vasara, sillä kepillä homma on hiukan hitaampaa. Meillä oli tänään ihan huippu hauskaa ja naurettiin paljon. Hiihtoajaminen on super kivaa! Olen tosi onnellinen myös siitä että meillä on porukassamme Hanna ja Siiri, jotka ovat reippaita, hauskoja ja sopivat keskenään ihan tosi hyvin pariksi, aivan kuten Olivia ja Noora! Super tiimi!
     Kun palasimme lenkiltä kotiin, kävin viemässä Ossille ja Tuhtolle väkirehut. Ajoponit söivät tänään tallin pihalla. Saapuessani pihatolle, rautiaat ponit rapsuttelivat. Se on aina jotenkin tosi söpöä. Fanni kertoi, että hän on nähnyt Tuhton ja Penankin rapsuttelevan silloin töllöin. Ihanaa että nekin ovat hyvät ystävykset.

Perjantaina 19.1. menin tallille yksin ja suunnitelmani oli ollut ajaa ensin kaksi ponia ja sitten toiset kaksi, niin että yksi olisi kerrallaan ajossa ja yksi peräponina. Sain kuitenkin kutsun töihin lauantaiaamulle kello 5.30, joten päädyin siihen tulokseen että kotiin olisi hyvä keritä ennen kahdeksaa illalla onnistuakseen käymään mahdollisimman aikaiseen nukkumaan. Näin ollen päädyinkin ponien kannalta ihan parhaaseen ratkaisuun: peltoralliin. Mietin miten hokkien kanssa mahtaisi käydä, mikä klinikka olisi auki jne. ja totesin että onhan meillä traikku millä lähteä kuskaamaan... naurahdin. Eivät ne toisiaan tuhoa, koskeintaan jotain pintanaarmuja ja tuskin niitäkään. Kun menin pihatolle, Braamer oli nukkumassa lumella ja muut hengailivat siinä vierellä omilla puolillaan aitaa. Avasin ponien väliportin testatakseni pihatolla mitä ponit sanoisivat päästessään samaan aitaan. Pena ja Ossi vähän vinkuilivat, jonka jälkeen kaikki asettuivat riviin syömään Tuhton ja Penan puolelle kaikessa rauhassa. Ei muuta kun peltoon! 
     Pyydystin ensin ruunat, joista B meinasi lähteä kävelemään minua karkuun. Karjaistessani "BRAAMER!" se kuitenkin pysähtyi ja antautui. Raahasin Tuhton ja B:n peltoon ja laskin ne sinne. Ne ottivat muutaman reippaan laukka-askeleen, pysähtyivät ja alkoivat kaivella lunta. Orit meinasivat olla antamatta pihatolta kiinni, sillä varsinkin Pena olisi halunnut "peltoon nyt heti!!" ja ihan omineen ilman mitään talutuksia. Hellästi sain sen pyydysteltyä, se ei vihaiseen komennukseen reagoi kuten Braamer, juoksee vain enemmän karkuun. Kun koko lössi oli pellossa, alkoi ihan hurja rallitus. Voi sitä riemua, kiitäviä poneja ja pöllyävää lunta! Elämän pieniä täydellisiä hetkiä ja suunnatonta onnea myös minun sisälläni. Kiitos maailma näistä hetkistä. Välillä Ossi ja Pena pysähtyivät painimaan, välillä Tuhto ja Ossi. Välillä Ossi yritti haastaa Braameria painimaan ja sitten taas kiidettiin hurjaa rallia. 
     Pikkuhiljaa otukset alkoivat rauhoittua ja vauhti vaihtui rauhallisempaan raviin ja pikkuhiljaa käyntiin. Pidin otuksia liikkeessä niin, että ne saivat otettua loppuverkat irtona. Välillä ne pysähtelivät kaivelemaan lunta ja syömään. Braamer ja Penakin kaivelivat nätisti vierekkäin, eikä missään kohtaa ollut erimielisyyksiä. Nyt vapailla heinillä ponit varmaan pärjäisivät myös samassa tarhassa, mutta ehkä on parempi olla ottamatta riskejä kun ei ole ketään tarkkailemassa. Tällä tavalla niitä voi kuitenkin surutta päästää yhdessä rallittamaan, tällä kertaa ainakaan ei ollut mitään ongelmia.

Lauantaina 20.1. heräsin 3.45 enkä viitsinyt enää nukkua, kun kello olisi soinut jo 30 min päästä. Ei muuta kun reippaana (heh heh,) töihin. Töiden jälkeen ajelin tallille ja nappasin matkan varrelta kyytiin Linnean. Annika ja Kiia olivat jo valjastamassa Penaa ja Ossia, joilla lähdimme hiihtoajelemaan. Aluksi Kiia ajoi Penalla, Annika oli suksilla, minä ajoin Ossilla ja Linnea oli suksilla. Torstaina tiet olivat olleet hiihtohommaan ihan loistavat, nyt hiekkaa oli pinnalla joissakin kohdissa vähän liikaa. Onnistuimme kuitenkin menemään ihan hyvin, kun hiihtäjät hyppäsivät välillä kärrien kyytiin. Menimme aluksi tietä pitkin keltaisen talon pihan ohi, mutta hiihdon kannalta huonojen pohjien takia käännyimme pihojen jälkeen peruslenkeille johtavassa risteyksessä takaisin ja suuntasimme rautasillan ja viiskymppisen kautta kotiin. Käytössä meillä olivat kaikki askellajit ja hyvin meni! Hiihtäjiä vaihdettiin välissä ja minäkin pääsin suksille, jee! Pena oli aika puuskuttavainen loppupuolella, mutta se johtui luultavasti siitä että sillä taisi olla aika kuuma. Voisikohan pihattoponille klipata jotain raitoja/laikkuja... ei taida oikein hirveästi voida. Noh, kyllä se selviää kun kiinnitämme asiaan huomiota ja toimimme sen mukaan. Reippaita olivat kummatkin poniinit ja hauskaa oli.
     Linnean ja Annikan kävelyttäessä poneja loppukäynneiksi me Kiian kanssa haimme Ilmarin ja harjasimme ja varustimme sen. Ossilta ja Penalta purettiin varusteet ja loput käynneistä suoritettiin taluttaen ja Ilmari sai peräänsä koppakärryt. Kävimme Kiian ja Ilmarin kanssa laidunpellolla niin, että talutin valjakon peltoon, suljin portin ja irrotin riimunnarun. Tämä keli on ihan loistava nuoren opettamiseen, kun hangessa ei pitkälle pötkitä vaikka poni säikähtäisi tai innostuisikin. Tauko on tehnyt Ilmarille hyvää. Se käveli rennosti ja toimi hyvin. Kiia kävi ajaen laidunpellon päässä ja takaisin ja minä kävelin mukana. Ravissa poni kiemurteli vähän ja otti yhden kerran muutaman laukka-askeleen säikähdettyään jotain, mutta muutoin meni kaikin puolin loistavasti. Ilmarista tulee pian oikein hyvä ajoponi, kun saisi nyt vielä vähän rutiinia.
     Kiia ja Annika lähtivät kotiin ja meidän oli ollut Linnean kanssa tarkoitus laskea vielä miun ruunat hetkeksi peltoon juoksemaan, mutta suunnitelmat  hieman muuttuivat, kuten niillä on tapana. Heidi oli ollut talutuslenkillä Odinin kanssa, jolla oli ollut ihan hulluna virtaa ja joka oli heitellyt kunnon pukkeja narun päässä. Päädyimmekin laskemaan vielä Odinin ja Ilmarin juoksemaan peltoon, koska se teki molemmille tosi hyvää. Otukset rallittivat onnessaan. Luminen pelto on ihana asia. Itse olisin vielä mielelläni jäänyt tallille siivoilemaan pihattoa sekä juoksuttamaan ruunat, mutta oli pakko lähteä viemään kylmästä hytisevä Linnea kotiin. Toisella kertaa sitten.




Sunnuntaina 21.1. heräsin vähän ennen seitsämää ilman herätystä. Olen aika tyytyväinen nykyiseen unirytmiini. Arkisin herään kuudelta, lähden kävelemään työharjoittelupaikalleni seitsämältä ja olen perillä vähän ennen kahdeksaa. Harjoitteluni on kahdeksasta kolmeen, jonka jälkeen kävelen kotiin noin tunnin, sillä en jaksa kävellä niin nopeasti kuin aamuisin. Tallikyyti tulee hakemaan viitä yli neljän ja puoli viiden välillä, eli kotona ehdin olla viidestä minuutista kolmeenkymmeneen viiteen minuuttiin. Vaatteitten vaihto ja jos ehtii, niin vähän ruokaa. Illalla olen kotona seitsämän ja puoli yhdeksän välillä tallireissun pituudesta riippuen. Yhdeksältä yritän päästä nukkumaan, mutta ihan viimeistään kymmeneltä. Arkisin en ehdi kirjoitella tätä blogiakaan, vaan se ja kouluhommat jäävät viikonlopuille. Maanantai-illat tosin ovat tallittomia, silloin ehtii kirjoittaa blogia, tehdä kouluhommia ja ottaa rennosti. Perjantaisin menen harkkaan autolla ja suoraan sieltä tallille. Tällä hetkellä elämä on vähän lentämistä, mutta kyllä tämä tästä taas tasoittuu pikkuhiljaa. Heti kun valmistun ja löydän kunnon työpaikan (tarkoitan ettei ole pelkkiä epäsäännöllisiä tuurauksia,) ostan oman auton. Haaveena olisi joskus ostaa myös oma omakotitalo ja saada ponit omaan pihaan. <3

Tässä muutama kuva jotka Fanni oli ottanut tänään poneista kuvaillessaan tallilla. Iso kiitos Fanni, kuvat alla siis © Fanni Snellman!
Tuhto ja Pena.
Ossi.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kovia pohjia, käyntiä ja kipeä minä

Maanantaina 8.1.2018 kaikilla poneilla oli vapaapäivä. Jos joku vähintään 14-vuotias (tilanteen mukaan voitaisiin harkita myös 13v,) olisi kiinnostunut alkamaan maanantaisin Tuhton hoitajaksi, saa olla yhteydessä. Ponin kanssa olisi suositeltavaa myös talutuslenkkeillä ja mahdollista voisi olla myös ajaa tai ratsastaa. (Ratsastuksessa painoraja 50 kg.) Hoitajalta vaadittaisiin aiempaa kokemusta hevosista sekä taitoa, malttia ja kykyä toimia turvallisesti yksin ponin kanssa niin tallilla kuin maastossakin. Raha ei vaihtaisi omistajaa, mutta pihattoa joutuisi välillä siivoilemaan.

Tiistaina 9.1.2018 treenasimme Olivian ja Braamerin kanssa pohkeenväistöjä kentällä. Aluksi suunnitelmana oli ollut mennä myös hieman korotettuja puomeja, mutta koska pohja oli jäinen ja epätasainen jätimme puomit väliin. Pohkeenväistötreenit suoritettiin käynnissä kääntäen lyhyeltä sivulta uran sisäpuolelle, suoristaen ja väistättäen pitkän sivun uralle. Teimme tehtävää kumpaankin suuntaan ja alun kangertelujen jälkeen väistöt alkoivat sujua oikein hyvin. Ennen lopetteluja kävimme kurkkaamassa tarhojen viereistä peltoa ja ratsukko ravasi 3 suurta ympyrää, mutta pohja ei ollut hyvä. Tulisipa lunta!

Keskiviikkona 10.1.2018 kävimme Olivian ja Nooran kanssa maastoilemassa vihaisen mummon mäelle ja takaisin. Lenkki oli lyhyt mutta mukava. Pohjat olivat tosi kovat ja etenimme suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta saimme otettua myös hieman ravia. Noora ratsasti edellä Tuhtolla, minä kävelin hieman jäljessä ja Olivia ratsasti Nooran ja Tuhton perässä Braamerilla. Tuhto sai harjoitella ekana menoa ja se suoriutui oikein hienosti vaikka oli pimeää. Valoina meillä oli toki kaikilla otsalamput, sekä tietysti kaikilla heijastimia. Pariin kertaan Noora joutui vääntämään Tuhton kanssa siitä jatketaanko matkaa vai ei, mutta määrätietoinen ja taitava neiti voitti. Noorassa (ja Oliviassa) ihanaa on se, että he muistavat aina ilman muistuttamista kehua ponia kun se tekee oikein. Tuhtollekin jää hyvä mieli, kun sen luovutettua taistelussa sitä kehuu paljon. Se tarvitsee välillä myös rohkaisua: aina temppuilu ei ole pelkkää testaamista, vaan joskus ponia voi hirvittää jokin asia. Tällöin on rakentavampaa kannustaa ponia ja kertoa ettei hätää ole, kun alkaa huiskimaan piiskalla. Tässä vaaditaan jonkin verran poninlukutaitoa, jota ei voi koskaan harjoittaa liikaa!
     Kuivaheinä alkaa olla lopulla, sillä viimekesän heinäntekokelit olivat aivan järkyttävän huonot. Ponini siirtyvät taas piiitkästä aikaa esikuivatulle heinälle, joka on käytännössä vain kaadettu, annettu hetki kuivahtaa ja paalattu muoviin. Säilöntäainetta siinä ei ole. Katsotaan vaikuttaako heinän vaihto johonkin, vai ei mihinkään.

Torstaina 11.1.2018 olin kipeä ja junnut kävivät tallilla keskenään. Ohjeistin heidät ottamaan otsalamput ja heijastimet ja ajamaan viiskymppisellä niin, että Olivia ja Siiri ajaisivat Ossilla ja Noora ja Hanna Penalla. Tytöt pärjäsivät oikein hienosti ja tässä on raportti Nooralta: "Ensin me harjattiin ja valjastettiin ponit. Sitten lähdettiin viiskymppiselle. Ravattiin aika vähän kun oli huonot pohjat. Ajettiin noin 40 min. Ponit oli kivoja ja reippaita. Ajon jälkeen purettiin ponit, tehtiin ruoat, vietiin pihattoon ja ruokittiin. Laitettiin poneille vähän heinää ennen ajoa ja ajon jälkeen."

Perjantaina 12.1.2018 kukaan ei käynyt tallilla, sillä minä olin kipeä ja tytöt eivät päässeet. Poneilla oli siis vapaapäivä, mutta toki ne saivat vettä ja heinää tallin puolesta. Blogin raapustelin ajantasalle ja tein harkkaan ja kouluun liittyviä juttuja. Nyt olen kyllä jo paremmassa kunnossa ja huomenna menen tallille ravitiimin ja Nooran kanssa, mikäli en yhtäkkiä koe mitään terveydentilan romahdusta. Noora tulee mukaan siksi, että hän ratsastaa Tuhtolla ja valoisan aikaan on kivempi touhuta ja totuttaa poni ratsuhommiin. Sunnuntaina Olivia ja Noora menevät maastoon omillaan ja minä saan kanssani poneilemaan Tuhton Katin, joka tulee tapaamaan pitkästä aikaa Tuhtoa!

Tylsää ja kuvatonta postausta piristämään Oonan kuvaama kuva lokakuulta.
Nyt on niin pimeää ettei kuvia arki-iltaisin saa otettua.

Loistava lenkki ja hyppivät varsat

Lauantaina 6.1.2018 kävimme ravitiimin kanssa peruslenkin + lisäosan. Annika ajoi Penalla, Linnea Ossilla, minä Braamerilla ja Kiian sain houkuteltua Tuhton kyytiin ratsain. Ponit olivat reippaita ja pohjat hyvässä kunnossa, jonka vuoksi pääsimmekin viilettämään ihan kunnolla! Etenimme kaikissa askellajeissa ottaen myös vähän ravikisaa ja oli ihan huippu hauskaa. Tuhto heitteli pukkeja vaikka kuinka, mutta oli innokas eikä riehuminen vaikuttanut siltä että sillä olisi ollut mikään hätänä. Kiia kesti kyydissä ongelmitta. Kun kysyin uskoisiko hän Nooran pysyvän Tuhton kyydissä, hän sanoi että uskoo. Kyllä Tuhtosta tulee vielä oikein kiva ratsukin. Näitä lenkkejä lisää, en malta odottaa seuraavaa kertaa.



Sunnuntaina 7.1.2018 koitti varsojen irtohypytyspäivä. Koitamme päästä muutamaan kertaan nyt keväällä käyttämään varsoja hyppäämässä ja suunnitelmana on viedä ne syksyllä laatuponikilpailuun. Ajelin Astalle, jossa minua odotettiin sakset kourassa. "Pihasta ei lähdetä ennenkö parta on siistitty". Niinpä Viltsu joutuikin käsittelyyn heti kun hain sen tarhasta ja Asta leikkasi sen poskiparran. Itse en tällaista ole harrastanut, mutta tulihan siitä kieltämättä ihan siisti... Harjailin Viltsua, jonka jälkeen se lastattiin velipuolensa Damin kanssa traileriin. Damia rohkaistiin vähän ruualla, jonka johdosta Viltsukin halusi herkkuja ennenkö suostui koppiin. Pitäähän toisen saada jos toinenkin saa. Maneeilla päästimme varsat ensin heiman leikkimään ja lämmittelemään, jonka jälkeen ne saivat hyppiä ensin yhdessä. Viltsuhan on hypännyt ennenkin meillä ollessaan, mutta Damille tämä oli ensimmäinen kerta. Pojilla oli virtaa ja ne olivat innoissaan. Yhteishyppyjen jälkeen hypytimme varsoja erikseen niin, että toinen odotti ulkona. Viltsu oli innokas ja imi hyvin estekujalle, joskin se kolautti monta kertaa vikaan esteeseen kun hidasti jo namipalkan luokse. Hienosti meni ja hauskaa oli! Kummastakin varsasta olemme ylpeitä, kun käyttäytyivät niin hienosti vieraassa paikassa eivätkä höpsöilleet vaikka kuljimme useiden tarhassa olleiden hevosten ohi.
     Kotitallilla Olivia ja Noora kävivät käyntimaastossa Ossilla ja Braamerilla. Ratsukot kävivät lampailla ja takaisin ja kaikki meni hyvin. Molemmat ponit olivat kivoja, vaikka B olikin aluksi hieman laiskahko. Lenkin jälkeen tytöt hoitivat ratsunsa ja ruokkivat kaikki 4 ponia.


Pinkkiriimuinen kaveri on siis Viltsu ja suitsikaveri on Dami.





Videokooste © Asta Markkanen

Hyvin se on lähtenyt lihomaan, vaikka tarvitseekin vielä reilusti massaa. <3

torstai 11. tammikuuta 2018

Hammashoitopäivä

Perjantaina 5.1.2018 oli hepsujen hammaslääkäripäivä ja Porvoon hevosklinikan hammaslääkäri ja avustaja kävivät huoltamassa ponien ja hepsujen hammaskalustoja kuntoon. Vietin tallilla koko päivän siivoten ensin muutaman karsinan, hakien ponit sisään ja seuraten innolla kaikkien karvakorvien toimenpiteet. Olen hyvin kiinnostunut seuraamaan aina kun ell tulee tallille ja kyselen innoissani kaikenlaista. Erilaisten ammattilaisten käynneillä oppii aina jotakin uutta. Suosittelen.
     Omien ponieni hoidot rauhoituksineen ja heräämisineen menivät hyvin. Tuhto oli karsinassa nätisti odotteluajan, eikä koittanut paeta tai hajottaa paikkoja. Sen odottaessa vuoroaan mittasin sen käytävällä, sillä Minna löysi vatupassin ja kiinnitti sen tallilla olevaan itsetehtyyn mittaan. Nyt saataisiin tarkempia mittaustuloksia ja arvatkaapa kuinka korkeaksi mittasin Tuhton kenkineen ja hokkeineen? Vähän yli 107 cm, alle 108 cm! Ilman kenkiä se on siis ihan heittämällä tuon mukaan a-poni. Suureksi ilokseni sain myös kuulla, että ell Karma on virallinen mittaaja. 6 kk päästä, kun on seuraava hammashuolto, Tuhtosta otetaan virallinen mitta.

  • Pena: Purenta prenormaali, ei merkittävää purentavirhettä. Ei hammaskiveä tai kariesta, hampaat siistit ja hammasrivistö suora. Kohtalaiset hammaspiikit raspattiin, poskien limakalvot siistit. Suu on ahdas (pieni pää, isot hampaat), mutta hampaat mahtuvat eikä ole syytä poistaa takahampaita. Joitain hampaita oli vielä puhkeamatta kokonaan.
  • Tuhto: Suupielet ja hammasloma siistit. Purentavika, alapurentaa, diasteema. Kohtalaiset hammaspiikit, posken limakalvot siistit. Hammaspiikit raspattiin ja pyöristettiin, purentaa optimoitiin, fluoraus.
  • Ossi: Etuhampaissa ei huomauttamista, ei hammaskiveä, purupinnoissa ei huomauttamista, kulmahampaat siistit. Suupielet ja hammasloma siistit. Purenta prenormaali. Hammaspiikit kohtalaiset, poskien limakalvot siistit.
  • Braamer: ainoa jonka etuhampaitakin hoidettiin. Niistä tasattiin reunimmaisten hampaiden kaudaalireunojen koukut. Kulmahampaat siistit, ei hammaskiveä, suupielet ja hammasloma siistit. Purenta prenormaali, ei merkittävää purentavirhettä. Hammaspiikit kohtalaisen isot, posken limakalvot siistit.
Kaikkien ponien hampaat siis raspattiin ja purentaa optimoitiin. Kaikilla muilla lukee papereissa seuraava raspaus 6 kk päästä, mutta Ossille riittäisi 12 kk päästäkin, jos ei oireile mitenkään. Yksikään poneistani ei ole lihava ja ne ovat ell määrityksen mukaan kuntoluokaltaan hyvä eli 3, kun asteikko on 1-5 (1 laiha ja 5 lihava). Jes! Antoisa ja mielenkiintoinen päivä oli ja hyvillä mielin jatketaan ponisteluja. Iso kiitos taas Porvoon Hevosklinikan väelle!

Ps. 5v sitten tänä päivänä tapasin ensimmäistä kertaa Penan, kun haimme sen Johannan kanssa kasvattajaltaan Reetalta. Kiitos ihan super ihanasta ja hienosta pienestä ponista niin Reetalle kuin Johannallekin! <3


Hevarilta tuli taas vähän tilattua ravikamoja ja kävin noutamassa paketin postista.

Vuoden alku ja we have Oona part V !

Maanantaina 1.1.2018. Hui! Ekaa kertaa 2018, enkä edes kirjoittanut aluksi väärin. Hyvä minä. Märkää lunta oli satanut maahan pikkuinen kerros ja se valaisi hieman pikkuhiljaa pimenevää poneiluamme. Kävimme Olivian kanssa peruslenkillä ja minun ajokkinani oli Pena, peräponina Tuhto ja Olivia ratsasti Ossilla. Ossi oli tosi tahmea käynnissä, mutta ravissa ja laukassa se pysyi perässä hyvin. Meillä olivat käytössä kaikki askellajit ja minun ponini olivat todella reippaita. Tuhto mokoma yritti muutamaan kertaan haukata minua selästä. Mikä lie sitä harmitti... Kotiinpäin käännyttäessä Pena paineli sellaista ravia, että olisi vähän eri lukemat taulussa jos se menisi noin raveissakin.

Tiistaina 2.1.2018 Oona saapui taas kyläilemään, poneilemaan ja kuvailemaan! Kävimme Oonan ja Olivian kanssa ajamassa poneilla keltaiselle talolle ja takaisin. Kuntoon laittaessa huomasin, että Tuhtolta oli tippunut yksi hokki ja yksi oli tosi löysällä. Uutta hokkia vaan kehiin ja kaikkien kiristys. Pitääkin nyt muistuttaa tytöille että tarkistetaan aina huolella kengät ja hokit ennen liikutusta. Lenkki meni hyvin ja ponit olivat reippaita. Minulla oli ajossa Tuhto, perässä Ossi, Oona ajoi Braamerilla ja Olivia Penalla. Etenimme käynnissä ja ravissa. Kokeillemme kyllä laukkaakin, mutta kiireessä Tuhton potkuremmi oli jäänyt tallille ja se esitti aika hirmuisen pukin. Se kolautti sen verran ylös koppareihin, että päätin jättää laukkaamisen pois. En halua ponin takajalkaa jumiin koppakärrien etulevyn päälle. 

Ps. Hellu oli nähnyt Penan ja Tuhton leikkivän, rallittavan ja painivan ihan huolella yksi päivä. Ihanaa että leikkivät! Hokinreikiä ei näkynyt kummassakaan, enkä usko ihan helpolla tuleekaan tuolla karvalla. Penaa ja Ossia en kuitenkaan uskalla ainakaan ihan heti peltoon laskea painimaan, ne vetävät välillä niin tosissaan. Mitä ottamaan turhia riskejä.

Askartelin maanantain ja tiistain aikana heijastimet Braamerin rintaremmipehmusteeseen.
Tiistaina oli käytössä ja vaikutti hyvältä.

Keskiviikkona 3.1.2018 oli ensimmäisen kuvauspäivän vuoro ja suunnistimme tallille jo aamuhämärällä. Kuvaukseen sopivaa valoisaa aikaa on tähän aikaan vuodesta vain noin neljä tuntia vuorokaudessa, joten sovitus oli tiukka. Avustajina ja kuvattavina tallilla olivat minun ja Oonan lisäksi myös Olivia, Noora ja Hanna. Kiitos tytöille! Kun ponit oli harjailtu ja puunailtu, aloitimme ottamalla kaikista poneista rakenne- ja pääkuvat. Niistä ei varmaan tullut kovin kummoisia näissä olosuhteissa, mutta kyllä niistä aina jotain kehitystä näkee ja saa kivoja muistoja. Jouduimme ottamaan kuvia pellolla ja ponit olisivat lähinnä mielummin vain syöneet. Rakennekuvien jälkeen vuorossa olivat Olivian & Ossin, sekä Nooran & Braamerin poseerauskuvat. Niiden jälkeen valmistauduin kohtaamaan loppuni, kun laitoimme Ossin ja Tuhton ensimmäistä kertaa ohjasajopariksi ja toisiinsa valjaista kiinni pienellä välinarulla (joka olisi mennyt poikki ponien säikähtäessä tms.). Olin varma, että Tuhto järjestäisi jonkin pienen kohtauksen, mutta tulin yllättymään iloisesti: rautias parivaljakkoni toimi hienosti! Kipsutimme vähän tietä pitkin ja sitten vielä kentällä. Kentällä kokeilimme myös ravia, mutta siinä pojat yrittivät alkaa leikkimään. Sain parin kuitenkin hallittua ja rauhoitettua. Olen onnellinen! Hankintaan pistetään nyt pariajo-ohjat tulevia harjoituksia varten!
      Seuraavaksi lähdimme ottamaan ajokuvia. Viiskymppinen oli huonona, pellolla Tuhto pisti ihan ranttaliksi syömisen ja pukittelun kanssa, mutta lopulta löysimme ihan hyvän kohdan Pirelintieltä. Otettiin muutama kuva niin että kaikki ponit näkyivät kerrallaan ja sen jälkeen kaikista yksittäiset ajokuvat. Siinä kohtaa Braamer ja Ossi vähän lähtivät Olivialta ja Hannalta käsistä, kun eivät malttaneet odottaa vuoroaan, mutta onneksi ne hidastivat saavuttuaan muiden luokse. Braamer yritti tehdä saman myös minulle, mutta ei onnistunut. Ajokuvien jälkeen otettiin vielä ratsastuskuvat Tuhtosta ja Noorasta, yhteiskuva minusta ja poneista sekä "studiokuvia" ulkotallin karsinassa kaikista poneista yksi kerrallaan. Tuhto yritti ratsastushommissa pukitella ja hyppelehtiä, mutta Noora pärjäsi sille hienosti. Hyvän kuvauspäivän päätteeksi ponit pääsivät pihattoon ja saivat paljon heinää.
     Oonan kanssa suuntasimme kaupan kautta kotiini syömään ja ottamaan rennosti. Pidimme illemmalla myös 2h instagramlivieä ja Oona laitteli muutaman "maistiaiskuvan" kuntoon.

Videokooste © Oona Pitkonen


Torstaina 4.1.2018 jatkoimme Oonan kanssa kuvailupäivää ottaen uudet ajokuvat ja studiokuvat Braamerista ja Penasta, kun eilisistä ei tullut tarpeeksi hyviä. Lisäksi otin Oonan kameralla ajokuvat Oonasta ja Braamerista. Vieraalla kameralla kuvatessa on kyllä tosi orpo olo, varsinkin kun Oonalla on Nikon ja minulla Canon. Viimeisten ponikuvien jälkeen kävimme vielä napsimassa muutaman kuvan perheeni koirasta Nerosta, jonka jälkeen Oona lähti. Iso kiitos taas Oonalle!!
     Illalla menimme tallille liikuttamaan ponit Olivian, Nooran, Hannan, sekä uutena torstailaisena aloittavan Siirin kanssa. Tytöt ajoivat kentällä ja harjoittelimme pujottelua käynnissä ja ravissa. Tehtävän päämääränä oli harjoitella kääntämistä hellästi mutta tehokkaasti, hioa tarkkuutta ja oppia kääntymään käynnissä ristiaskelilla. Olivialla oli ajossa Pena, Hannalla B, Siirillä Ossi ja Nooralla Tuhto. Kaikilla meni oikein hyvin ja Tuhtokin käyttäytyi hienosti! Välillä Noora joutui keskustelemaan sen kanssa, mutta onnistui hyvin. Lopuksi kävimme vielä hieman viiskymppisen takaosalla ravaamassa ja kävelemässä loppukäynnit.

Videokooste © Oona Pitkonen

Torstain ajelut.

Kuvat alla
© Oona Pitkonen
https://oonapitkonen.kuvat.fi
Niin hieno pari!! Mie olin tosin vähän enemmän innoissani kun ponit.
Omat rakkaat! <3
Niin sanottuja studiokuvia. Vautsi!

maanantai 1. tammikuuta 2018

Arvonnan voittaja!

-ARVONTA- on suoritettu netin arvontakoneella ja 1h poniajon itselleen ja kaverilleen voitti tällä kertaa r.o.u.s.s.i ! Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille!


Välipäivät ja vuodenvaihde

Tiistaina 26.12. oli tallin yhteinen Tapaninpäivämaasto, joka jäi meiltä valitettavasti liukkauden vuoksi väliin. Käynti olisi vielä saattanut varoen onnistuakkin, mutta isojen hevosten seurassa olisimme joutuneet ravailemaan niin paljon kiinni, että se olisi liukkaalla pinnalla ollut poneille tosi epämiellyttävää ja olisimme loppujen lopuksi varmaan joutuneet kääntymään keskenämme kotiin.
     Isot tytöt kävivät nyt viimeistä kertaa tiistaina. Annika ja Kiia jatkavat yhä lauantaisin vakkareina, ainakin jonkin aikaa, mutta Henna lopettaa poneilut vuoden vaihtuessa. Kiitos Hennalle kaikesta, oot ihana ja oot koska tahansa tervetullut käymään! Tässä ajoraportti Annikalta: "Tänään ajettiin Tuhto ja B Hennan ja Kiian kanssa. Ensin laitettiin ponit kuntoon pihatolla, koska tallin pihaan ei mahtunut, kun hevosia oli niin paljon. Käveltiin ponien kanssa pellolle ja sielläkin vielä hetki. Sitten nousimme kärreille niin, että minä ja Kiia ajoimme Brankulla ja Henna Tuhtolla. Ensimmäiset kierrokset mentiin käynnissä uraa tehden ja vähän ajan päästä otettiin ravia. Vaihdeltiin myös suuntaa välillä ja otettiin välikäynnit. Ponit olivat reippaita ja mukavia. Ajo sujui hyvin ilman ongelmia. Mentiin noin tunti. Ajon jälkeen otettiin valjaat pois ja laitettiin ponit takaisin pihattoon."
          Me saavuimme tallille vähän myöhemmin Olivian kanssa ajamaan oreilla. Menimme Annikan, Hennan ja Kiian tekemällä radalla, käytössämme olivat kaikki askellajit ja ajo meni hyvin. Ponit olivat reippaita. Ennen lopettelua otimme hieman hankikahluuta käynnissä ja vaikka hanki ei ollut syvää, siinä kahlaaminen oli yllättävän rankkaa. Ajon jälkeen otimme varusteet pois pellon laidassa ja päästimme orit hetkeksi juoksemaan irtona laidunpeltoon. Ne rallittivat hurjaa kiitoa ja painivat kovasti. Tämä taisikin jäädä viimeiseksi painiksi muutamaan kuukauteen, sillä kun saadaan hokit jalkaan en enää uskalla päästää niitä riehumaan keskenään.

Ps. Kohta vuosi vaihtuu. Jännityksellä odotan, mitä Tuhto mahtaa sanoa raketeista. Se on Imatran kodissaan ollut aina sisällä tallissa rakettien aikaan. Jännittävää.



Keskiviikkona 27.12. tavoitteenamme oli Hannen kanssa käyttää traikku katsastuksessa, mutta pelkkää jäätä olleella hiekoittamattomalla tiellä jäimme kitkarenkaisen automme kanssa paikalleen tallin mäkeen. Onneksi auto ei sentään lähtenyt valumaan taaksepäin ja 15 min sisällä apu saapui hiekan kanssa. Trailerin katsastus siirtyi toiselle päivälle ja Hanne lähti kotiin antaen minulle auton lainaan. Liikutimme ponit tänäänkin pellolla tyttöjen kanssa. Aloitimme kiertämällä hetken laidunpellolla, mutta päädyimme pian siirtymään eiliselle radalle. Minun ajokkinani toimi Pena, Noora ratsasti Tuhtolla ja Olivia Braamerilla. Mukana oli myös Ansela, joka ajoi Ossilla. Ajot ja ratsastukset menivät oikein hyvin. Ratsukot etenivät kaikissa askellajeissa ja minäkin laukkasin vähän Penan kanssa. Ossi eteni käynnissä ja ravissa ja nopeaa ravia näyttikin.
     Pitää vielä mainita siitä kun varustimme poneja pihatolla ja Tuhto näki satulan... se melkein suuttui. Se ei olisi halunnut satulaa selkäänsä ja Nooran kiivetessä kyytiin se oli samaan aikaan ärsyyntynyt ja huolestunut. Alkukäynneissä se kulki korvat takana ja näytti mököttävältä, mutta pikkuhiljaa se alkoi innostua ja tajusi että ratsuhommathan olivatkin ihan kivoja! Laukassa se toki vähän pukkaili itselleen tyypilliseen tapaan, mutta niin pukkaili laukassa Penakin, sekä eilen että tänään. Virtaa riittää.

Torstaina 28.12. lähdin aamulla ajamaan kohti Virolahtea. Kävin katsomassa Astaa ja Viltsua. Varsani oli iloisen utelias ja tyytyväisen oloinen. Surettaa että saan sen kotiin vasta elokuun lopulla, mutta sen on ehdottomasti kaikkein parasta asustaa velipuolensa kanssa leikkimässä ja kasvamassa. Kävimme noin 2 km lenkillä niin, että Asta ajoi Dassella ja minä istuin kyydissä pitäen Viltsua peräponina. Ai että heillä oli ihanat maastot! Tiellä oli välillä liukkaita kohtia, mutta suloinen pieni metsätie oli kevyen lumipeitteen alla. Varsa oli reipas ja innokas otus toista kertaa peräponina kipsutellessaan ja meillä oli oikein mukavaa. Kiitos Asta, että sain käydä ja pääsimme lenkillekkin!
     Kotitallilla Pyhtäällä poneilimme yhdessä Hannan, Olivian, Nooran sekä Erikan kanssa. Olivia ja Noora ratsastivat omillaan, Hanna ajoi Tuhtolla ja vierailiamme Erika ajoi Penalla. Kurkattiin aluksi laidunpeltoa ja sen jälkeen siirryimme kapeaan laidunpeltoon. Siellä oli hyvä mennä ja pääsimme käyttämään peltoa koko pituudelta, jolloin pitkälle sivulle tuli pituutta noin 500 m. Tytöillä oli käytössä kaikki askellajit ja kaikilla meni oikein hienosti. Ponit olivat innokkaita ja tosi reippaita, vaikkakin Penaa hieman ressaa laukkaaminen. Se tottuu kuitenkin koko ajan pikkuhiljaa ja laukka itsessäänkin paranee. Nyt se on vielä kaikkea muuta kuin kolmitahtista. Tuhto vippasi laukassa pari pukkia ja Hanna päätti jättää sillä laukkaamisen yhteen pitkäänsivuun. Poni jäi kiltisti kävelemään muiden lähdettyä ja ravaili niitä myöhemmin kiltisti kiinni. On se aikamoinen velikulta. Vaikka se välillä unohtuukin, olen kyllä hirmuttoman onnellinen ja kiitollinen siitä että Tuhto on täällä meillä. Voi miten kauan siitä haaveilinkaan. Ensirakkausponiseni!


Perjantaina 29.12. olin ajatellut laskea kaikki ponit vielä viimeisen kerran peltoon irtojuoksemaan ennen kengitystä, mutta  lumi oli sulanut ja pellot olivat pelkkää jäätä ja sulaa pellonpintaa. Yhteisirtojuoksutukset leikkeineen jääköön kevääseen. Pena ja Tuhto kengitettiin tänään ja homma meni todella hienosti. Kumpikin poni vähän venkoili välillä, mutta kumpikin saatiin kengitettyä ympäri ilman suurempia ongelmia. Tämä oli nyt Penan ensimmäinen kaikkien jalkojen kengitys ilman rauhoitusta ja samalla Pena sai elämänsä ensimmäiset hokkikengät! Rauhoitus ehdottomasti kannatti aiemmin, sillä nyt ponille ei ole jäänyt kurjia muistoja ja se on tottunut hyvin pikkuhiljaa.  Iso kiitos kengittäjällemme kärsivällisyydestä ja ystävällisyydestä poneja laitellessa! Kengityksen jälkeen tuntui kuin olisin taluttanut tallista ulos ihan eri ponit, kuin olin sisälle vienyt. Viedessä ne olivat varoneet askeleitaan, mutta nyt ne marssivat eteenpäin itsevarmoina ja reippaina. Ihanat hokit, ihana pito. Kengitysten jälkeen käytimme Hannen kanssa trailerin katsastuksessa ja läpi meni. Loistava päivä siis kaikin puolin!

Lauantaina 30.12.2017 pääsimme Kiian ja Linnean kanssa koeajamaan Tuhton ja Penan hokit.  Tyttöjen varustaessa poneja minä kiinnittelin testiksi heijastinteippiä hiittareden pinnoihin. Olen myös ommellut yksien putsien tarroihin heijastinta, mutta muihin en ompele ennenkö saadaan testattua kannattiko. Tarroihin ompelu on yllättävän hankalaa ja ärsyttävää.  Kävimme ajelemassa vanhan peruslenkin (peruslenkki 2) ja Kiia ajoi Tuhtolla, minä olin kyydissä ja Linnea ajoi Penalla. Hokit ovat elämäämullistavan ihanat! Aivan loistava pito, sellaisissa kohdissa joissa kengättä oltaisiin hiivitty varoen reunaa pitkin, pystyimme nyt ravaamaan ilman mitään ongelmia. Plussakelin ilma oli pehmentänyt jäätä entisestään ja pohja oli joustava ja hyvä. Meillä oli käytössä kaikki askellajit ja ponit olivat reippaita. Jossakin kohtaa ne hieman väsähtivät, mutta kotiin päin kaarrettaessa vauhtia taas löytyi. Eräällä sulalla tiepätkällä laukatessamme edessä oli yht'äkkiä jäätä. Suljin silmäni, mutta laukka jatkui ongelmitta. Ihanat, ihanat, ihanat hokit! 
     Loppulenkistä joku ampui jossain raketteja, mutta ponit eivät reagoineet paukkeeseen mitenkään. Uskoisin ettei Tuhtollakaan ole ongelmia olla pihatossa uuden vuoden juhlistusten aikaan. Loppukäynneissä nappasimme tienvarresta mukaan maahan tippuneita männynoksia poneille jyrsittäviksi. Lenkin jälkeen siivosimme ja kuivitimme vielä pihattokopin. Nyt se on taas siinä kunnossa, että olisin mieluusti itse jäänyt sinne nukkumaan. Ponit puolestaan olivat onnellisia uudesta vessanpohjastaan. Uuteen turpeeseen on ihana pissiä, kun ei roisku jaloille yhtään t. ponit.

Sunnuntaina 31.12.2017 suuntasin aamulla tallille ja Braamer ja Ossi saivat hokkikengät jalkoihinsa. Nämä ovat nyt Ossillakin ekat hokit. Braamerilla oli hokit talvella 2012-2013 ja Tuhtolla on tainnut olla hokit aiempina talvina Imatralla. Kengityksen jälkeen olisin hieman talutellut poneja pellossa (kun pihassa ei riitä omissa kegissä pito), mutta siitä ei tullut mitään. Kaverit olisivat halunneet vain syödä. Pitää koittaa löytää omat kengänpohjiin laitettavat nastat. Kun palautin ponit piahttoon, laitoin kaikille vielä heijastinriimut päähän iltaa varten. Jos ne karkaisivat, olisi ainakin jotain heijastinta mukana ja riimupäitä on helpompi pyydystääkkin. Illalla ponit saavat super paljon heinää, jottei tarvitse keskittyä raketteihin vaan syömiseen. Toisaalta B, Ossi ja Pena ovat aina pärjänneet pihatossa uutenavuotena ja niiden rauhallisuus varmasti rauhoittaa Tuhtoakin, mikäli sitä hirvittäisi.

Lauantain havueväät.
Sunnuntaina Brankku ja Ossi kengityksessä, jonka jälkeen kaikki syömässä heijastinriimut päässä.


- - - 

Tämä vuosi on ollut täynnä suuria tunteita. Siihen on mahtunut suunnatonta surua, mutta myös sydämet täyttävää riemua. Onnistumisia ja epäonnistumisia, harmia ja onnea. Kiitos kuluneesta vuodesta ihan kaikille mukana olleille! Toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan iloa ja riemua meille kaikille. <3 Hyvää uutta vuotta 2018!

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)