torstai 30. marraskuuta 2017

Ajelua, vastatuulta ja eläinlääkäri

Maanantaina 27.11. kävimme jo aamusta ajelemassa ponit Hannen kanssa. Minun kärrieni edessä tarpoi Ossi, peräponina kipsutti Tuhto ja Hannen ajokkina toimi Braamer. Kävimme kiertämässä peruslenkki kolmosen, suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta hyvissä kohdissa myös ravasimme hieman. Metsätiellä oli useita syviä lätäköitä, joista ponit kahlasivat reippaina läpi. Myös muutaman pienen puun yli jyräsimme, yhtä vähän siirsinkin pois tieltä. Tuhto arkoi jonkin verran etusiaan niissä kohdissa joissa oli soraa, vaikka vain kävelimme. Takapää sillä liikkui hyvin. Voihan kelit. Kesäkenkiä on tässä kohtaa enää turha laittaa ja talvikenkiä emme uskalla laittaa, vaikka ponit ovatkin ihan rauhaksiin nyt kun ne ovat kahdessa laumassa. Kun pohjat ovat taas hyvät ne varmasti leikkivätkin, enkä halua ottaa riskiä että tulisi hokinreikiä.

Seuraava ongelma löytyykin sitten varustekopista: meidän varusteet ovat alkaneet homehtua tosi nopeasti. Lauantaina käytössä olleet ohjat ja valjaat olivat jo maanantaina pitkän homekarvakerroksen peitossa. Hyhh! Säädin puhallinta lämpimämmälle ja se onneksi korjasi viikon mittaan ongelman. Märät silatyynyt ja muut koitetaan nyt kuivattaa mahdollisuuksien mukaan isojen hevosten loimienkuivatushuoneessa.



Tiistaina 28.11. olin suunnitellut, että minä ajaisin Penalla, Olivia Ossilla ja Annika ja Kiia Tuhtolla ja Braamerilla. Tallille ennen minua saapuneet Annika ja Kiia laittoivat kuitenkin pian viestiä, että Tuhto oli jäykkä jo tallin pihalle tuotaessa eikä liikkunyt mielellään. Hohhoi. Joudun luovuttamaan oman ajoponini tytöille. Kun saavuimme tallille Olivian kanssa, Olivia alkoi hoitaa ja varustaa Ossia ja minä katsoin Tuhtoa. Se liikkui tosi varovasti kun talutin sen tallin pihalle. Kaviot olivat ehjät, eivätkä lainkaan lämpimät. Ei kaviopulssia. Kaviokoukulla koputtelu kavioiden pohjiin tuntui pahalta. Nivelet eivät olleet kipeät, eikä poni reagoinut niiden paineluun tai taivutteluun. Kentällä Tuhto käveli hyvin ja päästin sen hetkeksi irti katsoakseni liikkeitä muutenkin. Ravissa kinnerpattijalka oli jäykähkö, mutta etupää liikkui hyvin. Poni pukitteli kun käskin sitä liikkeelle eikä ollut kaviokuumeisen oloinen. Vein ponin takaisin pihatolle ja otin vaihdossa Viltsun.
     Olivia oli tällä aikaa satuloinut ja suitsinut Ossin, sillä olimme vaihtaneet ajosuunnitelman ratsastukseen. Lähdimme yhdessä Peralla ratsastavan Heidin kanssa lyhyelle maastoreissulle, mennen jonkin matkaa Pirelintietä ja kääntyen takaisin. Tietä oltiin juuri lanaamassa ja se oli osittain oikein kivassa kunnossa. Ossi arkoi välillä, samoin Viltsu, mutta osoittain oli ihan hyvä mennä. Ossi ja Olivia etenivät kaikissa askellajeissa ja mekin juoksimme Viltsun kanssa. Varsalla oli virtaa ja se oli taas innoissaan. Vähän hirvitti jo yhdessä kohtaa että meinaakohan se jättää minut ja juosta Ossin ja Peran perään, mutta onneksi se on sen verran herkkä, että ei vedä liikaa vastaan.
     Tuhtosta huolestuneena pyysin antamaan poneille vähän vähemmän heinää. Viltsun takia isolla puolella on ollut käytännössä vapaa heinä, sillä varsa on laihtunut. Antaisin sille enemmän väkkäreitä jos uskaltaisin, mutta väkirehuja ei jaeta pihattoon tallin puolesta. Tämä tarkoittaa sitä, että ponit syövät vain silloin kun minä tai isot tytöt käyvät tallilla ja me ruokimme ne. Tästä johtuen en uskalla kovin isoja annoksia antaa. Ei huolta kuitenkaan, Viltsu ei ole hälyyttävän laiha ja lähitulevaisuudessa se muuttaa lihotus- ja leikkilomalle Virojoelle.
     Tässä vielä raportti Kiialta: "Minä ja Annika ajettiin viisikymppisen tiellä Braamerilla ja Pena oli peräponina. Ajettiin noin 50-55 minuuttia ja ponit olivat reippaita. Kierrosmääristä emme ole varmoja, koska käännyinme useamman kerran. Askellajeina meillä oli käynti ja ravi, mutta ravia otettiin vain hyvissä kohdissa."

Lepää rauhassa Tilli. Vanha ystäväni ja "työkaverini" ratsastuskoululta lensi tänään ikivihreille niityille. Takanaan sillä oli pitkä ura ratsastuskoulun opetusmestarina, voi kuinka paljon se onkaan opettanut erilaisille ratsastajille. Kiitos kaikesta ja leppoisaa jatkoa siellä jossain. <3


Keskiviikkona 29.11. Tuhto oli vieläkin huono. Kaviot eivät olleet lämpimät eikä mitään muuta merkkiä kaviokuumeesta ollut arkuuden lisäksi, mutta päätin silti varmuuden vuoksi liottaa sen heinät. Se joutui nyt yksin pienelle puolelle ja muut isolle. Huomenna on onneksi muutenkin tulossa eläinlääkäri. Positiivista kuitenkin on, että olen tällä viikolla havainnut useamman kerran Tuhton ja Penan henganneen yhdessä sisällä. Ei siis tarvitse stressata siitä päästääkö Pena Tuhton sisälle. Jako on näin paras sillon kun ei ole tällaista erityistilannetta: Braamer ja Ossi omalla puolellaan, Pena ja Tuhto omallaan. Varsa sopii hyvin jälkimmäisten porukkaan, sillä se hengaa eniten niiden kanssa.
     Ratsutytöt ratsastivat omat poninsa kentällä. Alkukäynnit he menivät keskenään sillävälin kun minä härdellisöin Tuhton heinien liotusta, mutta sitten menin itsekin kentälle. Kenttä oli aika löllö, mutta siinä pystyi silti menemään ihan ok. Teimme ympyröitä ravissa ja keskityimme istuntoihin ja asetukseen. Penan kanssa keskittyminen tosin meni siihen, että poni kulki sinne minne tahdottiin. Se oli kovasti menossa vain muiden perässä ja oli tosi jännittynyt. Laukkaa otimme niin, että Noora meni omalla vuorollaan, koska hän oli tänään ilman satulaa. Orien kanssa tytöt laukkasivat niin, että Pena sai vetoapua Ossista. Hyvin meni kaiken kaikkiaan. Kerran ravissa laukan jälkeen Braamer yritti lähteä Nooralta, mutta tyttö pysyi kyydissä ja sai ponin hallintaansa. Pena puolestaan pelästyi kerran ja säntäsi eteenpäin, mutta Silja sai sen rauhoittumaan nopeasti.


Torstaina 30.11. kiirehdin tallille suoraan koulusta. Raahasin ensin B:n, O:n ja P:n kentälle ja lähdin sitten hakemaan T:tä ja V:tä. Siinä samalla eläinlääkäri saapuikin paikalle, samoin Asta. Asta tuli katsomaan Viltsua, kun ei ole pitkään aikaan sitä nähnyt. Kaikki ponit rokotettiin, jonka lisäksi Penan ja Ossin polvet tutkittiin (palpaatio). Braamerin ja Tuhton polvethan onkin jo tutkittu ja nyt kun oli hyvä tilaisuus ja eläinlääkäri joka on tutkinut ystävänkin ponien polvet, niin tutkittiin Ossin ja Penankin. Viltsun tutkimukset jätetään myöhemmäksi, kun se ensin vähän kasvaa ja kehittyy. Penan ja Ossin kohdalla oli suunnitelma, että jos on sanomista, niin ruunataan ennen kevättä. Jos ei ole sanomista, olisi unelmana saada kummastakin yksi omakasvattivarsa. Oripäivillä toki tutkitaan tarkasti myös eläinlääkärin tarkistuksessa, mutta jos nyt olisi jotain isompaa sanomista, ei tarvitsisi turhaan säästellä ja raahata oripäiville asti.
  • Penan polvet: oikea takapolvi on aavistuksen erilainen kuin vasen, vasen oikein hyvä. Oikean takapolven tutkimiseen Pena hieman reagoi. Oikean polven diagnoosi on oikean puolen lihasköyhyys ja lihaksiston epäsymmetrisyys takaosassa. Se ei vaikuta ponin mahdolliseen jalostuskäyttöön omaan tarkoitukseen, mutta lihaksistoa tulee (elämää ja käyttöä varten) vahvistaa ja rakentaa tasapainoiseksi. (Ell: "Patellat palpoiden normaalit, ei väljyyttä. Oikean polven alue tuntuu lihasköyhältä.")
  • Ossin polvet: Ossilla puolestaan oikea polvi oli tosi hyvä. Vasen ei ollut löysä, mutta poni reagoi sen tunnusteluun nostamalla jalkaa ja huitomalla. Luultavimmin se on herkillä näiden kelien vuoksi, kun poni on joutunut varomaan helliä kavionpohjia / kipeitä niveliä ja polvi on siinä rasittunut. Ei vaikuta käyttöön tai siihen, jos sillä haluaa joskus teettää varsan. (Ell: "Patellat palpoiden normaalit, ei väljyyttä. Vasen puoli aristaa, reagoi nostamalla jalkaa.")
Poneja vähän myös irtojuoksutettiin ja siinä näkyi Penalla oikean takasen kevyt varominen. Joka ponilla oli kuitenkin hirveästi virtaa ja joka ainoa pukitteli ja loikki. Ei ole Tuhtolla kaviokuumetta, kaviot ovat vain märästä arat. Se veti ihan hurjaa kiitorallia ja pierupukkia, noin ei käyttäydy kaviokuumeponi. Viltsu liikkui hienosti. Se on laihahko, muttei niin että tarvitsisi olla huolissaan. Se muuttaa luultavasti lauantaina, sillä ell. sanoi ettei haittaa vaikka se riehuisi, vaikka se on tänään rokotettu. Ponit palasivat pihattoon omille puolilleen, eli Ossi ja B pienelle, muut isolle.

Vähän stressittömämpään päivään päättyi siis vuoden 2017 marraskuu. Tuhtolla ei ole kaviokuumetta. Toisaalta, märkyys aiheuttaa monenlaista muuta päänvaivaa. Sama ongelma on monilla muilla lähialueen talleilla, eikä se ilmeisesti rajoitu tälle alueelle. Ympäri Etelä-Suomea hevosen uppoavat mutaan. Kyllä tästä kuitenkin selvitään. Tsemppiä meille kaikille! Tule talvi tule!

Lunta, peräponeilua ja aika kiva viikko

Maanantaina 20.11. poneilla oli vapaapäivä. Tiistaina 21.11. Annika, Kiia ja Henna ajoivat Penalla, Tuhtolla ja Braamerilla viiskymppisellä kolmisen kierrosta. Suurimmaksi osaksi he menivät käyntiä, mutta hyvissä kohdissa myös ravasivat. Kaikki ponit olivat kuulemma energisiä ja reippaita. Me olimme tallilla samaan aikaan Olivian kanssa, ja kävimme kipsuttelemassa Pirelintiellä. Pohja oli aivan ihana, sillä oli satanut lunta niin, että tien pinta oli pehmoinen ja hyvä. Kotikilpureiden eteen valjastettu Ossi kipitteli lumessa, eikä sen tarvinnut lainkaan varoa tiellä olevaa soraa. Kärrien renkaat puolestaan rullasivat kevyesti autojen renkaiden jäljissä ja kärreillä istui iloinen Olivia. Minä olin mukana kävellen. Käytössä Olivialla ja Ossilla olivat kaikki askellajit ja poni oli iloisen reipas.
     Loppukäynneissä rasahti jossain läheisessä puussa oikein kunnolla. Poni pysähtyi tuijottamaan metsään, mutta suostui jatkamaan matkaa kun lupasimme olla sen tukena ja suojella sitä. Puiden oksat ratisivat ja muuallakin petti oksia painavan lumen alta. Viiskymppisellä mahtoi olla jo melkein hankitreenikelit, lunta satoi koko ajan lisää ja se oli märän painavaa. Me olimme Olivian kanssa aloittaneet kiertämällä pari kierrosta kentällä, mutta todenneet sen liian raskaaksi (mutta viiskymppisellä onkin muuten ihan hyvä pohja, kenttä on aika lössö jo ilman luntakin kun on märkää). Maailma oli satumaisen kaunis ja vaikka oli pimeää, tuo lumi ihanasti valoa maailmaan.
     Ennen ajoa olin jo korjaillut ponien väliaitaa, sillä luultavasti Viltsu oli tullut siitä läpi ja ponit olivat olleen päivän yhdessä. Ei siinä muuten mitään, mutta nukkumajärjestelyt toimivat parhaiten, kun otukset on jaettu kahteen porukkaan. Nyt muutimme tilannetta taas niin, että Pena, Tuhto ja Viltsu ovat isolla puolella, Braamer ja Ossi pienellä.

Keskiviikkona 22.11. jatkui sama meininki, eli meillä oli ihanasti lunta ja kengättömille unelmainen pohja. Sääliksi kävi tosin niitä, joiden hevosilla on kengät. Useampi hevonen on jäänyt tallilaisilta liikuttamatta, kun jää niin pahat tilsat eikä hevosilla vielä ole tilsakumeja. Kävimme keskiviikkolaisten kanssa keltaisella talolla ja takaisin. Minä ajoin Tuhtolla ja tytöt ratsastivat omillaan. Olivia oli Ossin kanssa liikkeellä ilman satulaa, sillä meillä tosiaan on tällä hetkellä vain kaksi satulaa käytössä. (Heti kun on 300-800€ ylimääräistä, ostan kolmannen.)
     Otimme laukkaa vain vähän, sillä Ossi ja Braamer vetivät kummatkin päätä alas laukassa. Niillä oli hurjasti virtaa ja ne kettuuntuivat siitä, kun eivät saaneet pinkoa niin kovaa kuin olisivat halunneet. Lisäksi Ossi ei taida ihan arvostaa satulattomuutta. Braamerilla oli testissä Ossin Wintec cair, josta en ole vielä varma, onko se Brankulle hyvä vai ei. Äkkiseltään ainakin vaikuttaa tosi hyvin istuvalle, mutta pitää tehdä vähän laajempaa tutkimusta. Tämän päivän perusteella ei voi sanoa juuta eikä jaata. Lampaille asti tie oli vähäluminen, mutta pehmoinen ja oikein hyvä. Metsätiepätkä keltaiselle talolle puolestaan oli koskemattoman hangen peitossa, mutta se ei tuntunut poneja haittaavan. Tuhto kirmasi ravilla innosta puhkuen, ollen kuin lapsi jouluaamuna. Jouduin hillitsemään sen menoa jotta ratsukot pysyisivät perässä eivätkä ratsut riistäytyisi laukalle. Ihana Tuhto, niin tohkeissaan ja iloisena, kun kerrankin on hyvä mennä. Oli ihanaa. Tällaista tämän kuuluisi olla, miinus se että B ja O olivat turhankin villeinä.

Torstaina 23.11. ajelimme Olivian ja Siljan kanssa. Minun ajokkinani toimi Braamer ja peräponinani oli Tuhto. Olivia ajoi Ossilla ja Silja Penalla. Ilma enteili myrskyä ja tuuli puhalsi niin lujaa, ettemme uskaltautuneet lähtemään tielle siinä pelossa, että suuriakin oksia voi oikeasti tippua koska tahansa. Tallimatkallakin oli näkynyt siellä sun täällä puista tippuneita oksia, jotka painava lumi on haurastuttanut ja jotka viimeistään tällä tuulella olivat tulleet rytinällä alas. Aloitimme kiertämällä viiskymppisellä, mutta sinne oli tullut niin paljon lunta, ettemme viitsineet yhtä kierrosta enempää kiertää. Ponin joutuivat käyttämään lihaksiaan ihan kunnolla ja käynti oli ainoa järkevä askellajivalinta. Palattuamme tallille, kokeilimme kenttää, mutta totesimme senkin olevat epätasainen ja raskas. Ylälenkillä oli kuitenkin hyvä mennä, tytöt menivät omaa tahtiaan käynnissä ja ravissa, minä omaa tahtiani Brankun ja Tuhton kanssa, ottaen mukaan myös laukkaa.

Ps. Sinisten kärrien penkille on käynyt jotakin. Luultavasti kärryvarastossa on käynyt hiiriä, sillä samassa rakennuksessa säilytetään myös viljaa. Kumpikin takareuna penkin pehmusteesta on nyrsitty rikki. Voi plääh. Noh, ei auta kuin korjailla! Muutoin oli niin mukavaa, ettei pidä harmistua pikkuasioista!

Perjantaina 24.11. Noora kävi ratsastamassa Braamerin ja Ossin. Tässä raportti häneltä: "Ensin annoin kaikille poneille heinää ja kun ne oli syöneet hetken, otin Braamerin. Harjasin ja varustin sen. Kävelin maastakäsin noin 3 kierrosta, jonka jälkeen nousin selkään. Sitten kävelin vielä 3 kierrosta selästä. Kun olin kävelly alkukäynnyt, aloin ottaa ravia. Ravissa tein paljon ympyröitä. Sen jälkeen kävelin välikäynnit ja aloin ottaa laukkaa. Laukassakin tein ympyröitä. Lopuksi otin tietty loppuravit ja -käynnit. Purin Braamerin ja vein sen takaisin pihattoon. Samalla otin Ossin ja harjasin ja varustin sen. Kentällä tein samoja juttuja kuin Brankulla. Purin Ossin ja vein pihattoon. Lopuksi annoin kaikille heinää. Ratsastin molemmilla poneilla noin 45 min ja ponit oli kivoja!"

Lauantaina 25.11. aloitin tallipäiväni siivoamalla pihattoa ja ravitiimiläiset saapuivat jonkin ajan päästä auttamaan. Siivosimme kopperon taas ihan huolella ja kuivitimme sen kunnolla. Kun homma oli hoidettu, lähdimme ajamaan. Mukaan lähti iloiseksi yllätykseksemme myös Fanni, joka oli sattunut paikalle sopivalla hetkellä! Linnea ajoi Ossilla, Annika Penalla, Fanni Tuhtolla ja Kiia Braamerilla. Minä istuin Fannin kyydissä pitäen peräponina Viltsua, joka oli ensimmäistä kertaa mukana peräponihommissa. Kävimme ajelemassa peruslenkin suuntaan kentaisen talon ohi, mutta käännyimme jonkin matkaa ennen seuraavia taloja takaisin päin. Lumi on sulanut jo pois ja unelmapohjat ovat poissa. Siitä, sekä Viltsun mukanaolosta johtuen, lenkkeilimme hyvin rauhassa, mennen suurimmaksi osaksi käyntiä ja ravaten vain hiukan hyvissä kohdissa.
     Viltsu oli ihan intona. Se olisi halunnut mennä Tuhtosta ohi ja kulki niin edessä, kun naru antoi periksi. Ravissa se esitti hieman kevätjuhlaliikkeitä ja hienon pukin. Virtaa riitti, kunnes se alkoi loppukäynneissä olla jo vähän nihkeä. Syy lopun nihkeyteen paljastui kun tulimme takaisin kotitallille. Fanni kävi viemässä varsan pihattoon, kun me muut jäimme purkamaan muilta varusteita. Viltsu kävi heti pihatolle päästyään pissille. Niin kova hätä sillä oli ollut, ettei se mennyt edes koppiin niinkuin yleensä, vaan pissi pihalle. Voi pientä höppänää! Odotan innolla sitä, kun vajaan vuoden päästä pääsen jo kokeilemaan kärrejä Viltsun perään, jos sillä vain on suotuisa kasvuvaihe!

Sunnuntaina 26.11. oli kaikilla poneilla vapaa.

torstai 23. marraskuuta 2017

Pimeitä iltoja matkalla kohti talvea

Maanantaina 13.11.2017 poneilla oli vapaa, mutta tiistaina 14.11. liikutimme Olivian kanssa koko lauman. Aloitimme ottamalla Ossin ja Tuhton jalkojen pesuun, sillä niille oli tulossa kengittäjä. Ennen kengittäjän tuloa rautiaat saivat purkaa virtaa kentällä. Alkuun ne olisivat vain syöneet, mutta innostuivat pian ja yllättivät meidät taas. Seisoin kentän keskellä hölmistyneenä, kun ne juoksivat keskenään pitkään ympäri kenttää vaihdellen välillä suuntaa ja hyppien pystyyn. Ihanaa, mun poniinit eivät ole tosikkoja vaan leikkivät! Poikien riehuttua jonkin aikaa, Olivia kävi hakemassa myös Braamerin hetkeksi irti kentälle. Silloin rautiaat olivat jo rauhoittuneet, joten porukka kaipasi hieman ohjeistusta etteivät vain jääneet syömään kentän reunoille. minä jouksutin ensin, sitten Olivia.
     Kun ponit olivat hetken juosseet, otimme ne kiinni. Minä kävelytin Tuhton ja Braamerin, jonka jälkeen vein ne talliin. Olivia jäi Ossin kanssa kentälle ja ratsasti sen kevyesti käynnissä ja ravissa riimulla, ilman satulaa. Romaani on kätevä takapuolen alle: se pehmentää istinluita ponin selkää vasten, sekä estää ratsastajan takapuolta kastumasta jos poni on märkä. 
     Tuhtolta otettiin loput 3 kenkää pois ja sen kaviot vuoltiin. Kun se oli valmis, oli Ossin vuoro ja myös siltä otettiin kengät pois ja kaviot vuoltiin. Tällä välin Olivia ratsasti Braamerin kentällä ilman satulaa riimulla ja sen jälkeen vielä Penan samalla tavoin. Kun kengittäjä lähti, minä vein rautiaat ulos ja hain Viltsun kentälle. Taluttelin sitä hetken, jonka jälkeen päästimme Olivian kanssa myös Vilben ja Penan hetkeksi juoksemaan kentälle. Kaikki viisi ponia toimivat tänään hyvin ja liikkuivat moitteetta.



Keskiviikkona 15.11. lähdin reissuun ja poneilla oli vapaa. Torstaina 16.11. junnut kävivät keskenään ratsastamassa omat poninsa. He ratsastivat kentällä kevyesti noin neljäkymmentä minuuttia ja alkuun Heidi oli mukana katsomassa ponien käynti- ja raviliikkeet. Pena oli kuulemma käynnissä hyvä, mutta ravissa tahditti hieman. He päätyivät siihen, että Penan kanssa edettäisiin vain käynnissä, Ossin ja Braamerin kanssa myös ravattiin. Kaikki ratsukot tekivät kuulemma myös pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, sekä isoja ympyröitä. Kaikki ponit olivat kuulemma laiskahkoja, mutta ihan kivoja.
     Noora ratsasti ilman satulaa, muut satuloilla. Toinen jäljellä olevista Wintec 100 -satuloistamme on meille liian kapea ja se tulee jossain kohtaa myyntiin. Tuhton mukana tullut Wintec 100 on aivan loistava ja se sopii sekä Braamerille, Ossille että Penalle, mutta se onkin hieman leveämpi ja paremmin istuva. Jotenkin se on myös paljon pehmeämpi. Ossin ilmatopattua Wintec-satulaa sovitimme tiistaina kengittäjämme kanssa, joka on myös ponieni hieroja. Satula on hyvä, mutta koitan hankkia vielä hieman lyhyemmän. Tämä on siis 15", mutta 14" voisi olla sille ihan loistava. Silloin Tuhto saisi tuon 15" ja jos neljätoistatuumainen kävisi Penalle ja Braamerille, niillekkin tulisi samanlaiset.

Perjantaina 17.11. minun oli tarkoitus mennä tallille, mutta päästyäni neljältä koulusta meillä oli ryhmätyön kanssa paniikkitilanne jota ei voinut ohittaa. Lauantaina 18.11. kuitenkin saavuimme ravitiimin kanssa tallille jo aamu kymmenen aikoihin. Siellä odotti ihana yllätys: kentälle on tullut lisää hiekkaa, jonka lisäksi ponien tulevat hiekat ovat valmiina odottamassa pääsyään paikoilleen! Ihanaa ihanaa! Nappasimme kaikki isot ponit tallin pihalle laittoon ja annoimme Viltsulle reilun kasan heinää. Ilma oli ollut pilvinen mutta sateeton ja olin jo ehtinyt kehua keliä. Voitte varmaan arvata mitä kävi heti kun ponit olivat valjaissa ja olimme valmiita lähtemään liikkeelle... taivas repesi. Vettä tuli ja kovaa.
     Kävimme ajaen vihaisen mummon mäen alla, mutta jouduimme kääntymään takaisin. Tiellä oli niin terävää soraa, että ponit arkoivat. Takaisin ajelimme viiskymppisen kautta ja viiskymppisellä oli hyvä kipsutella. Minulla oli ajossa Pena, Annikalla Tuhto, Kiialla Braamer ja Linnealla Ossi. Alkukäynneissä Tuhtooli ollut ensimmäisenä jonossa, mutta sen temppuillessa me siirryimme Penan kanssa eteen. Harmaalla otuksellani oli virtaa. Se oli aivan fiiliksissä ja jätti muut jälkeen niin käynnissä kuin ravissakin. Toppuuttelin sitä kyllä, ettei nyt aloiteta liian kovaa saikun jälkeen, mutta on kiva huomata että se on iloinen ja motivaatiota löytyy.
     Viedessämme poneja takaisin pihatolle huomasimme, että Viltsu oli tullut väliaidasta läp toiselle puolelle. Se oli varmaan joko säikähtänyt kun juuri kaksi hevosta oli karannut ja juossut pihaton ohi, tai sitten se oli saattanut säikähtää hirvestäjiä, jotka kulkevat lähimetsissä ja pelloilla huudellen ja puhallellen kovaan ääneen jotain hirvitorvea tms. Ajossakin olimme varautuneet hirvestäjiin, mutta ajoponit eivät olleet ääniä onneksi pelänneet ja liikuimme selkeillä reiteillä joihin päin ei varmasti ammuta tai tarkoituksella ajeta hirviä. Kun ponit olivat ulkona ja väliaita korjattu, Annika ja Kiia menivät puhdistamaan ja huoltamaan valjaat ja minä ja Linnea siivosimme pihattokopin. Kun Annika ja Kiia olivat valmiita, he raahasivat pihatolle monta kärrillistä turvetta. Nyt on poneilla taas pehmoinen ja puhdas peti (vessa). Ravitiimille kiitos avusta ja mukavasta seurasta huonosta säästä huolimatta!

Sunnuntai 19.11. oli jälleen pyhitetty koulutehtäville. Miksi jätän kaiken aina viimetippaan..? Olen liian usein koulutöiden kanssa vähän sellaisella asenteella liikkeellä, että "kyllä myöhemminkin on hyvin aikaa". Kunnes ei sitten olekkaan. Yritän tsempata. Viimehetken paniikki on paras motivaattori, mutta parempaa jälkeä tulee kun on enemmän aikaa miettiä.

Ps. Note to myself from saturday: älä aja itse niillä masterin kotikilpakärreillä. Sun selkä tulee kipeäksi, niissä on jalkarampit ihan liian lähellä. Ne kärrit on tästä eteenpäin junnuille. Koita muistaa.

Pps. Ois mukavaa jos laittaisitte ehdotuksia tulevaan blogijoulukalenteriin! Kysymyspostaus tulee ainakin, laittakaa toki kysymyksiä! :)

tiistai 14. marraskuuta 2017

Käännekohta

Lauantaina 11.11.2017 aloitin tallilla siivoamalla ponien pihattokopin, jonka jälkeen oli viikon ehdottoman kohokohdan vuoro: pihattotarhassa lanattiin mutaa traktorilla pois pihattokopin luota! Sitä lähti niin hurjasti, että pelkäsin traktorin uppoavan. Alta paljastui esiin vanhaa suodatinkangasta ja joskus pinnalla ollutta hiekkaa. Nyt pohja on pihattokopin luona mudan ja hiekan sekoitusta, joka ei yllä poneja edes kavioiden puoleen väliin. Onnen tunne, hymy korvissa asti. Näillä sademäärillä pohja löllööntyy kovaa vauhtia uudelleen, mutta uutta suodatinkangasta on jo valmiina ja sekä hiekkakuormasta että hakkeesta tehdään tarjouspyyntö. Hiekka olisi muuten parempaa, mutta haketta voisi laittaa ruokintapaikoille, jotta heinän mukana ei menisi hiekkaa suolistoon. Heinäkoppia siirrettiin myös hieman lähemmäs porttia, jotta pojat ovat yöheiniä syödessään kuivalla. Operaation ajan pojat olivat kaikki pienemmän puolen aitauksessa odottelemassa. Siirsin aitaa pois lanauksen tieltä ja samalla aitasin pojat niin, etteivät nekään päässeet operaation keskelle. 
     Ravitiimi kävi ajamassa Tuhton ja Ouskan. He kiersivät pari kierrosta viiskymppisellä käynnissä ja hieman ravissa ja molemmat karvakamut olivat reippaita. Koko porukka oli pihaan saavuttuaan litimärkä, sillä mitäs muuta sitä taivaalta tulisikaan kuin vettä... (Oispa aikamoiset hanget, jos lumena tulisi.) Märkänä mutta tyytyväisenä palasin kotiin. Jospa tämä tästä taas iloksi muuttuisi! 

Sunnuntaina 12.11.2017 siivosin ja kuivitin pihattokopin, sekä ojitin tarhaan syntynyttä suurta lätäkköä valumaan pois päin. Pihaton ulkoalue on yhä hyvä, joskin se on jo hieman löllömpi kuin eilen. Taas satoi ihan hurjana. Olivian ja Heidin saavuttua myöhemmin, kävimme kävelyttämässä kaikki ponit kotitien päähän ja takaisin. Jokainen otus liikkui hyvin ja oli reippaalla päällä. Minulla olivat talutuksessa Pena ja Vilbe, Heidillä Tuhto ja Olivia ratsasti Ossilla ilman satulaa pitäen Braameria käsihevosena. Olivian ravatessa kotiin päin mäessä Ossi ja B liikkuivat hyvin. Vilbe innostui hieman ja olisi halunnut ravata myös, mutta rahoittui pian. Tuhto puolestaan oli ihan ruutia hännän alla ja koitti kovasti lähteä. Onneksi Heidillä ei ollut sen kanssa kuitenkaan ongelmaa.
     Päästyämme tallin pihaan, päästimme ponit vapaaksi kentälle. Siinä niiden liikkeet oli helppo katsoa ja samalla näki, innostuisivatko ne liikkumaan. Herranduudelis, harvoin Ossi esittää kunnon pukkeja, mutta nyt niitä tuli useaan otteeseen! Johan siinä sai miettiä, että onko kyseessä nyt varmasti Ossi eikä Tuhto. Toisaalta, Tuhto veti myös ihan mahtavat pukitusshowt, ja vielä paljon hurjemmat kuin Ossin. Koko lauma tykitti iloista rallia kun käskin niitä eteenpäin reunoilta syömästä, ei kyllä kovin kipeät jalat ole enää kellään. Riemua riitti, hyvillä mielin voimme alkaa poneja taas pikkuhiljaa liikuttamaan. Toisaalta loma teki varmaan hurjan hyvää noille käyttöponeillekin. Alhaalla videota, harmi ettei yhtään Ossin pukitusta sattunut videolle. Ehkä ensikerralla!

Ps. Ja siis juu, ennenkö kukaan tulee kommentoimaan, ei tämä mikään ihmeparantuminen ollut. Useamman päivän olen jo miettinyt, että pitäisi katsoa ponit kunnolla kentällä, mutta odotin sopivaa tilaisuutta (apukäsiä).

LAUANTAI:

SUNNUNTAI:

Kentällä:

lauantai 11. marraskuuta 2017

Mutaa ja askelia kohti parempaa

Maanantaina 6.11. oli poneilla vapaapäivä eikä kukaan päässyt tallille, mutta tiistaina 7.11. pääsimme paikalle. Ainoa käyttöponi joka ei ole nyt saikulla on yhä Tuhto, joten meillä ei tänään ollut Olivian kanssa ratsastus- tai ajohommia. Tuhton kävivät ajamassa Kiia, Annika ja Henna. He kävivät kiertämässä viiskymppisen ja jatkoivat sen jälkeen hetken kentällä, ajaen ilmeisesti vuorotellen. Maa oli jäässä ja tiet kovat, joten he menivät ainoastaan käyntiä. Pelto olisi muuten pehmeä ja hyvä, mutta se on inhottavan liukas. Tämä syksy on ihan kamala.
     Itse aloitin siivoamalla pihattokoppia ja epätoivo iski jälleen. Surkean otsalampun valossa ei nähnyt juuri mitään ja pihaton pohja oli pelkkää kakkaa. En saa tätä yksin pidettyä puhtaana. Tulkaa ja hakekaa nuo ponit pois. Ei mutta, mietin ihan oikeasti niiden antamista ylläpitoon. Kahdelle ainakin olisi jo paikka. Seuranani pihatossa räpelsi yksinäinen talitintti. Se lenteli katonrajassa pysähtyen välillä pystysuorille pinnoille huilaamaan. Ihme otus, en tiedä oliko sillä jokin hätänä vai miksi se ei mennyt ulos. Tuntui, kuin se olisi pyrkinyt otsalampun tuomaa valoa kohti. En saanut pihattoa siivottua, sillä en nähnyt siellä kunnolla, mutta otin sieltä kuitenkin jonkin verran kakkaa pois. Täytyy hankkia sellainen akullinen työmaalamppu.
     Siivouksen jälkeen otin Penan tallin pihaan ja pesin sen jalkoja lämpimällä vedellä ämpärissä. Ämpäriajatuksesta poni ei innostunut yhtään, mutta jaloissa ollaan menty kohti positiivista. Jalat eivät olleet kipeät painellessa eivätkä taivuttaessa. Turvonneet ne ovat vielä jonkin verran, mutta jo selvästi paremmat. Kävin Penan kanssa taluttaen kävelemässä naapuritalolle ja takaisin ja poni liikkui hyvin. Testasimme myös hieman ravia, joka sujui myös hienosti. Jospa tästä on suunta kohta ylöspäin. Nelisen viikkoahan jalat ovat nyt olleet kipeänä.
      Pihatosta vielä: sisällä olevan lautaväliseinän alempi lauta oli pureskeltu melkein poikki. Sinne asennettiin kuitenkin uusi lauta, johon tehtiin vanhoista valkeista muovitolpista päälle sellainen päällinen, että nyt ei pitäisi ponien syödä lautaa!

Keskiviikkona 8.11. oli taas talliton päivä, kun kyytejä ei ollut. Torstaina 9.11. menimme tallille Olivian ja Nooran kanssa. Saapuessamme pihatolle, Tuhto oli ulkona ja kaikki muut ponit sisällä pihattomökissä. Päästääköhän Pena Tuhtoa ollenkaan sisälle? Tiistaina olin kiinnittävinäni huomiota samaan asiaan. Päätimme vaihtaa Penan ja Viltsun kahdestaan pienemmälle puolelle ja Ossin ja Braamerin Tuhton kanssa isommalle. Sinänsähän tästä ei ole pitkää iloa kun Viltsu on lähdössä heti kun mahdollinen virus on mennyt ohi, mutta koitetaan nyt toistaiseksi.
     Ajoon otimme tänään Tuhton ja Ilmarin. Noora ajoi Tuhtolla ja minä olin kyydissä, pitäen varmuuden vuoksi narussa Ilmaria, jolla ajoi Olivia. Kävimme kävelemässä viiskymppisellä, mutta käännyimme ensimmäisen pitkän sivun päässä takaisin kotiin. Oli ihan säkkipimeää ja tuuli kovaa, jonka lisäksi Ilmari oli säpsynä. Ei kannattanut lähteä metsäosuudelle, se olisi ollut turha riski. Tallille palattuamme tytöt menivät Tuhton kanssa ajamaan kentälle ja minä hoidin Ilmarin pois. Siitä tulee vielä kyllä oikein kiva ajoponi, kunhan se vain saa rutiinia ja tulee rennommaksi. Kentällä tytöt menivät käynnissä ja ravissa, mutta Tuhto oli aika haluton ravaamaan. Luultavasti siksi, että siltä puuttuu toinen etukenkä. Vai onko se sittenkin kipeä, vai johtuiko se vain siitä, että se ei pidä yhtään kentällä työskentelystä? Se oli ehkä hieman epäpuhdas. Jalat eivät kuitenkaan olleet kipeät samoin kuin noilla saikkulaisilla, joten se oli luultavimmin kengän puuttuminen, jäykkyyttä tai kinnerpatista johtuvaa epämukavuutta.

(Jos joku yli 14-vuotias olisi kiinnostunut alkamaan Tuhton hoitajaksi, niin saa laittaa viestiä. Poni kaipaisi lähinnä talutuslenkkiseuraa, mutta sitä on mahdollista ja toivottavaa välillä myös ajaa.  Hoitajan tulisi myös siivota pihattokoppia ja täyttää heinäverkkoja. Hoitajalta vaadittaisiin hyviä käsittelytaitoja, sillä Tuhto ei ole helpoimmasta päästä ja vaatii napakkuutta. Suuttua sille ei kuitenkaan saa, vaan se tarvitsee määrätietoisuutta, ja hyvin tehdessään paaaaaljon kehuja. Nuorempaa tuskin voidaan ottaa, sillä ponille pitää pärjätä yksin, ilman kenenkään apua. Toki minulle saa aina soittaa ja autan tarvittaessa, mutta tallilla ei ole kukaan koko ajan auttamassa, neuvomassa ja tekemässä puolesta.)

Perjantaina 10.11. olin tallilla useamman tunnin ja siivosin pihattokopin kuntoon. Päivänvalossa se ei onneksi ollutkaan niin paha kuin miltä aiemmin oli näyttänyt. Kakan alta paljastui vielä hyvää turvepatjaa, jonka päälle toin uutta hyvää turvetta. Lauantaina kuivitan loppuun ja hyvällä tuurilla saan vähän apuakin. Ennen en ole stressannut pihattokopin siivouksesta tällä tavalla, mutta tämä ennätysmärkä ja kamala syksy on tuonut ihan eri olosuhteet kuin ennen. Pihattokoppi on ainoa kuiva paikka, joten sen pitää olla kunnossa. Ponit viettävät siellä aikaa aina kun ulkona ei ole heinää, joten ne myös kakkivat ja pissivät sinne ihan eri tavalla kuin ennen eikä pohja pysy kunnossa yhtä helposti kuin ennen.
     Siivottuani päätin kokeilla, antaisiko Pena Viltsun syödä, jos kaksikko ruokittaisiinkin sisälle. Hämmästyksekseni Pena päästi Vilben hyvin verkolle pihattokopissa, joten nyt ne ruokitaan kokeeksi vain sisälle. Penan ei siis ole missään kohtaa ns. pakko mennä mutaan. Tarkkailla pitää kuitenkin Vilben syömisen lisäksi myös sitä, mitä tapahtuu pihaton toisella puolella. Ossi, Braamer ja Tuhto tuijottivat nälkäisinä toisten heinäverkkoa. Omat heinänsä ne saavat maasta ulkoa ja syövät nopeammin, kuin kaksikko syö verkoista. Noh, katsotaan. Ennen Penan ja Vilben heinien siirtymistä sisätiloihin kaikki kolme (B, O & T) mahtuivat yhdessä sisälle. Toivottavasti mahtuvat jatkossakin, mutta jos eivät, niin heinät siirtyvät ulos.
      Ponien vesiastia näytti samalta, kuin lätäköt maassa. Mutaisen harmaata vettä. Joku on ehkä uittanut siellä koipiaan... Omatoimiset, kun pesevät jalkansa itse. Tyhjensin ja pesin astian, jonka jälkeen raahasin sinne ämpäreillä lämmintä vettä.
     Painelin ja taivuttelin ponien jalat pihatolla. Braamer ei reagoinut enää oikein mitään. Ossi ja Pena eivät niin vahvasti kuin aiemmin, mutta molemmat jonkin verran. Mietin myös, että olivatkohan jalat hieman lämpimämmät kuin yleensä? Voi toki olla myös, että se vain tuntui siltä. Sormeni olivat niin jäässä, etteivät meinanneet edes liikkua. Illalla sovimme, että lauantaina lanataan traktorilla mutaa pois pihattokopin edestä. Jee, hetkellistä helpostusta siis luvassa ainakin, ennenkö keksitään lisäsuunnitelmaa. Onko kellään muuten kokemusta haketarhoista? En ole suunnitellut sitä koko aitaukseen, kun vain kopin edustalle ja heinänsyöntipaikalle. Hake on varmasti jonkin verran liukasta märkänä ja jäisenä, mutta hiekka pelottaa minua ähkyvaaran kannalta. Tosin, syöväthän nuo nytkin maata kun pyörittelevät heiniään mudassa, mutta hiekka on vielä huonompi vaihtoehto suolistoon.


Torstaina helpotti hieman se, että sain Oonalta lisää kuvia viime kuvauskerralta. 
Iso kiitos Oona! Alla kuvia siis © Oona Pitkonen:






maanantai 6. marraskuuta 2017

Saikkua ja väliaita

Sunnuntai 29.10. sai myös olla ponien vapaapäivä, sillä minäkin tarvitsin huilipäivän. Keskustelin Penan tilanteesta iltapäivällä eläinlääkärin kanssa ja hänkin oli sitä mieltä, että todennäköisesti kyseessä on virus. Tulehdusarvoja ei tarvitse turhaan ottaa, sillä se ei kuulemma muuta hoitoa. Hoitona on nyt vähintään viikko sairaslomaa, lämmön mittaus päivittäin ja viiden päivän Metacam-kuuri. Minun pitää tutkia tarkkaan Braamer ja Ossikin, että tarvitsevatko ne kipulääkekuurin ja lomaa myös. Meiltä jäävät Pyölin halloween-kisat, eli pukuratsastus ja piste-esteet väliin. Lisäksi meitä kysyttiin Elma-messuille edustamaan, mutta emme pääse sinnekkään tällä kertaa. Noh, ei mahda minkään, nyt ollaan "karanteenissa" ja parannellaan. Myös Viltsun muutto siirtyy jonkin verran. Viruksia on nyt paljon liikkeellä eri puolilla, joten muistakaahan kaikki pestä/desinfioida varusteenne jos kuljette tallilta toiselle!

Maanantaina 30.10. kävin Pikantissa ja ostin pihattoon suola- ja kivennäiskivet. Lisäksi ostin Tuhtolle uuden riimun, klinikkareissua edeltävänä iltana rikkoutuneen tilalle. Tallilla asensin suolakivelle telineen ja vein poneille uudet nuolukivet. Niitä jyrsittiin heti innolla. Lisäksi siivosin ja kuivitin pihattokopin, mittasin kaikilta poneilta lämmöt, painelin jalkoja ja annoin Penalle kipulääkkeen (Novaquin, vastaa Metacamia). Lääke menee hienosti hamppuvellin seassa. En tiedä onko Viltsulta ennen mitattu lämpöä, reppana oli vähän järkyttynyt, mutta toimenpide sujui silti pihatossa vapaana. Päivän lämmöt: Pena 37.6, Ossi 37.5, Tuhto 37.5, Viltsu 38.0 ja Braamer 37.4. Tiukasta aikataulusta johtuen en ehtinyt ottamaan poneja pihatosta ja tutkimaan niiden jalkoja kunnolla. Painelin jalkoja ponien syödessä heiniä, painaen käteni mudan pinnan alle vuohisia tutkiessa. Enpäs muista milloin viimeeksi sormet olisivat olleet näin jäässä! Huomenna avun kanssa paremmat tutkimukset.

Täällä tietoa hevosen ruumiinlämmöstä:

Pena kärryvarastossa jalkojen taivuttelussa ja lääkinnässä.

Tiistaina 31.11. tapasimme tallilla Annikan, Kiian ja Olivian kanssa. Aloitimme raahamalla ponit kahdessa erässä tallin pihalle, jossa mittasimme lämmöt ja tutkimme jalat. (Päivän lämmöt: Tuhto 37.4, Braamer 37.3, Ossi 37.7, Pena 37.2 ja Viltsu 37.8.) Painelin, taivuttelin ja tunnustelin ponieni käpälät. Tuhto ei reagoinut mitenkään ja sen jalat tuntuivat normaaleilta. Braamer, Ossi ja Pena ovat kipeät. Kipulääkekuuri siis myös B:lle ja Ossille. Viltsu ei arvostanut kuumeen mittaamista eikä jalkatutkimuksia yhtään. Ovatko jalat kipeät, vai onki varsa vain sitä mieltä, että hänen jalkoihinsa ei kosketa? Kävimme kesälaitumella katsomassa Varsan liikkeet niin, että Tuhto oli Annikalla liinassa ja Viltsu vapaana. Kenttä on jäässä, epätasainen ja kivikova, siinä ei pysty kuin kävelemään, eivätkä ponit siinä mielellään edes kävele. Pellossa puolestaan oli ihan hyvä, vaikkakin otukset olisivat halunneet vain syödä. Varsa loikki ja juoksenteli iloisena, joten sillä tuskin on jaloissa kipua. Tuhtoa ei muutes ilman kuolaimia enää pellolle viedä, sillä meillä oli työ ja tuska sen kanssa, vaikka roikuimme Annikan kanssa yhteisvoimin liinassa kiinni. Yksin sitä ei olisi saanut pidettyä, sillä se raahasi ihan kevyesti perässään.

Ps. Tänään olikin lokakuun viimeinen päivä. Kiitos Metelle kuluneista hetkistä joukossamme ja onnea uusille poluille! Mette ei jatka vakkarina, mutta on tervetullut käymään jatkossakin.

Keskiviikkona 1.11. talleilimme Siljan ja Olivian kanssa. Ainoa poni joka on nyt liikutuskunnossa on Tuhto, joten teimme niin, että Silja tulee tänään ja Noora huomenna, kun kaksi pystyy ajamaan kerrallaan. Tallilla mittasimme ensin ponien lämmöt (ei kuumetta), jonka jälkeen Tuhto valjastettiin. Kävimme laitumilla, minä kävelin ja tytöt ajoivat. Pelto oli liukas. Suurelta osin siellä oli jäisiä lätäkköjä, mutta myös huuruinen heinä oli liukasta. Ponin askeleet lipsuivat eikä sillä ollut yhtään mukavaa. Se pysähtyi monta kertaa ja hyppi jopa hieman pystyyn kun sitä käskettiin liikkeelle. Sitä myös kismitti suunnatomasti se, että sillä oli sekki jottei se koittaisi koko ajan syödä. Kierrettyämme varovasti käynnissä yhden kierroksen, kävimme kokeilemassa vielä toista laidunlohkoa. Siellä tilanne oli parempi, vaikkakin heinä on liukasta joka puolella. Kengät pitäisi saada rautiailtakin pois. Braamerilta ja Penaltahan on jo otettu. Kierros käyntiä toisessa pellossa ja sitten purkamaan ponia. Voi nakki näitä olosuhteita taas, mutta toisaalta on kätevää että ponit ovat saikulla tähän aikaan. Jospa ne olisivat terveitä sitten, kun on hyvät pohjat?
     Ennen kotiinlähtöä vielä lääkitsimme Penan, Ossin ja Braamerin. Ossissa oli jotain outoa. Se oli pihattotarhan toisessa päässä, eikä suostunut tulemaan iltaheinille. Yleensä se on vastassa innoissaan ja höristen. Nyt se ei äännähtänytkään, vaikka kannoin sille omat heinät aitauksen takaosaan. Kyllä se toki söi, mutta hiljakseen närppien. Kaviot eivät olleet lämpimät ja vatsaäänet kuuluivat. Pyysin tallinomistajia vähän tarkkailemaan ja kertomaan heti jos on jotain. Minun oli pakko lähteä kotiin, sillä kyyti odotti pihassa. Voi kettu näiden elukoiden kanssa..!

Torstaina 2.11. Ossi oli kunnossa. Olin tallinomistajaan yhteydessä heti aamusta ja poni oli ollut aamuheinillä normaali. Illalla tallille päästyämme aloitimme Olivian ja Nooran kanssa mittaamalla lämmöt Tuhtolta ja Viltsulta (ei kuumetta), jonka jälkeen Viltsu vietiin pihalle ja Tuhto valjastettiin ajoon. Kävimme tietä pitkin naapurin kuivurilla ja takaisin. Tuhto oli kiltti ja toimi hyvin, vaikkakin sitä välillä vähän epäilytti ainoana ponina pimeässä. Osan matkaa kanssamme kulkeneet Pera ja Poku toivat siihen intoa ja varmuutta. Sekki oli ponilla päässä, mutta sitä ei tarvinnut pitää kiinni. Tiellä ei ollut liukasta, mutta pohjat ovat niin kovat, että ravaamista on turha edes miettiä. Lenkin jälkeen Tuhto hoidettiin ja vietiin ulos ja saikkuponit haettiin tallin pihalle lämpöjen mittaukseen ja lääkintään (ei kuumetta).
     Ärsyttävää kun nyt on niin pimeää ja aina on kiire. Pitäisi ostaa auto ja otsalamppu, jotta saisi ponit hoidettua kunnolla ja ilman kiirettä, siivottua pihattokopin päivittäin ja tehtyä kaikki mitä haluaisin. Huoh. Vitsuakin olisi niin kiva vielä käsitellä kun se on täällä, mutta aikataulut ovat tiukat. On ihan mahtavaa että saan lainata porukoiden autoa ja että saan kyytejä ihmisiltä, mutta oma auto olisi ihan omaa luokkaansa. Olisi enemmän aikaa, eikä tarvitsisi aina vaivata muita. Huoh taas.

Perjantaina 3.11. siirsin ponien nuolukivet niin, että niihin yltää kummaltakin puolelta pihaton väliseinää. Myös vesiastia on siirretty niin. Sitten käsittelin velilaudat ötökkämyrkyllä, jotta se maistuisi pahalta eivätkä ponit söisi sitä. Tämän jälkeen siivosin pihattokopin, kuivitin sen, mittasin ponien lämmöt (ei kuumetta) ja painelin jalat. Lääkitsin Penan, Ossin ja Braamerin (kuuri loppui) ja täytin heinäverkot. Hain poneille myös vähän oksia ja annoin päiväheinät. Olipa ihanaa päästä taas valoisan aikaan hoitamaan asioita kuntoon. Tuhtoa en ehtinyt liikuttamaan vaikka se olisi ollut hyväksi, mutta onneksi se liikkuu huomenna.

Suola- ja kivennäiskivet sekä vesiastia ovat niin, että niihin yltää kummaltakin puolelta väliseinää

Lauantaina 4.11. suuntasimme tallille Annikan ja Kiian kanssa. Aloitimme kärräämällä pihatolle kolme kottarillista turvetta ja putsasin pihaton ennen uusien kuivikkeiden kippaamista. Nyt on pehmoinen peti poneilla nukkua ja oleskella! Kiia ja Annika kävivät ajamassa Tuhtolla keltaisen talon pihan ohi ja takaisin. Poni oli reipas ja innokas. Nyt kun on taas sulaa, pystyi pitkästä aikaa ravaamaankin. Lasten poni Tuhto ei ole, mutta reippaille ja napakoille nuorille se on kiva kaveri. Sitä täytyy muistaa myös kehua paljon aina kun se on kiva, siitä söpösti huomaa kuinka se ilostuu kehuista!
     Tyttöjen ajellessa minä siivosin tallissa karsinoita ja tyttöjen palattua rakensimme ponien aitaukseen testiksi väliaidan. Tuhto oli koko ajan innokkaana apuna nypläämässä tolppia ja kerjäämässä rapsutuksia. Maa oli pinnalta sulahkoa, mutta kevyttolppien maahan saaminen oli yllättävän haastavaa. Piti etsiä paikkoja ja hakea kohtaa johon tolppa upposi. Vino aita tuli, muttaihan toimiva kuitenkin. Heh! Kun aita oli valmis siirrettiin Ossi ja B taaemmalle, eli ns. pienemmälle puolelle ja Pena, Tuhto ja Viltsu jäivät toiselle puolelle. Mietin pitkään kumpaan porukkaan Viltsun laittaisin, mutta päädyin tähän kun se hengaa yleensä Penan tai Tuhton kanssa. Oikeastaan se hengaa usein Penan kanssa ja Tuhto on alkanut hengaamaan Ossin kanssa. Noh, kyllähän ne näkevät toisensa koko ajan ja pystyvät kopissa rapsuttelemaan aidan yli. Tärkeintä on, että B ja Pena ovat eri puolilla aitaa. Viltsu siirrettään tarvittaessa toiseen porukkaan, jos Pena ei ole sille kiltti. Kokeilimme laittaa heinäverkot ja katsoimme pääsevätkö kaikki syömään. Ainakin nyt Pena laski Tuhton ja Viltsun verkolle. Tilannetta pitää seurata. Otettuamme verkot pois, annoimme poneille päiväheinät renkaisiin. Kaikki söivät nätisti Penan ensin komennettua Tuhton omalle renkaalleen. Isolla puolella on kaksi rengasta juuri tämän takia.
     Lääkekuuri loppui eilen, mutta jalat ovat noilla kolmella vieläkin herkät. Alkaa vaikuttaa siltä, että meillä ei ehkä olekkaan virusta, vaan mahdollisesti sittenkin riviä tai jotain muuta. Iho kylläkään ei ole rikki. Pitää olla taas yhteydessä eläinlääkäriin. Riviin ainoa hoito on kuivuus. Tule talvi tule! Meillä ei ole paikkaa jonne saisimme ponit ulos niin, että jalat eivät olisi mudassa. Voi elämän kevät, -kesä, -syksy ja -talvi. Pitää tutkia mitä maksaisi sora- tai hakekuorma. Sunnuntai 5.11. oli poneilla vapaa, sillä en päässyt tallille. 

Pehmoinen patja.
Reipas hönökki. Siis poni.

Tuhto "auttaa" aidanteossa.
Tuleva valjakkopari..?
Valmista! Testissä päästääkö Pena kamut verkolle. Nyt päästi ainakin.
Semmonen siitä tuli.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)