sunnuntai 29. lokakuuta 2017

VVK VI

Maanantaina 23.10. teimme aamutallin, jonka jälkeen Helmi ja Fanny pakkasivat ja lähtivät kotiin. Iso kiitos teille, oli ihan loistava viikonloppu hevostellessa, herkutellessa ja hölmöjä biisejä kuunnellessa! Teistä oli myös ihan mieletön apu, kun kaikki hommat jaettiin ja tehtiin yhdessä.
     Puoleltapäivin Ossille ja Braamerille tuli pari ratsastajaa ja sitä ennen katsoin irtona kentällä ponien energiatilanteen. Eivät olleet järin innokkaita muuta kuin syömään ja nyt ensimmäisenä kunnon pakkasaamuna (okei okei, -2,7, mutta kuitenkin) kenttä oli yhä jäinen ja kova ja B arkoi jonkin verran. Ratsastuslenkki sujui hyvin ja kivasesti. Kävimme autiotalon lenkin. Iltapäivällä vakkareita alkoi ilmestyä paikalle vähän kerrallaan ja illalla kaikki maanantain tulijat olivat paikalla. Olivia, Henna, Linnea, Kiia, Annika ja Noora. Silja tulee huomenna, Mette ei tule ollenkaan. Kuudes vakkarien viikko on alkanut!
     Olivia koitti itsekseen ratsastaa Penalla kentällä ilman satulaa. Käynnissä kaikki meni hyvin, mutta kun tuli ravin aika, Pena ei halunnut ravata. Joku siinä on vikana. Se pääsi yöksi karsinaan huilaamaan ja laitoin hierojalle/kengittäjälle viestiä, että pääsisikö hän joku päivä katsomaan Penaa. Noora ratsasti hieman myöhemmin Tuhton kevyesti kentällä (satulan kanssa) käynnissä ja ravissa. Poni liikkui hyvin, mutta loppuratsastuksesta se kiikutti Nooran kolme kertaa kentältä ulos. Kun se saatiin kulkemaan kentällä nätisti, lopetettiin. Tuhto ei oikein arvosta kenttähommia.

Tiistai 24.10., kuten kaikki muutkin päivät, alkoi tietysti taas aamutallilla. Kun tytöt kiikuttivat sisällä yöpyneen Penan pihatolle, olivat kaikki muut ponit säpsähtäneet ulos pihattomökistä. Neljä siellä siis ainakin voi yöpyä nyt. Päiväheinien jälkeen meillä oli ajoa viiskymppisellä. Ossia ajoivat Annika ja Linnea, Pena oli heillä peräponina. Tuhton kärreillä olivat Olivia ja Silja, Braamerin Noora. Mukana oli myös ajo-oppilas Ilmari, jota ajoi Kiia. Minä talutin suurimman osan matkaa, mutta loppulenkistä Ilmari kulki jo Kiian kanssa itsekseen. Henna huilaili sisällä, sillä hän on vielä toipilas. Yhden kierroksen jälkeen veimme Kiian kanssa Ilmarin ja Penan pois, muiden jatkaessa vielä noin kaksi kierrosta. Pena oli peräponina ihan ok, huomenna sille tulee hieroja. Tuhto puolestaan oli ihan intona ja liikkui hyvin. Ilmarin kanssa ei parane vielä ajella liikaa kerralla, vähän on parempi alkuun.
     Ajon lisäksi meillä oli pihattotalkoot ja siivosimme kopin ihan tosi tosi hyväksi. Lisäksi ruuvailin väliseinän lankkuihin sähkölangan kiinni, kulkemaan lautojen yläosan päällä, sillä taas lankkuja on jyrsitty.

TIISTAI:

Keskiviikkona 25.10. aamutallissa murisin hiljaa mielessäni, kun kävin kurkkaamassa pihattotilanteen. En sille, että Tuhto oli ulkona ja B, Ossi ja Viltsu sisällä, vaan sille, että ponit ovat härskisti vain työntäneet lankaa pois väliseinän päältä ja jyrsineet alalankkua lisää. Ruuvasin sinne nyt lisäruuveja ja mietin, että mitä voisin laittaa lankkuihin etteivät ponit haluaisi syödä niitä. Päädyin suihkuttamaan lankkuihin kesältä jäänyttä ötökkämyrkkyä, eli joko tein lankuista pahan makuisia, tai marinoin ne herkullisiksi. Tuloksia odotellessa. Pitää varmaan myös hakea pihattotarhaan heittelemäni oksat ja havut lähemmäs koppia, kun ne ovat nyt juoma-astian kanssa samoilla suunnilla pihaton toisessa nurkassa. Juomassa ponit kyllä käyvät, mutta oksia ei ilmeisesti jakseta käydä mutikon läpi pohraten jyrsimässä. Ei niitä ainakaan ole syöty, mutta pihaton seiniä kylläkin. Huoh.
     Aamutallin jälkeen söimme aamupalaa, jonka jälkeen otimme rennosti ja pian kaikki leiriläiset olivat nukahtaneet. Minä kirjoittelin pitkät pätkät tulevaa blogijoulukalenteria varten ja kuuntelin tasaista hengitystä. Toivottavasti vakkarit nukkuvat vielä yölläkin. Pena jäi aamutallissa sisälle, sillä puoleltapäivin sille tuli hieroja. Sisällä se pysyi puhtaana ja se asuu niin paljon ulkona, että kestää kyllä pidemmänkin ajan sisällä veden ja heinänsaannin ollessa turvattuina.
     Kävelytin ja harjasin ponin ennen hierontaa. Penan alanivelet ovat kipeät kaikissa jaloissa. Jalat ovat paksut, luut ja jänteet eivät tunnu samalla tavalla kuin normaalisti, mutta jalat eivät ole pehmeän nesteiset. Kavioissa ei ole vikaa, eivätkä ne aro koputtelua. Riviäkään se ei ole, koska iho on ehjä ja hyvässä kunnossa. Liian läheltä jalkoja ei hierottu eikä tällä kertaa venytelty, etteivät kuona-aineet lähde liikkeelle jos jaloissa on vaikka tulehdusta. Hieroja/kengittäjä suositteli pitämään viikon lomalla ja jos ei ala helpottaa/pahenee, niin soittamaan eläinlääkärille. Jumissa ponilla olivat etujalkojen koukistajat, selkä ja peppu. Jumit saatiin hierottua hyvin.
     Ajossa kiersimme taas viiskymppistä. Linnealla oli ajossa Poku, Kiialla Ilmari, Annikalla Tuhto, Siljalla ja Nooralla Ossi ja Olivialla Braamer. Ai että Ilmari on kehittynyt hienosti tässä ajohommassa. Tuhto puolestaan on oikea juntti taas, se koittaa vetää vihreälle syömään eikä juuri välitä raipasta ja komennoista. Sekki pitää ottaa taas kotikäyttöön. Ei ole laihdutuskuurilaisella helppoa, vaikka vielä ei olekkaan kunnon rajoitukset päällä heinän kanssa, ennenkö varsa muuttaa Virojoelle. Kahden kierroksen jälkeen vein Ilmarin tallille. Kiia siirtyi ajamaan Braameria ja Olivia hyppäsi Pokun kärreille Linnean viereen. Tyttöjen vielä ajellessa minä hoidin hienon pienen Ilmarin takaisin ulos ja hain Viltsun lyhyeen maastakäsittelyyn. Kertailin varsan kanssa kaikkea mitä on ennenkin tehty. On se vaan hieno ja suloinen. Varsapihatossa se saa treenailla lihaksiaan leikkien ja keväällä se varmaan tulee kotiin ohjasajon alkuopetukseen ja maastakäsittelyn kertauksiin. Kesän se taas viettää orivarsan elämää laumassa ja syksyllä alkaa ajo-opetus. Jännää, aika menee tosi nopeasti!
     Ajon jälkeen Silja lähti kotiin ja muiden kanssa meillä oli oikein kunnon varustehuoltotalkoot. Nyt on lähes kaikki nahkavarusteet taas putsattu, puunattu ja huollettu, sekä lajiteltu oikeille paikoilleen. Ylimääräisiä tavaroita on myös eroteltu ja ne tulevat myyntiin joko blogikirpparille, instagramiin ja fb-kirppareille. Iltatallissa otimme Penan taas yöksi sisälle.

KESKIVIIKKO:


Torstaina 26.10. sateli lunta. Aamulla sitä oli vain ihan vähän, mutta koko päivän tuli lisää. Illalla lunta oli jo ihan reilusti. Ajossa Annikalla ja Linnealla oli Tuhto, Kiialla Ilmari ja Noora ja Olivia ratsastivat Braamerilla ja Ossilla ilman satuloita. Tilsoja tuli jonkin verran, joten etenimme ihan rauhaksiin ja kiersimme vain yhden kiekan. Suurimmaksi osaksi käyntiä, vähän ravia. B otti muutaman askeleen laukkaakin jäätyään hieman jälkeen Ossista. Sitten se veti stopin ja pään alas, mutta Noora pysyi sitkeästi kyydissä ja hilasi itsensä kaulalta takaisin selän päälle. Hyvä Noora! Uittokuopan kulmassa Ilmari säikähti jotain, sinkaisi laukalle ja kaarsi Kiian kanssa ympyrän laukalla pellon puolella. Ensin säikähdin, mutta Kiialla säilyi ohjaus vaikka jarrut hävisivätkin ja pian poni rauhoittui. Missään nimessä se ei ole vielä valmis ja se tarvitsee paljon rutiinia ja totuttelua, mutta ai että se on silti hieno pieni mies.
     Tänään kaikki isot tytöt lähtivät kotiin. Noorakin kävi kotona, mutta tuli illalla takaisin. Torstaista perjantaihin olimmekin Olivian ja Nooran kanssa tallilla kolmistaan. Minun tehdessäni iltatallia, Noora ja Olivia hiihtoratsastivat Braamerilla tallin piha-alueella! Kyllä! Lokakuussa! Ihana talvi, älä sula pois lumi! Pena oli taas yön karsinassa.

Ps. Pihaton väliseinään taisi auttaa ötökkämyrkky, nyt ei ole jyrsitty!

TORSTAI:



Perjantain 27.10. aamutallin jälkeen Noora ja Olivia kävivät kahdestaan kiertämässä viiskymppisen käynnissä ilman satuloita Braamerilla ja Ossilla, jonka jälkeen he lähtivät kotiin. Kiitos kaikille vakkarien viikolle osallistuneille, toivottavasti oli kivaa vaikka ei ihan päästy niin paljona poneilemaan kuin yleensä!
     Irtojuoksutin Tuhton lyhyesti kentällä. Lunta oli melko paljon ja homma meni suorastaan hankitreenistä. Tilsoja jäi jonkin verran, mutta kengistä huolimatta poni pysyi hyvin pystyssä. Se oli energinen ja hyväntuulinen. Viltsu minun oli ollut tarkoitus irtojuoksuttaa samalla, mutta se on ollut hieman vaisu, joten annoin sen olla rauhassa.
     Iltapäivällä Braamerin kanssa autiotalonlenkille tuli pieni perjantaityttö ja lenkki meni hienosti. Autiotalon mäen Braamer sinkaisi vanhasta tottumuksesta aika tykkinä ja vähän huolestuin, mutta pikkuneiti pysyi kyydissä eikä kovassakaan laukassa ollut mitään ongelmaa. Muutoin B oli ehkä hieman vaisu. Onko sitten jaloissa jotain, vai lumen alla tiellä oleva sora kengättömän kavion pohjaan, vai hankikahluuseen tottumattomat lihakset... Iltatallissa Penaa sisälle ottaessa kokeilin Penan ravia ja poni liikkuu reippaasti ja hyvin, ainakin lyhyellä matkalla.

Lauantaina 28.10. tein aamutallin yhdessä lomalta edellisillalta palanneiden tallinomistajien kanssa, pakkasin ja lähdin kotiin. Olin niin naatti, että päätin että Tuhtokin saa olla nyt liikuttamatta. Pahin mahdollinen tilsakeli päällä ja kaverilla kengät. Ei varmasti huono ratkaisu.

PERJANTAI:

tiistai 24. lokakuuta 2017

Syysloman alku loistavassa seurassa Pyhtäällä

Perjantaina 20.10.2017 herätyskello soi aamuviideltä. Pakkaushommat loppuun, kamat autoon ja tallille. Tästä lähti siis yhdeksän päivän lomitusputki ja tallinomistajat pääsevät huilaamaan mökille. Ennen mökille lähtöä ehdittiin kiinnittää pihaton seinään neljä metallista kannatinta, joihin sahasin ja ruuvasin sopivat laudat. Nyt meillä on alustava väliseinä pihatossa!! Joskus myöhemmin pitää kiinnittää jotkin vanerit tms. vielä, mutta jee, nyt on väliseinä! Normaalisti ponit eivät saa heinää pihattokoppiin konfliktivaaran takia, mutta nyt kokeilin houkutella ne heinällä kokeilemaan sisälle mahtumista. Isommalle puolelle tulivat Ossi ja Braamer ja niiden sekaan livahti Viltsu. Toiselle puolelle hiippailivat Pena ja Tuhto, jotka kavahtelivat Brankun liikkeitä, mutta kaikki mahtuivat sisälle samaan aikaan! Ihanaa, loistavaa, onnellisuus! Kyllä tää tästä!
      Iltapäivällä hain Braamerin ja Ossin pihatolta ja irtojuoksutin niistä hieman virtaa ulos. Kumpikin oli ihan täpinöissään ja Ossikin pukkaili useamman kerran. Irtojuoksutuksen jälkeen harjasin ja varustin otukset ja pian ratsastamaan saapuivat pieni perjantaityttö, sekä eräs uusi tuttavuus. Perjantaityttö otti Ossin ja toinen tyttö Braamerin. Kävimme autiotalonlenkin + autiotalolta lähtevän jyrkän mäen metsälenkin ja äidit lenkkeilivät mukana. Ilma oli ihana ja meillä oli oikein mukavaa. Braamer arkoo jonkin verran nyt kun ei ole vielä tottunut kengättömyyteen, joten pohja- ja askellajivalinnat vaativat tällähetkellä erityishuomiota.
     Illemmalla Fanny ja Helmi saapuivat talleilemaan kanssani. Teimme viikonlopun ajan yhdessä kaikki tallihommat ja liikutimme otukset. Vähän innostuimme, rakensimme patjoista majat ja nukuimme yömme niissä. Paras keksintö ikinä. Tuhto juoksutettiin iltatallin aikana kentällä Fannyn ja Helmin toimesta. Se liikkuu hyvin ja pattijalka pysyy mukana.

PERJANTAI:



Kunnon pukitukset eivät päätyneet videolle.



Lauantaina 21.10. Pena lepäili sisällä päivällä ja sitä ennen katsoin sen liikkeet kentällä kaikissa askellajeissa. Sen liikkeet olivat puhtaat ja se liikkui ihan hyvin. Illalla Helmi ratsasti Pokun kentällä ja me ajoimme Fannyn kanssa samalla Ossin ja Braamerin. Fanny eteni Ossin kanssa käynnissä ja ravissa, tehden suunnanvaihtoja, siirtymiä, pysähdyksiä, peruutuksia, ympyröitä jne. Minä tein samoja Braamerin kanssa, mutta otin mukaan myös laukkaa. Keskityin harjoittelemaan ravi-pysähdys-ravi -siirtymiä, sekä ravi-pysähdys-laukka -siirtymiä. Brankku on kyllä ihan superja kentällä on hauska ajaa aina välillä! Iltatallin aikaan Tuhto taas irtojuoksutettii nlyhyesti.

Sunnuntaina 22.10. aamutallissa vietiin Braamer ulos. Se oli nukkunut yön sisällä tyhjässä karsinassa. Pena puolestaan oli taas päivällä sisällä huilimassa. Päivällä kävimme parin tunnin maastolenkillä. Jonoa johti Fanni Leevillä, seuraavina olivat Fanny ja Ouska, sitten Poku ja Helmi ja me pidimme Ossin kanssa perää. Heijastin- ja huomiovarusteisiin kiinnitettiin kovasti huomiota, sillä matkamme kulki osan aikaa asfalttitien reunaa, jonka lisäksi nyt on hirvenmetsästysaika. Lenkki meni hyvin ja oli huippu hauska! Me jäimme Ossin kanssa käynnissä aika paljon jälkeen, mutta välillä kipittelimme ravilla kiinni ja välillä meitä odotettiin. Ravissa pysyimme hyvin perässä ja tarpeen mukaan laukkasimme kiinni. Laukassa pääsimme baanattamaan ihan täysiä isojen heppojen perässä. Wihii!
     Ensimmäisessä laukassa Ossi meinasi vähän vetää mutkia suoriksi mutkaisella pikkutiellä, mutta antoi heti kiinni kun pyysin. Se on ihanan herkkä ja viksu kaveri. Yhdesä kohtaa käynnissä kävelin pitkän matkaa ponin vierellä, sillä tie oli päällystetty kovalla soralla. Ossin mudassa pehmenneet kavionpohjat eivät ihan tykänneet, vaikka sillä on kengät, mutta se ettei tarvinnut vetää minua helpotti vähän. Muutoin lenkki oli hyvä ja Ossi oli iloisen reippaalla päällä. Sillä oli porukan paras kunto, muut olivat ihan hikisiä kotipihassa, Ossi ei lainkaan. Minun ponini tosin liikkuvatkin meidän tallimme hevosista/poneista kaikkein eniten.
     Illalla Fanny ja Helmi irtojuoksuttivat Viltsun, Tuhton ja suomenhevosruuna Peran kentällä. Pera oli Tuhtosta innoissaan ja iloitteli pienillä pukituksilla ja juoksemalla ihan onnessaan ja Tuhto rallitti sen kanssa iloisesti. Viltsu juoksi mukana ja aluksi vähän kyyryselkäpukitti, mutta se oli enemmän kiinnostunut syömisestä, kuten loppuunsa Tuhto ja Perakin. Ensikuussa Viltsu pääsee varmaan jo Virojoelle varsalaumaan, siellä sillä on vapaat heinät ja innokasta leikkiseuraa. Viltsu nukkui su-ma välisen yön karsinassa.

LAUANTAI:
Uutta* :D
SUNNUNTAI:

torstai 19. lokakuuta 2017

Odotuksen viikko ja Tuhton klinikkareissu

Maanantai 16.10.2017 oli kaikilla poneilla vapaa. Tiistaina 17.10. sen puoleen matkasimme tallille Olivian kanssa. Minä aloitin siivoamalla ja kuivittamalla pihattokopin, Olivia otti Ossin harjaukseen ja jalkojen pesuun. Annika ja Kiia kävivät Penan ja Braamerin kanssa taluttaen autiotalon lenkillä. Alkumatkasta ponit olivat reippaita ja hyväntuulisia, mutta autiotalon tiellä ravatessa Pena alkoi arkoa eikä enää koko loppumatkasta liikkunut mielellään. Annika ei löytänyt siitä mitään eikä kavioissa ollut sanomista. Painelin ponin jalat läpi kun lenkkeilijät palasivat tallille. Ei mitään muuta ihmeellistä, mutta painellessani etukavion ruununrajaa, poni vetäisi jalan äkkiä pois. Sen kaikkien jalkojen ruununrajat ovat kipeät, niin kipeät että poni hyppää pystyyn. Minkään näköistä merkkiä ei ole rivistä tms., ei ihovaurioita tai muuta. Voi elämän kevät taas! No joo, varmasti ei tee hyvää tuo koko aikainen mudassa seisominen. Pena ei millään meinannut suostua ravaamaan, mutta halusin nähdä sen liikkeet suoralla ja ympyrällä. Puhtaat, mutta väkinäiset.
     Painelin vertailun vuoksi Braamerin jalat. Samat paikat kipeä, poni potkii painaessa. Ossilla sama. No johan on! Kellään muulla kokemusta tällaisesta? Kaviokuume tietysti tulee heti mieleen, mutta kaviot eivät ole lämpimät, ponit eivät reagoi kavioiden koputteluun, eivät siirrä painoa pois etusilta ja B ja Ossi liikkuvat normaalisti.
      Olivian ja Ossin tämänkertaiset ratsastukset alkoivat kun lenkkeilijät olivat jo palanneet ja hoitivat omia ponejaan pois. Ossilla ja Olivialla oli testissä Ossin uusi Wintec 500 cair. Kokeilimme sitä kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin. Ossi liikkui kivasti, mutta alkuun sen pää nousi ja laski hieman kevennyksen tahdissa. Harjoitusravissa poni oli rennompi. Sovittelut jatkuvat toisella kertaa. Otimme nyt aika kevyesti, kun jaloistakin löytyi tuo ruununrajojen arkuus. Voi hitto, olisipa elämä helpompaa ilman poneja... mutta en vaihda. Jos ei mene ohi, niin toki kutsutaan ell katsomaan. Uskoisin kuitenkin, että ovat herkät tuosta märässä seisomisesta.

Keskiviikkona 18.10. kaikki ratsastajat kiipesivät omien ratsujensa selkään ja suuntasimme viiskymppiselle. Ossilla oli uusi satula (sama kuin eilen) ja se vaikutti hyvältä. Alkukäynnit menivät mukavasti, minä oikaisin pellon poikki ja odottelin kun tytöt kävivät kiertämässä. Ravissa Ossi ja B menivät nätisti peräkkäin, mutta Pena ei halunnut ravata. Se jäi jälkeen ja yritti kävellä. Vaihdoimme Siljan Ossin selkään ja lähdimme Olivian kanssa viemään Penaa pois. Silja ja Noora ratsastivat kahdestaan ohjeiden mukaan loppuun. Voihan Pena. Sen kaviot ovat varmaan vähän hellänä kun ovat lilluneet tuolla mudassa, jonka lisäksi sillä on jumeja selässä ja takapäässä. Hieroja, kuivaa alustaa ja suojaa. Väliseinä. En kestä odottaa että saadaan se väliseinä. Onneksi olen tallilla perjantaista eteenpäin yli viikon ja saan poneja pidettyä sisällä huilimassa useita tunteja. Penalle olisi myös ylläpitopaikka ystäväni luona pk-seudulla ja mikäli muuta ratkaisua ei löydy, Pena muuttaa sinne. Mutta noh, se pihaton väliseinä kun saadaan niin pääsee Pena varmasti sisälle. Tarvittaessa teen myös väliaidan.
     Ennen kotiinlähtöä pesin Tuhton jalat. Tai ainakin pesin niitä sen verran kuin sain. Poni oli kahdella narulla puomissa kiinni, pyöri, potki ja riehui. "HYI, minun jalkoja ei pestä!" Homma päättyi siihen, kun poni veti riimunsa rikki. Voi elämä. Yön Tuhto yöpyi tallissa, jotta saataisiin jalat mahdollisimman kuivaksi ja puhtaaksi klinikkaa varten.

Torstaina 19.10. oli KLINIKKAPÄIVÄ! Menimme Linnean kanssa valmistelemaan lähtöä. Linnea harjasi Tuhton hyväksi, minä hain Viltsun sisälle. Siivosin Tuhton karsinan, Linnea pesi Tuhton hännän ja siirtyi harjaamaan Viltsua. Hannen saavuttua kiinnitimme traikun ja täytimme heinäverkot. Ennen lastausta hain Penan talliin. Se sai jäädä karsinaan huilimaan reissumme ajaksi. Viltsu käveli traileriin ilman mitään ongelmia ja Tuhtokin saatiin kyytiin yllättävän nopeasti käyttäen vähän heinää houkuttimena ja palkkaamalla lopuksi porkkanalla. Viltsu lähti siis mukaan Tuhton tueksi ja turvaksi. Joo, mun 1v varsa opettaa tota 8v ponia matkustamaan nätisti. Matka sujui hyvin ja perillä pääsimme suoraan tutkimuksiin, vaikka olimme vähän etuajassa.
     Lääkärinämme toimi todella mukava ja taitava nuori elänlääkäri, jota en ollut ennen tavannut. Katsoimme ensin Tuhton käynti- ja raviliikkeet asfalttipohjalla sekä suoralla että minivoltilla (astuuko ristiin) ja sitten hiekkapohjalla liinassa juoskuttaen. Tuhto pukkaili liinanpäässä juostessaan näyttäen eläinlääkärille olevansa täpäkkä pakkaus, mutta sen liikkeet olivat kyllä joka kohdassa puhtaat ja hyvät. Painelemalla siinä ei ollut jumeja, turvotusta tai mitään muutakaan. Sisällä se ei sanonut mitään rauhoituspiikistä ja rauhoitus toimi nopeasti.
     Mukana ollut Viltsu seisoi kiltisti ja rauhassa koko klinikkareissun ajan. Se hengaili sisällä söpönä ja sai eläinlääkäriltä kehuja hyvästä luonteestaan. Tuhton ollessa röntgenissä viereisessä huoneessa varsa pari kertaa kutsui sitä hirnuen, mutta oli muutoin yhtä rauhallinen kuin rauhoitettu Tuhto. Naureskelimme eläinlääkärillekkin, että varsa on mukana opettamassa käytöstapoja isolle kaverille.
     Röntgenissä Elmerin kohtalon takia pelkäämäni polvet olivat Tuhtolla moitteettomat. Oikeasta takasesta löytyi se, mitä olin arvellutkin: alkavaa kinnerpattimuodostusta. Vasen kinner puhdas, kuten koko vasen jalka muutenkin. Oikeasta jalasta löytyi ruunuluun yläetuosasta ihan pieni luumuutos, joka ei luultavasti vaikuta yhtään mitenkään mihinkään. Diagnoosina siis oikeassa takajalassa alkava kinnerpatti.
     Ohjeena saimme jatkaa normaalia liikutusta. Joka päivä pitäisi liikkua vähän ja ulkoilla, eikä saisi jäädä seisomaan. Mikäli ilmenee lievää epäpuhtautta, voidaan kävelyttää ja antaa tarvittaessa kipulääkettä. Mikäli poni alkaa ontua kunnolla, käydään klinikalla tekemässä ontumatutkimus niin, että kinner puudutetaan. Tällöin nähdään tuleeko ongelma sieltä vai muualta. Tarvittaessa kinnerpattiin voidaan harkita kortisonipiikkiä, Tildreniä tai Osphos-hoitoa. Eläinlääkäri myös sanoi, että ponin olisi tosiaan hyvä laihtua. (Kotiutusohjeessa kirjattu: "Suositellaan edelleen ponin laihduttamista (poni laihtunutkin jo hyvin), sillä ylipaino rasittaa niveliä".) Kinnerpattimme ei sulje pois kilpailuttamista missään lajissa, kunhan ponin tilannetta seuraa ja kuuntelee.
     Kotimatkalle lähdettäessä Tuhtis oli jo herännyt ihan hyvin. Lastatessa sen kanssa sai vähän keskustella, mutta se tuli kuitenkin kyytiin ihan nätisti. Kotimatka sujui hyvin ja perillä Hanne siivosi traikun, veimme Linnean kanssa Vilpun ulos jonka jälkeen Linnea kävelytti Tuhtoa ja minä hain Penan ulos ja siivosin sen karsinan. Tuhton palattua lopulta pihattoon, kun heinän saanti ei ollut enää riski rauhoituksen takia (aikaa kulunut yli 3h), täytimme yöheinäverkot ja lähdimme kotiin. Huomenna alkaakin aamutalli kello 7.00.

Kiitos äitille kun olit apuna ja kuskina ja kiitos Linnealle kaikesta avusta!
Iso kiitos taas myös Porvoon hevosklinikalle, lääkärille ja hoitajalle!


Ps. Kotona ennen lähtöä painelin Tuhton ruununrajat. Ne eivät olleet lainkaan kipeät ja poni antoi painella joka jalkaa ilman ongelmia. Viltsun unohdin testata kaikessa härdellissä. Penan yhä kipeät.

Pps. Pitää ruveta vähän kuullostelemaan jos jostain löytyisi Tuhtolle hoitaja joka kävelyttäisi/liikuttaisi sitä. Joka päivä meillä ei ehkä tällä nykyisellä porukalla ole resursseja. Tuo vaan on... aika... täpäkkä pakkaus. Hehee, ei tosiaan voi ihan kenelle vaan antaa vastuulle!

Ppps. Oli pakko julkasta heti, että saitte tietää mitä klinikalla sanottiin. T. Kausittainen himobloggaaja.

Estekisoissa katsojana ja tallilla näpertelyä

Sunnuntaina 15.10.2017 olin Korrilla katsomassa alue halliestekilpailuja. Saavuin paikalle kesken 80 cm luokkaa ja seurasin kisoja 110 cm luokan loppuun asti, kunnes lähdin kohti Pyhtäätä. Oli mukavaa nähdä kisakatsomossa sellaisia tuttuja joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. (Esim. Suvi!) Juteltiin ja katseltiin mielenkiinnolla erilaisia ratsukoita, hevosten liikkeitä, hyppytyylejä jne. Olisipa ihanaa jos minullakin olisi hevonen, haluaisin myös kovasti hypätä kilpaa. Poneja en kuitenkaan vaihda. Korrilla oli mukava tunnelma, kilpailut olivat hyvin järjestetyt ja kahviossa oli kuulemma ihan taivaallinen herkkuvalikoima! (Itse en siellä tällä kertaa käynyt.) Täytyy ehdottomasti alkaa käymään katsomassa Korrin kakkostason kisoja useamminkin!
     Mikä minua jäi ihmetyttämään oli se, että olen luullut että kilpailusäännöissä olisi määrätty hanskojen käyttö pakolliseksi. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole, sillä eräs ratsastaja kilpaili paljain käsin. Itse en voisi ajatellakkaan ratsastavani ilman ratsastushanskoja, ainakaan noin isoilla esteillä ja vetävällä hevosella, mutta jokainen toki tavallaan. Omilla poneillani en anna kenenkään ratsastaa ilman hanskoja, vaan hanskat kuuluvat ratsastusvarustukseen. Taitaa olla Harjusta jäänyt selkärankaan.


Granbackalla siivoilin pihattokoppia ja kuivitin sen. Poneille tarjoilin heinää varmaan joka välissä, koska ne seurailivat minua ja hörisivät. Otin Ossin tallin pihaan ja sovitin sille sitä kalliimpaa Winteckiä. Testasin mustaa kaarta jonka sain lainaan ystävältä, mutta se on liian kapea. Pitäisi sinistä kokeilla, tai saattaa tuo punainenkin olla ihan passeli sittenkin. Satulan sovittaja pitää pyytää paikalle jahka kerkiää. Palautettuani Ossin pihattoon, nappasin vaihdossa Viltsun. Tuhtokin olisi halunnut tulla, mutta se joutui taas tyytymään kohtaloonsa. Voisin hyvin ottaa se harjaukseen, mutta se vain pyörii kuin väkkärä ja haluaisi liikkua. Se taas ei käy, ennenkö olen käyttänyt sen torstaina klinikalla ja saanut ohjeita.
     Viltsua harjailin ensin, mutta se ei oikein pitänyt siitä. Koitin olla hellä, mutta herkkänahkainen kakarani ei arvostanut yhtään. Harjauksen jälkeen kävelimme kentälle ja maastakäsittelin varsaa hetken, kertaillen jo aiemmin opittuja juttuja. Sen jälkeen testasimme vähän näyttelyasennossa seisomista, sekä näyttelytyylisesti ravaamista. Viltsu ravaa hyvin jos olen sen vasemmalla puolella, mutta jos koitan taluttaa oikealta, se ei suostu ravaamaan ollenkaan. Olen koittanut käsitellä sitä kummaltakin puolelta, mutta pitää nähtävästi kiinnittää enemmän huomiota siihen että asiat onnistuvat kummaltakin puolelta. Lopuksi kiertelimme Viltsun kanssa vielä hieman pihassa, kiipesimme vintille jne. Viltsu sai myös nuuhkia Luffe-setää, joka oli pihalla harjauksessa.


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

We have Oona part IV

Ompsukka oli meillä käymässä siis perjantaista lauantaihin 13.-14.10.2017! Kakkua. Ketusti kakkua. Ostimme Oonan kanssa prinsessakakun, jonka söimme puoliksi yhdeltä istumalta, syötyämme ensin tortilloita. Ensikerralla Oona suostuu taas ostamaan jäätelöä. (Oona, tää oli sitten lupaus!!) Illalla jutustelimme, herkuttelimme ja katsoimme leffaa ja aamulla heräsimme koomaisina. Ei muuta kun autoihin ja tallille. Matkalla kävin nappaamassa kyytiini Olivian ja Linnean ja Annika, Noora ja Kiia tulivat omalla kyydillään. Sitten olikin porukka kasassa: kuvaaja, assistentit, kuvattavat jne. Kaikkien ponien jalat ja hännät pestiin. Tuhton ja Vilben kanssa oli hieman hankaluutta, mutta niidenkin kanssa onnistuttiin!
     Kuvaukset aloitettiin Tuhtosta. Ensin otettiin rakennekuvat, sitten pääkuvat ja tietysti minun ja Tuhton kaverikuvat, sekä Viltsun ja Tuhton kaverikuva. Aiemmin olin pyytänyt Oliviaa ravaamaan Tuhton kanssa taluttaen, jotta näkisin sen liikkeet. Poni koitti kääntyä ja pukata, jollon rääkäisin sille hurjana. Herranjesta, ei voi ihmistä päin potkaista, eikä varsinkaan lasta!! Yritin itsekin taluttaa, mutta poni vain ryntäili ja pukkaili. Lopulta sain sen ravaamaan, mutta kun kuvat oli otettu, irtojuoksutin sitä hetken nähdäkseni liikkeet kunnolla. En voinut antaa ponia kenenkään talutettavaksi, tällä energiamäärällä se olisi ollut vaarallinen alaikäisille. Irtona se riekkui kuin hullu, pukkaili ja ryntäili. Tarhassa ei pysty kuin juuri ja juuri kävellä ja saikkulainen oli kentästä onnessaan. Hyvä uutinen on se, että vertyessään se tuntui liikkuvan jo ihan hyvin. Se antaa minulle toivoa siitä, ettei tilanne ehkä olisi paha. Kovin kipeä se ei ainakaan ollut, sillä se riehui ihan onnesta soikeana.
     Seuraavaksi otimme Viltsun kentälle ja se sai hetken juosta Tuhton kanssa. (Tuhto ei siis juossut yhteensä kauaa, vaikka tässä siltä kuullostaakin.) Otimme tuhton kuitenkin pian pois, sillä en halunnut sen loukkaavan itseään. Se pääsi pihattoon syömään. Viltsusta otettiin irtojuoksutuskuvat, rakennekuvat, pääkuvat ja kaverikuvat minun kanssani. Sitten V meni parkkiin ja kuvattavaksi kentälle tuli B. Brankun jälkeen Ossi. Kummastakin otettiin rakenne-, pää-, ja pystyynhyppykyvat, sekä kaverikuva kanssani. Lisäksi Ossista otettiin pari irtojuoksukuvaa. Penan rakenne- ja pääkuviin esitti Annika ja minusta ja Penastakin otettiin kaverikuva. Koko lauman kuva jätettiin väliin Tuhton villiyden takia.
     Ennen kentältä lähtöä Viltsun kanssa otettiin vielä kuvat kun se tuli ensimmäistä kertaa elämässään meidän kippaavan agilitylautamme. Halusin sellaisia kuvia innostuneena niistä agikuvista, joita Oona otti viimeksi meillä ollessaan. Vilbe nousi laudalle ilman ongelmia ja palkkasin namilla. Se ei säikähtänyt keikkausta eikä sillä ollut mitään ongelmaa. "Normi hommia!" Neljä kertaa talutin sen keikkulaudalta yhteensä ja voi että olin taas ylpeä! On mulla ihan mahtavan hieno ja super hyväluonteinen varsa!
      Viltsun keikkulautailujen ajan tytöt olivat valjastaneet Ossin, Brankun ja Penan, joiden kanssa lähdettiin viiskymppiselle kun V oli palautettu pihattoon Tuhtiksen kaveriksi. Viiskymppisen hiekkasuoralla otettiin kuvia ravissa ja laukassa ajaen. Ossilla on kyllä upean näköinen laukka silloin, kun se painelee täyttä kiitoa! Ajokuvien ottamisen jälkeen palasimme pihaan ja poneiltä otettiin kärryt ja valjaat pois. Seuraavaksi Pena sai satulan ja siitä otettiin Olivian kanssa ratsain ravissa ja laukassa ratsastuskuvat kentällä, jonka jälkeen Annika kävelytti Penan ja Pena palasi pihattoon.
     Braamer ja Ossi satuloitiin, jonka jälkeen otettiin pari tunnelmakuvaa ylälenkillä, ratsastajina tietysti Noora ja Olivia. Sen jälkeen siirryttiin kentälle, jossa ensin hieman verkattiin ja sitten kumpikin ratsukko tuli erikseen pari kertaa ristikon. Tämän jälkeen kumpikin ratsukko tuli kerran pystyn, ja sitten muutaman kerran samaan aikaan pystyn niin, että ratsukot olivat vierekkäin! On muuten yllättävän hankalaa ajoittaa hyppy samaan aikaan! Kerran B kielsi ja Noora tuli osittain alas, osittain roikkui vielä ponissa. Poni siis paikallaan. Ei sattunut, lähinnä oli koominen tilanne. Braamer oli ihan innoissaan hyppäämisestä ja Noora tuli vielä yksinään 60 cm pystyn. Siitä B kuitenkin meni muutaman kerran ohi/kielsi. Yhden onnistuneen ylityksen jälkeen paino jäi vähän eteen ja B otti kuskin alas, mutta kun laskettiin estettä yhdellä tuli hyvä ylitys johon oli hyvä lopettaa. Loppuverkat ja poneille ansaittu pihattoon paluu ja päiväheinät.
     Lisäksi Oona otti tänään kaverikuvan Noorasta ja Oliviasta, sekä ravitiimin yhteiskuvan. Paljon turhaa selostusta tässä postauksessa, sori, innostuin! Iso kiitos Oonalle kun kävit ja kuvasit! Iso kiitos myös meidän huippu tytöille sekä puunauksesta, kuvausavusta että mallina olemisesta! Kuvat tulevat blogiin myöhemmin, jahka Oona kerkiää niitä laittelemaan, mutta sain jo vähän maistiaisia. <3


Youtube on lakkauttanut videonmuokkausohjelmansa eikä koneelleni pysty lataamaan mitään, joten enää en saa yhdisteltyä leikkeitä ja tehtyä videopostauksia. :( Tässä kuitenkin kaksi klippiä © Annika.






Ps. Meidän pihattokoppiin tulee väliseinä, niin että pihatto jaetaan kahteen osaan. Jee! Vaikka Braamer olisi sisällä, mahtuu muita poneja silti toiselle puolelle. Ossi pystyy olla Brankun tai muiden kanssa, sillä sille B ei ryttyile, eikä Ossi aja ketään pois. Toinen koppi kun olisi vielä saatu, olisi ollut 3 sisätilaa. Penastakaan en ole varma päästääkö se Tuhtoa samaan tilaan kanssaan (sitten kun tila on pieni, isossa tilassa ei ongelmaa), joten kolme tilaa olisi hyvä olla.  Tai katsoo nyt kun saadaan koppi jaettua, voihan se olla että Pena laskee Tuhton! Ne ovat kyllä ystävystyneet tosi paljon lähiaikoina, syövät usein samalta kasalta ja hengailevat yhdessä. Toista koppia en kuitenkaan voikkaan ehkä hankkia, kun perustusten teko on ongelma. Tätä taas pyörittelin päässäni useamman tunnin miettien erilaisia ratkaisuja. Jos Pena ja Tuhtis eivät mahdu samaan sisätilaan, saisinko Tuhton jonnekin muualle asumaan (ensin kysyisin tietty Katilta) kunnes saan ongelmani ratkaistua? Ja Viltsu kasvattajalleen, jonka luona varsa saisi muutenkin ikäistään leikkiseuraa?
     Sitten ehkä keksin: Voisivatkohan Pena ja Viltsu mennä issikkapihattoon? Ainakin siksi aikaa kunnes sinne tulee muita hevosia issikoiden kanssa, kun siellä on kaksi pihattopaikkaa auki. Silloin Viltsukin voisi jäädä meille. Sitten kun sinne joitakin tulisi, niin mietittäisiin toki uudestaan. Tuhto tietysti menisi muuten, mutta siellä on vapaat heinät enkä Tuhtoa haluaisi vapaille kun se on jo aika tukevassa kunnossa, varsinkin nyt kun se saikkuilee. Pena puolestaan voisi vapaat kestääkkin ja Viltsu kestää varmasti. Nuorempi issikka saattaisi Viltsun kanssa jopa leikkiäkkin. Yksin en siis Viltsua uskalla isojen kanssa laittaa, mutta toisen shettiksen kanssa voisin. Suunnitelma kaatui kuitenkin myöhemmin siihen, että jos ponini muuttaisivat sinne, minun pitäisi joka päivä siivota siellä. Aikani ei vain yksinkertaisesti riitä siivoamaan päivittäin, sillä en pääse joka päivä edes tallille. Toki aina kun ehdin siivoan nytkin ponien pihattoa, mutta päivittäin en siihen pysty.
     Toivon nyt sitten kuitenkin, että kun koppi on jaettu, B ja Ossi viihtyisivät toisella, Pena ja Tuhto toisella puolella. Mikäli tarvitsee, voisin kysyä myös jos pihattotarhan saisi jaettua kahteen osaan: B ja O toiselle puolelle, P ja T toiselle. Toki itse maksan aitatarvikkeet ja teen aidan jne. Vilbe menee näillä näkymin Virojoelle ja tulee viimeistään vuoden päästä takaisin kun ajo-opetus alkaa. Jokin ratkaisu on siihen mennessä varmasti löytynyt. Viltsunhan piti muutenkin mennä kesäksi Joelle orivarsalaitumelle, joten mikäs siinä vaikka olisi talvenkin, jos siellä on sille tilaa. Sitäpaitsi, saan sen takaisin koska tahansa halutessani ja hyvää tekee päästä leikkimään. Varsojen olisi hyvä kasvaa ikätoverien kanssa laumassa. Viltsulla on aika vähän lihaksiakin nyt, joten muutto Virojoelle on varmasti paras ratkaisu tähän kohtaan. Vaikka mua surettaakin.

Pps. Helpointahan olisi vaan uudelleensijoittaa Braamer, jolloin ongelma olisi ohi. Nuohan kyllä mahtuisivat sisälle, mutta Braamerin ego vaan ei anna tilaa. B kuitenkin on mun elämänponi ja se lähtee kyllä varmaan viimeisenä niin kauan, kun asia on minusta kiinni. Harmi kun se on jo ruuna, muuten ruunaisin sen heti ja uskoisin parempaan.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Stressiä ja kuraa, mutta rakkaat ponit

Maanantaina 9.10.2017 Linnea kävi ajamassa Ossilla, tässä raportti: "Menin ensimmäisenä täyttämää heinäverkot ja sen jälkee otin Ossin ja kärryt. Sitten varustin Ossin. Ajoin viiskymppisellä noin tunnin. Eka käveltii alkukäynnit ja sitten aloin hölkkäilemää. Ravattii jonkuu aikaa ja sen jälkee otin välikäynnit ja sit vähä reippaampaa ravii, mut en kuitenkaa mitää täysii. Sitte sen jälkee otin ihan sellast rentoo hölkkää ja aika pitkät loppukäynnit. Sato koko ajan, mut Ossi oli silti tosi innokas ja kiva vaikka se vähä kyttäili! Ajon jälkee ruokin Ossin ja vein sen takasin pihattoo. Lopuksi pesin suojat ja laitoin silatyynyn kuivumaa ku se oli märkä."

Ps. Sain rtg-ajan Tuhtolle Porvoon hevosklinikalle ensiviikon torstaille!

Tiistaina 10.10. Olivia ei päässyt tallille, enkä siis miekään. Annika ja Kiia kävivät kuitenkin ajamassa Penan ja Brankun, tässä raportti Annikalta: "Tänään ajettiin Kiian kanssa Penalla ja Braamerilla. Mentiin 50:n tietä pitkin. Ensin kävelimme noin 20 minuuttia, sitten ravailimme hyvillä pohjilla noin 20 minuuttia ja lopuksi kävelimme vielä jonkin aikaa. (Unohdettiin katsoa kelloa.) Tallilla ruokittiin ponit sekä annettiin niille lämmintä vettä juotavaksi. Viimeiseksi vietiin ne takaisin pihattoon ja täytettiin heinäverkot."

Keskiviikkona 11.10. menimme tallille Olivian ja Nooran kanssa. Tyttöjen varustaessa ratsujaan minä siivoilin pihattokoppia. Odotan kovasti sitä että pääsen taas kottarien kanssa pihattoon, nyt kannan kakat lantalalle saavissa, kun ei tuolla mutikossa kottarit kulje vaikka mitä tekisi. Huoh. Tule pakkanen tule! Tytöt ratsastivat tänään ilman satulaa ja kävimme autiotalon lenkin. Nyt alkaa olla jo niin hämärää iltaisin, että huomioliivien lisäksi viritimme ponien niskahihnoihin pienet vaaleat valot ja tytöille kypäriin taaksi punaiset valot! Nyt näytään entistäkin paremmin. Muistakaa käyttää heijastimia ja valoja, niin hevosen kanssa kuin ilmankin!! Lenkiltä täytyy mainita vielä se, että Noora hyppäsi Brankun kanssa hienosti kaatuneen puunrungon vaikka satulaa ei ollut, mutta sen jälkeen B veti päätä alas ja Noora joutui kaulalle. Sinnikkäästi hän pysyi nauraen kyydissä, mutta tuli lopulta jaloilleen alas ja kiipesi äkkiä takaisin. Olivia ja Ossi harppasivat yli ravissa, Ossi ei noin pienelle jaksa koipiaan nostella.



Torstaina 12.10. heräsin aamulla ja olin onnellinen siitä, että kaikki olikin ollut vain unta. Unessani Tuhto kävi elänlääkärillä ja se jouduttiin lopettamaan. Samalla tavalla ampumalla kuin Ellu. Sitten Ellu olikin tullut takaisin ja se piti lopettaa uudelleen. Unen aikana vielä Penakin piti lopettaa ja ennen heräämistäni istuin yht'äkkiä kilpakärreillä joiden eteen oli valjastettu Viltsu 1v. Voi kamala millaisia unia sitä välillä näkeekin!
     Tallilla Olivian ratsuna toimi Ossi, Nooran B ja Siljan Pena. Ponien puunaamisessa meni yli tunti tässä kuraisessa todellisuudessa jossa elämme, mutta lopulta päästiin liikkeelle. Harjailin Viltsun ja meinasin ensin ottaa sen talutukseen, mutta kun alkoi sataa päätin jättää sen kotiin pihattokoppiin syömään heinää Tuhton kanssa. (Eivät muuten saa heinää sisälle, mutta nyt annoin kun tämä sopuisa kaksikko jäi.) Tyttöjen toiveesta menimme viiskymppisellä ja meni oikein hyvin! Tänävuonna ei saatu sänkkäreitä, mutta toivottavasti ensivuonna saadaan. Pelloilla ei voi mennä nyt muutenkaan, mutta kun kelit kuivuvat niin päästään taas.
     Illalla puhuin Viltsun kasvattajan kanssa puhelimessa pitkän puhelun. Vilbe muuttaa ehkä Virojoelle. Välillä koko ponilaumani mahtuu pihattokoppiin hyvin, mutta välillä B päättää että vain Brankku ja Ossi mahtuvat. Pitäsi saada toinen pihattokoppi, mutta siihen asti Vilbe voisi asua Virojoella kahden muun varsan kanssa. Surettaa kovasti jo valmiiksi jos joudun luopumaan siitä, mutta näin tilanne ei ainakaan voi jatkua. Mokoma Braamer, pitääkin olla niin ärhäkkä pakkaus... Ja siis missään nimessähän tämä ei ole tallinomistajien vika, sillä kuvittelimme toki ponien mahtuvan samaan katokseen. Nyt kun ne eivät mahdu, pitää vain keksiä jotain muuta ja tehdä järjestelyjä.
 
Perjantaina 13.10. ei päivämäärästä huolimatta käynyt mitään hurjaa, vaan itseasiassa pilvipeite väistyi ja Aurinko pääsi kurkistamaan meitä pitkästä aikaa. Pieni perjantaityttö kävi ratsastamassa ja kiersimme hänen ja hänen äitinsä kanssa autiotalon lenkin. Aivan ihana eskarilainen, tosi taitava jo ja sopii hurjan hyvin yhteen Ossin kanssa, kun Ossi on niin upean kiltti. Ratsukko meni hienosti kaikissa aksellajeissa ilman talutusta, tässä saattaa olla parin vuoden päästä meidän uusi kisakuski..! Kun ajelin autolla kotiin, oli Oona juuri saapunut kotini edustalle parkkiin. Jeii, Oonan käynnistä tulee oma postaus!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Valmennus ja vapaa

Lauantaina 7.10.2017 oli valmennuspäivä! Pitkästä aikaa meille tuli "ihan oikea valmentaja", joka piti yhteensä kolme tuntia valkkua Olivialle ja Nooralle. Poneista mukana olivat Braamer, Ossi sekä Pena ja aiheena olivat pohkeenväistöt, joiden lisäksi ratsukot hioivat istuntaa ja ohjasotetta. Aluksi myös Tuhton oli tarkoitus osallistua valkkuun, mutta nyt kun se on ontunut jätimme sen pois. Tyttöjen vielä varustaessa ratsujaan katsoimmekin valmentajan kanssa alkuun Tuhtoa. Ei turvotusta, ei kuumotusta, ei kosketuksen arkomista. Käynnissä normaali, ravissa oikea takanen jää jälkeen. Hirveästi virtaa ponissa kyllä olisi. Laukan nostot näytin myös. Poni taas pukkasi kummassakin nostossa (kaksi teimme taluttaen kokeeksi) ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä, kun se olisi pukeilla niin sanutisti heittänyt ehkä hieman hakautuneet polvensa auki... voi kettujen kevät, ei patellavikaa pliis! Noh, kuvausaikaa olen sähköpostitse jo Porvoosta kysynytkin. Noh, takaisin valkkuun.

PÄIVÄN OHJELMA:

Ensimmäinen 45 min:
Olivia - Ossi
Noora - Braamer

Toinen 45 min:
Olivia - Pena
Noora - Braamer

30 min ruokatauko

1 h 30 min tunti:
Olivia - Ossi
Noora - Braamer

Ensimmäisellä ja toisella 45-minuuttisella ratsukot tekivät ensin etuosakäännöksen suuntaisia väistöjä ja sen jälkeen väistöjä uran sisältä kohti uraa. Ossi oli vähän juntti, mutta B kärppäsi homman nopeasti. Isoista pojistahan kumpikin on tehnyt valkuissa hieman valkkuja ennenkin, kun taas Penalle tämä oli uutta maaperää. (Lukuunottamatta sitä kertaa, kun Olivian kanssa kahdestaan harjoittelimme.) Penku toimi oikein hyvin ja käyttäytyi koko tunnin kaikilta osin edukseen! Se meni sinne minne haluttiin eikä keksinyt omia reittejään. Braamer ja Noora tulivat toisella tunnilla väistöjä jo ravissa.
     Ruokatauon jälkeen ratsukot hioivat istuntaa ja ohjasatetta, sekä tulivat siksakkiväistöä. (Kuva alempana.) Tällä viimeisellä puolitoistatuntisella otettiin myös laukkaa ja Ossi koitti kertaalleen vetää päätä alas... ettei vain pukkia miettinyt... Pitää saada kapeampi kaari siihen Wintec cairiin, jospa se olisi oikeasti hyvä satula Ossille! Ponit jaksoivat valkussa hienosti, eikä Braamerillakaan ollut ongelmaa, vaikka se teki yhteensä 3 tuntia töitä. Se ei ollut edes hikinen. Valmentaja toki suunnittelikin päivän niin, että ratsukot saivat mahdollisimman paljon irti, mutta ponit eivät väsyneet liikaa. Valmentaja myös kehui poneja ja sanoi niiden kehittyneen paljon viimekerrasta, samoin tyttöjen. Olen kuulemma tehnyt hyvää työtä!
     Kiia ja Annika kävivät myös ajamassa Penan valkun jälkeen niin, että Penalla oli välissä yli tunti huili- ja ruokataukoa. Tässä raportti Annikalta: "Haettii eka Pena pihatosta Kiian kans. Varustettiin se ja lähettiin ajamaan. Tällä kertaa ajettiin autiotalon lenkki, käveltii aika paljon mut vähän myös ravailtiin. Meni yhteensä joku vähän alle tunti. Pena oli aika väsähtänyt jo ja mentiinkin sen takii aika rauhakseen. (Tai voi olla ettei tykkää liikkua tiellä kun on kengät otettu vasta pois t. Tuuli). Tallilla otettiin varusteet pois, linimentattiin Pena ja ruokittiin se sekä täytettiin heinäverkot. Autettiin myös Nooraa ja Oliviaa Braamerin ja Ossin kanssa sekä linimenttaamisessa."

Sunnuntai 8.10.2017 oli talliton päivä ja kaikilla poneilla oli vapaa.

Se tunne kun poni on harjattu märkänä, ja kuivuessa tulee mutaa esille...



Tuo keltainen lenksu Braamerin suitsissa on sellainen ötökkäranneke.


Ohjat tarkoituksella ristissä ja jalkoja nostettiin istuinluiden hahmottamiseksi.
Reipas pikku poni ja ihana Noora! <3


Siksakkiväistötehtävä.


Satulahuopa vähän valunut, samoin satula. Ihana pari nämä Ossi ja Olivia. <3

maanantai 9. lokakuuta 2017

Sateen piiskaama maailma ja vihdoinkin satuloita!

Tiistaina 3.10.2017 oli niin kova tuuli ja sade, että mietin mahtavatko kaikki puut pysyä pystyssä. Ajavat tytöt päätyivät jäämään kotiin, kun sanoin ettei tallille ole pakko mennä, ja lopulta me Oliviankin kanssa jätimme tallipäivän väliin. Toisaalta, heti kun päätös oli tehty, iski ikävä poneja. Pidemmälle kun ajattelee, en näe niitä huomennakaan, sillä minulla on muuta ohjelmaa illalle. Äää, olen poniaddikti. Poneja sen puoleen ei varmasti vapaapäivä haitannut pätkääkään. Tosin nyt tätä kirjoittaessani (kello 21.17 illalla) tajusin, että yöheinäverkkoja ei täyttänyt nyt kukaan... Noh, ovat ponit jotain yöheiniä saaneet, eivät ne ilman ruokaa jää.

Keskiviikkona 4.10.2017 ratsastajat kävivät tallilla kolmestaan. Noora ratsasti Braamerilla, Silja Ossilla ja Olivia Penalla. Tässä raportti Olivialta: "Kun oltiin haettu ponit ja harjattu ja varustettu ne, mentiin kentälle. Kentällä käveltiin ensin hetki maastakäsin. Sitten tultiin kaartoon ja noustiin selkään. Käveltiin vielä pari kierrosta selässä alkukäyntejä ja tehtiin samalla pysähdyksiä jokaisen sivun keskelle. Joihinkin pysähdyksiin tehtiin myös peruutukset. Pysädysten jälkeen siirryttiin raviin. Ravissa tehtiin keski- ja pääty-ympyröitä molempiin suuntiin. Sitten vaihdettiin suunta ja mentiin välikäynnit. Välikäyntien jälkeen otettiin laukkaa niin, että laukattiin aina tallinpuoleinen pitkä sivu ja tehtiin siihen keskiympyrä. Penan kanssa menin laukat Ossin ja Siljan perässä. Mentiin vielä loppuravit tehden ympyröitä ja sitten loppukäynnit. Ratsastettiin noin 1h. Braamer oli tosi reipas ja kuunteli hyvin. Ossi oli aika reipas ja kiva. Ja Pena oli vähän laiska, mutta kiva kuitenkin. Lopuksi purettiin ponit, vietiin ne pihattoon ja täytettiin heinäverkot."

Torstaina 5.10.2017 olimme Olivian kanssa ensimmäisenä porukastamme tallilla ja haimme Penan ja Braamerin pihatolta. Talutimme ne tarhakatosten takaa pellolle, jossa kahlasimme niiden kanssa pienen hetken märässä heinikossa. Sillä tavalla saa hyvin kuraa pois jaloista! Loput kurat pesimme tallin pihassa letkulla. Noora ja Silja saapuivat ja harjasimme poneja tallissa. Sen jälkeen tytöt lähtivät hakemaan ja valmistelemaan Tuhtoa sillävälin, kun kengittäjä kävi vuolemassa Braamerin ja ottamassa kengät pois & vuolemassa Penan.
      Vuoluhommien jälkeen oli ratsastuksen vuoro ja menimme kentälle. Nooran ratsuna oli Tuhto, Olivian Pena ja Siljan Braamer. Hetken verkkailun jälkeen Tuhto alkoi näyttää huonolta. Sen vasen takanen jää jälkeen ravissa. Eikä! Miksi? Poni ei arkonut puristeltaessa eikä sillä ollut nestettä. Sillä ei ollut merkittävästi tuntuvia jumeja takapäässä tai selässä ja ainoa normaalista poikkeava asia on, että sen kummatkin kintereet olivat kevyesti lämpimät sisäsyrjältä. Huoh. Toivottavasti sillä on vaikka kinnerpatit tai jotain sen suuntaista, eikä mitään vielä pahempaa. Onhan se meillä ollessaan nyt ontunut sen verran monta kertaa, että nyt varataan aika röntgeniin.
     Nooran purkaessa Tuhtolta varusteet ja viedessä sen pihattoon, jatkoimme Olivian ja Siljan kanssa kentällä käynnissä ja ravissa. Laukat käytiin ottamassa viiskymppisellä Nooran palattua, sillä kenttä oli aika löllö sateen takia. Viiskymppisellä Olivia ja Silja kävivät ratsuineen kahdestaan kiertämässä yhden kierroksen ja ohjeistin missä voi laukata, missä ravataan ja missä kävellään. Palattuamme tallin pihaan hoidimme ponit ja täytimme yöheinäverkot.

Penku nauttii hoidosta. <3

Perjantaina 6.10.2017 kurvasin postin kautta tallille ja hain kaksi uutta satulaa! Olen vihdoin saanut hommattua toisen Wintec 100 -satulan ja lisäksi hankin testiin vähän kalliimman ja laadukkaamman ilmatopatun Wintec cairin. Tallilla aloitin antamalla poneille heinää ja siivoamalla & kuivittamalla pihattokopin, jonka jälkeen otin Ossin ja Penan tallin pihaan. Tuhtokin olisi kovasti halunnut tulla, se kerjäsi hellyydenkipeänä rapsutuksia ja koitti seurata orien perässä portista ulos. Toisella kertaa pikkumuru!
     Wintec 100 on sama kuin Braamerin satula, lukuunottamatta sitä, että huomasin sen nastojen olevan messingin väriset, kun Brankun satulassa on hopeiset... hmm... Kuitenkin, satula sopii sekä Ossille että Penalle. Cairi puolestaan on ostettu Ossille ja se on tällä hetkellä liian leveä edestä. Siinä on sisällä punainen kaari (wide) ja minun pitää hankkia kapeampi. Varmaankin joko sininen tai musta. Toisaalta, myös takaa satulan paneelit ovat hieman turhan kaukana toisistaan, mutta pitää kutsua vaikka satulan sovittaja ja katsoa kerralla kuntoon. Tuhtolle tämä on hyvä tällaisenaankin, jos siitä tulee vielä ratsu eikä jaloissa ole mitään hurjaa, niin tämä voisi toisaalta olla Tuhton satula ja Ossille voisi ehkä hankkia saman 14". Tämä on 15". Kunnon satulat kyllä halutaan pikkuhiljaa joka ponille.
     Satuloiden sovittelun jälkeen vein Ossin pihalle ja jätin Penan odottamaan ulkotallin eteen. Palatessani Penan luo toin samalla kärryt. Valjastin poniseni, asensin pienet valot jotta meidät nähtäisiin ja hyppäsin kärreille. Oli jo pimeää kun ohjastin ponini käynnissä viiskymppiselle. Kavelimme rauhaksiin, mutta lähestyessämme mustaa metsänrajaa olin näkevinäni jotain. Ehkä peura tai vastaavaa? Tai sitten ei mitään. Luultavasti ei mitään. Vihelsin rauhallisesti mutta niin, että jos siellä olisi ollut eläin se olisi varmasti kuullut. Pena säpsähti. Siitä eteenpäin se vaikutti hermostuneelta ja katsoi metsänreunaa. Itsekin pelkään pimeää ja minua hirvitti, joten päätin kääntää Penan ympäri ja palata tallille. Otimme hiukan hölkkää ja taas kävelimme. Kentälle päästyämme teimme ravissa ympyröitä ja kiemurauria, sekä otimme hiukan laukkaa ympyröillä kumpaankin suuntaan. Hyvin kauaa en viitsinyt ajaa, kokonaisuudessaan ehkä 30 min, sillä Penalla oli huomiselle suunniteltuna enemmänkin ohjelmaa. Ensin se osallistuisi 45 min ratsastusvalmennukseen jonka aiheena olisivat pohkeenväistöt. Sen jälkeen se kävisi vielä ajolenkillä Kiian ja Annikan kanssa.
     Illan pimeydessä palautin Penani pihattoon ja annoin poneille yöheinät. Ne mutustelevat tyytyväisinä ja ovat hirmuttoman suloisia. Tällä hetkellä maailma on inhottavan mutainen ja aitauksen pohja on lähinnä 10 cm paksuisessa mutakerroksessa. Kohta tulevat pakkaset ja kaikki jäätyy. Sitten ei ole enää mutaista, mutta toisaalta on kovaa ja koppuraista. Tulisipa lumi ajoissa ja olisipa mahdollisimman hyvä talvi. Ei liukasta ja lunta juuri sopivasti. Valkoinen joulu ja valkoinen talvi... Olisi ihanaa!

Sain perjantaina puoleltapäivin Idalta kuvaterveisiä: poniinit söpösessä rivissä! Normi suomalaiset, kaikilla pitää olla oma tila...

perjantai 6. lokakuuta 2017

Stressistä kumpuavia ajatuksia ja rauhoittava poni

Olisipa minulla vain yksi poni. Yksi poni, jonka kanssa voisin tehdä kaikkea rauhassa itsekseni. Voisin opettaa sille kaikenlaista ja toteuttaisin sen liikutuksen monipuolisesti. Panostaisin sen tavaroihin, ruokintaan ja hoitoon täysillä. Sillä olisi hienot ja hyvässä kunnossa olevat varusteet. Micklemit, freejumpit, merkki koppikset, hiittarit, kilpurit ja hienot valjakkokärryt, sekä tietysti uudehkot valjaat sekä ravi- että valjakkohommiin. Ponilla kävisi hieroja joka toinen viikko ja sille tehtäisiin cranio-, laaser- ja kaikki muutkin mahdolliset hoidot aina silloin tällöin. Minun ja ponin välinen suhde olisi vahva.
     Poni asuisi pihatossa. Sen laumalaiset vaihtuisivat aina silloin tällöin. Kun kävisimme kisoissa, poni matkustaisi yksin. Sillä olisi ehkä yksi oma ratsastaja ja raveissa sitä ajaisi lainakuski. Ratsastajan kanssa tulisimme toimeen hienosti ja hän pitäisi ponista, mutta meillä ei olisi tallilla omaa tiivistä porukkaa. 
     Vaikka olisikin helpompaa, rauhallisempaa ja minulle stressittömämpää vain yhden ponin kanssa, on tässä laumassa omat puolensa. Poneilla on ystäviä, jotka eivät vaihdu. Niillä on oma lauma, joka on ja pysyy. Reissuilla niiden ei tarvitse matkustaa yksin. Vakkareiden kanssa meillä on hyvä tiimi. Vähintään yhtä tärkeä kiinnittävä tekijä kuin ponit, on se että on osa jotain ja on ihmisiä jotka välittävät. Viiden ponin kanssa ei voi näillä resursseilla hankkia kaikkea uutta ja hienoa, mutta kyllä meillä silti on kaikki tarvittavat varusteet ehjinä ja turvallisina.
     Loppuun on vielä pakko sanoa, että en tietenkään missään nimessä voisi luopua yhdestäkään ponistani ja että ne ovat minulle hirmuttoman rakkaita. En myöskään haluaisi eroon vakkarisysteemistä, sillä meillä on usein ihan hurjan hauskaa keskenämme ja esimerkiksi vakkarileirit ovat asioita joita odotan aina innolla.

Maanantaina 2.10.2017 kävin tallilla yksin. Menin pihatolle ja annoin poneille vähän heinää  syötäväksi sillävälin, kun nappasin siniset koppikset ulos varastosta. Sen jälkeen hain Penan riimun, otin ponin kiinni ja vein sen ja kärryt ulkotallin eteen. Harjasin Penan ja pesin sen jalat letkulla. Turvasta pyyhin savea hellästi pois lämpimään veteen kastellulla sienellä. Poni seisoi nätisti ja rauhallisesti paikallaan. Se oli pehmeän karvainen ja sen pitkä harja peitti suuren osan sen kasvoista. Letitin ponin otsaharjan paksulle löyhälle letille ja valjastin ponin kärrien eteen. 
     Kävimme aluksi ottamassa alkukäynnit ja ravit kiertäen viiskymppisen, jonka jälkeen menimme kentälle. Kentällä ei ollut muita, joten saimme mennä siinä hetken ihan rauhassa. Otin käyntiä, ravia ja laukkaa tehden useita ympyröitä ja suunnanmuutoksia kaikissa askellajeissa. Ravissa tein myös kolmikaarista kiemurauraa ja kertaalleen menin Olivian ja Nooran sunnuntaisen ratsastusluokkaradan läpi. Otin usein lyhyitä välikäyntejä, jotta poni sai taukoja. Pena toimi hienosti. Laukkaaminen kentällä ratsastajan kanssa on sille haaste, mutta kärrien edessä laukkaaminen on sille huomattavasti helpompaa. Ajattelin nyt treenata sen kanssa ajaen näitä ratsastukseen liittyviä asioita, sillä raveihin menemme seuraavan kerran vasta ensikeväänä. Samaa hommaa pitäisi tehdä Tuhtonkin kanssa, ongelmaksi muodostuvat vain aika ja kyydit. Huoh. Älä stressaa, älä stressaa, se on turhaa. Penan kanssa työskenteleminen oli onneksi hauskaa ja rentouttavaa, siitäpä tuo aikaisempi ajatuksenjuoksunikin johtui. Voisipa poneilu olla useamminkin tällaista.
     Loppukäynteinä kiersimme vielä viiskymppisen. Syystuuli puhalsi haapoihin niin, että keltaisia lehtiä suorastaan satoi alas. Taivas oli tumma ja maailma oli surullisen kaunis. Sisälläni tuntui haikeus, mutta samalla olin onnellinen juuri siitä hetkestä. Minä, poni, rauha ja rentoutuminen. Tallin pihalla riisuin ponilta valjaat ja avasin letin. Hoidin, rapsuttelin ja silittelin ponia. Oma rakas pieni Penani. Pehmoinen, rauhallinen, taitava pieni orini. Kävin pesemässä kuolaimet ja hain Penalle samalla kymmenen litran ämpärissä lämmintä vettä jonka seassa oli hieman pellavaa. Poni joi kaiken ja vielä vähän lisääkin.
      Viedessäni Penan takaisin pihattoon, vein samalla lämmintä vettä myös muille poneille. Annoin niille myös heinää, jonka jälkeen siivosin pihattokopin ja hain sinne lisää purua. Täytettyäni yöheinäverkot ja haettuani kärryt tallinpihasta varastoon minun oli tarkoitus lähteä kotiin, mutta juutuin vielä tallille juttelemaan ja auttamaan iltatallissa. Mitähän minun elämässäni olisi, jos ei tätä kaikkea... En osaa edes kuvitella. Onneksi elämäni on juuri sellaista kuin se on.




Hei sinä, joka luit tämän tekstin. Luetko blogiani säännöllisesti, vai eksyitkö tänne sattumalta? Mistä päin olet kotoisin? (Esim. minä asun Kotkassa.) Miten löysit blogini, tai miten olet aikanaan tänne päätynyt? Mitä pidät? Seuraatko meitä facebookissa tai instagramissa? Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, onko sinulla mitään toiveita blogin ja tulevien postausten suhteen? Kiitos jos jaksat vastailla!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Shettisfinaalit ja lokakuuksi kääntynyt maailma

Sunnuntaina 1.10.2017 oli ratsastusluokka- ja koulucup-finaalireissun vuoro ja suuntasimme finaaliratsukoidemme, tyttöjen vanhempien ja Hannen kanssa Takkulan ratsastuskoululle Lahteen. Ensin vuorossa oli vaikean ratsastusluokan finaali. Siihen osallistui 5 ratsukkoa, jotka kaikki kiersivät yhdessä kouluradan reunoja myöten käynnissä, sitten ravissa. Laukan vuoron tullessa ensimmäinen poni ampaisi eteenpäin, toinen perässä, sitten kolmas, sitten meidän Ossi... Ketjureaktiona singahdus tarttui ponista toiseen ja Ossin singahtaessa eteenpäin satula varmaan painoi ikävästi johonkin, sillä Ossi veti päätä alas ja pukkaili pari kertaa samalla... Pukit eivät olleet korkeita, mutta äkkisingahdus laukkaan ja heti perään äkkistoppi suistivat Olivian selästä. Poni pysyi paikoillaan tytön vieressä ja riensin heti apuun. Olivian ja Ossin suoritus jouduttiin valitettavasti hylkäämään, mutta tuomari toivoi silti, että Olivia jatkaisi loppuun asti. Tuo wintec kids ei ole Ossille enää hyvä ja tiedämme sen, mutta uusi satula ei ollut vielä ehtinyt tulla. Postissa on kyllä tulossa samanlainen kuin Braamerilla ja löin heti luokan jälkeen lukkoon kaupat eräästä kalliimmasta Wintecistä, jota tulemme testaamaan Ossille heti kun se saapuu.
     Kummankin ratsukkomme yksilösuoritukset menivät oikein hienosti. Ensin ratsastettiin koulurata, sen jälkeen esitettiin ponin rakenne ja liikkeet maastakäsin. Braamer ja Noora sijoittuivat sijalle 4. Ossi ja Olivia hylättiin, mutta tuomari sanoi että ilman tippumista sijoitus olisi ollut kolmas.  Olen kyllä hurjan ylpeä Oliviasta, sillä hän kasasi itsensä tosi hienosti tippumisen jälkeen. En tiedä olisinko mennyt sen verran sekaisin itse, että olisin unohtanut radan. Olivia muisti ja suoritti hienosti ja rauhallisesti.

Ratsastusluokan (jota meinaan koko ajan sanoa riding classiksi kun totuin siihen aikanaan) jälkeen oli melkein kolme tuntia väliä seuraavaan luokkaan, joten ponit pääsivät syömään ja huilaamaan koppiin ja me ihmiset söimme eväitä. Taukoilun jälkeen ponit otettiin ulos, letitettiin (ratsastusluokkiin ei saa letittää, koulukisoihin saa) ja varustettiin uudelleen. Verryttelimme rauhaksiin yläkentällä, kun yht'äkkiä kuului huutoa. Kentän ohi kulkevaa tietä juoksi irti päässyt poni kärryt perässä. Koitin mennä sen eteen, mutta poni oli niin säikähtänyt ettei sillä ollut aikomustakaan hidastaa. Jos minulla ei olisi ollut kameraa, olisin koittanut ottaa sen ohjista kiinni, mutta nyt minulla ei ollut mitään mahdollisuutta. Hetken päästä jotkut saivat ponin kiinni. Toivottavasti sekä poni että sen kuski selvisivät säikähdyksellä. Kärryt taisivat kyllä mennä aika solmuun.
     Koulucup-finaalissa vaihdoimme nopeasti Nooran ja Olivian ratojen välissä Ossille Braamerin satulan niin, että kumpikin sai tehdä kisasuorituksensa Brankun satulalla. Kumpikin ratsastajistamme ohjasi ratsunsa tarkoille teille ja oli hyvin täsmällinen siirtymisissä. Laukoissa kumpikin poni rikkoi raville, mutta niin teki kaksi muutakin luokassa kilpaillutta ponia. Yhdestä en ole varma, laukkasiko se ehjästi. Mistä lie sitten johtui. Muutoin kaikilla ratsukoilla, sekä meidän että muilla, meni oikein hienosti. Olivia sijoittui joukossa kolmanneksi ja Noora oli neljäs.
     Tuomareista on pakko sanoa sen verran, että olivat kyllä aivan ihania. Ratsastusluokan tuomari oli ensinnäkin hurjan suloinen iäkkäämpi brittirouva, joka oli pukeutunut juuri niin kuin sellaisen brittirouvan voi kuvitella pukeutuvan. Ihastuttava olemus ja lisäksi herttainen luonne. Hän oli kannustava ja ystävällinen ratsastajia kohtaan ja hymyili paljon. Myös kouluradan suomalaistuomari oli iloinen ja hymyileväinen tapaus, jolta uskalsi hyvin kysyä saako radalla olla raippaa. (Sai, joko kannukset tai raippa, ei molempia.) Tällaiset lapsiystävälliset ja helposti lähestyttävät tuomarit ovat ihania tällaisiin kisoihin. On muuallakin toki ollut kivoja ja hyviä tuomareita, mutta nämä kiinnittivät erityisesti huomioni.

Oikein mukava kisapäivä oli takana ja kotimatka sujui hyvin, lukuunottamatta pientä reitiltä eksymistä. Noora ja Olivia olivat Nooran äidin kyydissä ja ajoivat normaalisti Kouvolan kautta kotiin, mutta vetoautossa minä, Hanne ja Heidi emme ollenkaan tienneet reittiä... Menimme vähän huti. Pääsimme kuitenkin kätevästi Porvoon kautta oikein hyvää tietä pitkin kotiin. Näin pellolla muutes hirven. Päivän luontobongailuihin kuului matkoilla Hannen ja Heidin kanssa myös kaikkien upeiden syksyn värien ihailua. Joka puolella tietä reunustamassa oli toinen toistaan kauniimpia ruskaisia puita.
     Ensivuonna jos tytöt haluavat kisata näissä shettiskisoissa, voisi Nooran ratsuna olla Tuhto. Siinä on vielä  hyvin kasvunvaraa, mutta myös aikamoinen projekti kun on niin kipakka pakkaus! Brankku saattaa suurella todennäköisyydellä olla kilparatsuksi seuraavalla kaudella jo liian pieni, vaikka kotona menee vielä hyvin. Ehdotin kyllä että jos myydään shettikset ja ostetaan russeja, mutta tytöt tuntevat minut niin hyvin etteivät viitsineet kauhistua. Tietävät kyllä, etten poneistani luopuisi.
     Mitä mieltä olette tästä tekstin jaksottamisesta? Olisiko ollut parempi yhteen pötkään normaaleilla sisennyksillä? Minusta se näytti jotenkin niin raskaalta, että päädyin jakamaan sitä hieman omiin kappaleisiinsa.

TULOKSET:
Vaikea ratsastusluokka -finaali:
1. Gigolo - Nathalie Östman
2. Promisehill Fairy Floss - Minka Lehtonen
3. Fruitbat - Erika Käyhty
4. Pikkuvirran Braamer - Noora Mettinen
Goldberrys Swish Tail - Olivia Mustikkaniemi hyl.

Shetlanninponien koulucup-finaali, helppo C:1 2000:
1. Nicolina Enkvist - Gigolo 67,250%
2. Heidi Pihlava - Beat Bettina 62,000%
3. Olivia Mustikkaniemi - Goldberry's Swish Tail 61,000%
4. Noora Mettinen - Pikkuvirran Braamer 60,500%
5. Aino Hallasaari - Fairy Tale av Friheten 57,250%

LINKIT:
Shettisyhdistys: http://shettis.com
Kisapaikka: http://takkulantalli.com
Muutama kuva muista ratsukoista: https://tuulifer.kuvat.fi/kuvat/

KUVAT:
Vaikeassa ratsastusluokassa.

Ponin esittäminen maastakäsin vaikeassa ratsastusluokassa.
Ihana verkkapaikka ja täydellisyyttä hipova tausta.

Ihastuttava Ossi, mutta Olivia on varmasti kiitollinen että rajasin ilmeen pois!




Useita shettiksiä toisella verkkakentällä.
Kouluradalla.




Letti on Heidin taidonnäyte ja sitä ihailivat monet. Eräs nainen otti siitä kuvankin kännykällään.

Palkintojenjaossa.
Kaikki laukkasivat yhdessä kunniakierrosta.

Vähän spurttia!
Meidän ihanat!
Rakkaat. <3

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)