lauantai 30. syyskuuta 2017

Traileriremontti!

Lauantaina 24.9. oli talkoopäivä! Voi huhhuh mikä päivä olikin... Mukana olimme minä, äitini, isäni, Heidi ja Heidin isä, sekä aluksi myös ravitiimi. Vanhat seinät vaihdettiin yksi kerrallaan uusiin, kaikki välit putsattiin ja raaputeltiin, uudet saumat suojattiin ja tiivisteltiin... Ruuvausta, sahausta, mutterien kiristystä, rälläköintiä. Vanhojen levyjen huonous kävi selville entistä paremmin ku ne saatiin irti. Myös lattia vaihdettiin. Lattian vanha etupala oli karmeassa kunnossa, onneksi ponien alla ollut pala oli vielä jämäkkä. Takaluukkua ja etuovea lukuun ottamatta kaikki vaneriosat vaihdettiin siis uusiin ja hyviin osiin.
     Kaksitoista tuntia talkoilimme suunnilleen, välissä syötiin salaatit ruuaksi, sekä jäätelöauton käytyä mie ja isi syötiin jäätelöt. Jäätelöauton ääni on muuten ihan eri kuin minun lapsuudessani, kamalaa! Päivä ehti kääntyä iltaan ja lopuksi työskenneltiin jo lisävalojen kanssa, kunnes annoimme periksi, 12h työpäivän jälkeen, ja jätimme lopun myöhemmälle. Trailerin uudesta väristä en pidä, mutta on mahtavaa että koppi on kohta taas kunnossa. Kaikkein tärkeintähän on ehdottomasti, että traileri on turvallinen ja poneilla on siinä hyvä matkustaa!

Iso kiitos kiitos kaikille mukana olleille, ilman teidän jokaisen panostusta emme olisi tässä onnistuneet näin upeasti!! Iso kiitos myös sponsorillemme Kymen Metallituotteelle, joka osaltaan mahdollisti trailerimme korjausoperaation sponsoroimalla uusia vaneriosia! Kohta kelpaa taas ajella!



TRAILERIAMME SPONSOROI:
 http://www.kymenmetallituote.fi




Sunnuntaina 25.9. traikkutalkoot jatkuivat tallilla minun, äitini, Heidin ja vähän muidenkin voimin. Maalailua, raappausta, massausta. Eilinen oli kaikilla poneilla vapaapäivä, mutta tänään Olivia ja Noora ratsastivat omansa ja minä irtojuoksutin lyhyesti Tuhton ja Viltsun. Penalla oli vapaa viikonloppu.
     Raportti Nooralta: "Ensin harjattiin ja varustettiin ponit, jonka jälkeen lähdettiin maastoon. Lenkki meni hyvin, mentiin kaikissa askellajeissa. Ponit oli kivoja ja reippaita. Kentällä me molemmat ratsastimme radan neljä kertaa. Viimeiset radat mentiin ilman raippoja. Lopuksi tietty loppuravit ja loppukäynnit. Pyyhittiin vähän hikisiä kohtia sienellä, sitten rasvasin ja myrkytin Braamerin, laitoin takin ja veimme ponit pihattoon.

torstai 28. syyskuuta 2017

Syksyä, harjoittelua ja trailerisuunnitelmia

Maanantaina 18.9.2017 aloitin tallihommat pesemällä Viltsun hirmuttoman kuraisen hännän ämpärissä. Poni oli hyvin skeptinen tällaisen toiminnan suhteen ja pyöri kuin väkkärä, vaikka oli kiinni seinässä. Häntä saatiin puhtaaksi ja silloin tein järkyttävän havainnon. Vilben häntä on jo niin pitkä, että se osui maahan. Se nyt on hienoa sinänsä, mahtavaa että kaverille kasvaa kunnon jouhet, mutta sydäntäni kylmäsi se kun jouduin lyhentämään häntää saksilla. Vuotiaan varsan häntää leikkasin lyhyemmäksi. Tai en minä enää muista kuinka pitkiä ne hännät yleensä vuotiailla on, mutta niin. Asiaan. Hännän pesun jälkeen maastakäsittelin Viltsua lyhyesti tallin pihalla. Kertasimme kaikki aiemmin opitut asiat (peruutus, suoruus ja ympyrälle johtamiset molempiin suuntiin) ja kokeilimme uutta juttua. Uutena toin kuvioihin takaosan väistätyksen, joka sujui kuin oltaisiin aiemminkin tehty. Super varsa!
     Olivia ratsasti tänään Penalla. Kokeilimme alkuun cross under -tyylisiä suitsia. Pena kuitenkin ylälenkillä alkukäyntejä kiertäessä päätti, ettei sen tarvitse kuunnella Olivian ohjausyrityksiä vaan se voi vetää nurmikolle syömään. Päädyimme vaihtamaan takaisin kuolaimellisiin suitsiin. Kentällä ratsukko eteni käynnissä ja ravissa, osan aikaa minun ohjauksessani ja osan aikaa minä härdellisöin muuta. Portin ollessa auki, Pena kiikutti muutaman kerran Olivian ulos, eikä meinannut palata takisin. Vasta kun kävin kertomassa ponille kuinka asiat ovat, (kiltisti mutta napakasti,) tajusi ponikin pysyä kentän puolella. Kokeilimme Penan kanssa myös vähän pohkeenväistöjä käynnissä. Hyvin sekin pikkuhiljaa oppii. Laukat otettiin kumpaankin suuntaan Oiva-suokin vetoavulla, kiitos avusta ja seurasta! Loppukäynnit Olivia ja Pena kävivät kahdestaan takalenkillä.



Tiistaina 19.9. hain Viltsun tallin pihaan ja huuhdoin sen jalkoja ensimmäistä kertaa letkulla. Poni ei ihan innostunut ajatuksesta, mutta suoriuduimme sen kanssa kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin. Myöhemmin lisää harjoitusta ja hyvä tulee. Puhdistin varsan jalat loppuun lämpimällä vedellä ja pesusienellä, sekä pesin vähän ponin häntää. Sen jälkeen vein Viltsun tallin käytävälle, harjasin sen ja jäimme odottelemaan kengittäjää. Viltsulla oli edessä kavioiden vuolu. Odotellessa päädyin opettamaan ponilleni etujalan nostoa pyynnöstä, alkuun nyt raipalla ja palkitsin omenalla. Loppua kohti poni alkoi pikkuhiljaa kärppäämään mitä siltä halusin.

Tässä tavoite, videossa Ellu:

Kengittäjän saavuttua Viltsu vuoltiin. Se koitti välillä vähän testailla koska tylsistyi nopeasti, mutta oli kuitenkin ihan hieno pieni mies. Toista etukaviotaan se kasvattaa hieman pystympään kuin toista, mutta säännöllisellä huollolla jalat ovat oikein hyvät. Vuolun jälkeen kertasimme Viltsun kanssa ulkona vielä hiukan jalan nostoa raipalla pyytäen, jonka jälkeen vein varsani pihattoon. Kaikki tiistailaiset olivat sillävälin jo saapuneet ja ottaneet omansa pois pihatosta, jonka vuoksi raahasin Viltsulle ison kasan heinää mutusteltavaksi. Varsinkin silloin kun se on yksin, annamme sille paaaaljon heinää, sillä varsan ei kuulu laihtua yhtään.
     Isoista tytöistä Henna ja Mette olivat poissa, mutta heidän tilalleen oli tullut Linnea, joka ajoi Annikan ja Kiian kanssa. Linnean ajokkina toimi Tuhto, Annikan Pena ja Kiian Braamer. He ajoivat alku-, väli- ja loppukäynnit viiskymppisen tiellä ja ottivat raviosuudet pellon puolella. Voikun saataisiin tänävuonna vielä sänkkärit, siellä olisi niin ihanaa mennä..! Kaikki ponit olivat kuulemma reippaita, vaikka halusivatkin välillä syödä maasta vihreää. Tuhto myös pukkaili kun sitä komensi lopettamaan herkuttelun ja jatkamaan ravia. Ehkä alamme pitämään sillä sekkiä, jos se heittäytyy tuollaiseksi.
     Tällävälin Olivia ratsasti Ossilla, käyden ensiksi kiertämässä takalenkin käynnissä ja pelto-osuuden ravissa. Ratsukon saavuttua takaisin, se siirtyi kentälle jossa minä toimin ohjaajana. Verryttelyssä tehtiin ympyröitä ja lävistäjiä ravissa ja laukassa, sekä tultiin pari kertaa kolmikaarista kiemurauraa harjoitusravissa. Sen jälkeen Olivia ratsasti kerran tulevien kisojen kouluradan läpi. 1.10. olemme menossa Lahteen ja siellä shettisten vaikean riding classin finaaliin, sekä ehkä koulu cup -finaaliin. Koulu cup -finaalista tiedämme sitten, kun karsinnat on tehty, mutta rata meidän pitää silti opetella jo valmiiksi.
     Käytyämme radan kerran läpi, sai Olivia ratsastaa lopun aikaa itsenäisesti harjoitellen rataa tai sen osia, sillä minä livahdin toisiin hommiin. Ajajat olivat saapuneet pihaan ja hoitaneet omat poninsa takaisin, joten valjastin nopeasti Ilmarin jotta kerkeisin saada tytöiltä apua sen kanssa. Minä ja Annika olimme taas liinoissa, Kiia kärreillä. Kiersimme ylälenkin ja kävimme pihaton ja laitumien välisellä pellolla. Loppumatkasta päästimme ponin irti, niin että vain Kiia ajai sillä. Poni toimi hienosti, tehden pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä vaikka me Annikan kanssa kävelimme edeltä ulkotallin edustalle. Super poni. Se kääntyi Kiian ohjauksessa omalle paikalleen kuin vanha tekijä ja sai paljon kehuja. Kohta sekin on jo ihan toimiva ajoponi.



Keskiviikkona 20.9. siivosin ja kuivitin pihattokopin sillävälin, kun tytöt varustivat ratsujaan. Alkukäynnit tytöt kävivät taluttaen naapurin talolla ja takaisin, jonka jälkeen siirryimme kentälle verkkaamaan. Verkassa mentiin kaikki askellajit läpi. Ravissa tehtiin ympyröitä ja lävistäjiä ja laukkaa otettiin uraa pitkin jotta Penalla oli vetoapua. Kisaratsukot tulivat pariin kertaan myös ympyrän ja sen jälkeen lävistäjän laukassa, sillä ne löytyvät tulevasta radasta. Lopulta kumpikin kisoihin menevä ratsukko sai suorittaa oman ratansa läpi kahteen kertaan. Loppuravit ja loppukäynnit tytöt ja ponit kävivät ottamassa keskenään kiertäen viiskymppisen.
     Tyttöjen poistuttua ratsuineen kohti viiskymppistä, minä hain Tuhton ja Viltsun kentälle. Kävelyttelin niitä alkukäynneiksi sen aikaa, kun eräs toinen tallilainen talutteli hevostaan kentällä. Hänen lähdettyään suljin kentän portin ja laskin kaksikkoni irti ja irtojuoksutin ponit lyhyehkösti. Kummassakin oli virtaa (vaikka olisivatkin lähinnä halunneet syödä kentän reunoilta) ja kummastakin irtosi pukkeja. Tuhtosta isoja, teräviä ja kierteisiä, Viltsusta pieniä, söpöjä ja jullittavia. Voi eei miten suloista! Tuhton kanssa minulla meinaa välillä palaa käpy, se ei ole vielä ihan omaan käteen sopiva, mutta hiljaa hyvä tulee. Kesken kaiken, komentaessani ponit liikkeelle syömästä, sattui hassu juttu: Viltsu livahti takaportin lankojen ali ulos. Sinne se jäi tyytyväisenä syömään ja antoi kiltisti kiinni, seuraten minua takaisin kentälle. Eipä siinä mitään, kunhan ei nyt ottaisi tavaksi.
     Kun ponit oli hoidettu, tavarat laitettu paikoilleen ja olimme valmiit lähtemään kotiin, alkoi Lasse kaataa pienehköä koivua kentän reunalta, sillä se varjosti kentän valoja. Iskin innolla kaadettuun puuhun kiinni ja yhdessä tyttöjen kanssa raahasimme sen ponien pihattoon pureskeltavaksi. Loistava saalis, pitää aina pitää silmät auki tällaisten tilanteiden varalta!


Puu oli syöty yhdessä yössä, jäljelle jäi vain kaluttu ranka.

Torstaina 21.9. oli toisen radan kokeilun vuoro. Vaikean ratsastusluokan rata keksitään itse, siihen on määritelty vain mitä sen tulee sisältää. Ratsukot aloittivat verkkaamalla kaikki askellajit läpi ja Penan laukat otettiin tänäänkin Ossin vetoavulla. Kun ponit oli lämmitelty, ratsasti ensin Noora radan kerran läpi, sitten Olivia. Kummallakaan ei tänään ollut raippaa, vaan kisaratsukoilla oli testissä ja harjoitusmielessä kannukset. Raipat ovat siitä ikäviä, että ne kääntävät nyrkkejä lappeelleen ja käsiä väärään asentoon.
     Braamer oli, itselleen tyypilliseen tapaan, pysähdyksissä rauhaton. Muutoin se liikkui kivasti ja se on pitkän aikaa ollut ihastuttavan reipas. Tätä reippautta saisi siirtää Ossiin, joka oli Laukan suhteen tahmea. Ossin puolustukseksi Braamerilla on tosi hyvä satula, eli se aiemmin postauksissa mainittu wintec 100. Ossilla oli nyt wintec kids 12", joka ei ole paha, muttei hyväkään. Kovasti yritän saada samanlaisen satulan Ossille ja Penallekin, sillä B:n satulaa on testattu molemmilla ja se on ollut hyvä.
     Ossin yrittäessä korvata laukkaamiset kovalla ravilla, koitin auttaa Oliviaa komentamalla Ossia huiskaisemalla raippalla ilmaa. Poni vastasi sinkaisemalla laukkaan, stoppaamalla, vetämällä pään alas ja tiputtamalla Olivian! Olin hämmentynyt! Ossi?! Varmistettuani ettei Oliviaa sattunut, hilpaisin karkuun lähteneen ponin perään. Se olisi varmaan jatkanut matkaansa joko ulkotallin edessä oleville heinille, tai pihaton viereen vihreälle, ellei paikalle olisi sopivasti sattunut ihmistä sulkemaan kentän porttia. Kiitos nopeasta reagoinnista! Osaa Ossikin nähtävästi vetää herneen nenään. Loppu meni oikein hyvin ja lopuksi tytöt saivat käydä keskenään kiertämässä viiskymppisen kaikissa askellajeissa.



Perjantaina 23.9. heräsin aikaisin. Ikkunasta näin salaman. Aamu-ukkonen, johan on... Ajelin Pyhtäälle aamutalliin. Tallin omistajat olivat juuri saaneet hevoset ruokittua, mutta päädyimme siihen, että hevoset odottelevat vielä karsinoissa ukkosen loppumista. Noin tunnin päästä pääsimmekin viemään otukset ulos, jonka jälkeen siivoisin karsinat jne. Siivoilujen ajaksi otin Tuhton karsinaan harjoittelemaan nätisti karsinassa olemista ja samalla nappasin Vilben talliin syömään ja huilaamaan.
     Päivällä kävimme hakemassa trailerin uudet seinät ja lattiat. Tosiaan. Tulimme viime traikkutalkoiden jälkeen siihen tulokseen, että trailerin seinät ja pohja on uusittava. Vanhat olivat huonossa kunnossa, osin jopa hieman mädät. Kävimme eilen Heidin kanssa aamulla katsomassa erivärisiä filmivanerilevyjä Kymen Metallituotteella Katajasuolla, aivan Korria vastapäätä. Näin nopeasti, kahden päivän varoitusajalla, ei löytynyt tarpeeksi isoja levyjä tumman harmaata. Hieman pienempiä olisi ollut ja meillä oli vaihtoehtona jakaa isot seinät kahteen levyyn ja tehdä jonkin näköinen tukipalkki, mutta päädyimme kuitenkin ennemmin vaaleansiniharmaisiin isoihin levyihin. Valkoisista olisin itse pitänyt, mutta pääsponsori eli äiti oli toivonut harmaata. Yksi vaihtoehto olisi ollut myös ruskea (mitä tuli lattiaan), mutta se olisi seinissä ollut tosi ankea.
     Vaalensiniharmaat siis valittiin eilen ja tänään haettiin sopiviin kokoihin sahattuina. Saimme Kymen Metallituotteesta samalla ensimmäisen oikean sponsorimme! Heidän logonsa tulee teipattuna trailerin takaosaan. Ehdottomasti suosittelen kyseistä yritystä jos tarvitsette esimerkiksi traileriinne vaneriosia, eikä suositteluni johdu pelkästään sponsoroinnista. Kun itse mietimme mistä lähtisimme traikkuun uusia vanereita etsimään, suositteli kolme eri ystävää meitä hakemaan vanerit juuri Kymen Metallituotteelta! (Kymen Metallituote myy monipuolisesti erilaisia teräs- ja vanerituotteita määrämuotoon leikattuna. Kaikki heidän tuotteensa ja toimituksensa sujuvat vankalla kokemuksella ja ammattitaidolla, ja he toimittavat tuotteet koko Suomen alueelle. Mikäli jotakin tuotetta ei löydy varastosta, tilaavat he sen lyhyellä toimitusajalla.)
     Ennen vanerien hakua olin vienyt Tuhton takaisin pihalle, mutta Vilben olin jättänyt vielä sisälle hulimaan. Tallille palattuamme vein senkin pihalle. Mitähän muuta... Heinät olin täyttänyt, pihattokopin siivonnut jne. Tarkoituksenani oli ollut myös irtojuoksuttaa koko laumani, mutta ponit saivatkin vapaapäivän. Aamupäivällä satoi ja illalla kenttä oli varattu. Joku toinen päivä kyllä toteutan suunnitelman, sillä vielä en ole koskaan vissiin tätä laumaa kokonaisuutena irtojuoksuttanut.


TRAILERIAMME SPONSOROI:
 http://www.kymenmetallituote.fi

- - -

Ps. Olemme Suulisniemessä pitämässä ilmaista talutusratsastusta ja ajelutusta 30.9.2017, kaikki mukaan lämminhenkiseen syystapahtumaan!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Issikkaviikonloppu

Lauantaista sunnuntaihin, 16.-17.9.2017, olimme Hannen, Heidin ja Olivian kanssa yön yli retkellä Iisakinniemen issikoilla! Siitä kun olen viimeksi ratsastanut kunnolla on kauan, oikeasti kauan, ja sen kyllä huomasi. Kaikki ratsastukseen liittyvät lihakseni ovat hävinneet ja voi sitä jumiutumisen määrää. Sain ratsukseni Ulfurin, suuren ja aivan ihanan hiirakon issikkaruunan. Olivialla oli vuonohevosruuna Luca, Hannella ensimmäisenä päivänä issikkatamma Tinna, Heidillä issikkaruuna Ungi ja toisena päivänä Hanne ja Heidi vaihtoivat ratsuja päittäin.
     Kumpanakin päivänä ratsastimme useamman tunnin pitkin ihania ja tunnelmallisia metsäteitä, nähden välillä ympäröivää kylää. Ilmat suosivat, vain aluksi tuli hetken vettä ja muutoin oli lämpimän pilvistä tai paistoi mukavasti aurinko. Ratsastaessa ei ollut missään kohtaa kuuma eikä kylmä. Oli ihanaa. Tämän takia en halua ratsastaa: kun ratsastan, huomaan aina uudelleen kuinka ihanaa se on ja kuinka haluaisinkaan ratsastaa. Minulla kuitenkaan ei ole varaa ratsastaa kun minulla on ponit ja poneja en missään nimessä vaihtaisi mihinkään. 
     Syksyssä on omat varjopuolensa: hirvikärpäset. Kammoan niitä, ne ovat kamalinta mitä minulle on koskaan Suomen luonnossa tullut vastaan. Paarmat, polttiaiset ja muut rehellisesti tulevat, purevat ja lähtevät, mutta hirvikärpäset ryömivät vaatteiden alle ja hiuksiin ja jäävät sinne. Niitä on hankala saada pois ja hankala saada hengiltä. Lisäksi hei, katsokaa niitä, ne ovat ihan hirmuttoman inhottavan näköisiä otuksia! (Anteeksi jos joku hirvikärpänen nyt pahoitti tästä mielensä.) Ja arvatkaapa vaan kenessä oli eniten hirvikärpäsiä? No tietysti minussa. Minussa, joka olen varoitellut tyttöjä maastoillessamme, että jos minuun tulee hirvikärpänen niin itken ja kiljun kunnes joku ottaa sen pois. Nitistelin hirvareita vaatteistani, kasvoistani ja ratsustani koko lauantain ratsastuksen ajan sekä muutaman sunnuntaina. Lauantai-iltana minussa oli niitä kaikkein eniten, muissa vain pari, Oliviassa ei yhtään. Miksi oi miksi, miksi minä?
    Palataan asiaan. Lauantaina ratsastimme majoituspaikallemme Suur-Miehikkälän orivarsalaitumelle, jossa hevoset yöpyivät laitumella ja me keltaisessa päärakennuksessa. Paikan omistaa Kymen-Karjalan Hevosjalostusliitto ry. En ole koskaan käynyt siellä muutoin kuin orivarsojen laitumellelaskussa ja kaikki näytti aivan erilaiselta ilman satoja ihmisiä, vilinää ja vilskettä. Aivan unelmainen paikka. Rauhallinen, kaunis ja tunnelmallinen. Olisipa tällainen paikka shettiksillekkin, tietäisin minne Viltsun veisin ensi kesäksi! Isojen seassa sille riittäisi yksi potku ja henki voisi olla pois, joten ei tänne, vaikka ihana paikka onkin. Oletteko koskaan käyneet orivarsojen laitumellelaskussa Miehikkälässä? Se on jokakesäinen tapahtuma. (Linkki liiton sivuille asiaan liittyen.) Se alue, jolle orivarsat lasketaan tapahtumassa on upea järveen rajautuva alue jo itsessään, mutta tapahtuman jälkeen varsoille avataan portti myös toiselle puolelle, sille jossa katsojatkin seisovat tapahtuman aikana. Se puoli pitää sisällään peltoa ja metsää ja on vielä suurempi, kuin alue jolle varsat ensin lasketaan. Unelma paikka.
     No takaisin taas meihin. Majoituimme siis paikan päärakennuksessa, joka oli ihastuttava vanhanaikainen talo. Saimme hyvää ruokaa, kävimme saunomassa rantasaunassa, herkuttelimme, juttelimme, söimme iltapalaa ja kävimme nukkumaan. Aamulla söimme hyvän aamiaisen, ihailimme usvan peittämää maisemaa, pakkasimme ja nousumme ratsaille. Minun ratsuni Ulfur oli varma tölttäri eikä ravannut yhtään. Laukkaakaan se ei juuri mennyt, vaan tarjosi minulle liitopassia, jonka hyväksyin innosta hihkuen! Ai että, olisipa minulla ponien lisäksi tällainen ihastuttava issikka! 
     Sunnuntaina näimme matkanvarrella paikan, jossa oli pihalla aitauksessa welsh-poneja! Laumassa oli kaksi upeaa supersuloista koveropäistä isoläsistä varsaa, jotka olin heti valmis ottamaan mukaan! Omat ratsumme säikähtivät ensin pihassa ollutta poikaa, sitten kissaa ja lopuksi vielä kyttäsivät poneja, kaikkea hurjaa sitä voikaan pienten issikoiden eteen tulla. Mitään muuta ne eivät säikkyneet, mutta tämä tilanne aiheutti pöhinää. Höppänät! Tietääkö kukaan onko Miehikkälässä ihan joku welsh kasvattaja? Shettikset ovat ehdotoomasti enemmän minun juttuni kuin welshit, mutta ne varsat olivat vielä söpömpiä kuin shettisvauvat! En siis ole welshiä hankkimassa, kunhan kiinnostaa.
     Tallille saavuttuamme hoidimme hevoset laitumelle, saimme super hyvää ruokaa ja pääsimme hieman rapsuttelemaan tallin suloista shettistä. Viikonloppu oli kertakaikkisen ihana (hirvikärpäsiä lukuunottamatta) ja ehdottomasti suosittelen käymään Iisakinniemen issikoilla ratsastamassa. Iso kiitos taas Nina, ja näkemiin!



Kotitallilla ponien liikutuksesta, väkirehuruokinnasta ja heinäkassien täytöstä vastasivat ravitiimiläiset. Kaikki ajoivat lauantaina omillaan ja yhdessä he kävivät keltaisen talon ohi ja tien loppuun, kääntyen takaisin. Kaikki ponit olivat kuulemma normaalin oloisia ja kaikki meni hyvin. Sunnuntaina Kiia ja Annika kävivät kahdestaan ajamassa Tuhtolla peruslenkin ja poni oli pääosin reipas ja mukava, vaikka yrittikin välillä kääntyä kotiin ja syödä kaikenlaista.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kaikkea normaalia ja kukkiva muisto

Maanantaina 11.9.2017 Siirit ja Hanna tulivat kanssani poneilemaan ja kävimme keltaisella talolla ja takaisin. Minulla oli ajossa Tuhto, jonka perään laitoin ensimmäistä kertaa hiittarit. Pukkailujen vuoksi ei olla vielä ennen hiittareilla ajeltu, mutta potkuremmin suoman turvan avulla uskaltauduin kokeilemaan. Tuhtis oli super reipas ja kiltti. Pikku-Siiri ratsasti Ossilla, toinen Siiri ajoi Penalla ja Hanna ajoi Brankulla. Mukavaa oli.

Tiistaina 12.9. Annika, Henna ja Kiia ajoivat Penan ja Tuhton, tässä raportti: "Tänään oltiin Annikan ja Kiian ja Hennan kanssa ajamassa. Annika ajoi Penalla ja Kiia ja Henna Tuhtolla. Sää oli taas kiva ja aurinkoinen vaikka aamulla näyttikin vähän huonolta. Ötököitä oli taas myös aika paljon. Mentiin keltaisen talon ohi vähän matkaa. Molemmat ponit olivat aika reippaita. Ajo meni hyvin ilman mitään ongelmia. Hyvää illan jatkoa! T. Ana, Heppe Kikke!"
     Tyttöjen palattua lenkiltään valjastin Ilmarin. Talutimme sitä Annikan kanssa kummaltakin puolelta liinoilla ja Kiia hyppäsi kärreille. Kiersimme pari kertaa ylälenkin. Me olimme Annikan kanssa oikeastaan vain varmistuksena ja Kiia ohjasi ponia. Otimme pari pysähdystä ja liikkeellelähtöä, sekä teimme yhden U-käännöksen. Poni toimi loistavasti, se on parin kerran jälkeen varmaan jo ihan ajokelpoinen.
     Olivia ratsasti Braamerilla kentällä ilman satulaa, osan ajasta itsekseen ja osan aikaa olin neuvomassa. Ratsukko harjoitteli pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa ja meni oikein hyvin! Koitamme saada jossain välissä ulkopuolisin valmentajan pohkeenväistö- sekä avotaivutusharjoituksia varten, jotta saataisiin sekä poneja että tyttöjä koulutettua eteenpäin. Lopuksi Olivia kokeili Braamerilla muutamaa pientä hyppyä. Pari kertaa meni hyvin, kerran Olivia tippui ja kerran tippui jaloilleen. Hauskaa taisi olla! Muiden lähtiessä kotiin, minä jäin tallille yöksi. Eräs tallin hevosista tarvitsee lääkitystä 4h välein ja autoin yölääkityksessä. Samalla sain kätevästi vakoiltua omia ponejani ja niiden yökäyttäytymistä.

Keskiviikkona 13.9. autoin aamulla aamutallissa ja siivosin karsinat. Sen jälkeen maastakäsittelin Vilppua kerraten peruutukset ja ympyrälle johtamiset, jonka lisäksi hioin sen peruutusten suoruutta opettamalla miten haluan sen pitävän itsensä suorana suhteessa minuun. On se hieno! Välissä kävin kotona ja illalla suuntasin taas tallille, jonne minun ja ratsastajien lisäksi tuli chillailemaan ja Tuhtoa harjaamaan kaverini Anni. Ratsukot menivät viiskymppisellä kaikissa askellajeissa, ottaen vähän laukkakisaakin. Me katselimme Annin kanssa pellon puolelta ja otin kuvia pikkujärkkärilläni (Canon EOS 350D).

- - -

Katson hautaa. Siellä lepää pieni ruunikko ruunani. Sen vierelle on vastikään haudattu toinen kaviokas, valkea prinsessatamma. Tamman haudalle tuodut auringonkukat alkavat pikkuhiljaa vanheta, mutta ovat yhä kauniita. Ruunani haudalla huomaan jotain mikä saa minut hieman hymyilemään. Muistotilaisuudessa Hanna toi haudalle ruukkuruusun. Luulin sen kuolleen kesällä, mutta nyt siinä on yksi kaunis pieni kukinto. Se on hengissä. Elmerin muistona. Taivaalta satava vesi peittää poskelle vierähtävän lämpimän kyyneleen. Kaipuu on ikuinen. Tiedän silti, että muita vaihtoehtoja ei kesän alussa ollut. Terveisiä sinne taivaaseen. <3

Torstaina 14.9. satoi jälleen vettä ja tytöt ratsastivat taas viiskymppisellä minun käydessäni haudoilla ja hengaillessani mukana. Olivia ratsasti Ossilla, Noora Tuhtolla ja Silja Braamerilla. Kaikilla meni oikein hyvin. Tuhto pukitti pari kertaa laukassa, mutta Noora pysyi kyydissä ongelmitta. Tuhtolla oli selässään Ossin satula, joka tuntuu olevan Tuhtolle ihan hyvä. Ossi on palannut Wintec kidsiin, sillä tuo Tuhtolla ollut ei olekkaan sille oikein hyvä. Yhä haussa Penalle ja Ossille omat Wintec 100 -satulat.

Perjantai 15.9. oli kaikilla poneilla vapaapäivä.

 MAANANTAI:
Tuhtolla ekaa kertaa hiittarit. Yhdessä kuvassa mun ötökkäpaita, mulla on hirvikärpäskammo ja tämä pelastaa. Alakuvassa ponien ruuat, joihin keräsimme lisäksi vähän puolukoita.

TIISTAI:
AHK ajelee, Ilmari harjoittelee ja Olivia menee ilman satulaa.
Vasemmassa alalaidassa Tuhto juo lämmintä hamppuvettä ämpäristä.

Ponit 3.35, kun vein vähän heinää.

KESKIVIIKKO:
Tuhtokuva napattu Annin snäpistä.


Alkukäyntejä maastakäsin.






TORSTAI:
Ellun haudalla kukkii ruusu. <3

Sadetta, traileri ja itsenäiset ratsastajat

Perjantaina 8.9.2017 menimme tallille Heidin ja Olivian kanssa. Siellä tuli naapurin kanssa puhetta trailerista ja naapuri tarjosi kuumavesipainepesuria käyttöömme. Niinpä Heidi heittäytyi reippaaksi ja pesi traikun sisältä ja ulkoa. Kuumalla ja paineella tulevalla vedellä vanhat tarratkin irtosivat hyvin, eikä niitä tarvitse rapsia sormin ja hiekkapaperilla irti. Kiitos Heidille, naapurille, sekä Lasselle (joka veti trailerin naapurin pihaan ja takaisin).
     Meidän oltuamme traikkuhommissa, Olivia ratsasti kentällä itsenäisesti Ossin. Tässä Olivian raportti, pakko sanoa että hitsin hyvä, en odottanut tätä näin nuorelta! Kieliopillisesti hyvä, sopivan kirjakielinen ja lisäsin vain yhden viivan, sekä vaihdoin kaksi sitten-sanan toiseen. Tässä tämä siis: "Kun olin varustanut Ossin menin kentälle ja kävelin maastakäsin muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Sitten menin keskikaartoon, laskin jalustimet, kiristin vyön ja nousin selkään. Sitten lähdin kävelemään uraa pitkin ja tein aina jokaisen sivun keskikohtaan pysähdyksen. Tein samaa tehtävää molempiin suuntiin. Sen jälkeen otin ravia ja tein ravissa keski- ja pääty-ympyröitä molempiin suuntiin. Kävelin välikäynnit ja otin laukkaa kumpaakin suuntaan niin, että laukkasin pitkän sivun. Toiseen suuntaan Ossi liikkui laukassa hyvin, mutta toiseen suuntaan laukka oli vähän tahmeaa. Testasin myös molempiin suuntiin laukkaympyrää. Ossi oli oikein mukava, mutta alussa vähän laiska."
     Itsekin kerkesin hieman poneilla ennen kotiinlähtöä ja maastakäsittelin Viltsun ensimmäistä kertaa lyhyesti kentällä. Opetin sille peruutuksen narua ravistamalla, sekä johdin sen ympyrälle kumpaankin suuntaan. Se toimi todella hyvin ja oppii nopeasti. Olen aika innostunut, varsinkin kun olen ainoa joka käsittelee Viltsua. Saan varsastani juuri sellaisen kuin haluan, omien taitojeni rajoissa toki. Lopuksi kävimme Viltsun kanssa vielä kurkkaamassa traikkua, jota siirrettiin kärryvarastoomme kuivumaan. Traikku pysäytettiin ennenkö se oli kokonaan varastossa ja kävimme kurkkaamassa mahtuisiko se sisään hyvin. Viltsu tuli mukaani katsomaan. Hitsi se on reipas ja luottavainen! Pienestä raosta se livahti varastoon ja takaisin ilman mitään ongelmia. (Ks. kuva alempaa.) Taas kerran olen niin onnellinen siitä, että Asta luotti tämän pienen minulle!

Lauantaina 9.9. vettä tuli taas taivaan täydeltä. Linnea oli kipeä ja päädyimme Annikan ja Kiian kanssa maastakäsittelemään poneja kentällä. Kiialla oli tietysti Brankku ja Annikalla Penkku, minä puolestani aloitin Tuhton kanssa. Teimme mm. peruutuksia, ympyrälle johtamisia ja väistätyksiä. Tuhton kanssa tein kevyesti ja vähemmän, sillä sitä ei olla vielä juurikaan maastakäsitelty eikä poni voi käsitellä hirveää kasaa uutta informaatiota niin, että siitä olisi hyötyäkin. Vähän kerrallaan on hyvä etenemistapa uusien asioiden kanssa.
     Jonkin ajan päästä vein Tuhton pihattoon ja nappasin Viltsun tilalle. Sen kanssa kertasin eilisiä oppeja, eli peruutusta sekä ympyrälle johtamista kumpaankin suuntaan. Varsa toimii kuin vanha tekijä ja on ihanan paljon herkempi kuin O, B ja P. Ne ovat tehneet sen verran lasten kanssa, että ovat oppineet ettei muka välttämättä ole pakko reagoida ollenkaan. Koitan kyllä kovasti neuvoa, että koskaan ei saa antaa periksi vaan ponin on toteltava mutta... noh, kukaan ei ole seppä syntyessään ja harjoittelu tekee mestarin! Viltsun toimiessa niin super hienosti ja seuratessa johtavaa narua, oli minun ihan pakko pikkuisen kokeilla uutta juttua. Sidoin narun toisenkin pään Viltsun leuan alle ja kokeilin vähän kuin ohjasajaa ponia kävellen se vierellä ja kääntämällä niin, että poni seurasi johtavaa otetta ja väisti kehoani, lähinnä niinkuin taluttaessakin. Poni oli super siihen nähden, että tämä oli vasta toinen maastakäsittelykerta. 
     Viltsun saisi opetettua loistavasti ohjasajoon jo nyt, mutta odotamme ensivuoden syksyyn. Turha edetä varsan kanssa liian nopeasti, 2-vuotiaana pidetään peräponina ja 2v syksyllä opetellaan ohjasajolle sekä totutetaan kärryihin. 3v keväällä sitten aletaan ajelemaan. Nyt vuotiaana on hyvä tehdä hyvä pohja kaikelle sille maastakäsittelemällä ja opettelemalla kaikkea uutta ja tekemällä kivoja asioita. Maastakäsittelen arviolta 10 min kerrallaan aina yhden päivän aikana, jottei hommasta tule varsalle tylsää ja puuduttavaa. 

Sunnuntaina 10.9. meillä oli traikkutalkoot. Hengityssuojaimet naamalle, suojalasit päähän, työhanskat käteen ja ei muuta kun rapsimaan vanhaa pintaa pois ja hiomaan paikalleen jäävää pintaa rikki maalausta varten. Kuumailmapuhallin pauhasi traikun sisällä kuivatusta varten ja Heidi tutkaili huonoksi menneitä osia ja korjaustarpeita. Talkoisiin osallistuivat minä, Heidi, Hanne, Annika, Kiia ja Outi. Hurja urakka, välillä syötiin välipalaa ja sitten taas jatkettiin. 
     Meidän urakoidessamme Olivia ja Noora ratsastivat ponit. Ensiksi he kävivät Ossilla ja Braamerilla ensimmäistä kertaa keskenään maastossa, kiertäen autiotalon lenkin. He pärjäsivät hienosti, jota en kyllä epäillytkään. Tuntuu vain alkuun hurjalta antaa lisää narua ja itsenäistä toimintatilaa! Maastoilun jälkeen tytöt ratsastivat Tuhton ja Penan kentällä. Siitä kävin välissä nappaamassa muutaman kuvan ja auttamassa laukoissa, mutta muutoin tytöt menivät kentällä keskenään käynnissä ja ravissa, sekä kiersivät ylälenkkiä ottaen mäkeen itsekseen laukkaa. Tuli kyllä päivän aikana selväksi, että tytöt voivat hyvin jo ratsastaa poneja ilman minuakin, jos en joskus vaikka pääse paikalle. #ylpeä #jälleen.
     Tässä vielä raportti ratsastuksista Olivialta: "Maastolenkki meni hyvin ja mentiin kaikissa askellajeissa. Ponit olivat kilttejä ja reippaita, mutta välillä molemmat vähän kyttäili jotain. Tuhton ja Penan kanssa mentiin kentällä ensin alkukäynnit ja seuraavaksi alettiin tekemään pyähdyksiä. Sitten alettiin ravailemaan ja tekemään ympyröitä molempiin suuntiin. Sitten kun tulitte niin otettiin sun ohjauksella ne laukat. Ja käytiin siellä ylälenkillä. Ja kun tultiin takaisin kentälle, otettiin vielä ravia ja loppukäynnit. Ponit olivat kivoja. Molemmat kyllä halusi välillä mennä minne halua!"

Iso kiitos kaikille talkoolaisille! Parin viikon päästä jatkuu, kyllä tästä hyvä tulee!



Hengityssuojaimet, lasit, työhanskat, hiomapaperia... Rekkarikilven alta paljastui jokin vanha punanumeroinen numerosarja. Siirtokilpi tms..? Toivottavasti saadaan tästä tehtyä ihan super hyvä!

Ossin satula on Tuhtollekin ihan ok.


Kentän reunaan on kasaantunut lätäkkö nyt kovilla sateilla. Pena tykkää.
"Minä en laukkaa! En mahdu tässä kentällä! #raviponi" t. Tuhto.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Siivoilua, peltoilua ja hyppyjä

Maanantaina 4.9.2017 siivoilin ensin pihattoa ja karsinoita, jonka jälkeen ajoimme Anskin, Hannan ja Siirin kanssa ponit viiskymppisellä, ottaen alku-, väli-, ja loppukäynnit hiekkatietä pitkin ja raviosuudet pellolla. Minä ajoin Tuhtolla, Anski Ossilla, Hanna Brankulla ja Siiri Penalla.

Ps. Tänään taivaaseen lensi prinsessahevonen, suuri kaunis valkea enkeli. Lepää rauhassa ystävä. <3

Tiistaina 5.9.2017 Olivia ratsasti Tuhtolla ja minä pidin hänelle tuntia. Aloitimme ensin kentällä mennen puomiharjoitusta, mutta jouduimme lopulta poistumaan, kun kentälle tuli suomenhevosratsukko joka ei millään taipunut käyttämään kenttää samaan aikaan toisen ratsukon kanssa. Kävimme kentältä poistuttuamme viiskymppisen pellolla, jossa Olivia ja Tuhto ottivat laukkaa Pokun seurana. Tuhto on oikea juntti! Se olisi halunnut vain syödä ja vetelikin tyylikkäät pukituksen Olivian käskiessä sitä! Noh, saavatpahan meidän tytöt hyvää harjoitusta ja kehittyvät taitaviksi kyydissä pysyjiksi. Loppuverkat sujuivat viiskymppisellä ja pihassa suuremmitta ongelmitta.

Raportti AHMK:iklta, jotka muuten näimme pellolla: "Tänään, tiistaina 5.9.2017, olimme ajamassa poneilla viiskymppisen pellolla. Annika ajoi kiian kanssa Ossilla, Mette ajoi Penalla ja Henna ajoi Braamerilla. Sää oli tällä kertaa aurinkoinen sekä lämmin. Otimme taas muutaman kisan, kaikki ponit voittivat. Alku- ja loppukäynnit menimme viiskymppisen tiellä. Ponit olivat reippaita ja iloisia. Ötököitä oli harmillisen paljon, mutta yhtään hirvikärpästä ei näkynyt.

Oli taas kerran mukavaa ja ponisi ovat mahtavia!
Hyvää loppuviikkoa!
Terveisin: Ana, Kikke, Heppe, sekä Mette.
Ps. Lisäisin vielä, että kyllä niitä hirvikärpäsiä olikin.. Anakin joutui jo uhriksi!"


Keskiviikkona 6.9. kävin aamulla siivoilemassa pihattoa ja rapsuttelemassa poneja. Illalla minulla oli muuta menoa, joten minua tuuraamaan ja ratsuilijoita auttamaan meni Annika. Raportti Annikalta: "Tänään haettiin ensin ponit ja varustettiin ne. (Mä Tuhto, Noora B, Olivia Ossi ja Silja Pena.) Mentiin 50-pellolle ja otettiin alku-, väli- ja loppukäynnit tien puolella. Kaikki ponit oli aika reippaita ja meni ihan hyvin! Tuhto välillä yritti pysähdellä syömään ja sit ku sitä käski eteenpäin se pukitti ja kerran sen jalka kolahti ihan siihe kärryn reunaan. Lopuksi se meni ihan hyvin kun muut menivät edellä. Tallilla juotettiin ja ruokittiin ponit sekä täytettiin heinäverkot."

Myös torstaina 7.9. menin ajoissa pihatolle siivoilemaan ja laitoin heinäkoppimme kuntoon. Koputtelin seinille naulat riimuja varten, heinäverkoille ja kiinnitin Hannen tekemän valeampiaispesän paikoilleen, sekä varovasti poistin vanhan ampiaispesän. Lisäksi taisin siivoilla vintillä. Tämä hitsin blogi taas otti vähän pakkia ja jäi noin 2vk jälkeen, mutta kyllä tämä tästä.
     Ratsukoiden kanssa meillä oli ensin puomeja toisella pitkällä sivulla ja sen jälkeen kolmen miniesteen rata. Alkuverryttelyissä ja puomeilla jokaisella oli ratsunaan oma vakkariponinsa, mutta hypyt Silja otti Braamerilla. Penalla ei hypätä ennenkö sille saadaan oma Wintec 100, tai muu sopiva satula. Kaikilla meni oikein hyvin.

MAANANTAI:
Ajokuvia, sekä alakulman Braamerin ja Hugon tervehdyskuva.
TIISTAI:
Pääsin käymään Helenan Kamburin selässä! Kiitos sekä siitä että kuvasta Hellu!
Kollaasissa tiistain ajelijat, sekä Olivia ja hurja Tuhto.

KESKIVIIKKO:
Siivousapua ja välipalailijoita.
TORSTAI:
Siivoilujen yhteydessä sain vihdoin ripustettua Hannen tekemän huijausampparipesän.
Alakuvassa kaikki meidän 9 kärryä, jotka otin pois varastosta, sillä varastoon siirretään traileri kuivamaan.
Treeneistä. Kaikki kolme estettä näkyvät oikeassa alalaidassa.
Yllä Ossin, alla Brankun satula. Jos jollain on myynnissä alakuvan mukainen Wintec 100 -satula 14" tai 15" kokoisena, olen kiinnostunut ostamaan! Tuo sopii nimittäin myös Penalle.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Kauden viimeiset ravit

Sunnuntaina 3.9. oli Lahden ravien vuoro. Odotukset olivat korkealla loistavien hiittiaikojen vuoksi ja olimme tehneet muutoksia verkkamäärään ja sekkien kireyteen. Koska 3.15.0 lähtöön oli tullut niin paljon ilmoittautumisia, oli lähtö jaettu kahtia. Ossi oli mukana ensimmäisessä lähdössä, Brankku ja Penkku toisessa. Ensimmäisessä lähdössä juoksi myös Viltsun äiti, A.S. Wanda ja yhteen nopeampaan lähtöön osallistui myös Viltsun isä Dust Mane.
     Ossi lähti suhteellisen takaa, juoksi ok suorituksen ja nappasi viimeiset rahat. Se jäi ennätyksestään jälkeen usean sekunnin, muttei voi sanoa, että se olisi mennyt huonostikkaan. Samassa lähdössä juossut Viltsun emä nappasi hienosti kolmannen sijan. Myös Pena ja B jäivät ennätyksistään, jääden aika hännille, mutta jokainen poneistamme meni huomattavasti viimevuoden ennätyksiään kovempaa tänäänkin, joten ei ole kyllä aihetta olla pettynyt! B ja Kiia jäivät myös sen verran pussiin, että se saattoi myös vaikuttaa tulokseen. Toisaalta se sai myös laukkamerkin.


Nämä olivatkin sitten luultavasti tämän kauden viimeiset ravit meidän kohdallamme. Kouvolassa olisi ollut seuraavalla viikolla ravit, mutta siellä on nopeat lähdöt ja nyt jäätiin vähän ennätyksistäkin, joten jätämme suosiolla väliin. Kaikki tavoitteet tulivat täyteen tälle vuodelle (Ossi alle 3.10, B alle 3.15, Penan ennätys 3.20 (plus sadasosia toki jäi)) ja ensivuonna sitten taas parannellaan. Super kisakausi takana, ei voi muuta sanoa! Tämän vuoden tuloksista ja ensivuoden tavoitteista tulee varmaan pidempi postaus tämän vuoden blogijoulukalenteriin. Siihen saa muuten heitellä toiveita vaikka jo nyt.







sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy on saapunut kaupunkiin

Perjantaina 1.9.2017 irtojuoksutin Tuhton ja Viltsun kentällä. Ponit olisivat omasta mielestä voineet vain syödä kentän reunoilla ja minä olin ilkimys, kun laitoin ne juoksemaan. Polttiaisia oli ihan hulluna, eikä ötökkämyrkykään auttanut niitä vastaan. Onneksi niidenkin aika on kohta ohi. Loppukäynnit kävin ponien kanssa kävelemässä kotitiellä. Ponit olivat onnessaan, kun saivat pysähtyä hetkeksi syömään mustikan ja puolukan varpuja. Superfuudia poneille. Ennen kotiinlähtöä siivoilin vielä pihattoa.

Lauantaina 2.9.2017 aloitimme jälleen kaikkien heinien pussittamisen. (Tai siis minun ja Linnean saapuessa tallille, Annika ja Kiia olivat hoitaneet homman kotiin.) Aamu- ja päiväheinillä ponit saavat kolme 2kg kassillista heinää, yöheiniksi 3 x 4kg. Yhteensä viiden ponin laumani saa siis vuorokaudessa 24kg heinää, joka on 4,8kg/poni. Epätasaluvulle näitä on hieman hankala jakaa laumaan, mutta näillä mennään nyt hetki ja katsotaan mitä käy. Tuhto ja Braamer voisivat laihtua vielä, mutta Ossi ja Pena ovat oikeastaan nyt aika hyvät, eli niille riittäisi painon pysyminen siinä missä se nyt onkin. Viltsu saa aina ison kasan heinää silloin, kun muut ponit ovat liikutuksessa, sillä varsaa ei ole missään nimessä tarkoitus laihduttaa yhtään ja sitä tarkkailen jatkuvasti.
    Ajossa minulla oli Tuhto ja ravitytöillä jokaisella omansa. Otimme alku-, väli- ja loppukäynnit viiskymppistä pitkin ja muutoin ajoimme ravia viiskymppisen pellolla, ottaen kisaakin. Loppukäyntien aikana kävimme hieman kahlaamassa uittokuopassa, jolloin saimme kätevästi huuhtaistua jalkoja ja mahoja. Pitää vain olla tarkkana, ettei kastu itsekin kärreissä istuessaan. Ajon jälkeen palautimme ponit ulos ja tytöt venyttelivät raviponejaan.
     Seuraavaksi valjastimme Ilmarille kärrit perään. Sillä on ollut kärrit vain kerran aiemmin ja silloin sitä hirvitti, kun aisat osuivat kylkiin. Kiersimme ylälenkin pari kertaa niin, että minä talutin liinalla toiselta puolelta, Annika toiselta. Kiia käveli kärrien takana pidellen ohjia ja Linnea käveli mukana rapsutellen ja kehuen ponia. Meni oikein hyvin, kyllä siitä pian ajoponi tulee, kunhan saamme harjoiteltua porukalla lisää. Ohjasajossa Ilmari toimii moitteetta, siihen se on opetettu jo viimevuonna.
     Ennen kotiinlähtöä pakkasimme vielä seuraavan päivän ravikamat ja pintelöimme kärryt. Kärreille kätevämpi suoja olisivat jonkinnäköiset kärrypussit, mutta koska meillä ei vielä sellaisia ole, pintelöimme kärryt naarmujen välttämiseksi. Hankintalistalla ovat myös kolmet kuljetussuojat. Noh, kunhan nyt saisimme mahdollisimman nopeasti ainakin traikun remontoitua.




Uudelleen käyttöönotin vanhan pikkujärkkärini, joten blogiin on tulossa useammin parempia kuvia. (Runko Canon 350D.) Tästä lähtee:
Ponit saavat aina hieman heinää ennen ja jälkeen liikutuksen.
Aamu-, päivä- ja yöheinät mitataan valmiiksi kasseihin. Reippaat Annika ja Kiia!
Ponit laitossa ulkotallin edessä.
On se aika hieno otus! Ja aika hevosmainen. Laihtunutkin ihan hienosti, eikö?

Masterin kotikilpurit Brankun perässä. Pahimpaan ötökkäaikaan Brankulla on nyt myös liikutuksessa loimi.
Ossi ja Pena valjastuksessa.
Varustekopit ja kilpurit, sekä ensimmäisen varustekopin sisältä kuva. Jahka toinen koppi saadaan eristettyä ja telineet kiinniteltyä, saamme kumpiinkin vähän järjestystä.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)