maanantai 23. tammikuuta 2017

Harjoitusestekisat Korrilla

Sunnuntai 22.1.2017 oli odotettu ja jännittävä päivä, sillä Korrilla oli harjoitusestekilpailut, joissa Noora ja Olivia osallistuivat Braamerilla ja Ossilla ristikkoluokkaan! Ei muuta kuin ponit koppiin, kamat kasaan ja menoksi! Ennen yhteisverkkaa isossa maneesissa, jossa kisatkin olivat, verryttelimme vähän pikkumaneesissa. Kummatkin ratsukot ottivat käyntiä ja ravia, jonka lisäksi Noora hyppäsi ihan pikkuisen esteen. Halusin kokeilla, ennenkö menisimme kaikkien eteen hyppäämään. Ensimmäinen hyppy ei onnistunut. Poni otti siihen ihan hurjan loikan ("apua, joku on laittanut tuohon tuollaisen hurjan esteen ja nyt mun on pakko yrittää päästä yli!") ja Noora tuli alas. Toinen hyppy onnistui hienosti. Sitte ei muuta kun isoon maneesiin. Verkkahypyt menivät Olivialla ja Ossilla hyvin, Nooralla ja Braamerillakin kaikki paitsi yksi. Yhden kerran tuli taas jättiloikka, joka johti tippumiseen, mutta seuraava onnistui hyvin. Sitten olikin jo aika aloittaa luokka.
     Luokka oli clear-round, eli kaikki puhtaat radat palkittiin. Lisäksi luokassa sai olla avustaja. Ensin oli kaksi ratsukkoa isoilla hepoilla ja me jännitimme verkka-alueella. Nooran vuoro oli isojen heppojen jälkeen ja minä menin kentän keskelle varmistamaan, jonka lisäksi huusin pari kertaa vähän ohjeita, eli käskin pystyyn esteen jälkeen. Kyllä jännitti, mutta Nooralla ja Braamerilla meni ihan super hyvin! Ei yhtään tippumista, ei yhtään kieltoa, ei yhtään pudotusta! Verkkapäädyssä B koitti kerran ulos radalta, mutta Noora sai sen pian takaisin ruotuun. Sitä lukuunottamatta ihan kymppi suoritus. HYVÄ NOORA JA B!! Ihan mahtavaa!
     Seuraavaksi olivat vuorossa Olivia ja Ossi, joiden rata meni upeasti myös! Ei pudotuksia tai kiletoja ja poni sekä tyttö olivat paljon rennompia kuin aiemmissa kisoissa! Yhteistyö etenee hienosti, ai että odotan kesää ja lisää harjoituksia ja kisoja! Vielä kun saisimme Penallekin oman ratsastavan vakkarin ja kisakuskin. Loistava reissu, ihanaa kun kisoja jaksetaan järjestää, kiitos Kotkan Ratsastajille!

Kotitallilla kisaponit hoidettiin ja ruokittiin, jonka jälkeen tytöt palauttivat ne pihattoon tuoden vaihdossa Ellun ja Penan. Irtojuoksutin pikkupoikia hetken semi kevyesti kentällä, jonka jälkeen nekin ruokittiin ja vietiin takaisin pihattoon.

Ps. Ainiin! Keskiviikkona vaihdoimme Ossille testiin ohuen suoran viiksellisen kuolaimen ja sillä on ollut ne siitä asti käytössä. Se vaikuttaa olevan niihin tyytyväinen, eikä auo suutaan kuten edeltävän oliivikolmipalan kanssa. Sillä on aika ahdas suu ja nivelellinen kuolain varmaan painaa taitekohdistaan. Ainakin nyt näyttäisi siltä, että sille tuo suora saattaa olla mieluisampi.

Poneja hakemassa.








Video, klipit © Annika, mie muokkasin. 
Annika, Kiia, Henna ja Mette olivat tulleet omalla kyydillään katsomaan kisoja yhdessä!

Irtojuoksutusta ja hiihtojuttuja


Perjantaina 20.1. ajelin innoissani tallille jo hyvissä ajoin, sillä minulla oli koulusta etäpäivä ja ilma oli multihuipentumallisen ihana. Ensin härdellisöin vähän uusia heinäsysteemejä ja siivosin pihattokopin. Tästä lähtien aamu- ja päiväheinät punnitaan ja pussitetaan aina valmiiksi. Kyllä vakkarit taas tykkää miusta, kun keksin lisähommia... Hehee! Ponien kanssa olin ajatellut ajaella, mutta kelin ollessa plussan puolella en uskaltautunut petollisen oloiseen peltoon. Kenttä kuitenkin oli hyvä ja päädyin taas irtojuoksuttelemaan laumani. Voi sitä intoa ja riehumista! Oli aivan ihanaa seurata otuksia. Kentälle ei ollut tunkua, joten saimme olla siellä rauhassa ja kauan. Juoksuttelujen jälkeen vähän kertailtiin ponien kanssa temppuja, jonka jälkeen ruokin otukset ja vein ne takaisin pihattoon. Lopuksi siivosin vielä varustekoppia (varmaan päälle tunnin) ja nappasin Ellun, Brankun ja Ossin harjapakit kotiin pesuun. Annika pesee Penan pakin ja harjat.
     Juuri kun lähdin kotiin, Annika saapui. Pena oli kerinnyt olla pihatolla jo hyvän aikaa ja nyt Annika haki sen ohjasajoon. Hän ajeli kentällä kuulemma noin 45 min, harjoitellen paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Käytössä olleet askellajit olivat käynti ja ravi.
     Myös Olivia kävi kaverinsa kanssa illemmalla taluttelemassa poneja. Hekin olivat menneet kentällä noin 45 min ja Olivia oli taluttanut Ossia käynnissä ja ravissa, kaveri Braameria. Kummatkin ponit olivat kuulemma kilttejä ja reippaita.



Sattui vieläpä ihana tuuri, sillä Fanni oli kameran kanssa tallilla! Ihana Fanni, iso kiitos!
Kuvat siis © Fanni Snellman:



















Lauantaina 21.1. keli oli aivan ihana ja menimme ravitiimin kanssa pellolla. Annika ajoi Penaa, Kiia meni Braamerilla suksilla ja Linnea Ossilla suksilla (Ossin eka kerta). Alku- ja loppukäynneissä Ellu oli Annikalla peräponina ja muun ajan minä talutin sitä kaikissa askellajeissa. Kerran päästin sen myös ottamaan laukkaspurtin itsekseen. Pelto oli hyvä ja sää oli pakkasen puolella. Kärrit kulkivat raskaasti pakkaslumessa ja Pena saikin hieman rankemman treenin.
     Braamerilla ja Ossilla oli virtaa ja niiden eteneminen oli kevyttä. Ne olivat intoa täynnä ja hidastaminen oli aika-ajoin hieman hankalaa. Linnea meni muutaman kerran nurin (silloin Ossi aina pysähtyy vähän matkan päähän odottemaan, kuten ratsastajan tippuessa), Kiia ihme kyllä ei kertaakaan. Pelto oli vähän epätasainen, varsinkin peltoradan osuudelta ja "hangen" puolelta jälkien kohdalta. Loppua kohti Linneakaan ei enää kaatunut. Hauskaa kuulemma oli! Välillä hiihtäjätytöt vaihtoivat poneja. Annikan jo kävellessä loppukäyntejä Penan ja Ellun kanssa, Kiia ja Linnea menivät vielä vähän aikaa ravia. Kun he menivät ohitseni, taputin käsiä yhteen. Kummankin ponin silmissä välähti ja ravi koveni. Heti seuraavan mutkan jälkeen ne nostivat innolla laukan, voi sitä vauhtia! Minä kierin maassa nauraen vedet silmissä, voi sitä näkyä! 
     Ensikerralla pitää kyllä ottaa järkkäri mukaan, nyt on vain kännykkämateriaalia. Täytyy ostaa myös parit minisukset lisää, jotta kaikkien ponien kanssa voi mennä suksilla samaan aikaan!






perjantai 20. tammikuuta 2017

Lumilenkkejä ja muuta mukavaa

Lauantaina 14.1. kenttä oli liukas, mutta siinä pystyi sentään kävelemään. Sama homma teiden kanssa. Pellot olivat killereitä, peilijää alla ja lumi päällä. En uskaltautunut laidunpellolle, vaikka joku siellä kengättömällä ajelikin. Olimme Linnean kanssa tallilla ennen Kiiaa ja Annikaa ja siivoilimme odotellessa pihattoa. Tyttöjen saavuttua nappasimme B:n, Penan ja Ossin ja lähdimme talutuslenkille maastoon. Lumi oli märkää ja painavaa, jonka vuoksi jätin Ellun suosiolla kotiin. Sitä ei muutenkaan saisi eläinlääkärin mukaan kahluuttaa vuohista korkeammassa hangessa.
     Menimme lähimetsään lenkille, jolla emme olleetkaan käyneet pitkään aikaan. Päästäksemme metsään piti mennä pellon kautta ja sekä ponit että me ihmiset liukastelimme. Hyvä havaintoesitys tytöille siitä miksi tuollaisella kelillä ei uskalla ajaa vaikka ensin voisi näyttää että on hyvä mennä kun on lunta. Ei sillä, että yksikään tytöistä olisi päätöstäni kyseenalaistanut, kaikki olivat kyllä samaa mieltä. Metsässä oli hyvä mennä, metsän pohja ei ollut jäässä. Raskasta kahlaaminen kyllä oli, mutta se tekee oikein hyvää niin kaksi- kuin nelijalkaisillekkin. Tuli kuuma. Mukava lenkki ja ihan kiva sää! Takaisin tullessamme Ellulla oli pihatolta näköyhteys metsänlaitaan, jossa ilmestyimme pellon puolelle. Etäisyyttä oli arviolta 400-500 m, mutta se huomasi meidät heti ja hirnui kovaan ääneen. Se huutelee usein kun muut ovat liikutuksessa ja se yksin pihatolla. Säälittää vähän, mutta hyvin se pärjää, eikä ole kauaa yksin.
     Palattuamme tallille minä laitoin ruuat, Annika haki Ellun, minä kävelytin Ellun lyhyesti kentällä ja tytöt ruokkivat ponit, sekä täyttivät heinäverkot. Kentällä ei voinut ravata, mutta käyntiä pystyi mennä. Tarkkailin koko ajan ettei Ellu liukastele. Kentällä meni on Elmerin mielestä ihan tyhmää ja se haluaa aina portin kohdalla pois. Kertailimme vähän etujalkojen nostamisia sekä kumarruksia, aina kun saa leipäpalkkaa on kentälläkin vähän kivempi olla.

Sunnuntaina 15.1. kävimme sunnuntailaisten kanssa saman lenkin. Mette ei päässyt paikalle, mutta hänen paikkansa otti Olivia. Keli oli saman lainen kuin lauantaina, vaikkakaan lumi ei ollut ihan niin raskasta. Pellolla oli taas liukastelua ja metsässä kavioit pitivät. Kuten eilenkin, metsässä oli hyvä ravatakkin taluttajien jaksamisen mukaan. Ponit olivat pirteällä päällä ja meillä oli mukavaa. 
     Takaisin tullessamme olimme juuri saapuneet viiskymppiselle, kun Ossi säikähti hurjana. Se ryntäsi eteenpäin jalat sutien ja hajalleen luisuen ja muutkin ponit reagoivat sen säikähdykseen säpsähtämällä. Onneksi pelko oli pian ohi. Metsänreunassa vaaninut hirviö olikin vain seikkailulle lähtenyt tallikoira Severi.
     Ennen lenkkiä Henna oli kävelyttänyt Ellua kentällä ja lenkin ajan poni oli odotellut sairastarhassa (ettei tarvinnut viedä välissä pihatolle, kun siellä oli heiniä mitkä olisi kaikki syönyt yksin). Henna kävelytti sitä vielä uudelleen lenkin jälkeen ja näin ollen saimme kaikki ponit liikutettua ihan hyvin.

Maanantaina 16.1. en saanut kyytiä tallille, mutta Annika ja Kiia kävivät ajamassa Braamerin ja Penan. KYLLÄ! Nyt oli pakkasta, jonka johdosta pellolle tehdyllä peltoradalla lumi oli jämähtänyt jäähän kiinni eikö ollut liukasta! Ponit olivat kuulemma innokkaita, menivät tosi hyvin kovaakin ravia ja tytöillä oli tosi kivaa. Ajon jälkeen he huolsivat ponit, antoivat väkirehut koko laumalle, siivosivat ja kuivittivat pihattokopin sekä täyttivät heinäverkot.

Tiistainakin (17.1.) pohjat olivat verraten loistavat ja poneilimme yhdessä Annikan, Kiian ja Olivian kanssa. Annika meni Braamerin kanssa suksilla (ks. kuva alempaa) niin, että hän piti itse sekä liinoja että ohjia. Minä menin samalla tavalla aluksi Ellulla, Kiia ajoi Penalla ja Olivia talutti Ossia. Ellulla ei olla ennen menty tällä tavalla, mutta se toimi oikein kivasti. Menin sekä käyntiä että ravia, mutta jalkani olivat niin kipeät edellispäivän salitreenistä, että vaihdoimme Kiian kanssa aika pian paikkoja. Kiia meni siis sukseilemaan Ellulla ja minä ajoin Penaa. Olivia oli minulla kyydissä pitäen Ossia peräponina ja ponit olivat reippaita ja innokkaita. Pena meni tosi kivaa ravia ja otimme myös reilusti laukkaa kumpaankin suuntaan. Penan laukka on parantunut sen tulosta paljon, mutta sitä pitää vielä opetella reilusti. Kärrien edessä sen on helpompi laukata kuin ratsain, mutta emme toki halua että se laukkaa raveissa. Pitää löytää joku hyvä kultainen keskitie. Myös Kiia ja Annika kokeilivat laukkaa ja ruunat olivat ihan intona. Meni hyvin! #talvenunelmalaji

Keskiviikkona 18.1. oli vielä pakkasta ja menimme innoissamme peltoradalla. Minä ajoin Penaa, Olivia ratsasti Ossilla, Noora Penalla ja Annika talutti Ellua. Kaikki ponit olivat reippaita. Annika ja Ellu kipsuttelivat keskenään, me muut menimme jonossa: minä edellä, ratsukot perässä. Braamer hyppäsi kerran jonkun sivuloikan, muuten kaikki olivat kiltisti. (Mitä nyt Pena koittaa välillä jännittyessään ehdottaa radalta poistumista portin kohdalla. Kun on rennompi, menee nätisti.) Pena paineli upeaa ravia, Ossikin mahtui suurimmaksi osaksi laukkaamaan sen takana! (Braamerilla nyt ei ole mitään ongelmaa, siltä hoituu niin hidas kuin nopeakin laukka, sekä kaikki siltä väliltä.) Yhden pätkän otin laukkaa myös Penalla, jotta kaikki saivat laukata kunnolla eikä Osin tarvinnut keskittyä hitaampaan laukkaan.

Ps. nähtiin tallilla iiiiiihana koiranpentu, joka olisi innolla tutustunut Penaan ja myöhemmin myös Ossiin. Orhit olivat hämmentyneitä, seisoivat paikoillaan mutta katsoivat vähän silleen "ööh, mikä toi on..? Aika innokas...". Ellu olisi mielellään tutustunut, se on kyllä niin utelias pikku höpsö. Nyt mulla on hirvee koiranpentukuume!

Torstaina 19.1. oli lämpötila nollassa ja peltorata liukas. Kenttä oli kuitenkin juuri ajettu jollain koneella joka hajotti pintajäätä ja se oli oikein hyvässä kunnossa! Pääsin pitkästä aikaa irtojuoksuttamaan koko ponilauman ja kaikki karvapallerot olivat innoissaan. Ellun takapää oli jäykähkö ja ehkä hitusen epäpuhdaskin, mutta poni oli koko lauman innokkain, leikki ja haastoi toisia koko ajan ja oli ihan liekeissä! Ei se kipeä ainakaan voi olla. Voi että se oli söpö. Se sai juosta aina kun halusi, mutta sitä en ajanut liikkeelle vaikka se jäi välillä hengailemaan kentän reunalle. Muutkin leikkivät ja riehuivat. Pena ja Ellu hyppivät hurjina pystyyn ja Ellu ja Ossi painivat. B pöllytti Penaa aina jos sattuivat liian lähelle ja peesasi Ossia. Kun käyn kyykkyyn ja kutsun, ponit tulevat luokse! Onnellisuus! Nyt kun ei ole vihreää kentän reunoilla, olen kiinnostava ja rapsuttelut kelpaavat. Ponit ovat kyllä ihan parhautta. Lopuksi kun ponit rauhoittuivat rapsuteltaviksi ja hellittäviksi, kokeilin ryömiä Braamerin masun ali. Se seisoi kiltisti paikallaan eikä ollut millänsäkään. Tein saman Penalle, joka oli vähän hämmentynyt mutta tykkäsi kun sai rapsutuksia. Ellun mahan ali en uskaltaisi ryömiä, se on tällä hetkellä elämää niin energinen ja kujeileva höpsökkä. Huomiseksi on luvattu taas pakkasta, toivottavasti pääsee ajamaan!


Lauantain lenkiltä. Alakuvien ekassa on naavaa, se on puhtaan ilman indikaattorilaji. Toisessa alarivillä näkyy jäätä pellolla lumen alla... ihan kuin ois järvellä ollut, ymmärrätte varmaan miksi ei ajettu.
Sunnuntain lenkiltä. Vikassa kuvassa Severi, joka väijyksi kivien takana.
Annikan ja Braamerin hiihtelyiden alkutestailut tiistaina kentällä.
Lähes mitä tahansa saa korjattua jesarilla.

TORSTAIN KUVAT:


torstai 19. tammikuuta 2017

Maneesilla

13.1.2017 oli kolmastoista päivä perjantai, ja minulla oli kampaaja. Pahaenteistä. Onneksi näistä tuli hyvät, vaalennettiin ja leikattiin. Ponien ja ratsastuskisaajien kanssa suuntasimme tänään maneesille hyppäämään. Pohjat ovat nyt niin surkeassa kunnossa, että alamme käymään viikoittain maneesilla ratsastamassa. Koppiin lastattiin Braamer, Ossi ja Pena.
     Maneesilla Noora ja Olivia ensin varustivat ratsunsa, jonka aikaa Heidi irtojuoksutti Penaa. Poni oli riehakas, heilutteli päätään ja hyppeli Remuloikkia. Ei ihan niin isoja kuin Remu, mutta kuitenkin. Kyllä sillä on kevättä rinnassa, vaikka kevät onkin vielä talven päässä tästä hetkestä. Saa nähdä kuka sillä onnistuu ratsastuksessa kisaamaan..! Kultainen se kuitenkin on. Kun käyn kyykkyyn ja pyydä, se tulee ravilla luokseni rapsuteltavaksi ja kehuttavaksi. Oma rakas!
    Penan juoksenneltua Heidi otti ponin kiinni ja se pääsi mukaan sopimaan tulevien maneesikertojen aikoja, kun me ratsukoiden kanssa aloitimme tunnin. Aluksi tietty käynnit, ravi- ja laukkaverkat ja sitten välikäynnit ja ohjeistus. Meillä oli pienimuotoinen rata, joka on selitetty alempana kuvan kera. Hyppelyt menivät hyvin. B koitti lävistäjällä olleen esteen jälkeen pissittää Nooraa ja kuskata häntä minne sattuu, mutta muutaman yrityksen jälkeen se luovutti ja meni oikein kivasti. Sarjalla meillä oli se ongelma, että puomit olivat vähän liian isot käytössä olleisiin kavalettipaloihin. Koitinkin aluksi laittaa taaemmassa kavaletissa puomin palikan päälle, mutta silloin este oli kyllä liian korkea. Kerran Noora ja B tulivat sen niin, hyppy ei onnistunut ja Noora tippui. Survoin puomin oikealle paikalle, jonka jälkeen sujui hienosti. Keskityimme kovasti siihen, että tytöt saivat itsensä pystyyn heti esteiden jälkeen. Se tuotti hyvin tuloksia.
     Ossi oli laukkaympyrällä vähän jurnukka. Jos se ei keskity kunnolla laukkaamiseen, siltä meinaa hävitä tasapaino ja se korvaa taitoa vauhdilla. Kerran se karkasi yllättävällä liikkeellä puomin jälkeen ympyrältä ulos ja Olivia tippui. Ei muuta kun takaisin ja matka jatkui. Hypyt menivät oikein kivasti ja hyvillä mielin lähdemme KoRrille kisoihin 22.1.

Kun katsotte kuvia, kiinnittäkää huomioita uusiin ohjiimme, jotka tänään hain postista! Ne on tilattu House of Horses -verkkokaupasta ja voin suositella niitä lämpimästi. Voi kunpa tulisi myös vaaleanvihreitä, että saataisiin Penallekin omat.

Ratamme. Ei ihan mittasuhteissa, meillä oli pitkän radan verran tilaa käytettävissä joten teimme päätyyn kunnon ympyrän ja saimme muutenkin tilaa. Punaiset ovat maapuomeja, Sininen on ristikko ja vihreät kavaletteja.
1. Laukka M-B pitkältäsivulta, ympyrä puomin yli C päätyyn.
2. E-kulmasta ravi, kevyessä istunnassa ravilähestyminen lävistäjällä.
3. Esteeltä poni nostaa laukan, koitetaan johtaa jotta saadaan vasen laukka.
4. H-E-pitkältä sivulta sarja.
Lopussa tulimme koko radan laukassa, otin vain ravipuomit pois.
Kuvat © Janne:

Lisäksi meillä oli kaksi muovikasvia totutusmielessä, toinen ympyrän keskellä ja toinen nurkassa niin, että ravilähestymiselle tultaessa mentiin sen takaa. (Toimi kuin kartio merkkinä.)

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)