sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluaatto ja joulupäivä

Sunnuntai 24.12. on kaikilla poneilla lomapäivä, sillä kaikki ihmiset viettävät joulua perheidensä parissa. Ihanaa joulua kaikille, nauttikaa yhteisestä ajasta, rentoutukaa ja herkutelkaa! <3 Herkkuja tulee kyllä syötyä lähipäivinä niin hurjasti että olisi parempi aloittaa terveellinen elämä taas tammikuussa. Ei sitä tiedä jos joku kerta vaikka onnistuisikin tekemään elämäntapamuutoksen, aina kannattaa yrittää. (Iloisella mielin, ei liian hampaat irvessä.) Myös huominen, eli 25.12. on poneilla vapaa ja ihmisten joulunvietto jatkuu. Menemme perheeni kanssa isäni vanhemmille syömään. Siellä on ihanaa jouluruokaa ja mukava tunnelma.

Ihana kuva muutaman vuoden takaa. Ellu, Ossi ja Braamer. <3
Jokin luminen päivä pitäisi ottaa taas jouluisia kuvia varastoon.

Luukku 24. - Pieniä paketteja

Tässä se on: viimeinen luukku. Kiitos kaikille kalenteriani seuranneille ja kommentoimalla osallistuneille! Toivottavasti teillä on ihana ja rauhallinen joulu! Nauttikaa ja levätkää kunnolla.

Luukussa 24. on pieniä paketteja

Tässä luukussa ovat minun joululahjani. Sain ihanan viltin, montaa eri sorttia suklaata, vihreitä kuulia, pähkinöitä, rusinoita, vitamiineja ja magnesiumia. Patalaput, eväsrasian, heijastimia, muumimukin, keittiöpyyhkeen, lahjakortin, rahaa ja purkkaa. Glögiä, pipareita ja ihania suolaisia leivoksia. Karkkikepin. Kauniita joulukortteja. Mitäs te lukijat saitte lahjaksi?

Iso kiitos Henna, Heidi, Olivia, Silja ja pieni perjantaityttö äiteineen. <3
Kiitos perheelle ja isovanhemmille! <3

Joulunalusviikko, ponien liikutusta ja lomittamista

Maanantaina 18.12.2017 sain äityliltä auton lainaan ja kurvailin innoissani Pyhtäälle siivoilemaan tavaroita. Siivosin vinttikopin (tilasin sinne aamupäivällä vielä yhden lokerikon, koukkuja ja ovinaulakon Ikeasta, tulevat varmaan ensiviikolla) ja järjestelin muutenkin kaikki vinttikamat. Siivosin myös molemmat varustekopit ja nyt on myös kakkosvarustekoppi siisti. Se pitäisi vielä eristää ja lisätä lämpöpuhallin. Erottelin paljon tavaraa, jota pitää myydä tai antaa pois. Oli yllättävän hauskaa puuhailla kaikessa rahassa monta tuntia ja laitella tavaroita paikoilleen. Nyt on taas huomattavan paljon helpompi etsiä ja käyttää tavaroita. Nostin kaikki purkit / nesteet ylemmäs, etteivät ne jäädy. Pesupakissa varustekopin lattialla ollut Hexocil ei ollut nauttinut olemassaolosta, mutta alkoi sulaa ja muuttua pian normaalin näköiseksi. Näinköhän toimii vielä... Ennen kotiinlähtöä kävin kurkkaamassa poniineja ja antamassa niille yöheinät. Ne näyttivät suloisilta ja tyytyväisiltä.
     Kotimatkalla hain postista Hevarilta tilaamani paketin. Se saapui todella nopeasti, hyvää palvelua niin Hevarilta kuin Postiltakin. Tuli tilattua kaikille poneille putsit etusiin sitä varten kun kohta saadaan hokit. Ei haluta reikiä etujalkoihin, joten varmuudeksi käytetään putseja. Lisäksi innostuin shoppailemaan vähän alennuskamaa... kahdet jalustinhihnat kotikäyttöön, muutaman Y-rintaremmin sekä Tuhtolle satulahuovan.  Lisäksi paketista paljastui pieni joulukortti, sekä Mars-patukka. Ihana yllätys! Hevarin kanssa asiointi on aina ilo.


Pitäs vissiin välillä käydä näitä purkkeja läpi... ja ei sais avata uutta linimenttiä/arnikaa ennenkö vanha on varmasti tyhjä!
Tilaukset, eli ennakkojoululahjani itselleni! Hevari on ihan paras.


Tiistaina 19.12. tiet olivat todella liukkaat, mutta käytyämme Olivian kanssa kurkkaamassa peltoa ennen ponien hakua totesimme peltoajon mahdolliseksi. Ilta oli pimeä, mutta kentän valot kajastivat pellolle asti ja lumi auttoi valaisussa. Varustimme ponit tallin pihassa, mutta varmuuden vuoksi talutimme ne liukkaiden kohtien ohi pellolle. Pellossa oli jonkin verran pakkaslunta ja eteneminen oli raskasta. Ajoimme rauhassa käyntiä issikkapihaton ja kesälaidunten välisen pellon takapäätyyn ja aloimme tekemään sinne rataa. Minulla oli ajossa Pena, Olivialla Ossi. Molemmat ponit olivat energisiä. Kun rataa kiersi muutamaan kertaan, alkoi syntyä ihan hyvää uraa jolla ponien oli kevyempi kulkea. Etenimme kaikissa askellajeissa ja laukassa Ossi koitti pariin otteeseen kuskata Olivian minusta ja Penasta ohi. Neiti sai kuitenkin pidettyä poninsa takanamme. Kun kelit ovat paremmat, päästään ottamaan ihan kunnon kisoja! Vedimme ihan hyvän hikitreenin ja hauskaa oli.
      Jossain välissä meidän ajellessamme olivat myös isot tytöt saapuneet pellolle. Kiia ja Annika ajoivat Tuhtolla, Henna Braamerilla. He olivat päättäneet mennä rauhallisesti ja käytössä olivat vain käynti ja ravi. Ruunat olivat kuulemma ihan reippaita ja hyvin meni, vaikka Tuhto välillä vähän hölmöilikin.

Keskiviikkona 20.12. minulla alkoi lomitus ja sen kunniaksi auto päätti olla starttaamatta aamulla. Saavuin töihin tyylikkäästi 30 min myöhässä, mutta onneksi olen taas Granbackalla ja minua rauhoiteltiin ettei haittaa, sattuuhan noita. Oli mukava työpäivä. Tämä aika vuodesta on kurja kun iho ja limakalvot kuivuvat, nenä suuttui turvepöllystä ennestään ja vuosi hieman verta. Täytyisi ostaa kunnon käsirasvaa sekä jotain kosteuttavaa nenäsumutetta. Illemmalla Olivia ja Noora tulivat ratsastamaan Ossilla ja Braamerilla ja suuntasimme samalle peltoradalle kuin eilenkin. Tytöt ratsastivat kaikissa askellajeissa kiertäen joka toisen kierroksen toiseen suuntaan hieman päärynänmallisella metsänreunaa mukailevalla radallamme ja joka toisen toiseen. Ponit olivat reippaalla ja innokkaalla päällä, eikä kumpikaan poni jekkuillut. Tallipäivän jälkeen olin kotona vasta puoli yhdeltätoista, sillä kävin huollattamassa autoa ja syömässä iltaruokaa porukoilla.

Ps. Silja kävi tänään pyörähtämässä äitinsä kanssa tallilla ja tuomassa joululahjan, kiitos! <3 Ponit saivat porkkanaa, omani avaan jouluaattona. Muista Silja, olet tervetullut poneilemaan jokupäivä, vaikka hiihtoajamaan/hiihtoratsastamaan jos saadaan lunta!

Torstaina 21.12. lomittelin taas ja illalla kävimme Olivian, Nooran ja Hannan kanssa ajelemassa tietä pitkin suunnilleen lampaille ja takaisin. Tiet olivat sulaneet niin, että ne olivat jo aika hyvät. Vain muutamassa kohdassa matkamme varrella oli liukasta ja niistäkin selvittiin kun kuljettiin varoen. Olivia ajoi Ossia ja minä olin kyydissä pitäen peräponina Tuhtoa. Tuhto oli innoissaan ja koitti kipitellä Ossista ohi, sekä näykkiä sen takapuolta. On siinä paljon Elmerimäisyyttä, tuollaista intoa, omapäisyyttä ja hömppäilyä. Hannan ja Nooran ajokkina toimi Pena. Mukavaa oli ja etenimme käynnissä ja ravissa. Pareittain ajaminen on ehdottomasti tyttöjen kannalta kivempaa kuin yksin: koko matkan kuului iloista pulinaa Nooran ja Hannan suunnalta ja mekin juttelimme Olivian kanssa.

Perjantaina 22.12. oli viimeisen lomituspäivän vuoro ja työt sujuivat hyvin. Rankkaa on ollut, kun en ole tottunut olemaan kotoa yhtäjaksoisesti poissa 13 - 16 h, mutta missäpä muualla sitä mielummin aikaa viettäisikään kuin tallilla. Päivällä kävimme maastossa kiertämässä autiotalon lenkin pienen perjantaitytön, hänen äitinsä, sekä Fannin kanssa. Perjantaityttö ratsasti Braamerilla, Fanni Ossilla ja pikkuneidin äiti ja minä kävelimme. Lenkki meni hyvin ja kaikki askellajit olivat käytössä pohjien mukaan. Pari kohtaa olivat tosi liukkaita, mutta niistä selvittiin varovaisuudella ja tarkoilla reittivalinnoilla. Kyllä, luit aiemmin oikein: Fanni ratsasti Ossilla. 150-senttinen alle 50 kiloinen helppo B -tasolla koulua kisannut täysi-ikäinen kaverihan on ihan unelma, joka kannattaa hyödyntää ponin koulutuksessa! Tavoitteena olisi Fannin kanssa opettaa nyt talven aikana Ossi kulkemaan oikein päin ja käyttämään selkäänsä ja kroppaansa kunnolla.
     Palattuamme tallille purkasimme poneilta varusteet ja pieni perjantaityttö äiteineen lähti kotiin. Kiitos taas teille, sekä iso kiitos joululahjasta! Fanni nappasi seuraavaksi ratsukseen oman poninsa ja minä valjastin kärrien eteen Tuhton. Peräponikseni lenkille lähti myös Pena ja niin saatiinkin tänään kätevästi liikutettua koko lauma. Kävimme kipsuttelemassa Pirelintietä pariin kertaan niin, ettemme menneet peltolenkkiä kauemmas. Olijo pimeää ja minun piti varoa pohjien kanssa, etteivät ponit liukastuisi ja satuttaisi itseään. Etenimme suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta otimme myös ravia. Tuhtolla olisi ollut vauhtia ihan hurjana, mutta nyt sen oli pakko totella minua ja olla rauhassa. En antanut sen singota Nepan ja Fannin perään ja kyllä sainkin tehdä töitä pitääkseni sen rauhallisessa tahdissa. Hiitille pitää päästä kokeilemaan vauhteja kunhan saadaan hokit!
     Ponien hoidon ja pihattoonpaluun jälkeen oli aika jakaa talliin heinät ja ottaa hevoset sisälle. Sen jälkeen kävin vielä antamassa jokaiselle ponilleni joulunäkkärin, jonka jälkeen juttelin hetken Heidin kanssa juuri ennen kotiinlähtöä. Koko viikon olen hipsutellut varoen jäällä ja ollut liukastumatta. Nyt viime hetkillä, vaikka etenin varovasti, se tapahtui: vedin ihan kunnolla nurin. Liukastuin kuin banaaniin ja heitin suoraan selälleni. Ainoaan tallin pihalla olevaan lätäkköön tietysti. Kierähdin äkkiä mahalleni ylös lätäköstä ja makasin hetken paikoillani. Tuntui kuin joka paikkaan vihloisi kovaa. Sanoin paikalla olleille Heidille ja Lasselle ettei ole hätää, en lyönyt päätäni, pakko olla hetki paikallaan, minuun ei saa koskea. Heti sen sanottuani päätä alkoi särkeä ihan kunnolla. Kolautin sittenkin pääni. Aiemmin päivällä olin miettinyt pitäisikö pitää kypärää siltä varalta jos kaatuu. Vastaus on: olisi pitänyt. Nousin varovasti ylös. Pahiten kolahtivat pää, oikea pakaralihas ja vasen kämmen. Onni onnettomuudessa, että kaaduin lätäkköön. Se pohjalta jää oli rikki ja muta pehmeää. Kaikki mihin sattui, oli kolahtanut jään puolelle. Parempi ehdottomasti kaatua "pehmeään" lätäkköön, kun kokonaan kovalle jäälle, vaikka harmittikin olla märkä. Kaikkea sitä... pitää kaivella kengän pohjiin laitettavat nastat, minula on sellaiset jossakin.

Lauantaina 23.12. en päässyt tallille, sillä olin palauttanut auton perjantaina. Toisaalta, en olisi ehkä edes voinut ajaa, kun on kroppa niin hajalla eilisestä kaatumisesta. Kaula ja niska ovat tosi kipeät, retkahtivat hyvin. Päätä särkee yhä ja takapuoleen tulee upea mustelma, kun on vieläkin turvonnut. Noh, hyvä syy ottaa kolmen päivän maksimiannosteinen buranakuuri. Alaselkäni on luultavasti tulehtunut ja sitä varten onkin ollut tarkoitus kuuri ottaa, kun ei ole helpottanut itsekseen tässä yli kuukauteen. Ehkä jo kahteen.
     Ravitiimiläiset kuitenkin kävivät ajamassa omansa. Tässä raportti Kiialta: "Annika ajoi Penalla, minä Braamerilla ja Linnea Ossilla. Tiet oli todella kovat, joten ajettiin vain käynnissä. Ajettiin Pirelintiellä ja ajossa meni noin 40 min. Ajon jälkeen ruokittiin kaikki ponit ja vietiin pihattokoppiin 3 kärryllistä turvetta."

Yläkuvat keskiviikolta: Lenni ekassa, uudet jalustinhihnat tokassa. Ruskeat hihnat sopivat hyvin kaiken oranssin kanssa! Alakuva perjantailta: Fanni & Ossi ja pieni perjantaityttö & Braamer.
Lauantailta kuvia ravitiimiläisiltä.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Luukku 23. - Pieniä heijastinjuttuja

Vielä ehdit osallistua arvontaan, josta voit voittaa 1h ajon haluamallasi ponillani. Osallistuminen on helppoa, arvonta löytyy täältä: https://pieniakavioita.blogspot.fi/2017/12/luukku-17-pieni-arvonta.html.

Luukussa 23. on pieniä heijastinjuttuja

Heijastin on halpa henkivakuutus, joka auttaa autoilijaa näkemään sinut pimeällä. Ilman heijastinta liikkuvaa jalankulkijaa tai pyöräilijää on erittäin hankalaa hahmottaa ajoissa. En ollut tajunnut heijastimien todellista tärkeyttä ja kevyen liikenteen totaalista näkymättömyyttä ennenkö aloin itse ajamaan autolla. Nykyään minun tekisi mieli ostaa heijastinspraytä ja suihkuttaa sitä kaikkiin ihmisiin, jotka liikkuvat pimeällä ilman heijastinta. Heijastimen käytössä ei ole mitään noloa ja heijastimet voivat pelastaa sinut vakavilta vammoilta, tai jopa kuolemalta.

Hevosen kanssa maastossa liikkuessa hyvät heijastimet ovat aivan ehdottomat. Ihmiselle suosittelen kunnollista huomioliiviä, mutta myös hevonen tulee varustaa riittävin heijastimin tai lampuin. Muista, että jos ainoa heijastimesi on huomioliivissäsi ja suistut kyydistä, hevosesi juoksee mahdollisesti kotiin yksin ilman heijastimia.

Meillä on mm. huomioliivejä, huomioratsastusloimi, heijastinrintaremmi, jalka-, ohja-, otsapanta ja kypäräheijastimia. Lisäksi meillä on pieniä kirkkaita ja punaisia valoja Clas Ohlsonilta. Laitamme yleensä yhden kirkkaan valon ponin suitsien niskahihnaan ja yhden punaisen joko kärrien takaosaan, tai ratsastaessa ratsastajan kypärän takaosaan tai ponin häntäremmiin.

Tässä Ossin varustus pitkältä maastolenkiltä lokakuussa.

Nyt olen innostunut myös heijastinten kanssa askartelusta ja tuunaamisesta. Se alkoi siitä, kun tilasin Hevarin outletista Y-rintaremmejä hintaan 3 €/kpl. Yksi remmeistä oli kokonaan sininen ja jostain päähäni livahti ajatus, että voisin ommella siihen heijastinnauhaa. Niinpä päädyin silpomaan huomioliiviä.
  1. Hanki Y-rintaremmi, huomioliivi, sakset, viivotin/mittanauha ja ompelutarvikkeita.
  2. Leikkaa (tai purkaa ompeleet) heijastin irti huomioliivistä.
  3. Mittaa viivottimella heijastimesta sopivan levyinen ja pituinen pala. Merkkaa kynällä leikkausrajat. Leikkaa.
  4. Kiinnitä ommeltava heijastinpala rintaremmiin niin, että se on suorassa ompelua varten. Kiinnitykseen voit käyttää nuppineuloja tai teippiä.
  5. Ompele. Poista nuppineulat/teippi sitä mukaan kun niitä tulee ommellessa vastaan.
  6. Voilà, olet valmis!
Me emme käytä Y-rintaremmejä kotiajossa, mutta tämän voi kiinnittää suoran kotirintaremmin päälle, taikka ratsastaessa satulaan. Vinkki: Hevarin outletista saa nyt y-rintaremmejä uloskantohintaan: https://www.hevari.fi/outlet/hevari-y-rintaremmi-ponille-nylonia.html


Luukku 22. - Pieni muistutus kuvien kopionnista

Postauksen julkaisu venähti seuraavalle päivälle, sillä kaatusin eilen niin lahjakkaasti etten saanut illalla aikaiseksi mitään, enkä avannut tietokonettani. Löin pääni ja särky oli niin voimakas, että päätin nukkua ja jättää julkaisun tälle päivälle.

Luukussa 22. on pieni muistutus kuvien kopioinnista

Välillä on hyvä vähän kertailla kuvien kopiointiin liittyviä asioita, sillä ne tuntuvat olevan joillekin ihmisille täysin vieraita. Muistutelkaa ihmeessä myös ystäviänne, jos heillä eivät tunnu olevan kuvien kopiointiin liittyvät asiat hallussa.
  • Google ei ole mikään kuvapankki, vaan hakukone. Kuvat eivät ole Googlessa, vaan Google hakee kuvia erilaisilta verkkosivustoilta. Googleen ei voi kirjoittaa mitä tahansa hakusanaa ja kopioida kuvia surutta suoraan sieltä.
  • Kuvia ei saa kopioida ja jakaa ilman kuvaajan lupaa, vaikkei kuvien kopiointia olisi erikseen kielletty. Muiden ottamien kuvien kopiointiin ja julkiseen jakamiseen tarvitsee aina luvan.
  • Muista aina lukea ohjeet myös kopioidessasi kuvia vapaakopiointisivustoilta.
  • Jos joku käy ottamassa sinusta tai eläimestäsi kuvia: muista merkitä kuvia julkaistessasi kuvaajan nimi kuvien yhteyteen, ellei kuvaajan kanssa ole toisin sovittu. Esimerkiksi minun kuvaamieni kuvien yhteyteen haluan aina merkittävän nimeni ja harmittaa kyllä, jos joku jättää kuvaajan mainitsematta.
Viimevuonna kirjoitin tekijänoikeuksista hieman pidemmän postauksen, johon haastattelin valokuvaajaystäviäni. Postaus löytyy täältä: http://pieniakavioita.blogspot.fi/2016/12/luukku-18-tekijanoikeudet.html.

Kulissikuva Ossista Kouvolan näyttelyistä © Suvi Tirronen / https://saippua.kuvat.fi.


Jonkin aikaa sitten luonnoksiin kirjoittamani teksti: Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Näin facebookissa luvatta kopioidun ja julkaistun Katin ottaman kuvan Katin omista poneista ja huomautin asiasta ystävällisesti kopioijalle. Vastaukseksi sain viestin, jossa kerrottiin kuvan löytyneen julkisesti Google-hausta ja että pitäisi erikseen olla kielto kopioinnista, jos kuvaa ei haluttaisi kopioitavan. Huomautuksestani koitui kuulemma turhaa mielipahaa ja henkilö neuvoi, että ei pidä pistää kuviaan esille jos ei halua niitä kopioitavan. "Oppia ikä kaikki", hän sanoi. Vanha rouva kyseessä. Minäpä olen kuitenkin siitä ikävä kakara, etten ihan suorilta sulata tällaisia väitteitä. Tässä vastaukseni:

Vaikka kuva olisi kuvaajan julkaisemana näkyvillä internetissä, ei se tarkoita että kuvan saisi kopioida ilman kuvaajan lupaa. "Käyttäjät ajattelevat usein, että kaikki Internetissä on vapaasti käytettävissä. Näinhän asia osittain onkin: aineisto on kaikkien käyttäjien luettavissa, katseltavissa ja kuunneltavissa - mutta ei edelleen välitettävissä". "Kopiointi vaatii tekijän luvan. Kopiointi on kopiointia, tehtiinpä se millä menetelmällä tahansa tai käytettiinpä digitaalista tai analogista lähdettä. Aineistoa suojaa tekijänoikeus, olipa kyse kuvasta, kirjasta, lehdestä tai verkkomateriaalista. Tekijältä tai oikeudenomistajalta on aina saatava lupa uudelleen käyttämiseen." Suorat lainaukset täältä: http://www.yksityinenkielitoimisto.net/yk/tekijanoikeudet/index.php - Yksityinen kielitoimisto.

tai "Kun laitat valokuvia, kuvia tai tekstejä omille kotisivuillesi, ne tulevat samalla kaikkien nähtäville, joten kyse ei ole enää yksityisestä käytöstä. Tekijänoikeudellisesti kysymyksessä on teoksen yleisölle välittäminen, joka edellyttää oikeudenhaltijan luvan." Suorat lainaukset täältä: http://www.kopiosto.fi/kopiosto/tietoa_tekijanoikeudesta/ukk/fi_FI/ukk_tekiijanoikeus/#a_element_76936401590027202 - Kopiosto, tekijänoikeusjärjestö.

torstai 21. joulukuuta 2017

Luukku 21. - Pieni kuvapostaus II

Vähiin käy ennenkö loppuu, niin joulukalenteri kuin vuosikin. Muistakaa auttaa perheitänne joulusiivouksessa, älkääkä stressatko liikaa valmisteluja! Kuinka pitkiä joululomia teillä on? Minulla on tänä vuonna 3 vk, josta osa menee töissä, osa ystävien kanssa ja osa rentoutuen kotona. Joulun vietän tietysti perheeni kanssa. <3

Luukussa 21. on toinen pieni kuvapostaus Oonan syksyllä ottamista kuvista!

Kaikki postauksen kuvat ovat © Oona Pitkonen. Iso kiitos Oona, toivotaan että saadaan tammikuun alkuun kuvauskerralle lunta. Suunnittelen jo innolla mitä kuvia otetaan ja missä, sekä yritän saada selville ketä tytöistä on tulossa kuvauksiin.


Mangusti.
Ollaan ihan samiksia.


"Kattokaa mun hienoa ponia!"
Ihan ei ollut meidän päivä. Minä seisotin Braamerin huonosti, jonka lisäksi siinä oli jäätävät pesurajat...
*töks*

Olen aina yhtä tyylikäs.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Luukku 20. - Pieniä talvimuistoja

Loppu häämöttää: enää muutama luukku joulukalenteria jäljellä! Myös vuosi on kulumassa loppuun. Vuoden vaihtuminen tuntuu minusta aina jotenkin jännälle ja uudelle, vaikka perjaatteessahan elämä on yhtä numeroa lukuunottamatta aivan kuin ennenkin. Aion ottaa alkavan vuoden vastaan innolla ja positiivisin mielin.

Luukussa 20. on pieniä talvimuistoja

En löytänyt yhtään postausta, mihin olisin - tässä postauksessa - kerrottuja Lauran ottamia kuvia laittanut lisää. Jos joku sellaisen postauksen löytää, saa linkata! Nyt ajattelin kuitenkin, että olisi kiva muistella viimetalvea näiden kuvien merkeissä. Toivottavasti saamme taas pian lunta ja Lauran kuvaamaan!

Kaikki postauksen kuvat © Laura Taimioja.

Pena, Ossi, mie, Ellu ja Braamer:


Ansela ja Ossi:


Olivia, Pena ja Ossi:




Mette ja Pena:

tiistai 19. joulukuuta 2017

Luukku 19. - Pieniä ärsyttäviä asioita

Arvonta on siis käynnissä vuoden loppuun asti ja se on löydettävissä - täältä -. Palkintona on 1h ajo ja voittaja saa itse päättää haluaako ajaa Brankulla, Ossilla, Penalla vai Tuhtolla.

Luukussa 19. on pieniä ärsyttäviä asioita

Älköön kukaan vetäkö palkokasvia nenukkaansa. Kaikkia ärsyttää jokin, tässä vähän niitä asioita jotka ärsyttävät minua. Ei oteta kuitenkaan liian vakavasti. Mitkä asiat ärsyttävät teitä? Iloista joulunodotusta t. Kukkahattutäti.


1. Maiskuttelu. Hei, kyllä oikeesti kannattaa opetella syömään maiskuttelematta. Menee ihan kylmät väreet kun joku maiskuttelee. Samaan pakettiin menee myös suu auki syöminen, joka tosin on aikalailla sama asia.

2. Kenkien laahaaminen. Nostele niitä jalkoja, kengän pohjat vielä kuluu. Tääkin ääni saa mun niskakarvat pystyyn.

3. Se kun ei yritä itse. "En löytänyt." "Etsitkö?" "En." No joo, toki autan aina jos tarvitsee, mutta itse pitää ensin yrittää. Jos esimerkiksi passaisin vakkaritkin ihan avuttomiksi, niin eihän ne mitään oppisi.

4. Ei laita kysymysmerkkiä kysymykseen. Kysymys ilman kysymysmerkkiä on pelkkä lause. Se ei ole kysymys. Tekee mieli olla vastaamatta. Ei voi olla niin laiska ettei jaksa laittaa kysymysmerkkiä, vai voiko..?

5. Muut räikeät kirjoitusvirheet esimerkiksi _yhdys sanoissa_, tai kun kirjoitetaan erisnimet pienellä (kiia, annika).Tai jos kirjoitetaan koko ajan niin niin,että pisteen tai pilkun jälkeen ei tule välilyöntiä.Tätäkin näkee ihan oikeasti,kummallista. Toki teen itsekkin paljon virheitä, mutta kyllä ne räikeimmät pistävät silmään.

6. Se, ettei omia jälkiä siivota vaan joku muu joutuu tekemään aina perässä. Esimerkiksi kentältä ja tallin käytävältä siivotaan oman hevosen kakat. Aina, viimeistään heti ratastuksen/ajon ja hevosen poisviennin jälkeen. Kakkakoppaa ei jätetä täytenä tallin käytävälle, vaan se tyhjennetään lantalaan. Monelle ihan perus juttu, monelle tuntuu olevan kovinkin hankalaa ymmärtää.

7. Se, ettei käytä lautasta kun syö esim. leipää. Onhan se joo sellanen semisti kuiva jne, mutta murut ja kaikki leviää pitkin lyhysin. Yökkistä. Samaan syssyyn sitten se, kun makarooninpaloja ja muuta mikä ei mahdu viemäriin heitetään lautasineen tiskialtaaseen. Sieltä on sitten jonkun kiva niitä kaivella ylös... Miksei suoraan biojätteeseen/roskikseen ja tyhjä lautanen tiskialtaaseen (tai suoraan koneeseen, jos sellainen on)?

maanantai 18. joulukuuta 2017

Luukku 18. - Pieniä lemppareita

Yhtenä ehdotuksena blogijoulukalenteriin esitettiin postattavaksi lempparikuva jokaisesta ponistani tältä vuodelta. Pidin ideasta heti ja tässä se olisi nyt toteutettuna:

Luukussa 18. on pieniä lemppareita

Kuvien valinta oli todella vaikeaa, sillä meillä on kuluneelta vuodelta paljon ihania kuvia. Niihin liittyy vahvoja tunteita ja muistoja. Lempikuvan ei tarvitse olla se teknisesti hienoin kuva, vaikka nämä sattuvat kyllä olemaan upeita ja laadukkaita. Kiitos kaikille valokuvaajaystävilleni, toivottavasti tulette kuvaamaan myös tulevana vuonna!


Yksittäiset kuvat:
Lempikuvani Ossista vuodelta 2017 on tämä upea Laura Taimiojan kuvaama kuva. Kuva on kuvattu pääsiäislomalla tallimme suurella laidunpellolla. Tässä kuvassa vaan on kaikki niin kohdallaan, tausta, tunnelma, ponin asento... Ossi on taitava ja ylväs!

Lempikuvani Braamerista vuodelta 2017 on tämä Oona Pitkosen kuvaama kuva. Kuva on otettu alkukesästä kentällä. Braamer on super taitava ja olen siitä hirmuttoman ylpeä, jotenkin koko homma ja meidän välinen suhteemme kiteytyy tähän kuvaan todella hyvin.

Lempikuvani Elmeristä vuodelta 2017 on tämä Laura Taimiojan ottama kuva. En voi katsoa tätä kuvaa ilman, että silmäni kostuvat. Elmeri on ihan itsensä näköinen ja tässä kuvassa on sellaista tunnelmaa, jolle en löydä sanaa. Käsi kädessä kuljimme matkan loppuun asti ja olemme aina yhdessä, vaikkemme enää näkisikään.

Lempikuvani Penasta vuodelta 2017 on tämä kentällä kesällä otettu kuva. (Ite kuvasin.) Ei ehkä teknisesti kovin hehkeä, mutta Pena näyttää tässä tosi hyvältä! Tässä on asennetta ja orimaisuutta.

Lempikuvani Tuhtosta vuodelta 2017 on tämä Pitkosen Oonan syksyllä kuvaaama kuva. Tämä kuvastaa tuota mokomaa ninjaa niin hyvin. Vauhtia ja intoa löytyy, sekä pilkettä silmäkulmasta!

Lempikuvani Viltsusta tältä vuodelta on myöskin Pitkosen Oonan kuvaama. Tämä on samalta kuvauskerralta kuin Tuhton kuva. Vaikka Viltsu on aika reppanan näköinen ja sen massu on mutainen, se on kuitenkin hurjan reipas, rohkea ja luottavainen kiivettyään lankulle. Oma rakas hopeareunukseni.


Loppuun vielä lemppari kaverikuvat. En voinnut valita vain yhtä, joten tässä kaksi:
Tämä Suvi Tirrosen alkukesästä 2017 ottama kuva Elmeristä ja Tuhtosta koskettaa minua syvästi. Voi pojat. Kauaa Ellu ja Tuhto eivät ehtineet tuntea, vain vähän yli kuukauden, mutta niistä tuli heti hyvät ystävät. Olisipa yhteinen matka voinut olla pidempi.

Viimeisenä yksi maailman tärkeimmistä kuvista. Siinä ne ovat. Ensimmäiset viisi. Kaiken pohja ja kaiken perusta. Minun rakkaat, minun unelmieni täyttymys. Hetken aikaa kaikki oli totta. <3
Kuvan on kuvannut Oona Pitkonen alkukesästä 2017.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Liukkautta, varsakuulumisia ja suksijuttuja

Maanantaina  11.12.2017 poniineilla oli vapaa. Tähän väliin voisin myös sanoa, että Pena jää nyt pois säännöllisestä ratsastuksesta ja ratsuhommista muutoinkin. Totesimme jonkin aikaa sitten käyneen eläinlääkärin kanssa että niin on varmaan parasta. Poni on nyt sellaisessa kasvuvaiheessa, että on parempi työskennellä maasta ja kärreiltä. Tavoitteena on kehittää Penan lihaksistoa symmetrisemmäksi ja vahvemmaksi.

Tiistaina 12.12. oli ihan hurja keli. Märkää lunta tuli taivaan täydeltä, tuuli kovasti ja tiet olivat karmeassa kunnossa. Moottoritiellä ihmiset ajoivat 60-70 km tunnissa ja harva uskalsi mennä edes kahdeksaakymppiä, joka oli määritelty nopeusrajoitukseksi. Tallitietä ei oltu aurattu ja jäimme siihen kiinni. Ei toivoakaan, että olisimme päässeet tallille asti. Erään toisen tallilaisen kyyti jätti hänet risteykseen ja hän lähti kohti tallia kävellen. Pian hän soitti, että tien yli on kaatunut puu, eikä autolla pääsisi vaikka jotenkin onnistuisi liukastelemaan jyrkän mäen ylös. Samalla koko kylältä pimenivät sähköt. Puu siirrettiin ja tielle ajettiin traktorilla jälkiä, mutta auto jolla olimme liikkeellä ei olisi silti selvinnyt tallille asti. Lisäksi koko paikka oli pimeänä ja jostain näkyi, että oletettu valojen takaisinsaantiaika olisi noin kaksi tuntia. Päätimme palata kotiin, kuten myös Annika ja Kiia, joiden kyyti oli tullut kanssamme samaan kohtaan ihmetellessämme mitä tekisimme. Ponit kyllä pärjäävät, ne saavat vettä ja ruokaa ja niillä on katto päänsä päällä.

Keskiviikkona 13.12. sain Astalta suloisia kuvia Viltusta ja kavereista! Varsa on iloinen ja voi hyvin. Se alkaa saamaan heinän, pellavan ja kivennäisen lisäksi myös jotakin proteiinipitoista rehua, jotta sille saataisiin lisää massaa. Nyt se on tosi hoikka, mutta saa nyt varmasti hyvin takaisin kun saa leikkiä ja syödä sydämensä kyllyydestä.
     Illalla Olivia ja Noora kävivät ratsastamassa Ossin ja Braamerin. Ponit olivat rikkoneet väliaidan joskus päivällä ja tyttöjen saavuttua kaikki muut olivat etulohkolla, B takana. Voi nakki. Illalla aita onneksi korjattiin, mutta minun täytyy suunnitella jotain jämäkkämpää viritelmää. Poneille on tulossa hokit ja kun nastat saadaan alle, olisi parempi ettei B tai Ossi pääsisi Penan kanssa samaan aitaukseen (ainakaan vahtimatta). Kunnon potku hokkikengällä ja... en halua edes ajatella. Tytöt ratsastivat kentällä, mutta kaikkialla oli niin hurjan liukasta, etteivät he voineet kuin kävellä. Käynnissä he tekivät ympyröitä, pysähdyksiä ja peruutuksia. He ratsastivat noin puoli tuntia ja ponit olivat kuulemma vähän laiskoja. Mahdollisesti ne varoivat liukkautta.

© Asta Markkanen:
Kuka arvaa kuka näistä on meidän Vilbe? <3


Torstaina 14.12. tiet olivat niin liukkaat, että minua ihan hirvitti ajaa autolla. Tallilla tapasimme Olivian, Nooran, Hannan ja uuden tytön kanssa. Uusi tyttö ei ole koskaan käynyt poneillani, mutta tunnen hänet muuta kautta. Hän kävi kokeilemassa ajoa ja miettii, haluaisiko alkaa käydä torstaisin vakkarina. Poneja ei ollut toivoakaan saada tallin pihaan, mutta saimme ne hyvin valjastettua pihaton lähettyvillä. Olivia ja Noora saivat ajoponikseen Penan, Hanna ja uusi tyttö Tuhton. Reitti pihatolta laitumille oli hyvä ja luminen ja päädyimme ajamaan laidunpeltoon. Sen etuosa oli oikein hyvä, harmi kun tytöt eivät olleet eilen käyneet katsomassa sitä. Nyt kuitenkin päästiin hyvin etenemään niin käynnissä kuin ravissakin. Ponit olivat ihan reippaita ja ajo sujui hyvin. Yhdessä kohtaa Tuhto koitti kääntyä ja ilmeisesti lähteä portin kohdalta ulos, mutta Hanna sai sen hienosti takaisin oikealle reitille. Kotiinlähtö oli jännittävä: laina-autoni ei meinannut päästä tallin pihasta pois, sillä siinä on ylämäkeä ja piha oli aivan peilijäässä. Onneksi naapuri auttoi ajamaan auton peruuttaen ylös ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Perjantaina 15.12. poneilimme Olivia, Nooran ja Siirin kanssa. Päivällä oli satanut märkää lunta, joka oli jäänyt kiinni jään pintaan ja reittimme pihatolta tallille oli jälleen käyttökunnossa. Varustimme ponit iloisesti tallin pihalla, jonka jälkeen suuntasimme laidunpellolle. Olivia ja Noora hiihtoratsastivat Ossilla, Siiri ajoi Penaa (sai kokeilla myös Ossin perässä suksia) ja minä hiihtelin Braamerin kanssa. Minulla oli siis käsissä liinat Braamerin rintaremmiin, sekä ohjat. Tytöt etenivät käynnissä ja ravissa, me otimme Braamerin kanssa myös laukkaa. Ponini oli vähän turhan energinen. Se otti säpsähtäviä sivuloikkia, U-käännäksiä ja pukkasikin pariin kertaan! Jouduin lopettamaan sukseilut turvallisuus- ja järkevyyssyistä, vaikken kaatunutkaan, ja juosutin Brankkua kumpaankin suuntaan reilusti laukalla. Valjakko-ohjista on myös ihan hyväksi juoksutusliinaksi toisinaan. Kätevästi vaan ohjan toinen pää kuolainrenkaasta läpi ja niskan kautta toiseen renkaaseen kiinni, aivan kuin juoksutusliinakin. Brankku juoksi hurjana, spurttaillen ja pukkaillen.
     Kun Braamer oli riehunut tarpeeksi, kävin sen kanssa viemässä omat tavaramme tallin pihaan ja vaihtamassa riimun päähän. Nappasimme mukaan myös Tuhton riimun ja palasimme pellolle. Tytöt lopettelivat ja tulivat laitumen ulkopuolelle ottamaan poneiltaan varusteet pois, jonka aikana hain Tuhton. Päästimme kaikki neljä ponia hetkeksi juoksemaan irtona peltoon ja herranjesta miten kovaa ne kiisivätkään! Hurjaa kiitoa, pukittelua ja välillä Penan ja Ossin keskistä painimista. Kyllä teki hurjan hyvää taas pitkästä aikaa. Yksi hassu juttu kyllä sattui: B juoksi porttilangoista läpi, sillä se ei tainnut pimeässä huomata lankoja. Se jäi niihin kiinni, säikähti, peruutti ja tempaisi kunnolla läpi. Onneksi se antoi tytöille hyvin kiinni ja palasi ralleihin.
     Ponien rauhoituttua nappasimme otukset kiinni ja taluttelimme hyvät pitkät loppukäynnit. Sen jälkeen ponit palasivat pihatolle ja saivat heinät ja väkirehut. Loppukäynneissä huomasin hassun jutun. Kun talutin Penaa ja Tuhtoa samaan aikaan olin varautunut siihen, että Pena saattaisi komentaa Tuhtoa. Homma meni kuitenkin päin vastoin ja Tuhto yrmyili Penalle koittaen purra sitä useampaan kertaan. Jännää on kyllä seurata ponien käyttäytymistä. Pena kuitenkin vaikuttaa olevan ihan selvä pomo heti kun on ruoka kyseessä.

Lauantaina 16.12. pelto ei ollut enää ollenkaan niin hyvässä kunnossa kuin edellispäivänä, vaan lunta oli sulanut aika paljon ja oli märkää. Se ei meidän neitejä kuitenkaan estänyt, sillä lunta oli vielä ihan riittävästi suksihommiin! Tallin pihalle ei ollut asiaa ponien kanssa luistellen, mutta saimme otukset hoidettua ja varustettua pihaton vieressä. Minun ajokikseni valikoitui Tuhto ja Braamer tuli peräponiksi. Kiia otti suksihommiin Penan ja Linnea Ossin. Pellolla oli hauskaa. Tuhto oli vähän tahmea, kun pohja oli niin raskas kärrien vetoon, mutta menin sen kanssa kaikki askellajit läpi kumpaankin suuntaan ja kävelimme ja hölkkäsimme suurmmaksi osaksi. Sukseiluponit olivat tosi reippaita, laukassa vähän turhankin energisiä ja Ossi jätti Linnean useaan otteeseen jälkeensä. Kiia kaatui vain kerran yhden kiitolaukkapyrähdyksen jälkeen, mutta kyllä hänelläkin taisi olla tekemistä. Vähän saisivat ponit saada taas rutiinia tähän hommaan, sekä hieman malttia. Hauskaa kuitenkin oli, nauroin niin kovasti että mahaan sattui!
      Sukseilujen jälkeen laskimme kaikki poniinit hetkeksi irti peltoon. Otuksilla ei ollut lainkaan niin paljon energiaa kuin eilen ja nyt ne keskittyivät enemmän syömiseen, joten veimme ne vähän ajan päästä takaisin pihatolle. Ennen kotiinlähtöä ruokimme ponit ja siivosille & kuivitimme pihattokopin. Kottareista ei ole mihinkään tällä kelillä, mutta tallin omistajan muovinen Tokmannilta ostettu ahkio oli siivous- ja kuivitushommiin aivan loistava! Sitä oli tosi kevyt vetää niin jäällä kuin lumellakin.

Sunnuntai 17.12. oli poneilla vapaa. Tällä kelillä ei paljon innosta pyöräillä vähän vajaata neljääkymmentä kilometriä (edestakainen matka). Auto olisi kyllä kiva, mutta myös kallis. Noh, kyllä tässä pärjätään ja joskus mulla on vielä otukset omassa pihassa!


Luukku 17. - Pieni arvonta

Paljon on tullut kyselyä, voisiko meille tulla ratsastamaan tai ajamaan. Ulkopuolisia ratsastajia en tällä hetkellä ota kun kaikkein mieluiten jättäisin ponini ratsastuksesta kokonaan pois, mutta päätin järjestää pienen ajoarvonnan. Elikkä:

Luukussa 17. on pieni arvonta

Palkintona:
1h ajo kenellä tahansa poneistani erikseen sovittuna ajankohtana. Mahdollisuuksien mukaan voidaan myös hiihtoajaa. Voittaja saa halutessaan ottaa myös ystävänsä mukaan.

Osallistuminen:
1. Arpa: Kommentoi tähän postaukseen minkä shetlanninponin haluaisit omaksesi, jos ihan minkä tahansa shettiksen voisit saada. Perustele myös, miksi juuri sen. Jos kommentoit anonyyminä, liitä mukaan joko sähköpostisi tai ig-tilisi nimi, jotta tavoitan sinut jos voitat ja jotta säästytään vilpiltä.
2. Arpa: Suorita ensimmäinen arpa ja liitä kommenttiisi ig-tilisi nimi. Ota instagramtilistäni ( tuulifer ) screenshot (ei oo pakko ihan ylhäältä, voi ottaa kuvienkin kohdalta, saat ite valita) ja jaa se omassa instagramissasi. Kirjoita tekstiin "@tuulifer" ja "#pkarvonta17". Tilisi tulee olla arvontahetkellä julkinen, jotta voisit osallistua ig:n kautta.

Muuta:
Arvonta suoritetaan 31.12.2017 noin klo. 15. Arvonta tehdään netissä puolueettomalla arvontakoneella.
Arvonnan järjestäjä pidättää itsellään oikeuden päättää siitä, tapahtuuko ajo yksittäin vai pareittain.
Aikaa arvontavoiton lunastamiseen on maaliskuun loppuun asti.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Luukku 16. - pieniä tammoja

Joo joo, tiedän että vasta yhdessä postauksessa sanoin etten ole tammaihminen, enkä olekkaan, muttei se tarkoita ettenkö niistä pitäisi. Moni tamma on ollut minulle todella tärkeä.

Luukussa 16. on pieniä tammoja

Tässä postauksessa listaan, mitkä kymmenen shettistammaa huolisin omakseni. Hypoteettisesti ajattelemme nyt, että kaikki tammat olisivat hengissä, nuoria ja hyvässä kunnossa. Kaikki listan tammat ovat minulle entuudestaan tuttuja. Ajattelen niitä tässä nyt siltä kannalta, että niitä voisi käyttää käyttöponeina ja osaa voisin käyttää siitoksessa. Kuvia kaivellessani tuli näitä kaikkia kova ikävä. Ponit eivät ole listassa missään tärkeysjärjestyksessä.

1. Prinsess Larissa "Larissa" - http://www.sukuposti.net/hevoset/prinsess-larissa/228264. Nykyisin jo edesmennyt kaunis kirjava ponitamma. Larissa oli menneisyyden traumoistaan juhtuen äkäinen ja hankalasti lähestyttävä. Kun sen kanssa pääsi samalle aaltopituudelle, se oli kuitenkin aivan ihana otus.

2. Finesse IV "Finesse" http://www.sukuposti.net/hevoset/finesse-iv/429699. Rautias ystäväni, jonka kanssa ajoin ensimmäisen starttini. Aivan ihana ja kultainen käyttöponi. Sukupostia katsellessani mietin, että jos Finesse sattuisi joihinkin samoihin näyttelyihin missä me olemme, mahtaisinko uskaltaa mennä kysymään saanko tervehtiä sitä?

3. Telis Jidomine "Jido" http://www.sukuposti.net/hevoset/telis-jidomine/340837. Ruunihallakko hyväluonteinen tamma, joka oli niin hyvä käyttöponi kuin emätammakin.

4. Isa "Isa" http://www.sukuposti.net/hevoset/isa/263101. Rautiaanpästärikko tamma. Hyvä emätamma ja mukava käyttöponi.

5. Mysan SWE "Mysan" http://www.sukuposti.net/hevoset/mysan-swe/44336. Muistan ikuisesti sen päivän, jona Mysan kuoli. Voi sitä suunnatonta surua alle kouluikäisen omistajan silmissä. Mysania muistelen aina lämmöllä. Se oli mahtavan kiltti ja hurjan lempeä poni. Sydämellinen musta tamma. Hyvä käyttöponi sekä emä.

6. Ruskelan Pikku Myy "Myy" http://www.sukuposti.net/hevoset/ruskelan-pikku-myy/51247. Tuhton emä, kiltti ja kultainen ruunikko tamma. Kiltti, toimiva ja lempeä käyttöponi. Kuulin, että Myykin olisi jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, vaikka sukupostissa ei ole viitteitä siihen suuntaan.

7. Mistral's Mayday "Maikki" http://www.sukuposti.net/hevoset/mistrals-mayday/247145. Kaunis luonteikas kipakka tamma. Hauska ja huumorintajuinen jo edesmennyt prinsessaponi.

8. Veeran Villililli "Lilli" http://www.sukuposti.net/hevoset/veeran-villililli/438680. Kaunis ja herttainen rautias tamma, joka oli hyvä niin käytössä kuin näytössäkin. Braamerin elämän rakkaus ja minullekin tärkeä poni.

9. Little Glitter "Lille" http://www.sukuposti.net/hevoset/little-glitter/445040. Prinsessaponi sanan varsinaisessa merkityksessä! Temperamenttinen ja kaunis ruunikko tamma, joka tiesi oman paikkansa. Lille oli loistava käyttöponi ja toimi hienosti kaikessa mitä sen kanssa teki, joskin sillä oli pilkettä silmäkulmassa.

10. Haka-Aron Haltiatar "Tintti" http://www.sukuposti.net/hevoset/haka-aron-haltiatar/118024. Braamerin äiti ja hyvin samankaltainen kuin B! Kiltti ja toimiva kaikessa mitä tehtiin, mutta välillä takapuoli ja ratsastajat lentelivät! Toisinaan reipas, toisinaan laiska, aina lihava, mutta aina myös ihana.

Larissa. Kuva © Eelis 2009.
Jido ja Finesse.
Isa. Kuva © Eelis 2009.
Myy.
Mysan.
Maikki.
Tintti, Lilli ja Lille.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)