keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hei hei marraskuu!

Tänään on maanantai 28.11.2016. Iiris ei päässyt tallille, enkä yrityksestä huolimatta saanut kyytiä Pyhtäälle päivällä. Illalla minulla oli varattuna paikka leffaan meidän luokkalaisten kanssa, enkä valttämättä silloinkaan olisi muutenka kyytiä saanut. Näin ollen myös Mellukalla, kuten muullakin laumalla, oli vapaapäivä. (Yrittäkää tässä nyt sitten seurata, kun saa lempinimistä arvailla että ketähän hitsiä se nyt tälläkertaa tarkoittaa..!) Huomenna kuitenkin saan kyydin ja menen hoitamaan Ellun, sekä siivoamaan varustekoppia ja pihattoa.

Nyt kun kirjoittelen, on keskiviikko. Eilen, tiistaina 29.11. pääsin kyydillä tallille hoitamassa, kävelyttämässä ja temputtamassa Ellua. Se liikkuu ihan kivasti ja kävimme naapuria moikkaamassa. Paljoa ei vielä uskalla kävelyttää, mutta yritän päästä kävelyttämään joka päivä. Ravikin näytti hyvältä ja poni meinasi ottaa vähän spurttia kotiin päin. 
     Mette ohjasajoi Ossin ja Kiia ja Annika ajoivat Brankun ja Penkun. Ossia yritin ehtiä juoksuttamaan ohjasajon jälkeen, mutta kun on toisten kyydeillä niin on mentävä silloin kun kyyti tulee. Aiemmin päivällä yritin saada sille ajajaakin, mutta kukaan ei päässyt. Pitää ajaa se to ja pe, saan luultavasti onneksi kyydin kumpanakin päivänä. Mette kertoi Ossin olleen oikein kiva ja reipas otus! 
      Kiia ja Annika menivät alkukäynnit kentällä ja ajoivat muuten pellolla. Minä siivosin Ellun hoidon jälkeen pihattoa. (Ellu jäi sairastarhaan josta sillä oli lyhyt matka yöksi talliin ja jossa se ei häirinnyt minun pihatonsiivoustani tunkemalla sekaan kaatamaan kottareita.) Pakkasta oli tyyliin -12° ja kaikki lanta ja pissa oli ihan jäässä. Kraappasin pihattokopista mitä irti sain, heikkovaloisen otsalampun valaistessa himmeästi pimeää kopinpohjaa. (Note to myself: hanki oma otsalamppu.) Jahka tulee sula keli, pitää kyllä urakoida. Raahasin pari kärriä purua, jotta pakkasella olisi poniineilla pehmeä paikka nukkua. 

Sitten siihen tähän päivään, eli ke 30.11.2016. Annika ajoi Penan pellolla ja ihan hyvin meni. Pimeässä ja ainoana ponina Pena oli ollut jännittynyt, mutta kuunnellut ihan hyvin. Ratsukoiden kanssa menimme kentällä ja keskityimme tänään käsiin ja ohjastuntumaan. Menimme lisäksi puomeja suoralla käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli myös laukata pääty-ympyrää, mutta kumpikin poni oli vastahakoinen. Tulkitsin sen oireeksi siitä, etteivät ponit luota pohjaan (mahdollisesti vähän liukas), jonka vuoksi jätimme laukat tänään pois. Olivia meni tietysti Ossilla ja Noora Braamerilla. Jälkimmäisillä ei ollut satulaa, mutta Ossilla emme vielä mene ilman, kun vasta oli selkä herkillä. 
     Ennen loppukäyntejä laitoimme Nooran kanssa hetkeksi Braamerille riimunnaruviritelmäpiuhat ja menimme hetken ravia niin. Ponista tulee vielä kiva. Ossin kanssa kokeilimme vähän myös, mutta vain käynnissä. Kummallakin ponilla oli kuolaimettomat ja Ossin kukkahakkiksilla tuntuu vähän liian riskiltä mennä tuollaisten joustamattomien kanssa, mun poni on muutenkin vähän vastaan jurnuttavaa tyyppiä. Ei riskeerata nenäluuta. Braamerin crossunderit ovat eri oloiset ja poni paljon herkempi. Varovasti toki aina ponien kanssa, oli päässä mitä tahansa. <3
     Ellua kävelyttelin taas ja kertailin jalkojen nostelua. Poni liikkui hyvin ja oli energinen, katsoimme Heidin kanssa myös sen ravia. Hyvältä näyttää, ei mene ensiviikon viikonloppuna mullan alle! <3 Tempuista tuli muuten mieleen, kertasimme Nooran kanssa Braamerilla ratsain temppuja alkukäyntien lomassa. Osaa hienosti nostaa etujalkoja sekä hypätä pystyyn ratsastajan merkistä. Hihii! Mitenhän saisin jatkettua tätä jalkojen nostamista kohti espanjalaista käyntiä...

Siinä olikin sitten loppu marraskuu. Sori kun ei ole mitään kuvia, saatte korvaukseksi yhden jouluisan ennenjulkaisemattoman kuvan Braamerista! Huomenna alkaakin sitten normipostausten lisäksi pyörimään joulukalenteri, toivottavasti tykkäätte. Antakaa myös vähän armoa jos joku luukku on lyhyt, jää välistä tms., sillä meillä alkaa nyt koulussakin tiukka vääntö ennen joululomaa. Jostain syystä koulutehtävät on pakko laittaa blogin edelle. Heh!

Piste-esteitä Korrilla

Ennen kisoja oli valmistelua ja kurakäpälien pesua. Kätevää nostaa yksi jalka kerrallaan ämpäriin tiskaukseen.

Sunnuntaina 27.11.2016 Ossi kävi kylvämässä kauhua isompien heppojen joukossa, kun osallistuimme Kotkan Ratsastajien naamiaisesteharjoituskilpailuihin. Sekä Olivia että Noora osallistuivat Ossilla piste-estekilpailun luokkaan 3. piste-esteet 30 - 60 cm. Tavoitteenamme oli päästä harjoittelemaan estekisatilannetta ja pitämään hauskaa.
     Saavuttuamme Korrille Hannen kyydillä juuri sopivasti. (Hanne oli kisoissa toimihenkilönä.) Kun minä ottaisin ponin ulos ja satuloisin sen tyttöjen käydessä ilmoittautumassa, ehdittäisiin ponia verkata noin 20 min ennen luokan alkua. Aloitimme verkan pikkumaneesissa ja Olivia ratsasti, sillä hän starttaisi ensin. Ossi oli vähän säpsynä kun ei ollut kaveria mukana ja pelkäsi maneesin takapäätyä. Kävin sen tukena näyttämässä ettei hätää ole, mutta sitä rassukkaa hirvitti silti. Päädyimme jättämään takapäädyn rauhaan ja pysyttelemään S-R-linjan etupuolella. Muutoin kaikki meni hienosti. Luokan alku venyi. Ilma oli kylmä, ensikerralla laitamme paaaaaljon enemmän vaatetta päälle! Pääsimme tunti saapumisemme jälkeen isoon maneesiin jossa luokkamme alkoi ja noin tunnin päästä siitä Olivia pääsi ottamaan verkkahyppyjä omassa verkkaryhmässään.
     Isot hevoset kyttäsivät ponia. Yksi oli ihan kauhuissaan. Päädyimme siihen lopputulokseen yhdessä tuomarin kanssa, että Nooran ottaessa pari verkkahyppyä, hän on radalla ainoana ratsukkona, hyppää verkat ja kisasuorituksensa ja poistumme sen jälkeen maneesista. Olivian rata meni hienosti. Yksi pudotus ja yhdestä esteestä Ossi kiikutti Olivian ohi (tekee sitä, käynyt myös Simolle), mutta muut menivät oikein hienosti. Nooran ja Ossin rata oli loistava myös, yksi pudotus, samalle esteelle kuin Oliviallakin.


Kun oma osuutemme oli ohi, saimme majoittua hetkeksi talliin odottelemaan luokan loppumista, osallistujien palkitsemista ja Hannen toimarina (=toimihenkilö) olemisen päättymistä. Korrilla on kyllä ihana talli ja kivat tilat. Tallissa saimme jäiset itsemme vähän sulamaan. Ossi oli super onnellinen saadessaan huilata ja syödä heinää. Tytöt saivat osallistumisestaan muistoksi söpöt ruusukkeet ja lopulta oli kotimatkan aika.
     Kotitallilla kamat heitettiin koppiin, Ossi hoidettiin ja vietiin pihalle ja minä vielä kävelytin Ellua Hannen kanssa. Kertailin taas vähän jalan nostelua, pitihän äitylille näyttää kuinka taitava poni mulla on! <3



Iso kiitos Korrilaisille kivojen kisojen järjestämisestä! 
Tulemme mielellämme uudelleenkin, jospa enskerralla ei oltaisi niin pelottavia. :D

 

 





Huilaamassa.

Ehei, ei tämä ihan vielä loppunut! Kotona meidän sunnuntaivakkarit kävivät ajamassa Braamerilla ja Penalla. Tiellä ei pystynyt menemään kun se oli ihan jäässä ja puoliltapäivin hyvänä ollut kenttäkin oli jo kolmeen mennessä kivi kova. Tytöt ottivat siinä alkukäynnit, mutta siirtyivät sen jälkeen pellolle. Braamerilla ajoi Henna, Penalla Mette ja Ansela. Valjakot menivät tänään aika rauhallisesti ja Mette kertoi Penan olleen laiskahko. Ajon jälkeen ponit oli huollettu, ruokittu ja palautettu pihattoon.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Valoa pilvien lomasta

Lauantaina 26.11.2016 pääsin Heidin ja Olivian kyydillä tallille jo puolen päivän aikoihin. Linnea oli kipeä ja Kiia ja Annika kävivät ajamassa myöhemmin keskenään, sillä minulla oli illalla pikkujoulut ja kotiin oli ehdittävä ajoissa. Tallilla siivosin ensin Ellun karsinan, sekä yhden toisen siitä vierestä. Sillä aikaa Olivia haki ja harjasi minulle Osiin valmiiksi. (Ihana, kiitos!) Heitin ponille silan selkään ja hirtin kärryt perään. Ei muuta kuin menoksi. En nyt suoraan sanoisi olleeni iloinen siitä että Linnea ei päässyt tänään tallille, mutta olin kyllä onnellinen saadessani viettää laatuaikaa kahdestaan Ossin kanssa. Tiet olivat pehmeät ja kävimme orhin kanssa vanhan peruslenkin. Ilma oli usvaisen kaunis ja sadetta enteilevä, mutta selkeni pikkuhiljaa. Poni oli vähän säpsykkä ja alussa ajattelinkin, että näinköhän tullaan menemään aikamoista haipakkaa. Pääsimme kuitenkin etenemään ihan rauhassa. Otimme kunnon alku- ja loppukäynnit, sekä muutamat lyhyet välikäynnit. Muuten hölkkäilimme lähes koko matkan, ottaen pariin mäkeen laukkaa ja baanattaen hiittipätkällä vähän kovempaa ravia. Ihana lenkki ja ihana Ossi! Pitää pyrkiä siihen, että ehtisin ja pystyisin ajamaan välillä itsekkin. Nyt on vaan hankalaa, kun ei ole autoa eikä oikein pyöräilykelejä. Joo, ainahan voi pyöräillä, mutta 18,5 km suuntaansa loskassa tai jäässä on aika ikävä reissu.
     Tallin pihalle saapuessani Kiia ja Annika olivat tallin pihassa valjastamassa Brankkua ja Penkkua. Luovutin kärryni eteenpäin, hoidin Ossin pois ja hain Elmerin tilalle. Olivia oli harjaillut sitä minun ollessani lenkillä, mutta kävelytys on tässä kohtaa minun hommani. Katsoimme Heidin kanssa Ellun liikkeet käynnissä ja ravissa. Parempi. Paljon parempi. Sekä Heidi että Hellu kommentoivat, että nythän se näyttää ihan normaalille. Ei ole edes jäykän näköinen. Voi onnellisuus, jospa se tästä vielä sittenkin? Mahtaako tallissa yöpyminen auttaa? Poni oli pirteä ja iloinen. Kävelytin sitä hetken aikaa, pysähdellen välissä harjoittelemaan jalan nostoa (meinaan siis tätä). Ponilla oli hauskaa ja leipäpalkan eteen tehdään temppuja tarmokkaasti.
     Annika ja Kiia ajoivat peruslenkin ja ponit olivat kuulemma tosi reippaita. Valjakot olivat edenneet käynnissä ja hölkässä ja ottaneet reippaitakin ravipätkiä. Ajon jälkeen tytöt olivat huuhtoneet kärrit, joka on oikeasti muistamisen arvoinen homma mutakeleillä. Kaikista varusteista pitää pitää huolta, jotta ne ovat turvalliset, mukavat ja kestävät pidempään. Hyvä tytöt!

Loppuun haluan vielä sanoa, että jos tämä Ellun elämä tästä vielä lähtee, niin oikeesti: Enskesänä mä menen Ellun kanssa helppoon ohjasajoluokkaan, enkä ajattele että en mä kehtaa kun ei vielä olla hyviä. Mitä jos ei toista mahdollisuutta enää tule?! Jos Ellulla voi joskus taas ajaa, niin mä ajan, mä teen, mä harjoittelen, ja ehkä me osallistutaan myös helppoon driving classiin. Mä järjestän aikaa vaikka henki menisi, kun nyt olen aatellut että "en nyt kerkee" ja "myöhemmin sitten". Meidän tytöt on Elluakin ajelleet, kun miulla on niin paljon muuta ja muksujen kanssa pitänyt olla itse mukana jalkamiehenä tai vastaavaa, eikä auton lähdettyä oikeen oo helppo päästä tallille, tai olla sitä aikaa mitä tarvitsisi. Mutta jos tää tästä vielä iloksi muuttuu, niin mä teen Ellulle kunnon kuntoutussuunnitelman ja sen mukaan oikeasti edetään. En sano enää "myöhemmin", vaan "nyt". Pitää tehdä ja elää silloin kun vielä on siihen mahdollisuus. No regrets ja upeat muistot. Ei tämä poni ole mulle itsestäänselvyys. Aika vain katoaa niin nopeaan.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Ehdotuksia?

Heissan kaikki lukijat!

Ajattelin tänäkin vuonna tehdä joulukalenterin blogin puolelle, joten laittakaahan toiveita tulemaan!

Luonnoksissa on nyt:
  • Vuoden 2017 kisasuunnitelmat
  • Vakkarien haastattelu
  • Joulukuvia
Uusia postauksia tuli tämän alle, koska toivon tähän vielä lisää ehdotuksia! :)


If you need to go, I will let you fly

Lauantaina 19.11. aurinko kurkisti pilvien takaa ja hetken maailma tuntui kauniilta ja elämä hyvältä. Kakävimme ravitiimin kanssa talutuslenkillä. Jokainen talutti tietysti omia vakkariponejaan ja minulla oli narun päässä Elmeri. Ellu oli iloinen ja osallistuva, mutta sen ravi oli kummallista. Jollain tavalla ehkä laahaavaa. Huoh. Lenkkeilimme autiotalon lenkin ja vielä vähän metsäpolkuja pitkin. Kiipesimme autiotalon läheisen hyvän mäen, on hyväksi poneille.
     Lenkin jälkeen kokeilin vähän Ossia liinassa ja piuhoissa kentällä. Ei ihan kässännyt hommaa kuten B, mutta kyllä sekin vielä oppii. Testissä riimunnaruviritelmän sijaan tällä kertaa Minnalta lainatut joustavat piuhat.

1. Talutuslenkkeilijöitä. 2. Auringon kultaama (oranssoiva) Ossi. 3. Ossi: "Ööö... mitä tää on?" mie: "Pää ei kuulu sinne maahan... ootas kun vähän säädän näitä..."


Sunnuntaina 20.11 ilma oli ihan pepusta. Aamulla ihailin lumista maisemaa ikkunasta, mutta kyllä kaikki oli jo iltapäivään mennessä lössöksi muuttunut. Sunnuntailaiset ajoivat kentällä vähän agilitytyylisesti ja paikalle pääsemätöntä Hennaa oli tuuraamassa Annika. Minulla oli mukana Nero, jonka vuoksi Ellulla oli vapaapäivä. Parempi vahtia yhtä otusta kerrallaan. Nero oli ihan intona ja juoksenteli ympäriinsä höseltäen. (Kun vein sen kotiin, suojasin auton ponin viltillä ja sisälle päästyäni heti ensiksi pesin koiran.) Pena ja Braamer olivat vähän vaisuja, varmaan oli rankkaa raskaan pohjan vuoksi. Ossi oli normaali oma itsensä. Parempi kuitenkin märkä kenttä kuin jäinen kenttä!
     Pakko sanoa kyllä, että meidän tytöt on ihan mahtavia! Paljon olen heille opettanut ja neuvonut, mutta opettavat ja tsemppaavat upeasti myös toisiaan. Anselakin osaa jo valjastaa melkein kokonaan itse, kun on joka kerta saanut opetusta, suurimmaksi osaksi meidän muilta tytöiltä! Taas olen hurjan ylpeä koko porukasta. On ne vaan niin <3!

Ps. Ossin kuulee hörisevän usein, esimerkiksi ruualle ja Braamerille, mutta tänään Ellu hörisi nähdessään Neron. Awws.

Pps. Tänään oli blogiexpo, harmi kun en päässyt (tai siis uskaltautunut paikalle yksin). Ensivuonna on kyllä tavoitteena mennä!

Meillä oli pujottelua, trukkilavaa, puomikujaa jne. Osa ajasta mentiin myös seuraa johtajaa -tyylillä.

Maanantaina 21.11. Iiris ei päässyt Elluilemaan, joten koko ponilaumalla oli vapaapäivä. Tiistaina 22.11. ravitiimi kävi ajelemassa ponit. Kyllä, ravitiimi, sillä Mette ei päässyt ja Linnea kävi tuurailemassa. Aluksi Kiia ja Annika varustivat Ossia ja Penaa ja Linnea kävelytti Ellua. Ellu oli kuitenkin tosi jäykkä ja haluton. Tytöt laittoivat videon... ei hyvä. MSM-arnikointi, ruokinta ja takaisin pihattoon. Ajossa Linnea oli Kiian kyydissä pitäen Braameria peräponina. Valjakot menivät kentällä käynnissä ja ravissa. Tytöt keksivät vuorotellen tehtäviä joita suorittivat (esim. pääty-ympyrä ravissa, pitkällä sivulla pysähdys jne.) ja hauskaa oli. Annika mainitse Penan olleen reipas.

Keskiviikkona 23.11. Kirjoitetaanpa vähän eri järjestyksessä, mutta avaan: Annika oli ennen meitä tallilla ja ajoi Penan. Hänen lopetettuaan tulimme minä, Olivia ja Olivian kaveri. Olivia ratsasti Ossilla, hänen kaverinsa Braamerilla. Ratsukot menivät kentällä ja harjoittelimme vähän poniin vaikuttamista. Meillä oli kaksi puomia, joilla oli väliä muutama metri. Ensin tultiin normaalissa käynnissä ja laskettiin askeleet. Sitten koitettiin saada enemmän askelia, sitten vähemmän. Samaa tehtiin myös ravissa. Mukavaa oli ja hyvin meni. B oli aika reipas otus, sillä olisi ollut virtaa vaikka mihin. Ossi oli ihan normaali oma itsensä. Olivia otti sen kanssa vähän laukkaakin. Ihanaa kun kenttä on niin hyvä, vaikka onkin märkä. Ratsastuksen jälkeen vielä vähän juoksutin Braameria liinassa piuhojen kanssa. Siitähän saattais tulla vaikka aika hieno..!
     Annika ajoi Penalla kentällä, hieman alle tunnin. Valjakko eteni käynnissä ja ravissa ja teki muun muassa ympyröitä, siirtymisiä, sekä pysähdyksiä. Poni oli reppaalla tuulella, vaikka loppukäynneissä olikin aika naattina. Ajon jälkeen Annika vei Penan pihattoon ja haki Ellun tallin pihaan. Tässä vaiheessa minäkin olin jo tallilla. Katsoimme Ellun liikkeet. Käynnissä tosi jäykkä, ravissa ontuu. Voi suru ja murhe. Kiitos Minnalle siitä, että saamme nyt pitää Ellua sisällä yöt. Kokeiltava on, josko se auttaisi kun on lämpimässä yöt. Kylmyys ja kosteus tuntuu pahalta usein reumaisista jne. ihmisistäkin? Aiemmin tänään, saksan tunnilla, olin jo nieleskellyt itkua eilen tytöiltä saamani videon takia. Vasta silloin ehdin kunnolla ajatella sitä. Mitä jos tämä olikin nyt tässä? Katsoin kalenterista päivän. Eläinlääkäri on tulossa raspaamaan ja rokottamaan hevosia 5.12 ja saa samalla katsoa Ellua. Jos hän on sitä mieltä että on aika lähteä, niin koitan saada hirvimiehen lauantaille 10.12. Kädet kyynärpäitä myöden ristissä että tilanne paranisi kuten viime vuonna... Onneksi poni on muutoin nytkin hyvin innokas ja utelias. Se tulee pihatossa innolla luokse ja vaatii heti huomiota. Ei siis ole mitään kiirettä laittaa pois, koska ei akuutisti kärsi.

Torstaina 24.11. Olivia ratsasti Ossilla ja pieni tyttö Braamerilla. Pidin tuntia kentällä ja harjoittelimme ihan perusjuttua, kääntämistä isolla keskiympyrällä. Pieni tyttö ei ole ratsastanut vielä paljoa, mutta meni hienosti itsekseen Braamerin kanssa. Mulla on kyllä loistavat ponit. Ravissa Braamer seurasi Ossia kuin hai laivaa ja ratsastaja sai keskittyä täysillä kevennyksen harjoitteluun ja kiinni pitämiseen, kun ravissa ohjaaminen tuottaa vielä hieman hankaluuksia. (Voi että miten SÖPÖ voi pieni ratsastaja olla!!) Ennen loppukäyntejä talutin Braameria ja otimme vähän laukkaa pitkillä sivuilla. Olivia sai sillä välin laukata Ossin kanssa keskiympyrällä kumpaankin suuntaan. Sitten vaihdettiin lopputunniksi poneja, jotta Olivia sai laukattua myös Braamerilla. Pienikin sai kokeilla laukkaa Ossilla, kun talutin. Loppukäynneissä kysyin, kumpi poneista on kivempi? Kuulemma Ossi ja tosi kivaa oli!
     Meten piti tulla ajamaan Pena, mutta hän ei valitettavasti päässytkään. Onneksi saatiin Annika tuuraamaan, sai Penakin liikuntaa. Minä en olisi voinut ajaa tunninpidon jälkeen, sillä nyt kun minulla ei ole autoa, olen aina muiden kyydeillä ja silloin on lähdettävä kun kyyti lähtee. Annika ajoi kentällä ja teki saman laisia juttuja kuin eilenkin. Pena oli kuulemma normaali ja kiva.

Ps. Tyttöjen ratsastustunnin jälkeen otin Elmerin sisälle talliin. Se on nyt jonkin aikaa yöt karsinassa ja tuli tänään vähän ajoissa, ettei yhden ison hepan tarvinnut olla yksin sisällä. Pieni helpotus tulvahti sisälleni. Ellu käveli normaalisti pihatolta talliin ja ravasikin hyvin. Auttaako tallissa yöpyminen?

Perjantaina 25.11. poneilla oli loma. Minnan kanssa soiteltiin ja Ellu on kuulemma aamulla kävellyt ihan normaalisti ulos. Huomenna katson jos sitä saisi vähän kävelyteltyä. Voi minun pikkuistani. Ainakin harjoittelen sen kanssa etujalkojen nostoa, sitä tein toissapäivänä ja se on sen mielestä hauskaa kun se saa herkkuja. <3

Ellu eilen karsinassa ja tänään Annikan snäpissä. <3

torstai 24. marraskuuta 2016

We have Oona!

"Kärsi Tuulin ja Oonan aikana, naruilla hirtettiin, kuoli ja haudattiin. Astui alas tuonel..."
"Braamer mitä siä teet?!"
"Ömm... ömmm... Kirjotan siitä kun Oona kävi..?"
"Jospa miä kuiteki kirjottaisin..."

Torstaista perjantaihin, 17.-18.11.2016, sain kylään Oonan! Ihanaa ihanaa, vihdoin! Kävimme tallilla sekä torstaina että perjantaina, jonka lisäksi muun muassa juttelimme ja herkuttelimme! (Hyi sitä jäätelöähkyä!! Päälle poppareita, mikä loistava ajatus!) Keskityn nyt täällä blogin puolella ponipuoleen.
     Torstaina nappasimme pihatosta Ellun ja Braamerin. Kävelytimme niitä jonkin aikaa kentällä ja katsoimme Ellun liikkeet käynnissä ja ravissa (ei onnu). Sitten siirryimme talliin harjailemaan ja nunnuttelemaan, sekä temppuilemaan. Oona otti loistavaa videomateriaalia, kun sähläsin ponskien kanssa! Torstaina Ossin kanssa touhusi Olivia, joka oli talutellut ja maastakäsitellyt ponia kentällä noin 30 min. Ossi oli ollut vähän laiska, mutta muuten kuulemma ihan super.
     Perjantaina aloitimme kiusimalla vähän Braameria. No ei, ei me kiusattu, me opetettiin. En ole koskaan juoksuttanut omia ponejani minkään piuhojen kanssa, mutta nyt teimme Braamerille omaviritelmä juoksutussysteemit kadesta riimunnarusta. Hetki sitten testattiin kentällä kumpaankin suuntaan ja ai että, poni näytti ihan erilaiselta. Pitää koittaa keksiä jotain vähän kehittyneempää kuin riimunnarut ja jatkaa harjoituksia! Braamerin päästyä takaisin vapauteen, otimme tallin pihaan orit. Teimme teille videon siitä miten itse valjastan ponin ja sen jälkeen ajelimme laidunpellolla. Ponit olivat energisiä ja hauskaa oli!

Kiitos Oona kun kävit! <3
Ps. unohdit sen mehun!! Nyt mä joudun ite juoda sen. :'D


Temppuilua. <3


Hei tää on nyt vähän tällanen nopee ja epämääränen, jossa kerron kuinka mie ite valjastan. 
Tapoja on monia, tämä minulle on opetettu. Alla kuvassa nimetty valjaiden osia.


Ensin testailua kentällä, sitten meidän hauskasti sulaneelle peltoradallemme.

"Mitä sä teet äiti..?"
"Hei apua, mitä tapahtuu?"

"Mä vihaan sua..."

Tytöt hoitaa!

Maanantaina 14.11. Iiris ei päässyt hoitamaan Ellua, mutta ravitiimi kävi kävelyttämässä Ellun, Ossin ja Braamerin. Ponijako on varmaan arvattavissa. Isot pojat olivat olleet reippaita, Ellu oli liikkunut mielellään mutta ollut jäykkä. Annika kävelytti Ellua ohjeeni mukaan 10-15 min, jonka jälkeen hän kävelytti vielä hetken Penaa. Lisäksi tytöt olivat ruokkineet ponit, täyttäneet heinäverkot sekä putsanneet pihattokoppia. Reippaat, kiitos!

Tiistaina 15.11. Metku ei päässyt tallille, mutta Annika ja Kiia kävivät liikuttamassa Penan ja Brankun. Tytöt ajelivat laidunpellolla käynnissä ja ravissa, ottaen myös kovia pätkiä. Molemmat ponit olivat kuulemma todella hyviä ja Pena oli Annikan mukaan paaaljon reippaampi kuin yleensä. Ensi kesää odotellessa..!

Keskiviikkona 16.11. menimme pellossa, minä, Annika ja Ellu rataa pitkin ja ratsukot (Olivia & Ossi ja Noora & Braamer) radan sisäpuolella hangessa. Ellu oli ihan hyvä. Ratsukot olivat tulessa. Voi sitä intoa ja puhinaa! Laukkakisasta kun olisi saanut videota, olis ollut loistavaa katseltavaa myös teille!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Yksi, kaksi, kolme, hiihdä!

Lauantaina 12.11. teimme yllättävän havainnon laidunpellolla. Ilmielävä poro! No okei okei, ehkä se oli Pena, vaikkei asiasta voi koskaan olla täysin varma... Asiaan, otimme siis ravitiimin ja Olivian kanssa poneista joulukuvia! Viime vuonna kävi niin, että ajattelin lumen aikaan: "otan kuvia joku päivä". Sitten lumi suli enkä kerinnyt kuvailemaan ennen joulua. Nyt sitten päätin, että asiat pitää tehdä HETI eikä "joku päivä". Saatte kuvia sitten myöhemmin. Nyt laitan vain Annikan snäpistä ryövätyn porokuvan ja yhden jonka räpsäisin pellolta. Saatte itse päätellä, onko se Herra Poro, vai vaan meidän Pentti.
     Kuvailujen jälkeen Penkku ja Kellu palasivat pihattoon ja Brankku ja Osku valjastettiin. Ossin tiimissä olivat Linnea ja Olivia, Braamerin Kiia ja Annika. Lasse oli aurannut laidunpellolle radan, jossa tytöt sitten hiihtoajoivat. Itsekin olisin halunnut, mutta flunssan uuvuttamana katsoin parhaaksi olla ihan rauhassa. Onneksi saimme Olivian mukaan, jotta kaikilla oli pari! Hauskaa oli, ponit olivat reippaita eikä kukaan kaatunut montaa kertaa.
     Ajon jälkeen kun tytöt purkivat poneja, Minna kysyi haluaisinko käydä Peran selässä. Menin sen kanssa kentällä hetken aikaa työskennellen käynnissä. Se on kyllä upea hevonen. Taitava, kevyt, pehmeä. Vähän on ratsastamista ikävä aina välillä.



Vähänhän sitä ruohoa näkyy (kehkeh), mutta hyvin luisti!


Sunnuntaina 13.11. yksikään sunnuntaivakkari ei päässyt paikalle, mutta kanssani ajamaan tulivat Olivia, Heidi ja Olivian kaveri. Me otimme Olivian kanssa Penan niin että minä ajoin ja Olivia tuli suksilla perässä. Heidi ajoi Ossilla, Olivian kaveri Braamerilla. Peltoradalla lumi oli sulanut edellispäivästä, mutta sukset luistivat vielä. Kokeilimme laittaa niiden pohjaan silikonia (ostettu hevosten kavioiden pohjiin laitettavaksi ettei tule tilsoja) ja se paransi suksien luistavuutta! Hyvin meni ja hauskaa oli! Vähän ennen loppukäyntejä Heidi lähti auttamaan kun Pokullakin kokeiltiin hiihtoajoa (onnistuneesti), jolloin Olivia ajoi Ossia. Mitähän Poku sanoisi hiihtoratsastuksesta... Suunnitelmat tulevaa vakkarien viikkoa varten alkavat muovautua, vaikka joululomaan onkin vielä aikaa!

Vaihdettiin järjestystä, turvallisinta kun hiihtäjä tulee ihan viimeisenä.

Miun ponksterit pihatollaa. <3 Levitin päiväheinät ympäriinsä,
jotta niiden syömisessä menisi kauemmin ja samalla tulisi liikuttua.

Sä saatat selvitä


HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)