lauantai 23. huhtikuuta 2016

Usvaa ja aurinkoa

Maanantai 21.3 valkeni lumisateisena ja viileänä. Minulla oli aamusta hammaslääkäri, josta selvisin hengissä. Nyt on tehty perustarkastus (ei reikiä!) ja varattu aika viisaudenhampaiden poistoon... Kotiin palattuani söin aamupalaa ja lähdin Granbackalle töihin. 
     Illemmalla Simo ratsasti Ossin uudella peltoradalla ja Aada ja Iiris kävelyttivät Elmerin. Simo oli mennyt kaikissa askellajeissa ja ottanut pienen laukkakisan Odinia ja Elisaa vastaan. Pieni mutta pippurinen shettisratsukko vei voiton. Aada ja Iiris olivat kävelyttäneet Elmeriä yli tunnin ja poni oli ollut iloinen ja reipas. Ellun vieminen peltoradalle oli pelottavaa, kun on niin liukasta, mutta päivän aikana satanut noin kymmensenttinen lumikerros oli tehnyt siirrosta mahdollisen. Poni liukasteli hieman, mutta pääsi ehjänä perille.
     Ennen kotiinlähtöäni päästimme Minnan kanssa vielä Ilmarin, Penan ja Braamerin rallittamaan pellolle. Uuden peltoradan ollessa kesälaitumella, siinä on kätevästi aidat ympärillä. Pena oli onnesta soikea päästessään riehumaan. Siinä on kyllä metkat äänitehosteet, ja ääntä siitä lähtee! Kun nuoret pojat lähtivät rallittamaan, jäi Braamer vähän miettimään tilannetta. Sitten se otti ihan hurjan spurtin pitkin rataa, sain sen teille videolle, mutta ei se näytä videolla oikein miltään. Päätin pian, että haen myös Ossin nauttimaan vapaudesta. Se oli vielä hieman hikinen liikutuksen jäljiltä ja mietin mahtaako se jaksaa, mutta se lähti innolla mukaan.
     Ilta laskeutui ja auringon kadottua metsänrajan taa, kuu kiipesi taivaalle. Samaan aikaan usva hiipi äänettömin askelin pellon ylle ja maailma oli henkeäsalpaavan kaunis. Ponit juoksivat, pysähtyen välillä ottamaan mittaa toisistaan. Ilmari vingutti Braameria, ruunani kuullostaa välillä ihan tammalta! Braamer potki ihan toden teolla, mutta Ilmaria ei juuri haitannut. Turva löytyi ruunalle Ossin takaa. Onneksi on ystävä apuna tiukan paikan tullen!
     Kun rallit olivat tältä erää ohi, vein Ossin ja Braamerin takaisin pihattoon. Siellä niitä odotti Sulo, joka oli ollut kiltisti, vaikka oli jäänyt yksin. Varsa on oppinut hienosti, se oli yksin hetken myös edellispäivänä. Pena ja Ilmari eivät ensin meinanneet antaa kiinni, mutta heinällä houkuteltuina sortuivat heti. Kävin vielä tallin pihassa syöttämässä Penan, vein sen pihattoon ja täytin eilen asentamani slow feed -heinäverkot. (Penan nenä on parantunut, joten verkot ovat back in busines!) Heitettyäni verkot paikoilleen ja ponien käytyä niiden kimppuun, lähdin väsyneenä mutta onnellisena kohti kotia. Huomenna taas jatkuu!

Ps. Kirsikkana kakun päälle: Ossi ja Pena rapsuttelivat, kun kumpikin oli taas pihatossa. Se on hienoa, ne siis ovat ystäviä vaikka Pena onkin välillä isojen poikien mielestä vähän rasittava.





Tiistaina 22.4 ajoin Penan peltoradalla. Ihme höslönsöslön, se säikkyili jotain takakaarteessa ja hyppäsi yllättävän sivuloikan sisäreunaan hangen päälle. Tippuminen kävi lähellä, mutta sain juuri ja juuri pidettyä itseni kärreillä. Häntäluu otti kyllä kovan kolauksen. Ajelin ponista virtoja pois, muistaakseni kuutisen kierrosta (kierros 700-800m). Se oli rasittavalla tuulella, mutta ravi oli hyvää ja sujuvaa. Hetken päästä se meni muuten hyvin, mutta portin kohdalla se koitti koko ajan ulos ja sainkin käydä aikamoisen taistelun... Penan uudet kuolaimet menivät rikki. Tilasin sille samanlaiset suorat omppukuolaimet kuin Ellulla ja ne olivat nyt ekaa kertaa käytössä. Taistellessamme siitä, jäädäänkö radalle vai ei, kuolaimet olivat menneet hampaiden väliin ja nyt niiden pinta oli epätasainen ja terävä. Onneksi sain sen hiottua kuntoon kynsiviilalla.
     Iltapäivällä Linnea ilmoitti yht'äkkiä ettei pääsekkään tänään. Ääks, kääks, kuinka saan Ossin liikutettua? Annika kävelytti Elmerin, Kiia ajoi Braamerin... sitten minulla välähti. Laitoin Ossin Kiialle peräponiksi. Siellähän ne menisivät peltoradalla, aidatulla alueella ja minä saisin hyvin vahdittua sivusilmällä samalla kun tekisin muita hommia. Kiia oli ajellut kumpaankin suuntaan sekä käyntiä että ravia ja ponit olivat olleet kilttejä ja reippaita.

Päivällä Jilke kävi rallittamassa peltoradalla.
Tässä hidastuspätkä, hyvin menee vaikka ristilaukalla!





Illalla ratsastustunti, Lyyli <3


Keskiviikkona 23.3 ajoin muistaakseni taas Penan peltoradalla ja se toimi paremmin kuin edellispäivänä. Braamer ja Ossi liikutettiin illemmalla Pinjan ja Olivian toimesta, joille minun oli ollut tarkoitus pitää tunti kentällä. Kenttä kuitenkin oli niin jäinen, että päädyimme peltoradalle. Ponit olivat reippaalla päällä ja tytöt ihan innoissaan! Pinjaa talutin laukassa, mutta muuten hänkin painatti eteenpäin hienosti itsekseen. Minulla on kiltit ja luotettavat ponit.
     Annika kertoi lenkkeilleensä Ellun kanssa peltoradalla käynnissä ja ravissa noin tunnin. Ellu koitti vähän puskea Annikaa reunalle ja näykkiä häntä, mutta kulki lopulta ihan nätisti.



Torstaina 24.3 irtojuoksutin Ossin, Braamerin ja Penan peltoradalla. Siitä on teille taas video. Tekee poneille ihan super hyvää päästä painattamaan vapaana ihan kunnolla! En ole varma kävelyttiköhän joku Ellua, ehkä minä? Vai oliko sillä vapaa? Toivottavasti tämä blogi ei enää jää näin pahasti jälkeen kuin mitä nyt on jäänyt...!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Tule kevät, tule!

Maanantaina 14.3 otin Ossin aamutallia tehdessäni sisälle. Riimua minulla ei ollut mukana heinien jaossa, mutta hyvin Ossikin tulee otsatukasta taluttamalla perässä. Linimenttasin ponin ja jätin sen karinaan syömään ja huilimaan. (Pitäisi ehkä viedä pihatolle jotkin varariimut.)
     Päivemmällä vanha tuttuni Anni tuli kanssani ajamaan Braamerilla ja Penalla. Näin jälkikäteen kun kirjoitan, en enää muista tarkalleen mentiinkö mikä lenkki, mutta luultavasti ajettiin lampaille ja takaisin, eli muutama kilometri.
     Aada ja Iiris eivät päässeet hoitamaan Ellua, joten minä kävelyttelin sen. Sunnuntaina Elmeri oli ollut omissa maailmoissaan, mutta nyt se oli samassa todellisuudessa kanssani ja valmiina haukkaamaan hihaani kuin pieni krokotiili heti tilaisuuden tullen. Poni oli innokas, käveli reippaasti ja hypähteli pariin otteeseen. Jalkovälin turvotus on selvästi alkanut laskea. Simo kävi ratsastamassa Ossin kanssa autiotalon lenkin kaikissa askellajeissa ja Ossi oli ollut innokas ja reipas.


Tiistaina 15.3 laitoin päivällä Ossin ja Braamerin samaan tarhaan Ilmarin ja Pokun kanssa. Ilmarista on tullut nyt kevään lähestyessä aikamoinen riehueemeli ja minun ponieni funktio oli pistää sitä vähän ruotuun. Ensimmäisenä vastatusten olivat Braamer ja Ilmari. Braamer ilmoitti heti, että 3v oripojan on turha alkaa sille ryppyilemään, takajalat lensivät ja ilmaa halkoi jokseenkin tammamainen vinkuna. Seuraavana kohtasivat Ossi ja Ilmari (Ossin ensin tervehdittyä naapuritarhassa saikkuilevaa Elmeriä). Vauhtia riitti jonkin aikaa, Ellukin otti omassa tarhassaan muutaman raviaskeleen. Myöhemmin minun oli otettava Braamer pois, kun Ilmari pöllytti sitä niin pahasti. On se aika kova pikkuori! Ruuna rassu vaan kiljui ja potki, mutta ei auttanut mitään.
     Kiialle ja Linnealle kävi ajossa hassusti. Ossi kakkasi yhden talon ("keltainen talo") pihaan ja tytöillä meni hetki siivoillessa. Ensin ei ollut mitään välineitä, mutta onneksi talon isäntä lainasi tytöille lapiota. Pitääkin kehitellä jotain siivousvälineitä reissuun mukaan. Menemme sen pihan läpi aina hölkällä, etteivät ponit tekisi tarpeitaan sinne, tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta. Tytöt kävivät ajamassa vähän talon pihasta eteenpäin ja kääntyivät sitten takaisin. Lenkillä edettiin kuulemma kaikissa askellajeissa ja aikaa meni yhteensä vähän päälle tunti. Braamer oli ollut Kiian kertoman mukaan oikein reipas.
     Annika kertoi Elmerin kävelytyksestä, että hän oli käpsytellyt ponin kanssa noin tunnin, kotitiellä ja pihassa. Ellu oli ollut aluksi jäärä ja koitti näykkiä, mutta asettui loppua kohti. Reipas se oli ollut koko kävelytyksen ajan. Hoidon ja lenkin jälkeen Annika oli vielä siivonnut sairastarhaa. Kiitos, reipas! :)



"Voitaisko päästä takasin omaan pihattoon..? Otettais toi Ellu tosta samalla mukaan."
Keräsin Elmerille oravien maahan heittelemiä kuusenkerkkiä.



Keskiviikkona 16.3 Ossi meni taas Ilmarin koulutushommiin tarhaan, mutta sepä saikin pian Ilmarilta häädöt heinäkasalta: peli on minun ponieni osalta pelattu tässä kohtaa, kun Ilmari on nyt niidenkin pomo. Katsoin parhaaksi viedä Ossin takaisin omaan pihattoonsa. 
     Penan kanssa kävin ensimmäistä kertaa yksin maastossa ajamassa ja siitä on teille kypäräkameravideo. Pena oli ihan super, ai että olin onnellinen ja ylpeä! Kävimme ihan vaan kuivurilla lampaiden lähellä kääntymässä, arviolta 3km.
     Iltapäivällä (vai miksi sanotaan sitä aikaa kun kello on 16-18 välillä? Se on vähän häälyvää...) Olivia tuli ratsastamaan Ossilla ja kävimme maastossa. Mukaan lähtivät myös Kiia ja Tutti, sekä Braamer ja Olivian pikkuveli (Braamerilla piti olla vapaa, mutta kevyt maasto ei ole pahitteeksi). Meni ihan hyvin, vaikka Tutti vähän säpsähtelikin ja kerran koitti piehtaroida Kiia selässä. Annika hoiti ja kävelytti Elmerin.

Koko lenkin oli kamera päällä, tämän kasasin leikkaa - liimaa tekniikalla.



Torstaina 17.3 oli Braamerilla kraniohoito. Niskan, sään, lannerangan ja suoliluun kohdilla oli kuulemma tukkoisuutta varsinkin vasemmalla puolella. En oikein ymmärtänyt hirveästi, mutta minulle on kehuttu noita kraniohoitoja niin ajattelin että kokeillaan. Ellua kävelytellessäni jäin hetkeksi juttelemaan yhden tutun hevosihmisen kanssa, joka oli käymässä Granbackalla. Isot pisteet hänelle, kun hän sanoi minun selitettyäni Ellun tilanteen, että: "kevyestihän se elää vielä jonkun kymmenen vuotta". TOIVOTAAN! 
     Töiden ja omien ponien hoidon jälkeen minulla oli illalla vielä ratsastustunti ratsastuskoululla. Menin Rutulla ja hyppäsin pitkästä aikaa. Olin vähän hukassa, välillä jäljessä ja muuta, mutta poni oli ihan super!



Pe 18.3 ja la 19.3

Ps. Viettikö kukaan lauantai-iltana Earth Houria? Minä vietin, ja pakotin porukatkin sulkemaan telkkarin ja kaikki valot.


Sunnuntaina 20.3 Henna ja Simo ratsastivat Braamerilla ja Ossilla laitumille auratulla peltoradalla. Ilma oli ihana ja ponit kilttejä ja energisiä, mentiin kaikissa askellajeissa ja ihan kunnolla tuli kilometrejä isoa rataa kiertäessä. Simo pääsi pitämään myös vähän kurinpalautusta Tutille, joka tuli peltoradalle Olivian ja Heidin kanssa. Olivia sai sillävälin kävellä Ossilla.

Olivia pääsi veljensä kanssa kokeilemaan, miltä tuntuu istua kyydissä kakspäällä.
Ossi on rungoltaan vähän turhan lyhyt tähän hommaan. :D (Satula siirretty hetkeksi Tutille.)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

MiniVV ja muuta mukavaa

Alkuviikkokin oli vapaa, mutta keskiviikkona 9.3 jatkoin lomitusta Granbackalla. (Vai olinkohan maanantaina töissä? Noh, ei sillä väliä.) Tuoreen ruunan takajalkojen väli on aika turvonnut, mutta poni on ihan hyväntuulisen oloinen. Aamupäivällä kävelytin ponin varovasti ja iltapäivällä oli Annikan vuoro. Annikan ja Elmerin ollessa puomilla, juoksi Tutti yht'äkkiä tarhan porteista läpi. Se suuntasi kohti Elmeriä ja minä taustalla tapahtumat huomattuani juoksin myös äkkiä paikalle. Ehkä ei järkevin temppu läväyttää tammaa ahterille avokämmenellä, tuli sen verran napakka kahden jalan potku vastaukseksi (onneksi ei ihan osunut)... Mutta "minun poniin et koske!" Se siitä olisikin puuttunut, kun tuo polvivammaongelmakakara olisi nyt irtoponin takia onnistunut saamaan tikkauksensa auki. Tamma lähti Elmerin luota ja saatiin pian kiinni.
     Illalla töiden jälkeen pieni ja suloinen Pinja tuli ratsastamaan Braamerilla. Mentiin kentällä ja ratsukko oli muuten aivan mainio, mutta kartiot saivat kyytiä. Mokomat kartioiden kaatelijat, pitää hankkia jotain painavampaa joka ei niin herkästi kaadu. Braamer ihan oikeasti aina välillä oikein tähtää ja kaataa..!


Torstaina 10.3 menin töihin vähän myöhemmin, sillä aamusta minulla oli Harjussa yrittäjyyden näyttö! Hui kamala, hirmiunen paniikki ja pelko, mutta ette uskokkaan: pääsin läpi ja sain arvosanan H2. Mistäkö tein liiketoimintasuunnitelmani? No tietysti poneistani. Sivutoimisen toiminimen, poniratsastusta, ajoa ja kaikenlaista valokuvausta. Enää yksi näyttö jäljellä ja sitten olisi tämä koulu käyty!
     Mikä helpottava tunne päästä takaisin turvaan Granbackalle siivoamaan tuttuja ja turvallisia karsinoita. Ellua kävelytin puoleltapäivin ja se on aika turvoksissa. Kylmää se ei halua, kun yritänkin lunta vähän varovasti pitää ihoa vasten, se vetää herneen nenäänsä. Vettä saa vähän ruiskuteltua, mutta siitäkään ei tykkää yhtään.
     Mette kävi ratsastamassa Braamerin. Hän hoiti ja varusti sen itse, sillä minä olin syömässä ja tyydyin vain seuraamaan ratsukon menoa ikkunasta. Hyvältä näytti, kaikki askellajit käytiin läpi eikä B pelleillyt. Olisi ollut kiva räpsiä parit kuvat, mutta olin ihan väsynyt ja nälkäinen. Kiva Mette kun kävit!
     Illalla irtojuoksutin Ossin ja Ilmarin kentällä. (Penahan on juuri rokotettu, siksi se ei päässyt mukaan.) Riehumista kuten aina, tälläkertaa tosin ei ole videota. Juoksutuksen jälkeen Minna kävelytti Ilmarin ja naapurin poika Ossin. Ai mitä häh? Niin siis siinä pääsi käymään niin, että Ossin loppuverkat tehtiinkin kevyesti selästä, samalla leikkien vähän hippaa käynnissä. (Mukana pojan vanhemmat.) Riimunnaru vain riimuun kiinni ohjiksi ja menoksi. Samalla minä kävelytin Elmeriä. Voihan turvotus, mutta kyllä se laskee kun vaan kävelyttää, kävelyttää ja kävelyttää. (Kiitos naapureille myös kävelytysavusta.)

Ps. Ossilla on jälleen uusi ihailija. ;)


Perjantaina 11.3 otin Braamerin aamutallissa sisään. Se vaikutti minusta pihatolla vähän oudolta ja päätin ottaa sen karsinaan huilimaan. Ellun kävelytys meni hyvin, käytiin vähän pihaton portilla kurkkaamassa kavereita. Sain ujutettua vähän kylmää vettäkin takajalkojen väliin, vaikka poni ei yhtään tykkää. Ei sitten kylmätä... onneksi ei tehty avoruunausta, en olisi ikinä saanut useaa kertaa päivässä yksin huuhdottua, varsinkaan kun pihassa ei voi, ettei jäädy.
     Ennen Braamerin viemistä takaisin pihalle, otin sen vapaana tallin pihalle. Mukanani oli myös raippa ja kasa leivänpaloja. Aluksi nostin Braamerin etujalkaa, kehuin ja annoin leivän. Tein sitä muutaman kerran, kunnes se nosti jalkansa kun vain painoin jalan takaosaa. Hiljalleen kevyempää kosketusta ja lopulta se nosti jalkaansa kun kosketin raipalla. Tästä se lähtee se espanjalainen käynti, jos vain jaksaa treenata... ehkä, hahaa! Kävelimme myös vähän pihassa tutkimassa kaikkea, ruuna on kätevä kun voi pitää irti. Myös pihattoon mentiin niin, että poni juoksi kanssani ilman naruja tai muita härpäkkeitä.
     Sitten saapuivat Helmi, Annika ja Linnea. Meillä oli ensimmäinen mini VV, eli vain yhden yön vakkarien viikonloppu. Helmi kävelytti heti alkuun Elmerin ja illalla majoittumisen, hevosten sisäänoton ja muiden systeemien jälkeen lähdimme hämärälle kuutamomaastolle hankikahlaamaan. Helmi ratsasti Odinilla, Linnea talutti Ossia ja Annika Braameria.
     Lauanaina 12.3 teimme tyttöjen kanssa aamutallin, jonka jälkeen seuraksemme saapui Kiia. Kävimme piiitkällä lenkillä, josta alkupätkä oli metsätietä, välipätkä moottoritien suuntaista huoltotietä ja loppupätkä asfalttitietä. Ilma oli mielettömän ihana, suloisen keväinen ja ponit olivat reippaita. Etenimme kaikissa askellajeissa pohjien salliessa. Asfalttitiellä oli pitkä käyntipätkä, mutta meillä oli hauskaa arvostellessamme autojen ohituksia kouluarvosanoin.



Kuvat © Linnea

Sunnuntaina 13.3 Annika kävelytti Ellun: tunti kävelytystä kentällä ja pihalla. Elmeri oli ollut reipas ja kiltisti. Sunnuntaivakkarien kanssa ajoimme pitkän lenkin. Siitä tein videopostauksen joka löytyy alta. Lenkin jälkeen kävelytimme Elmerin vielä uudelleen Simon ja Hennan kanssa, ja lisäksi Aava hoiti Penan. Pena ei vielä tullut lenkille mukaan tiistaisten rokotusten vuoksi.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Orista ruunaksi

Maanantaina 7.3. Ossilla ja Braamerilla oli ansaittua vapaata ja irtojuksutin Elmerin, Penan ja Sulon kentällä. Lisäksi katsoin sairastarhaa valmiiksi Elmerille: hanki piti saada pois, ei rankkaa kahlailua ponille. Väliaita piti rakentaa (tarhaa pienemmäksi) ja katos turvettaa. Lisäksi rakensimme huvikseen vähän lumivallia tuulensuojaksi! Ensin apunani oli naapurin pikkupoika, mutta hän kyllästyi pian. Hänen isänsä osallistui sitten hänen sijaisenaan rakennustalkoisiin.




8.3 tiistai, oli odotettu, jännittävä ja samalla pelottava päivä. Elmerin ruunaus! Hain ensin Linnean, sitten Annikan ja yhdessä suuntasimme Granbackalle. Traileriin lastattiin Elmeri ja Pena. Tallinomistajien kanssa vähän mietittiin, että mahtaako autoni jaksaa vetää kopin perille asti pöppöröisessä lumessa. Oltaisiin voitu saada Lasse kuskiksi ja pakettiauto vetämään, mutta sitten toinen tytöistä ei olisi mahtunut mukaan. Niinpä päädyimme uhmaamaan säätä oman urhean Opelini kanssa. Voi sitä sumun määrää, mikä oli ilmassa! Näkyvyys oli huono, paikoitellen lähes olematon, mutta selvisimme ehjinä perille, vieläpä ajoissa. Ensin oli vuorossa Penan tehosterokotus, jonka jälkeen pieni harmaa vietiin takaisin traikkuun odottelemaan.
     Ellu sai esirauhoituspiikin ja pian sen jälkeen toisen. Teho oli nopea ja poni alkoi pian nuokkua (klo. 10.52). Odoteltiin jonkin aikaa, kunnes 11.25 aikoihin klipattiin karvaa pois, ommeltiin kanyyli, kuunneltiin sydänäänet ja annettiin penisiliinipiikki. Sitten taas odoteltiin. Ellu hengitti raskaasti ja kuullosti aivan siltä, kuin se olisi kuorsannut. 11.35 aikoihin poni siirrettiin pehmustettuun huoneeseen. Odoteltiin ja annettiin taas rauhoittavaa. Sitten meidän piti mennä toimistoon istuskelemaan ja odottelemaan. Harmi, ettei ruunausta päässyt mistään seuraamaan. Olen ollut kahdessa kotiruunauksessa mukana ja tämänkin olisin halunnut nähdä. Jännitti ja odotus tuntui hurjan pitkältä. Välillä tytöt kävivät kurkkaamassa, että Penalla oli kaikki hyvin.
     En ole muistanut merkata monelta Ellu siirrettiin takaisin pehmustettuun huoneeseen heräämään (se muuten nostettiin sieltä leikkauspöydälle ja siitä sinne takaisin jollain isolla nostimella), mutta 12.25 aikoihin se oli jo ollut ylhäällä, koska olen kirjoittanut että se pissaili monta kertaa. Muistan että se nousi itse ylös ilman kaatuilua, mutta oli aika hutera ja tokkurassa jonkin aikaa.
      Yhteensä klinikalla meni päälle kolme tuntia, klo. 10.30–13.48. Hintaa käynnille tuli 618€ sisältäen ruunauksen (520€), sulfat ja Penan rokotuksen. Siihen päälle voidaan sitten laskea vielä bensat. Tyyristä hommaa, mutta kaikki sen arvoista. Jospa Ellusta nyt tulisi vähän rauhallisempi, eikä tarvitse ainakaan alkaa stressaamaan tammoja! Pariviikkoa ponia pitää pitää nyt eristyksissä ja kävelyttää. Turvotuksen määrää pitää tarkkailla ja sulfaa annetaan kaksi päivää aamuin illoin (huomenna ja ylihuomenna), mutta muuta ei tarvitse tehdä.
     Kotimatka sujui hyvin ja kotiin saatiin tuore ruuna. Se oli jo suhteellisen hyvin herännyt ja pääsi tutkimaan uutta väliaikaisasuntoaan, jossa se tulisi majailemaan seuraavat 2-3viikkoa.


Orit matkalla kohti klinikkaa.
Pikkupojat klinikalla © Annika

Rauhoitettu Kelluttaja © Annika.
© Annika

<3 © Annika
Kanyyli.
Heräämishuoneessa.

Ruuna ja ori valmiina kotimatkalle.
Lääkäri koitti määrätä penisiliiniä (mitä taisi saada klinikalla), mutta pyysin ennemmin sulfaa. Pääsen helpommalla, kun ei tarvitse paniikissa pistellä. Tämä menee kätevästi ruuan kanssa ja on hyväksi.

Elmerin väliaikaisasunto.

Postissa tulleet valjakkovaljaat, jotka olivat harmikseni liian pienet.
Onneksi sain helposti myytyä eteenpäin.
Kotona nähtiin pellolla kettu.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Horse Fair -messuilla edustamassa Harjun Oppimiskeskusta

Kumpikin poni sai
oman ruusukkeen
muistoksi. <3
Voi sitä jännityksen määrää, kun istut autossa, ponit ja kamat pakattuna, matkalla kohti Helsinki Horse Fair -messuja. Eikä oltu vain menossa hengailemaan ja shoppailemaan, vaan myös esiintymään ja edustamaan Harjun Oppimiskeskusta! Meillä oli poniagilityshow Horse & rider -areenalla sekä lauantaina, että sunnunnuntaina. Kanssani poneja esitti meidän reipas ja taitava Helmi, joka sai temppuilla Braamerin kanssa minun esittäessäni Ossia. Ratahenkilöinä ja jokapaikan avustajina mukana olivat Linnea ja Hanne, joista jälkimmäinen toimi myös kuskina.
     Matkalla jouduimme vähän soittelemaan lisäohjeita ja kamojen purkaminenkin oli vähän haastavaa. Pääsimme kuitenkin ehjinä ja hyvissä ajoin perille, ja miten upeaa olikaan taluttaa ponit sisälle messuhalliin... suuret ovet aukesivat ja meitä odotti monta saattajaa punaisine naruineen. Talutimme ponit kulkueen ympäröimänä, kummallakin puolellamme käveli Harjun opiskelijoita eristämässä ponit messuyleisöstä. Saimme aikaan kohahduksen ja paljon katseita. Muistan kuulleeni jonkun sanovan: "Eihän noi oo ees pieniä". Tallialueella laitoimme ponit omiin karsinoihinsa. Ne olivat vastapäätä toisiaan ja Braamerin viereisessä karsinassa asusti ennestään tuttu hevonen: Granbackalla ennen asunut irlannin cob ori Usko! Tuntui hienolta päästä tallialueelle ja vielä hienommalta olla siellä omien ponieni kanssa! Siellä tosin oli aika kuuma, meidän talviturnukkaiset ponimme olivat aika kuumissaan. Ihastuin muuten siellä käytettyyn kuivikkeeseen, mahtoikohan se olla jotakin puupellettiä..? Sellaista voisin huolia omaan talliini, jos joskus minulla sellainen tulee olemaan.
     Lauantain esiintyminen meni ihan hyvin, vaikkakin hervottomassa jännityksessä. Olisi pitänyt puhua ja selittää enemmän, sekä näyttää vähän enemmän kaikkea, mutta ei tuo minulle mikään helppo homma ollut. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta samalla oli kivaa ja ihan mahtavaa! Ponit olivat söpöjä ja käyttäytyivät niin hyvin kuin ikinä vain olisi voinut toivoa. Yleisö eli hauskasti mukana ja porukkaa olikin muuten tosi paljon: ei ollut kumpanakaan päivänä kuulemma areenan reunalla muiden esitysten aikana niin paljon ihmisiä, kuin meidän esityksemme aikana!
     Esityksen jälkeen oli aikaa ottaa palautekeskustelu, syödä ja shoppailla. En muista mitä ostin minäkin päivänä, mutta mukaan tarttui ainakin pinkki laukku, timanttikoristellut jalustinhihnat, sekä ProTikin pisteeltä putsit Penalle ja Braamerille, sekä uudet upeat Pieniä Kavioita -paidat minulle, Hannelle ja Helmille! Shoppailujen lomassa satuin sopivasti osumaan paikalle, kun Mirjami Miettinen aloitti luentonsa kuolaimen vaikutuksesta hevosen suuhun. Vaikka meidän tyttöjä ei kiinnostanut ollenkaan jäädä kuuntelemaan mitään ihme luentoja, minä jäin seuraamaan tarkasti alusta loppuun. Tärkeää ja mielenkiintoista asiaa, jos teitä kiinnostaa, lukekaa Ellikin blogiteksti.
     Meidän suunnatessamme yöksi kotiin nukkumaan, ponit jäivät yöpymään messukeskukseen. Harjun porukat olivat niitä illalla ja aamulla kävelytelleet. En tiedä miten oli mennyt, mutta ilmeisesti hyvin, kun ei mitään kuulunut. Illalla ovia oli avattu niin, että tallialueelle oli saatu mukavan viileää ilmaa. Olivat ponit sunnuntaina hikisiä, mutta eipä muuta voi noilla talvikarvoilla olettaakkaan!
     Sunnuntain esiintyminen meni paljon paremmin kuin lauantain. Tuntui että jännitti melkeinpä vielä enemmän, mutta puhuin paljon enemmän. Kerroin Harjusta, kerroin meistä, kerroin miksi harrastamme agilityä, mistä saamme esteitä ja miten opetamme asioita poneille. "Tuulihan parantaa kuin sika juoksuaan", sanoi yksi opettajakin. (En ihan ymmärrä sanontaa, mutta kyllä se varmasti jotain positiivista oli.)
     Kotimatka sujui hyvin ja suuremmitta ongelmitta. Kun ponit pääsivät messuhallista ulos, ne melkein juoksivat pihalle viileän ilman tulviessa vastaan. Ne selvästi nauttivat päästessään raikkaaseen ulkoilmaan, vaikka me ihmiset värjöttelimmekin kylmissämme. Matkatessamme kohti traileria, meidät yllätti iloinen ihmisjoukko. Ponit saivat rapsutuksia ja iloisia hymyjä.
     Hieno fiilis jäi koko tapahtumasta. Ihan valtava kiitos meidän tiimille, eli Helmille, Hannelle ja Linnealle. Mielettömän iso kiitos myös Harjulle tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta, sekä messujen järjestäjille hienosta tapahtumasta! Kiitos Lasselle keinulaudasta ja naapurin Petelle laudan poikkipuiden tekemisestä! Iso kiitos myös koko meidän upealle yleisöllemme, te teitte tästä hienoa! Kiitos kaikille!

- - -

- - -


Meinasi unohtua! Tyttöjen messujen kohokohtia taisivat olla
a) se, kun näytteilleasettajien tms. kahvihuoneesta tullessamme tytöt melkein törmäsivät ovella Kaktuun (voi sitä onnen määrää ja hihkumista tapahtuneen jälkeen "ME MELKEIN TÖRMÄTTIIN KAKTUUN!! <3___<3")
ja b) se Helmi oli Mikun snäpissä Braamerin kanssa (screenshot vasemmalla).

Kuvia tallialueelta.

1. Messuväkeä, 2. Helmin ja Lyylin unelmaromaani.

Mirjami Miettisen kuolainluennolta.

1. Kuolattavaa, 2. Alpakoita :D <3

Miun uusi ihana paita! Teetettiin siis ProTikin pisteellä: http://www.brodeeraus.org
Kotimatkalla.

1. Jalustinhihnoista ostin nuo missä on isoja timantteja, ne sopivat täydellisesti Braamerin koulukisasuitsien otsapantaan! Ossille ostan myöhemmin nuo pienemmillä timanteilla olevat.
2. Rakastuin, löysin pieniä kavalettipalikoita! Pakko saada noita joskus!
3. Kuolainluento. Tärkeää ja mielenkiintoista!
4. Rakastuin taas. Unelmieni valjakkovaljaat.
5. Messualuetta.
6. Linnea tallialueella.
7. Usko ystävämme. <3
8. Ruusuke.
9. Hieno edustusloimi.
Kotihyllyllä.

Tähänkin vielä aivan ihana Fannin tekemä video:
(Pitääkin muistaa pyytää tämä Fannilta tikulla tms., jotta säilyy vaikka häviäisi youtubesta.)

© Nuppu Siro

Saimme Harjusta aivan upeat edustusloimet, sekä paidat! Minä hankin lisäksi vaaleanvihreät riimunnarut, jotta nekin sopisivat väreihin. (Tilasin Hööksiltä, nopeasti tulivat ja ovat hyvät!)
Ponit kiersivät rapsuteltavina. Kumpikaan ei koittanut näykkiä, yksien söpöjen poikasten kasvoille Ossi puhalsi saaden heidät nauramaan onnessaan. Meillä oli kummankin ponin harjassa glitteri suihketta, kunnon show meininkiä.. ;)
Lassen tekemä upea lauta. Ossi ei suostunut, mutta Braamer meni hyvin.




Linkki Armin blogiin: http://armijaponit.blogspot.fi.





Hanne ja Linnea olivat meidän ratahenkilöitämme, he rakensivat rataa, heiluttivat pressua, nostivat tippuneet puomit ja auttoivat kaikessa kulissien takana.

Jos jollain on vielä kuvia tai videoita, otamme niitä erittäin miellämme vastaan!! :) 
Suuret kiitokset niille, joilta olemme materiaalia jo saaneet!

- - -



- - -

Ps. Annika ja Aava olivat käyneet sunnuntaina hoitamassa ja kävelyttämässä Elmerin ja Penan. (Kävelytys kolme kierrosta viiskymppisen rataa ympäri, käyntiä ja hieman ravia.) Kiitos tytöt!

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)