maanantai 29. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän rataharkat

Sunnuntaina 14.2, ystävänpäivänä, ilma ei ollut mitenkään erityisen hemaiseva. Ajaessani tallille liukastelin autoineni hitaasti, enkä kovinkaan varmasti. Siitä huolimatta ajoin suoraan ylälenkin mäelle kiinnittämään traikkua auton perään. Kiia ja Simo olivat jo harjaamassa poneja ja pakkasimme pian sekä ne, että tavarat mukaan matkaan. Ajomatka oli KAMALA. Liukasta, loskaa, lumisadetta, hyi kamala. Aivan surkea ajokeli. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille ja edessa aukeni Korrin piha. Olimme saapuneet Katajasuolle rataharkkoihin.
     Korrilla on kaksi maneesia. Toisessa oli kisat ja toisessa yksärien verkka. Tai no, eiväthän ne olleet kisat, vaan rataharkat, mutta tuntuivat silti kisoilta. Olimme tosi ajoissa ja ponit saivat ennen varustusta ja verkkaa odotella kopissa heinää syöden. Me tutustuimme varovasti paikkoihin, ihailimme ratsastuskoulun poneja ja katsoimme ristikkoluokan osallistujien suorituksia.
     Kun aloimme ottamaan ensimmäisiä hyppyjä alkuverkkojen jälkeen, meinasi Kiia päästä maistamaan hiekkaa. Hän sai kuitenkin hienosti pelastettua ja pääsi kaulalta takaisin satulaan. B vetää herneet nenään, jos ei ratsastaja nouse esteen jälkeen pystyyn vaan jää yhtään etukenoon. Minä neuvoin ratsastajia ja Linnea otti kamerallani kuvia. Selvästi tarvitsisimme harjoitella enemmän esteitä kummankin ratsukon kanssa, kun vain kelit paranevat. Hyvin meni, vaikkakin ollaan hieman ruosteessa.
     Kun tulimme sisään isoon maneesiin, katsomossa kohahti. Ainakin se mitä kuulimme, oli ihastelua ja söpöstelyä, ovathan nuo aika hurmaavia otuksia! Kummankin ratsukon rata meni ihan hyvin. Kiia ja B saivat puhtaan radan, Ossilla ja Simolla tuli yksi ohitus ja yksi pudotus. Kumpikin ratsukko starttasi siis 40-50cm radan.
     Kivat "kisat", tulemme ehdottomasti uudelleenkin! Kotimatka jännitti, mutta selvisimme siitäkin. Päivä oli taas yllättävän pitkä, mutta mukava ja antoisa. Aava ja Annika olivat käyneet taluttelemassa Penan ja Ellun. Aava kertoi, että hän oli kävellyt Penan kanssa noin 45 minuuttia, osan pellolla ja osan Annikan ja Elmerin kanssa tiellä. Kävelytyksen jälkeen (Annika ja Elmeri vielä jatkoivat) Aava oli vienyt Penan takaisin pihattoon ja rapsutellut sitä ja Suloa jonkin aikaa pikkusiskonsa kanssa. Annika kertoi kävelyttäneensä Ellua noin tunnin.

Verkasta © Linnea

Radalta © Sanni Kurki

Radalta © mie



Jokainen osallistuja sai ruusukkeen.

Annika ja Elmeri

Ja viimeisenä, Nero

maanantai 22. helmikuuta 2016

Shoppailua ja muuta mukavaa

Perjantaina 12.2 vuorossa oli ensin shoppailureissu (HevosväyläS-rautaPikant, laitan ostoksista kuvan) ja sen jälkeen ajelin kohti tallia kera Neron. Koira sai taas höslöttää ympäriinsä, kunhan suunnilleen näköetäisyydellä, ja minä otin aluksi liikutukseen Ossin ja Braamerin. Talutin poneja ja aloitimme pellolla noin kilometrin matkalla, jonka jälkeen menimme kentälle. Pellolla otimme käynnin lisäksi pienet pätkät ravia ja laukkaa, kentällä laukkaaminen jäi vähälle liukkauden vuoksi. Teimme paljon ympyröitä ja kaaria, joissa aina sisäpuolen poni käveli ja ulkokaarteen poni ravasi. B veti yhteen kohtaan aikamoisen pukin, saa nähdä minkä verran sillä on energiaa huomenna ajossa! Kentällä käveli myös Jilke, jota pojat innoissaan tervehtivät nuuskutellen.
     Isojen poikien jälkeen oli pienten vuoro. En jaksanut ottaa ponien omia riimuja, joten Ellu ja Pena saivat päihinsä Ossin ja B:n riimut. Vähän ensin mietin, että mitä taluttamisesta tulisi ilman ketjuja nyt kun oli kaksi ponia kerralla, mutta ei siinä ollut mitään ongelmaa. Taluttelin poikia kentällä käynnissä ja ravissa ja ne käyttäytyivät oikein hyvin. Lopuksi vielä jalkahuollot ja voilá, valmista.

1. Hevosväylästä löytyi kahdet tarjouksessa olevat takasuojat. Etusuojat olivat liian pitkiä, 18cm.
2. Elmerin uudet etusuojat Pikantista, takasuojat Hevosväylästä.
3. Palohaat slow feed -verkkoon ja Ossille kaviokoukku S-raudasta (ex Agrimarket), Braamerille hivutussuojat Hevosväylästä.

Pena ja Ellu saivat tervehtiä Pokua ennen pihattoon paluuta.
Tallikoiraseni.


Lauantaina 13.2 kun kävelin pihatolle, oli maassa veripisaroita. Lähemmin tarkisteltuna huomattiin, että Penan nenässä oli haava. Varmaan Braamer sitä vähän pöllyttänyt, se on jotenkin ätäkällä päällä pitämässä Suloa ja muita nuoria kurissa. Virittelimme Lassen avustuksella pihattoon toisen slow feed -verkon, jonka sain edellispäivänä Hellulta. Nyt on hyvät verkot, jospa saataisiin poikia hieman hoikemmiksi. Kunpa kelit vielä paranisivat, että saataisiin liikutus taas normaaliksi. Linnea on kipeä, eli hän ei päässyt ajamaan. Kiialla oli muuta menoa, mutta tallille saapuivat Helmi, Aava ja Annika.
     Ensin liikutusvuorossa olivat Minnan Pera ja Odin, sekä miun Ossi. Helmi ratsasti Peralla, Aava Ouskalla ja Annika ajoi Ossilla. Puhdistimme ennen heppojen hakua ja laittoa Penan haavan: Aava ja Annika pitivät Penaa kiinni ja rapsuttelivat, mie varovasti huuhdoin ruiskulla ja hyvin laimealla betadinella. Pena antoi hoitaa hyvin näin, muttei tykkää jos kipeään kohtaan suoraan kosketaan. Kun nenä oli valmis, tytöt hakivat hepat ja alkoivat varustaa niitä. Minä siivosin sillävälin tallissa pari karsinaa. Tykkäättekö siivota karsinoita, vai onko se teille enemmänkin sellaista pakkopullaa? Siivoatteko ylipäätään karsinoita, vai ettekö ole joutunut sellaisiin hommiin? Mie tykkään siivota karsinoita, se on sopivan yksinkertaista ja jollain tapaa rauhoittavaa. Pystyy syventymään omiin ajatuksiinsa ja tehdä samalla jotain fyysistä ja hyödyllistä, jonka tulos on silmin nähtävissä (ja usein nenällä haistettavissa).
     Ensimmäisen erän hepsujen liikutus tapahtui pellolla. Odin ja Pera olivat hyvin reippaalla päällä ja kumpaakin sai rauhoitella. Ossi oli reipas, mutta selvästi rauhallisempi kuin muut. Aluksi tehtiin pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä, jotta saatiin otuksia kuulolle. Pikkuhiljaa siirryttiin ravailemaan ja kaikki myös laukkasivat. Pelto oli hyvässä kunnossa, tänään oli aika lämmin päivä. Jää oli sulanut melko hyvin ja varsinkin pellolla olevat jääkohdat olivat enää pelkkää loskaa.
     Toinen liikutuserä haettiin tallin pihalle, kun edelliset oli saatu hoidettua pois. Helmi ajoi Braamerilla, Aava Elmerillä ja Annika talutti Penaa. Penaa ei ajettu, koska meillä on käytössä vain kahdet kärryt: valjakkokärreistä hajosi rengas silloin tapaninpäivänä, kun tytöt ajoivat tyhjällä renkaalla. Ellulla ei olla pitkään aikaan ajettu näin paljon kuin tänään. Monta kierrosta kenttää ympäri ja kumpaankin suuntaan ravipätkiä. Miekin sain ajaa pari kierrosta, miten pienestä ihminen voikaan olla onnellinen: Ellulla voi ajaa! <3 Helmi ajeli Braamerilla kaikissa askellajeissa ja Aavan ja Elmerin lopetettua (ei ajettu liikaa kerralla) Helmi ajoi Braamerilla harjoituksena K.N. specialin. Helmi on menossa Pyölille harjoituskisoihin ja jännittää, muistaako radan vai ei. Hyvin meni ainakin tänään ja minä autoin loppuradan muistamisen kanssa.
     Ennenkö ponit vietiin takaisin pihattoon, rapsuttelin Ellua tallin pihassa. Seisoin suoraan ponin edessä ja se painoi päänsä jalkojani vasten. Minä rapsutin molemmilla käsillä sen korvantauksia ja painoin pääni sen harjaan. On se vaan niin hurjan rakas, hieno ja ihana!

Ei pitäis Braameria ärsyttää.

Annika ja Ossi.
Helmi ja Pera.
Valkea/voikko poni ja nää kelit... ihana yhdistelmä. :D
Aava ja Odin.

Tässä huvikseen teille taas muutama hakusana, joilla blogiini on viimeiaikoina päädytty:

Ja sitten tää tunne:
En tiiä miks miut on mainittu. Noh, tuskin mitään pahaa.

Tallikoirani

Torstaina 11.2 raahasin tallille mukaan koiramme Neron. Se ei ole ollut mukanani pitkään aikaan, varmaankaan yli vuoteen, sillä se on pelännyt poneja ja koko tallilla oloa. Se ei ole suostunut tulemaan edes tallin pihalle kuin pakotettuna, vaan ryöminyt ooppelin alle odottelemaan kotiinlähtöä. Nyt avasin jännittyneenä auton oven ja päästin koiran ulos. Se alkoi juoksennella iloisena ja häntäänsä korkealla kantaen edestakaisin, nuuskien kaikkea mahdollista. Ei merkkiäkään pelosta. Toisaalta huomasin myös, ettei "valitsemaani koiraan meinannut saada yhteyttä", kun toinen meni ihan sekaisin kaikista kiinnostavista hajuista.
     Hain pihatolta tallin pihaan Elmerin ja Penan. Nero kipsutteli mukana, kävi juomassa ojasta (massua myöten veteen kahlaten), häiriköi karsinoita siivoavia Minnaa ja Hellua, sai itseensä turvetta, söi kakkaa ja sekä leikki että otti vähän yhteen Severin kanssa. Sitä eivät häirinneet ponit tallin pihassa, mutta lähelle niitä se ei halunnut tulla. Neron höseltäessä innoissaan pitkin poikin, minä hoidin Penan ja Elmerin haavat sun muut systeemit.
     Elmeri jyrsi koko ajan puomia, jossa se oli kiinni. Se ei sitten millään uskonut, ettei niin saa tehdä. Ammuin sitä samalla vesiletkulla turvalle, jonka kanssa huuhdoin sen kavion ja Penan jalan. Reaktio lähinnä "häh, mitä tapahtui?". Vesi auttoi hetken. Vein letkun pois, jonka jälkeen koitettiin taas järsiä tolppaa. Voihan Ellu! (Ja kyllä, ponia on ruokittu asianmukaisesti.) Hain tallin hanasta vettä, jonka otin toiseen käteeni pitäen kättäni kuppina. Nero huomasi kun kattoin vettä: "mitä sulla siinä on?!" ja kun näytin... koira lipitti veden pois.
     Ennenkö vein ponit takaisin pihattoon, sovitin Pikantista saamiani etusuojia Penan jalkaan. Olen kauan etsinyt tarpeeksi pieniä suojia shettikselle, kun meille kaikki nuo Horzen ja muiden 18cm korkeat ovat liian pitkiä. Nyt Pikantissa oli nämä ja sain ne sovitukseen ennen ostoa. Arvatkaa miten kävi? Ne ovat hyvät!! Jes! Nyt vaan Pikanttiin tilaamaan kolmet lisää!

Illemmalla minä olin Hannen kanssa turvallisuuspäällikkökoulutuksessa ja Aada ja Iiris kävivät hoitamassa ja taluttamassa Ellun ja Penan. Kun he harjailivat poikia puomilla, Tutti talutettiin siitä ohi sisälle. Elmeri oli hörissyt sille ihan innoissaan. Tytöt taluttelivat poneja noin tunnin ja kumpikin orhi oli ollut reipas. Harmillisesti tyttöjen kengät olivat kastuneet pellolla heti, mutta onneksi se ei ilmeisesti ollut tahtia haitannut. Suurimmaksi osaksi he olivat menneet käyntiä, mutta myös muutaman ravipätkän. Ponit olivat kuulemma olleet kivoja, vaikka Ellu olikin yrittänyt näykkiä... mokoma!

Wihii!
Jäätä ja vettä. Ihana talvi.
Ihanat suojat, JES! Haavakin jo pikkuinen.

Ehkäpä saan vielä tallikoirani takaisin!
(Kuva © Meiju Vellinki 2012.)

torstai 18. helmikuuta 2016

Uudet tuulet

Tiistaina 9.2 huomasin pihatolle saapuessani, että tihutöitä oli tehty. Tuuli (hilpeyttä aiheuttavaa aina minun yhteydessäni), oli lennättänyt ponien aitaukseen jonkin levyn. Se ei ollut styroksia, mutta jotain samankaltaista kevyttä ainetta. Arvatkaa vaan mitä sille oli tapahtunut? Se oli silputtu pieniksi paloiksi ympäriinsä. Ainakin pojilla on ollut hauskaa...
     Kerättyäni silpustukset pois, otin Penan ja Ellun tallin pihaan huuhdontaan. Ensin Ellun kavio, sitten Penan koipi. Tuputtelin siihen eläinlääkärin tuomaa lääkettä, jonka seloste on saksaa. En ymmärtänyt juuri mitään, mutta eläinlääkäri kuulemma neuvoi tuputtelemaan pumpulilla. Niin tein.
     Onkohan pojat saaneet liian vähän ruokaa, kun ensin piti silputa se levy ja tallin pihassa Elmeri maisteli maasta hiekotushiekkaa? Niin nälkä että syö vaikka pieniä kiviä? Hölmö elukka, lähes koko ajan heinää saatavilla, joten turha huijata.
     Kiia kävi illemmalla taluttelemassa Braameria vähän yli 30min, ruokki sen ja siivoili pihattokoppia. Koska hänelle jäi vielä aikaa, hän reippaana puhdisti myös Braamerin harjat!

Silpustuksia
Illalla töiden jälkeen paikallani odotti laskiaisyllätys. Kiitos Hanne!


Keskiviikkona 10.2 soitin Porvoon hevosklinikalle ja varasin Elmerille ruunausajan. 8.3.2016 Elmeristä tulee ruuna! Mietin ensin kotiruunausta, mutta päädyin lopulta umpiruunaukseen klinikalla. Se on lopulta helpompaa ja vähemmän stressaavaa minulle itselleni ja riski on hieman pienempi. Kalliimmaksi se tulee, PALJON, mutta mitä sitä ei rakkaansa vuoksi maksaisi. Jännää!
     Tallilla otin taas Elmerin ja Penan koipien huuhdontaan ja lääkintään. Keksimäni huuhdontapaikka on hankala, joten ketut... laitoin ponit puomille. Piha on jo valmiiksi märkä ja jäinen, joten ihan sama vaikka vettä tulisi siihen lisää. (Sain tietysti luvan tallin omistajalta.)


Uitetut rotat ja "talvinen keli"

Tänään oli viimeinen päivä oppisopimustani, eli viimeinen työpäivä ratsastuskoululla. Kiitos Taina, Niina, hoitajat ja ratsastajat, kiitos koko Hempyölin tallin väki! <3 Oli ihan loistavat puolitoista vuotta, tuli opittua ja koettua paljon, sekä tutustuttua ihaniin ihmisiin! Näkemisiin, jatkan ainakin jonkin aikaa ratsastusta, ette te minusta näin helpolla pääse eroon! ;)

 Valmistumiseni venyy vähän, eli paperit ei vielä ole kourassa. 
Sain äidiltäni kuitenkin jo valmistujaislahjan, ihanat, kiitos!! <3

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)