maanantai 30. marraskuuta 2015

Viikko taas ajassa eteenpäin

Maanantai 23.11.2015
Minulla ei ollut töitä, sillä olin päivällä EA-kurssilla. (Siellä oli tosi mukavaa, vaikka jännitinkin!) Illalla pääsin siis poikkeuksellisesti Granbackalle. Mette ja Elisa tulivat ajamaan Ossilla samaan aikaan kun minä kävelytin Elmerin ja Braamerin. Pakkasissa on se hyvä, että ponit ovat yllättävän puhtaita. Varjopuolena kuitenkin se, että kenttä oli jäässä. Tytöt saivat ajaa aika rauhalisesti, käyntiä ja hölkkää, mutta lopuksi käytiin pellolla ottamassa myös reippaampaa ravia ja vähän laukkaa. Yksi takasuoja Ossilta jäi peltoon. Koitin tarkkailla Elmerin ja B:n naksumisia, mutta alussa en oikein saanut katsottua. 25min kohdalla ainakaan Ellun polvet eivät naksuneet.

Ossi ei ole noin hikinen, se on sadetta. :D

Tiistai 24.11
Päivällä taas EA-kurssi ja illalla Granbackalle. Yksikään vakkari ei tullut vapaalle ajo-/ratsastuspaikalle, mutta vapaiden paikkojen wa-ryhmästä tiensä Granbackalle löysi ennestään tuttu Riina. (Ei Tutin ja Sulon Riina, vaan eri.) Riina ratsasti Ossilla kentällä ja minä kävelytin B:n. (Annika kävi hoitamassa ja kävelyttämässä Ellun.) Kenttä ei ollut enää jäässä ja taivaalta sateli aika-ajoin vettä. Ratsukko liikkui kaikissa askellajeissa, tehden aluksi pysähdyksiä ja edeten siirtymisiin. Ossi oli reipas ja hieno, hyvin meni. Lopuksi käytiin vielä pellolla etsimässä eilen karkuun livahtanutta takasuojaa, mutta lampusta huolimatta emme sitä pimeästi löytäneet.


Keskiviikko 25.11
Braamerilla ja Elmerillä oli vuolu ja Braamerilta otettiin samalla kengät pois. Kävelytys ei ollut nyt ihan täyspituinen, kun vuolussa meni aikaa, mutta ehdin kuitenkin saada poneja hieman liikkeelle. Illalla Kiia kävi ratsastamassa Ossilla. Hän ratsasti kentällä vähän vajaa tunnin, kaikissa askellajeissa, tehden paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Käynnissä hän oli tehnyt myös pohkeenväistöä. Ossi oli ollut kuulemma oikein kiva.

Ps. löysin sen kadonneen suojan! Päivänvalo on kiva asia!

Tähän kohtaan pari kuvaa meidän supersöpöstä Nerosta. <3


Torstaina 26.11 ja Perjantaina 27.11 kävelytin taas Ellun ja torstaina Ossilla ja Penalla oli illalla vuolu (ja Ossilta kengät pois). Itse en päässyt vuoluun mukaan, koska olin töissä, mutta iso kiitos hommassa auttaneelle Minnalle! Ponit olivat kuulemma olleet hienoja ja kiltisti.

Kiitos Ossi, kun pidät pikkuveikasta huolta näinä vaikeina aikoina. <3
Ossi on hyvä kaveri, päästää toisen katokseen. <3

Lauantai 28.11
Ravitiimi taas ajamassa, Linnea Ossilla, Kiia Penalla ja Helmi Braamerilla. Kyllä, B palaa töihin, turha kai sitä on seisottaa kun ei onnu tai oireile mitenkään muuten kuin naksumalla. Liikkuu iloisesti ja mielellään, joten mikäs siinä. Vierailevana tähtenä mukanamme ja Elmeriä hoitamassa oli tänään Auni. Kävimme ensin kipsuttelemassa tietä pitkin, jonka jälkeen palasimme kotitallille. Elmeri sai palata tarhaan ja valjakot siirtyivät kentälle. Kentällä tehtiin ympyröitä, siirtymisiä ja (mistä meidän "ravitytöt" innostuivat hurjasti,) laukattiin. Voi sitä riemun määrää! Ossikin innostui ihan toden teolla, sillä pitää päästä laskettamaan peltoon jokupäivä! Penakin laukkasi taas söpösesti, omaa hassua laukkaansa.
     Ponikerhossa meillä oli varustehuoltoa. Paikalle pääsivät vain Henna ja Aava, mutta meillä oli oikein hauskaa kolmestaan. Aava putsasi ja huolsi kaikkien ponien käyttösuitset ja nahkariimut, Henna puhdisti huolella kaikki putsit ja suojat. Höpöttelyä, hihittelyä, musiikkia ja mukavuutta. (Ps. sain Hennalta joulukalenterin! Se on aivan ihana, kiitos!<3)

"Anna se herkku..! :("
<3
Suurin osa kuvista on Aunin ottamia. Sillä on selvästi joku pakkomielle kapeisiin pystykuviin. :D 


Auni teki Braamerille hienon letin otsatukkaan!
Ekassa kuvassa valjakot kävivät ravaamassa ja tulivat takaisin. Ellu luuli jo hetken tulleensa hylätyksi, mutta ilahtui kun lauma palasi. <3 Toisessa ja kolmannessa kuvassa meidän "ravitytöt" ja "raviponit" innostuivat kun pääsivät laukkaamaan kärrien kanssa.

( Lisäksi oli sellanen ihana Aunin Ellulässytysvideo, mutta Auni ei anna julkaista sitä... x'D<3 )

Ponikerhon varustehuoltoa: Henna pesee putseja. Miulla oli nahkariimua pesevästä Aavasta ihan mahtava kuva, mutta miusta tuntuu että Aava syö minut jos laitan sen tänne! :D


Sunnuntai 29.11
Samaan aikaan ajamaan ja ratsastamaan saapuivat Simo, Elisa ja Mette. Simo ratsasti Ossilla, Elisa Braamerilla ja Mette pääsi kokeilemaan Penalla ajamista. Pena oli ihan super hieno: se ei säikkynyt tai säpsynyt. Se alkaa jo olla aika rauhallinen, siedättyy ja tottuu hyvin. Braamer meni hienosti ja innoissaan, ei temppuillut yhtään vaan oli kiltti ja yhteistyöhaluinen. Simo innostui kokeilemaan Ossin kanssa suitsien korvaamista naruriimulla. Varoitin Simoa jo etukäteen, että Ossilla saattaa olla aika paljon energiaa, mutta hän halusi koittaa siitä huolimatta. Naruriimulla meno sujui hienosti! Lopussa Ossi vähän innostui laukasta ja Simo sai tehdä kovasti töitä, mutta vautsi vau! Pysähdykset, peruutukset, kääntymiset, kaikki menee. Vaan miksipä ei menisi? 
     Elmeri kävelytettiin heti aluksi yhteistyössä Simon kanssa. Simo kävelytti sitä sen aikaa kun valjastin Metelle Penan ja minä kävelytin sitten loput sillävälin kun ratsukot ja valjakko kävelivät ja ravasivat. Ennen laukkoja Ellu oli jo omassa tarhassaan. Eipä liikkunut Elmeri hirveän innokkaasti, ei. Sitä sai jonkinverran patistaa liikkeelle, se olisi mielummin vain seisoksinut ja nuuskutellut kentän pintaa.

Loppukäynneissä kulmani kurtistuivat taas. Braamer oli ollut super, eikä se ontunut tai ollut millään tavalla epäpuhdas, pikemminkin rento ja tyytyväinen... mutta kintereestä kuului riipivä ääni. Sellanen, kuin ottaisit pienen nipun kuivia spagetteja ja taittaisit ne poikki. Sovimme Hannen kanssa, että soitan Braamerille ajan klinikalta. Sen liikutusta kuitenkin jatketaan normaalisti, jätetään vaan kaikki hypyt, kiitolaukat ja hiitit pois.




Maanantai 30.11
Kävin kävelyttämässä Elmerin. Synkät pilvet ovat kerääntyneet taivaalle. Elmeri ei olisi millään halunnut kävellä kotoa poispäin. Kotiinpäin se lähti tarpomaan kuitenkin ihan hyvää tahtia. Olivatko syynä keskeytyneet päiväheinät (oli kyllä syönyt ihan tarpeeksi!), vai kipu polvissa? Mistä sen nyt tietää? Seisommeko kuopan reunalla, vai onko tämä vain yksi tavallista suurempi haaste elämässä? Pahoin pelkään, että se on vaihtoehdoista ensimmäinen.

Karvakasat. <3 Ossi ei oo noin paksu miltä näyttää, tuo mahan alta näkyvä seinä näyttää nopeasti katsottuna olevan sen massua, muttei onneksi ole! :') (Vaikka kyllä sekä Ossi että B saisivat laihtua ihan reilusti.)

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tiedä en minäkään, kuinka täältä eteenpäin me selvitään

Lauantaina 21.11.2015 käytiin ravitiimin kanssa ajelemassa autiotalon lenkki. Linnea ajoi Penalla, Helmi ja Kiia Ossilla. Mentiin semirauhallisesti, käveltiin ja ravailtiin. Pena vähän sätkyili, se on herkkä mies, muttei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Ossilla oli virtaa ja sen kanssa tytöt kävivätkin ottamassa reippaampaa ravia, kun minä ja Linnea jatkoimme käyntiä metsään. Tosiaan, autiotalon lenkin pääsee menemään helposti myös kärreillä. Reitti oli osittain hieman märkä, mutta hyvin pääsi siitä huolimatta kulkemaan.
     Ajolenkin jälkeen Helmi hoiti ja kävelytti Elmerin, Kiia Braamerin. Ponikerholaisten kanssa harjoittelimme valjastusta ja kaikki olivat paikalla. Meillä oli mukavaa, valjasteltiin tallin käytävällä. Tytöt oppivat nopeasti, kun jaksavat keskittyä! Henna osasi itseasiassa jo kaiken, mutta hän sai toimia apuopettajana. Tavoitteeni on opettaa kaikki ponikerholaiset valjastustaitoisiksi tammikuun loppuun mennessä. Oikeastaan pitäisi pitää kaikille vakkareille valjastuskursseja, olisi kätevää jos kaikki osaisivat valjastaa!


Tässä harjoitellaan ohjien paketoimista. Viltin alla Ossi, se oli meidän valjastusponina. Kilpakärrit ovat kätevät, mahtuvat tallin käytävälle niin ei tarvinnut ulkona värjötellä!
Helmi ja aasinpoikanen <3


Sunnuntaina 22.11.2015 Taimiojan Laura kävi ottamassa minusta ja Elmeristä kuvia. Jos loppu tulisi, jäisi silti jotain muistoja. Tarkoitus oli myös ottaa minusta ja kaikista poneista yhteiskuva, mutten millään saanut koko laumaa yksin puhtaaksi... märän mutaiset ponit... Noh, jos Elmeri pitää päästää laukkaamaan ikivihreille niityille, soitan Lauralle hätäpuhelun ja pyydän tulemaan ottamaan vielä kokolaumakuvan. <3 
     Elmeri käyttäytyi aluksi nätisti. Se poseerasi hienosti, hamuili käsiäni ja kasvojani, oli suloinen, lämmin ja karvainen... ja sitten se kyllästyi. Kun se kyllästyi, se lähti laukalla pois. Siis mitä? Kyllä, ensin kääntyi ja lähti kävelemään, veti narun minulta pois ja laukkasi. Minä huusin perään "mä vihaan sua!" ja hilpaisin juoksuun. Poni hyppelehti metsässä ja ennenkö se saapui tielle, olin sitä vastassa. Se antoi nätisti kiinni ja olin jo tyytyväisenä lähdössä takaisin kuvauspaikalle... kunnes poni  päätti, että eipäs sittenkään... ja laukkasi kotiin. Ei pysy kapea nahkanaru paljaissa jäisissä sormissa, vaikka kuinka juoksisi perässä ja yrittäisi ties mitä... liukuu vaikka kuinka pitäisin, tallautuu ponin jaloissa ja menee poikki. Onneksi tallin pihassa ei ollut hevosia, sillä pikkuinen sonnimullikkani rynnisti sinne kunnon ryminällä. Siellä se oli pysähtynyt ulkotallin eteen syömään heinää ja Fanni oli ottanut sen kiinni. Huomaa, että 3v ori on ollut jo kauan sairastarhassa tekemättä oikein mitään? Virtaa ON, vaikka ei saisi kuin kävellä. Loppukuvaukset suoritettiin ketju ponin turvan päällä. (Koitti se silti lähteä, vaan eipä enää päässyt.) Voi rakas hölmö otukseni... päiväheinät huusivat kotona liian kovaa. Iso kiitos Lauralle kun kävit kuvaamassa!! <3
     Kuvausten jälkeen tallille saapuivat Simo ja Elisa. Simo ratsasti Ossilla ja nyt kun B on saikulla, Elisa sai kokeilla ajaa Penaa. Menimme kentällä kaikissa askellajeissa ja Elisakin sai kokeilla laukata Penan kanssa. Se vähän säpsyi yhdessä kohtaa, mutta laukkasi hienosti hassua passitahtista laukkaansa muutaman suloisen pätkän. Simo ja Ossi saivat kokeilla laukanvaihtoja. Laitoin keskelle kenttää pituushalkaisijan myötäisesti puomin. Simo ja Ossi tulivat päädystä pitkälle sivulle laukassa, kääntyivät pitkän sivun keskeltä radan poikki ja puomin yli. Puomin päällä avut ja johto toiseen suuntaan, tuloksena laukanvaihto! Tultiin niin hetken aikaa. Pari kertaa tuli ristilaukkaa, mutta muuten ihan oikein. Sitten otin puomin pois ja sama ilman puomia... vautsi, onnistuu! Tätä voitaisiin harjoitella lisää joskus. ;)

Ps. Braamer ei päästä Elmeriä sairastarhan katokseen, kurja kaveri. :/ Siirsin B:n takaisin pihattoon ja Ossin Ellun kaveriksi sairastarhaan. Ellu koitti heti yllyttää Ossia leikkimään, onneksi Ossi halusi vaan nuuskutella tarhaa. Seuraavana päivänä olivat leikkineet, mutta lopulta hengailevat ihan rauhassa. Ossi päästää Ellun katokseen ja on sen tukena ja vierellä. <3 Toinen vaihtoehto olisi jättää Ellu yksin, mutta en millään viitsi ja se varmaan ramppaisikin. Koko elämänsä kuitenkin ollut laumassa. Noh, elämä on täynnä vaikeita päätöksiä ja enempää ei voi yrittää, kuin parhaansa.



"En oo sen voimakkaampi kuin oot sinäkään
Tiedä en minäkään, kuinka täältä eteenpäin me selvitään"
"Mutta tiedän sen, kun heräät aamuun uuteen,
huomaat viereltäs en mennyt mihinkään"
"Ja se uusi aamunkoi 
vielä kerran toivon meille tuoda voi"


"Minä en sun osaasi voi kantaa,
en puolestasi henkäystäkään
Mut apu jonka voin sen tahdon antaa
Luoksesi mä jään."

tiistai 24. marraskuuta 2015

maanantai 23. marraskuuta 2015

Estekisoja ja kävelytystä, ajoa unohtamatta

Maanantaina 16.11.2015 soitin eläinlääkärille ja kysyin lisäohjeita Elmerin kanssa. Kävelytystä tulee kuulemma jatkaa ja katson 2-3vk päästä uudestaan. Silloin soitan ja kerron miten menee. ("Jos menee huonompaan, tiedät itsekkin mitä pitää tehdä".) Olin luvannut Helmille että hän saisi kävelyttää Elmerin ja minulla oli muutenkin kiirettä paikkailussa, valmistelussa ja töissä, joten itse en käynyt tallilla. Huomenna vaihteeksi Harjuun...

Kahvitauolla voi ostaa herkkuja..!
(Toinen oli mun, en sentään kahta
syönyt! Vai söinkö...)
Koska minulla (suuresti sarkasmia äänessäni) oli jo niin hirveä ikävä Harjuun, ajelin sinne aamusta tiistaina 17.11.2015. Kolme lähipäivää tapahtumien järjestämisen ryhmän kanssa. Järjestimme siis ne harjoitusestekisat, joita mainostelin täällä bloginkin puolella. Tiistai meni järjestellessä, keskiviikko ensin järjestelyssä ja sitten kisoissa toimihenkilönä (olin liputtaja) ja torstai seuraavan tapahtuman suunnittelussa. Olin yllättynyt torstaina kotiin lähtiessäni: Oli ollut tosi mukava lähijakso, minulla oli oikeastaan koko ajan kivaa! (Jos ei lasketa ensimmäistä puoltatuntia aina heräämisen jälkeen, kun tekisi mieli vain äkkiä takaisin nukkumaan.)

Kotitallilla Granbackalla Kiia kävelytti tiistaina Braamerin ja Annika kävelytti Ellun sekä tiistaina että keskiviikkona. Lisäksi keskiviikkona Ossi pakattiin traileriin... Kuten arvata saattaa, tai aiemmin on voinut lukea, poni tuli osallistumaan meidän kisoihin! Braamer jäi kotiin, sillä minun oli pakko perua sen osallistuminen. Matkaan lähtivät siis kuitenkin Ossi, Hanne, Simo, Elisa ja lasten äiti. Hanne oli kuskina, Simo ja Elisa osallistuivat Ossin kanssa ja heidän äitinsä tuli katsomaan ja kannustamaan.
     Elisa ja Ossi starttasivat ristikkoluokassa (arv. clear round). Puhdas rata tuli ja hienosti meni! Simo puolestaan starttasi luokassa 50-60cm (arv. clear round). Pakko myöntää, ettei olla koskaan harjoiteltu noin korkeaa rataa, vaikka yksittäisenä on kokeiltukkin. Kun Simo käveli radankävelyssä, mie olin ratahenkilökunnan kanssa juuri nostanut esteet... hui kamala kuinka ne näyttivät korkeilta. Neljä okseria ja neljä pystyä. Kun Simo ja Ossi strattasivat, minua jännitti ihan hulluna... Rata meni ihan mielettömän hyvin!! Yksi pudotus 3. esteelle (okseri) ja yksi 7. esteelle (pysty), muuten meni ihan mielettömän upeasti! Niin korkea rata, vieras paikka ja kaikkea, mahtavaa Simo ja Ossi!! <3 Olin ihan hirmuttoman ylpeä, eikä kuulemma katsomossakaan jäänyt epäselväksi oliko poni minun vai ei, kun hymyilin niin onnellisena. (Olivat miettineet siellä, onko Ossi nyt se miun poni. :D) Vaikka ruusuketta ei kahden pudotuksen takia tullut, palkitsi tuomari kuitenkin Simon ja Ossin tsempparipalkinnolla: olivat kuulemma niin hyvä ja taitava pari ja jäivät hyvin mieleen. Varmasti, kaikki muut siinä luokassa olivat isoja ja sitten siellä menivät nämä kirput. Olivat kuulemma katsomossakin herättäneet ihastusta.<3

Kuvakaappaukset Ninnun ottamalta videolta. :D

Torstai-iltana 19.11.2015 menin tallille ja tapasin siellä Meten ja Aavan. Mette ratsasti Ossilla ja Aava ajoi Penalla. Minä kävelytin B:n ja Ellun. Kävelytettävät olivat kivoja ja söpösiä, vaikkakin Elmeri otti koko ajan B:n riimunnarua suuhunsa. Kokeilin kummankin naksumistilanteen sekä alussa että lopussa. Seurasin tilannetta myös koko puolentunnin kävelytyksen ajan. Kummallakin naksuivat jossain kohtaa ja jossain kohtaa olivat paremmat. Voi kunpa ne tästä tulisivat kuntoon...
     Ossi meni Meten kanssa nätisti, mitenpä muutenkaan Ossi menisi. Pena oli seitsemättä kertaa kärrien edessä ja toimi upeasti. Kerran se säikähti jotain takapäädyssä ja otti pienet lähdöt, mutta ei kuitenkaan singonnut pitkälle, vaan rauhoittui nopeasti.

Ihailtavaa kännykkälaatua (jälleen).


Perjantaina 20.11.2015 kävin ennen töitä kävelyttämässä Braamerin ja Elmerin. Voi niitä hassuja, ärsyttäviä ja rakkaita otuksia... <3

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pieniä unia

Näin tässä yksi yö unta, että Tuhton omistaja oli myynyt Tuhton. Se oli menossa Venäjälle, muttei ollut vielä lähtenyt vaikka rahat oli jo siirretty. Matkustin, vissiin junalla, jonnekkin kauas puhumaan Tuhton omistajaa ympäri. Myisi sen kuitenkin minulle eikä venäläisille. 

Noh, Tuhto ei onneksi ole myynnissä ja jos se myytäisiin, sitä tarjottaisiin ensin minulle. <3

Kerroin meidän vakkareille jonkun keskustelun yhteydessä unestani ja joku kysyi: "Ostaisitko Tuhton viidellä tonnilla?" 
Ilman epäilyksen häivää vastasin: "kyllä". 
"5000€ shetlanninponista?!"

Ei viittä tuhatta shetlanninponista, vaan Tuhtosta. <3

(© Eelis Mässeli)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Onnistunut orivarsa ja raastava ruuna

Lauantaina 14.11.2015 Penaa ajoi ekaa kertaa joku muu kuin minä. 
Saatte videopostauksen, olkaa hyvät:


Sunnuntaina 15.11.2015 käytiin Simon, Elisan ja isojen poikien kanssa ihana ja rauhallinen maastolenkki, vaikka matkan varrelle mahtui myös vauhtia. Ilma oli aika ihana, sumuisen hämyinen. Kattokaa nyt vaikka noista kuvistakin! Olispa Ellu kunnossa, niin olisin voinut ottaa sen käsihevoseksi... mutta hoidin ja taluttelin sen myöhemmin.
     Elisan ja Simon jälkeen oli Meten vuoro. Hänen kanssaan samaan aikaan tulivat Aava, Annika, Kiia ja Linnea. Mette ja Annika ajoivat Braamerilla, Aava Penalla ja Kiia ja Linnea Ossilla. Mentiin kentällä. Aava oli onnesta soikeana kun pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan Penalla ja poni toimikin ihan loistavasti! Ossi puksutti tavalliseen tapaansa innoissaan eteenpäin, mutta... mistä kuuluu hassua ääntä? Braamerin kärreistä? Menin lähemmäs... kuuntelin... ei hyvä luoja, se ei kuulu kärreistä. Se kuuluu Braamerin takaosasta. Tarkemmin kintereestä. Otin siitä kiinni... joo. Sehän naksuu. Ja toinenkin. (Hengitä, hengitä, älä nyt itke...) Poni ei ontunut, mutta jätti ehkä jalkojaan vähän taakse... Ei ehkä siis astunut alleen ihan normaalisti? En ole varma. Olen nyt ehkä ylivarovainen Ellun vuoksi, mutta ehkä syystäkin. (Ehkä, ehkä, ehkä... sanavarastoni on vallan laaja.) "Linnea ja Kiia, voitteko antaa Ossin Metelle ja Annikalle ja purkaa B:n? Sitä voisi vielä sitten taluttaen kävelyttää." Kiia ja Linnea suostuivat hetkeäkään miettimättä, kiitos tytöt. Annikalla ja Metellä sujui hyvin myös Ossin kanssa ja he ja Aava saivat ajella rauhassa loppuun asti.

Miksi elämä iskee taas märällä hanskalla vasten kasvoja? Eikö Elmeri ole tarpeeksi? Onko tämä sattumaa, perinnöllistä, ylireagointia, vai teenkö jotain väärin? Käännä toinenkin poski... juu'u... Braamerin kintereet ovat naksuneet kun se oli nelivuotiaana vuoltu väärin. Naksuna loppui heti kun toinen kengittäjä (nykyinen) kävi vuolemassa kaviot kuntoon. Nyt ovat päässeet pitkällä kengitysvälillä pitkiksi ja toivon, että vuolu auttaisi. Kengittäjä tilattu perjantaiksi. Joka tapauksessa, joudun kyllä (vähintään oman mielenrauhani vuoksi) kuvauttamaan jossain välissä myös Braamerin jalat. (Mutta ole kiltti, anna sen johtua pitkästä kengitysvälistä..!) Tai sitten se voisi olla sitä, kun on joutunut olemaan jo pitkän aikaa Ellun kanssa pienessä sairastarhassa, eikä pääse liikkumaan normaalisti... Mutta kun en haluaisi pitää Ellua ihan yksin. Elämä on vaikeeta. Pitää nyt taas mietiskellä.

Ps. Haluaisin kiittää siitä, ettei kukaan ole kommentoinut mitään ilkeää tai syyttävää (vaikka olen pelännyt myös sitä, että saisin lukea Ellun jaloista ht.netistä). Olette kaikki olleet kannustavia ja tukevia, kiitos. <3


Elmeri <3

Isot pojat puomilla... käy se kai näinkin...

Maastossa:




Aava ja Pentti <3
Kiia toi herkkuja! Kesän tippumisesta. ;)

Viimeisenä vielä, Ellu ottaa innolla lääkkeen. Kiitos videoinnista Metelle!

torstai 19. marraskuuta 2015

Pieniä erikoispostauksia

Miulla on luonnoksina valmiita lyhyitä "erikoispostauksia", jotka oon kirjottanut ennenkö tilanne meni mulle näin hankalaksi. Ne eivät ehkä oikein sovellu tähän ajankohtaan, mutta julkaisen niitä varmaan silti jossain välissä ns. normaalien postausten seassa.

Tässä Elmerikuva © Laura Taimioja <3

Harjuviikko

Maanantaina 9.11.2015 kaarsin ooppelilla Harjun oppimiskeskuksen pihaan, ja niin olin saapunut lähiviikolle. Miksikäs sitä nyt kotona kuntouttaisi rikkinäistä varsaansa, jos voi olla koululla. Jippii. No ei siinä mitään, meillä oli ihan mukava suunnittelupäivä. Vielä en saanut Ellulle taluttelijaa tuuraamaan, mutta seuraaville päiville oli tytöt sovittuina. <3

Tiistaina 10.11.2015 meillä oli koulussa ratsastusta ja ohjausharjoituksia. Itse ohjasin vasta torstaina, mutta olin katsomassa. Ratsastuksessa menin Lolitalla, reippaalla pv tammalla. Se oli ihastuttava, hieno ja kaunis hevonen. Ellua kävi hoitamassa ja käveyttämässä Annika, poni oli kuulemma reippaalla tuulella. Isot pojat, eli B:n ja Ossin ajoivat Linnea, Kiia ja Aava. He olivat käyneet peruslenkin ja hauskaa oli ollut. 

Keskiviikkona 11.11.2015 homma jatkui koululla samaa rataa, ratsunani oli suokkiruuna Veikka. Kun ratsastaja ei osaa, niin ei vaan osaa. Elmeriä hoiti ja kävelytti jälleen Annika, kiitos! <3 Braamerin ja Ossin liikuttivat Kiia ja Simo ratsain kentällä, kaikissa askellajeissa tehden mm. ympyröitä ja siirtymisiä.

Torstaina 12.11.2015 mulla oli ohjausharjoitus, joka meni niin päin sanonko mitää kuin voi vain mennä... Samoin sitä seuraava ratsastustunti. Krigo oli ihana, mutta kun on lihakset niin jumissa ettei pysty ratsastamaan kunnolla. Fiilis: en osaa mitään eikä miusta ikinä tuu yhtään mitään. Oon ihan surkea. Päivän toinen ratsastustunti oli sh-ruuna Monnilla, joka sai minut vähän paremmalle tuulelle... Luottopolle ja automaatti, ihana, kiltti ja pehmoinen. Illalla lohdutti vielä Astalla käyminen ja Dassen kärrien kyytiin pääseminen. Kiitos Asta!
     Helmi kävi hoitamassa ja kävelyttämässä Ellun, hänen äitinsä tutustui samalla Braameriin. Kiitos teille ponien hoidosta! Helmi kertoo: "Kävin torstaina taluttelemassa äitini kanssa Elmeriä. Äiti harjasi B:n ja sen jälkeen veimme sen takaisin tarhaan. Sitten kävelytimme yhdessä Elmeriä pellolla, laitettiin MSM-arnikaa ja veimme ponin takaisin ulos. <3"

Kura tehnyt hauskat seepraraidat Harjun uuteen kimoon poniin. Toisessa kuvassa mie ja Monni.

Lolita (joka hirveesti tykkäs miusta, kuten näkyy), Veikka ja Krigo.

Monni ja Murmeli <3

Ja kuinka edustavan ja selvän kuvan olenkaan ottanut Dassesta..!
- - -

13. päivä perjantai, marraskuu 2015.
Koulussa jätin ratsastuksen kesken, sillä voimat vaan loppuivat. Murmeli oli ihana ratsu, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Onneksi pääsimme kaikki puoliltapäivin kotiin. Illemmalla Henna, Simo ja Mette kävivät kanssani tallilla ajamassa isot ponit. En tajunnutkaan, että Henna osaa valjastaa niin upeasti, samoin Simo! Taitavia otuksia! Simo ajoi Ossilla, minä olin kyydissä. B:n kärreillä olivat Henna ja Mette. Käytiin "kärkeä vaille peruslenkki" ja Simo ajoi loistavat ravit hiittipätkällä. Ai että haluaisin viedä Ossin jo seuraavaan starttiin!

Hyvät heijastimet on kaiken A ja O.

Kun sen iltaiset ajokaverini olivat lähteneet, katsoin Elmerin liikkeet kentällä. Käynti oli puhdasta, samoin ravi ihan aluksi, mutta sitten se taas ontui. Ei sen enää pitäisi metacam-kuurilla ontua.

Näkö sumenee, kun kyyneleet alkavat tulla. Jalat pettävät alta. Poni on lämmin ja pehmeän karvainen. Vapisuttaa, henki ei kulje. Kaikki romahtaa. Halaan ponia, se ihmettelee mikä minulle tuli. Itken ja vapisen polvillani maassa pienen eläimeni vieressä ja sydämeeni sattuu. Poni hamuilee turvallaan ensin sormeani, sitten kasvojani. Sen turpa on suloinen, mutta hiekkainen ja yritän saada sille sanottua ettei se voi syödä nenääni... Poni lähtee luotani, se on menossa kentän reunalle syömään, mutta kääntyykin takaisin ja palaa luokseni. Se on siinä, vierelläni, ihmeissään. Jälleen se lähtee syömään ja minä kasaan itseni. Käyn niistämässä nenäni kentän reunalla olevassa huussissa. Lähden taas kohti ponia ja romahdan uudestaan. Poni ei ymmärrä. En voi lopettaa itkemistä, sillä olen täynnä tuskaa. Ole kiltti, äläkä jätä minua.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)