keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Stressiin auttava super tiimi

Noniin, uskokaa tai älkää, kyllä tämä blogi täältä taas päivittyy. Onpa hassua nyt valoisassa ja lämpimässä toukokuussa palata näihin pimeisiin ja viluisiin aikoihin. Silti, näistä tulee jotenkin hyvä fiilis. Ihana tiimi!

Maanantaina 17.2.2020 pääsin melkein lähestulkoon viettämään kotihuilipäivää flunssani ja räkäisen yskäni kanssa, mutten sitten aivan kuitenkaan. Erään tallilaisen hevosella oli myös ollut ähky ja sitä oli letkutettu ell toimesta edellisyönä. Omistaja oli tänään töissä eikä saanut ketään kävelyttämään hevosta, joten minä kävin päivällä kävelyttämässä ja juottamassa. Samalla juotin lämpimällä makuvedellä myös oman laumani. Saapuessani pihatolle Ville ja Pena painivat huolella, seurasin hetken kauempaa oliko se ihan leikkiä vai pöllyttikö Ville Penaa. Näytti lopulta harmittomalta ja ponit rauhoittuivat vieretysten hengailemaan. Ulfur oli iloisen oloinen. Se sai ystävänsä vielä hetkeksi takaisin, kun Oiva palasi sairastarhasta pihatolle tarhaamaan. Sen ähkyilyt ovat ohi tältä erää ja tosiaan tuolle kolmannelle ähkyilijälle tarvittiin saikkutarhaa. Tämä on kyllä ihan hurjaa aikaa, koko ajan kuulee juttuja kuinka ihmisten hevosilla on ähkyjä.

Tiistaina 18.2.2020 olimme Nooran kanssa ensimmäiset tallilla ja otimme heinäkassien täyttökisan. Voitin ja julistin itseni hallitsevaksi mestariksi. Päivän lenkillä kävimme Helmin hampaalla. Minulla oli ajossa Ossi, jonka kanssa kuljimme jonon kärkenä ja keskityimme reippaaseen etenemiseen. Ossi olikin tänään tosi reipas, mutta se hyytyy helposti lasten kanssa. Määrätietoisella pyytämisellä, hellällä ja mukautuvalla ohjalla ja muilla avuilla sekä paljolla kehumisella se reipastuu nopeasti. Poikkeuksellisesti Ossilla oli tällä kertaa kuolaimet, sillä otin Ulfurin perähevoseksi. Ulvis on vielä toipilas, joten tarkkailin kovasti sitä koko lenkin ajan. Se vaikutti normaalilta. Pikkutiellä se ei oikein halunnut ravata, mutten yhtään ihmettele. Siellä ei juuri mitään nähnyt ja otsalamppuni alkaa olla vahvasti latausta vailla. Nooralla oli ajossa Braamer ja perässä Ilmari, Axel ajoi Tuhtolla perässään Pena. Axel vähän uhosi, ettei enää ikinä ota peräponia kun se oli niin hankalaa, mutta uskaltaisin väittää että harjoittelemalla siitä tulisi ihan helppoa. Kiitos vakkareille että liikutimme kaikki isot pojat, stressasin jo aivan hirveästi etukäteen kun kolme ihmistä jäi pois. Super tiimi kuitenkin hoiti homman maaliin siitä huolimatta! Kaikki meni hyvin, askellajeina toimivat käynti ja ravi ja kuivurinmäkeen osa myös laukkasi.

Keskiviikkona 19.2.2020 menin tallille muita ennen ja kävelytin Ulfurin. Kiersimme sen kanssa isoimman laitumen ympäri ja löysimme aika ihanan kahluulätäkön. Se oli suuri ja hauska ja Ulvis suostui sinne hienosti kanssani. Onneksi minulla on pitkävartiset turvasaappaat. Kävelytyksen jälkeen otin Ulviksen tallin käytävälle ja raspasin sen kaviot. Käytin positiivista vahvistetta, eli käytin palkkasanaa ja annoin heinää. Hevonen oli tyytyväinen ja homma sujui todella hyvin. Vakkareiden saavuttua haettiin ponit. Anelma tuli mukaan tänään ja hän sai Ulfurilta kuljetuksen pihatolle, koska hän oli auttanut minua juottamaan Ulfuria sillävälin kun siivoilin tallista raspauskamoja pois. Hevoseni sai lisänimen taksi.
     Kisasimme vakkareiden kanssa taas heinäkassien täytössä, tällä kertaa pareina. Minä ja Sara voitimme, kuulemma siksi kun minulla on isot kädet. Pöh! Olen vain taitava ja nopea. Poneja varustaessa letitin kaikille poneille heijastinnauhan häntään. Se lisää näkyvyyttä liikenteessä ja jätämme letit häntiin, jolloin ne tuovat näkyvyyttä myös jos ponit jostain syystä karkaisivat pihatolta. Lenkille lähdettiin seuraavalla jaolla: Lyyli ajoi Braamerilla, Anelma ratsasti Tuhtolla, Sara ratsasti Penalla, Kristina Ilmarilla ja Anna Ossilla. Minä kävelin osan matkaa ja osan olin Lyylin ja Braamerin hiittareiden aisalla. Kiersimme lampaiden takaa ja takaisin. Otimme aika paljon ravia ja ponit olivat reippaita ja innokkaita. Ossi oli alkumatkasta edellä ja harjoitteli Annan kanssa reippautta. Ravissa Braamer siirtyi edelle. Lyyli on ihan loistava ponikuski, joka ajoi varmoin ja pehmein ottein. Hän on kehittynyt aivan hurjasti. Osa maastoilijoista laukkasi kuivurin mäessä. Ilmari vähän loikki, mutta Kristina pysyi hienosti kyydissä. Muutoin kaikki meni oikein kivasti ja kaikilla ratsukoilla oli satulat. Loppukäynneissä ratsastajat ottivat kevytistuntakilpailun. Olipa kaikesta pimeydestä huolimatta ihana hyvän mielen lenkki, joka auttoi hirveään stressiini.

Torstaina 20.2.2020 kävimme ladolla ja takaisin. Minulla oli ajossa Ossi ja perässä Ulvis, Saara ajoi Viltsulla ja Lyyli ja Mette Braamerilla pitäen perässä Tuhtoa. Etenimme pääosin käynnissä ja ravissa, mutta myös laukkasimme vihasen mummon mäeltä rekkaparkille. Ulvis tuli perässä ensin ravia, mutta otti sitten myös laukkaa. Villen tullessa liian lähelle laukassa se jopa hätääntyi ja olen tulkinnut, että se vielä vähän arkailee kärrejä jos ne tulevat takaa kohti. Pieni issikka meinasi paeta, mutta saimme onneksi hidastettua ja rauhoitettua otukset. Braamerin tossu jäi laukassa matkasta, joten haimme sen ja saimme lisäpituutta loppukäynteihin. Kaiken kaikkiaan meni oikein kivasesti. Minulla oikea stressien stressien stressi, mutta ihana lenkki parhaan tiimin kanssa taas auttoi. Loppukäynnit kävelin maasta, jotta Ossilla oli kevyt vetää kärrejä kotitien mäkeen ja se sai muutenkin hyvät loppukevennykset.

Seuraavana alkanut leiri tuleekin omaan postaukseensa, jonka vuoksi viikko katkeaa tässä postauksessa kesken. Kuulemiin!

KOLLAASI:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)