tiistai 18. helmikuuta 2020

Vajaan tehon viikko, yksisarvisia ja vastoinkäymisiä

Maanantaina 10.2.2020 olimme alustavasti menossa ajamaan ja ratsastamaan, mutta kelin ollessa kamala päätimme turvallisuussyistä perua. Tuulet puhalsivat myrskylukemissa, kaikki pohjat olivat peilijäässä ja satoi kaatamalla.

Tiistaina 11.2.2020 talleilimme ja menimme Siirin kanssa jo vähän etukäteen täyttämään heinäkasseja. Kyllä, heinien pussitus ja punnitseminen alkoi taas. Hitsi kun en ehtinyt ottaa Jermusta kuvaa, kun se kiipesi kasaamani kakkakukkulan päälle tähystelemään mitä teimme. Super söpö. Olin ollut koko päivän flunssainen, mutta tallilla oloni alkoi mennä nopeasti huonommaksi. Kurkkukivun lisäksi tuli huimaus, korvakipu ja pahoinvointi. Päädyin lopulta jättämään ajon väliin ja vakkarit kävivät lenkillä keskenään. Jäin kuitenkin avuksi heidän varustaessaan poneja ja raspasin Ossin kaviot. Valmistelin myös reissuun lähtevien ponien ruuat ja ruokin pihattoon jäävät ponit. Olivia lähti maastoon ratsain Ulviksen kanssa, Siiri Ossin, Noora ajoi Braamerilla ja Saara Tuhtolla. Tiet olivat jo sulat ja pehmeät, ärsyttää ihan tosi paljon etten voinut lähteä mukaan lenkille. En jätä lenkkejä ihan kevein perustein väliin ja muutenkin tulee aina kunnon lintsarifiilis.
     Tässä raportti lenkistä Olivialta: "Mentiin tänään rautasillalle ja takasin niin, että Saara ajoi Tuhtolla, Siiri ratsasti Ossilla, Noora ajoi Brankulla ja minä ratsastin Ulfurilla. Kaikki ponit olivat reippaita ja käyttäityivät hyvin, paitsi Tuhto vissiin vähän pukitteli laukassa. Käveltiin alkukäynnit vihasenmummon mäelle ja siitä ravattiin kaikissa pehmeissä kohdissa. Otettiin myös tielle mikä on ennen tietä jossa on rautasilta ja myös Pirelintielle kotiinpäin laukkaa. Ravattiin sitten kotitien ison mäen päälle ja käveltiin Saaran kanssa viiskymppinen loppukäynneiksi ja Siiri ja Noora haki Siirin tippunutta hanskaa niin siinä tuli Brankun ja Ossin loppukäynnit. Lenkin jälkeen annettiin poneille ruuat ja putsattiin tossut."

Keskiviikkona 12.2.2020 aloitimme vakkareiden kanssa antamalla poneille heinää ja täyttämällä heinäkassit ja -verkot. Sen jälkeen vakkarit pyydystivät itselleen ratsut ja suuntasivat ulkotallin eteen parkkiin. Kristina otti omansa, Ilmarin. Sara teki samoin ja nappasi Penan. Lyyli sai päättää ajaisiko Braamerilla vai ratsastaisi Tuhtolla, hän päätyi kokeilemaan yhteistyötä taas Tuuhean kanssa. Vakkareiden hoitaessa ja suitsiessa poneja minä kävin pihatolla ruokkimassa muut ponit. Pellavaliman syöttö jatkuu.
     Kun ratsukot olivat valmiita, he siirtyivät kentälle. Minä kipitin perässä. Kaikki ratsastivat ilman satuloita ja kaikilla oli suitset. Illan tehtävässämme tultiin pituushalkaisijalla kolmen puomin yli ja tehtiin jokaisen päälle pysähdys. Tavoitteena oli saada etujalat menemään toiselle puolelle puomia ja takajalat jäämään toiselle puolelle. Päädystä jatkettiin joka toinen kerta toiseen ja joka toinen toiseen suuntaan. Kaikilla meni oikein hienosti! Vähän ponien kanssa sai keskustella suunnista, mutta se on normaalia nyt kun otukset ovat niin ruosteessa ja epävarmoja. Kuskit kehuivat tosi nätisti ja kannustivat ponejaan toimimaan halutulla tavalla. Keskityimme pysäyttämisiin nimen omaan mahdollisimman paljon istunnalla ja mahdollisimman vähän ohjalla. Se sujui hyvin, erityisesti Kristinalla ja Ilmarilla sekä Lyylillä ja Tuhtolla. Penaa ja Saraa vähän jännitti ja vähän suurempi paine ohjalla tarvittiin. Hienosti kaikki ovat kuitenkin kehittyneet. Raviakin otettiin vähän pitkille sivuille, sen verran mitä tytöt itse halusivat. Super hyvin meni kaikilla. Ilmari hyppäsi yhden koikkaloikkailun, mutta rauhottui sitten ja eteni nätisti. Kristina ja Ilmari ovat kyllä kehittyneet ihan mahtavasti ja poni alkaa luottaa kuskiinsa! Otus ei kertaakaan koittanut takaportista ulos. Hiljaa hyvä tulee. On ihanaa huomata, kuinka paljon Kristina pitää ponistaan. Lyyli ei tainnut oikein tykätä Tuhtosta, ainakin kuulemma Pyölillä on kivemmat ponit kuin meillä. Hahaa, uskon kyllä, siellä on paljon rutinoutuneempia tuntiponeja kuin meillä. Meidän omat on niihin nähden aika kouluttamattomia ja ruosteessa, eivätkä siedä edes murto-osaa niistä virheistä mitä ratsastuskouluponit. Toisaalta, meidän ponien kanssa voi oppia aika paljon niin raaemmista ratsuista kuin omasta itsestäänkin. Onneksi meillä on ihana luottoajoponi Braamer Lyylille ajoon.
     Ratsuilujen jälkeen ponit hoidettiin ja tyttöjen odotellessa ruuanlaitteluitani, he rapsuttelivat ja bondasivat ponien kanssa. Tuhto kuulemma hamuili Lyylin naamaa ja Ilmari nuoli Kristinan naamaa. Niin söpöä, ponien kanssa tutustuminen ja hyvän mielen hengailu on tosi hyväksi ihmisen ja ponin suhteelle. Sitten ponit ruokittiin ja palautettiin pihatoille. Arvatkaa mikä on muuten hauskinta tallilla? Onhan ratsastuskin ihan kivaa, mutta parasta on hyppiä suurpaalin päälle. Jokainen otti vuorollaan vauhtia ja loikkasi. Itsekin taas kokeilin, on se kyllä oikeasti hauskaa! T. Tuuli ikuisesti lapsi, ja ylpeä siitä.

Torstaina 13.2.2020 tallille tuli uusi tammavarsa, jonka johdosta latopihatolta kuului ääniä. Ville oli niistä paineissa, se juoksi ja huusi alatarhalla, vaikka muut olivat ylhäällä. Kutsuin sitä ja pian se juoksikin ylös ja kävi Penaan kiinni. Mitä ihmettä! Onneksi se ei hyökännyt pahasti ja antoi Penan olla ruunan väistäessä. Näyttää siltä, että on turha haaveilla koko lauman yhdistämisestä. On hyvin mahdollista, että pian Villeä on pakko tarhata kahdestaan Jeren kanssa, tai huonossa tapauksessa yksin. Niin sääli.
     Olin huonovointinen, joten en lähtenyt ajoon mukaan. Olin valmistautunut kuitenkin olemaan tallilla torstailaisten apuna, mikäli he soittaisivat lenkiltä että jotain ongelmia ilmenisi. En uskaltanut jättää heitä ihan oman onnensa nojaan, kun suurin osa heistä on vasta aloittanut meillä eikä Saarakaan ollut nyt paikalla. Olivian äiti oli kuitenkin ihana ja lähtikin vakkarien mukaan kävellen. Valtava kiitos Heidi, pääsin itse kotiin lepämään. Ennen lähtöä ruokin pihatoille jääneet ponit, täytin loput heinäkassit ja yritin vähän laittaa kamoja valmiiksi seuraavan päivän keikkaa varten.
     Ajolenkin raportti Olivialta: "Mentiin eilen autiotalon mäen alle ja sit vielä viiskymppinen. Mä ajoin sen tytön kanssa Tuhtolla (Olivian tuttu) ja Mette ja Lyyli Ossilla. Alotettiin niin, että Tuhto meni ensin Pirelintien mäelle asti, mutta se alko kyttäämään ja teki pari äkkipysähdystä kun pelästyi jotain niin vaihettiin Ossi eelle. Ossi meni muuten eellä, mutta loppukäynneissä vaihettiin Tuhto eelle. Ravattiin pehmeissä kohdissa. Ponit olivat mukavia ja reippaita. Lenkin jälkeen ruokittiin ponit, putsattiin tossut ja lenkkiä ennen annettiin kaikille heinää ja täytettiin muutama heinäkassi."

Perjantaina 14.2.2020 lähdimme äitini, sekä Braamerin ja Penan kanssa käymään Kotkan Mansikkalahdessa. Minulla oli siellä ystäväni Jonnan kanssa oppariimme liittyvän kierrätysviikon päätösretki, johon sisältyi ponien rapsuttelua ja ratsastelua päiväkotilasten toimesta. Kaikki meni hienosti. Ilma oli kiva ja lapset rakastuivat poneihin. Tai siis, yksisarvisiin! Kiitos paljon yhteistyöstä ihanalle päiväkodille, sekä kiitos Kotkan kaupungille luvasta tuoda ponit Mansikkalahteen. Reissu oli ihana, joskin loppupäivä meni surun usvassa kauheiden uutisten johdosta. Siitä postasinkin jo aiemmin.

Lauantaina 15.2.2020 meillä oli taas kenttätunti, jolle osallistuivat Olivia ja Tuhto, Axel ja Braamer, sekä Siiri ja Ossi. Tunnin aiheena olivat myötäykset ja johtava ohjasote, joita harjoittelimme sekä maasta että selästä. On tärkeää että sekä poni että ihminen oppivat oikeanlaisen myötäämisen, jottei jouduta turvautumaan vetokisoihin. Kenttä oli tosi kova ja muhkurainen, joten teimme mahdollisimman paljon paikallaan tai vain vähän kävellen. Lopuksi kävimme vielä ratsain kiertämässä takalenkin ja kiipeämässä kallion yli. Meillä oli ollut käytössä namipalkkaa ja pellolla innostuimme Olivian kanssa kokeilemaan Tuhton kanssa vähän laukannostoja. Tuhto sai palkkaa laukasta ja innostui suorastaan. Tätä pitää ehdottomasti jatkaa ja ottaa myös kentälle laukannostoharjoituksiin namipalkka.
     Ratsastusten jälkeen ponit ruokittiin ja minä ruokin myös muut otuksemme. Ulfur oli päivälevolla ja Ilmari oli sen vierellä. Ilmari näpelteli suloisesti U:n niskaa ja otukset olivat söpösiä. Ruuan tultua Ulfur nousi ylös ja kaikki söivät normaalisti. Antaessamme vakkareiden kanssa päiväheinät laumalle ja täyttäessämme heinäkaseeja, huomasimme jotain huolestuttavaa. Ulfur kävi makuulle heiniensä päälle. Sitten se koitti syödä makuultaan, muttei halunnutkaan. Hetken se näytti miettivältä ja nousi sitten ylös. Se ei syönyt vieläkään, vaan vaihtoi paikkaa ja jäi seisomaan ja tuijottamaan meitä. Kaikki ei ollut hyvin, miksei se syö? Selvää ähkyoireilua. Kipitin hakemaan riimun ja otin Ulfurin kävelytykseen. Suolistoäänet kuuluivat, mutta kaikki ei ollut ok. Kävelytin Ulvista viiskymppisen ekasta risteyksestä tammalaitumen kulmalle, siitä pellonreunaa ruunien laitumille ja siellä yhtä lohkoa takapäätyyn ja takaisin. Ulvis oli alkuun hämmentävän rauhallinen, mutta alkoi kyllä pörhistyä. Tallille palattuamme vein hevosen talliin. Siellä se yleensä kakkaa helposti, koska jännittää. Ei tällä kertaa, mutta se oli kyllä suhteellisen hyväntuulisen oloinen. Juotin Ulfuria ja Olivia ja Siiri auttoivat hetken. Annoimme myös kipulääkettä (Metacamia) ja jatkoin kävelyttämistä kentällä.
     Mitä sitä turhaan olisi kotona huilaamassa ja parantumassa. Ei kipeys katso vuoroja. Kävelin sateessa läpimärkänä hevosen kanssa jotain 1,5-2 h välillä. Ulfur ei oikein ollut innoissaan tästä kenttäilystä. Talutettuna se ei lopulta halunnut kävellä, jotein päästin sen irti ja hellästi mutta varmasti kävelytin sitä irtona, pyytäen tarpeen mukaan narulla vauhtia. Välillä pidimme rapsuttelutaukoja. Lopulta otus onneksi kakkasi ja tilanne laukesi. Onneksi Ulfur on hyvä juomaan ja sain sille juotettua noin 30 litraa lämmintä vettä, jossa oli kivennäistä/pikkusankaria seassa. Selvisimme tosi vähällä, onneksi huomasimme tilanteen ajoissa ja pääsimme puuttumaan siihen heti. Ulfur jäi yöksi karsinaan ja kakkasi sinnekkin heti. Tallin omistaja tsekkasi hevosen iltatallissa yhdeksän aikaan, juotti sitä ja soitti minulle. Minä kävin varmuuden vuoksi vielä puoleltaöin tsekkaamassa, juottamassa ja kävelyttämässä kentällä puolisen tuntia. Hevonen oli närkästynyt yöllisiin kävelyihin, mutta muutoin se oli normaali oma itsensä. Huhhuh.

Sunnuntaina 16.2.2020 olisin mieluusti viettänyt vihdoin sitä toipilaspäivää rauhassa kotona, mutta edellisillan tapahtumista johtuen suuntasin päivällä tallille katsomaan otuksia, juottamaan ne ja kävelyttämään Ulfurin. Päätin, että ottaisin U:n ja Tuhton kentälle ja käplyttaisin ne irtona. Vähän toisin kuitenkin lopulta kävi. Kun olin ottamassa kaksikkoa tarhasta, Tuhto rupesi väkisin vetämään heinille. Minulla oli toisessa kädessä vielä portti ja repesin melkein kahtia. Lopputuloksena oli portti solmussa maassa, Ilmari irti ja hölistyneen näköinen Tuhto. "Mitä sä mua syytät, mitään en oo tehny!" Päädyin vippaamaan Ulfurin ja Tuhtonvanhan pihaton aitaan, jotta sain portin selvitettyä ja Ilmarin takaisin omaan aitaansa. Ulfur ja Tuhto ottivat ilon irti. Ulfur oli vähän rauhallisempi ja närppi vuoroin Villen ja vuoroin Penan kanssa. Tuhto puolestaan rallitti innoissaan Jermun kanssa. Villekin koitti välillä hyppiä Tuhtoa, joka antoi palautetta takasillaan. Saas nähdä, onnistuuko tarhojen yhdistys enää sittenkään, kun Ville alkaa taas valon lisääntyessä olla ori. Voi kun se ei olisi noin hieno ja voisin ruunata sen. Otukset pysyivät hyvin liikkeellä ja olivat iloisen oloisia. Ei niitä tarvinnut sitten erikseen kävelytelläkkään. Palautin Ulfurin ja Tuhton omalle puolelleen, kun elämä Villen kanssa alkoi kummallakin käydä liian rajuksi.
     Ennen kotiin lähtöä juotin koko laumani lämpimällä herkkuvedellä pihatolle ja siivosin Ulfurin viimeöisen karsinan. Pellavaliman syöttö jää tauolle hetkeksi. Olin ihan märkä sateesta johtuen ja tämä flunssa ei helpota kyllä ainakaan tällä jatkuvalla sateessaololla, mutta onneksi hevoinen on iloisen oloinen ja hyvässä kunnossa. Täytyy löytää jostain mun sadetakki. Olisipa talvi, siihen nuo käytössä olevat toppatakit auttaisivat.

 TIISTAI/LAUANTAI:

PERJANTAI:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)