perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kukkuu huhtikuu

Maanantaina 1.4.2019 otin Braamerin tallin käytävälle ja tartuin härkää sarvista. Tarkemmin siis ehkä ponia kaviosta. Käpälät olivat kasvaneet turhan pitkiksi ja nyt minä siistin ne raspilla lyhyemmiksi. Oikea kengittäjä tulee vuolemaan ponit myöhemmin, mutta nyt välissä on ihan hyvä vähän lyhennellä ja muotoilla kavioita, jotta ne mahtuvat tossuihin eivätkä turhaan ala halkeilla tai levitä. Kavioista tuli ihan hyvät, joskin niissä olisi vielä paljon hienosäätämistä.
     Pedikyyrin jälkeen valjastin Braamerin ja lähdimme lenkille. Kärryttelimme vanhaa peruslenkkiä sikalan ohi, sieltä huoltotietä 7-tien vartta ja lopulta asfalttitietä pitkin kotiin. Käytössä olivat kaikki askellajit ja Braamer oli iloisella ja reippaalla tuulella. Sillä oli jaloissaan tossut ja sen kyllä huomasi! Se ei arkonut soralla lainkaan ja liikkui mielellään. Tähän hifistelyyn sopivat hyvin myös Braamerin kuolaimettomat suitset, jotka ponilla oli päässään ja joilla se toimii aivan yhtä hyvin kuin kuolaimillakin. Ajoituksemme sikalalle tullessa oli loistava, sillä suuri kivikuorma-auto porhalsi sieltä juuri ennenkö tulimme tielle. Näin ollen meillä ei ollut suurta pelkoa kohdata sitä uudelleen. Tuolla tiellä saa olla varovainen suurten autojen kanssa, jonka vuoksi esimerkiksi vakkarit eivät käy siellä yksin. Huoltotien varrella näin useita yksittäisiä leskenlehtiä, joista tosin en juuri kuvia saanut kun ponini halusi laukata iloisesti aurikoisessa säässä likeenteettömällä tiellä.
     Asfalttitiellä poni oli rauhaton eivätkä kovaa vauhtia ohi kaahaavat autot auttaneet asiaa lainkaan. Päädyin kävelemään ponin vierellä ja rapsuttelemaan ja juttelemaan rauhottavasti. Näin homma sujui ihan kivasti. Isosti pisteitä ja kiitoksia niille autoilijoille jotka ohittivat meidät nätisti! Kaikenkaikkiaan lenkki oli oikein ihana, kun kotimatkakin sujui hyvin vierekkäin kävellen.
      Kotitallilla hoidin Braamerin hyvin ja vein ponin pihatolle. Sitten päädyimmekin Fannin kanssa irtojuoksuttamaan minun muut ponini ja Dalin kentällä. Varsinkin Ville oli Dalista ihan innoissaan. Kenttä alkaa olla jo hyvin sula, enää tallin varjon alue on jäässä. Kaiken kaikkiaan vain parin tunnin tallipäivästä venähtikin helposti noin 7h tallipäivä. Hups! Ponit on parhautta.

Tiistaina 2.4.2019 tein saman kavioprojektin Ossilla ja viilailin sen kaviot lyhyemmiksi. Monesta kohtaa on nyt käsistä (lähinnä rystysistä) iho rikki kun en ole vielä kovin näppärä tuon raspin kanssa, mutta poni on täysin ehjä ja tyytyväinen ja se on tärkeintä. Hengailin jonkin aikaa ylätarhalla napsien läheisistä pihlajantaimista oksia ja syötellen niitä aidan yli poneille. Jermu oli kaikkein innokkain oksasilppuri, mutta myös muut olivat kiinnostuneita tarjoiluista. Kevääni ensimmäinen pieni hanhiparvi lensi yli kaakattaen. Tervetuloa ystävät, teitä on kaivattu. Näin viime- tai toissaviikolla myös joutsenparin lentävän yli, en vain muista tarkalleen koska kun en ole muistanut kirjata sitä ylös. Olen kuitenkin semi-innokas kevätbongari, kaikki kevään merkit saavat minut iloisiksi ja siksi kerron niistä teillekkin.
     Ratsuiluhommissa kiersimme taas autiotalon lenkin. Omppu ei ollut tallilla, mutta uusi keskiviikkovakkarimme Henna tuli ratsuilemaan myös tänään. Hennan ratsuna oli Tuhto, Annalla Ossi ja Oonalla Pena. Ratsukot menivät ilman satuloita kaikissa askellajeissa ja meni oikein hyvin. Autiotalon metsäosuuksillakin alkaa olla jo melkoisen sulaa ja kohta pääsemme varmasti jo muuallekkin maastoilemaan. Nyt on ihanaa, kun alkaa jo päästä useisiin paikkoihin eikä vielä ole ötököitä.
     Vakkareiden lähdettyä kotiin ponien hoidon ja ulos palautuksen jälkeen ajoin vielä Ilmarin. Menimme sen kanssa käynnissä ja ravissa kotitien päähän ja takaisin. Tosiaan, kyllä. Ostin Ilmarin tänään, en tosin puoliksi Olivian kanssa vaan kokonaan itse. Kaupat piti tehdä eilen, mutta joku lapsi kävi sillä vielä ratsastamassa niin kaupat siirtyivät tiistaille. Nyt ponilla alkaa (viimeisen kerran) sisäänajo ja alamme kasvattamaan sen kuntoa. Sillä on ratsasteltu kevyesti, mutta sillä on luultavasti jossain jotain sanomista, koska se koittaa tiputtaa ratsastajaa jo käynnissä jos ei ole taluttajaa. Harmillinen takapakki siitä mihin Olivian kanssa viimekesänä jäimme, mutta nyt tutkitaan ja aloitetaan uudelleen pikkuhiljaa. Lisäksi ponia on irtojuoksutettu, ohjasajeltu, taluteltu ja juoksutettu liinassa muutaman kerran viikossa. Sillä ei ole kovin kummoinen kunto ja se on lihava, mutta se on rauhoittunut paljon ja sen hoitajat ovat tehneet hyvää työtä sen totuttamisessa maastoon. Neuvoin heitä viimekesänä maastoilemaan mahdollisimman paljon, sillä silloin poni oli vielä kovin kyttäileväinen ja säikky. Ajettu Ilmarilla ei oltu kesän jälkeen sillä sillä ei ole koskaan jostain syystä ajettu ilman minua, mutta nyt se liikkui rennosti, reippaasti ja toimi oikein hyvin. Olen siis opettanut Ilmarin ajolle aikanaan pariin kertaan ja olemme Olivian kanssa ratsuttaneet sen.

Tämän illan mietinnät käyvät kuumina pääni sisällä. Moni pitää minua varmasti hulluna. Taasko poni? En missään nimessä väitä, ettenkö olisi hullu. Mietin itsekkin, että mahdankohan olla ihan terve. Loppujen lopuksi minua eivät kuitenkaan edes kiinnosta muiden mielipiteet. Ehkä pahoittaisin mieleni jos kuulisin joitakin ilkeitä kommentteja, mutta eivät ne saisi minua muuttamaan itseäni.  Mulla on tässä ihan toimiva paketti, tarkat suunnitelmat ja hyvät varasuunnitelmat jos jotain menisikin mönkään. Ainoat ihmiset joiden reaktioita ja mielipiteitä pelkään, ovat omat vanhempani. Perheeni on minulle aivan äärettömän tärkeä ja pelkään olevani pettymys. Miksei minusta tullut jotain suurempaa ja hienompaa? Miksen täyttänyt odotuksia, vai mitä ne odotukset ovat edes olleet? En tiedä mitä minusta toivottiin. Tällainen minusta nyt vain tuli ja tähän suuntaan minun polkuni vei. Toisaalta, eikös se ole niin että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä? Ehkäpä se toimii myös toiseen suuntaan ja lasten kuuluu olla vanhemmilleen vähän pettymyksiä. Ehkäpä en edes ole pettymys. Ehkä jotkin tekemäni valinnat ovat, mutta se varmasti johtuu huolesta. Pärjääkö se nyt noiden kanssa? Miten sillä riittää raha ja aika? Jaksaako se tämän kaiken? Loppujen lopuksi tiedän, että vanhempani rakastavat minua riippumatta siitä miten hullu ponihamsteri olisin ja toivovat vain, että pärjäisin ja olisin onnellinen. Ja minä olen. 
     Kaiken tämän keskellä, minä olen onnellinen. En ole liian huolissani rahasta, jos jotain radikaalia tapahtuu niin myyn ponitavaroita tai annan poneja ylläpitoon. Niille löytyy varmasti hyvät paikat eikä minun tarvitse hyvästellä niitä lopullisesti. Aika taas tuntuu olevan kortilla muillakin, kuin vain poni-ihmisillä. Aika on saman tyylinen resurssi kuin rahakin, se vaatii järjestelyä ja priorisointia, kyllä siitä selvitään. Jaksaminen vaatii toisinaan työtä, mutta osaan minä huilatakkin. Siksi vietän tallivapaita, jätän joitakin kisoja menemättä ja joitakin keikkoja ottamatta. 
     Jostain syystä minun polkuni varrella nyt vain on näitä poneja, eikä mikään muu tee ihmistä yhtä onnelliseksi kuin ponit. Minulla oli omat syyni tähänkin hankintaan ja katsoessani tänään ponia silmiin, tiesin etten tule katumaan hetkeäkään. Toisaalta, ponit ovat paljon parempi addiktoiva asia kuin esimerkiksi huumeet. Ehkä en ole niin paha pettymys kuin olisin voinut olla, jos polkuni olisi johtanut synkemmille teille. Sen sijaan minä löysin kutsumukseni, suurimman intohimoni ja asian, joka saa sydämeni parhaina päivinä niin keveäksi, lämpimäksi ja onnelliseksi etten tiedä miten päin olisin. Sitä tunnetta ei voi pukea sanoiksi, sillä  niin kauniita ja täyttäviä sanoja ei ole olemassa.
     Jos se on hulluutta, että tekee sitä mitä rakastaa ja kulkee määrätietoisesti kohti unelmiaan, niin minä olen hullu. Jos se on hulluutta, että tarjoaa vuosien varrella kymmenille nuorille mahdollisuuden harrastaa hyvässä porukassa ihanien ponien kanssa ja oppia hurjasti asioita hevosista, olen hullu. Jos se on hulluutta, että tekee täydestä sydämestään jotain joka tekee itsensä ja monta muuta onnelliseksi, niin kyllä. Olen hullu. Mutta ponihulluus kai se sitä parasta hulluutta onkin.

MAANANTAI:

TIISTAI:
Vasemmassa reunassa ratsumaastoilut, oikeassa Ilmareilut.
Alanurkassa Ilmuri juo pellavavettä BOT-peitto selässään.

Keskiviikkona 3.4.2019 ajelin innoissani hakemaan matkahuollosta Teknan 14" estesatulan, jonka olin tilannut Tuhtolle testiin. Samassa paketissa tuli myös violetti fleeceloimi Jermulle. Fleeceä pitää boikotoida, mutta olin paha ja sorruin halvan hinnan ja ihanan värin vuoksi. Satula vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselle ja se on sulosen pieni. Kapea se on ja sitä pitää saada säädettyä. Sen runko on lämpömuokattava, pyydän satulansovittajan katsomaan sitä ja jos se vaikuttaa hyvälle, se lähtee muokattavaksi. Ennen tämän päivän poniliikutuksia siivosin varustekoppejamme koittaen taas kerran saada niihin jotain tolkkua. Vähän tilaa ja hulluna tavaraa johtaa nopeasti kaaoksiin, mutta toisaalta tykkään hurjasti varusteiden järjestelystä.
     Ajoon otin Braamerin ja peräponiksi Ilmarin. Henna ratsasti Ossilla, Noora Penalla ja Olivia Tuhtolla. Kipsuttelimme rautasillalle ja takaisin kaikissa askellajeissa ja oli hauskaa. Ponit olivat reippaita ja innokkaita, Braameria sai oikein pidella laukassa! Ilmaria ei uskalla ehkä vielä kiidättää ihan täysiä, enkä uskalla ottaa kiitolaukan kanssa riskiä satulattomien ratsastajien kanssa. Joku päivä rallitetaan, silloin pitää vaan olla joko kärryt tai satulat. Kotimatkalla lenkin loppupuolella Ilmari yhtäkkiä pysähtyi pissalle ja riimunnarusta napsahti lukko rikki. Voihan poni, ei kesken voi noin vaan pysähtyä! Vaikka noh, minkäs teet jos hätä yllättää. Onneksi tytöt nappasivat Braamerista kiinni ja minä nappasin Ilmarin. Se ei onneksi varmaan edes tajunnut olleensa irti ja solmin narun sen riimuun. Varanarua ja riimua pitäisi taas alkaa pitämään mukana, varsinkin jos pitää peräponia. Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä kääntymässä asfalttitien laidassa.
     Lenkin jälkeen hoidimme ja ruokimme ponit. Ilmarilla pidin sekä eilen että tänään BOT-peittoa selässä hetken ja tänään myös linimenttasin selän. Ponien jaloille pitäisi keksiä joku hyvä kylmäyssysteemi. Perjaatteessa voisin ostaa kotiin pakastimen ja tuoda kylmäkassissa kylmäyssuojat, mutten tiedä miten saisin pakastimen mahtumaan kotiini. Pitää tsuumailla!

Torstaina 4.4.2019 lomitin aamutallissa. Keväinen ilma oli aivan ihana ja oli todella rauhoittavaa ruokkia hevosia ja viedä niitä ulos rauhassa yksikseen kaikessa hiljaisuudessa, jota säesti vain kavioiden kopse ja lintujen laulu. Yhdeksältä alkoi kengityshässäkkä, jossa autoin viemään ja kahekaan hevosia kengitykseen. Ilmarilta otettiin kengät pois ja sen kaviot vuoltiin. Poni käyttäytyi oikein mallikkaasti. Sillä on suhteellisen pienet kaviot ja sille menevät meidän 10-koon tossut (Equine Fusion). Kengittäjät katsoivat myös Villen käpälän. Siitä otettiin haljenneelta reunalta vielä vähän pois ja sitten se oli hyvä. Kuulemma siinä ei tarvitse edes pitää tossua suojana liikutuksessa.
     Kengittelyjen ja muiden jälkeen tallilla sattumalta bongaamani Saara nappasi kamerallani rakennekuvat Ilmarista minun esittäessäni ponia niihin. Saadaan hyviä vertailukuvia jatkoa varten. Sen jälkeen irtojuoksutin Villen ja Jermun kentällä, laittaen niille kaksi puomia harjoitukseksi. Ne alkuun vain kirsivät puomeja, mutta muutaman kerran lahjottuani Villen namien kanssa puomien yli ne alkoivat ylitellä niitä myös ilman palkkaa. (Kehuin toki.) Varsat myös riehuivat keskenään ja olivat ihan super söpösiä. Ilma oli ihan mieletön ja näin muun muassa kevääni ensimmäisen sitruunaperhosen, sekä kurjen!
     Vakkareiden saavuttua nappasimme ponit valjastukseen. Minulla oli Ossi, Hannalla ja Saralla Braamer ja Olivialla ja Nooralla Tuhto, peräponina Pena. Myös kaksi Ilmarin entistä hoitajaa tuli mukaan ja he ajoivat ensimmäistä kertaa Ilmarilla. Ilmarin entinen omistaja asetti vaateeksi ennen kauppoja, että kaikki kolme ponin hoitajaa saavat käydä vielä huhtikuun ajan hoitamassa ponia. Niinpä se on vielä torstaisin ja sunnuntaisin poissa minun käytöstäni huhtikuun ajan. Tarjosin kaikille mahdollisuutta myös ajaa ilmaiseksi kanssamme, mutta he eivät halunneet muutoin kuin nämä kaksi tänään. Kipsuttelimme rautasillalle ja takaisin, käyden lopuksi vielä asfalttitien varressa ja sitten kotiin. Käytössä olevat askellajit olivat käynti ja ravi ja meillä meni oikein kivasti. Ilmari kuulemma tosin pukkasi pari kertaa ravissa. Tilanne oli sille aika jännä, mutta se suoriutui hienosti! Lenkin jälkeen se sai selkäänsä taas BOT-peiton.

Perjantaina 5.4.2019 lomitin myös aamussa. Omat aamuponini odottivat aamuheiniään innolla ja aamuauringossa kylpevät ponini olivat super suloisia. Ilmari asuu vielä kesän alkuun tallissa entisen omistajan halusta. Kesällä se menee laitumelle Tuhton, Penan ja varsojen kanssa ja syksyllä koko lauma muuttaa pihatolle yhdessä. Sinne täytyy rakentaa joku lisäkatos. Braamer ja Ossi eivät mene laitumelle, sillä Brankkua en halua metabolisuuden takia laitumelle ja Ossi jää sen seuraksi.
     Tänään taluttelin Ilmaria ensin kentällä veryttelyiksi käynnissä ja ravissa. Kokeilin myös irtona innostaa sitä liikkumaan kanssani, mutta siinä se on vielä niin uhamakas että kannattaa ottaa varovasti. Se voi hyvinkin purra tai potkaista. Pikkuhiljaa opetellaan siitä pois. Päähommana meillä oli Ilmarin kanssa venytyksiä. Venyttelin ensin nameilla kaulaa alas ja sivuille. Namit tosin eivät oikein uponneet. Niiden perässä poni kyllä venytti ja otti ne saadessaan suuhussa, mutta mukelsi ne pian maahan. Epäilisin muuten sen hampaita, mutta ne pitäisi olla katsottu vasta tammikuussa. Täytyy seurailla. Kaulan jälkeen tehtiin pieniä vatsannostoja Project Happy Athlete -ohjeiden mukaan, painamalla hellästi kämmenellä mahaa ja ikäänkuin nostamalla kevyesti ylös. Sitten jalkojen venytykset (etujalat eteen ja taakse, takajalat eteen, taakse ja sivulle) sekä jalkojen pyöritykset. Viimeiseksi venyteltiin vielä selkää varovasti hännästä. Siitä Ilmari ei oikein tiennyt mitä mieltä olisi. Taakse sain venyttää hellästi, sivuviistoon en. Loppuun vielä kevyesti vähän hieroin ponia. Jossain kohtaa selän/kyljen alueella oli kohta jota koskiessani poni koitti iskeä hampaansa minuun, mutten löytänyt kohtaa enää uudelleen. Poni venyttelee nyt ihan hyvin. Sen lihaksistosta on hyvä pitää huolta nyt, kun se alkaa liikkua enemmän kuin koskaan aiemmin. Sille täytyy ehdottomasti saada käymään myös lihaskalvokäsittelijä.
     Muilla poneillani oli vapaapäivä. Minun oli ollut tarkoitus venytellä myös Ossi, mutta se jäi kun minun oli pakko lähteä kotiin tekemään kouluhommia töiden jälkeen. Miksi touhuan nyt Ilmarin kanssa enkä muiden, olenko nyt jotenkin uutuudenhuumassani unohtanut muut? En ole unohtanut, nyt on vain Ilmarin intensiivistä sisäänajoa jotta saadaan sen totutus uusiin kuvioihin hyvään vauhtiin.

KESKIVIIKKO:

TORSTAI:

ILMARIN RAKENNEKUVA © SAARA SALONEN:


Lauantaina 6.4.2019 olimme Tampereen Hevoset -messuilla kaverini Tiian, sekä Ompun, Nokan ja Hannan kanssa! Se oli hauska matka ja ylitin itseni ajamalla autolla sinne ja takaisin. En oikein ole pitkien matkojen fani, mutta Tampereelle on helppo ajaa ja matka sujui loistavasti hienossa kevätsäässä. Me kiertelimme messuilla Tiian kanssa lähinnä keskenämme ja vakkaritytöt keskenään. Kanssani otettiin paljon yhteiskuvia ja juttelin useiden seuraajiemme kanssa. Esityksistä seurasimme Playsson.netin venyttelytuokion, mutta oikeastaan muita esityksiä emme ehtineet katsella. Aika meni jotenkin hurjan nopeasti! Ostin messuilta Showsheenia, ADE-vitamiiniliuosta, riimunnarun Villelle, enkkuviltin äidilleni etukäteis äitienpäivälahjaksi, sekä tietysti metrilakuja. Lisäksi sain St. Hippolytin pisteeltä tuotenäytteitä, pitäisi hankkia heiltä erästä rehua testiin noille lihavimmille ponksuille.
     Muutamien seuraajieni kanssa käytiin rodeohärällä, jossa heillä oli kisa siitä kuka kestää kyydissä kauiten! Minä otin kännykällä aikaa ja voittajaksi selviytyi HHF-messuiltakin tuttu shettisratsastaja Inna! Innan palkintona on hänen halutessaan poniratsastus kellä tahansa (aikuisella) ponillani. Oli ihan super hauskaa seurata rodeohärkäilyä. Myös Noora ja Olivia ratsastivat sillä. Minä en uskaltanut, kun oon niin jumissa ja pelkäsin että sattuu. Olen nössö! Rodeohärkäilyn jälkeen menimme oman porukkamme sekä muutajan seuraajaystävän kanssa syömään johonkin kivaan ruokapaikkaan messarilla.
     Mitähän muuta... Olen tosi huono kirjoittamaan tällaisista tapahtumista, kun tavallaan haluaisin olla hirveän tarkka ja toisaalta se on aivan yhdentekevää. Ei kaikkea todellakaan tarvitse kirjoittaa, eikä haittaa jos unohtaa jotain. Shettisyhdistyksen pisteellä oli kaksi ihan supersuloista shettistä, jotka olisin voinut saman tien napata kotiin mukaan. Kyllä shettiksissä vaan on sitä jotain! Vuonispisteellä taas tapasin livenä @nellihel-tilin Nellin, sekä hänen ihanan vuonoherransa PH:n! Nellin kanssa nappasin yhteiskuvankin. Muitakin vuonislaisia näin, mutta heiltä en kehdannut kysyä yhteiskuvaa kun heillä oli tauko menossa juuri silloin. Paikalla oli paljon muitakin hienoja ja söpösiä hepsuja ihmistiimeineen. Harmittaa kovasti etten tällä kertaa saanut itse tuotua ponia messuille kyytiongelmajärjestelyistä johtuen, vaikka meitä ponin kanssa paikalle kysyttiinkin. Onneksi pääsimme messuilemaan kuitenkin ihmisvoimin ja oli ihan super reissu. Kiitos meidän tiimille ja kiitos Playsson.netille ja Ridelle lipuista! Kotimatka sujui mukavasti. Näimme matkanvarrella paljon peuroja, onneksi kauempana autotiestä.
     Kotitallilla Annika ja Linnea kävivät ajamassa. Annikalla oli ajossa Pena ja peräponina Braamer, Linnea ajeli Ossin kanssa. He menivät peruslenkin, ponit olivat energisiä ja kaikki meni oikein hienosti.


Sunnuntaina 7.4.2019 Ilmarin hoitaja liikutti Ilmarin. Olin antanut ohjeeksi että saa hoitaa ja talutuslenkittää niin paljon kuin haluaa, mutta hän olikin päättänyt juoksuttaa ponia liinassa. Ei siinä kai mitään, sovimme vain että hän jatkossa kertoo etukäteen jotta osaan suunnitella muuta liikutusta ja pyysin että juoksutus ei tapahdu enää 10 m voltilla vaan juoksuttaessa pitää käyttää koko kentän leveyttä hyödyksi. Tämä siksi, etteivät jalat rasitu liikaa. Tilanne on siitä todella hankala, että Ilmarin hoitajat ovat tottuneet pitämään ponia kuin omaansa ja tekemään mitä haluavat sen kanssa, kun taas minä olen tosi tarkka että asiat tehdään sovitusti ja että tiedän mitä tapahtuu ja koska. Nyt heitä harmittaa kun ratsastus on pois kuvioista ja koska olen tarkka mitä ja miten ponin kanssa tehdään, kun minua taas ahdistaa se että ponini kanssa tehdään asioita enkä minä tiedä mitä on tehty, miten on tehty ja missä on tehty. Noh, huhtikuun ajan menemme näin. Tarjosin myös kaikille mahdollisuutta jatkaa hoitamista jatkossakin, mutta he eivät halua sellaista toimintaa kuin minä haluan ja minä taas en halua antaa poniani vapaaseen käyttöön vaan olen tosi tarkka.
   Me lenkkeilimme tänään Fannin kanssa pariin otteeseen. Ensiksi kiersimme peruslenkin niin että minä talutin Villeä ja Fanni ajoi omalla Dalillaan. Kävelimme Villen kanssa muutamaa raviaskelta lukuunottamatta ja oli oikein mukavaa ja rentoa. Fanni sanoi, että alkulenkistä Villen toinen takanen oli pyörähtänyt aina liikkeessä, mutta verryttyä kunnolla lenkin keksivaiheilla pyöräytys oli hävinnyt. Loistavaa. Ville tarvitsee paljon lisää lihasta ja sitä lähdetään nyt pikkuhiljaa tekemään. Etusissaan varsalla oli tossut, varmuuden vuoksi kavioiden suojana, kun se toinen etunen on tosiaan nyt vähän vaiheessa. Ville oli iloisen pirtsakka ja olisi mielellään riehunut Dalin kanssa. Sillä oli suitset päässään sillä A) kuolaimiin on hyvä totutella B) hurja villiori pysyy varmasti minulla käpälässä ilman turhaa taistelemista.
     Toisella lenkillä minä nappasin talutukseen Jermun ja Fanni ratsukseen ilman satulaa Tuhton. Jermulle asensin hellästi sen elämässä ensimmäistä kertaa kuolaimet, sillä pikkumies on varsin energinen ja samat syyt pätevät kuin Viltsun kanssa. Meinasin ensin laittaa myös riimun ja kiinnittää narun niihin, mutta käsissä pysymisen takaamiseksi erikoistilanteissakin päädyin kiinnittämään narun kuolaimeen. Talutin varsaa kevyellä tuntumalla ja hyvin ystävällisesti. Jermu itse nappasi kuolaimet suuhunsa suurella innolla. Jonkin verran varsa mukelteli, mutta oli oikeastaan hyvinkin ok kuolainten kanssa. Lenkillä menimme käyntiä ja vähän ravia. Kipsuttelimme vanhaa Pirelintietä ja ennen mäkeä sukelsimme lyhyelle offaripätkälle metsäkoneen urille. Sieltä tein hämmentävän löydön, kun maassa oli sellainen pieni terävä veitsi. Kuorimaveitsi tavallaan kai, samanlainen kuin jolla pilkon kotona omenat ja päärynät. Nappasimme veitsen mukaan ja kannoin sen varoen tallille. Nyt se on arkistoitu turvallisesti. Lenkki itsessään oli mukava. Tuhto oli vähän vaisu, Jermu oikein reipas. Ilma oli ihana ja nautin täysin siemauksin kesästä. Kuulimme mm. lokkien ääniä ja näimme sitruunaperhosia. Kiitos Fannille loistavasta seurasta!

LAUANTAI:
Oman tiimin liput, ihania yhteiskuvia sekä kotiintuomiset!
Kuvissa @khtjowa, @team__aalto, @empssuu, @heiduliiiii, @nellihel, @nellihel vuonis PH, sekä @monitoimiponi, @goldenwov, @khtjowa, @tyylipisteilla_tulevaisuutee ja @vaistoja_ja_kavaletteja!
IG-KOOSTE MESSUILTA:

SUNNUNTAI:

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Huhtikuu on täällä tänään

Maanantai 1.4.2019 on talliton päivä ja olen kotona, mutta pakko kertoa silti uutiset: Tulin ostaneeksi Ilmarin Olivian kanssa puoliksi! Nyt on meidän ratsastuskisaajille molemmille hieman isommat kisaponit kesäksi! Olivialle omansa ja Nooralle Tuhto. Jatkossa blogissa seikkailee siis taas myös Ilmari ja tällä kertaa hän on tullut jäädäkseen.


HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)