maanantai 24. joulukuuta 2018

LUUKKU 24. - Pieniä lahjoja

Ja viimeinen luukku, jonka kanssa noudatamme taktiikkaa "parempi myöhään kuin ei milloinkaan"! Ensiviikolla päivitän koko blogin ajantasalle ja alan projektisoimaan yotubekanavan henkiinherättämisen kanssa.

Luukussa 24. on pieniä lahjoja

...eli miun ja ponien joululahjat. Joulun ykköslahja oli elektroninen lämpöliivi! Se on siis liivi, jossa on akku ja joka lämmittää. Ihan mieletön lisä talleiluun talvella, pitää tehdä siitä teille esittely myöhemmin! Liivin lisäksi sain Satokausikalenterin vuodelle 2019, suojaavaa käsivoidetta, käsidesiä, vihreitä kuulia, kofeiinisuklaata ja pattereita! Kaikkea herkullista, ihanaa ja hyödyllistä! Edellämainitut siis perheeltä. Isovanhemmiltani sain suklaata, kuivattuja hedelmiä, rahaa ja lahjakortin. Työnantajaltani (siivous) sain joululahjan myös, ja kaikkein hämmentävintä oli saada kaikilta meidän ihanilta vakkareilta yhteislahjana lahjakortti Pikanttiin! Kiitos Olivia, Noora, Hanna, Sara, Annika ja Linnea, hämmästyin ja onnellistuin! Iso kiitos myös perheelle, isovanhemmille sekä työnantajalle!

Itse ostin itselleni, sekä ehkä vähän poneille (Tuhtolle) enkkuviltin! Olin haaveillut siitä kauan ja nyt päätin, että veronpalautuksilla se hankitaan! Se on ihana! Myös isojen poikien Back on track peitot olivat vähän niinkuin etukäteisjoululahja poneille, sekä nuo bootsit. Ossille (ja muillekkin yhteiseksi) on tulossa postissa myös kanalan lämpölamppu, jolla aion ovelasti infrapunavalolla lämmitellä ponien selkälihaksia! (Siitäkin kerron myöhemmin kun saan testailtua. T. Jääskeläisen vinkkinurkka.) Noh, saivat ponit jotain mieluistakin: 23.päivä annoimme niille joulupiparit, joita Hellu oli tuonut tallille ihmisille ja hevosille. Kaikki muut söivät innolla, paitsi Jermu joka mutusteli, tiputti maahan ja poistui paikalta. Kaikki ei vissiin tykkää kaikesta!

Hyvää joulua kaikille! <3


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

LUUKKU 23. - Pieniä haaveita työpaikasta

Huomenna on jo joulu, hurjaa! Muistakaa ottaa rennosti ja nauttia läheistenne seurasta! <3

Luukussa 23. on pieniä haaveita työpaikasta

Nyt kun olemme ponien kanssa vierailleet muutamaan otteeseen hoivakodeissa, olen kiinnostunut ihan huolella vanhusten kanssa tehtävästä työstä! Osaan jo valmiiksi sanoa, että hoidolliseen työhön minusta ei olisi, mutta virikeohjaajan työ kiinnostaisi aivan valtavasti. En tiedä tältä saralta vielä juuri mitään käytännön työstä, vaikka teoriaa olemmekin opiskelleet, mutta mielessäni vilisevät ajatukset kaikista mukavista aktiviteeteista joita voisin kehitellä ja toteuttaa. Olen innovatiivinen ja minulla on loistava mielikuvitus, sekä intoa erilaisten projektien järjestämiseen! Osa asioista tapahtuisi talon sisäisesti ja monia asioita voitaisiin toteuttaa yhteistyössä ulkopuolisten tahojen, kuten päiväkotien, harrasteryhmien ja orkesterien kanssa.

Haaveissani olisi tehdä kuusituntisia päiviä, jotta voisin toteuttaa ponihommia sivutoimisena yrittäjänä ja jaksaa silti hyvin sekä töissä että vapaalla. Tämä voisi olla hoivakodillekin hyvä ratkaisu, sillä kuuden tunnin päivillä ehtisi varmasti toteuttaa paljon, mutta kahdeksan tunnin päiviin nähden olisi palkan osalta säästöä. Toki tarvittaessa kaikkien suurempien projektien aikaan voisin hyvin tehdä pidempiäkin päivä sekä viikonlopputöitä. Kerran tai pari kuussa voisin viedä ponin vierailulle työpaikalleni ja Penasta voisikin tulla ihastuttava nimikkoponi hoivakodille! Jos hankkisin koiran, haluaisin ehdottomasti totuttaa myös sen vierailuihin.

Hoi Kotka, Pyhtää ja lähialueet! Täällä olisi siis innokas vuoden sisällä valmistuva sosionomiopiskelija, joka olisi onnesta soikea jos voisi päästä tutustumaan virikeohjaajan työhön! Harjoitteluja minulla ei enää ole sellaisia joissa tämä onnistuisi, mutta olisi mahtavaa päästä vaikka pariksi päiväksi tutustumaan. Voisin sitä vastaan tuoda ponit vierailulle ilahduttamaan asukkaita.

lauantai 22. joulukuuta 2018

LUUKKU 22. - Pieniä ajatuksia oikeudestani olla lihaton

Bootseista ei nyt tule sisältöä joulukalenteriin, sillä minulla on niiden varalle suunnitelmia ja haluan toteuttaa ne kunnolla. Palaan asiaan, mutta analyysia ja käyttökokemuksia on luvassa tulevaisuudessa!

Luukussa 22. on pieniä ajatuksia oikeudestani olla lihaton

Minulla on oikeus olla syömättä lihaa, aivan kuten sinulla on oikeus syödä sitä. Olen tällä hetkellä lakto-ovo-vegetaristi, joka tarkoittaa siis sitä, että en syö lihaa, mutta käytän maitotuotteita ja kananmunia. Heti sanottakoon, että kyllä, kana ja kala ovat lihaa. Kalapuikot sun muut on tehty eläimen ruumiista ottamalla siitä liha, kyllä, se on lihaa. Eikai se kasviskaan ole, vaikka anjovis kieltämättä kuullostaa eksoottiselta hedelmältä..?

Jostain syystä lihattomuuteni tuntuu usein loukkaavan ihmisiä. Aivan kuin se olisi henkilökohtainen hyökkäys ja halveksuntaa toisen ihmisen ruokaa kohtaan, jos en halua syödä lihaa. Minulla on kuitenkin täysi oikeus itse päättää siitä syönkö lihaa vai en, eikä päätökseni liity mitenkään lihaasyövien ihmisten kokkaustaitohin, siihen ettenkö arvostaisi suomalaista työtä tai siihen että itse olisin jotenkin epäonnistunut yksilö.

Miksi en syö lihaa? Eettisistä ja ekologisista syistä. Maailmassa on valtavat määrät lihaa syöviä eläinlajeja. Kyllä. Minulle kuitenkin on suotu mahdollisuus päättää itse mitä syön. Ehkäpä minun ruokani takia ei tarvitsisi tulevaisuudessa tappaa eläimiä? Mitä pahaa siinä on, jos haluan omalta osaltani jättää tukematta eläinten tappamista ruuaksi ja tuntea vähän enemmän empatiaa sikoja, lehmiä ja muita tuotantoeläimiä kohtaan? Sinä saat syödä lihaa jos sinä haluat. En ole kieltämässä sitä, en heittämässä päällesi punaista maalia, enkä polttamassa taloasi yöllä. Olen ainoastaan itse siirtymässä pikkuhiljaa kohti vegaanista ruokavaliota. Ekologisesta kulmasta katsottuna kasvisruokavalio on kestävämmällä pohjalla kuin liharuoka, ja sen hiilijalanjälki on monien tutkimusten mukaan pienempi. Näitä asioita kiinnostuneet löytävät lisää netistä.

Monesti kuulee sanottavan, ettei vegaanisella ruokavaliolla voi elää terveesti, sillä kasvikunnan tuotteista ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita, kuten karkeasti esimerkiksi proteiinia ja kalsiumia. Tästä on tarjolla paljon ristiriitaista tietoa, josta jokainen uskokoon mitä haluaa. Minä uskon, että vegaanisella ruokavaliolla voi pärjätä hyvin, kun syö riittävän monipuolisesti ja kiinnittää vähän huomiota siihen mitä suuhunsa pistää. Olen keskustellut vegaanisesta ruokavaliosta erään kalliin ja korkeasti koulutetun helsinkiläisen ruoka-aineasioihin perehtyneen erikoislääkärin kanssa. Hän totesi, että kasvikunnan tuotteista on mahdollista saada kaikkea muuta, paitsi jotain tiettyä ainetta kalayljyssä. En enää muista enempää, mutta käsi ylös kuinka moni oikeasti muistaa "normaalin" ruokavalionsa kanssa syödä kalaöljyä muutenkaan. Moni muistaa, mutta moni varmasti ei. Kyseisen lääkärin mukaan vegaanisella ruokavaliolla voi oikein hyvin elää hyvin ja terveellisesti.

Niin tai näin, näillä mennään. Koko teksti perustuu omiin näkemyksiini ja mielipiteitä on monia. Välillä vain kyllästyttää se, että joutuu jatkuvasti puolustautumaan ja perustelemaan omia valintojaan, vaikkei kyse ole mitenkään suuresta ja maata kaatavasta asiasta. Annetaan toistemme syödä mitä haluamme, kun se pysyy laillisissa rajoissa.

perjantai 21. joulukuuta 2018

LUUKKU 21. - Pieniä ponivideoita

Noniin, nyt sain VLC-mediaplayerin ladattuani convertattua .avi videon oikeaan muotoon (.mp4) ja auki iMoviella. Löysin myös Free Music Archive -nimisen sivuston, jolta voin jatkossa valita musiikkia tuleviin videoihini. Tästä se lähtee, pitkästä aikaa. Meidän yt-kanava alkaa päivittyä! Löydymme muuten nimellä Tuuli Jääskeläinen.

Luukussa 21. on pieniä ponivideoita

Yksi uusi video joka minun piti julkaista luukussa 19., mutta jonka sain nyt vasta ulos, sekä nostoina vanhoja videoita. Onpas ihana palata ajassa taakseppäin fiilistelemään menneitä kesiä! Vaikka nyt on lunta ja talvikin tuntuu taas hauskalta, niin kyllä kesä on silti ihan ykkönen. Paitsi ötököiden ja Braamerin kesäihottuman kannalta. Mutta muuten.

UUSI VIDEO:

VANHOJA NOSTOJA:




Tämä toiveleirivideo soveltuu muutes myös vakkariuteen ja meillä on paikkoja auki. ;)

torstai 20. joulukuuta 2018

LUUKKU 20. - Pieniä tavoitteita vakkarisysteemille

Onko teillä kivoja talliporukoita ja hyvä yhteishenki? Toivottavasti on, sillä vaikka välillä hevostelussa on ihanaa keskittyä vain kahdestaan hevosen kanssa olemiseen, on porukka ja yhteisö silti merkittävä osa ainakin minun harrastustani.

Luukussa 20. on pieniä tavoitteita vakkarisysteemille

Ajattelin kertoa teille vähän tavoitteista, joita minulla on vakkarisysteemimme kanssa. Toimintamme ei ole suoraan sinänsä tavoitteellista, vaan pääasiassa se on mukavaa harrastamista. Mukava harrastaminenkin kuitenkin sisältää jo itsessään useita tavoitteita, vaikkeivät ne näykkään aktiivisesti viikottaisessa vetämässäni toiminnassa, tai niitä ei aina huomaa. Kerron alla siis tavoitteista, joita minulla on vakkaritoiminnalle ponien liikunnansaannin, hoidon, kulujen jakamisen ja oman jatkuvan oppimiseni lisäksi.

Tietysti tavoitteenani on kehittää vakkareiden taitoja ponien kanssa niin ajossa, ratsastuksessa kuin varustuksessa ja hoidossakin. Tutustumme myös moniin erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin ja opettelemme muun muassa maastakäsittelyä, agilityä, juoksutusta, uittoa jne. Putsaamme ja huollamme varusteita, opettelemme purkamaan ja kasaamaan varusteita, sovittamaan niitä, sekä miettimään niiden kuntoa ja turvallisuutta. Opettelemme mittaamaan poneilta lämpöä, pesemään niiden intiimialueita, sekä hoitamaan haavoja. Opettelemme lastaamaan poneja, sekä tutustumme siihen miltä ponista tuntuu olla kuljetettavana trailerissa. Tutustumme myös erilaisiin lajeihin ja vakkarit pääsevät halutessaan ja taitojensa mukaan kilpailemaan poneillani, sekä osallistumaan erilaisiin tapahtumiin apuna tai esiintyjinä. Yritämme aina olla avoimia ja ystävällisiä ulkopuolisille, eli emme ole ainoastaan oma tiivis ryhmämme, joka ei voisi tehdä yhteistyötä myös ulkopuolisten tahojen kanssa. Opettelemme verkostoitumaan ja suhtautumaan avoimesti asioihin.

Vakkarit oppivat pikkuhiljaa tuntemaan poneja, tunnistamaan niiden ilmeitä ja eleitä, sekä huomaamaan niissä muutoksia. Hevosenlukutaito kehittyy ja ystävyys eläintä kohtaan kasvaa. Se antaa paljon. Eläimillä voi olla suuri positiivinen vaikutus ihmiseen. Ponin seura voi esimerkiksi rauhoittaa, lohduttaa ja innostaa. Tavoitteet ponin kanssa voivat motivoida ja onnistumiset tuottavat iloa, ylpeyttä ja vaikuttavat positiivisesti itsetuntoon. Opettelemme myös pettymyksensietokykyä, jos emme onnistukkaan, ja opettelemme nousemaan, jatkamaan ja yrittämään uudestaan.

Erittäin tärkeää toiminnassamme on yhteisöllisyyden luominen ja edistäminen. Meillä on oma porukka, johon jokainen vakkari kuuluu ja jossa hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Se tunne, että kuuluu johonkin, on todella merkityksellinen osa elämää. Joskus riidellään ja joskus ollaan vihaisia, mutta lopulta asiat puhutaan aina läpi ja ne sovitaan. Meidän vakkareille on muodostunut syviä ystävyyssuhteita ja vakkarit ovat tukeneet toisiaan vaikeina aikoina. Kun on tuntunut, että maailma kaatuu niskaan, toiset ovat tukeneet ja kannatelleet eteenpäin kunnes omat jalat ovat taas kantaneet. Joukossamme ei anneta syntyä "kuppikuntia" ja vaikka suuremmassa ryhmässä olisi pienempiä porukoita eri päivinä käyvien välillä, otetaan kaikki silti mukaan ja huomioon yhteisissä päivissä, tapahtumissa ja leireillä.

Tietysti ponien kanssa toimiessa tulee myös ulkoiltua, liikuttua luonnossa ja liikuttua ylipäätään. Yrilaisia tallihommia harjoitellessa kehittyvät niin lihakset, koordinaatiokyky kuin kehonhallintakin. Näkisin, että toiminnamme yhtenä pienenä osatavoitteena on ylläpitää ja edistää niin fyysistä kuin psyykkistäkin terveyttä ja tasapainoa.

Sekä eläinten että ihmisten kanssa yritän edistää pehmeitä arvoja. En aina osaa itsekkään ja teen asioita väärin. Hermostun joskus helposti. En ole aina ystävällinen kaikille, mutta yritän. Yritämme yhdessä. Opettelemme yhdessä. Opettelemme myös nielemään ylpeytemme, sekä pyytämään ja antamaan anteeksi.

Välillä mietin, että joskus vakkareita varmaan hieman murisuttaa syvällä sisällään, kun laitan kauemmin käyneitä vakkareita opettamaan uusille vakkareille mm. valjastusta ja ajoa. Opetan toki itsekin, mutta minulla on monta hyvää syytä laittaa vakkarit opettamaan toisiaan:
- Joskus voi olla helpompaa ottaa oppia omalta ikätoveriltaa, kuin monta vuotta vanhemmalta.
- Kaikki tällainen vuorovaikutus vakkareiden välillä tutustuttaa heitä toisiinsa ja integroi uutta vakkaria osaksi porukkaa.
- Opettaminen opettaa myös opettajaa, sillä silloin joutuu miettiä tarkemmin mitä tekee ja miksi tekee. Myös neuvomisen ja opettamisen taito kehittyy. Meidän kauemmin käyneet vakkarimme ovat tässä jo hurjan kehittyneitä ja ottavat heti ohjat käsiinsä, jos huomaavat jonkun tarvitsevan apua.

Kyllä, kaikkea tätä ujutamme mukaan pikkuhiljaa ja huomaamatta. Toiminnan tavoitteet tapahtuvat hiljakseen pitkällä aikavälillä. Olen nähnyt muutoksia. Olen nähnyt upeita tuloksia. Olen ylpeä hienosta systeemistämme, sekä ihanista vakkareistamme. Vakkarimme ovat reippaita, oma-aloitteisia, taitavia ja ystävällisiä. Hommat hoituvat, toisiin voi luottaa ja autamme toinen toistamme. Kiitos vakkarit, että ootte just tollaisia ja että ootte mun tiimi! Kiitos ja terveisiä myös kaikille entisille tiimiläisille. Ootte kaikki ihania!

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

LUUKKU 19. - Pieniä kysymyksiä

Tässä luukussa piti olla kypäräkameralla kuvattu video maastoreissulta, mutta minulla on ongelmia tiedostomuodon ja avaamisen kanssa. (.AVI ei aukea ohjelmillani, pitää ladata joku convertteri.) Siksi luukku on myös myöhässä, mutta keksin korvauksen ja video tulee myöhemmin.

Luukussa 19. on pieniä kysymyksiä


- Jos sun pitäisi olla kuukauden ajan joku sun poneista, niin kuka olisit? Hmm... Varmaankin Braamer. Se tekee töitä monipuolisesti, sillä on kinnerpatit, se on metabolinen ja kesäihottumainen. Olisi kiva tietää, miltä mikäkin sen mielestä tuntuu, miten se kokee asiat ja sitten kuukauden jälkeen voisin kehittää ja parantaa tekemistä ja hoitoa sille mieluisampaan suuntaan.

- Mitä kaikkea teet/miten liikutat ponejasi viikoittain? Riippuu tosi paljon viikosta! Nyt ponit ovat tosi kevyellä käytöllä, kun vakkareita on lopettanut ja vähentänyt. Tällä hetkellä yleensä ma on vapaa, ti on Tuhton ratsastus, ke on vapaa tai osan ratsastus, to on kaikkien ajo, pe kaikkien irtojuoksutus tai osan liikutus jotenkin, la kaikkien ajo/ratsastus ja su joko vapaa tai mitä tahansa muuta.

- Oletko koskaan kuvitellut, että perustaisit oman ratsastuskoulun? En ihan ratsastuskoulua, mutta harrastetallin. Nyt kuitenkaan en enää haaveile siitä että olisi kiinteästi ratsastusta/ajoa, vaan ennemminkin niin että tehtäisiin oikeasti tosi monipuolisesti kaikkea ponienkin fiiliksiä kuunnellen.

- Miten erotat ponit toisistaan ja miten me seuraajat erotamme ne kuvista? Minusta ne ovat kaikki ihan eri näköisiä! Niiden rakenteet, koko, piirteet ja värisävyt eroavat toisistaan paljonkin. Sitä en tiedä miten te seuraajat erotatte ne, mutta vinkkejä: Tuhto on se suurempi ja raskasrakenteisempi rautias, joka on myös kokonaisuudessaan tummemman sävyinen kuin Ossi. Ossilla on kimotähti ja Tuhtoa paljon vaaleammat jouhet. Braamer on mustista pienempi ja pulleampi, Ville on se varsamman näköinen, jytäkämpi ja ryhdikkäämpi, jolla on myös selväpiirteisempi ja suurempi pää. Harmaista Jermu on se varsa, ne ovat Penan kanssa ihan eri näköiset kun toinen on 1v ja toinen 6v. Jerellä on myös tähdenaihe otsassaan ja Pena on varsinkin jouhistaan tummenpi.

- Millaista elämäsi olisi ilman poneja? Tähän en osaa oikeasti vastata! En tiedä. En osaa kuvitella! Ainakin se olisi hyvin erilaista. Rennompaa, mutta tyhjempää.

- Mitkä ovat sun top 5 lempiväriä shettiksissä? Rautias ja ruunikko on kivoimmat, sitten ehkä sekalaisessa järjestyksessä ruunihallakko, voikko ja hiirakko. 

- Mikä olisi minkäkin ponin kohdalla temppu, jonka haluaisit sille opettaa? Koitan keksiä kaikille eri temput. Braamerille haluaisin opettaa espanjalaisen käynnin, se olisi ihan mieletön! Ossin haluaisin varmaankin opettaa kumartamaan ihan kunnolla toista etusta taittaen ja Penan haluaisin opettaa istumaan. Tuhtolle haluaisin perjaatteessa opettaa pystyynhypyn, koska se olisi näyttävää, mutta se ei välttämättä sen herran kohdalla olisi ihan viksua. Villen haluaisin opettaa nostamaan jalkoja kun itse nostan jalkoja (silleen niinkuin B, Pena ja Ossi) ja Jermun haluaisin opettaa irvistämään söpösti.

- Poniesi parhaat kaverit, jokainen poni erikseen. Villen varmaan Jere ja Jeren Ville. Braamerin Ossi ja Ossin Braamer. Tuhtosta ja Penasta en osaa kummastakaan sanoa. Tuhto hengaa useimmiten Penan, Ossin tai varsojen kanssa, Pena usein itsekseen tai Jermun kanssa.

- Jos toivoisit mitä vain, mikä olisi joululahjatoiveesi kullekin ponille? Entä itsellesi? Kaikille poneille tietty omenat tai päärynät, koska varusteistahan ponit eivät välitä. Itseäni ajatellen haluaisin Tuhtolle enkkuviltin, Ossille lämpölampun ja Braamerille ja Penalle Wintec kids -satulat. Varsat eivät vielä tarvitse mitään sellaisia varusteita, joita niillä ei nyt jo olisi. Itselleni toivoisin lämmitettävää liiviä, sekä otsalamppua (kun en otsalamppujani mistään löydä, vaikka niitä on kaksi).

tiistai 18. joulukuuta 2018

LUUKKU 18. - Pieniä vakkarihaastatteluja

Kysymyspostaukseen mahtuisi vielä kysymyksiä, laitelkaa ihmeessä niitä tulemaan, jos on jotain kysyttävää minulta, tai miksei vaikka joltain vakkariltakin.

Luukussa 18. on pieniä vakkarihaastatteluja

Laitoin vakkarien whatsapp-ryhmään pienen vakkarihaastattelun, johon vakkarit saivat halutessaan vastata. Tässä ensin esitetyt kysymykset, sekä vastanneiden vastaukset. Kiitos Annika, Noora ja Hanna osallistumisesta!

1. Kuka olet? 
2. Mikä päivä on sun vakkaripäivä ja kuka on sun vakkariponi? 
3. Kuinka kauan olet ollut vakkarina? 
4. Mikä oli kivointa tänävuonna vakkarijutuissa? 
5. Paras muisto vakkarina? 
6. Mikä olisi vakkariuteen liittyvä toiveesi ensivuodelle? (Siis mitä esim. haluaisit tehdä.) 
7. Mitä taas et haluaisi niin mielellään tehdä? 
8. Missä haluaisit kehittyä ja mitä haluaisit oppia?
- - -

1. Annika 
2. Vakkariponi on Pena ja vakkaripäivä lauantai. 
3. Olen ollut vakkarina kai suunnilleen 3,5 vuotta.
4. Tänä vuonna kivointa olivat kaikki ravit ja lauantait muutenkin, kun oli vielä vanha ravitiimi. 
5. Paras muisto on varmaan ensimmäiset vakkarien viikot sekä junior handler Ellun kanssa. 
6. Haluaisin vain päästä mahdollisimman usein vakkarikerroille ja olla muutenkin mukana aktiivisesti ylimääräisissä tapahtumissa, esim talkoot ja kisat. 
7. Ei oikeestaan tule mieleen mitään, mitä en ehdottomasti haluaisi tehdä. 
8. Haluaisin kehittyä vielä paremmaksi kuskiksi raveissa, ja oppia niistä lisää.

1. Noora
2. Torstai ja lauantai, ja vakkariponi on Braamer.
3. Vuodenvaihteessa 3 vuotta.
4. Varmaan yömaasto tai Vakkarien viikonloppu.
5. Varmaan jotkut kisat Braamerin kaa.
6. Haluisin startata raveissa.
7. Ei oo mitään.
8. Haluisin kehittyä raveissa!

1. Mä on Hanna
2. Käyn torstaisin ja mun vakkari ponini on Braamer.
3. Olen ollut vakkarina 1,5 v.
4. Kivointa tänävuoanna olivat varmaan kaikki leirit. 
5. En tiiä mikä on ollu paras muisto kun olen ollu vakkarina, mut kaikki on ollu kivaa. 
6. Ensivuonna haluisin mennä jonkun pitkän lenkin ja mä haluisin ajaa ravikortin. 
7. Mulla ei oo mitään mitä en haluis tehdä. 
8. Mä haluisin oppia valjastamaan raveihin.

maanantai 17. joulukuuta 2018

LUUKKU 17. - Pieniä tulevaisuuden haaveita

Jestas, jouluun on enää viikko! Joululahjoja pitäisi ostella, viimeiset koulutehtävät pitäisi palauttaa opettajille ja välipäiväviikon ohjelma pitäisi saada suunniteltua. Joululoman alkaessa pääsemme vakkareiden kanssa tallille valoisan aikaan vaikka joka päivä, mikä on kertakaikkisen mahtavaa! Koitan silloin saada otettua kuvia sekä videoita poneiluista.

Luukussa 17. on pieniä tulevaisuuden haaveita

Tällä hetkellä unelmanani on vakituisen työn löydettyäni ja käsirahan säästettyäni ostaa oma omakotitalo, jonka tontille tulisi poneille pihatto. Haluaisin niille kunnollisen riittävän suuren pihaton, joka olisi tarvittaessa jaettavissa karsinoiksi. Pihatossa olisi kunnon tuulikaappi, jotta sisähalli olisi oikeasti suhteellisen lämmin. Tuulikaapin puolella voisi mahdollisesti olla tila, jossa varastoitaisiin lantaa (alias lantala). Olisi ihanaa, jos samaan rakennukseen saisi pienen heinä- ja kuivikevarasto-osan, varustehuoneen, sekä pesupaikan. Pesarilla voisi myös hoitaa vuolut jne. ja siinä voisi kylmillä keleillä valjastaa yhden ponin sisätiloissa. Varustehuoneelle olisi plussaa, jos vakkareiden olisi mahdollista majoittua siellä talvisin. Kesäksi haluaisin heille leikkimökkityylisen ratkaisun.
     Ponien tarhassa olisi hiekkapohja ja oikeastaan se olisi mahdollisesti samalla kenttä. Tarhasta pääsisi metsätarhaosuudelle, josta osa voisi olla viljelemätöntä luonnonlaidunta. Mitään sen kummempaa "syötävää" laidun osalla ei tarvitsisi olla, vaan ponit voisivat sieltä närppiä jotain luonnovaraisia kasveja.
     Pihaton kuivikkeena olisi mahdollisesti purua, jos saisin tehtyä Fortumin kanssa sopimuksen kuivikkeiden ostosta ja lannan jatkokäsittelystä. Heinät ostaisin jostain ja ne olisivat laadukkaita ja analysoituja. Haluaisin heinien jakeluun ehdottomasti Heinätin heinäautomaatit, joilla saisin ponien ruokintamäärät pieniksi ja ruokintavälit lyhyiksi. Vähän heinää monta kertaa vuorokaudessa. Sekaan voisi ostaa hieman olkea.
     Oma paikka olisi ihana. Oma tupa, oma lupa. Omat säännöt. Emme olisi vakkareiden kanssa kenenkään tiellä. Minun ei tarvitsisi miettiä miten pääsen tallille. Jos olisin huolissani jostain ponista, minun olisi helppo tarkkailla sitä. Voisin pitää leirejä koska vaan pystyisin. Toki siinä olisi hommaa, enkä väitä ettenkö viihtyisi hyvin myös nykyisellä tallilla! Oma paikka on kuitenkin se, mitä kohti pienin askelin koko ajan kuljetaan. <3

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

LUUKKU 16. - Pieniä yhteiskuvia

Seuraavatko kaikki lukijamme meitä myös instagramissa, vai onko täällä joitakin jotka lukevat vain blogiamme? Olisiko kiva, jos järjestäisin jonkin arvonnan ihan vain blogin puolelle, vai onko parempi että ne tulevat instagramiin?

Luukussa 16. on pieniä yhteiskuvia

Tähän luukkuun kokosin yhteiskuvia minusta ja laumastani vuosien varrelta. Välillä karvakorvia on tullut lisää, kerran on yksi rakas lähtenyt. Nämä kuvat ovat minulle todella tärkeitä ja tunnearvo niille on valtava. Minun pitäisi ehdottomasti teettää näistä esimerkiksi jokin Ifolor-kirja!

© Laura Taimioja / https://peipposet.kuvat.fi
© Kati Mört
© Laura Taimioja / https://peipposet.kuvat.fi
© Laura Taimioja / https://peipposet.kuvat.fi
© Suvi Tirronen / https://saippua.kuvat.fi
© Laura Taimioja / https://peipposet.kuvat.fi
© Laura Taimioja / https://peipposet.kuvat.fi
© Oona Pitkonen / https://photoona.fi
© Oona Pitkonen / https://photoona.fi
© Laura Taimioja / https://peipposet.kuvat.fi

lauantai 15. joulukuuta 2018

LUUKKU 15. - Pieni kuolainteksti

Olisipa muuten kiva järjestää joskus kesällä tallin yhteinen avoimien ovien päivä. Siellä voisin pitää pientä hevostarvikekirpparia, sillä minulla olisi halvalla myyntiin esimerkiksi kuolaimia, ohjia, satulahuopia, muutama harjapakki ja harjoja, joita en halua postittaa. Tuli vain tuosta edellisestä luukusta mieleen... ja muutenkin tapahtuma voisi olla hyvää mainosta tallillemme. Voitaisiin järjestää poniajelutusta, paikkoihin pääsisi tutustumaan jne. Sekaannusten välttämiseksi mainitsen taas, että minulla EI ole omaa tallia, vaan ponini asuvat Granbacka Stall -nimisellä yksityistallilla. Sitten takaisin asiaan:

Luukussa 15. on pieni kuolainteksti

Ponejani ovat suitsineet näiden vuosieni aikana vaikka kuinka monet ihmiset. Osa on ollut osaavia ja helliä, osa on vasta opetellut suitsimista. Välillä ponin tukka on ollut tiellä, välillä poni on yrittänyt lähteä kesken kaiken syömään ja joskus säädöt ovat olleet hassusti. Erityisesti nyt syyskaudella olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ponit koittavat luistaa kuolainten laitosta. Yritän olla aina mahdollisimman hellä suitsiessani ja teroitan asiaa myös vakkareille. Olen nykyään myös tarkempi siitä, saavatko esimerkiksi vierailevat tuttavuudet suitsia ponejani.
     Jonkin aikaa sitten otimme käyttöön uuden kokeilun. Aina ennen suitsimista lämmitämme kuolaimet lämpimällä vedellä, jonka jälkeen ravistelemme niistä enimmät vedet ja dippaamme sitten pellavaan tai kivennäiseen. Näin kuolaimet lämpiävät nopeasti, sormet eivät jäädy lämmittäessä ja kuolaimet ovat hyvän makuiset. Tulokset ovat mahtavat. Nykyään ponit oikein odottavat, että koska saavat kuolaimet suuhunsa! Joskus ne koittavat ensin vähän etuhampailla irrottaa rehua kuolaimista tai nuolla niitä, mutta välillä ne myös ottavat kuolaimet suoraan innolla suuhunsa. Aivan ihanaa!
     Olen varma, että jotkut ajattelevat seuraavan laisesti: "Kyllä ponin pitää ottaa kuolaimet ilman lahjuksiakin". Jep. Olen osittain samaa mieltä ja kaikki ponini ovat suitsittavissa ilman lahjuksiakin. Kuitenkin, kun voimme ihan pienellä asialla muuttaa suuresti ponien suhtautumista kuolaimiin, miksi emme tekisi suitsimisesta poneille mukavempaa? Näin meillä suitsitaan nykyään aina. Joka kerta minulle tulee hyvä mieli, kun poni innolla odottaa ja sitten nappaa kuolaimet. <3
     Suosittelen tätä muillekkin! Onko kukaan lukijoistamme tehnyt kuolaimille näin? Muistakaa kuitenkin, että esimerkiksi vuokraponin kanssa pitää kysyä omistajalta lupa, eikä tällaisessa asiassa voi toimia ihan omin päin.

Videon kuvasi Annika ja kännykkä oli Nooran.

perjantai 14. joulukuuta 2018

LUUKKU 14. - Pieni myyntisatula

Päivän myöhässä aikatauluongelmien vuoksi, mutta piilotan puutteen vaihtamalla julkaisun aikaleimaa, hahaa! Olenpa ovela.

Luukussa 14. on pieni myyntisatula

Kyseessä on 12" Pfiff Beauty satula, jonka istuin on meidän tytöillemme liian pieni. Satula on muutoin oikein kiva ja sopisi varmasti hyvin jollekkin pienelle ratsastajalle. Ponin osalta satula istui ihan hyvin sekä Braamerin että Penan selkään. Alla muutama kuva, satulasta voi heittää tarjouksen sähköpostilla tuuli.jaaskelainen@gmail.com. Satula on ehjä, joskin etukaaressa on pientä kulumaa (kuva alhaalla). Vastinhihnat ovat hyväkuntoiset. Mukaan ei tule vyötä, jalustimia tms., pelkkä penkki.

Lisätietoja ja mittoja löytyy esimerkiksi täältä Viljarin sivuilta, josta satulaa saa uutena:
https://viljarshop.com/Pfiff+Ponisatula+Beauty+%2B+jalustimet+%2B+hihnat?_tu=41605



Etukaaren kulumaa, ei haittaa käyttöä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

LUUKKU 12. - Pienet esittelyt ja kysymys

Nyt teenkin yhdistelmäluukun, sillä huomenna en välttämättä ehdi tekemään ihan omaa luukkua. Hurjaa kuinka aika kuluu nopeasti. Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka vastaavat tämän luukun kysymykseen!

Yhdistelmäluukussa 12. ja 13. on pienet esittelyt ja kysymys

Tässä luukussa on lyhyet esittelyt kaikista nykyisistä poneistani (Ellu on toki ikuisesti sydämessäni myös), sillä esittelyjä on toivottu usein. Jos myisin ponini ja olisit kiinnostunut yhden ostamaan, kenet ostaisit ja miksi juuri hänet? Vaikka et haluaisi ketään ostaa, niin kuka poneistani on muutoin lempparisi ja miksi? Jos sinulla on instagram-tili, mainitse ihmeessä kommentissa myös tilisi nimi!


PIKKUVIRRAN BRAAMER

Braamer on vuonna 2009 syntynyt mustanvoikko/tummanruunikko shetlanninponiruuna. Sen säkäkorkeus on 97 - 100 cm mittaajasta riippuen. Luonteeltaan sen on kiltti ja yritteliäs, mutta myös omanarvontuntoinen ja sillä on pilkettä silmäkulmassa. Muita poneja kohtaan se osaa olla varsin ätäkkä, mutta tulee lopulta kyllä ihan hyvin toimeen kun tilaa on tarpeeksi. Ihmisen kanssa Braamer on luotettava ja suloinen kaveri. Ajossa se on joskus hieman tahmea, mutta myös todellinen luottoponi. Ratsuna se on vaativa ja säpäkkä, eikä siedä ratsastajalta kovin paljoa virheitä. Kuitenkin se on poneistani kaikkein taitavin ratsu ja oikean ratsastajan kanssa oikea unelma. Braamerilla on kesäihottuma, kinnerpatit ja se on mahdollisesti metabolinen, jonka vuoksi se ei laidunna.

 Braamerilla on kilpailtu koulu- ja esteratsastuksen harjoituskilpailuissa, 1-tasolla kouluratsastuskilpailuissa, shetlanninponien koulu cup -kisoissa, sekä rotuyhdistyksen ratsastusluokissa. Tasoltaan se on suunnilleen helppo C ja hyppää ratana 60 cm, yksittäin ennätys on 80 cm ja irtona 90 cm. Raveissa Braamer ei ole kovin nopea, mutta on kuitenkin oikein toimiva harrastuskaveri. Statistiikka 18 0-0-1 3.11,1ly ja voittosumma 109,00 €.

i. Herr Valburg
ii. Ivrig
ei. Nero v.d. Olde Maten

Kasvattaja: Johanna Niskanen


GOLDBERRY'S SWISH TAIL

Ossi on vuonna 2010 syntynyt rautias shetlanninponiori. Sen säkäkorkeus on 101,5 - 105 cm mittaajasta riippuen. Luonteeltaan Ossi on kiltti, luotettava ja rauhallinen. Se osaa olla myös herkkä ja ahdistuessaan se menee lukkoon ja saattaa hieman suuttua. Ajossa se on toimiva, välillä reipas ja välillä tahmeahko. Tuulisella säällä se saattaa hieman kyttäillä, mutta on kuitenkin loppujen lopuksi oikein luotettava. Ratsuna se on kiltti ja suhteellisen taitava, mutta jos joku tuntuu liian epämiellyttävältä tai sattuu, se kyllä kommentoi (joka on toki hyvä asia sekin). Toisia poneja kohtaan Ossi on jämäkkä, mutta myös kiltti ja ymmärtäväinen.

Ossilla on kilpailtu koulu- ja esteratsastuksen harjoituskilpailuissa, 1-tasolla kouluratsastuskilpailuissa, shetlanninponien koulu cup -kisoissa, sekä rotuyhdistyksen ratsastusluokissa. Tasoltaan se on suunnilleen helppo C ja hyppää ratana 60 cm, yksittäin ennätys on 70 cm ja irtona 80 cm. Raveissa Ossi on yritteliäs ja toimiva harrastuskaveri, mutta jännittyy helposti. Sillä olisi varmasti potentiaalia nopeampiin sarjoihin. Statistiikka 23 1-2-5 3.07,5ly ja voittosumma 442,00 €.

i. Promisehill Moonshine
ii. Joytoy v. St. Berknes 
ei. Vincent v. Rijswijk

Kasvattaja: Ulla Tuomainen


OLKIJOEN OSMO

Pena on vuonna 2012 syntynyt hiirakko shetlanninponiruuna. Sen säkäkorkeus on 100 cm. Luonteeltaan Pena on on kiltti ja herkkä. Toisten ponien kanssa Pena osaa olla säpäkkä, mutta on rauhoittunut paljon ruunauksen jälkeen. Ihmisen kanssa Pena on kiltti ja nöyrä. Ajossa se on reipas ja toimiva ja kulkee omalla moottorillaan. Ratsuna Pena kiltti, mutta herkkä ja ratsastajan jännitys tarttuu siihen helposti. Pena on käynyt kolme kertaa vierailulla hoivakodilla ja siellä se on kultainen ja hellä.

Penalla on kilpailtu koulu- ja esteratsastuksen harjoituskilpailuissa ja tasoltaan se on suunnilleen helppo D. Sillä ei olla ratsastajan kanssa hirveästi hypätty, mutta sen ennätys taitaa yksittäisellä esteellä olla 50 cm ja irtona 80 cm. Raveissa Pena on yritteliäs ja toimiva harrastuskaveri, joka paransi hurjasti ruunauksen jälkeen. Sillä olisi varmasti potentiaalia nopeampiin sarjoihin. Statistiikka 19 0-5-0 3.08,4ly ja voittosumma 300,00 €.

i. Johannesbergs Noble
ii. Maxmer
ei. Plutus van Dorpzicht

Kasvattaja: Reetta Olkinuora


AARTEEN TUHTO

Tuhto on vuonna 2009 syntynyt rautias shetlanninponiruuna. Se on mahdollisesti ylikorkea, raveissa se on mitattu hermostuneena ja pystyynhyppivänä lukemiin 110 cm. Tuhto on hyvin omapäinen, sähläävä ja toisinaan helposti jännittyvä. Ajossa se on ihan toimiva ja reipas, mutta se ei välttämättä ole paras vaihtoehto yksin maastoiluun. Ratsuna Tuhto on vielä vihreä ja menee pikkuhiljaa eteenpäin. Jos se ei osaa, ymmärrä, siltä loppuu mielenkiinto tai se ei halua, se kyllä kertoo sen selvästi. Tuhto on hyvin omintakeinen makeinen ja uniikki pieni lumihiutale, joka koettelee hermojani ja osaamistani. Se ei ole samaa sarjaa muiden ponieni kanssa, mutta rakastan sitä kyllä kovasti ja välillä halkean onnellisuudesta kun se ylittää odotukseni.

Tuhtolla on kilpailtu kouluratsastuksen harjoituskilpailuissa ja tasoltaan se on suunnilleen helppo D. Tuhtollakaan ei olla ratsastajan kanssa hirveästi hypätty, lähinnä yksittäisiä ristikoita ravissa. Se ei vielä laukkaa kentällä. Irtona Tuhto on hypännyt muistaakseni 80 cm. Raveissa Tuhto ei ole vielä startannut.

i. Liberty
ii. Center
ei. Östertorps Ametist

Kasvattaja: Taina Lehtinen


WILD MANE

Viltsu/Ville on vuonna 2016 syntynyt musta shetlanninponiorivarsa. Sen säkäkorkeus on arviolta vähän yli 100 cm. Ville on hyvin vankkarakenteinen ja vahvaluustoinen varsa. Odotan suurella mielenkiinnolla millainen siitä kehittyy ja se olisi tarkoitus käyttää vanhempana oripäivillä näytillä. Luonteeltaan Ville on lempeä, rauhallinen ja kovapäinen. Tuhtoa ja Jermua se pitää kurissa, mutta muita se väistää nätisti. Siitä kasvaa varmasti voimakastahtoinen, mutta myös ystävällinen laumaeläjä. Ihmisen kanssa Ville on kiltti ja toimiva, joskin vähän omapäinen. Ville on opetettu ajolle, mutta enemmän alamme ajamaan vasta tulevana keväänä.

i. Dust Mane
ii. Oskar
ei. Valentino II

Kasvattaja: Asta Markkanen


PROMISEHILL SPINDRIFT

Jermu/Jere on vuonna 2017 syntynyt hiirakko shetlanninponiorivarsa. Sen säkäkorkeus on arviolta noin metrin. Jere on hyvin liikkuva ja siro varsa, joka on kehittynyt paljon lähiaikoina. Myös Jermu on tarkoitus käydä näyttämässä joskus oripäivillä. Luonteeltaan Jermu on kiltti, utelias, leikkisä ja herkkä. Sen kanssa on ihanaa käydä talutuslenkeillä ja se on reipas peräponi. Ajo-opetus aloitetaan pikkuhiljaa ensivuonna. Jermu tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja mielellään haastaa muita leikkiin.

i. HRE Fetlar
ii. Clothie Zacasta
ei. Ardo Renown

Kasvattaja: Sarita Poikolainen

tiistai 11. joulukuuta 2018

LUUKKU 11. - Pieni arvonta instagramissa

Onko kellään muulla bloggerin käyttäjällä huonontunut kuvien laatu, vai olenko yksin ongelmani kanssa? En ymmärrä mistä tämä on yht'äkkiä tullut.

Luukussa 11. on pieni, tai ehkä vähän suurempikin arvonta instagramin puolella

Järjestimme Oonan kanssa yhteistyössä arvonnan instagramin puolella. Palkintona arvonnassamme on poniajo jollakin minun poneistani ja Oona saapuu paikalle ikuistamaan tapauksen kuviksi. Mahdollista voi olla tilanteen mukaan myös halutessaan ratsastaa, hiihtoajaa tai hiihtoratsastaa. Mukaansa voittaja saa ottaa yhden kaverin. Arvontakuva ohjeineen löytyy ig-tililtäni @tuulifer. Kaikki halukkaat mukaan!


maanantai 10. joulukuuta 2018

LUUKKU 10. - Pieniä ennen ja jälkeen kuvia

Kukaan ei vastannut siihen, kun kysyin näkyvätkö kuvat teillekin huonolaatuisina. En ymmärrä miten kuvat nykyään mössööntyvät, vaikka ennen kaikki on toiminut hyvin. Voihan blogger ja Picasa. Koneella kuvat näyttävät normaalilta ja hyvältä.

Luukussa 10. on pieniä ennen ja jälkeen kuvia.

Tässä siis muutama ennen ja jälkeen kuva. Harjoittelen innoissani Lightroomin ja Photoshopin käyttöä, mutta kuten näkyy, tarvitsen vielä runsaasti harjoitusta. Oona on luvannut minua kuitenkin neuvoa, jahka hän seuraavaksi tulee käymään. Ensiksi katson kuvaan aina omaa silmääni miellyttävän rajauksen ja koitan suoristaa kuvaa, mikäli se on mielestäni vino. Tämän jälkeen fiksaan valotusta, kontrastia ja värejä. Ensimmäinen ennen ja jälkeen kuva jäi jotenkin vihertäväksi, mutta Lightroomissa nämä näyttävät vähän erilaisilta. En ehkä osaa valita näihin vielä oikeaa tallennusvaihtoehtoa. Pikkuhiljaa opettelen, toivottavasti saan systeemit toimimaan pikkuhiljaa ja kuvieni taso nousee!


- - -

- - -

 - - -

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

LUUKKU 9. - Pieniä tavoitteita

Tulevalla viikolla koitan saada päiviteltyä myös normipostauksia joulukalenterin lisäksi.

Luukussa 9. on pieniä tavoitteita

Tämän vuoden tavoitteisiin päästiin joiltain osin joiltain osin ei. Noora ja Olivia saivat vihdoin poniravikortit taskuihinsa ja pääsivät avamaan raviuransa. Kummallakin tuli alle kaksi montéstarttia, joiden lisäksi Noora ajoi myös yhden kärrilähdön. Braamerin raviennätystä ei saatu alle 3.10, eikä Ossille alle 3 minuuttia. Penan ennätys alitti kuitenkin kirkkaasti sille annetun 3.15 tavoitteen. Penan vuosi oli hienosti 8 0-3-0, 170 €, 3.08,4 ly. Ossin vuosi puolestaan paketoitiin numeroin 8 0-1-1, 118 €, 3.11,9 ly, eli se jäi ennätyksestään mutta sijoittui hienosti kahteen kertaan. Braamerilta jäi useampi startti väliin ähkyn, Metacamin ja sitä kautta doping-varoaikojen takia. Sen luvut olivatkin vain 5 0-0-0, 16 € ja 3.14,6 ly. Muutenkin superkuuma kesä rajoitti kilpailuihin osallistumistamme ja teki loven treeneihin. Tuhto mittautettiin alkukesästä ja lukemiksi saatiin pystyynhyppivältä ja pörhistelevältä ponilta 110 cm.

Rotunäyttelyissä ei tultu käytyä taloudellisista syistä. Hippoksellekaan ei varsoja viety, sillä Ville oli keskenkasvuinen ja hassussa vaiheessa, enkä viitsinyt Jereä yksin raahata. Edellämainitusta syystä johtuen myös laatuponikilpailu jäi Villeltä väliin. Ajolle Viltsun kuitenkin opetin ja pieni mies on oikein pätevä jätkä.

Olivia ei kisannut Ossilla ratsastuksessa, mutta molemmat tytöt kävivät kouluratsastuksen harjoituskisoissa Tuhton kanssa. Sen lisäksi Olivia ratsasti yhden luokan myös Ilmarilla, joka oli jonkin aikaa taas projektinamme.

Viimevuoden joulukalenterissa tälle vuodelle asettamani tavoitteet löytyvät siis kokonaisuudessaan täältä: http://pieniakavioita.blogspot.com/2017/12/luukku-9-pienia-ajatuksia-ensivuodesta.html

Noora, Olivia ja koiluratsukokelas Tuhto. Poseeraus Pyhtäällä upeassa auringonkukkapellossa.

Tulevan vuoden tavoitteita... hmm. Tällä hetkellä meillä on todella vähän vakkareita ja ne vähätkin ovat vähentäneet päiviään. Minulla ole omaa autoa, eli liikkuessani kyydeillä (joista toki olen kiitollinen!) ei ole aikaa liikuttaa karvakorvia kuin yhdessä erässä, joten ponit liikkuvat todella kevyesti. Noin 2-4 kertaa viikossa. Treenistä ei voida puhua, joten jännittää vähän, että kisataanko ensikesänä ja minkä verran. Tavoitteena olisi kuitenkin löytää lisää vakkareita porukkaamme.

Raveissa olisi tarkoitus ajella Penalla ja Ossilla. Braamerista en vielä tiedä, sen kisaamiset riippuvat vähän Tuhton tulevan kotimittauksen tuloksista ja siitä, mahtaako Viltsu aloittaa raviuransa ensikesänä. Katsotaan. Iso harmi muuten, että poneja ei enää mitata raveissa. Kalliiksi tulee kolme ponia (Pena, Tuhto ja Ville) mittauttaa kotona, jos ne haluaa starttiin. Raveissa se on ollut ilmaista. Siihen tietysti päälle kaikkien starttaavien ponien vakuutukset jne. jne. Noh, kaikki järjestyy varmasti jotenkin! Ossille tai Braamerille en asettaisi tavoitteeksi ennätysten parantamista, hyviä ja puhtaita juoksuja vain. Penalle voisin toiveikkaana asettaa tavoitteeksi 3.05 alkuisen luvun tai nopeamman, mikäli saadaan treeni kevättalvella päälle. Villelle ja Tuhtolle tavoitteina olisi myös vain hyväksyttyä menoa jos ne starttiin viedään.

Ratsastuspuolella lähdetään hakemaan rentoutta, pitkiä maastoja ja kaikille osapuolille mukavaa menoa. Muutamia pikkukisoja olisi mukava käydä kiertämässä, mikäli Tuhto saadaan rentoutumaan ja suorittamaan iloisesti myös kisapaikoilla. Hyvällä tuurilla voitaisiin löytää muille poneille uusia pieniä kisakuskeja. Vinkki vinkki, paikkoja auki!

Näyttelyitä emme varmaan kauheasti kierrä kun niissä käyminen on muihin kisoihin verrattuna niin paljon kalliimpaa, mutta Jeren voisi ehkä jossain käyttää näytillä. Se ei ole vielä koskaan missään ollut. Hippoksesta vähän haaveilen, harmi kun Ville ei enää ensivuonna mene varsasta siellä. Jotkin mätsärit voisivat lähialueella olla kivat myös ja maastotaitokisoihin mennään, mikäli STARA järjestää.

lauantai 8. joulukuuta 2018

LUUKKU 8. - Pieniä kesämuistoja

Kaivelin vanhoja blogitekstiluonnoksia ja löysin ihania kesämuistoja muutaman vuoden takaa! Oi niitä aikoja. Ihanaa, että on tullut otettua niin paljon kuvia, joista muistella kuluneita hetkiä.

Luukussa 8. on pieniä kesämuistoja

Osa kuvista on otettu Pikkuvirralla ja osa Granbackalla. Ponimuistoja on kyllä niin paljon, etten osaa enää kuvitella millaista elämä olisi ilman poneja. Ainakin se olisi aika kummallista. ehkä minulle aika tyhjääkin. 

Pikkuvirralla Iida ja Kati ottamassa kiitolaukkakisaa Ossilla ja Braamerilla. <3
Kotkatytöt Pikkuvirralla ratsastamassa.
Kesäleirin leiriläiset ja leiriponit Pikkuvirralla.
Pikkuvirran Gimmer.
Pikkuvirralta tämäkin: Henni Vanillini, Gervalds Vitsippa, Patlerin Tyttö, Pikkuvirran Cinny ja Pikku-Rosmariini.
Ellu, Nakki, Pena ja ehkäpä Uuwe(?) Pikkuvirran orilaitumella.
(Pikkuvirran Elmer, Pikkuvirran Elämännälkä, Olkijoen Osmo ja ehkäpä Pikkuvirran Druwez.)
Saman orilaitumen porukkaa. Ainakin Pena.
Pikkuvirran Gimmer ja Lumi.
Ossi ja Braamer kahlaamassa leiriläisten kanssa. Tuo ranta oli ihan unelmainen!
Braamer ja Kiia Pikkuvirralla.
Ossi ja Kiia Pikkuvirralla.
Braamerin emä Tintti ja ajajat Pikkuvirralla.
Ossit! <3
Ossi uimassa Pikkuvirralla.
Ilmari ja Elmeri leikkimässä Granbackalla.
(Kuuselan Ilmari ja Pikkuvirran Elmer. Oon muuten keksinyt molempien nimet.)
Ossi ja Kiia Granbackalla.
Brankku ja Kiia Granbackan uittokuopalla.
Kentällä kesäillan fiilistelyjä. (GB.)
Laukkaa pellolla! (GB.)
Kiia, B ja Ossi. (GB.)
<3 (GB.)

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)