keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Ratsureipas, ähkyilyä ja helpotuksen huokaus

Maanantaina 2.7.2018 hoidin ensin Braamerin, joka oli edellisiltana jätetty loimetta. Poni oli hyvässä kunnossa eikä ollut juuri hankaillut. Se sai jäädä loimetta seuraavaksikin vuorokaudeksi, sillä ötöjä ei ollut paljon ja poni näytti tyytyväiseltä. Ötökkähuppu sillä kuitenkin on, ihan jo mukavuussyistä. Muillakin poneilla pitäisin, mutta kellään muulla huppu ei ole pysynyt päässä. Olivian ja Tuhton kanssa työskentelimme kentällä. Ensin ratsukko tuli puomeja käynnissä ja ravissa, tehden myös pääty-ympyröitä. Puomitreenit ovat hyväksi ponille, se joutuu käyttämään vatsalihaksiaan ja katsomaan minne jalkansa laittaa. Sitten levittelin viisi puomia/korotettua puomia ympäri kenttää kuin esteradaksi, jota ratsukko tuli ravissa (harpaten puomit siis, ei hypäten). Poni kulki iloisen rennosti, hänhän on pian valmis Korrin harjoituskisojen puomiluokkaan! Kyllä minä väittäisin, että jäsenkorjauksesta oli apua ja poni näyttää rennommalta työskennellessään. Pyydän jäsenkorjaajaa hoitamaan myös muita poneja.

Tiistaina 3.7.2018 haimme Olivian kanssa Brankun ja Tuhton tallin pihaan harjattavaksi ja suitsittavaksi. Jeren jäädessä yksin pihatolle, kun kaikki muut olivat liikutuksessa, avasin pois aidatun pihattotarhan osan portin. Varsa pääsi syömään sinne kasvaneita vihreitä (vaikka ne ovat lähinnä rikkaruohoja, mutta jotain kuitenkin). Braamerille tuli kaksi 6v ratsastajaa vuorotellen ja Olivia ratsasti samalla Tuhtoa. Menimme kentällä. Brankun ratsastajat olivat molemmat alkaisratsastajia, joiden kanssa harjoiteltiin pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä ja kääntämistä. Ensimmäisenä ratsastanut ratsasti vain hiukan vajaa 15 min, toinen 45 min. Toisena ratsastanut otti myös pätkän ravia, mutta B ei oikein arvostanut kyytiläisen horjumista ja koitti vetäistä päänsä alas. Onneksi kuski ei huomannut, eikä tippunut, sillä sain tilanteen torjuttua. Ei käy kateeksi, jos aloittelijana ravaa shettiksellä ilman satulaa. Vähemmästäkin horjuu! Muutoin meni oikein hyvin ja neiti oli iloisen innokas.
     Ennen lopettamista kävimme Brankun ja kyytiläisen kanssa kävelemässä pienen matkaa kotitellä. Siellä vastaan tulivat Annika ja Kiia, jotka olivat käyneet ajamassa Penalla ja Ossilla peruslenkin. He olivat menneet käyntiä ja ravia ottaen myös reippaampia pätkiä. Ponit olivat menneet ihan kivasti. Nyt sain heidät nappaamaan vielä tienvierestä poikki napsittuja pieniä koivuja, jotka kävimme Braamerin ja pikkuneidin kanssa kiikuttamassa pihatolle Annikan raahattua ne ensin kärrien kanssa pihaan. Ratsastuksen jälkeen B meni hetkeksi yhteen ulkokarsinaan ja pikkuratsastajat lähtivät kohti kotia.
     Olivia oli ratsastanut Tuhtolla itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Olin heitellyt hänelle vähän vinkkejä ja neuvonut tarvittaessa samalla kun olin ratsastuttanut pieniä Brankulla. Hän oli harjoitellut mm. alkutervehdystä ravissa ja se oli mennyt hienosti. Välillä poni koittaa portista ulos, mutta Olivia saa sen hienosti takaisin kenttätyöskentelyyn. Minun saavuttuani kentälle, B:n jäätyä karsinaan, otimme muutaman laukannoston kumpaankin suuntaan. Pukkeja tuli, muttei kovin montaa ja saimme ihan onnistuneitakin laukka-askelia. Hiljaa hyvä tulee. Ennen loppukäyntejä koitimme keksiä omasta päästämme lyhyen raviohjelman, jonka Omppu ratsasti läpi. Se sujui oikein hyvin! Harjoituskisojen raviohjelmat, täältä tullaan jahka saadaan sopiva satula!
     Ötököitä oli sen verran, että päädyin laittamaan Brankulle ihottumaloimen. Heti kun loimi oli päällä, poni alkoi käyttäytyä oudosti. Se oli hermostunut, hankaili hulluna, huiski hännällään, kakkasi kaksi kertaa, ei syönyt väkirehujaan, piehtaroi ja kakkasi kolmannenkin kerran. Otin loimen pois, joku vika jossakin... poni oli kauttaaltaan aivan hikinen. Se kuitenkin rauhoittui huomattavasti, kun loimi oli otettu pois. Ajattelin ensin, että voisiko kyseessä olla vahva stressireaktio. Poni ei tykkää loimesta muutenkaan, tai olisiko alle jäänyt ampiainen joka olisi pistänyt? En löytänyt pistokohtaa, mutta poni huuhdottiin letkulla ja pyyhin sen pään sienellä. Sitten kävelytimme ponia kentällä Olivian kanssa.
     Tiedostin että olen niin huolissani etten osaa ajatella, joten soitin Astalle. Tallilla oli muitakin ihmisiä paikalla, mutta hekään eivät osanneet sanoa oikein mitään. Epäilyksenä oli ampiaisen pisto tai liika kuumuus, mutta jälkimmäinen ei tuntunut loogiselta kävelyliikunnan jälkeen siihen aikaan illasta. Soittaessani poni oli kakannut jo neljännen kerran ja koittanut kerran tai pari piehtaroida. Ohjeeksi sain mitata pulssin ja soittaa uudelleen. Emme saaneet Heidin kanssa pulssia mitattua kunnolla, mutta arvioksi saimme noin 70-80 lyöntiä minuutissa. Ei kuumetta. Korkea pulssi, viittaa aiempaan kipuun. Luultavasti sillä oli ollut lievä ähky, mutta oli huojentavaa että sen suoli toimi kun se oli kakannut niin monta kertaa. Ja joo, oireethan ovat jälkikäteen ajateltuina selvät, mutta tilanteessa olin niin huolissani etten tajunnut. Siksipä soitinkin ystävältä apua. Kiitos Astalle avusta ja ohjeista!
     Olivia kävelytti Brankkua puolisen tuntia, jonka jälkeen hän lähti kotiin. Sillävälin minä laitoin ponille karsinan valmiiksi. Sitä olisi hyvä paastottaa, eikä sitä ainakaan kannattaisi laittaa pihattoon vapaille heinille. Juottaminen olisi kuitenkin tärkeää ja yritimmekin saada ponia juomaan. Ompun lähdettyä taluttelin ponia vielä noin tunnin. Kävimme Brankun kanssa mm. kiertämässä viiskymppisen, jonka varrella kävimme uittokuopalla. Siellä poni joi hieman, mikä oli oikein hyvä. Vähän poni yritti myös närppiä vihreää, mutta vain hieman. Karsinaan mennessään se ei halunnut heinää, vaikka kokeilumielessä hiukan tarjosin. Onneksi eräältä tallilaiselta löytyi Metacamia, jota sain antaa ponille. Sitten ei auttanut kuin lähteä kotiin, sillä kyyti tuli hakemaan. Hain kuitenkin laina-auton, jolla pääsisin parin tunnin sisällä käymään uudelleen tallilla. Vähän meinasi epätoivo iskeä: aamulla pitäisi herätä töihin viimeistään 5.30. Miten selviäisin, jos joutuisin käymään tallilla parin tunnin välein..? Ell soittaisin paikalle heti myös, jos alkaisi näyttää siltä.
      Lähdin tallilta 21.30 ja palasin 23.00. Palatessani vastassa oli normaali poni! Ette uskokkaan sitä huojennuksen määrää! Kävelimme ensin pihassa ja sitten taas viiskymppisen. Silloin huomasin kunnolla, kuinka vaisu poni olikaan ollut aiemmalla kerralla. Nyt meinasi jo palaa käpy, kun poni koitti innoissaan napsia vihreitä. Kävimme pihatolla kurkkaamassa Ossia ja Jereä, jotka hengailivat rauhassa illan hämärässä. Viiskymppistä kiertäessämme moikkasimme myös usvan seassa rentoina möllöttäviä laidunlaisia. Pena ja Tuhto seisoivat kahdestaan, pienen välin päässä niistä Oiva ja siitä pienen välin päässä Luffe ja tammavarsa. Kaikki tulivat aidalle tervehtimään ja shettikset hörisivät toisilleen. Braamerkin oli ihan innoissaan kavereista ja olisi mielellään jäänyt niiden kanssa syömään.
     Vietyäni Braamerin karsinaan annoin sille kourallisen heinää. Olin laittanut sen karsinan viereen valmiiksi kolme ämpäriä, joissa oli kaikissa ihan pikkuisen heinää. Yö-, aamu- ja päiväheinät. Braamer noukki heiniä karsinan pohjalta kuin imuri. Sirottelin vähät heinät niin, että sillä kestäisi hetki syödä ne. Sinne poni jäi tyytyväisenä ja minä vaivuin kotona väsyneenä uneen.

Keskiviikkona 4.7.2018 Annika ja Noora kävivät aamulla kahdeksan aikoihin kävelyttämässä Braameria reilun puoli tuntia. Poni vaikutti normaalilta. Huokaisin töissä jälleen helpotuksesta. Puoleltapäivin Kiia kävi kävellen Brankun kanssa autiotalon lenkin, noin 55 min, ja kaikki meni hienosti. Kiitos paljon tytöille avusta, ootte ihania!
     Tein iltapäivällä Brankun poisjäännin Hippoksen Heppajärjestelmässä. Se ei pääsisi raveihin Savitaipaleelle eikä Loviisaan, sillä Metacamin doping-varoaika on 14 vrk. Myöskin Vermo jäisi 5pv ilmoituskiellon takia väliin. Kolmet ravit. Tottakai käväisi ohimennen mielessä, että eihän Braameria luultavasti edes testattaisi, mutta ei minun moraalini kuitenkaan oikeasti missään nimessä taivu sellaiseen että tarkoituksella toimisin sääntöjä vastaan. Muistakaa itsekin olla tarkkoina lääkkeiden varoaikojen kanssa ja toimikaa sääntöjen mukaan, vaikka harmittaisi. Tärkeintä on kuitenkin, että Braamer on nyt kunnossa!
     Illemmalla pääsin itsekin tallille ja karsinasta minua tervehti iloinen Braamer. Vein sille hiukan enemmän heinää testiksi ja jätin se vielä hetkeksi sisälle. Tuhton satula on saapunut! Testasimme sitä Olivian ja Nooran kanssa Tuhtolle ja se vaikuttaa ihan hyvän pituiselta. Ei liian pitkä, jes! Liian kapea se on, mutta sitä saa muokattua kaarta vaihtamalla. Täytyy kutsua satulansovittaja paikalle. Kävimme maastossa niin, että minä talutin Ossia, Olivia ratsasti Penalla ja Noora Tuhtolla (ilman satulaa siis molemmat ratsukot). Kiersimme autiotalon lenkin ja siihen lisäksi kävimme kiipeilemässä autiotalon takana mäkisessä metsässä. (Autiotalon lenkki + lisäosa? Nää mun nimitykset on kyllä taiteellisia...) Oli oikein mukavaa ja kaikki meni hyvin. Suurimmaksi osaksi ratsukot etenivät käynnissä ja ravissa, mutta ottivat myös hieman laukkaa. Lähinnä muutaman askeleeen, sillä edellä mennyt Tuhto ei vielä oikein handlaa laukkaamista.
     Ennen kotiinlähtöä veimme Braamerin pihattoon ja seurailimme sitä hetken. (Jermu oli muuten taas vihreällä ollessaan yksin.) Brankku oli normaali, muut olivat normaaleja ja kaikki oli hyvin. Onnellisuus ja syvä huokaus.

MAANANTAI:
Yläkulmassa Sidi koittaa tutustua Brankkuun, alakulmassa Tuhto, Omppu ja Heidin tekemä seppele.

TIISTAI:
Jermu vihreällä, ajajien oksatuliaiset ja varustekopin ampiaiset.

KESKIVIIKKO:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)