torstai 5. heinäkuuta 2018

Porvoon Hevosklinikalla kuvaamassa

Torstain 14.6.2018 vietin todella mielenkiintoisissa tunnelmissa ja loistavassa seurassa Porvoon Hevosklinikalla. Olin paikalla koko päivän ottamassa kuvia klinikan omaa käyttöä varten ja sain samalla seuratessani oppia lisää asioita hevoseläimistä ja niiden suun terveydestä. Sisällä kuvaaminen ei ole vahvinta osaamisaluettani, kun suurimmaksi osaksi kuvaan vain ulkona, mutta tekemällähän sitä oppii lisää. Hevosten hampaiden hoito on asia josta jokaisen hevosihmisen olisi hyvä tietää, mutta joka ei ole ihan selvää kauraa edes osalle hevosten omistajista.

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Kun Braamer saapui minulle treeniin ja ensimmäiseksi "omaksi" ponikseni elokuussa 2012, elin vielä siinä uskossa että ponin hammashoidon tekisi kengittäjä. Aina kun olin ollut mukana raspauksissa oli tehty niin, että kengittäjä laittoi ponille suunavaajan, tunnusteli kädellä onko hampaissa piikkejä ja minä pidin ponin kieltä poissa tieltä kun hän raspasi piikit pois. Sillä selvä. Vasta myöhemmin Granbackalla muita seurattuani ja ystäväni painostukseksta silmäni aukenivat hammashuollon todellisuudelle.
     Nykyään kun ponieni hampaat on aika tarkistaa, tulevat Porvoon Hevosklinikan eläinlääkäri Leena Karma ja hänen avustajansa Saara paikanpäälle kotitallille. Hoitoon otettava poni rauhoitetaan, jonka jälkeen sille laitetaan suunavaaja. Ponin suu huuhdotaan rehujäämistä, jonka jälkeen pää nostetaan pääntuelle. Hampaat tarkistetaan huolella, käyttäen apuna kunnon valoa ja kameraa. Löydöksinä poneilla voi olla esimerkiksi hammaspiikkejä, kariesta, diasteemoja tai murtumia. Minun poneillani ei vielä ole ollut kariesta, mutta piikkejä on jonkin verran joka kerta. Piikit raspataan huolellisesti sähköraspilla. Lisäksi eläinlääkäri usein optimoi ponin purentaa. Tuhtolla on ollut vuoden sisällä yksi lievä diasteema, joka on onneksi jo parantunut. Diasteema on rako kahden poskihampaan välillä, johon jää rehua. Kotikonstein diasteemoja voidaan hoitaa ponin suuta huuhtomalla. Kerran Penan hampaassa näkyi murtuma kaverin potkun seurauksena. Sitä lähdettiin klinikalle kuvauttamaan, jotta nähtäisiin yltääkö murtuma hampaan juuriin.

Hampaat tutkitaan ja huolletaan tarkasti. Tunnustelun lisäksi suuhun katsotaan valon ja kameran avulla. Ihan oikeasti, hoidattakaa hevostenne ja ponienne hampaat kunnolla! Ilman hampaita ei ole hevosta, ja moni varmasti tietää miltä tuntuu kun oma hammas on kipeä. Kuvasta näkee vähän miltä hevosten suunavaaja näyttää.

Tässä kuvassa meneillään suun huuhtelu ennen hampaiden tarkempaa tutkailua.

Useimmiten hammastarkit ja perushoidot voidaan siis suorittaa kotona mikäli hoidettavia on useampia, mutta joskus poni on pakattava koppiin ja suunnattava klinikalle. Penan hampaan juuret olivat onneksi kunnossa, eikä tilanne vaatinut toimenpiteitä. Jatkossa riitti, että hampaiden kuntoa tarkkaillaan. Porvoon Hevosklinikalla on hienot laitteet röntgen-tutkimuksia varten. Olen ollut siellä mukana mm. Ellun, Tuhton ja Tutin jalkojen kuvauksissa, Penan hammaskuvissa ja kuvauspäivänä kahden hevosen ja yhden aasin kuvissa. Hevosten röntgenkuvauksissa läsnäolevat ihmiset suojautuvat suojaliiveillä, joiden pukeminen alkaa olla minulle jo tuttu juttu.

Röntgenkuvaa hampaan juurista. Röntgenkuvaukset ovat mielestäni hurjan mielenkiintoisia, olen ollut mukana hevosen/ponin röntgauksessa nyt ainakin seitsämän kertaa. (Brankun jalat kuvattiin aikanaan Vermossa.)

En väitä, etteikö kengittäjäkin voisi hevosen hammaspiikkejä välillä tarkastaa ja raspailla. Ainoana hammashoidollisena toimenpiteenä en sitä silti missään nimessä suosittele. Ei meidän kengittäjämme, vaikka loistava kavionhuollossa olikin, tarkistanut ponien hampaista kariesta, murtumia tai diasteemoja. Eipä niitä oikein käsikopelolla huomaakkaan, vaan suuhun täytyy oikeasti katsoa kunnolla valojen ja kameran/peilin kera nähdäkseen jokaisen nurkan ja ahtaan osan. Suurin osa meistä ihmisistä varmaan tietää miltä tuntuu, jos oma hammas on todella kipeä ja tulehtunut. Erona meissä ja hevosissa on se, että hevosen on paljon vaikeampi kertoa kivustaan ja se pyrkii jopa peittämään sitä. Hevosen hammastarkki on paras tehdä hammastarkkeja tekevän eläinlääkärin toimesta. Myös muut kuin klinikkaeläinlääkärit voivat olla oikein hyviä hammashoitajia, jotka lähettävät hevoset jatkotutkimuksiin hampaisiin erikoistuneelle klinikalle jos omat resurssit loppuvat.
     Ajatelkaapa muuten mitä kaikkea voisi löytyä sellaisen hevosen suusta, jonka hampaita ei olla hoidettu ollenkaan esimerkiksi kymmeneen vuoteen. Tiedän valitettavasti sellaisiakin harrastehevosia ja pihakoristeita. Niiden omistajilla ei ole joko tietoa, rahaa tai kiinnostusta, tai mitään edellämainituista. Toki jokainen voi omalla kohdallaan yrittää tällaisten tapausten omistajien kanssa ystävällisesti jutella asiasta, mutta aina se ei auta. Surullista.

On suunavaajat, pääntuet, valot, kamerat.

Noh, palataan takaisin torstaihin jolloin olin Porvoossa. Klinikalla otin kuvia siis kahden hevosen ja yhden aasin hammashoidosta. Aasimummolta poistettiin kolme hammasta. Otus oli rauhoitettu ja puudutettu, joten operaatio ei ollut ollenkaan niin karmaiseva kuin miltä se voisi aluksi kuullostaa. Siinä aasimummo oli rauhaksiin pää pääntuella ja sai välillä rapsutuksia. Kipeiden hampaiden poiston jälkeen vanhan aasirouvan elämä on varmasti jälleen paljon mukavampaa ja syöminen helpottuu.
     Voisikohan minutkin tujauttaa ihan kunnolla rauhoituksiin ja poistaa nuo kaksi oikeanpuolen viisaudenhammasta? Minun piti poistatuttaa ne jo pari vuotta sitten, vähän sen jälkeen kun viisurit poistettiin vasemmalta, mutten ole vielä uskaltautunut varaamaan aikaa. Olen tässä välissä muuttanut enkä asu enää samalla alueella. Se tarkoittaa sitä, että vaikken muuttanut edes toiseen kaupunkiin, olen silti eri lääkärin potilas nyt. Ei käy. Pelkään niin paljon, että haluan tutun lääkärin. Älkää silti ottako minusta mallia, vaan menkää. Myös omista hampaista huolehtiminen on todella tärkeää.

Aasimummo hampaanpoistossa. Porvoon klinikalla on aina mukava ilmapiiri, mutta aasi nosti tunnelman kyllä ihan kattoon! (Hei Porvoon väki, voisitte hankkia teille sinne Porvooseen oman maskottiaasin!)

Toisen klinikalla olleen hevosen suuta mittailtiin ja sinne soviteltiin sekä sen omaa kuolainta että vaihtoehtokuolaimia. Oletteko koskaan oikeasti miettineet, kuinka matala hevosen suu lopulta on ja kuinka vähän siellä on tilaa kuolaimelle? Suurin osa suun tilavuudesta menee kielelle. Kuolainvalintaan vaikuttavat muun muassa suun leveys, kielen ja kitalaen väliin jäävä tila ja hevosen käyttötarkoitus. Kuolainvalintaan on hyvä kiinnittää tarkkaa huomiota, jotta kuolain olisi hevoselle mahdollisimman mukava ja tarkoitukseen sopiva. Meidän ponien kuolaimet on tarkoitus myös tarkistaa ja sovittaa, kun Leena ja Saara seuraavan kerran tulevat Granbackalle.

Kuolaimen valintaan tulee oikeasti kiinnittää tarkasti huomiota. Kuten kuvasta näkyy, hevosen suussa ei välttämättä ole juurikaan tilaa ylimääräisille asioille kielen lisänä.

Alaleuan luusto voi olla todella kapea, joka on jälleen asia joka vaikuttaa kuolainvalintaan.

Porvoossa tehdään hammashoitojen ja kuolaintensovitusten lisäksi myös esimerkiksi ostotarkastuksia, ontumatutkimuksia, röntgenkuvauksia ja hevosten mittauksia. Siellä onnistuvat myös esimerkiksi ruunaukset, ja meidän Ellu ja Pena on molemmat ruunattu Porvoossa.

Klinikan facebooksivujen esittelyteksti menee näin:

"Porvoon Hevosklinikka on hevosten hampaiden hoitoon erikoistunut klinikka. Meillä on uudet tilat, kokeneet ja osaavat lääkärit, ystävällinen henkilöstö ja nykyaikainen laitteisto. 

Klinikkamme on yksi Suomen ensimmäisistä klinikoista, missä tehdään vaativampia hammashoitoja. Teemme purennan korjauksia, diasteema hoitoja, iensairauksien hoitoja, karies paikkauksia, juurihoitoja ja hampaiden poistoja käyttäen viimeisimpiä tekniikoita jolloin hevosta ei tarvitse nukuttaa ja komplikaatioriski vähenee, jälkihoito helpottuu ja paraneminen nopeutuu. Käytämme tutkimuksissa aina endoskooppia. Eläinlääkärimme Leena Karma ja Heini Rossi kouluttautuvat ulkomailla useita kertoja vuodessa jotta viimeisin tieto olisi käytettettävissä potilaidemme hoidossa. Lisäksi järjestämme koulutuksia eläinlääkäreille sekä asiakastilaisuuksia hevosten omistajille ja valmentajille.

Porvoon Hevosklinikka sijaitsee erinomaisten yhteyksien päässä 7-tien varrella, Ilolassa. Matka-aika esim. Helsingistä on 45 minuuttia, Lahdesta noin tunti. Teemme tarvittaessa myös tallikäyntejä."


Kalloja hyllyllä. Nenäpii on ohutta tavaraa, joka on hyvä tiedostaa ja muistaa.

Suurena kestokassifanina olin ihan tohkeissani saadessani tällaisen kassin meidän viime klinikkakäynniltämme.

Turtle Top -kuolain, joita saa esimerkiksi täältä: https://www.reunos.fi/product/3804/neue-schule-turtle-top-3-pala-kuolain-7023. Lisäksi kollaasissa on kaksi kuvaa Klinikan seinien esitteistä. Toisessa on tietoa hevosen kipuilmeestä, toisessa Waahteran tilan palveluista. Kuvista vain taisi tulla niin pieniä, etteivät tekstit juurikaan näy. Pahoittelut.

Iso kiitos Porvoon Hevosklinikan väelle mielettömän siististä päivästä! Aika lentää ihan siivillä kun pääsee seuraamaan noin mielenkiintoisia asioita ja seura on yhtä hyväntuulista ja aurinkoista kuin te olette! Lukijoille haluaisin hammassaarnan lisäksi sanoa tämän: jos teille tarjoutuu tilaisuus päästä seuraamaan eläinlääkärikäyntiä kotitallille tai klinikalle, suosittelen käyttämään tilaisuuden hyväksi! Näissä hommissa on mahdollista oppia todella paljon seuraamalla, kuuntelemalla ja kysymällä.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämä asiat ovat todella mielenkiinnon arvoisia! :)

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)