sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Loviisan poniravikorttikurssi 2018 ja muu viikko siinä samalla

Sunnuntaina 17.6.2018 jatkoimme trailerin maalausta vetäen seiniin toisen kerroksen harmaata maalia. Koppi näyttää todella paljon paremmalta kuin aiemmin! Huisia! Minun, Heidin ja Hannen puuhaillessa trailerin kimpussa, Noora ja Olivia kävivät kentällä irtojuoksuttamassa Braamerin, Tuhton ja Jermun. Tytöt saivat ponit hyvin kiinni keskenään hakiessa niitä pihatolta ja laitumelta ja juoksutuskin meni hyvin. Juoksutuksen jälkeen he pyydystivät ponit tallin pihalle ja harjailivat niitä hetken. Jermu antoi Olivian harjata hellästi mahaansa ja minäkin sain koskea! Sain koskea myös takajalkojen väliin, mutta jalkoihin en yrittänyt kun muutoin meni niin hyvin. Kun huuhtelin Braamerin suun isolla ruutalla ennen ihottumalääkkeen antamista, Jere katseli kiinnostuneena. Kokeilin varovasti näyttää sillekin ruiskua ja suihkutin ruiskusta varovasti vettä. Jermu oli ihan innoissaan kun laitoin ruiskun varovasti sen suuhun ja varsa joi veden jonka ruuttasin sen kitusiin. Suloinen utelias otus! Kätevää totutusta, jos joskus tarvihtee vaikka huuhtoa suuta.
     Brankun ja Jermun palattua pihatolle ja Tuhton laitumelle, pakkailimme Olivian ja Nooran kanssa korttikurssille mukaan lähtevät tavarat. Sitten Ossi ja Pena pihaan, harjailua, valmistelua, jalkojen suojitus ja ponien lastaus. Jännitys tiivistyy! Lähdimme matkaan ajoissa ja olimme perillä vähän yli puolituntia ennen leirin alkua. Paikanpäällä sitten odoteltiin, että alkaa tapahtua.
     Aluksi leirin ohjelmassa oli valjastus- ja ajokoe. Meidän tytöillä oli homma hanskassa ja he suoriutuivat valjastuksesta ongelmitta. Pena ja Ossi olivat muista poneista kiinnostuneita, mutta osasivat käyttäytyä. Kaikki leirille tulijat läpäisivät alkukokeet, vaikka osa tarvitsikin apua. Ajon jälkeen ponit majoitettiin ja Ossi ja Pena saivat karsinat tallista. Pena jäi hirnuksimaan karsinaansa, sillä seinät olivat niin korkeat, ettei pikkuponi nähnyt ulos. Mokoma Ossi kun ei vastannut. Sinne jäivät ponit ja tytöt, ihanaa leiriä heille ja kaikille muillekin leiriläisille!

Maanantaina 18.6.2018 olin aamusta töissä, mutta ystäväni hoiti Brankun ja Tuhton kengitykseen sekä lääkitsi Braamerin. Iso kiitos sekä ystävälleni, että kengittäjälle! Kun iltapäivällä pääsin töistä, lähdimme Heidin kanssa kohti Loviisaa. Siellä haimme ponit tallista (Pena huuteli kovasti) ja veimme ne katoksille. Vuorossa oli huolellinen harjaus, jonka jälkeen varustin molemmat ponit. Maanantaina tytöillä ei ollut leirillä ajoa, joten olimme kysyneet saisivatko he hiitata ponit jos tulisimme auttamaan ja vahtimaan. Lupa oli myönnetty ja aikataulu laskettu niin, että tytöt ehtisivät ajamaan kun valjastaisimme ponit heille valmiiksi. Tyttöjä ei kuitenkaan alkanut näkyä. Aikataulut venyivät. Niinpä Heidi kävi nappaamassa Ompun ja Nokan kypärät, vedimme ne päähän ja lähdimme Heidin kanssa lämppäämään poneja radalle. Mahtava tunne! En ole ainakaan vuoteen ajanut radalla! Varmaan pariin. En ainakaan muista että olisin. Pena oli reippaalla mutta säpsyllä päällä. Se kyttäili ja hyppi kaikkea, joten vaihdoimme Ossin edelle hölkkäämään. Sitä ei hätkäyttänyt mikään. Pääsimme ottamaan vähän kisaakin Heidin kanssa takasuoralle, kun tyttöjä ei näkynyt. Me Penan kanssa voitimme kirkkaasti!. Kehkeh.
     Tyttöjen saavuttua vaihdoimme kuskeja ja tytöt hiittasivat ponit kahteen kertaan. Ensin 1100m ja sitten vielä 1000m, kun poneilla riitti vauhtia. Toisen kierroksen aika oli Olivialta ja Ossilta 3,35 ja Nooralta ja Penalta 3,34. Ensimmäisen kiekan ajat melkein samat, tyyliin sekunnin hitaammat. Kyllä näistä neideistä pikkuhiljaa oikein hyvät ravikuskit tulee, kun oppivat vaan missä kohtaa meinataan laukata ja kuinka paljon ponilta voi pyytää. Hiitin jälkeen tytöt lähtivät leirin seuraavaan ohjelmaan ja me Heidin kanssa purkasimme ja hoidimme ponit. Kiitos Heidi loistavasta päivästä! Mainittakoon vielä, että minulle kerrottiin tyttöjen kävelyttäneen poneja kahteen kertaan päivällä.

SUNNUNTAI:


MAANANTAI:




Tiistaina 19.6.2018 kävimme Heidin kanssa tallilla vain pikaisesti, sillä olimme molemmat todella väsyneitä ja satoi ja tuuli kovasti. Olin ajatellut kävelyttää Brankun ja Tuhton viiskymppisellä, mutta jätin Tuhton sittenkin väliin. A) juuri kun kävelin portille, alkoi sataa vettä ihan taivaan täydeltä B) Tuhto oli laitumen kauimmaisessa päässä eikä korvaansa lotkauttanut vaikka huutelin. Vietelköön laidunlomaa, ei sekään tee sille yhtään huonoa tässä kohtaa. Nappasin pihatolta sitten mukaani tallin pihalle Brankun lisäksi Jeren. Varsaakin sain kyllä hetken houkutella, sillä vaikka se tuli minua tutkimaan ja nuuskimaan, ei se halunnutkaan heti antaa kiinni. Sade onneksi laantui.
     Matkalla tallin pihalle kahlasimme ponien kanssa isossa lätäkkössä (vink vink Jermun kummi, kyllä Jere vielä uittokuoppaankin menee!) ja tallin pihassa varsa seisoi  nätisti. Se antoi minun koskea kädellä hellästi molempia etujalkoja, sekä toista takajalkaa! Toinen takajalka oli sille liian hurja kädellä, mutta vähän ajan päästä sain hipsiä pölyharjalla kaikkia jalkoja. Edistystä taas! Ukkosen jyrähtäessä Jere säpsähti. Sitten alkoi taas sataa todella kovaa ja tuuli piiskasi vettä viistosti varsaan, jota alkoi hirvittää niin vesi kuin kattolipasta kuuluva äänikin. Laitoin Jermun hetkeksi ulkokarsinaan, hain Braamerin lääkkeen ja siirryimme Braamerinkin kanssa sateensuojaan viereiseen karsinaan. Päädyin siihen, että ponit menisivät takaisin pihatolle ja viiskymppisen ympäri kävelytys jäisi väliin. Mikäli alkoisi ukkostaa kunnolla ja varsa pelkäisi, sen olisi turvallisinta olla tutussa paikassa turvassa ja Braamerin olisi hyvä olla seurana. Kipitin vielä osaksi matkaa Heidin ja Peran seuraksi viiskymppiselle kävelemään ja moikkasin samalla laitumen aidalle Peraa ja Heidin koiraa ihailemaan tullutta Tuhtoa. Se näytti hyvältä ja tyytyväiseltä, vaikkakin märältä.
     Korttikurssilaiset raportoivat ajaneensa tiistaina päivällä pitkään volttausharjoituksia ja ponit olivat olleet kivoja ja toimivia. Ajon jälkeen tytöt olivat hoitaneet ponit ja laittaneet niille ohjeiden mukaisesti linimenttiä ja arnikaa. Illalla oli ollut match show, jossa Olivia ja Ossi olivat olleet ykköskehän kolmannet ja Noora ja Pena kakkoskehän toiset.

Keskiviikkona 20.6.2018 olin kuoleman väsynyt herättyäni vähän neljän jälkeen aamulla töihin. Teki mieleni jäädä vain kotiin nukkumaan, mutta ainakin Braamerin lääke pitäisi käydä antamassa. Suunnitelmana oli pyöräillä tallille, mutta sainkin yllättäen kyydin. Hain Braamerin tallin pihalle ja tajusin, että unohdin viedä Jermulle lusernaa. Otin Brankulta ihottumaloimen pois ja tarkastelin ponia. Kaikki vähätkin hankausjäljet ovat parantuneet. Poni seisoi rauhaksiin paikoillaan vaikka ötököitä pörräili ympärillä. Voisiko seerumi olla auttanut? Uskaltaisinko kokeilla ponia lähipäivinä ilman takkia? Ehkäpä. Kävimme Brankun kanssa viemässä Jermun lusernat ja B sai syödä hetken vihreää, jonka jälkeen palasimme tallin pihalle. Harjailin Brankun ja valjastin sen, jonka jälkeen suuntasimme kentälle ohjasajaen. Aloitimme tekemällä pysähdyksiä, jonka jälkeen treenailimme väistöjä niin uraa kohti kuin urallakin. Saatoimme tehdä myös avotaivutusta, ainakin yritimme. Ponin jalat kulkivat kolmea uraa, mutta eteneminen oli aika ulkolapa edellä menemistä. Noh, pikkuhiljaa! Kokeilimme vähän väistöjä myös ravissa. Kummassakin askellajissa oikealle väistäminen oli ponille helppoa, vasemmalle hyvin vaikeaa. Lisää vain harjoitusta. Pitäisi pyytää meille myös ohjasajovalmentaja, eräs meidän vakkareille ratsastusvalkkuja pitänyt henkilö osaisi valmentaa myös ohjasajossa.
     Harjoitusten jälkeen purkasin Brankulta varusteet, huuhdoin ponin suun ja annoin lääkkeen. Sen jälkeen kävin laittamassa B:n ja Jeren väkirehut. Katselin Braameria tallin ovelta. Kyllä se välillä huiski hännällään ja ravisteli päätään, mutta pääosin se oli hyvin levollinen. En kuitenkaan uskaltanut ihan vielä jättää sitä loimetta, vaan poni sai takin päälleen kun ensin selvitin sen harjan ja hännän, letitin otsatukan ja laittelin ötökkämyrkkyä. Viedessäni Braameria pihatolle matkaani tarttui ala-asteikäinen poika, joka tuli kanssani katsomaan Jermua. Jermu kiinnostui hänestä kovin: nuuhki kättä ja katseli uteliaana. Kun poika yritti mennä liian lähelle, varsa lähti karkuun. Pojan kävellessä pois päin, varsa seurasi perässä. Suloinen näky, hauska pari! Jermu kyllä pitää kovasti lapsista. Ruokin vielä pihattolaiset ja suuntasin sitten kotiin. Tuhto on tosiaan laitumella ja jäi tänään liikuttamatta, mutta sille ei kolmen päivän loma tee huonoa. Mihinkä tässä olisi kiire valmiissa maailmassa, hän elää ja voi hyvin.
     Korttikurssilaiset kertoivat, että he olivat keskiviikkona ajaneet kaksi kertaa volttausharjoituksia. Harjoitukset olivat menneet "ihan ok" ja ponit olivat olleet kivoja. Leirillä oli käynyt myös virallinen mittaaja, joka oli mitannut Penan 102 cm ja Ossin 106 cm. Näistä ei kuitenkaan saatu todistuksia eikä merkintöjä passeihin, kun ponit on jo mitattu tänä vuonna. Aika iso Ossi, ei se ihan niin suuri ehkä ole, mutta hauskaa vertailua. Keskiviikkona oli ollut myös kirjallinen koe, josta molemmat tytöt olivat päässeet läpi. Mahtavan hienoa tytöt, vaikken hetkeäkään epäillytkään!

TIISTAI:


Torstaina 21.6.2018 kiiruhdin töistä tallille, josta kurvailimme Heidin kanssa kohti Loviisaa. Aikataulut menivät taas vähän miten sattuu ja niitä oli hankala arvioida, mutta ehdimme paikalle niin että tytöt olivat juuri aloittaneet loppukokeen valjastusosuuden. Se sujui oikein hienosti ja seuraavana oli vuorossa volttaus. Sitä valjakot olivatkin vielä aamulla harjoitelleet. Volttauskokeessa valjakot volttasivat monta kertaa, vaihdellen kertojen välissä paikkoja. Homma sujui kaikilta leiriläisiltä tosi hyvin. Yhdessä välissä kävin nappaamassa Ossin kielen takaisin kuolaimen alle, sillä se oli saanut livautettua kielensä kuolaimen päälle. Se tarvitsee toisenlaisen kuolaimen jos sen pää ei ole ylhäällä sekin kanssa. Alhaalla ollessa kuolain painaa helposti kitalakeen. Sekit jätettiin loppukokeesta pois jotta tytöillä olisi helpompaa. Volttailujen jälkeen valjakot saivat kiertää vielä yhden kierroksen parijonona ja ottaa sitten loppusuoralle kisaa.
     Kaikki leiriläiset taisivat saada kortit! Meidän tytöt saivat ainakin, hurjasti onnea Noora ja Olivia! Vihdoin! Pitää katsoa teille startti jahka korttinne tulevat voimaan. Ennen leirin loppumista oli vielä todistusten jakoa, loppukokeen arvioijan puhe sekä herkuttelua. Sen jälkeen oli aika pakata ponit. Neideiltä itseltään tuli hyvin niukkaa raportointia leiristä, mutta he mainitsivat että torstaina oli aamusta ollut ajoharjoituksia. Ratatallin pitäjältä kyselin ponien leirikuulumisia ja Pena oli onneksi huutanut vain pari ensimmäistä päivää, mutta rauhoittunut sitten. Ossi puolestaan oli oppinut kerjäämään hakkaamalla heinänjakoaikaan karsinansa ovea, ja se oli saanut ehkä pari ylimääräistä herkkua oltuaan niin söpö. (Se saa aina kehuja myös siitä, kun on niin täydellinen kurssiponi vaikka onkin ori.) Kotona Ossi ja Pena pääsivät laitumelle ja vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.
     Tytöt lähtivät tavaroiden purkamisen jälkeen koteihinsa huilaamaan. Leiri oli kiva mutta rankka. Minä puolestani jäin odottelemaan muita junnuja normaalille vakkarikerralle ja minulla olikin kerrankin reilusti aikaa ja aivan loistava tilaisuus vähän harjoitella lastausjuttuja Tuhton kanssa. Hain ponin, nappasin mukaan kuivia leivänpaloja ja suuntasimme traikulle. Tuhtis oli epäileväinen, mutta hetken houkuttelun jälkeen se tuli nätisti traikun keskipaikalle, nappasi leivän ja peruutti ulos. Sitten houkuttelinkin sen kerta toiselsa jälkeen sisälle ja annoin lähteä pois halutessaan. Tämän kerran harjoituksiksi riittää se, että poni tulee helposti sisään vaikka haluaakin heti pois. Pikkuhiljaa voidaankin sitten harjoitella kopissa nätisti seisomista.
   Junnujen saavuttua suoritettiin ponijako: Hannalle ja Siirille Tuhto, Helmille ja Metelle Braamer. Iloiset neidit hakivat, hoitivat ja varustivat ajokkinsa, jonka jälkeen menimme kentälle. Asetin pituushalkaisijalle neljä kartioparia tasaisin välimatkoin. Aloitimme tekemällä pysähdykset jokaisen kartioparin väliin. Nätti tasainen pysähdys, neljä sekuntia paikoillaan ja pehmeän reippaasti liikkeelle. Annoin tytöille tehtäväksi myös laskea ääneen neljään pysähdyksessä. Ensin laskettiin suomeksi, sitten englanninksi, ruotsiksi ja espanjaksi! Taitavia neitejä ja hauskaa oli! Päädystä jatkettiin joka toinen kerta toiseen, joka toinen toiseen suuntaan. Pysähdyksistä jatkettiin siirtymiin käynnin ja ravin välillä ja sen jälkeen tehtiin voltteja niin, että joka toisilta kartioilta tehtiin voltti vasemmalle uralla käyden ja joka toisilta oikealle. Lopuksi kumpikin valjakko sai ottaa uralla laukkaa ja loppukäynneiksi kierrettiin rauhassa viiskymppinen. Kenttätyöskentely oli sekä miun että tyttöjen mielestä hauskaa ja sitä voisi kyllä tehdä aina silloin tällöin. Tai no, ollaanhan me tehtykkin!

Ps. Otin kaikista korttikurssilaisista kuvia loppukokeessa ja niitä voivat kurssilaiset halutessaan minulta kysyä.

TORSTAI:




Kuvaan piirretty hieno kuva meidän ajotunnin tehtävästä. Takapäädystä käännettiin pituushalkaisijalle ja joka toisilta kartioilta tehtiin voltti oikealle, joka toisilla vasemmalle. Porttipäädystä käännyttiin joka toinen kerta toiseen, joka toinen toiseen suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)