tiistai 17. huhtikuuta 2018

Ihana, ihana kevät!

Maanantaina 9.4.2018 pihatolle mennessäni vein kaikille poneille heppanameja lahjukseksi. Mä aion lahjoa tuosta varsasta mulle pienen kullanmurun. Kyllä se lähtee kesyyntymäänkin ihan silmissä, sillä se on kovin utelias. Istuin jossain vaiheessa heinärenkaan reunalla ja rapsuttelin sitä kun se välillä tuli minua tutkimaan. Siivoilin jonkin verran taas pihatolla. Vakkareiden kanssa meillä on kakkatalkoot lauantaina.
     Penan kanssa tietysti taas lenkkeiltiin. Sitä ennen kertailin sen kanssa pihalla vähän jalannostotemppuja ja se muistaa ne kyllä hienosti. Braamer ja Pena (ja Elmeri) osaavat nostaa etujalkaa, kun minä nostan omaa jalkaani. Lenkkeilimme Penan kanssa pitkän lenkin. Tähän asti on menty kaksi lenkkiä päivässä, mutta tästä eteenpäin yksi lenkki saa riittää. Aloitimme menemällä vanhaa Pirelintietä ja sieltä peruslenkin kautta kotiin, eli kävimme niinsanotusti peruslenkki kolmosen. Ilma oli mielettömän ihana, kaunis ja lämmin, enkä ottanut edes takkia mukaan. Penakin oli hyvällä tuulella. Etenimme alkuun ihan rauhaksiin vaikka Pena olikin energinen. Pysähtelimme: minä ojittamaan pieniä sulavesipuroja ja Pena syömään. Purot on ihania, oon ihan ojitushullu! Isompi lirinä vanhan Pirelintien metsään johtavassa mäessä tosin oli Penan mielestä pelottavaa. Höntti! Myöhemmin poni alkoi innostua turhankin paljon ja hyppeli innoissaan riemuloikkia. Sitä ärsytti etten antanut sen juosta ja se närppi jatkuvasti narua niin, että sen turpa tökki samalla narusta kiinni pitävää kättäni. Se oli puoliksi söpöä, puoliksi ärsyttävää. Pena myös ravisteli päätään kovasti. Kai se yritti hajottaa hallintalaitteiston, eli riimun ja narun, päästäkseen kirmailemaan vapauteen.
     Päivän luontobongaukset: tummanruskea perhonen vaaleilla siivenreunoilla, sitruunaperhonen, lokkeja, sekä muurahaisia pesässään! Voi että, muurahaisetkin ovat niin ihana näky häärimässä hurjalla vilinällä keossaan kun kevätaurinko lämmittää niitä! Luonnossa sielu lepää. Ihania keväänmerkkejä, otuksia, pieniä liriseviä puroja ja huumaava kevään tuoksu!



Tiistaina 10.4.2018 veimme myös Olivian kanssa poneille herkkuja. Varsan lahjonta jatkuu. Nappasimme liikutukseen Penan ja Ossin ja veimme ne tallinpihaan hoidettaviksi. Pena sai nuuskia tallin pihalla suokkiruuna Peraa, jonka kanssa se oli tosi rauhallinen vaikka pidin molempia hetken kun Heidi kävi hakemassa jotain. Kamburista Pena puolestaan veti kierroksia tallin pihalla, kai se muistaa yhteiset leikit tai jotain kun niin innostui. Lenkillä minä talutin Penaa ja Olivia ratsasti Ossilla ilman satulaa. Ponit olivat hyvällä tuulella ja ratsukko eteni kaikissa askellajeissa. Ossin selkä on selvästi parempi. Ilman satulaa on hyvä mennä siihen asti, että jossain vaiheessa löydetään oikeasti hyvät satulat. Kiersimme autiotalon lenkin. Routakuoppia on paljon ja niitä pitää varoa, mutta muutoin kevät on iiiihana!



Keskiviikkona 11.4.2018 lenkkeilimme Ompun ja ponien kanssa niin, että minä talutin Penaa ja Olivia ratsasti Braamerilla. Normaalistihan Noorakin käy keskiviikkoisin, mutta tänään hän ei päässyt paikalle. Lähdimme Ompun kanssa matkaan suoraan pihatolta ja Omppu meni Brankulla ihan vaan riimuilla ja ilman satulaa. Kiersimme autiotalon lenkin ja oli tosi mukavaa! Ilma oli aivan ihana, rakastan tätä kevättä! Ratsukko eteni käynnissä ja ravissa ja ekaa kertaa ruunauksen jälkeen annoin myös Penan tarkoituksella vähän ravailla! Se oli onnessaan! Pitäähän sen saada vähän alkaa jo ravailla, jos loppuviikosta kuitenkin lasken sen isoon tilaan jossa se varmasti juoksee.

Keskellä pikkukuvissa iso routakuoppa.


Torstaina 12.4.2018 ponistelimme junnujen ja Nastjan kanssa, tosin Noora oli poissa kuten eilenkin. Kuin hain Penan pihatolta ja annoin sen syödä vähän heinäpaalilta, poni liukastui heinän alla olevaan jäähän ja kaatusi. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, mutta ei ponille mitään käynyt. Onneksi ruunauksesta on jo kaksi viikkoa, eikä ponia muutenkaan vaikuttanut sattuneen. Se oli iloisen pirteä itsensä. Jermu jäi tänään ensimmäistä kertaa yksin pihatolle ja se rallitti ja huusi jonkin aikaa.
     Ajossa Tuhton kärreille hyppäsivät Siiri ja Hanna, Ossin kärreille Olivia ja Braamerin kärreille Helmi ja Nastja. Minä talutin Penaa, joka oli ihan intona kun ravasin sen kanssa ja annoin sen pari kertaa vähän laukatakkin! Valjakot etenivät käynnissä ja ravissa ja kävimme kipsuttelemassa vanhaa Pirelintietä peltotien loppuun ladolle ja takaisin. Ilma oli ihanan keväinen, vaikkakin peltotien varjoisa pää oli vielä täysin lumen peitossa. Oli oikein hauskaa! Tuhto sopisi Hannan ja Siirin vakkariponiksi hyvin, kaikki kolme ovat sellaisia rakastettavia säheltäjiä. Tytöt saavat kuitenkin itse päättää haluavatko Tuhton vakituisesti vai nou. Olisi se toki kivaa jos Tuhtollakin olisi omia vakkareita, kun sillä ei ole vielä ketään!
     Lenkiltä kotiin palattuamme hoidimme ja ruokimme ponit. Tuhtolle tarjottiin sinkkikuparia leivän päällä, mutta se ei syönyt leipäänsä. Höh. Ennen tämä on toimunut. Ossi puolestaan oli ihan pohjanoteeraus. Tuhton leipä oli valmistettu Ossin ruokien päällä, eli sinkkikuparista oli mahdollisesti mennyt häviävän pieniä hitusia Ossin ruokaan. Ossi ei syönyt ollenkaan. Voi nirsot... Jermu oli ollut ihan rauhassa poissaollessamme. Helenan mentyä pihaton ohi Jermu oli ollut rauhassa sisällä kopissa ja tullut kurkistamaan ohikulkijoita. Meidän tullessamma takaisin varsa oli iloinen, mutta ihanaa että sen voi huoletta jättää yksin kun liikuttaa muut. Viksu pieni otus!

Jermun alkureaktio ekaa kertaa yksin ololle:

Yläkulmassa irtokarvaa ja alakulmassa kummia: laskimme 43 pientä kastematoa jään päällä aurinkoisella paikalla!

Perjantaina 13.4.2018 minun oli ollut tarkoitus mennä tallille jo ennen puoltapäivää ja tehdä vaikka mitä, mutta sainkin hälyn töihin. Pääsin vähän kahden jälkeen tallille ja aloitin innoissani pihaton väliaidan fiksailun. Tolppia ei saa vielä siirreltyä eikä kiinnitettyä maahan paremmin koska maa on jäässä, mutta langat laitoin ojennukseen. Sitten se, mitä olemme Penan kanssa kauan odottaneet: Purkasin Penan pikkuloossin ja se pääsi isoon tarhaan! Vielä se ei ole kavereiden seassa, mutta nyt sillä on oma iso tila missä pääsee liikkumaan. Ja sehän liikkui. Alun nuuskuttelun ja ihmettelyn jälkeen se rallitti niin hulluna, että minua hirvitti. Oli ihan pakko soittaa Porvooseen, että onko nyt varmasti okei että poni juoksee reikäpäässä. Minua rauhoiteltiin että ei hätää, kyllä haavat ovat kahdessa viikossa jo parantuneet. Jalkoväliä kannattaisi katsoa jahka ponin riehuminen olisi ohi ja jos olisi turvotusta, voisi kävelyttää/kylmätä huuhtelemalla. Jos olisi jotain ongelmaa niin voisi soittaa heti uudestaan. Kiitos Porvoon Hevosklinikalle onnistuneesta ruunauksesta ja hysteerisen omistajan jälkihuollosta! Olin ihan turhaan huolissani, Penalla ei ollut hätää ja se oli hyvin onnellisen oloinen otus. Jermu heräsi ja oli hyyyvin kiinnostunut Penasta, vaikka koko ajanhan se oli vieressä ollut.
     Ponin onnellistamisen jälkeen vuorossa oli mukava ja rauhallinen autiotalon lenkki Braamerilla ratsastavan pienen perjantaityön kanssa. Mukaan lähtivät myös pikkuneidin äiti, sekä Nepalla ratsastava Fanni. Kaikki meni oikein hyvin ja ilma oli mahtava. Loppulenkistä B muutaman kerran vähän sinkoili, en ole varma johtuiko se satulan eteen valumisesta vai jostain muusta.
     Lenkin jälkeen pyydystin varovasti ja lahjoen Jermun pihatolta. Pieni perjantaityttö ja hänen äitinsä saivat vähän silittää pientä ja supersuloista otusta ennen kotiinlähtöä. Tyttö ilmoitti ottavansa ponin mukaan. En antanut. Hahaa. Jermulle ei ollut tilaa ulkotallin edessä, joten jouduin viemään sen puomille. Se ei ole oikein hyvä paikka varsalle joka ei osaa vielä seisoa paikallaan sidottuna ja hetihän pieni alpakkani kiipesi puomin taa, liukastui jäisessä rinteessä, kaatusi ja nousi äkkiä ylös. Sille ei onneksi käynyt mitään, kaikki tapahtui aika rauhaksiin loppujen lopuksi. Harjailin pientä varovasti hetken, jonka jälkeen kävimme kävelemässä viiskymppistä tammalaitumen portille ja takaisin. Jere hirnui aika paljon. Kun koitin opettaa sitä peruuttamaan kun ravistan narua, se ensin jähmettyi paikoilleen tuijottamaan ja hyppäsi sitten pystyyn. Hyvä on, ei harjoitella vielä. Tutustutaan ensin paremmin.
     Tarkoitus oli ollut aamusta ajaa Ossi ja Tuhto, mutta niillä oli nyt töistä johtuen vapaapäivä. Granbackalta suuntasin Pyölille illalla kuvaamaan Kiian ratsastustuntia. Näin siellä entisen vakkarimme Aavankin, voihan ikävä!

Ps. Tuhto hyvästelty 6v sitten, kun se myytiin Aarteelta. Voi sitä onnea että se on nyt minun omani! Kiitos Kati! <3

Video Penan ralleista, joskaan videolla meno ei näytä niin hurjalta kun ei näytä niin nopealta eikä näy mitkään lipsahdukset jne. Ääni on hassu koska mulla on käsi suun edessä, pikkuisen hirvitti. 


Lauantaina 14.4.2018 tallille tulivat kanssani Linnea, Kiia, Annika, Noora ja Olivia. Aloitimme tallipäivän kakkatalkoilla ja lappasimme pihatolta hurjat määrät lantaa kiikuttaen ne sitten lantalaan. Lisäksi Olivia ja Noora pesivät pihatolla olevat ponien ruokakupit ja tyhjensivät karvat seiniin kiinnitetyistä harjoista. Harjat ovat seinissä siis sitä varten, että ponit voivat hangata itseään niihin. Tyhjentelimme niin pihaton sisä- kuin ulkopuolelta myös hukkaheiniä.
     Talkoiden aikana siirsimme Jermun Penan puolelle aitaa. Ensin hiirakot nuuskuttelivat ja sitten alkoi hurja rallitus. Ne juoksivat ympäri tarhaansa ja hyppivät välillä pystyyn. Pena keräsi niin paljon kierroksia että minua hirvitti osaisiko se olla varsalle tarpeeksi hellä, mutta huoleni oli turha. Vähän se oli raju jossain kohtaa, mutta rauhoittui sitten ja Jermu pärjäsi hyvin. Jonkin ajan päästä hiirakot rauhoittuivat syömään. Ensin Pena ei päästänyt Jermua samalle kasalle kanssaan, mutta pian pieni sai luikerreltua itsensä Penan viereen. Voi että ne ovat suloinen pari! Penan takajalkojen välistä ovat lähteneet loputkin turvottelut ja näyttää hyvältä, joskin nyt rallien jälkeen kuraiselta.
     Talkoilujen jälkeen kävimme ajamassa muut ponit. Tallin pihassa pesimme kaikilta jalat ja massut ja olin yllättynyt miten hyvin Tuhtokin antoi huuhdella letkulla. Hyvä Tuhto! Harjasimme poneista myös hurjasti karvaa irti. Ajossa Annikalla ja Nooralla oli Tuhto, Kiialla ja Olivialla Braamer ja minulla ja Linnealla Ossi. Kiersimme peruslenkin rauhallisella temmolla, kävellen paljon ja hölkkäillen. Nyt on tosi paljon routakuoppia ja niiden kanssa saa olla varovainen. Minusta niitä on tänävuonna oikeastaan enemmän, kuin useana aiempana vuonna. Näimme lenkin varrella minulle kevään ensimmäisen västäräkin. Muurahaisetkin olivat kovassa vauhdissa pesällään, tämä on jo toinen herännyt pesä jonka olen bongannut.
     Lenkin jälkeen tytöt hoitivat ja ruokkivat ajoponit ja minä ruokin hiirakot pihatolla. Varsa söi ihan ok, mutta se ei oikein tuntunut ymmärtävän että pitää olla reipas tai Pena tulee syömään varsankin ruuat syötyä omansa. Molemmat ponit saivat pellavaa ja kivennäisiä, sekä ruokintakalkkia. Lisäksi varsan ruuan seassa oli öljyä ja Penan ruuissa MSM:ää.

Ps. Viltsun tulo meidän omaksemme oli sovittu 1v sitten tänäpäivänä. <3


Alakulmassa kottareissa pihaton taakse tarhan ulkopuolelle varisseita hukkaheiniä. On hyvä olla tarkkana, nämä on siis varisseet lastista pikkuhiljaa aina kun on viety taaempaan pihatonpuoliskoon heinää. Toinenkin kärryllinen tulee varmasti jahka reitti sulaa paremmin.

Sunnuntaina 15.4.2018 menimme tallille Olivian ja Nooran kanssa. Tytöt hakivat rautiaat ponit tallin pihaan ja minä annoin pihatolla sillävälin hiirakoille väkirehut. Jermu ei ihan ole pellavan fani, pitää keksiä vaikka jotain tutumpaa sekaan jotta se oppii syömään paremmin pellavansa. Braamer kärsi syvästi omalla puolellaan, vaikka sai heinää. Seuraavaksi kun tulee tällainen tilanne vastaan, pitää tuoda ruokaa myös sille. Perjaatteessa isot pojat syövät aina liikutuksen jälkeen tallin pihassa, mutta Pena saa ruokaa pihatolle siksi että Jermu voi syödä rauhassa. Taktiikkaa pitää vielä vähän kehittää.
     Kun tytöt olivat rautiaiden kanssa valmiita, siirryimme kentälle. Aluksi tytöt taluttivat alkukäyntejä ennen selkäännousua ja minä rajasin kentän varjopuolen pitkältä sivulta jäisen alueen pois puomeilla. Alkukäyntien jälkeen ratsastajat nousivat selkään. Molemmat tytöt menivät ilman satulaa, Noora Tuhtolla ja Olivia Ossilla, ja minä pidin tuntia. Samaan aikaan kentällä ratsasti myös Fanni Leevi-suokilla, mutta mahduimme hyvin toimimaan yhdessä limittäin. Aloitimme poniratsukoiden kanssa treenaamalla osia raviohjelma 2009:stä. Ensin tultiin alkutervehdystä. Molempien ratsukoiden suoritukset olivat oikein hyviä, tiet olivat suoria ja ponit malttoivat paikallaan. Siirtymiin veilä hieman napakkuutta. Seuraavaksi pyörittiin hetki yhdessä ravissa keskiympyrää ja minä seisoin keskellä neuvomassa. Ossi ja Olivia menivät hienosti, tosin asettamista pitää hioa. Tuhto yritti puolestaan vähän karkailla pois ympyrältä, mutta Noora sai sen avustuksellani kulkemaan tosi nätisti! Kolmanneksi hiottiin käyntivolttia päätyyn, jonka jälkeen kumpikin ratsukko ratsasti koko radan läpi. Molemmilla meni ihan super hyvin! Tuhto koitti yhdessä kohtaa karkuun, mutta en olisi uskonut että se toimisi näin hienosti, se menee eteenpäin ihan silmissä! Olen niin ylpeä..! 
     Radan harjoittelujen jälkeen Olivia vielä vähän laukkasi Ossilla pääty-ympyrää kumpaankin suuntaan ja Ossi oli tyytyväisen oloinen. Ihanaa ihanaa! Liikutuksen jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittii. Sain myös kuningasidean joka toimi! Kun Tuhtolle antaa öljyllä kostutettuja kauroja joihin sekoittaa sinkkikuparin, se syö ne! Jes, jes, jes, nyt saadaan se vihdoin syömään sinkkikuparia vaikkei se siitä ole tykännytkään yhtään! Kaura on ilmeisesti super herkkua, esimerkiksi porkkanathan eivät tähän toimineet.
     Seuraavaksi minä siivoilin varustekoppi kakkosta, asentelin sinne hyllyn ja suunnittelin sen tulevaa sisustusta. Olivia autteli minua aluksi ja Noora valmisteli seuraavaa ratsuaan Braameria. Nooran mennessä kentälle Olivia meni mukaan ja aluksi hän piti Nooralle hetken tuntia. Sitten Olivian kyyti tuli hakemaan Olivia jonnekkin ja Noksu jatkoi Brankun kanssa kahdestaan. Hän ratsasti kaikissa askellajeissa (ilman satulaa, kuolaimettomat suitset) ja jos oikein vakoilin niin teki juttuja samasta radasta kuin Tuhton kanssa. Braamer veti kuulemma kahteen kertaan päätä alas laukassa, mutta Noora pysyi hyvin kyydissä.
     Tallilta lähdettyämme heitin Nooran kotiin ja jatkoin kohti Korria. Siellä oli koulukisat, joihin ystäväni oli pyytänyt minua kuvaamaan suoritustaan. Kuvasin kaikki radat jotka näin, eli toiseksi viimeisestä luokasta 3 rataa ja vikan luokan kokonaan. Jos joku sattui kameran eteen ja haluaa kuvia, niitä löytyy hetken aikaa täältä: https://tuulifer.kuvat.fi/kuvat/.

Kentän reunalla on paljon leskenlehtiä! Ihanaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)