tiistai 10. huhtikuuta 2018

Hevoset-messut Tampereella kera Playsson.netin

Lauantaina 7.4.2018 kello soi ensimmäisen kerran 4.50 ja muutaman kerran sen jälkeen viiden minuutin välein. Voi sitä väsymyksen määrää! Matkasimme Olivian ja Hannen kanssa tallille kuudeksi. Braamer rassukka oli jonkin verran hikinen karsinassa vietetyn yön jälkeen, mutta se oli oikein iloisella päällä. Aamuun sisältyi heinäverkkojen täyttöä, trailerin kuntoonlaittoa ja Braamerin harjausta. Olin edellispäivänä kyllästänyt ponin showshinellä ja selvittänyt sen jouhet. Jahka se kuivuisi, se näyttäisi suorastaan ihan tyylikkäältä! Matkalle se sai jalkoihinsa fleecepintelit ja korviinsa pumpulit.
     Ajomatka Tampereelle sujui hyvin ja paikanpäälle oli helppo löytää. Suuri helpotus oli myös se, että siellä ei ollut lainkaan hankalia risteyksiä tai parkkihalleja, joihin olemme Helsingin messuilla tottuneet. Paikka oli kuin olisi Ikean pihalle ajanut, helppo ja yksinkertainen suuri parkkipaikka. Myös liikenteen ohjaus oli hoidettu hyvin, iso kiitos järjestäjille siitä! Minä sain esiintyjälippuni helposti, mutta avustajien lippujen kanssa oli sen verran säätöä, että Hanne ja Olivia joutuivat odottamaan ulkona 1 h 15 min ennen lippujen saamista. Lopulta homma lähti kuitenkin rullaamaan ja saatiin Braamer ja tiimi halliin.
     Braamerilla oli karsina sellaisessa paikkaa, että messuvieraat pääsivät moikkaamaan sitä karsinan kaltereiden läpi. Viereisessä karsinassa sillä oli naapurina B:stä hyvin kiinnostunut kimo, joka näkyy kollaasissa alempana. Melkein naapurina oli myös Vanttu, eli Tuhmaponi. Seuraavia messuja varten meidän pitää askarrella Braamerin oveen jotain hienoja esittelykylttejä kuvineen ja teksteineen, monella oli kaikkia hienoja juttuja ja meidän ovi näytti kovin tyhjältä.
     Braamerin jäädessä rauhassa syömään ja hengailemaan karsinaansa, me kiertelimme Hannen ja Olivian kanssa messualueella. Saimme koeistua Bates-satuloita ja se oli hauskaa. Erilaisia satuloita kun istuu peräkkäin, huomaa hyvin miten iso vaikutus satulalla on ratsastukseen. Rakastuin erääseen ruskeaan satulaan, tosin lähinnä ulkonäkösyistä. Yhtään poneille sopivaa satulaa en kuitenkaan löytänyt messuilta, kun meille tarvitsisi olla niin kovin lyhyet paneelit. Isommille otuksille oli useita upeita vaihtoehtoja. Saimme eri pisteiltä paljon erilaisia esitteitä ja näytteitä. Shoppailinkin vähän, sillä ostin uudelle varsalle riimut (joitka passaavat kun se on isompi), narun, kumisuan ja jouhiharjan. Kuva niistä kollaasissa. Kollaasista löytyy kuvat myös maailman söpöimmästä pinkistä hoitosetistä, sekä iiihanasta otsapannasta jollaisen vielä joskus hankin.
     Tapasin messuilla Maijan ja Rosan! Tästä toteamasta on hankala luonnollisesti siirtyä siihen että näimme myös alpakoita ilman, että kuullostaa hassulta. Alpakoita kuitenkin siis nähtiin, ja minihevosia, shettiksiä ja ihan Penan värisiä aaseja! Valtava shire oli hieno myös, eikös se olisi aika hauska maskotti mun tulevalle shettistallille..? Shettisyhdistyksen pisteellä tavattiin tuttuja ja juteltiin.  Siellä näin myös tulevan varsani siskon. Ostin shettisyhdistykseltä 4 ruusuketta meidän vakkareiden kisoja varten ja nyt kun mietin, olisi pitänyt ostaa enemmänkin. Täytyy kysäistä josko niitä saisi tilattua postin kautta.
     Hurjasti emme ehtineet kierrellä, ennenkö oli aika laittaa Braamer kuntoon ja siirtyä kohti areenaaa. Osallistuimme Playsson.netin näytökseen, jossa kotimaiset hevosbloggaajat ja instagram-tilien pitäjät kilpailivat leikkimielisessä hevosten käsittelykilpailussa. Kilpailusuoritukset saivat pisteitä tuomarilta ja tuomarina toimi Pia Ahokas, My oWn Saddle -koruyrityksestä. Braameria valmistellessa tuttu ponityttö Reeta äiteineen kävi moikkaamassa meitä ja saimme heiltä Braamerin etutukkaan suloisen vaaleanpunaisen onnenrusetin!
     Ennen meidän rataa katsoin Marin ja Vantun suloisen hauskan suorituksen ja varmistuin siitä, että osasin radan oikein. Mua jännitti ihan hulluna mun ja Brankun rata, mutta selvittiin. Meidän rata meni hienosti, lukuunottamatta pieniä "tyhjennystaukoja". (Joo, näette alla olevasta videosta.) Tutustumisessa B vähän säikähti mattoa, mutta tajusi pian että "aa, nii joo, tää olikin tää". Radalla pelkäsin ponin kaatavan kartioita tahallaan kuten kotona, mutta poni yllätti eikä kaatanut yhtään! Peruutusta ollaan tehty aina niin että ravistan narua, mutta tänään tajusin juuri ennen kisaa että B kyllä peruuttaa vaikka heiluttaisin ainoastaan kättäni. Mitä pienemmällä paineella ja pyytämisellä pääsee, sen parempi. Super poni! Videolta näkyy kun B mutustelee. Annoin sille kuitenkin herkun vasta radan jälkeen, radan aikana se mokoma onnistui nappaamaan suuhunsa radan pohjalta kuivikepellettiä. Namnam.

Lauantain kisaan kanssamme osallistuivat (nimi / ig / blogi):
- Anna Savolainen / @savolainenanna
- Alex Muurinen / @alexsuuri / http://kolmemuskettisoturia.playsson.net
- Pauliina Tasala / @raketillakuuhun / http://raketillakuuhun.blogspot.fi
- Mari Nivell / @tuhmaponi / http://www.tuhmaponi.fi

Me voitettiin Braamerin kanssa yhden plussapisteen turvin! Hyvä me, super B! Saimme palkinnoksi mm. My oWn Saddlen pussin, jossa oli Braamerille herkkuja, minulle suklaapatukka ja 2 My oWn Saddlen hienoa korua! Saimme myös hienon Playsson.netin ruusukkeen, sekä Riders Magazinen numeron 3/2018. Nyt minulla onkin noita lehtiä jo pari, täytyy varmaan ostaa seuraavakin. Suosittelen tutustumaan. Lehti on uusi ja hakee vielä muotoaan, mutta siinä on paljon hyvää.
     Kisan, palkintojenjaon ja yhteiskuvien jälkeen oli aika pakata tavarat, siivota karsina ja lähteä pienen mutkan kautta kotimatkalle. Lähtiessään Braamer aiheutti vielä suurta ihastusta Hevostaitoliiton toimihenkilöissä, jotka rapsuttelivat ponia ja toivottivat meille hyvää kotimatkaa.  Isot kiitokset Playsson.netin tiimille siitä, että pääsimme mukaan! Osallistutaan mielellään toistekin jos jonnekin huolitaan mukaan! Kiitos kaikille kanssakilpailijoille, tuomarille, kuuluttajalle, kuvaajille ja mukana olleille, sekä palkintoja sponssanneille! Kiitos messujen järjestäjille ja toimihenkilöille! Kiitos ihan kaikille jotka olitte osallisia tässä ihanassa päivässä ja reissussa! Viimeisinpinä vaan ei vähäisimpinä, kiitos Hannelle ja Olivialle!

Ps. Mun ja B:n kuva oli Suomen Ratsastajainliiton instastoryssa. Oli pakko mainita.
Pps. Jos jollain on meistä kuvia, niitä olis tosi kiva saada vaikka sähköpostilla tuuli.jaaskelainen(at)gmail.com!



Pari kuvaa minusta ja Braamerista © Ida Turunen (ig: @photosbyidaturunen)!
Jos jollain muullakin on meistä kuvia, niitä olisi ihana saada!

Äitin ottama video mun ja Braamerin radasta!

Toinen video, tämä © Maija (ig: pikku_maija)

Kuvia © ihana Oona Pitkonen (ig: @photosbyoona)!



Yhteiskuva!
Tuomari My oWn Saddlen Pia Ahokas ja lauantain kilpailijat: Anna, Alex, Pauliina, Mari ja minä. Kuvan hevoinen on Raketilla Kuuhun -blogin ihastuttava haflingerruuna Kuu, jota sain rapsutella.

Joo nou hätä, en mä unohtanut kertoa siitä varsasta..! Kotimatkalla käytiin siis hakemassa Promisehilliltä Kangasalalta hiirakko 1v orivarsa Promisehill Spindrift, joka liittyy laumaani. Kasvattajallaan hän on ollut kutsumanimeltään Hessu, mutta meille hän on tästälähin Jermu. Näin tallilla myös Jermun emän, kauniin hiirakon tamman nimeltä Yarpha Sequin. Jermu on ihmistä kohtaan hieman arka tässä vaiheessa elämää, mutta se meni traikkuun reippaasti ja pojotti siellä suloisena Braamer vieressä nuuskittuaan tätä ensin hieman. Kotimatka meni hienosti ja ongelmitta, pysähdyimme pari kertaa kurkkaamaan että kaikki on varmasti hyvin. Kotona Jermu tuli kiltisti ulos trailerista ja käveli Braamerin perässä pihatolle.
     Irti pihattoon päästyään Braamer teki Jermulle selväksi, että vaikka se oli ollut kopissa ystävällinen pienelle, oli täällä parempi kunnioittaa Braamerin ylemmyyttä. Tuhto ja Ossi olivat varsasta erittäin kiinnostuneita ja pikkuista selvästi hirvitti alkuun. Pena hieman tanssahteli ja viskeli päätään omalla puolellaan, mutta tilanne rauhoittui nopsaan. Niinpä uskalsin jonkin ajan kuluttua jättää syömään rauhoittuneet ponit keskenään ja lähteä nukkumaan. Jokaisella ponilla oli oma kasa ja annoin heinää reilusti, koska jokainen isoista ilmoitti varsalle, että turha kuvitella tulevansa lähellekään heidän ruokiaan. Yövyin tallilla, jotta olin heti aamulla varmistamassa, että kaikki olisi hyvin. Ja oli. Jermu sopeutuu nopeasti.

Ps. Ja joo, voitte uskoa että Jermun kaveri Alvin olisi lähtenyt meidän mukaan jos mulla olisi ponit omassa pihassa. Mulla olisi ollut traikussa tilaakin, mutta vieraan pihaan en pysty missään nimessä enempää poniineja ottamaan. Kuka haluaa ostaa mun kanssa omakotitalon isolla tontilla maalta..?

Ainiin hei! (Jösses mikä määrä tekstiä yhdeltä päivältä.) Meinasi ihan unohtua tämä raportti Annikalta. Ravitiimi hoiti lauantain kotitallilla: "Käytii eka Kiian kans taluttelemas Penaa rautasillalle pellon kautta. Sitten otettiin Ossi ja Tuhto valjastettiin ne ja ajettiin keltaselle talolle. Linnea ja Kiia ajo Ossilla ja mä Tuhtolla. Kummatki ponit oli aika reippaita, mutta Ossi vähän säikky. Ajon jälkee ruokittiin ponit. Sen jälkee mä ja Kiia otettii taas Pena ja harjattii se. Sitten käytiin kävelemässsä viiskymppisen tiellä noin puoli tuntia ja sen jälkeen ruokittiin se."

Tässä matka-Jermu ja tienvarren Suomi-paalit Kangasalalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)