perjantai 23. maaliskuuta 2018

Talutusta ja kevään odotusta

Maanantaina 12.3.2018 ja tiistaina 13.3.2018 poneilla oli vapaata. Maanantait ovat vapaita yleensäkin, mutta tältä viikolta peruuntui sairastapauksen vuoksi myös tiistai. Keskiviikkona 14.3. kuitenkin pääsimme tallille Nooran ja Olivian kanssa ja kävimme maastossa. Suuntasimme pitkästä aikaa mallunpellolta metsään. Kyseinen lenkki ei ole pitkä, mutta täydessä umpihangessa kahlaamisessa meillä meni ihan kiitettävästi aikaa ja ainakin minä ja ponit saimme tarpeeksi liikuntaa! Olivia ja Noora ratsastivat ilman satuloita omillaa, eli Omppu Ossilla ja Nokka Brankulla. Minä olin matkassa kävellen ja talutin Penaa ja Tuhtoa. Suurimmaksi osaksi menimme käynnissä, mutta ratsukot ottivat hieman myös ravia kotimatkalla auratun viiskymppisen puolella.

Torstaina 15.3.2018 hain Pikantista pellavaa ennen tallille menoa. Ponit ovat alkaneet nirsoilla sinkkikuparin syöttämisen jälkeen ja varsinkaan Tuhto (joka sitä eniten tarvitsisi), ei syö pelkkiä kivennäisiä ja lisiään. Marisin siitä jotain Pikantissa ja jatkoin valittamista Vilmalle tallilla. Sitten ajattelin, että maistan sitä sinkkikuparia. Nuolaisin sormeani, laitoin sen sinkkikuparipurkkiin ja sitten suuhuni... sekunnin sadasosan suussa oli herkullisen sokerinen maku, jonka jälkeen se iski: aivan karmean makuista tavaraa! En ihmettele enää yhtään, mikseivät ponit halunneet syödä sitä. Pellavan kanssa se onneksi meni liikutuksen jälkeen ihan hyvin joka ponille.
     Kanssani hieman ajoissa tallille tulleet Olivia ja Siiri aloittivat kävelyttämällä Tuhtoa sillävälin, kun minä vaihdoin tallivaatteet päälle ja tyhjensin pellavasäkin astiaamme. Muiden saavuttua tytöt lähtivät hakemaan muita poneja ja minä venyttelin ja hieroin sopivasti verryteltyä Tuhtoa. Venyttelin molemmat takajalat eteen, taakse ja sivulle, sekä hännästä selkää alaviistoon taakse ja sivuille. Oikea takanen ei venynyt sivulle juuri ollenkaan ja lopulta paikansin jumin ristiselässä. Siellä oli selkeät kovat köntit molemmilla puolilla ja poni reagoi selän paineluun kevyellä liikahtelulla karvan alla. Hieromalla sain selkää auki. Ponia liikutetaan nyt hetki hieman kevyemmin, mutta jumista ei tarvitse olla turhan huolissaan.
     Muiden ponien liikutus meni hyvin. Tytöt menivät peltoradalla ohjeideni mukaan ja minä olin välillä mukana kävelemässä ja välillä radan reunalla. Noora ajoi Penalla, Olivia ja Helmi Ossilla ja Hanna ja Siiri hiihtoajoivat Braamerilla. Keli oli muutoin oikein hyvä, mutta tuuli oli todella kylmä ja voimakas. Käytetyt askellajit olivat käynti ja ravi. Penalla on hurjasti virtaa, mutta Nooralla ei ollut sen kanssa mitään ongelmia.

KESKIVIIKKO:

TORSTAI:
Pellavat. Meillä on tallilla kätevät Ikean pinottavat laatikot, suosittelen.

Perjantaina 16.3.2018 olin tallilla itsekseni ja poneilla oli irtojuoksutuspäivä. Aloitin virittämällä yhden hieman paksumman ja näkyvämmän langan porttiin ja sitten kävelytin poneja hetken. Irti päästyään ponit juoksentelivat ihan hienosti ja vaikka peltorata on osittain jo jäisen liukas, hokit purivat pintaan ilman ongelmia. Penaa ja Tuhtoa kävelytin niiden vuorolla hieman enemmän niin alku- kuin loppukäyntejäkin kuin Oskua ja Brankkua, ihan sen Tuhton selän takia. Sitten seuraava pari pääsi irtojuoksemaan, mutta isolle laidunlohkolle umpihankeen. Peltoradan puolella rallittivat samaan aikaan Ouska, Ilmari ja Kambur ja pikkulaitumella peltoradan toisella puolella Heimo-suokki. Pena treenasi ahkerasti hangessa viipottaessaan muiden mukana. Tuhtokin oli aluksi innoissaan, mutta rauhoittui sitten hengailemaan. Sanoessani muille ihmisille ettei Tuhtoa tarvitse pyytää juoksemaan, tuli kunnon takauma. Ihan kuin Elmerin kanssa. Poni saa juosta jos haluaa, muttei ole mikään pakko. Tunsin painon sydämelläni. Vaikka tiedän että Tuhtolla nyt vaan on pikkuongelmia kuten kinnerpatti ja nyt selkäjumi, eikä mitään sen vakavampaa. Selkäjumikin on paljon paremman tuntuinen kuin edellispäivänä ja jos tarvitsee, kutsun hierojan.

Ponit ovat olleet unissani nyt taas jonkin verran. Toissayönä näin unta että ajoin hiittareilla ja tajusin kesken kaiken että renkaassa ei ole yhtään ilmaa. Viimeyönä puolestaan olin huolissani unissani, kun lumet olivat sulaneet ja tarhat olivat tosi mutaiset. Taidan olla ihan luontainen superstressaaja.

PERJANTAI:
Pena, Ilmari, Odin ja Kambur © Helena / http://konkkaronkan.blogspot.fi.

Lauantaina 17.3.2018 lähdimme Hannen, Olivian, Braamerin ja Ossin kanssa kohti talutusratsastuskeikkaa, mutta eihän matkasta tietenkään selvitty ilman ongelmia. Liukkaalla jäisellä kotitiellä yhdistelmä jäi mäkeen eikä liikkunut enää mihinkään, vaikka sitä koitettiin peruuttaakin pois. Auto vain liukui ja trailerin toinen rengas nousi hangen päälle reunavallille. Noh, ei muuta kuin soittoa tallille ja avun odottelua. Ponit otettiin traikusta ulos ja traikku irrotettiin autosta. Kyllä yksiakselinen kärri on jossain kohtaa kätevä! Käänsimme traikun ympäri käsin kolmen ihmisen voimin, jonka jälkeen traileri saatiin toisen auton perään. Toisella autolla traikku sitten vedettiin jäisen kotitien päähän sulalle asfaltille, jossa se kiinnitettiin meidän automme perään ja loppumatka sujui mallikkaasti. Ongelman ydin on siis se, että meillä on autossa kitkarenkaat eikä nastoja. Ilman hiekoitusta kitkat eivät valitettavasti oikein pidä jäällä. Tämän takia emme käy talvella raveissa tai missään muuallakaan.
     Ossi oli polkenut hokeilla takasiinsa pieniä haavoja siinä kohtaa kun matkalla tuli ongelmia, mutta se ei arkonut vaikka painelin, ronklasin ja hoidin. Nyt on hankintalistalla kolmet kuljetussuojat, vinkkailkaa mistä saisi hyviä ja kohtuu edullisia tällaisille standardikokoisille shettiksille. Mieluusti takasiin sellaiset muotoillut jotka suojaavat myös kinnertä. Perillä huomasimme myös, että satulavyöt olivat jääneet kotiin, mutta Hanne kävi ne pikaiseen noutamassa. Ossi oli hermostunut. Sille jäi varmaan huono mieli matkasta, tai sitten sillä on vielä huono mieli viimekertaisesta talutuskeikasta jossa se säikähti kovia musiikkeja. Se toimi ratsuna tällä kertaa hetken ja oli kovin ihailtu, mutta laitoin sen kuitenkin vähän ajan päästä traikkuun syömään ja huilaamaan. Sinne se meni ilman ongelmia ja rauhoittui, eli ei ainakaan mitään traikkutraumoja ole. Ensikerralla matkaan lähtee Braamerin kanssa Pena, ei Ossin ole pakko näitä hommia tehdä jos se ei halua.
     Braamer oli oikea unelma, voi sitä lasten onnea! Se hiippaili nätisti ja varoi etteivät pienimmätkään kyytiläiset tipahda ja se nautti silityksistä ja rapsutuksista. Lapset halailivat sen päätä ja olivat aivan valmiita viemään ponin mukanaan kotiin. Yksi pieni poika ei uskaltautunut alkuun ratsastamaan, mutta koitti ottaa ponin narun ja taluttaa Braamerin mukaansa. Tapahtuma oli muutenkin suloisen lämminhenkinen ja mukava. Kyllä näitä keikkoja tekee ilolla, kunhan vain tiet sulavat kunnolla ja otetaan ensikerralla matkaan Brankku ja Pena. Pena oli viimeksikin ihan elementissään!
     Kotitallilla ruokimme ponit, minä siivosin pari karsinaa ja Olivia ja Hanne vuoronperään kävelyttivät Tuhtoa ja purkasivat tavaroita. Sen jälkeen lähdimme kotiin. Penan ohjelmaan kuului tänään ajo Linnean kanssa kahdestaan, sillä Annika ja Kiia eivät tulleet tallille. Tässä Linnean raportti hieman kirjakielisemmäksi käännettynä: "Menin tallille ja hain Penan. Harjasin ja varustin sen ihan normaalisti ja sitten lähdin ajelemaan peruslenkille. Otin normaalisti alkukäynnit ja sitten hölkkää. Sen jälkeen otin kovempaa ravia. Pena oli tosi reipas ja ravasi hyvin ja mielellään. Sitten yhdessä kohtaa tuli traktori takaa ja otin Penan normaalist seis tien sivun. Pena kuitenkin pelkäsi sitä traktoria, niin tulin kärryiltä alas pitämään ohjista kiinni ja rapsuttelin Penaa. Sitten otin vielä loppuhölkät ja käynnit, purkasin varusteet ja vein Penan pihalle. Pena oli koko lenkin ajan tosi reipas ja välillä sai myös jarrutella vähäsen. Ja ainiin yhdessä kohtaa Oiva ja Odin tulivat metästä siihen Penan eteen niin Pena yritti kipitää kauheeta vauhtia niitten perässä."

Ps. Hellukin kehui että oli nähnyt Linnean ja Penan ja Pena oli mennyt tosi kovaa ja hienoin pitkin liikkein. Liike ei ollut ollenkaan sellaista ponimaisen töpöttävää kuin se välillä on.

LAUANTAI:


Sunnuntaina 18.3.2018 kävimme äitini ja ponien kanssa pitkällä rauhallisella kävelylenkillä. Ilma oli mielettömän kaunis ja keväinen, tienpinta oli monesta kohtaa sula. Ihanaa, tule kevät tule! Aurinko paistoi lämpimästi, lumi suli kohisten ja pikkulinnut lauloivat. Ponit olivat reippaalla ja iloisella päällä. Minä talutin Penaa ja Tuhtoa, Hanne Ossia ja Brankkua. Kiersimme peruslenkki kolmosen, eli ensin peruslenkille ja sitten kotiin vanhan Pirelintien ja metsän kautta. Matkalla pysähdyimme erään talon kohdalle, missä kaksi lasta ja kolme aikuista tuli tervehtimään meitä ja rapsuttelemaan poneja. On mukava pitää hyvät välit paikallisiin ihmisiin, jotta heillä on positiivinen kuva meistä. Lasten ilo ja aito kiinnostus eläimiä kohtaan ovat myös sellaisia asioita, jotka lämmittävät mieltä. Ennen lähtöä tallin pihassa eräs pieni tyttö oli myöskin rapsutellut poneja ja hieman talolla pysähtymisen jälkeen pari aikuista lenkkeilijää rapsutti ohimennen Tuhtoa. On ihanaa että suurin osa ihmisistä täällä on lämminhenkistä ja mukavaa porukkaa! Kotona Tuhto rupesi taas nirsoilemaan, eikä syönyt pellavaansa. Pitää laittaa sille seuraavalla kerralla vaikka leipää peittämään sinkkikuparin makua. Sinkkikupari on kuitenkin selvästi auttanut, sillä poni ei kutia enää läheskään niin paljon kuin ennen syötön aloittamista.

Ps. Näitä pitkiä kävelylenkkejä pitäisi tehdä useamminkin, pitää kysellä olisiko meidän tytöillä kiinnostusta alkaa sunnuntaisin käymään käplyttelemässä taluttaen, ratsain tai ajaen tilanteesta riippuen ja saisinko kyytini järjestettyä.

SUNNUNTAI:

2 kommenttia:

  1. Oon kans tosi kova stressaaja :D Hyvä postaus, oon jo varmaan ennenki sanonu että näitä "päiväkirja"-postauksia jaksaa lukea ja on oikeesti kiinnostavia :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, se ei oo kivaa! :'D Kiitos, kiva että tykkäät! :) <3

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)