maanantai 26. maaliskuuta 2018

Myrskyn kautta aurinkoon ja pitkä poneilupäivä

Maanantaina 19.3.2018 oli vapaapäivä ja tiistaina 20.3.2018 menimme Olivian ja Heidin kanssa tallille. Keli oli kehno jo kun lähdimme kohti Pyhtäätä, mutta paheni pahenemistaan koko ajan. Märkää lunta tuli melkein vaakatasossa ja tuuli rajusti. Haimme Olivian kanssa kaikki ponit ja harjasimme ne ripeästi. Sen jälkeen aloimme kävelyttämään niitä ja koska B ja Ossi olivat aika energisiä ja säpsynä, laskin ne hetkeksi kentälle irti. Vähän ne juoksivat, mutteivät loppuunsa paljoa. Kun Heidi tuli suokkiruuna Peran kanssa tallista ulos, lähdimme maastoon. Minä talutin Tuhtoa ja Ossia, Heidi Peraa ja Braameria ja Olivia ratsasti Penalla ilman satulaa. Kävimme kävelemässä kuivurinmäelle ja takaisin, todeten ettei yltyvässä myrskyssä kannattanut lähteä sen pidemmälle. Pohja oli joltain osin liukas ja ponien hokkijalatkin vähän lipsahtelivat. Kylmä meillä ei ollut, pikkuhiljaa voisi alkaa käyttämään vähän ohuempia ulkovaatteita..! Huonosta kelistä huolimatta seura oli erinomaista ja lenkki ihan mukava.

Keskiviikkona 21.3.2018 maastakäsittelimme poneja kentällä Olivian ja Nooran kanssa. Minun harjoittelukaverini oli Braamer, Olivian Ossi ja Noora valitsi itselleen Tuhton. Tytöillä oli käytössä naruriimut, me treenasimme Braamerin kanssa suitsilla. Tyttöjen harjoitusohjelma alkoi peruutuksilla. Molemmat rautiaat olivat aika juntteja ja minun kokeillessani Ossi tarjosi pystyynhyppyä. Ei Ossi, ei sitä tänään kiitos. Kun neuvoin tyttöjä tarpeen vaatiessa pyörittämään narun häntää ravistuksen lisäksi, alkoi homma pikkuhiljaa luistaa ja kehitys oli loppua kohden huima! Hyvä tytöt. Seuraavaksi he harjoittelivat takaosan väistätystä, sitten lähettämistä ja lopulta ympyrälle johtamista.
     Braamerin kanssa aloitin myös peruutuksista. Olin ottanut sille mukaan leipää aikeenani motivoida sitä peruuttamaan mahdollisimman pienellä pyytämisellä. Poni tarjosi pystyynhyppyä ja jalannostoa. "Anna sitä leipää, näin hienosti osaan!" Jouduin vähän jo ärähtämään sille pystyynhypyistä ja sen olin joutunut tekemään myös Ossille. "Peruutusta tässä haetaan hölmö!" Poni tajusi ja homma alkoi luistaa. Väistättelin myös takapäätä ja kokeilin vähän kartioiden pujottelua (B tietty keilasi niitä joten luovutin). Rakensin myös kolmesta puomista U-muodostelman ja väistätin Braameria sivusuunnassa niin, että sen etuset kulkivat puomin toisella puolella, takaset toisella. Aluksi poni oli ihan hämillään ja sitä vähän hirvittikin, mutta pian se tajusi mitä haettiin ja toimi hienosti. Sen kanssa pitää olla tarkkana ettei pyydä liian kovasti ja sitä pitää muistaa kehua tosi paljon. Loppuun vähän lähetin ja johdin myös Brankkua, sekä vaihdoin niin että Noora sai kokeilla Braamerin kanssa ja minä keskustelin Tuhton kanssa. Tuhto ei ollut ihan samaa mieltä ympyrälle johtamisesta Nooran tai minun kanssani. B muistaa hyvin kaikki aiemmin opitut jutut kun vähän muistelee. Olivia ja Noora ovat taitavia ja kehittyivät ihan silmissä kun heitä neuvoi ja pääsivät kokeilemaan ja harjoittelemaan. Myös muille junnuille pitäisi ehdottomasti pitää maastakäsittelyharjoituksia joku päivä. Näitä hommia olisi hyvä harjoitella säännöllisesti.
     Maastakäsittelyharjoitusten jälkeen irtojuoksutin Penan lyhyesti kentällä. Se hyppi villin suloisia orimaisen uhmakkaita etujalkojen nostoloikkia viilettaessaan ympäri kenttää. Kokeilin käydä kyykkyyn ja poni tuli heti luokseni. Kehuin ja rapsuttelin, jonka jälkeen juoksutus jatkui vielä hetken. Toisellakin kertaa Pena tuli suoraan luokse ja otin sen iloisesti kehuen kiinni. Sitten loppukäynnit, väkirehut ja pihatolle. Tänään kaikki ponit saivat pellaviinsa leipää ja kaikki söivät ruokansa. Pena tosin jätti kupin nuolematta kovinkaan tarkasti. Eilen Pena ei halunnut syödä ollenkaan. Myönnän, sinkkikupari maistuu kamalalle, mutta kyllä mä haluan nyt tämän kuurin syöttää.

Ps. Vaihdoin Tuhtolta tänään yhden hokin, kun se oli jo niin kulunut. Sen lisäksi ainakin kolme muuta hokkia olisi pitänyt vaihtaa, mutten saanut niitä auki. Hitsin tiukalla ovat. Tuhtosta olin ylpeä, se seisoi nätisti paikoillaan vaikka joutui pitämään jalkojaan kauan ylhäällä ja vaikka jouduin vääntämään aika lailla. Pitää yrittää joku päivä taistella loppuja vaihtokuntoisia auki vaikka tallin käytävällä. Jos ne kuluvat vielä paljon, niitä ei enää saa ollenkaan irti.



Torstaina 22.3.2018 Siiri ja Helmi olivat molemmat pois, mutta minä, Olivia, Noora ja Hanna menimme tallille. Seuraksemme tulivat myös torstaina 8.3. käynyt tyttö Nastja, sekä uusi tuttavuus Mette. Me otimme Meten kanssa ajoon Ossin. Hanna, Olivia, Noora ja Natja ajoivat Penalla ja Braamerilla niin, että Braamerin kärrien perässä oli ahkio. Jokainen heistä oli vuorollaan ahkion kyydissä ja aina yksi vakkareista ajoi Braamerilla ja kaksi tyttöä oli Penan kärreillä. Kävimme kipsuttelemassa autiotalon mäelle ja takaisin ja käytössämme olivat kaikki askellajit. Hauskaa oli, nyt on hyvä aika ottaa kaikki ilo irti ahkiosta! Suksi-innostus vaikuttaa hiipuneen, joten hiihtelyitä jatketaan ensi talvena. Ahkion ostoa ei ole tarvinnut katua hetkeäkään. Pulkkaan verrattuna ahkio on isompi ja tukevampi, jonka vuoksi pidän siitä enemmän.

Perjantaina 23.3.2018 ajelin iloisesti puolen päivän jälkeen Pikanttiin ostamaan poneille rehukalkkia. Ostin Biofarmin 10 kg tönikän ja nyt koko kotitallilla asuva lauma alkaa saada kalkkia väkkäreiden seassa. Täällä: -hevostietokeskus- tietoa kalkki-fosfori -suhteesta jota siis lisäkalkilla korjaan. Tällä hetkellä tallin heinä ei ole analysoitua, mutta menen viitearvojen mukaan. Laidunkauden jälkeen teetän analyysin jotta saisin ruokintaa tarkennettua ja suunnitelmissa on ottaa myös verinäytteitä joista tarkistetaan että kaikki on muutoinkin balanssissa.
     Tallilla järjestelin kalkit ponien rehulaatikkoon ja sen jälkeen hain Penan ulkotallin eteen parkkiin. Putsasin sen kaviot ja suihkutin niiden pohjiin karvankiillotusainetta estämään tilsojen kertymistä. Vinkki tuli joltain meidän ravitiimiläisistä, joka oli lukenut sen whatsapp-ryhmästä. Minusta tuntuu, että tämä kikka jopa toimii. Kun kaviot oli katsottu, harjailin ponia pitkään ja hartaasti. Selvitin myös harjan ja hännän ja innostuin jakamaan harjan testimielessä kahdelle puolelle. Näytti hauskalta, mutta on paras yhdellä puolella, kuten se luonnollisesti asettuu.
    Penan etujalkojen väliin ja kainaloihin on alkanut muodostua jokakeväisiä huopatakkuja, joita varovasti nypin irti. Osa oli niin tiukassa, että irrottelu alkoi ponista tuntua epämukavalta. Päätin, että leikkaan tupot irti saksilla vaikka saksien jälki näyttää usein tyhmältä. Ihan sama. Päädyin tuppojen leikkuusta leikkaamaan etujalkojen välin karvat muutenkin lyhyeksi, että ponilla ei olisi ihan niin kuuma ajossa. Minulle on vinkattu, että ryntäät voisi jo ihan hyvin klipata vaikka poni on pihatossa. Myös harjan alle voisi klipata raidan. Se auttaisi tosi paljon viilentämään liikutuksessa, mutta poni ei palelisi yöpakkasilla. Sain kuningasidean: miksi maksaisin monta kymppiä siitä että joku tulisi klippailemaan, kun voin itse leikata karvaa saksilla? Siitä se sitten lähti, tein itse ja säästin. Näyttää toki hölmöltä, mutta sillä ei ole mitään väliä kun harjan alle ei näe kuitenkaan jos ei harjaa nosta. Olen ylpeä itsestäni. Trimmasin loppuun vielä Penan korvakarvat. Poni seisoi koko ajan kiltisti paikallaan ja nautti keväisestä ilmasta, auringonpaisteesta ja hoidosta. Hoitelin ponia tallin pihassa varmaan melkein pari tuntia. Se oli mukavaa ja rentouttavaa.
     Huolellisten hoitotoimenpiteiden ja trimmausten jälkeen valjastin Penan ja lähdimme ajolenkille. Alkukäynneissä otin kuvaa kärrien edessä lompsivasta Penasta, kun poni yht'äkkiä "säikähti" jotain, kääntyi ympäri, siirtyi raviin ja oli mielestään matkalla kotiin. Sain sen yhdellä kädellä käyntiin, kännykän taskuun ja sitten käänsin ponin takaisin pienen suostuttelun jälkeen. Lupasin Penalle, että jos joku hyökkää sen kimppuun niin puollustan sitä viimeiseen hengenvetooni asti. Penalle asia oli ok, mutta se päätti että se ei sitten ainakaan kävele. Alkukäynnit jäivät lyhyiksi kun jatkoimme ravilla, mutta eipä se ole niin vakavaa tässä kohtaa. Poni oli ilosen energinen ja keli aivan mieletön. Kiersimme vanhan peruslenkin sekä lisäosan, eli menimme sikalan mäkeä ylös, hankikahlasimme (tai no Penahan siinä kahlasi) pienen lisälenkin ja tulimme peruslenkkiä takaisin.
     Yhdessä kohtaa pysähdyimme hetkeksi juttelemaan erään ruovan ja tytön kanssa ja poni sai rapsutuksia. Penku tosin oli vähän sitä mieltä, että matkaa täytyisi päästä jatkamaan. Sen naama oli ihan hiessä ja sillä oli hurja hönkä päällä. Hankikahluun jälkeen se alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan. Etenimme kaikissa askellajeissa. Tällä hetkellä pohjat ovat ihan loistavat, kun tienpinnalla on muutaman sentin tiiviis mutta pehmeä lumikerros. Kotitien alussa oli suuri katkennut männyn oksa, jonka nappasimme mukaan. Minä kävelin ja männynoksa raahautui kätevästi kärrien perässä, kun nostin siitä osan kärrien päälle ja se jäi hyvin kiinni pienestä oksankohdasta. Veimme evään suoraan pihatolle ja vippasin sen Penan ja Tuhton puolelle. Kaikki kolme ponia, B, Ossi ja Tuhtis, olivat pihattokopissa sisällä, mutta Tuhto tuli heti kiinnostuneena tutkimaan oksaa. Poni oli onnellinen: raaputuspuu! Olin ajatellut sitä kyllä syötäväksi, mutta noh, hyvällä oksalla on useita käyttötarkoituksia. Lenkin jälkeen harjasin Penan huolella ja rakkaudella, sekä suurensin harjan alle leikkaamaani tuuletusraitaa. Sen jälkeen Pena sai väkirehut (1dl pellava, 1dl kivennäinen, sekä mitalliset MSM:ää, magnesiumia, sinkkikuparia ja kalkkia. Magnesium on nyt vain kuurina eikä Pena syö sitä säännöllisesti.)
     Seuraavaksi menimme Fannin, Braamerin ja Ossin kanssa peltoradalle irtojuoksutushommiin. Minä pyysin poneja liikkeelle ja Fanni otti kuvia. Ponit eivät olleet kovin lennokkaalla päällä, niilläkin oli varmaan kuuma turkeissaan kun Aurinko lämmitti niin voimakkaasti. En kyllä sinänsä valita, ihana Aurinko ja ihana orastava kevät! Peltoilun jälkeen vein Ossin ja Brankun tallin pihaan ruokittavaksi ja harjattavaksi. Leikkasin myös niille harjojen alle tuuletukolot. Siinä huomasi hyvin, kuinka erilaista karvaa poneilla on. Penalla ja Braamerilla on pitkää, Ossilla lyhyttä ja tiivistä. Koloista olisi voinut tehdä isommatkin, mutten uskaltanut vielä, etten vahingossa tee liian suuria.
     Viimeisenä oli ollut tarkoitus hoitaa ja kävelyttää Tuhto, mutta koska ilta jo pimeni, jätin kävelytyksen väliin. Ponin takajalkojen väli oli hiessä kun hain sen tallin pihaan viedessäni B:n ja Ossin ulos. Lasse kertoi Penan ja Tuhton rallittaneen ihan huolella sillävälin kun B ja Ossi olivat olleet tallin pihassa. Olin jättänyt pihattopuoliskojen väliportin auki ja P ja T olivat kiitäneet puoliskojen väliä. Tuhto ei kuitenkaan puuskuttanut, eli niin sanotut loppukäynnitkään eivät olleet välttämättömät. Harjailin Tuhton huolella, siltä lähtee ehkä kaikkein eniten karvaa. Leikkasin sillekin harjan alle kolon ja sen turkkia oli kaikkein haastavin leikata. Harjan alta se oli tosi lyhyttä ja tiivistä.
     Ihana ja rentouttava tallipäiväni, noin 6 h 30 min, oli kääntynyt iltaan ja kotimatka alkoi. Voisinpa nytkin tätä kirjoittaessani olla harjailemassa ja rapsuttelemassa otuksiani. Ootteko jo huomanneet, että saatan olla vähän ponihullu..?

Ps. Sain Astalta kuvaterveisiä Viltsulta! Sillä oli manikyyripäivä ja se voi mainiosti. Ikävä on kova, pitää koittaa sopia joku aika koska sitä olisi hyvä käydä katsomassa.

PERJANTAI:



Sain Viltsulta kuvaterveisiä, iso kiitos Asta! <3

© FANNI SNELLMAN:









Ps. Tulkaa ihmeessä Tampereen Hevoset-messuille lauantaina 7.4.2018! 
Me osallistutaan Braamerin kanssa Playsson.netin handler-kisaan Racing-areenalla klo. 15.30 alkaen. Braamer ei valitettavasti ole muutoin moikattavissa, mutta jos minut näkee lauantaina messuilla niin saa tulla moikkaamaan! Hanne ja Olivia ovat menossa mukana myös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)