maanantai 5. helmikuuta 2018

Talvi, ohjasajoa, suksia ja lumikuvia

Maanantai 29.1.2018 oli talliton päivä ja poneilla vapaa. Tiistaina 30.1.2018 puolestaan talleilimme tuttuun tapaan Olivian kanssa. Minä ohjasajoin Ossin ja Olivia ratsasti Braamerilla. Tein Ossin kanssa alkuverryttelyjen jälkeen ympyrällä käynnissä väistätystä ulos ja sisään ja löysin vihdoin oikeanlaisen rehellisen asetuksen sisäpuolelle. Olin fiiliksissä, super Ossi ja hyvä minä! Kyllä miä vielä opin ohjasajamaan. En treenaillut kovin kauaa, ettei Ossilta menneet hermot. Vein sen harjoitusten jälkeen talliin ja venyttelin sen hyvin. Etujalat eteen ja taakse, takaset eteen, sivulle ja taakse. Hännästä alaviistoon taakse ja molemmille sivuille (siitä tykkää paljon). Päätä herkulla alas, ylös ja kummallekin sivulle kohti takakaviota.
     Venytysten jälkeen Ossi sai selkäänsä viltin ja ankkuroin sen kentän laidalle odottelemaan ja huilimaan sillävälin, kun menin ohjeistamaan Oliviaa ja Braameria. Heidi talutteli Ossia välissä käynnissä ja sitten se taas odotteli. Odottelu ei ole sille onneksi mikään ongelma. Olivian ja Braamerin kanssa harjoiteltiin ravissa ympyrän pienentämistä ja suurentamista väistättämällä. Lisäksi treenasimme laukassa keskiympyrää ja lävistäjää. Hienosti meni, joskin B oli laukan suhteen aika tahmea, mutta se saattoi johtua siitä ettei pohja ollut ihan priimaa. Satula on myöskin alkanut valua eteen, vaikka se on ennen pysynyt paikoillaan. Mööh. Harjoitusten jälkeen Olivia ja Braamer loppuverkkailivat ja minä kävin viemässä Ossin ulos. Jätin sen hetkeksi etupuolelle Tuhton ja Penan kanssa ja kaikki kolme söivät rauhassa heiniä. Braamerin palattua ulos kaikki menivät omille puolilleen. Kuunvalossa näimme ennen lähtöä pellolla vielä neljä tuttua hirveä. Ilmassa leijaili usvaa. Talvi on palannut. Ilma ja ilta olivat upeat, kun niitä pysähtyi hetkeksi ihailemaan.

Ps. Sain Viltsulta terveisiä. Se on päässyt leikkimään isänsä kanssa. Kiitos Asta!



Myös keskiviikkona 31.1. ohjasajoin Ossin kentällä. Pakkanen oli kiristymään päin. Ossilla oli viltti pepun/selän päällä ja se pysyi hyvin paikoillaan häntäremmin alla, vaikkei remmi ollut kireä. Alkukäynnit poni kulki vierelläni vapaana ja ohjat kiinnitin vasta kun siirryin ohjasajamaan. Aluksi tein ohjasajaen pysähdyksiä ja peruutuksia, joista siirryin pikkuhiljaa väistöihin. Kokoilimme harjoitella myös avotaivutuksia, jotka lähtivät sujumaan oikein hyvin. Vähänkö olen innostunut tästä hommasta! Kokeilimme myös raviväistöä kohti uraa, mutta ravityöskentely meiltä ei näissä jutuissa vielä onnistu. Treenien jälkeen venyttelin ponin taas tallin käytävällä. Jalkoja poni ei tänään halunnut venyttää kovin paljoa, mutta uutena venytyksenä keksimme venyttää herkulla päätä suoraan eteenpäin. Ossi on kyllä super hieno ja rakas, luottavainen ja viksu.
     Olivia ei päässyt tänään tallille, mutta Noora kävi ratsastamassa Braamerin. Tässä raportti Nooralta: "Ensin heitin kaikille heinää samalla kun hain B:n. Sitten harjasin ja varustin Braamerin ja lähdin viiskymppiselle. B oli koko ajan vähän jännittynyt, ja muutaman kerran teki silleen että pysähtyi ja lähti vaan peruuttamaan. Viiskymppisellä etenin käynnissä ja ravissa, mutta otin myös yhen laukkapätkän. Sitten siirryin kentälle. Kentällä tein ympyröitä ja laukannostoja käynnistä. Lopuksi menin tietty loppuravit ja -käynnit. Sitten purin B:n ja ruokin sen. Lopuksi vein Brankun pihattoon."

Torstaina 1.2.2018 lunta lunta! Lunta on tullut lisää ja nyt sitä alkaa olla jo ihan hyvin! Kävimme torstailaisten kanssa hiihtoajelemassa autiotalon tielle ja takaisin kaikissa askellajeissa. Olivialla ja Nooralla oli Tuhto, ja mie olin kyydissä. Tälläkertaa en itse ollut suksihommissa. Hannalla ja Siirillä oli Pena. Tuhto oli aika tahmea ja sitä sai käskeä melko paljon, se ei vissiin olisi halunnut mennä pimeässä edellä. Toki tilsat oli kurjat myös, mutta minulla oli vasara mukana jolla naputtelin niitä irti, ja kovassa vauhdissa ne irtoavat itsekseenkin. Kotiinpäin viimeisessä laukassa minä ajoin ja Tuhto meinasi lähteä käpälästä. Hurjaa kyytiä mentiin hetki, Pena tietysti perässä. Nopeasti poniinit onneksi kuitenkin rauhoittuivat, mutta hauska huomio oli ettei kumpikaan suksilla olija jäänyt matkasta! Kaikki pysyivät koko lenkin hienosti pystissä, nopeasti sen tyylin oppii, vaikka viimekerralla Hanna ja Siiri muutaman kerran kaatuilivatkin. Hyvä tytöt!

Perjantaina 2.2.2018 pääsin ajoissa tallille ja aloitin hakemalla Ilmarin valjastukseen ja ajoon. Poni oli kiltti ja tottelevainen, mutta myös kovin energinen. Ajoin sen lyhyesti pellolla. Aidat ympärillä ovat kätevät jos poni koittaa paeta paikalta ja hankikin hidastaa mukavasti. Ilmari ei millään meinannut pysähtyä siksi aikaa kun suljin laitumen portin ja kun lähdimme liikkeelle, siirryimme suoraan raviin. Ravailimme pari kertaa pellon ymäri ja poni oli iloisen reipas. Pariin kertaan se koitti hieman singahtaa, mutta molemmilla kerroilla sain sen hillittyä. Toisella kerralla se heitti kunnon pukituksenkin, mutta onneksi potkuremmi esti jalkoja nousemasta aisojen yli. Parin kierroksen ravailun jälkeen kävelimme hetken ja sitten siirryimme takaisin tallin pihalle. Näin alkuvaiheilla ei kannata ajaa vielä kovin pitkään, tavoitteena on totuttaa Ilmaria ajohommiin ja jättää sille hyvä fiilis ja mielenkiinto ajoa kohtaan.
     Seuraava ajokkini oli Pena. Tavoitteena oli hankitreeniä rauhallisesti ja mukavasti käynnissä ympäri peltoa. (Välissä korjasin oman pihattomme väliaidan, joka oli saanut poneilta vähän osumaa. Jätin myös väliportin auki, että Tuhto sai olla Brankun ja Ossin kanssa.) Ajoin siis myös Penan kanssa laidunpellolle ja ajattelin, että tottakai voin jättää sen vapaana odottamaan kun laitan porttilangat auki niin, etteivät ne ole maassa. Ainahan ponini odottavat kiltisti ja korkeintaan syövät. Paitsi Pena tänään. Se lähti kävelemään. Kun lähdin perään ja pyysin äänellä pysähtymään, se roikale lähti ravilla karkuun. Siellä sitten kipitin sen perässä huudellen sille ja se juoksi karkuun kärryt perässä... MUR! Sain sen jahistettua kiinni ja päädyimme vähän purkamaan virtaa. Ajattelin, että reipas hankilaukkapyrähdys rauhoittaisi selvästi energisen kaverini. Olin väärässä. Laukkasimme hyvän tovin ympäri peltoa. Ensin rauhallisempaa laukkaa, sitten kunnon vauhtia. Poni ei ottanut väsyäkseen. Se siitä käyntitreenipäivästä. Hölkällä siirryimme tallin pihan läpi ja viiskymppiselle, jossa taas laukkasimme pellolla. Matka vei välillä ravissa ja välillä laukassa myös uittokuopan viereiselle pellolle hankeen. Kuka on syöttänyt tälle ponille ja mitä? Pikkuhiljaa Pena alkoi tyytyä raviin ja sitten käyntiin. Puuskutus oli ihan hurja ja kävelimme pitkät loppukäynnit kotitietä ja Pirelintietä pitkin. Käyntikin ponilla oli melko kiireistä, mutta sen hengitys tasaantui hyvin ja tallin pihalla parkissa se oli jo ihan rauhallinen.
     Tallin pihalla Olivia oli saapunut paikalle ja hakenut Ossin harjaukseen. Minä hoidin Penan ja kävin viemässä sen pihatolle. Se piehtaroi antaumuksella. Otin seuraavaksi itselleni ajoon Tuhton ja aluksi Braamerin oli tarkoitus tulla peräponiksi, mutta se tulikin lopulta Heidille ajoon. Pena jäi yksin pihattoon eikä sillä ole koskaan ollut yksin jäämisen kanssa mitään ongelmia, mutta nyt se hirnui. Kuulin sen äänen vielä käveltyämme jonkin matkaa alkukäyntejä poispäin tallilta. Minulla oli siis ajossa Tuhto, Heidillä Braamer ja Olivia ratsasti Ossilla. Ossi oli jonkin aikaa ratsastuksesta tauolla, mutta nyt se palailee taas pikkuhiljaa siihenkin hommaan. Braamerin etukaviot olivat hieman hämmentävän lämpimät ennen lenkkiä, mutta mitään muita kk oireita ei ollut ja poni liikkui hyvin. Tarkkailemme sitä ja sen ja Ossin heiniä vähennetään varmuuden vuoksi toistaiseksi. Koodasin myös useammalle kokeneelle hevosystävälleni, sekä kengittäjällemme. Tarkkailua, mutta lämpö voi johtua mistä tahansa muustakin, eikä kannata liikaa huolestua. Paras silti varoa kuin katua. Noh, lenkillä kävimme aurattuja tieosuuksia pitkin melkein autiotalolle ja takaisin. Tuhto oli reipas ja hyvin kevyesti ohjautuva ja lenkki oli mukava ja rentouttava. Etenimme rennosti kaikissa askellajeissa. Ekassa laukassa Ossi veti kuulemma päätä vähän alas, mutta Olivialla ei ollut ongelmia pysyä kyydissä.


Lauantaina 3.2.2018 miun ja ravitiimin kanssa tallille tulivat viimekesältä tutut Rosa ja Maija. (Arvontavoiton lunastus siis tänään.) Kävimme keltaisella talolla ja takaisin niin, että Kiia ja Annika ajoivat Tuhtolla, Linnea Ossilla, Rosa Penalla ja Maija oli Rosan perässä hiihtoajaen. Minä kävelin osan matkaa ja osan matkaa olin Rosan kyydissä. Oli oikein hauskaa ja ihan mukava kelikin, vaikka pari kertaa tulikin ihan hurja lumikuuro täysin yllättäen. Kiva Rosa ja Maija kun kävitte! (Ja olette tervetulleita jatkossakin!)
     Braamerin kanssa selvittiin onneksi taas säikähdyksellä ja hälytys oli väärä. Huh. Kaviot normaalit. Ei ole myöskaan kuumetta. Poni normaali ja iloinen. Muiden lähdettyä kotiin ajoimme Linnean kanssa Ilmarin ja Braamerin kevyesti pellolla. Me ilmarin kanssa menimme vähän reippaammin kuin B ja Linnea, kun Ilmari oli melko virtaisa taas. Siitä tulee kyllä oikein kiva käyttöponi, kunhan se saa lisää varmuutta. Ajeluiden jälkeen korjasin taas pihaton väliaidan. Se oli hajotettu jossain aamuheinien ja meidän saapumisemme välillä ja ponit olivat tyytyväisinä samassa tilassa. Minun korjaillessani aitaa Linnea kuivitti pihatokopin. Nyt on taas systeemit kunnossa. Kiitos avusta Linnea!

Ps. Braamer vuorostaan hirnuskeli kun muut olivat poissa. Valoisuusko nämä pistää sekaisin vai mikä, kun ei ne ennen oo huudelleet?


Rosa ja Maija.

Sunnuntaina 4.2.2018 menimme tallille Olivian, Nooran ja Nooran kaverin Sagan kanssa. Ilma oli kirpeän viileä, jotain –13 luokkaa, mutta aivan mielettömän kaunis. Aurinko paistoi ja lumi kimmelsi tuhansin pienin timantein. Minulla oli mukana kamera ja räpsin innoissani kuvia ympäri pihaa sillävälin, kun tytöt yhdessä valjastivat Tuhton. Ensin menimme pellolle, jonka jälkeen kävimme vielä Pirelintiellä pyörimässä. Minä tietysti kuvasin ja tytöt hiihtoajoivat niin, että kaksi oli aina kärryillä ja yksi suksilla. Kaikki askellajit olivat käytössä ja oli oikein hauskaa. Lisää tällaisia ihania lumisia aurinkopäiviä, rakastan!
     Ajon jälkeen laskimme kaikki ponini irti peltoon. Ne juoksivat ja painivat onnessaan. Niiden jotka luulevat shettisten olevan hitaita, olisi pitänyt olla näkemässä millaista kiitolaukkaa laumani painatti. Penan ja Ossin leikit eivät näyttäneet juurikaan sen rajummilta kuin aiemmillakaan kerroilla, mutta niille kävi vahinko. Penan nenussa on nyt vähän kurjan näköinen pipi. Huuhdoin sen hyvin petadinella, tutkin huolellisesti ja kylmäsin puhtaalla lumella. Iho on rikki kolmesta kohtaa, mutta vain yksi on syvempi, kaksi vain pikkunaarmuja. Isompikin kuitenkin varmasti paranee pian ja pientä palkeenkieltä painoin varovasti kiinni, jotta se kuroutuisi hyvin umpeen. Pena antoi minun hoitaa hyvin, eikä vastustellut kuin aluksi petadinella huuhtomista, kunnes tajusi sen olevat harmitonta. Hampaat näyttävät ehjiltä, ikenessä on minimaalinen naarmu, mutta se ei näytä liittyvän nenän haavaan. Kunnon pakkasia näyttäisi jatkuvan useita päiviä, paras keli paranemiselle. Ruunaus on edessä, jännittävää. Porvoon klinikalle taidetaan mennä, mie oon niin jänishousu etten uskalla kotiruunaukseen kallistua vaikka se olisikin parisataa euroa halvempi.

Maanantaina 5.2.2018 kävin tallilla katsomassa ja hoitamassa Penan nenän. Tutkin haavaa ja puhdistin sen laimennetulla petadinella. Palkeenkielestä osa ei ole kuroutunut kiinni ja loppujen lopuksi nenu olisi varmaan kaivannut tikkausta. Nyt se on kuitenkin jo liian myöhäistä, ensikerralla toimin toisin. Irtiflärpykkä varmaan hiljalleen kuoleentuu ja tippuu pois, tai sitten ell kanssa voidaan miettiä palan poistoa. Haitta on kuitenkin vain kosmeettinen (ulkonäöllinen). Nenu ei ole kipeä ja Pena antoi minun tutkia ja painella haavaa rauhassa ilman ongelmia. Virheistä oppii jne. Ruunausaikaa on nyt kysytty Porvoosta sähköpostilla. Hassua, kun toisten ihmisten hevosten ruunaamiset ei hirvitä yhtään ja riskit tuntuvat minimaalisilta, mutta oma kun on kyseessä niin pelottaa. Ihan turhaan luultavasti, maailma on täynnä ruunia ja harva on poni on toimenpiteen seurauksena menehtynyt, mutta leikkaus on aina leikkaus... Älkää kertoko mitään kauhutarinoita, en halua kuulla. Gosh oon stressieläin.

SUNNUNTAIN KUVAT:

Kaverit tarkkailee.
Olivialla ja Nooralla on ihanat takit!

<3 <3 <3

Pena... mitä teet..?


Iloset. <3
Upea Pena!



Mangusti!


Rautiaat. <3

8 kommenttia:

  1. Voi miten ihania lumikuvia! <3 Varsinkin alimmainen Ossin ja Tuhton kuva on superhieno!

    VastaaPoista
  2. Tuleeko Penasta, Ossista vai molemmista ruunia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun nyt Penasta ainakin. :) Ruunaus maksaa 600€ lääkkeineen, eli kahta en viitsi kerralla. (+toipilasajat jne. toki vaikuttavat myös ettei viitsi kahta kerralla.)

      Poista
  3. Löysin tän teidän blogin just ja täytyy sanoa, että tosi symppiksiä poneja sekä ponityttöjä kaikki! Tulee ihan Siltakylän talli ja Sinttu-kirjat mieleen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nää on kyllä kaikki aivan ihania! :) <3 Onpas muuten hauska sattuma, että Sinttu-kirjoissa on Siltakylän talli ja meilläkin talli on Siltakylässä (tai ainakin postiosoite, ehkä se on oikeasti Myllykylän puolta). Miten löysit blogini? :)

      Poista
    2. Googlettelin shettiskuvia malliksi piirrustukseen, niin osui ajokuva Ossista eteen ja klikkasin blogin auki :) Hauska sattuma muuten!

      Poista
    3. Hahaa, okei! :D Aika hauska kyllä!

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)