maanantai 1. tammikuuta 2018

Välipäivät ja vuodenvaihde

Tiistaina 26.12. oli tallin yhteinen Tapaninpäivämaasto, joka jäi meiltä valitettavasti liukkauden vuoksi väliin. Käynti olisi vielä saattanut varoen onnistuakkin, mutta isojen hevosten seurassa olisimme joutuneet ravailemaan niin paljon kiinni, että se olisi liukkaalla pinnalla ollut poneille tosi epämiellyttävää ja olisimme loppujen lopuksi varmaan joutuneet kääntymään keskenämme kotiin.
     Isot tytöt kävivät nyt viimeistä kertaa tiistaina. Annika ja Kiia jatkavat yhä lauantaisin vakkareina, ainakin jonkin aikaa, mutta Henna lopettaa poneilut vuoden vaihtuessa. Kiitos Hennalle kaikesta, oot ihana ja oot koska tahansa tervetullut käymään! Tässä ajoraportti Annikalta: "Tänään ajettiin Tuhto ja B Hennan ja Kiian kanssa. Ensin laitettiin ponit kuntoon pihatolla, koska tallin pihaan ei mahtunut, kun hevosia oli niin paljon. Käveltiin ponien kanssa pellolle ja sielläkin vielä hetki. Sitten nousimme kärreille niin, että minä ja Kiia ajoimme Brankulla ja Henna Tuhtolla. Ensimmäiset kierrokset mentiin käynnissä uraa tehden ja vähän ajan päästä otettiin ravia. Vaihdeltiin myös suuntaa välillä ja otettiin välikäynnit. Ponit olivat reippaita ja mukavia. Ajo sujui hyvin ilman ongelmia. Mentiin noin tunti. Ajon jälkeen otettiin valjaat pois ja laitettiin ponit takaisin pihattoon."
          Me saavuimme tallille vähän myöhemmin Olivian kanssa ajamaan oreilla. Menimme Annikan, Hennan ja Kiian tekemällä radalla, käytössämme olivat kaikki askellajit ja ajo meni hyvin. Ponit olivat reippaita. Ennen lopettelua otimme hieman hankikahluuta käynnissä ja vaikka hanki ei ollut syvää, siinä kahlaaminen oli yllättävän rankkaa. Ajon jälkeen otimme varusteet pois pellon laidassa ja päästimme orit hetkeksi juoksemaan irtona laidunpeltoon. Ne rallittivat hurjaa kiitoa ja painivat kovasti. Tämä taisikin jäädä viimeiseksi painiksi muutamaan kuukauteen, sillä kun saadaan hokit jalkaan en enää uskalla päästää niitä riehumaan keskenään.

Ps. Kohta vuosi vaihtuu. Jännityksellä odotan, mitä Tuhto mahtaa sanoa raketeista. Se on Imatran kodissaan ollut aina sisällä tallissa rakettien aikaan. Jännittävää.



Keskiviikkona 27.12. tavoitteenamme oli Hannen kanssa käyttää traikku katsastuksessa, mutta pelkkää jäätä olleella hiekoittamattomalla tiellä jäimme kitkarenkaisen automme kanssa paikalleen tallin mäkeen. Onneksi auto ei sentään lähtenyt valumaan taaksepäin ja 15 min sisällä apu saapui hiekan kanssa. Trailerin katsastus siirtyi toiselle päivälle ja Hanne lähti kotiin antaen minulle auton lainaan. Liikutimme ponit tänäänkin pellolla tyttöjen kanssa. Aloitimme kiertämällä hetken laidunpellolla, mutta päädyimme pian siirtymään eiliselle radalle. Minun ajokkinani toimi Pena, Noora ratsasti Tuhtolla ja Olivia Braamerilla. Mukana oli myös Ansela, joka ajoi Ossilla. Ajot ja ratsastukset menivät oikein hyvin. Ratsukot etenivät kaikissa askellajeissa ja minäkin laukkasin vähän Penan kanssa. Ossi eteni käynnissä ja ravissa ja nopeaa ravia näyttikin.
     Pitää vielä mainita siitä kun varustimme poneja pihatolla ja Tuhto näki satulan... se melkein suuttui. Se ei olisi halunnut satulaa selkäänsä ja Nooran kiivetessä kyytiin se oli samaan aikaan ärsyyntynyt ja huolestunut. Alkukäynneissä se kulki korvat takana ja näytti mököttävältä, mutta pikkuhiljaa se alkoi innostua ja tajusi että ratsuhommathan olivatkin ihan kivoja! Laukassa se toki vähän pukkaili itselleen tyypilliseen tapaan, mutta niin pukkaili laukassa Penakin, sekä eilen että tänään. Virtaa riittää.

Torstaina 28.12. lähdin aamulla ajamaan kohti Virolahtea. Kävin katsomassa Astaa ja Viltsua. Varsani oli iloisen utelias ja tyytyväisen oloinen. Surettaa että saan sen kotiin vasta elokuun lopulla, mutta sen on ehdottomasti kaikkein parasta asustaa velipuolensa kanssa leikkimässä ja kasvamassa. Kävimme noin 2 km lenkillä niin, että Asta ajoi Dassella ja minä istuin kyydissä pitäen Viltsua peräponina. Ai että heillä oli ihanat maastot! Tiellä oli välillä liukkaita kohtia, mutta suloinen pieni metsätie oli kevyen lumipeitteen alla. Varsa oli reipas ja innokas otus toista kertaa peräponina kipsutellessaan ja meillä oli oikein mukavaa. Kiitos Asta, että sain käydä ja pääsimme lenkillekkin!
     Kotitallilla Pyhtäällä poneilimme yhdessä Hannan, Olivian, Nooran sekä Erikan kanssa. Olivia ja Noora ratsastivat omillaan, Hanna ajoi Tuhtolla ja vierailiamme Erika ajoi Penalla. Kurkattiin aluksi laidunpeltoa ja sen jälkeen siirryimme kapeaan laidunpeltoon. Siellä oli hyvä mennä ja pääsimme käyttämään peltoa koko pituudelta, jolloin pitkälle sivulle tuli pituutta noin 500 m. Tytöillä oli käytössä kaikki askellajit ja kaikilla meni oikein hienosti. Ponit olivat innokkaita ja tosi reippaita, vaikkakin Penaa hieman ressaa laukkaaminen. Se tottuu kuitenkin koko ajan pikkuhiljaa ja laukka itsessäänkin paranee. Nyt se on vielä kaikkea muuta kuin kolmitahtista. Tuhto vippasi laukassa pari pukkia ja Hanna päätti jättää sillä laukkaamisen yhteen pitkäänsivuun. Poni jäi kiltisti kävelemään muiden lähdettyä ja ravaili niitä myöhemmin kiltisti kiinni. On se aikamoinen velikulta. Vaikka se välillä unohtuukin, olen kyllä hirmuttoman onnellinen ja kiitollinen siitä että Tuhto on täällä meillä. Voi miten kauan siitä haaveilinkaan. Ensirakkausponiseni!


Perjantaina 29.12. olin ajatellut laskea kaikki ponit vielä viimeisen kerran peltoon irtojuoksemaan ennen kengitystä, mutta  lumi oli sulanut ja pellot olivat pelkkää jäätä ja sulaa pellonpintaa. Yhteisirtojuoksutukset leikkeineen jääköön kevääseen. Pena ja Tuhto kengitettiin tänään ja homma meni todella hienosti. Kumpikin poni vähän venkoili välillä, mutta kumpikin saatiin kengitettyä ympäri ilman suurempia ongelmia. Tämä oli nyt Penan ensimmäinen kaikkien jalkojen kengitys ilman rauhoitusta ja samalla Pena sai elämänsä ensimmäiset hokkikengät! Rauhoitus ehdottomasti kannatti aiemmin, sillä nyt ponille ei ole jäänyt kurjia muistoja ja se on tottunut hyvin pikkuhiljaa.  Iso kiitos kengittäjällemme kärsivällisyydestä ja ystävällisyydestä poneja laitellessa! Kengityksen jälkeen tuntui kuin olisin taluttanut tallista ulos ihan eri ponit, kuin olin sisälle vienyt. Viedessä ne olivat varoneet askeleitaan, mutta nyt ne marssivat eteenpäin itsevarmoina ja reippaina. Ihanat hokit, ihana pito. Kengitysten jälkeen käytimme Hannen kanssa trailerin katsastuksessa ja läpi meni. Loistava päivä siis kaikin puolin!

Lauantaina 30.12.2017 pääsimme Kiian ja Linnean kanssa koeajamaan Tuhton ja Penan hokit.  Tyttöjen varustaessa poneja minä kiinnittelin testiksi heijastinteippiä hiittareden pinnoihin. Olen myös ommellut yksien putsien tarroihin heijastinta, mutta muihin en ompele ennenkö saadaan testattua kannattiko. Tarroihin ompelu on yllättävän hankalaa ja ärsyttävää.  Kävimme ajelemassa vanhan peruslenkin (peruslenkki 2) ja Kiia ajoi Tuhtolla, minä olin kyydissä ja Linnea ajoi Penalla. Hokit ovat elämäämullistavan ihanat! Aivan loistava pito, sellaisissa kohdissa joissa kengättä oltaisiin hiivitty varoen reunaa pitkin, pystyimme nyt ravaamaan ilman mitään ongelmia. Plussakelin ilma oli pehmentänyt jäätä entisestään ja pohja oli joustava ja hyvä. Meillä oli käytössä kaikki askellajit ja ponit olivat reippaita. Jossakin kohtaa ne hieman väsähtivät, mutta kotiin päin kaarrettaessa vauhtia taas löytyi. Eräällä sulalla tiepätkällä laukatessamme edessä oli yht'äkkiä jäätä. Suljin silmäni, mutta laukka jatkui ongelmitta. Ihanat, ihanat, ihanat hokit! 
     Loppulenkistä joku ampui jossain raketteja, mutta ponit eivät reagoineet paukkeeseen mitenkään. Uskoisin ettei Tuhtollakaan ole ongelmia olla pihatossa uuden vuoden juhlistusten aikaan. Loppukäynneissä nappasimme tienvarresta mukaan maahan tippuneita männynoksia poneille jyrsittäviksi. Lenkin jälkeen siivosimme ja kuivitimme vielä pihattokopin. Nyt se on taas siinä kunnossa, että olisin mieluusti itse jäänyt sinne nukkumaan. Ponit puolestaan olivat onnellisia uudesta vessanpohjastaan. Uuteen turpeeseen on ihana pissiä, kun ei roisku jaloille yhtään t. ponit.

Sunnuntaina 31.12.2017 suuntasin aamulla tallille ja Braamer ja Ossi saivat hokkikengät jalkoihinsa. Nämä ovat nyt Ossillakin ekat hokit. Braamerilla oli hokit talvella 2012-2013 ja Tuhtolla on tainnut olla hokit aiempina talvina Imatralla. Kengityksen jälkeen olisin hieman talutellut poneja pellossa (kun pihassa ei riitä omissa kegissä pito), mutta siitä ei tullut mitään. Kaverit olisivat halunneet vain syödä. Pitää koittaa löytää omat kengänpohjiin laitettavat nastat. Kun palautin ponit piahttoon, laitoin kaikille vielä heijastinriimut päähän iltaa varten. Jos ne karkaisivat, olisi ainakin jotain heijastinta mukana ja riimupäitä on helpompi pyydystääkkin. Illalla ponit saavat super paljon heinää, jottei tarvitse keskittyä raketteihin vaan syömiseen. Toisaalta B, Ossi ja Pena ovat aina pärjänneet pihatossa uutenavuotena ja niiden rauhallisuus varmasti rauhoittaa Tuhtoakin, mikäli sitä hirvittäisi.

Lauantain havueväät.
Sunnuntaina Brankku ja Ossi kengityksessä, jonka jälkeen kaikki syömässä heijastinriimut päässä.


- - - 

Tämä vuosi on ollut täynnä suuria tunteita. Siihen on mahtunut suunnatonta surua, mutta myös sydämet täyttävää riemua. Onnistumisia ja epäonnistumisia, harmia ja onnea. Kiitos kuluneesta vuodesta ihan kaikille mukana olleille! Toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan iloa ja riemua meille kaikille. <3 Hyvää uutta vuotta 2018!

2 kommenttia:

  1. Myöhässä kylläkin, mutta onnellista uutta vuotta sulle ja poneille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vastaamassa myöhässä, mutta kiitos samoin! <3

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)