sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ajoa, ihana vieras ja vihdoinkin lunta!

Lauantaina 13.1.2018 maastoilimme ravitiimin ja Nooran kanssa. Annikalla oli ajossa Pena, Kiialla B, Linnealla Ossi ja Noora ratsasti Tuhtolla. Minä olin välillä Linnean ja välillä Annikan kyydissä ja osan matkaa kävelin pysyäkseni lämpimänä. Lenkkimme oli kovista pohjista johtuen todella käyntipainotteinen ja se vei aluksi vanhalle peruslenkille. Emme käy siellä kovinkaan usein kun siellä ajaa arkisin sorarekkoja, mutta ajattelin viikonloppuna olevan hiljaista. Yhtään rekkaa ei nähtykkään, mutta yhdeksän autollista hirvenmetsästäjiä meistä kyllä ajoi ohi pienissä ryppäissä. Ponit olivat reippaita, paitsi Ossi. Se tuli jonon viimeisenä ja jäi käynnissä koko ajan jälkeen. Ravissa se kyllä oli ihan reipas, mutta käynnissä se on usein tosi tahmea. Toisaalta sillä on takapääkin aika jumissa. Onneksi sille tulee keksiviikkona hieroja. 
     Sikalan mäeltä jatkoimme peruslenkin lisäosalle, jonka ravasimme kokonaisuudessaan. Pohja oli siellä ihan ok. Pena viskeli päätään ja oli valmiina spurttaamaan kunnolla. Istuin siinä kohtaa Annikan kyydissä ja käskin pidettämään ihan kunnolla, meinasimme nimittäin olla kovaa vauhtia lähdössä aikamoiseen haipakkaan! Tulisipa lunta, pehmeämmällä pohjalla voisimme rallittaakkin! Hiekkaympyrälle vievään mäkeen ponit ottivat muutaman laukka-askeleen ja Tuhto pukkasi. Voihan virtaisat veijarit! Kotimatka taittui vanhaa Pirelintietä pitkin metsän kautta. Ehdotin kyllä pidempääkin reittiä, mutta tytöt eivät innostuneet. Pitää koittaa järjestää auton lainaamiset tai polkupyöräilyt niin, että pääsisin itsekseni vaikka sunnuntaisin tekemään pitkiä lenkkejä. Metsätiellä saimme hieman taiteilla tielle jäätyneiden suurien lätäköiden kanssa, mutta suoriuduimme loppujenlopuksi hyvin. Mukava lenkki, vaikkakin tämä -4 tuntuu tosi kylmältä ennenkö pakkasiin taas tottuu. (Kylmyyttä toki lisää tämä meri-ilman kosteus.)
     Tallilla poneille juotettiin lämmintä vettä jossa oli seassa hamppua. Lisäksi ponien jalat venyteltiin ja niille laitettiin selkiin/takapäihin arnikaa. Lyhensin hiukan myös jokaisen häntää ja Penan kanssa heittäydyin hurjaksi. Kokeilumielessä siistin sen parran, niinkuin Asta teki Viltsulle. Sydämeen kyllä sattui, mutta kun oli aloitettu niin piti viedä loppuun. Voi kauhistus, hyvästi ihanat pitkät vuohimaiset partakarvat. Ihan siisti tuli. Tytöt eivät kommentoineet mitään vaikka kysyin. Hehee... Kun ponit vietiin takaisin pihatolle, ne saivat väkirehut ja heinää. Siivosimme ja kuivitimme tyttöjen kanssa vielä pihattokopin ja siivoilimme vähän kakkoja myös ulkoa. Sitten kotiin.

Sunnuntaina 14.1.2018 Tuhton entinen omistaja Kati tuli käymään! Voi sitä onnea kun hän näki ponin pitkästä aikaa! Ponikin aivan selvästi tunnisti Katin. Aluksi taisivat molemmat olla hieman jännittyneitä jälleennäkemisestä, mutta rentoutuivat pian. Pusuja, rapsutteluja ja herkkuja, joiden jälkeen kävimme ajamassa peruslenkin lisäosineen. Fanni lähti mukaan ratsastaen Ouskalla, minun ajokkinani toimi Pena ja Kati ajoi tietysti Tuhtolla. Tallin pihassa Tuhto oli huiskinut hännällään ja Pena huiski lenkin keskivaiheilla. Mistä lie johtuu, mikä lie ärsyttänyt, vai onko niillä ollut levoton yö tai jotain? Liikaa energiaa? Kuuma pörröturkissa ja kutiavaa hikeä? Oli mikä oli, se meni ohi. Pohjat olivat melko kovat, mutta pääsimme ottamaan reippaitakin pätkiä ja Fannin kanssa myös laukkasimme pariin kertaan. Pena oli ihan irti maasta, voi sitä energian määrää! Saataisiinpa pian sellaiset pohjat, että päästäisiin rallittamaan ihan kunnolla. Lenkki oli kaikkinensa hauska ja meillä oli oikein mukavaa. Kotiin tulimme pitkästä aikaa rautasillan yli ja peltoon pääsimme ottamaan kunnon rallit. Näimme pellolla lisäksi ainakin 5 peuraa ja Kati sanoi että pusikommassa meni vielä 3 lisää! Nyt niitä on näkynyt lähiaikoina paljon, lauantaina laitumilla oli poukkoillut yksi eksyneen näköinen kaveri. Toivottavasti se oli nyt löytänyt takaisin laumaansa.
     Alkumatkasta Olivia ja Noora olivat tulleet meitä vastaan Ossin ja Braamerin kanssa. Tässä tyttöjen lenkin raportti Olivialta: "Kun tultiin tallille harjattiin ja varustettiin ponit. Sen jälkeen lähdettiin maastoon. Käytiin autiotalonlenkki ja meillä meni noin tunti. Muuten edettiin käynnissä, mutta siihen mäkeen otettiin laukkaa ja sillä tiellä missä oli ennen puunrunko niin ravattiin. Ponit olivat alussa laiskoja ja kyttäilivät jotain, mutta loppua kohden ne reipastuivat. Maastosta tultuamme purettiin ponit ja vietiin ne pihattoon."

Ihanaa kun kävit Kati ja tervetuloa uudelleen koska tahansa! <3



Maanantaina 15.1. poneilla oli vapaapäivä ja tiistaina 16.1. menimme tallille Olivian ja Heidin kanssa. Saimme yllytettyä lyhyelle maastoreissulle mukaan myös tallilla olleen Fannin. Heidi ratsasti Peralla ja katosi pian näköpiiristämme, sillä ponit eivät pysy käynnissä reippaasti kävelevän pitkäjalkaisen suomenhevosen perässä. Poniporukasta edellä menivät Fanni ja ratsunsa Tuhto, minä tulin välissä ja välillä vierellä taluttaen Ossia ja Penaa ja viimeisenä kipsuttivat ilman satulaa Olivia ja Braamer. Kävimme kuivurinmäellä ja takaisin. Ratsukot ottivat peltolenkillä hieman laukkaa, jolloin B ja Olivia kävivät taistelun. B veti päätä alas ja Olivia taisteli pysyäkseen kyydissä. B voitti vain täpärästi saaden Olivian kaulan yli jaloilleen maahan, tytöt valuessa kuin hidastetusti alas. Ei muuta kuin takaisin ja matka jatkuu. Talutusponieni kanssa ravattiin ja käveltiin. Mukavaa oli.

Ps. Laukkaa villisti ja nauti siellä ikivihreillä niityillä Sesse. Hyvää matkaa. <3


Keskiviikkona 17.1. Ossi jäi tallille hierontaan ja me menimme Olivian ja Nooran kanssa autiotalon lenkille. Noora ratsasti Braamerilla, Olivia Tuhtolla ja minulla oli talutuksessa Pena. Lunta oli sadellut vähän, mutta pohjat olivat yhä melko kovat. Pääsimme kaikki etenemään käynnissä ja ravissa, laukkaakin ratsukot koittivat ottaa, mutta siinä oli vähän ongelmia. Tuhto ei halunnut mennä edellä, muttei myöskään mahtunut laukkaamaan Braamerin takana. Tuhtolle laukka-askelia tuli siksi vain pari, B taisi laukata enenmmän. Mukava reissu, toivottavasti huomenna tulee lisää lunta!
     Ossin hieronta: Poni oli kaikkiaan aika jumissa, mutta rentoutui melko kivasti hieronnassa. Etenkin selkä ja pakaraosasto olivat tiukkoja, lavat ja kaula vastasivat hierontaan tosi hyvin. Vasen puolella lannerangan ja pepun alueella oli tiukkaa, siellä voisi olla mahdollisesti vanha revähdys. Ossi antoi kuitenkin käsitellä hyvin ja antoi venyttää kaikkia jalkoja. Ohjeeksi saatiin tehdä jumppaa eteen alas sivuille, esimerkiksi ohjasajotaivuttelu yms. voisi olla nyt hyvä. Ajohommia voi myös tehdä, mutta ratsastaa ei kannata hetkeen.

Torstaina 18.1. toiveeni täyttyi ja lunta satoi! Pääsin tallille laina-autolla jo vähän aikaisemmin ja tarkoituksenani oli ollut jumppailla Ossia kentällä maastakäsin. Poni oli kuitenkin ihan lentoon lähdössä, joten päätin päästää sen irti ja irroittelemaan. Vähän se spurttasi ja hölkkäili sitten nätisti. Pari kertaa kokeilin käydä kyykkyyn ja kutsua sitä ja molemmilla kerroilla se tuli nätisti luokse. Myös ajoissa, hieman minun jälkeeni, tulleet Siiri ja Olivia toivat minulle kentälle pyynnöstäni myös Tuhton. Kahdestaan ponit rallittivat pyytämättä ja painivat onnessaan. Välillä jalat vähän sutivat, sillä lumen alla kentän pinta oli parissa kohtaa liukkaanlainen, mutta se ei tuntunut poneja haittaavan. Irtoilun jälkeen palautin rautiaat pihattoon, josta junnut olivat hakeneet Braamerin ja Penan valjastukseen. Jätin poneille väliportin auki jotta ne voisivat hengailla yhdessä, vaikka ne asuvatkin normaalisti eri puolilla aitaa.
     Kävimme junnujen kanssa kuivurin mäellä ja takaisin niin, että sinneppäin Noora ajoi Penalla, Olivia tuli hänen perässään suksilla, Hanna ajoi Braamerilla ja Siiri tuli perässä suksilla. Takaisin tullessa sukseilijat ja ajajat vaihtoivat osia. Minä kävelin käyntiosuuksilla ja olin Penan kärreillä ravissa. Kerran jouduimme pysähtymään ja hakkaamaan tilsoja irti. Ensikerralla mukaan pitää muistaa ottaa vasara, sillä kepillä homma on hiukan hitaampaa. Meillä oli tänään ihan huippu hauskaa ja naurettiin paljon. Hiihtoajaminen on super kivaa! Olen tosi onnellinen myös siitä että meillä on porukassamme Hanna ja Siiri, jotka ovat reippaita, hauskoja ja sopivat keskenään ihan tosi hyvin pariksi, aivan kuten Olivia ja Noora! Super tiimi!
     Kun palasimme lenkiltä kotiin, kävin viemässä Ossille ja Tuhtolle väkirehut. Ajoponit söivät tänään tallin pihalla. Saapuessani pihatolle, rautiaat ponit rapsuttelivat. Se on aina jotenkin tosi söpöä. Fanni kertoi, että hän on nähnyt Tuhton ja Penankin rapsuttelevan silloin töllöin. Ihanaa että nekin ovat hyvät ystävykset.

Perjantaina 19.1. menin tallille yksin ja suunnitelmani oli ollut ajaa ensin kaksi ponia ja sitten toiset kaksi, niin että yksi olisi kerrallaan ajossa ja yksi peräponina. Sain kuitenkin kutsun töihin lauantaiaamulle kello 5.30, joten päädyin siihen tulokseen että kotiin olisi hyvä keritä ennen kahdeksaa illalla onnistuakseen käymään mahdollisimman aikaiseen nukkumaan. Näin ollen päädyinkin ponien kannalta ihan parhaaseen ratkaisuun: peltoralliin. Mietin miten hokkien kanssa mahtaisi käydä, mikä klinikka olisi auki jne. ja totesin että onhan meillä traikku millä lähteä kuskaamaan... naurahdin. Eivät ne toisiaan tuhoa, koskeintaan jotain pintanaarmuja ja tuskin niitäkään. Kun menin pihatolle, Braamer oli nukkumassa lumella ja muut hengailivat siinä vierellä omilla puolillaan aitaa. Avasin ponien väliportin testatakseni pihatolla mitä ponit sanoisivat päästessään samaan aitaan. Pena ja Ossi vähän vinkuilivat, jonka jälkeen kaikki asettuivat riviin syömään Tuhton ja Penan puolelle kaikessa rauhassa. Ei muuta kun peltoon! 
     Pyydystin ensin ruunat, joista B meinasi lähteä kävelemään minua karkuun. Karjaistessani "BRAAMER!" se kuitenkin pysähtyi ja antautui. Raahasin Tuhton ja B:n peltoon ja laskin ne sinne. Ne ottivat muutaman reippaan laukka-askeleen, pysähtyivät ja alkoivat kaivella lunta. Orit meinasivat olla antamatta pihatolta kiinni, sillä varsinkin Pena olisi halunnut "peltoon nyt heti!!" ja ihan omineen ilman mitään talutuksia. Hellästi sain sen pyydysteltyä, se ei vihaiseen komennukseen reagoi kuten Braamer, juoksee vain enemmän karkuun. Kun koko lössi oli pellossa, alkoi ihan hurja rallitus. Voi sitä riemua, kiitäviä poneja ja pöllyävää lunta! Elämän pieniä täydellisiä hetkiä ja suunnatonta onnea myös minun sisälläni. Kiitos maailma näistä hetkistä. Välillä Ossi ja Pena pysähtyivät painimaan, välillä Tuhto ja Ossi. Välillä Ossi yritti haastaa Braameria painimaan ja sitten taas kiidettiin hurjaa rallia. 
     Pikkuhiljaa otukset alkoivat rauhoittua ja vauhti vaihtui rauhallisempaan raviin ja pikkuhiljaa käyntiin. Pidin otuksia liikkeessä niin, että ne saivat otettua loppuverkat irtona. Välillä ne pysähtelivät kaivelemaan lunta ja syömään. Braamer ja Penakin kaivelivat nätisti vierekkäin, eikä missään kohtaa ollut erimielisyyksiä. Nyt vapailla heinillä ponit varmaan pärjäisivät myös samassa tarhassa, mutta ehkä on parempi olla ottamatta riskejä kun ei ole ketään tarkkailemassa. Tällä tavalla niitä voi kuitenkin surutta päästää yhdessä rallittamaan, tällä kertaa ainakaan ei ollut mitään ongelmia.

Lauantaina 20.1. heräsin 3.45 enkä viitsinyt enää nukkua, kun kello olisi soinut jo 30 min päästä. Ei muuta kun reippaana (heh heh,) töihin. Töiden jälkeen ajelin tallille ja nappasin matkan varrelta kyytiin Linnean. Annika ja Kiia olivat jo valjastamassa Penaa ja Ossia, joilla lähdimme hiihtoajelemaan. Aluksi Kiia ajoi Penalla, Annika oli suksilla, minä ajoin Ossilla ja Linnea oli suksilla. Torstaina tiet olivat olleet hiihtohommaan ihan loistavat, nyt hiekkaa oli pinnalla joissakin kohdissa vähän liikaa. Onnistuimme kuitenkin menemään ihan hyvin, kun hiihtäjät hyppäsivät välillä kärrien kyytiin. Menimme aluksi tietä pitkin keltaisen talon pihan ohi, mutta hiihdon kannalta huonojen pohjien takia käännyimme pihojen jälkeen peruslenkeille johtavassa risteyksessä takaisin ja suuntasimme rautasillan ja viiskymppisen kautta kotiin. Käytössä meillä olivat kaikki askellajit ja hyvin meni! Hiihtäjiä vaihdettiin välissä ja minäkin pääsin suksille, jee! Pena oli aika puuskuttavainen loppupuolella, mutta se johtui luultavasti siitä että sillä taisi olla aika kuuma. Voisikohan pihattoponille klipata jotain raitoja/laikkuja... ei taida oikein hirveästi voida. Noh, kyllä se selviää kun kiinnitämme asiaan huomiota ja toimimme sen mukaan. Reippaita olivat kummatkin poniinit ja hauskaa oli.
     Linnean ja Annikan kävelyttäessä poneja loppukäynneiksi me Kiian kanssa haimme Ilmarin ja harjasimme ja varustimme sen. Ossilta ja Penalta purettiin varusteet ja loput käynneistä suoritettiin taluttaen ja Ilmari sai peräänsä koppakärryt. Kävimme Kiian ja Ilmarin kanssa laidunpellolla niin, että talutin valjakon peltoon, suljin portin ja irrotin riimunnarun. Tämä keli on ihan loistava nuoren opettamiseen, kun hangessa ei pitkälle pötkitä vaikka poni säikähtäisi tai innostuisikin. Tauko on tehnyt Ilmarille hyvää. Se käveli rennosti ja toimi hyvin. Kiia kävi ajaen laidunpellon päässä ja takaisin ja minä kävelin mukana. Ravissa poni kiemurteli vähän ja otti yhden kerran muutaman laukka-askeleen säikähdettyään jotain, mutta muutoin meni kaikin puolin loistavasti. Ilmarista tulee pian oikein hyvä ajoponi, kun saisi nyt vielä vähän rutiinia.
     Kiia ja Annika lähtivät kotiin ja meidän oli ollut Linnean kanssa tarkoitus laskea vielä miun ruunat hetkeksi peltoon juoksemaan, mutta suunnitelmat  hieman muuttuivat, kuten niillä on tapana. Heidi oli ollut talutuslenkillä Odinin kanssa, jolla oli ollut ihan hulluna virtaa ja joka oli heitellyt kunnon pukkeja narun päässä. Päädyimmekin laskemaan vielä Odinin ja Ilmarin juoksemaan peltoon, koska se teki molemmille tosi hyvää. Otukset rallittivat onnessaan. Luminen pelto on ihana asia. Itse olisin vielä mielelläni jäänyt tallille siivoilemaan pihattoa sekä juoksuttamaan ruunat, mutta oli pakko lähteä viemään kylmästä hytisevä Linnea kotiin. Toisella kertaa sitten.




Sunnuntaina 21.1. heräsin vähän ennen seitsämää ilman herätystä. Olen aika tyytyväinen nykyiseen unirytmiini. Arkisin herään kuudelta, lähden kävelemään työharjoittelupaikalleni seitsämältä ja olen perillä vähän ennen kahdeksaa. Harjoitteluni on kahdeksasta kolmeen, jonka jälkeen kävelen kotiin noin tunnin, sillä en jaksa kävellä niin nopeasti kuin aamuisin. Tallikyyti tulee hakemaan viitä yli neljän ja puoli viiden välillä, eli kotona ehdin olla viidestä minuutista kolmeenkymmeneen viiteen minuuttiin. Vaatteitten vaihto ja jos ehtii, niin vähän ruokaa. Illalla olen kotona seitsämän ja puoli yhdeksän välillä tallireissun pituudesta riippuen. Yhdeksältä yritän päästä nukkumaan, mutta ihan viimeistään kymmeneltä. Arkisin en ehdi kirjoitella tätä blogiakaan, vaan se ja kouluhommat jäävät viikonlopuille. Maanantai-illat tosin ovat tallittomia, silloin ehtii kirjoittaa blogia, tehdä kouluhommia ja ottaa rennosti. Perjantaisin menen harkkaan autolla ja suoraan sieltä tallille. Tällä hetkellä elämä on vähän lentämistä, mutta kyllä tämä tästä taas tasoittuu pikkuhiljaa. Heti kun valmistun ja löydän kunnon työpaikan (tarkoitan ettei ole pelkkiä epäsäännöllisiä tuurauksia,) ostan oman auton. Haaveena olisi joskus ostaa myös oma omakotitalo ja saada ponit omaan pihaan. <3

Tässä muutama kuva jotka Fanni oli ottanut tänään poneista kuvaillessaan tallilla. Iso kiitos Fanni, kuvat alla siis © Fanni Snellman!
Tuhto ja Pena.
Ossi.

2 kommenttia:

  1. Onko lumet pysyny? Kiva postaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosta keskiviikkona alkaneesta lumisateesta tulleet lumet on yhä ja lisää satelee. :D Torstaiksi on luvattu vettä, mutta toivottavasti vaihtuu lumisateeseen... Olisi kiva pitää tämä talvi! Kiitos. <3

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)