sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Siivoilua ja varsan muuttopäivä

Perjantaina 1.12.2017 kävin tallilla siivoamassa ja kuivittamassa pihattokopin. Tuhto oli kovasti apuna, nuuhkien kottareita ja kerjäten huomiota. Se on kyllä ihanan ihmisrakas ja ottaa paljon enemmän kontaktia minuun kuin muut ponini. Se rakastaa rapsutuksia ja huomiota, enkä ole varma kyllästyisikö se niihin ikinä. Juttelimme sen kanssa asioista ja rapsuttelin sitä oikein kunnolla. Poni nautti silminnähden. Sitten joskus kun minulla on nämä omassa pihassa, minulla on niille toivottavasti aikaa paremmin kuin nyt. Kahdenkeskiset hetket jotka ovat vain rapsuttelua, hoitoa ja yhdessäoloa ovat ponin ja ihmisen suhteelle yllättävän merkityksellisiä. 
      En mitannut yhdeltäkään ponilta lämpöä, sillä jokainen näytti hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä. Rapsuttelin kaikkia muitakin hieman. Braamerilla ja Ossilla oli vielä päiväheiniä jäljellä ja ne näyttivät vähän siltä kuin olisivat ajatelleet että "meneppäs nyt siitä häiritsemästä..." Viltsu tykkäsi rapsutuksista, samoin Pena. Lunta on tullut taas aika paljon mudan päälle, voi kunpa saisimme kohta kunnon talven. Jäljistä näki, etteivät ponit olleet käyneet muualla, kuin kopissa ja heinärenkailla. 

Lauantaina 2.12.2017 ajelimme Hannen kanssa tallille. Edessä olivat Viltsun kamojen pakkaus (harjoja ja varariimuja & naru harjapakkiin), trailerin kiinnittäminen auton perään, heinäverkon täyttö, Viltsun harjaus ja lähtö kohti Virolahtea. Muuttopäivä. Harjailimme Viltsua tallin pihassa. Pesin varsan hännän hellästi lämpimässä vedessä, jonka jälkeen nostin varovasti jokaisen jalan yksi kerrallaan niin, että dippasin sitä vähän ämpärissä. Kaksi ensimmäistä jalkaa menivät ongelmitta, kolmatta poni hieman säikähti, neljäs onnistui taas kuin olisi aina ämpärissä uitettu. On se hieno varsa. Hännän lyhennyksen (laahasi jo maassa) ja jouhien selvittelyn jälkeen oli lastauksen aika. Varsalla oli yllättäviä erimielisyyksiä koppiin menemisen kanssa, mutta heinällä lahjottuna ja Hannen avulla Viltsu lopulta kipusi nätisti kyytiin. Matka sujui hyvin.
     Perillä laskimme Viltsun tarhaan vanhojen tuttujen kanssa. Vastassa olivat 1v velipuoli Dami, sekä 2v velipuoli Rinssi. Rinssi on varsapihatolla enää hetken, mutta Dami jää laumakaveriksi. Dami omi Viltsun heti omakseen ja haastoi sitä innolla leikkiin. Viltsu oli lähinnä hieman hämillään, mutta rallitti veljensä kanssa söpösesti. Poikien isä, Dasse, päästettiin myös hetkeksi varsojen kanssa leikkimään. Se sai ihan kunnolla kyyditystä Damilta ja Rinssiltä sillä aikaa, kun Viltsu parkkeerasi itsensä tyytyväisenä heinien äärelle.
     Nyt on Viltsu viety leikkimään ja lihomaan. Varsoilla on rinnetarha, jossa on hyvä pohja. Niillä on hyvälaatuinen vapaa heinä, jonka lisäksi Viltsu saa pellavaa ja luultavasti regularia. Olen jo pitkään seurannut sitä, että varsaani pitäisi saada lihomaan, mutta varsinkin nyt kun vertailukohtana oli muita varsoja, huomasi hyvin kuinka reppana se oikeasti on. Onneksi se korjautuu nyt pian. Vaikka aluksi tuntuikin vaikealta viedä varsa pois, olen oikein onnellinen sen puolesta ja jätin sen sinne ilomielin. Vaikka varsa-aika meneekin minulta nyt ohi, pitää ymmärtää koska itsellään ei ole resursseja tarjota sitä mikä on varsalle hyväksi.
     Palatessamme viemään traileria kotitallille, vein trailerista heinäverkon Tuhton ja Penan puolelle pihattoa ponien tyhjennettäväksi. Yhtään ponia ei ollut näkösällä, vaan ne kaikki olivat kopissa. Onneksi tämä ratkaisu, että B ja Pena ovat eripuolilla aitaa, on toiminut ja kaikki ponit pääsevät sisälle milloin haluavat. Yksi huolenaihe vähemmän.
     Illalla sain vielä kuulumisia varsapihatolta. Kaikki varsat söivät heiniä sulassa sovussa. Viltsu oli ihan hurjan väsynyt silmät vaan luppasivat. Varmasti, se ei ole päässyt liikkumaan pihatossa kohta kahteen kuukauteen kuin vaivalloisesti käyntiä! Kunto kasvaa kyllä kohisten nyt, kun se on päässyt hyväpohjaiseen aitaukseen ja saanut varsakavereita. Vähän hiljaa haaveilen kysyväni varovasti Astalta, olisiko laumassa tammikuuksi tilaa Penallekin, jos veisin sen kuukauden painilomalle mikäli se osaisi käyttäytyä. (Siis osaahan se muuten ja tykkää varsoista, mutta Dassen viereisessä tarhassa en ole varma pysyisikö se nahoissaan.) Sekin on leikkisä kaveri ja luontainen riehuminen voisi helpottaa sen takapään lihaksiston epäsymmetrisyyttä ja varmasti saisi lisää lihastakin.

Kiitos Hannelle kun lähdit reissuun mukaan, ja valtava kiitos Astalle siitä että saatiin ponille paikka teiltä! (En siis kyllä epäillytkään etteikö saataisi, mutta isosti kiitoksia kuitenkin!)

Sunnuntaina 3.12.2017 satoi ja myrksysi. Vettähän tässä lisää taas kaivattiinkin. Minulla oli autoton kouluhommapäivä ja poneilla vielä rokotuslomaa. Viltsu on kuulemma kaveriensa kanssa hengaillut myrskyltä suojassa sisällä ja ottanut rennosti. Ihanaa, että sain Viltsun ihan parhaaseen ja tuttuun paikkaan! Olisin vienyt sen kyllä jonnekin varsapihattoon vaikka tätä mahdollisuutta ei olisi ollut, mutta olisi ollut hurjempaa viedä se vieraaseen paikkaan. Nyt voin hyvällä omallatunnolla kysellä kuulumisia ja piipahtaa käymään kylässä. Tiedän myös ihan varmasti, että varsasta pidetään hyvää huolta ja sitä hoidetaan rakkaudella.

Onnea on se, että elämässä on ihan korvaamattomia ystäviä.

Dami hyökkää! <3




Kuivakka lapsi, mutta nyt se saa lisää massaa ruuan ja leikin myötä. <3
Isiponi ja pojat.


Viltsu on tuo kaveri jolla on ruokaa suussa. Etualalla on Dami ja takana Rinssi.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että Viltsu pääsi hyviin käsiin kasvamaan <3 Ei toki sillä, etteikö sun luona olis hyvä olla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! <3 Ja ei, minulla ei ollut sille näillä katastrofikeleillä tarjota sellaista kasvuympäristöä minkä se ansaitsee. Nämä aikuiset ponit vielä kestävät tätä muta-aikaa, mutta varsaa kohtaan se on väärin. :')

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)