torstai 30. marraskuuta 2017

Lunta, peräponeilua ja aika kiva viikko

Maanantaina 20.11. poneilla oli vapaapäivä. Tiistaina 21.11. Annika, Kiia ja Henna ajoivat Penalla, Tuhtolla ja Braamerilla viiskymppisellä kolmisen kierrosta. Suurimmaksi osaksi he menivät käyntiä, mutta hyvissä kohdissa myös ravasivat. Kaikki ponit olivat kuulemma energisiä ja reippaita. Me olimme tallilla samaan aikaan Olivian kanssa, ja kävimme kipsuttelemassa Pirelintiellä. Pohja oli aivan ihana, sillä oli satanut lunta niin, että tien pinta oli pehmoinen ja hyvä. Kotikilpureiden eteen valjastettu Ossi kipitteli lumessa, eikä sen tarvinnut lainkaan varoa tiellä olevaa soraa. Kärrien renkaat puolestaan rullasivat kevyesti autojen renkaiden jäljissä ja kärreillä istui iloinen Olivia. Minä olin mukana kävellen. Käytössä Olivialla ja Ossilla olivat kaikki askellajit ja poni oli iloisen reipas.
     Loppukäynneissä rasahti jossain läheisessä puussa oikein kunnolla. Poni pysähtyi tuijottamaan metsään, mutta suostui jatkamaan matkaa kun lupasimme olla sen tukena ja suojella sitä. Puiden oksat ratisivat ja muuallakin petti oksia painavan lumen alta. Viiskymppisellä mahtoi olla jo melkein hankitreenikelit, lunta satoi koko ajan lisää ja se oli märän painavaa. Me olimme Olivian kanssa aloittaneet kiertämällä pari kierrosta kentällä, mutta todenneet sen liian raskaaksi (mutta viiskymppisellä onkin muuten ihan hyvä pohja, kenttä on aika lössö jo ilman luntakin kun on märkää). Maailma oli satumaisen kaunis ja vaikka oli pimeää, tuo lumi ihanasti valoa maailmaan.
     Ennen ajoa olin jo korjaillut ponien väliaitaa, sillä luultavasti Viltsu oli tullut siitä läpi ja ponit olivat olleen päivän yhdessä. Ei siinä muuten mitään, mutta nukkumajärjestelyt toimivat parhaiten, kun otukset on jaettu kahteen porukkaan. Nyt muutimme tilannetta taas niin, että Pena, Tuhto ja Viltsu ovat isolla puolella, Braamer ja Ossi pienellä.

Keskiviikkona 22.11. jatkui sama meininki, eli meillä oli ihanasti lunta ja kengättömille unelmainen pohja. Sääliksi kävi tosin niitä, joiden hevosilla on kengät. Useampi hevonen on jäänyt tallilaisilta liikuttamatta, kun jää niin pahat tilsat eikä hevosilla vielä ole tilsakumeja. Kävimme keskiviikkolaisten kanssa keltaisella talolla ja takaisin. Minä ajoin Tuhtolla ja tytöt ratsastivat omillaan. Olivia oli Ossin kanssa liikkeellä ilman satulaa, sillä meillä tosiaan on tällä hetkellä vain kaksi satulaa käytössä. (Heti kun on 300-800€ ylimääräistä, ostan kolmannen.)
     Otimme laukkaa vain vähän, sillä Ossi ja Braamer vetivät kummatkin päätä alas laukassa. Niillä oli hurjasti virtaa ja ne kettuuntuivat siitä, kun eivät saaneet pinkoa niin kovaa kuin olisivat halunneet. Lisäksi Ossi ei taida ihan arvostaa satulattomuutta. Braamerilla oli testissä Ossin Wintec cair, josta en ole vielä varma, onko se Brankulle hyvä vai ei. Äkkiseltään ainakin vaikuttaa tosi hyvin istuvalle, mutta pitää tehdä vähän laajempaa tutkimusta. Tämän päivän perusteella ei voi sanoa juuta eikä jaata. Lampaille asti tie oli vähäluminen, mutta pehmoinen ja oikein hyvä. Metsätiepätkä keltaiselle talolle puolestaan oli koskemattoman hangen peitossa, mutta se ei tuntunut poneja haittaavan. Tuhto kirmasi ravilla innosta puhkuen, ollen kuin lapsi jouluaamuna. Jouduin hillitsemään sen menoa jotta ratsukot pysyisivät perässä eivätkä ratsut riistäytyisi laukalle. Ihana Tuhto, niin tohkeissaan ja iloisena, kun kerrankin on hyvä mennä. Oli ihanaa. Tällaista tämän kuuluisi olla, miinus se että B ja O olivat turhankin villeinä.

Torstaina 23.11. ajelimme Olivian ja Siljan kanssa. Minun ajokkinani toimi Braamer ja peräponinani oli Tuhto. Olivia ajoi Ossilla ja Silja Penalla. Ilma enteili myrskyä ja tuuli puhalsi niin lujaa, ettemme uskaltautuneet lähtemään tielle siinä pelossa, että suuriakin oksia voi oikeasti tippua koska tahansa. Tallimatkallakin oli näkynyt siellä sun täällä puista tippuneita oksia, jotka painava lumi on haurastuttanut ja jotka viimeistään tällä tuulella olivat tulleet rytinällä alas. Aloitimme kiertämällä viiskymppisellä, mutta sinne oli tullut niin paljon lunta, ettemme viitsineet yhtä kierrosta enempää kiertää. Ponin joutuivat käyttämään lihaksiaan ihan kunnolla ja käynti oli ainoa järkevä askellajivalinta. Palattuamme tallille, kokeilimme kenttää, mutta totesimme senkin olevat epätasainen ja raskas. Ylälenkillä oli kuitenkin hyvä mennä, tytöt menivät omaa tahtiaan käynnissä ja ravissa, minä omaa tahtiani Brankun ja Tuhton kanssa, ottaen mukaan myös laukkaa.

Ps. Sinisten kärrien penkille on käynyt jotakin. Luultavasti kärryvarastossa on käynyt hiiriä, sillä samassa rakennuksessa säilytetään myös viljaa. Kumpikin takareuna penkin pehmusteesta on nyrsitty rikki. Voi plääh. Noh, ei auta kuin korjailla! Muutoin oli niin mukavaa, ettei pidä harmistua pikkuasioista!

Perjantaina 24.11. Noora kävi ratsastamassa Braamerin ja Ossin. Tässä raportti häneltä: "Ensin annoin kaikille poneille heinää ja kun ne oli syöneet hetken, otin Braamerin. Harjasin ja varustin sen. Kävelin maastakäsin noin 3 kierrosta, jonka jälkeen nousin selkään. Sitten kävelin vielä 3 kierrosta selästä. Kun olin kävelly alkukäynnyt, aloin ottaa ravia. Ravissa tein paljon ympyröitä. Sen jälkeen kävelin välikäynnit ja aloin ottaa laukkaa. Laukassakin tein ympyröitä. Lopuksi otin tietty loppuravit ja -käynnit. Purin Braamerin ja vein sen takaisin pihattoon. Samalla otin Ossin ja harjasin ja varustin sen. Kentällä tein samoja juttuja kuin Brankulla. Purin Ossin ja vein pihattoon. Lopuksi annoin kaikille heinää. Ratsastin molemmilla poneilla noin 45 min ja ponit oli kivoja!"

Lauantaina 25.11. aloitin tallipäiväni siivoamalla pihattoa ja ravitiimiläiset saapuivat jonkin ajan päästä auttamaan. Siivosimme kopperon taas ihan huolella ja kuivitimme sen kunnolla. Kun homma oli hoidettu, lähdimme ajamaan. Mukaan lähti iloiseksi yllätykseksemme myös Fanni, joka oli sattunut paikalle sopivalla hetkellä! Linnea ajoi Ossilla, Annika Penalla, Fanni Tuhtolla ja Kiia Braamerilla. Minä istuin Fannin kyydissä pitäen peräponina Viltsua, joka oli ensimmäistä kertaa mukana peräponihommissa. Kävimme ajelemassa peruslenkin suuntaan kentaisen talon ohi, mutta käännyimme jonkin matkaa ennen seuraavia taloja takaisin päin. Lumi on sulanut jo pois ja unelmapohjat ovat poissa. Siitä, sekä Viltsun mukanaolosta johtuen, lenkkeilimme hyvin rauhassa, mennen suurimmaksi osaksi käyntiä ja ravaten vain hiukan hyvissä kohdissa.
     Viltsu oli ihan intona. Se olisi halunnut mennä Tuhtosta ohi ja kulki niin edessä, kun naru antoi periksi. Ravissa se esitti hieman kevätjuhlaliikkeitä ja hienon pukin. Virtaa riitti, kunnes se alkoi loppukäynneissä olla jo vähän nihkeä. Syy lopun nihkeyteen paljastui kun tulimme takaisin kotitallille. Fanni kävi viemässä varsan pihattoon, kun me muut jäimme purkamaan muilta varusteita. Viltsu kävi heti pihatolle päästyään pissille. Niin kova hätä sillä oli ollut, ettei se mennyt edes koppiin niinkuin yleensä, vaan pissi pihalle. Voi pientä höppänää! Odotan innolla sitä, kun vajaan vuoden päästä pääsen jo kokeilemaan kärrejä Viltsun perään, jos sillä vain on suotuisa kasvuvaihe!

Sunnuntaina 26.11. oli kaikilla poneilla vapaa.

2 kommenttia:

  1. Kuinka kauan Braamer ja Ossi on muuten ollut sulla? :) Kiva postaus!

    VastaaPoista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)