torstai 30. marraskuuta 2017

Ajelua, vastatuulta ja eläinlääkäri

Maanantaina 27.11. kävimme jo aamusta ajelemassa ponit Hannen kanssa. Minun kärrieni edessä tarpoi Ossi, peräponina kipsutti Tuhto ja Hannen ajokkina toimi Braamer. Kävimme kiertämässä peruslenkki kolmosen, suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta hyvissä kohdissa myös ravasimme hieman. Metsätiellä oli useita syviä lätäköitä, joista ponit kahlasivat reippaina läpi. Myös muutaman pienen puun yli jyräsimme, yhtä vähän siirsinkin pois tieltä. Tuhto arkoi jonkin verran etusiaan niissä kohdissa joissa oli soraa, vaikka vain kävelimme. Takapää sillä liikkui hyvin. Voihan kelit. Kesäkenkiä on tässä kohtaa enää turha laittaa ja talvikenkiä emme uskalla laittaa, vaikka ponit ovatkin ihan rauhaksiin nyt kun ne ovat kahdessa laumassa. Kun pohjat ovat taas hyvät ne varmasti leikkivätkin, enkä halua ottaa riskiä että tulisi hokinreikiä.

Seuraava ongelma löytyykin sitten varustekopista: meidän varusteet ovat alkaneet homehtua tosi nopeasti. Lauantaina käytössä olleet ohjat ja valjaat olivat jo maanantaina pitkän homekarvakerroksen peitossa. Hyhh! Säädin puhallinta lämpimämmälle ja se onneksi korjasi viikon mittaan ongelman. Märät silatyynyt ja muut koitetaan nyt kuivattaa mahdollisuuksien mukaan isojen hevosten loimienkuivatushuoneessa.



Tiistaina 28.11. olin suunnitellut, että minä ajaisin Penalla, Olivia Ossilla ja Annika ja Kiia Tuhtolla ja Braamerilla. Tallille ennen minua saapuneet Annika ja Kiia laittoivat kuitenkin pian viestiä, että Tuhto oli jäykkä jo tallin pihalle tuotaessa eikä liikkunyt mielellään. Hohhoi. Joudun luovuttamaan oman ajoponini tytöille. Kun saavuimme tallille Olivian kanssa, Olivia alkoi hoitaa ja varustaa Ossia ja minä katsoin Tuhtoa. Se liikkui tosi varovasti kun talutin sen tallin pihalle. Kaviot olivat ehjät, eivätkä lainkaan lämpimät. Ei kaviopulssia. Kaviokoukulla koputtelu kavioiden pohjiin tuntui pahalta. Nivelet eivät olleet kipeät, eikä poni reagoinut niiden paineluun tai taivutteluun. Kentällä Tuhto käveli hyvin ja päästin sen hetkeksi irti katsoakseni liikkeitä muutenkin. Ravissa kinnerpattijalka oli jäykähkö, mutta etupää liikkui hyvin. Poni pukitteli kun käskin sitä liikkeelle eikä ollut kaviokuumeisen oloinen. Vein ponin takaisin pihatolle ja otin vaihdossa Viltsun.
     Olivia oli tällä aikaa satuloinut ja suitsinut Ossin, sillä olimme vaihtaneet ajosuunnitelman ratsastukseen. Lähdimme yhdessä Peralla ratsastavan Heidin kanssa lyhyelle maastoreissulle, mennen jonkin matkaa Pirelintietä ja kääntyen takaisin. Tietä oltiin juuri lanaamassa ja se oli osittain oikein kivassa kunnossa. Ossi arkoi välillä, samoin Viltsu, mutta osoittain oli ihan hyvä mennä. Ossi ja Olivia etenivät kaikissa askellajeissa ja mekin juoksimme Viltsun kanssa. Varsalla oli virtaa ja se oli taas innoissaan. Vähän hirvitti jo yhdessä kohtaa että meinaakohan se jättää minut ja juosta Ossin ja Peran perään, mutta onneksi se on sen verran herkkä, että ei vedä liikaa vastaan.
     Tuhtosta huolestuneena pyysin antamaan poneille vähän vähemmän heinää. Viltsun takia isolla puolella on ollut käytännössä vapaa heinä, sillä varsa on laihtunut. Antaisin sille enemmän väkkäreitä jos uskaltaisin, mutta väkirehuja ei jaeta pihattoon tallin puolesta. Tämä tarkoittaa sitä, että ponit syövät vain silloin kun minä tai isot tytöt käyvät tallilla ja me ruokimme ne. Tästä johtuen en uskalla kovin isoja annoksia antaa. Ei huolta kuitenkaan, Viltsu ei ole hälyyttävän laiha ja lähitulevaisuudessa se muuttaa lihotus- ja leikkilomalle Virojoelle.
     Tässä vielä raportti Kiialta: "Minä ja Annika ajettiin viisikymppisen tiellä Braamerilla ja Pena oli peräponina. Ajettiin noin 50-55 minuuttia ja ponit olivat reippaita. Kierrosmääristä emme ole varmoja, koska käännyinme useamman kerran. Askellajeina meillä oli käynti ja ravi, mutta ravia otettiin vain hyvissä kohdissa."

Lepää rauhassa Tilli. Vanha ystäväni ja "työkaverini" ratsastuskoululta lensi tänään ikivihreille niityille. Takanaan sillä oli pitkä ura ratsastuskoulun opetusmestarina, voi kuinka paljon se onkaan opettanut erilaisille ratsastajille. Kiitos kaikesta ja leppoisaa jatkoa siellä jossain. <3


Keskiviikkona 29.11. Tuhto oli vieläkin huono. Kaviot eivät olleet lämpimät eikä mitään muuta merkkiä kaviokuumeesta ollut arkuuden lisäksi, mutta päätin silti varmuuden vuoksi liottaa sen heinät. Se joutui nyt yksin pienelle puolelle ja muut isolle. Huomenna on onneksi muutenkin tulossa eläinlääkäri. Positiivista kuitenkin on, että olen tällä viikolla havainnut useamman kerran Tuhton ja Penan henganneen yhdessä sisällä. Ei siis tarvitse stressata siitä päästääkö Pena Tuhton sisälle. Jako on näin paras sillon kun ei ole tällaista erityistilannetta: Braamer ja Ossi omalla puolellaan, Pena ja Tuhto omallaan. Varsa sopii hyvin jälkimmäisten porukkaan, sillä se hengaa eniten niiden kanssa.
     Ratsutytöt ratsastivat omat poninsa kentällä. Alkukäynnit he menivät keskenään sillävälin kun minä härdellisöin Tuhton heinien liotusta, mutta sitten menin itsekin kentälle. Kenttä oli aika löllö, mutta siinä pystyi silti menemään ihan ok. Teimme ympyröitä ravissa ja keskityimme istuntoihin ja asetukseen. Penan kanssa keskittyminen tosin meni siihen, että poni kulki sinne minne tahdottiin. Se oli kovasti menossa vain muiden perässä ja oli tosi jännittynyt. Laukkaa otimme niin, että Noora meni omalla vuorollaan, koska hän oli tänään ilman satulaa. Orien kanssa tytöt laukkasivat niin, että Pena sai vetoapua Ossista. Hyvin meni kaiken kaikkiaan. Kerran ravissa laukan jälkeen Braamer yritti lähteä Nooralta, mutta tyttö pysyi kyydissä ja sai ponin hallintaansa. Pena puolestaan pelästyi kerran ja säntäsi eteenpäin, mutta Silja sai sen rauhoittumaan nopeasti.


Torstaina 30.11. kiirehdin tallille suoraan koulusta. Raahasin ensin B:n, O:n ja P:n kentälle ja lähdin sitten hakemaan T:tä ja V:tä. Siinä samalla eläinlääkäri saapuikin paikalle, samoin Asta. Asta tuli katsomaan Viltsua, kun ei ole pitkään aikaan sitä nähnyt. Kaikki ponit rokotettiin, jonka lisäksi Penan ja Ossin polvet tutkittiin (palpaatio). Braamerin ja Tuhton polvethan onkin jo tutkittu ja nyt kun oli hyvä tilaisuus ja eläinlääkäri joka on tutkinut ystävänkin ponien polvet, niin tutkittiin Ossin ja Penankin. Viltsun tutkimukset jätetään myöhemmäksi, kun se ensin vähän kasvaa ja kehittyy. Penan ja Ossin kohdalla oli suunnitelma, että jos on sanomista, niin ruunataan ennen kevättä. Jos ei ole sanomista, olisi unelmana saada kummastakin yksi omakasvattivarsa. Oripäivillä toki tutkitaan tarkasti myös eläinlääkärin tarkistuksessa, mutta jos nyt olisi jotain isompaa sanomista, ei tarvitsisi turhaan säästellä ja raahata oripäiville asti.
  • Penan polvet: oikea takapolvi on aavistuksen erilainen kuin vasen, vasen oikein hyvä. Oikean takapolven tutkimiseen Pena hieman reagoi. Oikean polven diagnoosi on oikean puolen lihasköyhyys ja lihaksiston epäsymmetrisyys takaosassa. Se ei vaikuta ponin mahdolliseen jalostuskäyttöön omaan tarkoitukseen, mutta lihaksistoa tulee (elämää ja käyttöä varten) vahvistaa ja rakentaa tasapainoiseksi. (Ell: "Patellat palpoiden normaalit, ei väljyyttä. Oikean polven alue tuntuu lihasköyhältä.")
  • Ossin polvet: Ossilla puolestaan oikea polvi oli tosi hyvä. Vasen ei ollut löysä, mutta poni reagoi sen tunnusteluun nostamalla jalkaa ja huitomalla. Luultavimmin se on herkillä näiden kelien vuoksi, kun poni on joutunut varomaan helliä kavionpohjia / kipeitä niveliä ja polvi on siinä rasittunut. Ei vaikuta käyttöön tai siihen, jos sillä haluaa joskus teettää varsan. (Ell: "Patellat palpoiden normaalit, ei väljyyttä. Vasen puoli aristaa, reagoi nostamalla jalkaa.")
Poneja vähän myös irtojuoksutettiin ja siinä näkyi Penalla oikean takasen kevyt varominen. Joka ponilla oli kuitenkin hirveästi virtaa ja joka ainoa pukitteli ja loikki. Ei ole Tuhtolla kaviokuumetta, kaviot ovat vain märästä arat. Se veti ihan hurjaa kiitorallia ja pierupukkia, noin ei käyttäydy kaviokuumeponi. Viltsu liikkui hienosti. Se on laihahko, muttei niin että tarvitsisi olla huolissaan. Se muuttaa luultavasti lauantaina, sillä ell. sanoi ettei haittaa vaikka se riehuisi, vaikka se on tänään rokotettu. Ponit palasivat pihattoon omille puolilleen, eli Ossi ja B pienelle, muut isolle.

Vähän stressittömämpään päivään päättyi siis vuoden 2017 marraskuu. Tuhtolla ei ole kaviokuumetta. Toisaalta, märkyys aiheuttaa monenlaista muuta päänvaivaa. Sama ongelma on monilla muilla lähialueen talleilla, eikä se ilmeisesti rajoitu tälle alueelle. Ympäri Etelä-Suomea hevosen uppoavat mutaan. Kyllä tästä kuitenkin selvitään. Tsemppiä meille kaikille! Tule talvi tule!

4 kommenttia:

  1. Kerrassaan ärsyttää teidän puolesta nuo mutakelit!! Täällä ei sitä ongelmaa ole, mutta voin vaan kuvitella miten rasittavaa on tuommoinen toistuva mutaisuus. Noh,en voi muuta sanoa ku tsemppiä! :) Ja oikein hyvää joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sie asut niin paljon ylempänä... Haittaako jos me tullaan sinne kans? XD Hyvää alkavaa joulukuuta siulle myös! :)

      Poista
  2. Meillä kanssa kuraa kuraa kuraa loputtomasti....alkaa hermo mennä. En muista tällasta "talvea ".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tämä tilanne tästä paranisi! :( Pakkasta ja lunta kiitos!!

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)