tiistai 3. lokakuuta 2017

Shettisfinaalit ja lokakuuksi kääntynyt maailma

Sunnuntaina 1.10.2017 oli ratsastusluokka- ja koulucup-finaalireissun vuoro ja suuntasimme finaaliratsukoidemme, tyttöjen vanhempien ja Hannen kanssa Takkulan ratsastuskoululle Lahteen. Ensin vuorossa oli vaikean ratsastusluokan finaali. Siihen osallistui 5 ratsukkoa, jotka kaikki kiersivät yhdessä kouluradan reunoja myöten käynnissä, sitten ravissa. Laukan vuoron tullessa ensimmäinen poni ampaisi eteenpäin, toinen perässä, sitten kolmas, sitten meidän Ossi... Ketjureaktiona singahdus tarttui ponista toiseen ja Ossin singahtaessa eteenpäin satula varmaan painoi ikävästi johonkin, sillä Ossi veti päätä alas ja pukkaili pari kertaa samalla... Pukit eivät olleet korkeita, mutta äkkisingahdus laukkaan ja heti perään äkkistoppi suistivat Olivian selästä. Poni pysyi paikoillaan tytön vieressä ja riensin heti apuun. Olivian ja Ossin suoritus jouduttiin valitettavasti hylkäämään, mutta tuomari toivoi silti, että Olivia jatkaisi loppuun asti. Tuo wintec kids ei ole Ossille enää hyvä ja tiedämme sen, mutta uusi satula ei ollut vielä ehtinyt tulla. Postissa on kyllä tulossa samanlainen kuin Braamerilla ja löin heti luokan jälkeen lukkoon kaupat eräästä kalliimmasta Wintecistä, jota tulemme testaamaan Ossille heti kun se saapuu.
     Kummankin ratsukkomme yksilösuoritukset menivät oikein hienosti. Ensin ratsastettiin koulurata, sen jälkeen esitettiin ponin rakenne ja liikkeet maastakäsin. Braamer ja Noora sijoittuivat sijalle 4. Ossi ja Olivia hylättiin, mutta tuomari sanoi että ilman tippumista sijoitus olisi ollut kolmas.  Olen kyllä hurjan ylpeä Oliviasta, sillä hän kasasi itsensä tosi hienosti tippumisen jälkeen. En tiedä olisinko mennyt sen verran sekaisin itse, että olisin unohtanut radan. Olivia muisti ja suoritti hienosti ja rauhallisesti.

Ratsastusluokan (jota meinaan koko ajan sanoa riding classiksi kun totuin siihen aikanaan) jälkeen oli melkein kolme tuntia väliä seuraavaan luokkaan, joten ponit pääsivät syömään ja huilaamaan koppiin ja me ihmiset söimme eväitä. Taukoilun jälkeen ponit otettiin ulos, letitettiin (ratsastusluokkiin ei saa letittää, koulukisoihin saa) ja varustettiin uudelleen. Verryttelimme rauhaksiin yläkentällä, kun yht'äkkiä kuului huutoa. Kentän ohi kulkevaa tietä juoksi irti päässyt poni kärryt perässä. Koitin mennä sen eteen, mutta poni oli niin säikähtänyt ettei sillä ollut aikomustakaan hidastaa. Jos minulla ei olisi ollut kameraa, olisin koittanut ottaa sen ohjista kiinni, mutta nyt minulla ei ollut mitään mahdollisuutta. Hetken päästä jotkut saivat ponin kiinni. Toivottavasti sekä poni että sen kuski selvisivät säikähdyksellä. Kärryt taisivat kyllä mennä aika solmuun.
     Koulucup-finaalissa vaihdoimme nopeasti Nooran ja Olivian ratojen välissä Ossille Braamerin satulan niin, että kumpikin sai tehdä kisasuorituksensa Brankun satulalla. Kumpikin ratsastajistamme ohjasi ratsunsa tarkoille teille ja oli hyvin täsmällinen siirtymisissä. Laukoissa kumpikin poni rikkoi raville, mutta niin teki kaksi muutakin luokassa kilpaillutta ponia. Yhdestä en ole varma, laukkasiko se ehjästi. Mistä lie sitten johtui. Muutoin kaikilla ratsukoilla, sekä meidän että muilla, meni oikein hienosti. Olivia sijoittui joukossa kolmanneksi ja Noora oli neljäs.
     Tuomareista on pakko sanoa sen verran, että olivat kyllä aivan ihania. Ratsastusluokan tuomari oli ensinnäkin hurjan suloinen iäkkäämpi brittirouva, joka oli pukeutunut juuri niin kuin sellaisen brittirouvan voi kuvitella pukeutuvan. Ihastuttava olemus ja lisäksi herttainen luonne. Hän oli kannustava ja ystävällinen ratsastajia kohtaan ja hymyili paljon. Myös kouluradan suomalaistuomari oli iloinen ja hymyileväinen tapaus, jolta uskalsi hyvin kysyä saako radalla olla raippaa. (Sai, joko kannukset tai raippa, ei molempia.) Tällaiset lapsiystävälliset ja helposti lähestyttävät tuomarit ovat ihania tällaisiin kisoihin. On muuallakin toki ollut kivoja ja hyviä tuomareita, mutta nämä kiinnittivät erityisesti huomioni.

Oikein mukava kisapäivä oli takana ja kotimatka sujui hyvin, lukuunottamatta pientä reitiltä eksymistä. Noora ja Olivia olivat Nooran äidin kyydissä ja ajoivat normaalisti Kouvolan kautta kotiin, mutta vetoautossa minä, Hanne ja Heidi emme ollenkaan tienneet reittiä... Menimme vähän huti. Pääsimme kuitenkin kätevästi Porvoon kautta oikein hyvää tietä pitkin kotiin. Näin pellolla muutes hirven. Päivän luontobongailuihin kuului matkoilla Hannen ja Heidin kanssa myös kaikkien upeiden syksyn värien ihailua. Joka puolella tietä reunustamassa oli toinen toistaan kauniimpia ruskaisia puita.
     Ensivuonna jos tytöt haluavat kisata näissä shettiskisoissa, voisi Nooran ratsuna olla Tuhto. Siinä on vielä  hyvin kasvunvaraa, mutta myös aikamoinen projekti kun on niin kipakka pakkaus! Brankku saattaa suurella todennäköisyydellä olla kilparatsuksi seuraavalla kaudella jo liian pieni, vaikka kotona menee vielä hyvin. Ehdotin kyllä että jos myydään shettikset ja ostetaan russeja, mutta tytöt tuntevat minut niin hyvin etteivät viitsineet kauhistua. Tietävät kyllä, etten poneistani luopuisi.
     Mitä mieltä olette tästä tekstin jaksottamisesta? Olisiko ollut parempi yhteen pötkään normaaleilla sisennyksillä? Minusta se näytti jotenkin niin raskaalta, että päädyin jakamaan sitä hieman omiin kappaleisiinsa.

TULOKSET:
Vaikea ratsastusluokka -finaali:
1. Gigolo - Nathalie Östman
2. Promisehill Fairy Floss - Minka Lehtonen
3. Fruitbat - Erika Käyhty
4. Pikkuvirran Braamer - Noora Mettinen
Goldberrys Swish Tail - Olivia Mustikkaniemi hyl.

Shetlanninponien koulucup-finaali, helppo C:1 2000:
1. Nicolina Enkvist - Gigolo 67,250%
2. Heidi Pihlava - Beat Bettina 62,000%
3. Olivia Mustikkaniemi - Goldberry's Swish Tail 61,000%
4. Noora Mettinen - Pikkuvirran Braamer 60,500%
5. Aino Hallasaari - Fairy Tale av Friheten 57,250%

LINKIT:
Shettisyhdistys: http://shettis.com
Kisapaikka: http://takkulantalli.com
Muutama kuva muista ratsukoista: https://tuulifer.kuvat.fi/kuvat/

KUVAT:
Vaikeassa ratsastusluokassa.

Ponin esittäminen maastakäsin vaikeassa ratsastusluokassa.
Ihana verkkapaikka ja täydellisyyttä hipova tausta.

Ihastuttava Ossi, mutta Olivia on varmasti kiitollinen että rajasin ilmeen pois!




Useita shettiksiä toisella verkkakentällä.
Kouluradalla.




Letti on Heidin taidonnäyte ja sitä ihailivat monet. Eräs nainen otti siitä kuvankin kännykällään.

Palkintojenjaossa.
Kaikki laukkasivat yhdessä kunniakierrosta.

Vähän spurttia!
Meidän ihanat!
Rakkaat. <3

2 kommenttia:

  1. Oi ihania kisakuvia! <3 Ja tuo jaksottaminen oli ihan kiva, kun erottui eri tapahtumat vähän toisistaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää onnistuivat minustakin aika kivasti! :) Ja okei, hyvä, kiitos vastauksestasi! :)

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)