torstai 19. lokakuuta 2017

Odotuksen viikko ja Tuhton klinikkareissu

Maanantai 16.10.2017 oli kaikilla poneilla vapaa. Tiistaina 17.10. sen puoleen matkasimme tallille Olivian kanssa. Minä aloitin siivoamalla ja kuivittamalla pihattokopin, Olivia otti Ossin harjaukseen ja jalkojen pesuun. Annika ja Kiia kävivät Penan ja Braamerin kanssa taluttaen autiotalon lenkillä. Alkumatkasta ponit olivat reippaita ja hyväntuulisia, mutta autiotalon tiellä ravatessa Pena alkoi arkoa eikä enää koko loppumatkasta liikkunut mielellään. Annika ei löytänyt siitä mitään eikä kavioissa ollut sanomista. Painelin ponin jalat läpi kun lenkkeilijät palasivat tallille. Ei mitään muuta ihmeellistä, mutta painellessani etukavion ruununrajaa, poni vetäisi jalan äkkiä pois. Sen kaikkien jalkojen ruununrajat ovat kipeät, niin kipeät että poni hyppää pystyyn. Minkään näköistä merkkiä ei ole rivistä tms., ei ihovaurioita tai muuta. Voi elämän kevät taas! No joo, varmasti ei tee hyvää tuo koko aikainen mudassa seisominen. Pena ei millään meinannut suostua ravaamaan, mutta halusin nähdä sen liikkeet suoralla ja ympyrällä. Puhtaat, mutta väkinäiset.
     Painelin vertailun vuoksi Braamerin jalat. Samat paikat kipeä, poni potkii painaessa. Ossilla sama. No johan on! Kellään muulla kokemusta tällaisesta? Kaviokuume tietysti tulee heti mieleen, mutta kaviot eivät ole lämpimät, ponit eivät reagoi kavioiden koputteluun, eivät siirrä painoa pois etusilta ja B ja Ossi liikkuvat normaalisti.
      Olivian ja Ossin tämänkertaiset ratsastukset alkoivat kun lenkkeilijät olivat jo palanneet ja hoitivat omia ponejaan pois. Ossilla ja Olivialla oli testissä Ossin uusi Wintec 500 cair. Kokeilimme sitä kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin. Ossi liikkui kivasti, mutta alkuun sen pää nousi ja laski hieman kevennyksen tahdissa. Harjoitusravissa poni oli rennompi. Sovittelut jatkuvat toisella kertaa. Otimme nyt aika kevyesti, kun jaloistakin löytyi tuo ruununrajojen arkuus. Voi hitto, olisipa elämä helpompaa ilman poneja... mutta en vaihda. Jos ei mene ohi, niin toki kutsutaan ell katsomaan. Uskoisin kuitenkin, että ovat herkät tuosta märässä seisomisesta.

Keskiviikkona 18.10. kaikki ratsastajat kiipesivät omien ratsujensa selkään ja suuntasimme viiskymppiselle. Ossilla oli uusi satula (sama kuin eilen) ja se vaikutti hyvältä. Alkukäynnit menivät mukavasti, minä oikaisin pellon poikki ja odottelin kun tytöt kävivät kiertämässä. Ravissa Ossi ja B menivät nätisti peräkkäin, mutta Pena ei halunnut ravata. Se jäi jälkeen ja yritti kävellä. Vaihdoimme Siljan Ossin selkään ja lähdimme Olivian kanssa viemään Penaa pois. Silja ja Noora ratsastivat kahdestaan ohjeiden mukaan loppuun. Voihan Pena. Sen kaviot ovat varmaan vähän hellänä kun ovat lilluneet tuolla mudassa, jonka lisäksi sillä on jumeja selässä ja takapäässä. Hieroja, kuivaa alustaa ja suojaa. Väliseinä. En kestä odottaa että saadaan se väliseinä. Onneksi olen tallilla perjantaista eteenpäin yli viikon ja saan poneja pidettyä sisällä huilimassa useita tunteja. Penalle olisi myös ylläpitopaikka ystäväni luona pk-seudulla ja mikäli muuta ratkaisua ei löydy, Pena muuttaa sinne. Mutta noh, se pihaton väliseinä kun saadaan niin pääsee Pena varmasti sisälle. Tarvittaessa teen myös väliaidan.
     Ennen kotiinlähtöä pesin Tuhton jalat. Tai ainakin pesin niitä sen verran kuin sain. Poni oli kahdella narulla puomissa kiinni, pyöri, potki ja riehui. "HYI, minun jalkoja ei pestä!" Homma päättyi siihen, kun poni veti riimunsa rikki. Voi elämä. Yön Tuhto yöpyi tallissa, jotta saataisiin jalat mahdollisimman kuivaksi ja puhtaaksi klinikkaa varten.

Torstaina 19.10. oli KLINIKKAPÄIVÄ! Menimme Linnean kanssa valmistelemaan lähtöä. Linnea harjasi Tuhton hyväksi, minä hain Viltsun sisälle. Siivosin Tuhton karsinan, Linnea pesi Tuhton hännän ja siirtyi harjaamaan Viltsua. Hannen saavuttua kiinnitimme traikun ja täytimme heinäverkot. Ennen lastausta hain Penan talliin. Se sai jäädä karsinaan huilimaan reissumme ajaksi. Viltsu käveli traileriin ilman mitään ongelmia ja Tuhtokin saatiin kyytiin yllättävän nopeasti käyttäen vähän heinää houkuttimena ja palkkaamalla lopuksi porkkanalla. Viltsu lähti siis mukaan Tuhton tueksi ja turvaksi. Joo, mun 1v varsa opettaa tota 8v ponia matkustamaan nätisti. Matka sujui hyvin ja perillä pääsimme suoraan tutkimuksiin, vaikka olimme vähän etuajassa.
     Lääkärinämme toimi todella mukava ja taitava nuori elänlääkäri, jota en ollut ennen tavannut. Katsoimme ensin Tuhton käynti- ja raviliikkeet asfalttipohjalla sekä suoralla että minivoltilla (astuuko ristiin) ja sitten hiekkapohjalla liinassa juoskuttaen. Tuhto pukkaili liinanpäässä juostessaan näyttäen eläinlääkärille olevansa täpäkkä pakkaus, mutta sen liikkeet olivat kyllä joka kohdassa puhtaat ja hyvät. Painelemalla siinä ei ollut jumeja, turvotusta tai mitään muutakaan. Sisällä se ei sanonut mitään rauhoituspiikistä ja rauhoitus toimi nopeasti.
     Mukana ollut Viltsu seisoi kiltisti ja rauhassa koko klinikkareissun ajan. Se hengaili sisällä söpönä ja sai eläinlääkäriltä kehuja hyvästä luonteestaan. Tuhton ollessa röntgenissä viereisessä huoneessa varsa pari kertaa kutsui sitä hirnuen, mutta oli muutoin yhtä rauhallinen kuin rauhoitettu Tuhto. Naureskelimme eläinlääkärillekkin, että varsa on mukana opettamassa käytöstapoja isolle kaverille.
     Röntgenissä Elmerin kohtalon takia pelkäämäni polvet olivat Tuhtolla moitteettomat. Oikeasta takasesta löytyi se, mitä olin arvellutkin: alkavaa kinnerpattimuodostusta. Vasen kinner puhdas, kuten koko vasen jalka muutenkin. Oikeasta jalasta löytyi ruunuluun yläetuosasta ihan pieni luumuutos, joka ei luultavasti vaikuta yhtään mitenkään mihinkään. Diagnoosina siis oikeassa takajalassa alkava kinnerpatti.
     Ohjeena saimme jatkaa normaalia liikutusta. Joka päivä pitäisi liikkua vähän ja ulkoilla, eikä saisi jäädä seisomaan. Mikäli ilmenee lievää epäpuhtautta, voidaan kävelyttää ja antaa tarvittaessa kipulääkettä. Mikäli poni alkaa ontua kunnolla, käydään klinikalla tekemässä ontumatutkimus niin, että kinner puudutetaan. Tällöin nähdään tuleeko ongelma sieltä vai muualta. Tarvittaessa kinnerpattiin voidaan harkita kortisonipiikkiä, Tildreniä tai Osphos-hoitoa. Eläinlääkäri myös sanoi, että ponin olisi tosiaan hyvä laihtua. (Kotiutusohjeessa kirjattu: "Suositellaan edelleen ponin laihduttamista (poni laihtunutkin jo hyvin), sillä ylipaino rasittaa niveliä".) Kinnerpattimme ei sulje pois kilpailuttamista missään lajissa, kunhan ponin tilannetta seuraa ja kuuntelee.
     Kotimatkalle lähdettäessä Tuhtis oli jo herännyt ihan hyvin. Lastatessa sen kanssa sai vähän keskustella, mutta se tuli kuitenkin kyytiin ihan nätisti. Kotimatka sujui hyvin ja perillä Hanne siivosi traikun, veimme Linnean kanssa Vilpun ulos jonka jälkeen Linnea kävelytti Tuhtoa ja minä hain Penan ulos ja siivosin sen karsinan. Tuhton palattua lopulta pihattoon, kun heinän saanti ei ollut enää riski rauhoituksen takia (aikaa kulunut yli 3h), täytimme yöheinäverkot ja lähdimme kotiin. Huomenna alkaakin aamutalli kello 7.00.

Kiitos äitille kun olit apuna ja kuskina ja kiitos Linnealle kaikesta avusta!
Iso kiitos taas myös Porvoon hevosklinikalle, lääkärille ja hoitajalle!


Ps. Kotona ennen lähtöä painelin Tuhton ruununrajat. Ne eivät olleet lainkaan kipeät ja poni antoi painella joka jalkaa ilman ongelmia. Viltsun unohdin testata kaikessa härdellissä. Penan yhä kipeät.

Pps. Pitää ruveta vähän kuullostelemaan jos jostain löytyisi Tuhtolle hoitaja joka kävelyttäisi/liikuttaisi sitä. Joka päivä meillä ei ehkä tällä nykyisellä porukalla ole resursseja. Tuo vaan on... aika... täpäkkä pakkaus. Hehee, ei tosiaan voi ihan kenelle vaan antaa vastuulle!

Ppps. Oli pakko julkasta heti, että saitte tietää mitä klinikalla sanottiin. T. Kausittainen himobloggaaja.

8 kommenttia:

  1. Moikka! Toi kura on kyllä ihan kauheeta, mulla on kokemusta siitä :( saisitko siirrettyä poneja johonkin muuhun, kuivempaa paikkaan vaikka pariksi tunniksi per päivä? Ja ootko harkinnut tarhan pohjan tekemistä, se veisi sun ongelmat pois. Suomen säät on mitä on, joten on edes turha kuvitella, et tän vuoden velli on joku poikkeus :D pahahan se on, jos ponit eivät oikein pääse edes nukkumaan mihinkään... Mutta hyvä ettei Tuhton klinikkakäynnillä selvinnyt mitään katastrofaalista! Onnea sulle jatkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En valitettavasti saa, usko pois, olen kyllä kovasti miettinyt. :') Onneksi Tuhtostressi tosiaan helpotti, kyllä kaikki muukin tästä vielä varmasti loksahtaa kohdilleen. :) Kiitos!

      Poista
  2. Huh, onneksi Tuhtolla ei sitten ollut mitään tuota pahempaa! <3

    VastaaPoista
  3. Mitä, minä olen koko ajan luullut, että Viltsu on ruskea. Mut todella kiva postaus.

    VastaaPoista
  4. Kävipä heti kiinnostamaan tuo Tuhtiksen hoitaja juttu! Täällä ois ehkä yksi vapaaehtoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mulla tulee tosiaan kommentit näkyviin vasta hyväksyn ne erikseen, siksi kommenttisi ei näkynyt. :D Julkaisin vaan tämän yhden tähän, kun kaikissa oli sama sisältö. Tuhton hoitojutuista tulee lisää jossainkohtaa, mutta saa olla yhteydessä myös sähköpostitse tms. (tuuli.jaaskelainen@gmail.com) Alaikäraja on pakko kuitenkin olla varmaan 14v, sillä poni on tosi säpäkkä ja tuliluontoinen välillä.

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)