tiistai 29. elokuuta 2017

Mietteitä, sieniä ja puomitreenejä

Sunnuntai 20.8.2017... herranjestas, miten aika menee näin nopeasti?! Vastahan käännyttiin heinäkuulta elokuuhun! No kuitenkin, sunnuntai oli poneilla vapaapäivä. Fanni oli napsinut kuvia lepäilevistä otuksistani, jotka olivat yksi kerrallaan alkaneet nousta ylös ja saapua aidalle kerjäämään ruokaa. Laihiksella on rankkaa olla. Joskus kun minulla on oma paikka, aion ostaa Heinätin -heinäautomaatit. Niihin saa laitettua 3 annosta heinää / laite ja laite toimii ajastimella. Tietyn ajan päästä se aina pudottaa annoksen. Näin ollen, kun hankin jokaiselle ponille oman laitteen, saan annettua monta kertaa päivässä vähän heinää, jolloin ruokintavälit eivät ole pitkät eikä nälkä ehdi kasvaa kovaksi. 
     En tietenkään tarkoita valittaa nykyisestä tallistamme, kyllä meillä hoidetaan hevoset hyvin. Näillä heinämäärillä 3 ruokintakertaa, neljäkin, on vain melko vähän sinänsä ja Heinättimellä saisin ruokintakertoja 9, mikäli täyttäisin koneet 3 kertaa vuorokaudessa. Jos olen päivätöissä, saisin koneet täytettyä aamuin ja illoin, jolloin ruokintakertoja tulisi 6. Toisaalta, jos aamulla täyttäisin koneet ja antaisin samalla heinää, tulisi siitä 1+3=4, ja illalla sama homma, tulisi kertoja yhteensä 8. Kuullostaa hyvältä! Miksi en osta koneita jo nyt? Niiden hinta asennettuna on viidelle laitteelle noin 4000€, enkä pysty toisten tiloihin investoimaan niin suuria määriä rahaa. Lisäksi koneiden kanssa tarvitsisi vähän isommat tilat, jotta jokainen kone olisi sateensuojassa ja kaikki ponit mahtuisivat syömään. Kaikki ponit kyllä mahtuvat pihattokoppiin niin kauan kun siellä ei ole ruokaa, mutta ruuan astuessa kuvioihin sinne mahtuvat vain Ossi ja Braamer.
     Ei meillä siis nytkään huono tilanne ole, mutta on ihanaa haaveilla ja suunnitella tulevaisuutta. Olen suunnitellut mielessäni millaisen tallin haluan. Siinä olisi kuusi karsinaa, joita voisi käyttää tarvittaessa. Sen päätyovi johtaisi suoraan pihattoon, jossa ponit asuisivat. Siinä olisi erillinen "tuulikaappi" ennen ulkotarhaa, kuivikkeena toimisi olkipelletti. Lottovoitto, tule!

© Fanni Snellman
© Fanni Snellman
© Fanni Snellman

Maanantaina 21.8. kävimme ajamassa peruslenkin (ilman lisäosaa) niin, että minä ja Fanni ajoimme Tuhtolla, Hanna ja Anski Ossilla ja mukanamme oli myös suomenhevosratsukko. Sää oli sateinen, mutta onneksi lenkkimme aikana vain tihutteli. Sateen vuoksi tiet olivat hieman pehmenneet, mutta kuivalla kelillä peruslenkillä ei voi oikein enää ravata kovuuden vuoksi. Onneksi pääsemme pian ajelemaan pehmeäpohjaisilla pelloilla. Odotan innolla sänkkäreitä! Matkan varrelta löysin kanttarelleja, jotka keräsin mukaan ja paistoin illalla iltapalaksi. Nams!

Tiistaina 22.8. pidin Olivialle ja Ilmarille tuntia kentällä. Treenasimme ponin vatsalihaksia käyntipuomeilla ja lisäksi teimme kevyttä ravityöskentelyä ilman puomeja. Lopuksi kokeilimme vielä laukkaa kumpaankin suuntaan, mutta sen kanssa on vielä paljon työtä. Laukkaamista olisi mielestäni parasta kehittää alkuun vielä viiskymppisellä, missä on paremmin tilaa ja homma on ponille helpompi. Annika, Henna ja Kiia kävivät ajamassa Tuhton, Braamerin ja Penan peruslenkillä.

Keskiviikkona 23.8. minulla oli menoa, eikä meillä ollut varsinaista vakkarikertaa. Olin kuitenkin sanonut tytöille, että he saisivat käydä hoitamassa poneja jos haluaisivat. Muut eivät päässeet paikalle, mutta Noora kävi hoitamassa Brankun. Sanoin hänelle, että hän voisi halutessaan ratsastaakkin, jos kentälle mahtuisi. Arvatkaapa vain halusiko? Hän harjasi ja varusti ponin, jonka jälkeen hän kävelytti sitä ensin maastakäsin kentällä. Sen jälkeen hän kiipesi kyytiin, otti vielä hetken käyntiä pitkin ohjin, jonka jälkeen hän keräsi ohjat ja alkoi tehdä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Ravissa hän teki paljon ympyröitä kumpaankin suuntaan. Välikäynnit, laukat ja loppuverkat. Loppukäyntiä vielä ylälenkillä, ponin purkaminen, hoito, rasvaus ja myrkytys. Kaikki meni hyvin, ratsastus kesti noin 40 min ja poni oli kuulemma mukava ja reipas. Kyllä nämä junnutkin kasvaa ihan hurjaa vauhtia! Kohta hekin voivat käydä itsekseenkin ratsastamassa, kuten Kiia ja Simo aikanaan. Olen (jälleen) hyvin ylpeä sekä tytöistä että poneista.

MAANANTAI & TIISTAI:


Torstaina 24.8. palasin tallille ja päivän poissaoloni jälkeen koin jotain ihmeellistä. Tiistaina tallilla viimeksi näkemäni naakanpoika, Viltsu, oli muuttunut pieneksi karvaiseksi poniksi! Kylmä ilma ja karvankohottajalihakset olivat pörröttäneet pienen eläimen ihan hirmustuttavan suloiseksi kokonaisuudeksi. Talvikarva senkun kasvaa kasvamistaan. Viimeviikon perjantaina sen turpaan ilmestynyt haava puolestaan ei ollut kovin mukavassa kunnossa. Se on rupeutunut vähän liian vahvasti ja nyt pelkään että siihen muodostuu liikalihaa. Olin arvioinut sen parantuvan parhaiten kevyellä putsauksella, haavasprayllä ja antamalla olla rauhassa, mutta se vaatiikin vähän enemmän huomiota. (Myös Tuhtolla on pari naarmua turvassa, luultavasti asialla on kummankin kohdalla ollut joko B tai Pena, sillä pihatosta ei löytynyt mitään terävää.) Pyyhin ja varovasti rapsin varsan nenua betadinella & vedellä kastellulla pumpulilla. Jostain syystä otus ei yhtään tykännyt...
     Samaan aikaan ratsastustiimiläiset varustivat omat poninsa ja kun he olivat valmiita, siirryimme kentälle. Tuhton olin ottanut taas ulkotalliin harjoittelemaan karsinassa oloa. Viltsu tuli mukaan kentälle. Varsan sidoin aitaan ja se sai ratsastelujen ajan niittää kentän reunoja. Voin sanoa, että pikkumies oli tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Tuhto puolestaan koitti kiivetä karsinasta ulos ja rymisteli karsinan ovea, kuin ei olisi ikinä karsinassa ollutkaan. On se ollut, edellisessä kodissa asui tallissa eikä pihatossa. Nyt se haluaisi olla vain villi ja vapaa.
     Ratsukot tulivat ensin kahdeksaa käyntipuomia, sitten neljää ravipuomia (Viltsukin kokeili vähän), sitten neljää laukkapuomia. Puomien mentyä hyvin, siirryttiin kolmeen innarikavalettiin. (Toki suunnanvaihtoja, välikäynnit jne. välissää.) Pena tuli laukkahommat taas vetoavun kanssa ja toimi niin aivan loistavasti. Ossilla oli testissä uusi satula. Olin valmistautunut vaihtamaan sen ennen hyppyjä vanhaan satulaan, sillä uutta satulaa ei välttämättä kannata laittaa ensimmäisenä testiin estetunnille, mutta poni liikkui mielestäni huomattavasti paremmin tällä satulalla. Sen eteneminen oli jotenkin helpomman näköistä. Emme vaihtaneet vanhaan. Hypyt sujuivat hienosti. B oli taas oikea tykki. Harmi kun seuraavan viikon harjoitusestekisat Pyölillä ovat samana päivänä Lahden ravien kanssa. Valitsin ravit, kun siellä on 3.15 paalu, eli meille juuri passeli tähän kohtaan.
     Kavalettien jälkeen viritin vielä yksittäisen pystyn, joka oli korkeudeltaan arviolta 60 cm tai hiukan vajaa. Olivia ja Ossi suorittivat sen hyvin, samoin Noora ja Braamer. Siljakin sai kokeilla hypätä Braamerilla. Ensimmäinen lähestyminen Siljalla ja Brankulla meni huonosti, hyppy lähti hirmuttoman kaukaa, ratsastajalla meni tasapaino ja hän tippui. Seuraava hyppy meni hyvin. Noora oli siirretty Penan selkään ja hän kokeili hypätä pystyn vähän pienempänä ilman vetoapua. Pena hiljensi käyntiin ennen estettä, eikä suostunut hyppäämään. "Voin harpata". Sitä ei vain saa esteelle laukassa tai ravissa ilman joko toisen ponin vetoapua, tai sitä että minä juoksen vierellä. Kokeilimme vaihtaa sille Braamerin satulan, en osaa sanoa vaikuttiko se ponin hyppäämiseen, mutta hyvin mahdollista että poni ei huoli hypätä koska se ei tunnu mukavalta. Sille tarvitaan jotakin tuon wintec kidsin tilalle. Wintec 100 olisi hyvä, mutta mistään ei sellaista tunnu löytyvän, nyt kun sitä kovasti etsisin. Huoh.
     Viltsun nenä näyttää paremmalta. Hyvin on rupea rapsiutunut pois heiniä nyhtäessä, nyt vain pitää huoltaa sitä ja tarkkailla. Loppukäynteinä kävimme kävelemässä takalenkin, jonne otin Viltsun mukaan. Se oli suloinen maistellessaan kanssani vadelmapuskan antimia ja juodessaan lätäköstä. Odotan innolla että saan nähdä, millainen siitä kasvaa. Mietinnässä on, veisinkö sen Lappeeseen Hippokselle tänä syksynä. Talouspuoli vain jarruttaa kovasti.

TORSTAI:


Perjantaina 25.8. sateli. Poneilla oli vapaapäivä, mutta kävin kuitenkin tallilla. Siivosin ensin pihattokopin ja sen jälkeen keräilin kakkoja ulkoa. Siivoilujen jälkeen nappasin Viltsun ja Ossin kiinni ja talutin ne kentän takareunalle. Sieltä livahdimme käyttämättömän takaportin kohdalta heinikkoon, jossa ponit saivat herkutella. Nenuhaava näyttää hyvältä. Se on ns. sopivasti auki vihreän nyhtämisestä ja hyvä pitää puhtaana. Eilisen kätevä ruven rapsiutuminen vihreää nyhtäessä olikin suurin syy tämän päivän syöttelylle. Ötököitä oli aivan hirveästi, enkä kestänyt seisoa ponien kanssa pusikossa kovinkaan kauaa. Päästin ne irti kentän aitojen sisäpuolelle, jossa ne saivat niittää aidanvieruksia. Ötökkämyrkkykään ei pidä noita polttiaisia poissa. Muillakin poneilla kuin Brankulla olisi kyllä ötökkähuput päässä, mutta koska ne eivät pysy kuin ohikiitävän hetken, ei niitä ole mitään järkeä laittaa.

PERJANTAI:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)