maanantai 7. elokuuta 2017

Elokuun aika

Tiistaina 1.8.2017 kävin päivällä tallilla ystäväni ja hänen perheensä kanssa rapsuttelemassa poneja. He olivat mökkeilemässä Pyhtäällä, joten toki piti poneja päästä rapsuttelemaan! Samalla mittailin heinät. Muuten olisin ajeluttanut vieraita Tuhtolla, mutta siltä oli kenkä löysällä. Olivia itseasiassa hoiti Tuhton eilen meidän ollessamme raveissa, ja huomasi samalla äitinsä kanssa että kenkä oli tosi löysä. Muilla poneilla olikin sitten vapaapäivä, paitsi Brankulla. Brankun kävivät illemmalla ajamassa Mette ja Henna. He kävivät autiotalon lenkin rauhalliseen tahtiin ja lenkin jälkeen he nyhtivät vihreää kaikille poneille.

Keskiviikkona 2.8.2017 kengittäjä kävi kahdeksalta aamulla lyömässä Tuhton kengän kunnolla kiinni, jonka jälkeen lähdimme keskiviikkolaisten kanssa maastoon. Keli oli sateisen märkä, mutta emme ole sokerista. Tytöt ratsastivat tällä kertaa ilman satulaa ja etenimme rauhallisesti. Laukkaa otti tarkoituksella vain Noora yhteen mäkeen Braamerin kanssa ja samaan mäkeen Olivia ja Tuhto laukkasivat vahingossa. (Hehee!) Brankku koitti alkuun vipata Nooran alas, mutta ovela ratsastaja oli varautunut, komensi ponia ja matka jatkui hienosti. Tuhtokin veti päätä alas, mutta Olivia pysyi kyydissä hienosti. Muutoin edettiin käynnissä ja ravissa. Ossilla ratsasti siis Igu ja Penalla tietysti Silja. Minulla oli talutuksessa Viltsu joka kulki muutoin nätisti, mutta hermostui jos kaverit ravasivat mutkan taakse. Kaksi kertaa se tallasi jalalleni kun keskustelimme siitä voiko se rynnätä muiden perään ilman minua, onneksi se on kevyt. Kannattiko ottaa lenkkarit tänään, kannattiko..? Kipsuttelimme keltaisen talon takaisilla metsäpoluilla ja oli oikein mukavaa, joskin märkää. Kotona oli aika ihana tunne saada kuivat vaatteet päälle, kun lenkillä olleet olivat KAIKKI ihan läpimärkiä.



Torstaina 3.8. Ossin selkään kipusi Olivia, Tuhton kyytiin Silja, Braamerin Erika ja Penan Siiri. Minä otin talutukseen Viltsun ja yhdessä kävimme maastoilemassa autiotalolla ja metsämäkeä ylös lisälenkin. Meni oikein hyvin ja oli mukavaa. Alkulenkistä kyllä hetken mietin, miksi ihmeessä menin hankkimaan varsan. Sitten katsoin sitä ja totesin: se on viksu, rento ja oppivainen kaveri, vaikka onkin vielä häseltäjä eikä tietenkään toimi kuten aikuinen poni. Se on hieno, saan tehtyä siitä juuri sellaisen kuin haluan ja saan seurata sen kasvua ja kehitystä suloisesta varsasta loistavaksi käyttöponiksi. Ja onhan se ihan mahdottoman SÖPÖ. Lauman katoaminen mutkan taakse on kamala asia, mutta pikkuhiljaa pieni oppii että aina ne kaverit tulevat takaisin. Toisaalta Vilppu on myös hurjan herkkä, se ei koita vetää väkisin vihreälle kuten nuo isommat, vaan uskoo hyvin. Ja siis älkää käsittäkö väärin, en kyllä hetkeäkään kadu Viltsua, huvittaa vaan se kun innostuin tällaisesta projektista taas. Oma pikkuinen projektini.

2 kommenttia:

  1. On sulla vaan niin nättejä poneja että�� ja tollasissa käsissä tulee varsasta mukava kaveri kaikkeen käyttöön.

    VastaaPoista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)