torstai 6. heinäkuuta 2017

Villejä lupiineja


Maanantaina 3.7.2017 ajeltiin niin, että Anskilla oli Ossi, Hannalla ja hänen kaverillaan Pena ja minulla ja kyytiini hypänneellä Hannan äidillä Tuhto. Menimme peruslenkkiä jonkin matkaa, kääntyen keltaisen talon pihan jälkeen vähän ennen seuraavia taloja takaisin kotiin. Ponit olivat reippaita ja ilma kiva, oli oikein mukavaa. Olin ennen lenkille lähtöä napannut Braamerilta takin pois ja päätin lenkin jälkeen, että hoidan, pesen, rasvaan ja myrkytän B:n, mutta kokeilen jättää sen ilman takkia. Minna lupasi pitää sitä vähän silmällä ja laittaa takin, jos ötököitä tulisi kauheasti tai poni näyttäisi muuten tuskaiselta. Paljon mukavampaa sillä on ilman takkia, jos ei vain ala liikaa kutittamaan. Tarkkailin heiniä antaessani lauman toimintaa. Pena oli mennyt kauemmas, eikä tullut  syömään, mutta ainakin muut ponit issikat ovat pistäneet kuriin. Jopa Ossi väistää kumpaakin issikkaa. Ihana huomio on, että sekä B että Tuhto ovat hyväksyneet varsan osaksi laumaa. B ei päästä sitä samoille heinille kanssaan, mutta Tuhto syö sen kanssa samalta kasalta. Taitaa Penalle ostettu varsa ollakkin tällä hetkellä eniten Tuhton varsa. Mikäs siinä, kunhan kukaan ei jää yksin.



Tiistaina 4.7. olimme Meten kanssa kahdestaan ajamassa. Halusin välttämättä päästä kokeilemaan Tuhton koppiksia, mutta koska niissä ei ollut renkaita, jouduin irrottamaan niihin pyörät sinisistä koppiksista. Eivät muuten millään meinanneet lähteä irti, toinen ei edes paikalle sattuneen nuoren miehen voimin. Eräs paikalla ollut sanoi, että pitäsi olla jotain voiteluainetta, öljyä... koska olen viisas lapsi, minulla välähti: "tossa Ilmarin karsinan edessä on ruokaöljyä! Kokeilen sitä!" ja uskokaa tai älkää, se toimi! Sain renkaat siirrettyä. Hurjan pitkät aisat, mutta muutoin oikein kivat kärryt mukavalla penkillä. Minä ajoin siis Tuhtolla ja Mette Brankulla. Kävimme lampaiden ohi ja rautasillalla, jonka jälkeen palasimme takaisin. Ponit olivat reippaita ja oli oikein mukavaa.
     Ponien palattua laitumelle tarkkailin taas heinäkäyttäytymistä: Pena komensi issikoita. Pena kuitenkin väistää Ossia, joka väistää issikoita. Mielenkiintoista. Tuhto ja Viltsu söivät samalta kasalta  tänäänkin, ja Fanni oli nähnyt aamulla niiden nukkuvan vierekkäin. Suloista!

Kotimatkalla metsämansikoita. Alimmassa kuvassa koko lauma.


Keskiviikkona 5.7. surullistuttiin hieman. Autoa ei saadaakkaan vieläkään kuntoon vaikka piti, vaan perjantain startti on pakko perua. Voi iso kasa rumia sanoja! Jätämme perumisen ihan viimetippaan, jos vielä ihme tapahtuisi ja päästäisiinkin, mutta näyttää siltä että väliin jää. En uskalla noita nyt ilmoittaa sitten ensiviikolle Loviisaankaan, kun ei ole varmaa saadaanko autoa sinnekkään, vaikka pitäisi. Huoh. Tänään piti olla viimeistelypäivä, mutta lohdutimme sitten itseämme lähtemällä pitkälle maastolle. Annika ajoi Penalla, Kiia Braamerilla, Silja ratsasti Tuhtolla ja mukaan viimehetkellä kutsuttu Noora ajoi Ossilla minä kyydissään. Suuntasimme aluksi peruslenkille, sieltä moottoritien sillan yli, Kangasmäeltä omakotitalojen seasta metsään, alikulkutunnelista, huoltotietä asfaltille ja asfalttitien kautta kotiin.
     Oli kyllä ihana lenkki ja super hienot ponit. Moottoritiesillalla talutin Tuhtoa ja muutenkin kylällä kävelin sen vierellä, kun se ei ole meillä vielä kovinkaan monesti kylillä käynyt. Yksi auto oli vähän... jännittävä. Menimme Siltakylässä pyörätiellä, ettemme olisi liikenteen tiellä. Yksi henkilöauto pysähtyi kohdallemme autotien puolelle. Kun sen perään tuli auto, se lähti ihan hitaasti liikkeelle ja kääntyi heti seuraavasta risteyksestä. Tullessamme risteyksen kohdalle, huomasimme sen kääntyneen ja pysähtyneen "vaanimaan". Noh, kai kuljettaja oli vain kiinnostunut poneista, jospa hän ei vaikka sellaisia kovin usein näe. Autossa ei siis ollut muita kuin auton kuljettaja keski-ikäinen mies. Huoltotiellä annoimme ponien painattaa. Pena oli ihan liekeissä, se meni tosi kovaa. Braamer vastasi hienosti, mutta Ossi jäi jonkin verran jälkeen muusta porukasta. Se oli vähän vaisu siinä suhteessa, vaikka liikkui puhtaasti, oli iloisen oloinen ja eteni korvat hörössä.
     Siinä miten autoilijat ohittavat poneja liikenteessä, on suuria eroja. Yhtään karmeaa ohitusta ei onneksi tänään nähty, vaikka kaikilla ei ollutkaan homma ihan hanskassa. Moni ohitti ihan kymmenen pisteen arvoisesti, muistakaa aina kiittää kun autoilija ohittaa nätisti ja ottaa eläimen huomioon liikenteessä! Siitä jää silloin hyvä mieli niin autoilijalle, kuin itsellennekin. Kun saavuimme kotitallille, jätin tytöt purkamaan poneilta varusteita ja menin Helenan mukana laitumelle. Hän otti molemmat issikkansa liikutukseen samaan aikaan, joten Vilppu jäisi nyt ensimmäistä kertaa yksin laidunlohkollemme. Se tuijotti hetken, hirnui, ja jatkoi sitten syömistä. Rento jätkä, ja mitäpä sitä hätiköimään kun naapurilaitumilla kuitenkin oli porukkaa, vaikkakin metsäpäädyssä. Tää pikkumies on kyllä niiiin meidän laumaan sopiva kaveri! Reissuponit hoidettiin ja linimentattiin huolellisesti, sekä ruokittiin. Sitten ne palasivat laitumelle. Pitää koittaa useamminkin tehdä pitkiä retkiä. Erilaisia lenkkejä, mielenvirkistystä ja kunnon kasvatusta. Tänään mentiin paljon käyntiä, joka tekee erittäin hyvää.

Itsekin on tullut tässä jopa vähän liikuttua. Kolmessa päivässä matkaa on kertynyt pyörällä nyt vähän päälle 100 km. Maanantaina ja tiistaina töihin-kotiin-tallille-kotiin, tänään Prismalle, siitä pakettiautolla pyörä kyydissä tallille ja sieltä polkien kotiin. Jalat huutaa hoosiannaa, viime perjantain 2kk tauon jälkeen salille paluun ja jalkatreenin jälkeen kuolleet jalkani kiittävät. Viikonloppuna en meinannut päästä edes sängystä ylös, käveleminen oli vähän niin ja näin, mutta kyllä kait tässä alkaa kunto pikkuhiljaa kasvaakkin. Tälläkin viikolla on pakko joku päivä ehtiä salille, ettei salikorttia tule maksettua ihan tyhjästä.

Ossilla oli kokeilussa Tuhton koppikset, toimii, mutta aisat turhan pitkät.


Torstaina 6.7. kävimme Nooran, Olivian ja Siljan kanssa ensin ottamassa kuvia naapurin lupiinipellossa (luvan kanssa), jonka jälkeen meillä oli pitkästä aikaa esteitä. Koska kenttä oli varattu, päädyimme laitumien viereiselle pellolle. Mietin mielessäni, että noni. Nyt lentelee neidit pitkin peltoa. Aluksi meillä oli yksi pieni este, sitten vähän nostettiin ja lopuksi tultiin kahta pientä estettä.  Alku oli lupaava. B otti useamman ison loikan, mutta Noora pysyi kyydissä. "Noora, mä oon sulle kakun velkaa jos et tipu!" Eikä se tippunut. Ei koko ratsastuksen aikana, vaikka kerran käytti läheltä! Mahtavaa, loistavaa, ihanaa, upeaa! Myös Olivialla ja Ossilla meni tosi hienosti, samoin Siljalla ja Penalla. Pena tuli osan lähestymisistä ravissa ja oli vähän epäileväinen, mutta suoriutui hienosti parantaen koko ajan. Ossi tiputti muutaman kerran ja Penalla ja Siljalla meni kerran liian ison hypyn seurauksena tasapaino niin, että este tippui ja Silja istui yht'äkkiä satulan etukaaren edessä. Sen jälkeen Pena tuli seuraavan kerran esteelle niin, että pysähtyi käynnin kautta kieltäen, mutta sen jälkeen meni taas hyvin. Ai että olen ylpeä sekä poneista että tytöistä. Tästä tää taas lähtee! Loppuun tytöt ottivat vielä laukkakisapätkän, jonka jälkeen hyvät loppuverkat, ponien hoito, ruokinta ja palautus peltoon.

Päivän tavoitteet: kaikki pysyy kyydissä. Noora keskittyy pysymään pystyssä ja nousemaan heti esteen jälkeen, Olivia ja Silja keskittyy myötäämiseen.

Tulevat tavoitteet esteille: hiotaan kaikkien kohdalla myötäystä. Nooran ja Braamerin kanssa kuljetaan kohti sitä pistettä, että kuski uskaltaa olla esteellä esteistunnassa ja mennä mukaan, ilman että karvakaveri käyttää tilaisuutta heti hyväkseen ja vippaa kuskin kanveesiin.

Ps. Brankku on yhä ilman takkia! Ollut jo maanantaista asti, ei ole hangannut, karva kiiltää ja harja paranee päivä päivältä, kun ei ole loimea hankaamassa sitä rastoiksi. Poni pestään, rasvataan ja myrkytetään joka päivä, jonka lisäksi se syö valkosipulia. Toivottavasti se pystyy olemaan mahdollisimman pitkään ilman loimea, on tästä koleasta ja tuulisesta kesästä hyötyäkin!






Ponit eivät oikein olleet innokkaita poseeraamaan, mutta kyllä näistä ihan söpöjä kotialbumikuvia silti tuli. Tässä meidän ratsastuskisatiimi. <3










"Kääks!"
"Öö, en hyppää, mut voisin tästä kyllä vielä harpata..."









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)